Kuten Elli postauksessaan kertoi, AYY:ssa on menossa tiukka linjaustyö. Aalto-linja, eli linjapaperi siitä, mitä opiskelijat Aallolta haluavat ja mitä eivät, kaipaa nyt kommentteja koko yhteisöltä. Linja perustuu viiteen ylätevoitteeseen ja liutaan niitä edesauttavia alatavoitteita. Lue siis allaoleva läpi, ja kommentoi.
Edustajisto hyväksyy lopullisen Aalto-linjan kokouksessaan 18.3.
—
Aalto-linja, eli ylioppilaskunnan toivomuslista Aallolle:
1. Opiskelijat ovat onnellisia
- Opiskelijoiden hyvinvointi on yliopiston keskeinen tulosmittari.
- Yhdistymisvaiheessa ei muodostu väliinputoajien sukupolvea, vaan opiskelijat vuosikurssista riippumatta hyötyvät Aallon uudistuksista.
- Opinnot on mitoitettu tasapuolisesti ja sisällön kuormittavuuden mukaan.
- Opiskelijat saavat viikottaista akateemista ohjausta läpi tutkinnon.
- Aalto tarjoaa monipuoliset ja koko yhteisölle yhteiset mahdollisuudet liikuntaan kaikkien kampusten läheisyydessä.
- Opiskelijoiden vapaaehtoiskulttuuria arvostetaan osana yliopistoyhteisön elämää.
- Opintojen merkkipaaluja, kuten kandidaatiksi valmistumista, arvostetaan juhlallisin menoin.
- Opiskelijat ovat osa akateemista yhteisöä, eivät yliopiston asiakkaita.
2. Opetus on maailmanluokkaa
- Yliopiston opetus vastaa ja valmentaa globaaleihin haasteisiin, joihin perehdytetään osana perusopintoja.
- Yliopiston opetus on yhteydessä ympäröivään yhteiskuntaan.
- Opetusta tarkastellaan ja kehitetään sekä kokonaisuuksina, että yksittäisten kurssien osalta.
- Opetusmenetelmät ovat innovatiivisia, ja uudet opetuskokeilut ovat toivottavia.
- Opettaja-opiskelija-suhdeluku on ratkaisevasti nykyistä parempi, ja mahdollistaa henkilökohtaisen ohjauksen ja palautteen.
- Huippututkimus luo huippuopetusta, opiskelijat osallistuvat tutkimukseen.
- Aallon sisäinen liikkuvuus toimii yksittäisten kurssien ja laajempien kokonaisuuksien muodossa.
- Joustava tutkintorakenne mahdollistaa liikkuvuuden, ja kannustaa siihen.
- Tutkintorakenteet suunnitellaan opiskelukeskeisesti niin, että ne on mahdollista suorittaa tavoiteaikojen puitteissa.
- Tutkinnon kaksiportaisuus tukee liikkuvuutta, erikoistumista ja opintojen sujuvuutta. Kandidaatintutkinnot suunnitellaan toimiviksi kokonaisuuksiksi.
3. Aalto on käyttäjäkeskeinen yliopisto
- Aalto-yliopistolla on ulkopuolinen hallitus.
- Ylioppilaskunta on yliopiston vahva, strateginen kumppani.
- Yliopistossa on terve ja avoin palautekulttuuri. Palautetta kerätään ja annetaan kaikilla tasoilla harjoitustöistä tutkintoihin.
- Yliopistossa laatu syntyy ensisijaisesti vapaudesta kehittää omaa toimintaansa, ei keskitetystä kontrollista .
- Opiskelijoiden osallistaminen ei ole muodollisen edustuksen varassa. Muodollinen edustus on silti turvattava ”pahan päivän varalle”.
- Opiskelijat ovat mukana tilasuunnittelussa.
- Yliopiston tilat ovat ympärivuorokautisessa käytössä opetukseen, opiskeluun ja vapaaehtoistoimintaan.
- IT palvelee opetusta ja tutkimusta, ja käyttöpolitiikka heijastaa tätä periaatetta.
- Joustava tenttiminen, esimerkiksi kattava tenttiakvaariokäytäntö, tukee nopeampaa valmistumista.
- Yhden tiskin periaate toimii kaikissa opiskelu- ja IT-palveluissa.
- Yliopisto kannustaa moniäänisyyteen ja kriittisyyteen.
4. Kansainvälisyys näkyy kaikessa
- Englannin asema on vahva, maisterikoulutus on täysin englanninkielistä.
- Perusopetus tekniikan ja taiteen aloilla on turvattu molemmilla kotimaisilla kielillä.
- Kieltenopetuksen tarjontaa lisätään, myös kansainvälisille opiskelijoille.
- Kaikkiin tutkintoihin kuuluu pakollinen kansainvälistymisjakso.
- Opetushenkilökunnalla on vaatimuksiin nähden riittävä kielitaito.
- Lukukausimaksut eivät estä kansainvälistymistä.
- Yliopisto huolehtii osaltaan yhteisön kansainvälisistä jäsenistä, esimerkiksi järjestämällä kattavat palvelut kansainvälisille opiskelijoille ja tutkijoille.
- Kansainvälisyys näkyy ja sallitaan opiskelijaedustuksessa.
- Kansainvälisten opintojen sisällyttäminen tutkintoon onnistuu helposti.
5. Alumnit ovat kiinteä osa yhteisöä
- Valmistuvien työllistymistä ja yrittäjyyttä tuetaan opetuksen sisällössä ja palveluilla
- Alumnipalvelut (esimerkiksi kirjaston käyttöoikeus, pysyvä sähköpostitili ja erilaiset kutsutilaisuudet) ylläpitävät kiinteää suhdetta yliopistoon
- Alumneja hyödynnetään opetuksessa, tutkimuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa. Jokainen opiskelija tuntee ainakin yhden alansa alumnin.
—
Terkuin,
Atte,
eilen Baijerissa, nyt Itämeren aalloilla
ps. Aalto-linjan kannat kannattaa tässä vaiheessa nähdä ennen kaikkea keskustelunavauksina, ei ylioppilaskunnan virallisina mielipiteinä – koska sitä ne eivät ole.
Hyvältähän tuo vaikuttaa.
Voisi vielä korostaa akateemista yhteisöllisyyttä siten, että opiskelijoilla ja proffilla olisi myös paljon epäformaalia kanssakäymisiä (lounaita, illanviettoja yms…). Toki ensiksi tarvitaan yhteisöllisyyttä opetuksen parissa, mutta siitä se luonnollisesti jatkuu epäformaalissa ympäristössä, mikä olisi sitä aitoa yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta opiskelijoiden ja proffien välillä.
Onko kampuskysymykseen jätetty tarkoituksella ottamasta kantaa, vai eikö oleennaista? Miten turvataan aito vuorovaikutus teekkareiden, kyltereiden ja taikkilaisten välillä sekä innovaatioiden syntyminen näissä rajapinnoissa. Vapaaehtoinen liikkuvuus ja pari poikittaista master-ohjelmaa jää varmaankin liian laihaksi, kun olennaisinta on erilaisten ja eri alojen ihmisten kohtaaminen.
Hei,
Kauniilta näyttää. Muutamia ajatuksia ja ehkä keskustelunavauksia:
– Opinnot on mitoitettu tasapuolisesti ja sisällön kuormittavuuden mukaan.
– Joustava tutkintorakenne mahdollistaa liikkuvuuden, ja kannustaa siihen.
– Tutkintorakenteet suunnitellaan opiskelukeskeisesti niin, että ne on mahdollista suorittaa tavoiteaikojen puitteissa.
– Tutkinnon kaksiportaisuus tukee liikkuvuutta, erikoistumista ja opintojen sujuvuutta. Kandidaatintutkinnot suunnitellaan toimiviksi kokonaisuuksiksi.
Mitä nämä tarkoittavat konkreettisesti? Joustavuus ja kandidaattiohjelma ”toimivana kokonaisuutena” on lievässä ristiriidassa keskenään. Myöskin tasapuolinen mitoitus (opintopisteissä, 300op maisterimitoituksessa) lienee entistä vaikeampi haaste yhä monialaistuvassa yliopistossa. Onko tasapuolinen mitoitus oikeastaan edes se tavoite, mihin halutaan tähdätä? Miksi?
Mun mielestä pitäisi jo päästä irti ajatuksesta, että 5 vuotta korkeakouluopetusta riittää/kuuluu kaikille valmentautuakseen toimeen X alasta riippumatta. Käytännön syistä toki jokseenkin perusteltavissa, mutta ajatuksena tutkintojen tasamitoitus ja tutkintorakenteiden suunnittelu keskitetysti on aivan absurdi. TKK:lla nykyisen tutkintorakenteen vaikutukset… Noh, kyllähän organisaatiomuutokset näyttää hyvältä jokaisen muutosjohtajawannaben CV:ssä.
Mä en enää usko, että tutkintorakenteita ja opintojen mitoitusta pitäisi ajaa ylhäältä (Bologna -> OPM -> Aalto -> raukat tiedekunnissa, schooleissa ja tutkinto-ohjelmissa) korkeakoulujärjestelmän meikkaamiseksi. Siten en myöskään pidä ajatuksesta, että Aalto käyttäisi juurikaan aikaa taas uuden ”joustavan” laatikkoleikin pelaamiseen. Mä uskon, että meidän lafkan henkilökunta ja opiskelijat osaa kertoa paljon EU:ta, opetusministeriötä tai Aaltoyliopistoa paremmin, miten tehdään ”toimiva kokonaisuus” tarjoamaan riittävä subsanssiosaaminen opiskellusta aiheesta.
Jos tässä aletaan askartelemaan taas maailmojasyleileviä rakenteita, joissa pitää olla joustavuutta, substanssia, erikoistumista ja muita jonglööripalloja, niin tuloksena on taas uusi laatikkoleikki, joka estää valmistumisen ja itseään rakentavan opiskelun, koska mun J-moduuli on 2op liian vähän joustava. Entä jos annettaisiin vapaat kädet omien ohjelmiensa asiantuntijoille? Jos esimerkiksi koetaan jonkin ohjelman, joka tutkii maailmanhistorian monimutkaisinta järjestelmää (joka koostuu maailmanhistorian monimutkaisimmista koneista [joiden monimutkaisuus kasvaa eksponentiaalisella nopeudella]) vähän enemmän tai vähemmän sisältöä peruskursseihin vapaasti valittavien ja liikkuvien opintojen kustannuksella, niin olisiko tämä ristiriidassa Aallon tutkinto-ohjelmatavoitteiden kanssa? Tai jos eri tutkinnot voisivat olla konkreettiselta opintopistemitoitukseltaan eri pituisia? 280-320op = DI? Oikeassa maailmassa sillä tuskin olisi mitään merkitystä, jos tutkinto voisi oikeasti taata henkilön pätevyyden alueellaan.
Aalto voisi ottaa askeleita ajaakseen tutkintoja, jotka palvelisivat opiskelijoita ja toimialaa opetusministeriön ja muutosjohtajien CV:iden sijasta.
Toinen juttu on eri korkeakoulujen toiminta ja edunvalvonta niissä. Minä en ole oikein vieläkään tajunnut, mitä nuo tiedekuntahäkkyrät varsinaisesti tuottaa tai tekee ihanien hallintopalveluiden ja ylimääräisten uraportautuksen lisäksi. Saati sitä, mitä Aaltoyliopiston teknillinen korkeakoulu tekee. Ainakaan sellaista, mitä ei voisi tehdä opiskelijan kannalta vähäisemmällä ja läpinäkyvämmällä byrokratialla. En tiedä, kuuluuko näiden miettiminen Aalto-linjapaperiin, mutta kun TKY:tä ei enää ole, niin jonkun varmaan pitäisi tehdä vastaava papru TKK:sta.
Iloista kevättä!
– Eeko
Tuosta löytyy kyllä paljon erittäin hyviä pointteja, mutta heitänpä nyt kuitenkin muutaman kriittisen ajatuksen.
Puhuminen Aallosta käyttäjäkeskeisenä yliopistona kuulostaa minusta pelottavan paljon samalta kuin usein (ja syystä) parjattu asiakkuusyliopisto, jossa opiskelijat ovat yliopiston asiakkaita eivätkä yhteisön jäseniä. Tämä tulkinta toki on alatavoitteita katsellessa mitä ilmeisimmin väärä, joten kyse on lähinnä sanavalinnasta. Päivän muotisanana tuohon voisi ehdottaa vaikka mainintaa yhteisöllisyydestä.
Onko täysin englanninkielinen maisterikoulutus kuitenkaan tarkoituksenmukaista? Kansainvälistyminen on luonnollisesti tärkeää ja monilla aloilla opetusta tulee tarjota englanniksi, mutta on myös aloja, joilla syntyy huomattavia ongelmia, jos alan ammattilaiset eivät osaa keskustella alastaan kotimaisilla kielillä.
Lisäksi edellisen kommentoijan tavoin kaipaisin jotakin mainintaa kampuskysymyksestä. Asia herättää ymmärrettävästi voimakkaita tunteita, eikä yliopiston hajaannukseen todennäköisesti ole tulossa muutosta ennen kenenkään nykyisin opiskelevan valmistumista. Kuitenkin mielestäni todellisen yhteisön ja yhteenkuuluvuuden luominen edellyttää myös fyysistä kohtaamista muutenkin kuin ylioppilaskuntaeliitin ja muutaman poikkitieteellisen opiskelijan kohdalla.
Kiitos kommenteista!
Kampuskysymys on jätetty tarkoituksella pois paperista, koska se veisi todennäköisesti liikaa huomiota muilta asioilta. On sinällään totta, että kampuskysymys muokkaa merkittävästi sitä, mihin suuntaan yliopisto kehittyy.
Edustajisto hyväksynee Aalto-linjan (ellei hylkää sitä) kokouksessaan 18.3. Jos koette tarvetta lisätä asioita linjaan, ottakaa yhteyttä teitä lähellä oleviin edustajiston jäseniin, niin he voivat viedä asioita eteenpäin. Otamme hallituksen kanssa myös huomioon blogikommentit ja saamamme sähköpostit, kun ensi viikon kokouksessamme hyväksymme edustajistolle vietävän version.
Jos haluatte edustajiston käsittelevän vielä erikseen kampuskysymystä, kannattaa myös ottaa yhteyttä edaattoreihinne, mutta toivoen asian seuraavaan kokoukseen 21.4. Näin asia saa ansaitsemansa huomion eikä huku jo nyt varsin täyteen kokoukseen. Aalto on luvannut asiasta päätöksen tämän vuoden aikana, eli kuukauden viive ei vielä kohtuuttomasti haitanne asiaa.
Jos et tiedä lähintä edaattoriasi, vilkaise listasta (http://www.ayy.fi/node/409), ota yhteyttä edustajiston puheenjohtajistoon (ks. edellinen linkki) tai vaikka hallitukseen (http://www.ayy.fi/node/396). 🙂
Jes, hienolta näyttää 🙂 Tässä on mielestäni oikea tavoitetaso. Erityisesti kv- ja alumnipuolen asioiden kanssa paljon tekemisissä olleena nuo kohdat lämmittävät mukavasti mieltä.
Näkisin, että Aalto-yliopiston lähitulevaisuuden kriittisimmät strategiset kysymykset ovat päätös kampuksesta sekä se, onko yliopistossa jatkossakin ulkopuolinen hallitus.
Yliopistot ovat perinteisesti olleet hitaasti muuttuvia byrokraattisia möykkyjä. Ulkopuolisen hallituksen säilyttäminen on mielestäni ensiarvoisen tärkeää jotta yliopistoamme pystytään oikeasti johtamaan ja kehittämään siihen suuntaan, mihin nämä muutkin linjaukset tähtäävät. Toivon, että AYY pysyy vahvasti tämän takana.
Komppailen myös aikaisempien kirjoittajien huolta kampuksesta. Puhutaan paljon kuinka eri alojen kohdatessa syntyy uusia synergioita ynnä muita ihmeitä. Tähän mennessä näyttää siltä, että Design Factory on ainoa paikka missä eri alojen osaajat oikeasti kohtaavat päivittäin. Nyt Aallon pitäisi keksiä, miten tämä saadaan toimimaan koko yliopiston tasolla.
Minä ainakin toivon, että edustajiston jäsenet ottavat kantaa kampusasiaan (ja toivon julkisen kirjoittelun aiheuttavan enemmän painetta kuin mailailu tai soittelu yksittäisille edaattoreille ;))
Kiitti ihan tosi paljon kaikesta palautteesta! Joka pointti otetaan huomioon, kun raapustan uuden luonnoksen huomiseen iltakouluun.
Edelleen olen sitä mieltä, että paras tapa varmistaa opetuksen laatu on asettaa insentiivit oikeaan suuntaan: Pedagogisen koulutuksen ja opetusansioiden tulee näkyä palkassa hyvin konkreettisella ja merkitsevällä tavalla. Lisäksi opetusansiot (ja etenkin niiden puute) tulee ottaa huomioon tenure track -paikkoja jaettaessa yhdenvertaisesti tutkimusansioiden kanssa. Näillä kriteereillä olisi ohjaava vaikutus jo nyt: jos nykyinen jatko-opiskelija/tuore tohtori suunnittelee uraa Aalto-yliopistossa, tenure trackin kriteerit vaikuttavat siihen miten seuraavat 4-5 kannattaa käyttää. Näin kyynisesti ajatellen, jos kriteerinä on pelkästään tutkimusansiot, ei aikaa kannata tuhlata opetustaitojen hankintaan.
Sivuhuomautuksena, tuo kohta ”Opintojen merkkipaaluja, kuten kandidaatiksi valmistumista, arvostetaan juhlallisin menoin” jotenkin pisti silmään. Mielestäni tämä ei tärkeydessä yllä ihan samalla tasolle muiden tavoitteiden kanssa (tai sitten olen vain katkera, kun en itse saanut koskaan valmistua kandiksi ;). TKK juhlisti DI-tutkintoa käytännössä rehtorin puheella ja kakkukahveilla, onko kandeille sitten tarjolla teetä ja piparia? 😉 Omat juhlat ovat tietysti erikseen. Mitähän tässä on taustalla? Halutaan korostaa kanditutkinnon arvoa itsenäisenä tutkintona? Osoittaa, että Aalto-yliopisto arvostaa kanditutkintoa?
Mutta noin yleisesti, hyvältä näyttää! Erityisesti palvelut kansainvälisille opiskelijoille ja tutkijoille sekä yhden tiskin periaate kuulostavat loistavilta tavoitteilta, muutamia mainitakseni.
Kysymyksiä ja muutama kommentti nyt olevista alatavoitteista:
* Opiskelijat saavat viikottaista akateemista ohjausta läpi tutkinnon.
Onko tarkoitus, että tästä tulee pakollinen riippakivi vai riittäisikö mahdollisuus saada ohjausta halutessaan?
* Englannin asema on vahva, maisterikoulutus on täysin englanninkielistä.
Onko oikeasti tärkeää, että jokainen kurssi pidetään englanniksi? Ja onko kansainvälisyys nyt vain englantia? Tietenkin jos haetaan sitä että hamsterikoulutusvaihe on mahdollista suorittaa englanniksi niin sitten tuo tarvitsee kirjoittaa eri muotoon.
* Perusopetus tekniikan ja taiteen aloilla on turvattu molemmilla kotimaisilla kielillä.
Mutta taloudessa tätä ei tarvita?
* Kaikkiin tutkintoihin kuuluu pakollinen kansainvälistymisjakso.
Ja onko tällä tarkoitus laittaa jokaiselle opiskelijalle pakollinen vaihto(puoli)vuosi vai riittääkö tähän jokin englanniksi käyty kurssi ja viidentoista minuutin keskustelu jonkun vaihtarin kanssa?
Opiskelijat saavat viikottaista akateemista ohjausta läpi tutkinnon.
-> Ideaali olisi musta se, ettei tämä olisi mikään riippakivi kenellekään vaan luonteva osa yhteisön elämää. Akateemista ohjausta voisi olla vaikka lyhyt jutustelu opintojen tilanteesta proffan kanssa luennon jälkeen.
Perusopetus tekniikan ja taiteen aloilla on turvattu molemmilla kotimaisilla kielillä.
-> Taloudessa meillä on Hanken. Aallon kauppakorkealla ei ole velvoitetta järjestää koulutusta på svenska.
Mitä tulee täyteen englanninkielisyyteen ja pakolliseen kansainvälistymiseen, niin pehmeämmät muotoilut ovat työn alla 🙂 kiitos kommenteista!
Ja tarkennuksena vielä se, että ”kansainvälistymisjakso” ei tarkoita pakollista ulkomailla suoritettua vaihto-opintojaksoa, vaan hallitusohjelmatavoitteiden mukaisesti opiskelijoilla on oltava mahdollisuus kansainvälistyä:
– vaihto-opinnoissa
– ulkomaanharjoittelussa
– kotikansainvälistymisen kautta