Kahvihuoneessa nimeltä Kavio on pannu porisemassa monesti jo aamutuimaan. Keskiviikkoisin hallitus ja sihteerit kokoontuvat yhteiselle aamiaiselle kertomaan ja kuulemaan kuulumisia viime aikojen tapahtumista ja tekosista. Muutoin pitkän pöydän äärestä saattaa löytää kahvittelijoita keskustelemassa opintotuesta, taivaanrantojen maalailijoita teekupposen ääreltä tai koko porukan nauttimassa esimerkiksi kv-ISOtirehtöörin synttärikakkua ja naisten päivän donitseja. Pöydän yläpuolella roikkuu varpajaislahjaksi saatu alkkaripyykkinaru, joka sai tällä viikolla täydennystä Tallinnan tuliaisista.
Hassunvihreiden ovien takana näppäimistöt nakuttavat tiuhaan tahtiin. Osassa huoneista on jo varsin viihtyisää! Sopolan ikkunalaudalla viihtyy henkilökohtainen suosikkini ja kullanmuruni hoitokasvi Kyösti-Kerttu, ja Ainolan sohviin on ihana upota. Pitkän käytävän varrelta löytyy jos jonkinlaista soppea aina hurmaavien ”tekniikan poikien” minimalistisesta huoneesta yhteisösektorin neljän huoneen kompleksiin, jossa muhivat tällä hetkellä niin teekkarifuksien tuutoreiden eli ISOhenkilöiden koulutukset, Dipolin Wappubileet, Aalto on Tracks Farewell Party kuin kreisit ideat aaltovvvapustakin…
Keskustoimiston yhteisösektori voi tuntea olonsa suosituksi, kun puhelin pirahtaa tuon tuostakin. Harmillisesti syynä on kuitenkin avainkorttipula, joka muun muassa Aalto-yhteisötoimikuntaa ja Teekkarijaostoa piinaa. Suljetut ovet haittaavat hommien tekemisen lisäksi tietty myös satunnaisten ohikulkijoiden kylässä käyntejä. Alaovelta löytyy onneksi liuta puhelinnumeroita, joihin toimistolle vierailemaan pyrkivä voi soitella päästäkseen sisään. Lohdutuksen sana: asia etenee. Hitaasti, mutta kohtalaisen varmasti.
Viikonloppuisin toimistolla on hiljaisempaa (sentään). Tosin lauantai-iltapäivinä paikalle saattaa pärähtää frakkeihin ja iltapukuihin sonnustautuneita kiirehtijöitä matkalla edustustehtäviin. Kiltojen, yhdistysten, ylioppilaskuntien ja muiden yhteistyötahojen vuosijuhlia piisaa, ja tärkeitä avunanto-, ystävyys- ja yhteistyökuvioita onkin vaalittu arjen pakerruksen lomassa. Mutta se on jo toinen tarina.
Koko lämpömiehenkujaa vaivaavalle sulkeutuneisuuskompleksille pitäisi kyllä tehdä jotain. Siellä olisi hitosti kaikenlaista jännää ja jänniä ihmisiä, mutta olo ei ole kovin tervetullut kun esim. DF:n stagelle päästäkseen pitää soittaa ovikelloa, vastata uteluihin kulun syystä (”Väitöstilaisuutta seuraamaan?” -”Juu…”). Tai ihan vain jos haluais tulla tutustumaan tai moikkaamaan jotain toimistolla toimivaa kaveria. Ei pysty. Toki oireet eivät koske vain lämpömiehenkujaa. Mun suosikki oli varmaan yritys päästä edustamaan opiskelijoita tiedekuntaneuvoston kokoukseen TUAS-talolla, mutta normaalisti virastoaikoihin suunnilleen kaikki ovet ja hissit on blokattu avainkortillisille. Mikäänhän ei tunnetusti ole vaarallisempaa, kuin päästää opiskelijat tutustumaan siihen, mitä yliopistolla tehdäään. TKK, tuo murtamaton linnoitus.
Mutta hyvä kun asiaan puututaan! Ei tarvi ihan sorkkarauta/moukarihommiin lähteä.
Hyviä, joskin surullisia, huomioita. Vanha mallihan on se, että tilat ovat defaulttina kiinni, jos ei ole erityistä syytä pitää niitä auki. Homman pitäisi olla just toisin päin! AYY:n Aalto-linjaan (ks. aiempi blogipostaus) on tulossa seuraavat tavoitteet:
– Opiskelijat ovat mukana tilasuunnittelussa.
– Tilat ovat ympärivuorokautisessa käytössä opetukseen, opiskeluun ja vapaaehtoistoimintaan.
Vastaavatko nämä tähän probleemaan, vai pitäiskö asiasta murjaista vielä oma pointti?
Imo. Noi on ihan hyvä linjaus eikä rajoita toteutusta mitenkään hirveästi ehdottomuudellaan. Toki on tarvetta myös saada tarvittaessa työrauha työntekijöille ja välttää tilojen väärinkäyttöä (esimerkiksi ympärivuorokautisessa käytössä vartiointi on kyllä kohtuullisen oleellinen. Tiloja ei tule käyttää esimerkiksi majoituksena).
Mielestäni olennaista olisi se, että käytettäviin tiloihin on aina saatavissa kulkuoikeus. Esimerkiksi nimetyt opiskelutilat kuten maarintalo, opiskelijan ”kotilafkan” tilat kokonaisuudessaan kuin myös yksittäisen kurssin opetus/harjoitustilat. Luonnollisesti myös julkisemmat paraatitilat (kuten lämpömiehenkuja ~kokonaisuudessaan.) Kulunvalvonnan ja vartioinnin kannalta ei ehkä ole realistista päästää kaikkia kaikenaikaa kaikkialle, mutta esimerkiksi kurssin kannalta olennaiseen harjoitustyötilaan tulisi olla joustava menettely jakaa kulkuoikeuksia tarpeen vaatiessa. Esimerkiksi Oodiin nappi, jolla saa automaattisesti anottua kulkuoikeuden kurssin nimettyihin opetustiloihin omalle henkilökohtaiselle opiskelija/avainkortille periodiksi kerrallaan?
Realistinen tavoite voisi olla se, että opiskelijaa ei tarvitse koskaan häätää pois työskentelypisteestään. Lisäksi kaikkiin tiloihin, joita käytetään päätoimisesti opiskeluun tai opiskelun tukemiseen on mahdollisuus saada ympärivuorokautinen käyttöoikeus.