Istun palavereissa, joissa pohditaan keskustoimiston tulevaa seinäjärjestystä lämpömiehenkujalle. Ja kuten aina neliötä on liian vähän ihmisiin nähden tai toisinpäin. Eli miten paljon ikkunatonta tilaa annetaan meluaville vapaaehtoisille ja minne sijoitetaan sihteerit, joiden käsissä organisaatiomme toimii? Siinäpä kysymyksiä, unohtamatta tietenkään ”aikuisia” (vannon kuulleeni näin sanotun), niitä ylioppilaskunnan vitaaleja työntekijöitä, jotka hoitavat talouden ja kiinteistöt. Ratkaisu ei ole helppo ja se tulee olemaan kompromissi, joka hiertänee pitkään.
Tämän pohdiskelun lomassa olen alkanut myös miettimään, että jos rehtori ei olisi ystävällisyydessään kutsunut (eli vaatinut) meitä saman katon alle, olisiko meille löytynyt paikka jostain muualta?? Ehkäpä jokin luontevampi paikka? En kiistä, etteikö rehtorin kanssa saman ulko-oven jakaminen toisi etuja ajaa koulutuspoliittisia asioita ja varmistaa AYY:n läheinen suhde yliopiston kanssa. Toisaalta nykyisessä oppilaskunnan hajaannuksessa ja tiedotuksellisessa kaaoksessa myös muita vaihtoehtoja tulee mieleen.
AYY on ainakin minun mielessäni tehnyt arvovalinnan pyrkiä riviopiskelijaa lähelle, poiketen esimerkeistä. Jo TKY:n aikana, jolloin opiskelijoita oli reilut 10k, tapahtui kontaktipinta kuntaan kiltojen ja järjestöjen kautta. Sama tilanne on HYY:llä, jolla on 30k jäsentä. Se läheisyys ja palvelullisuus, joka Tokyo:lla ja KY:llä aikanaan ollut, voi olla historiaa ja taistelemme tuulimyllyjä vastaan.
En ole kuullut vielä ainoanakaan itseään riviopiskelijaksi tituleeraavan henkilön kertovan miten AYY:n pitäisi kohdata hänet! Ehkäpä sillä ei ole hänelle/heille edes merkitystä. Toisaalta kukaan ei ole tainnut kysyä, toisiko aaltolaisena oleminen kylterille jotain lisäarvoa, jos niin mitä ja miten hän haluaisi sen tarjoiltavan? Arvo kuitenkin syntyy siitä mitä aaltolaisuus edustaa. Olemmeko maailman parantajia ja toimijoita yhteiskunnassa ja tai sisäisen yhteisön luojia tai jotain muuta?
Sen sijaan, että koulumme tulee olemaan joukko jakautuneita leirejä, tulisi meidän kohdata toisemme ja löytää kosketuspintaa. Ehkä sen jälkeen löydetään tapoja toimia yhdessä myös vapaa-ajalla, uusia perinteitäkin, joista ainakin osa voidaan jakaa. Itse lähdin AYY:n toimintaan uskossa, että erilaisten alojen kohtaamisesta, miten ristiriistaisesta tahansa, voi löytyä luovuuden hedelmä. Mutta ensin on saatava ihmiset kohtaamaan ja, jos yhteen törmäys ei saa edarimaista kohteliaisuuksien kierrettä, uskon yhä että tulee olemaan ryhmiä, jotka voivat löytää yhteisen sävelen.
Aalto Entrepreneurship Society on eräs tällainen, suorastaan esimerkillinen ryhmä. Tämä hyvin harvoilla naisilla varustettu asialleen uskollinen seurakunta on onnistuneesti saanut toimintansa pyörimään erilaisista rajoittavista tilakysymyksistä huolimatta. Päättäväisyyttä ja uskoa siis tarvitaan.
Aalto Entrepreneurship Society on maalaillut Aalto loungea KY-talon kuudenteen kerrokseen. Tätä ajatusta kannatan. Me tarvitsemme kohtauspaikan, areenaan jutustelulle, törmäämiselle. Kuudennen kerroksen lattiaan tekisin kuitenkin ylimääräisen reiän, josta palomiesten tapaan pääsisi pakenemaan viidenteen kerrokseen, Aalto yhteisön (Teekkarijaoston aaltolainen hengenperijä) luo, jota vaikka kellariksi voisi kutsua. Sillä kellareissahan ovat ne parhaat bileet. Tuon paikan ympärille, jonne aaltolaisten ajatukset valuvat, voisi sijoittaa sihteeristön ja, jottei meno menisi aivan levottomaksi, niin väleihin mahtuisivat ne ”aikuisetkin.”
– Lasse Granroth
Ps: Huhu kertoo, että joku aallon opiskelija olisi onnistunut löytämään tiensä keskustoimistolle, joten myös käytännössä se on mahdollista.
Yksi selkeä askel lähemmäs inhimillisempää ja lähestyttävämpää ylioppilaskuntaa olisi uusia AYY:n nykyiset, melko hirvittävät verkkosivut. Sisältöä on niukasti, värimaailma ja visuaalinen ilme muistuttavat sairaalaa tai vanhainkotia ja yhteisöllinen materiaali on jossain piilossa – kovasti on yksisuuntaista viestintää siis.
First of all, great job that you’ve really started to blog! 🙂
I liked you’re writing and especially the Aaltoes part. I actually read it loud because we are having a strategy day with Aaltoes people in cottage middle of nowhere. Clock is 3 am now we are going to sleep after long day. We’ve been working hard to make strategy and plan for Aaltoes for this year. Efficient work and lot of good ideas.
Anyway, keep up the good work with communication, blog and other social media stuff you are working on 🙂
nyt kun olen siirtynyt ylioppilaskunnasta takaisin ”rivi”opiskelijaksi (jos koskaan olen rivissä edes ollut) niin voinkin tässä sanoa riviopiskelijan painavan mielipiteen 😀
miten minä haluan kohdata AYY:n?
1. normaalin ihmisen vaatteissa, en puvussa enkä haalareissa
2. epämuodollisesti. eikä se tarkoita kehotusta epämuodollisuuteen ja sen jälkeen plaseeraamista sitseillä, ja muodollista ohjelmaa ja paikallaan pysymistä ja vanhojen kuluneiden laulujen toistamista.
3. niin, yllätyn siitä, että AYY ajaa taiteen perusopetuksen parantamista (oikeissa kysymyksissä) ja taideopiskelijan parempaa huomioimista yhteisössä ihan oma-aloitteisesti ilman että joku taikkilainen on kuiskuttanut seläntakana
4. sisällön merkeissä. kriittisenä taikkilaisena minuun ei pure hypetys, usko asioiden parantumiseen tai innostus, vaan kaipaan konkreettisia faktoja, tekoja ja numeroita.
5. haluan kohdata arvolähtöisen, eettisen ja ihmismäisen AYY:n, en sellaista, jolla on prosesseja joissa ihmiset etenee, tai tehokkuudessa unohdetaan ekologisuus tai mikä pahinta jos AYY näyttäytyy TKY:n sääntökomiteana, joka sanoo miten asiat on, muttei yhtään pohdi mitä oikein yritetään saavuttaa tai voisiko asiat oikeasti olla toisin.
6. kriittisenä. kriittisen kasvatuksen saaneet proffat vedättää opiskelijoita ihan kuus nolla puolet ajasta eikä opiskelijaedustajat tajua mitään. mielummin sellainen AYY joka tajuaa tekojen perimäiset seuraukset ja arvot, ja jota ottaa helvetisti päähän että on tullut vedätetyksi, kuin sellaien ayy joka ottaa proffien agendat omiksi ja yrittää puhua opiskelijoita puolellensa kannattamaan niitä loogisena parhaimpana vaihtoehtona.
7. haluan kohdata AYY:n uudistuneena ja jatkuvasti uudistuvana: AYY on perustettu vuonna 2010, eikä vuonna 1810. Kaikkia vanhoja tai sellaiseksi kuviteltuja traditioita ei pitäisi kantaa mukana. Sitsit vaikuttaa ikiaikaisilta jutuilta, mutta harva nykyopiskelija tietää että HYY:n vuosijuhliin ne tulivat vasta 1990-luvulla. sitä ennen HYY:n vuosijuhlat oli illanistujaisia, saunailtoja, kulttuuritapahtumia jne. Voisiko AYY:n tilaisuudet olla sellaisia ettei niissä oo ikinä pukukoodia, saati pukuja(!!) ja että ne olisi tehty vuodelle 2010 eikä vuodelle 1810?
8. Plus pliis, rasismi ja ylimielisyys pois. AYY edustaa myös homojansa, transvestiittiopiskelijoitansa, AMK:sta AYY:n jäseniksi tulleita ja AYY:ssä on jopa AMK:ssa parhaillaan opiskelevia ja opettavia. Ammattisurkeasta opetuksesta laulaminen voi olla aika ikävää jos itse toimii AMK:ssa opettajana. AYY:n jäseninä on myös tummaihoisia, kiinalaisia, aidosti kommunisteja ja kymmeniin uskontoihin uskovia. Kun AYY:n tilaisuudessa seuraavan kerran lauletaan kannattaa kaksi kertaa miettiä että voiko AYY halventaa omia jäseniänsä ”huumorin” tai ”perinteen” merkeissä ja laskea kymmeneen ja miettiä vielä kerran.
eipä muuta! :>
ps. edellinen kommentti oli kehittämisehdotus, eikä tarkoitus loukata ketään tai viitata mihinkään yksittäiseen tapahtumaan tai yksittäisen ihmisen tekoihin tai ihmiseen. ”All people and events are purely fictional. Any resemblance to real life is purely coincidental”
pps. edellisen kommentin recaptcha oli muuten ”Hippy new” 😉
ainiin vielä yksi:
9. haluan kohdata AYY:n alkoholittomana ja kasvisruokaa tarjoavana. Kuulostaa varmasti mahdottomalta haasteelta, mutta haasteethan on tehty voitettaviksi. varsinkin aallossa? 😀
miksi? monilta alkoholin käyttö menee käsistä. varsinkin vielä kun korostetaan juomisen tärkeyttä ja moni nuori opiskelija ei osaa olla ottamatta ettei koe itseänsä jotenkin ulkopuoliseksi. alkoholi on myös kallista ja samalla rahalla saisi monesti aika hulppeat tarjoilut. yleensä olen huomannut että alkoholitonta juotavaa varataan liian vähän alkoholittomien juhlijoiden määrään suhteutettuna, ja sen lisäksi vielä monesti alkoholillisetkin juovat alkoholittomia juomia. se loppuu aina kesken jo puolessä välissä kun alkoholia on vielä runsaasti jäljellä.
kasvisruoka puolestaan on ekologisempaa, ja oikeasti se voi olla tosi hyvää jos sitä vaan osaa tehdä. mutta samahan se on kaikella ruoalla. vegaaniset tarjoilut käyvät kaikille eri uskonnoille ja eri ruokavalioille (pl. jotkin allergiat). mutta kyllä jo ihan juustoa sisältävä kasvisruoka on ihan jees.
alkoholittomuus ja kasvisruoka olisi myös hyvin näkyvä symboli jäsenistölle päin. että nyt on jotain uutta… rakennetaan yhteisöä, jossa ei tartte juoda että uskaltaa tai yhteisöä jossa maailmanluokan ongelmiin kuten ilmastonmuutoksiin tartutaan vakavasti. ylipäänsä että nyt on asiat muutoksessa.
tän captcha taas on ”wound surround” onkohan nää jotenkin telepaattisia..
”En ole kuullut vielä ainoanakaan itseään riviopiskelijaksi tituleeraavan henkilön kertovan miten AYY:n pitäisi kohdata hänet! Ehkäpä sillä ei ole hänelle/heille edes merkitystä.”
Onko riviopiskelijalta kysytty?
AYY:n merkityksen perustelu on AYY:n itsensä, ei riviopiskelijan tehtävä.
Itse on pakko kommentoida Jukka Liukkosen kohtaaa yhdeksän. Mielestäni on täysin epreilua sellaisia henkilöitä kohtaan, jotka tykkäävät alkoholia käyttämään ja jotka pitävät lihan mausta, kieltää heitä kyseinen nautinto. Ymmärrän sun kirjoituksesta myös sen, että pitää panostaa ruokavaihtoehtoja sellaisille henkilöille, jotka ovat kasvissyöjiä ja varata riittävästi juotavaa myös alkoholittomille. Sen ei kuitenkaan pidä tarkoittaa sitä, että lähdetään riistämään toisilta sitten.
On jalo idea tietysti että Aalto pyrkisi hakemaan alkoholitonta ja kasvisruokaista näkemystä asioihin, mutta moniin nykyopiskelijoihin tämä ei oikein vetoa. Jos AYY tälle linjalle lähtee, saa se hyvin monien opiskelijoiden keskuudessa ituhippimaineen, joka ei tule parantamaan AYY:n jo alusta kankeaa mainetta pakkonaittajana.
Ehdottomasti paras tapa yhdistää ihmisiä on juhlia. Juhlakulttuuri on se, mikä on teekkareitakin monesti pitänyt yhdessä. Lakinlaskijaiset, Laskiaisrieha, Gravitaatio ja Wappu! Luokaamme siis yhdessä suuria ja mahtavia juhlia!
Esimerkki. NESU-KY, joka on KY:n yksi merkittävimpiä toimijoita järjesti, kuten he itse siteerasivat, ”Aalto-yliopiston ensimmäiset poikkitieteelliset sitsit” eli etkositsit Club Lagoon -juhliin. Juhlissa kuultiin niin kylteri-, teekkari-, kuin taikkilaisvitsejäkin. Kaikki pääsivät vertailemaan tapojaan ja kaikilla oli hauskaa. Myös toisten juhlatiloihin tutustuminen on tärkeää. NESU-KY on siis alottanut Aaltomyönteisen linjan ja se todella lämmitti mieltä. Vastaavaa suorastaan ylitseampuvaa ylistämistä ja suuria mahtavia onnistuneita juhlia Aalto tarvitsee. Toteutetaan tämä yhdessä!