Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan oman ylioppilaslehden Ainon kevään viimeinen numero pamahti jakeluun viime viikon maanantaina. Tällä kertaa Aino todellakin sukelsi pinnan alle; kansikuvajuttu kuvailee, kuinka AYY:n koko syntyhistoriaa leimannut prosessi – Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan omaisuuden siirto ylioppilaskunnan ulkopuolelle – valmisteltiin ja tehtiin. Päätoimittaja Annan teksti ei jättänyt ketään kylmäksi, ja reaktiot ovat vaihdelleet skoolauksista raivonpurkauksiin, ja mielipiteitä on vaihdettu kiivaasti. Nettikansa löysi myös AYY:n keskustelupalstan ensimmäistä kertaa toden teolla. Herkässä tilanteessa ylioppilaskuntakin julkaisi aiheesta tiedotteen.
Kuten Aino kertoo, omaisuudensiirron pääosassa oli Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan piirissä toiminut ”tulevaisuustyöryhmä”. Työryhmä puuhasi oikeastaan kahta asiaa. Ensinnäkin, se suunnitteli ja valmisteli omaisuuden siirron mahdollistaneet toimenpiteet. Toisekseen, se suunnitteli, valmisteli ja osin toteutti sen viestinnän, jolla omaisuuden siirto perusteltiin ja jolla sitä ohjailtiin. Itse omaisuuden siirto oli poliittinen, joskin kyseenalainen, päätös, jolle löytyy ihan suoraselkäisiäkin perusteluja. Sen sijaan se tapa, jolla omaisuuden siirtoa tukenut ja ohjaillut viestintä hoidettiin, oli moraaliton.
Tulevaisuustyöryhmä kumppaneineen pyrki tarkoituksellisesti salailemaan omaa toimintaansa, tukahduttamaan keskustelun, kiillottamaan omaa kilpeään ja mustamaalaamaan muut tahot ja vaihtoehtoiset mielipiteet. Propaganda kohdistui yhtä lailla Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan jäseniin ja päättäjiin kuin ulkopuolisiinkin. Kyltereiden ja teekkareiden välille rakennettiin tarkoituksella pelon ja epäluottamuksen ilmapiiriä, joka varjosti yhteisen AYY:n rakentamista ja kulminoitui kevään 2009 vastakkainasetteluun perustuneisiin vaaleihin. Osattiin sitä keljuilla muissakin piireissä, eikä kaikki syy luonnollisesti lankea vain yhdelle pienelle porukalle. On silti vaikea keksiä vastaavaa karhunpalvelusta Aalto-yliopistolle kuin tämä tulevaisuustyöryhmän tekemä työ.
Ennakkoluuloja oli toki ennestäänkin, ja on vaikea arvioida mitä olisi tapahtunut ilman kulissien takaista likaista peliä. Ehkä sama omaisuus olisi siirretty siitä huolimatta? Ehkä sille ei olisi nähty edes tarvetta? Se näyttää kuitenkin selvältä, että saatu lopputulos oli se kehnoin mahdollinen. Ylioppilaskunnan toimintaa varjostavat paikoittain hyvinkin syvät epäluottamuksen juovat, ja nimenomaan kauppatieteen opiskelijoden palvelutaso on putoamassa pahiten. Vanhat rahat ovat jumissa säätiössä, eikä AYY:llä ole varaa tukea kylteriyhdistyksiä entiseen malliin, vaikka halua onkin. Kaiken lisäksi kyltereiden oma yhdistys, KY ry, toimijoineen on sotkettu mukaan vastaamaan syytöksiin, joiden oikea kohde olisi ihan muualla. Kylterikunta tai KY ei ole ollut mikään pahan valtakunta, ja KY:llä tehtiin paljon hyvää duunia uuden ylioppilaskunnan puolesta.
Itselleni AYY:n alkutaipaleen salaisuuksien paljastuminen on aiheuttanut pahaa mieltä ja syvää pettymystä. Silti on ollut huojentavaa tajuta, ettemme me eri taustaiset opiskelijat oikeasti pelkää tai halveksu toisiamme. Meidät ajettiin siihen tilanteeseen. Osin se oli tarkoituksellista, osin se johtui lyhytnäköisyydestä, opportunismista ja avoimuuden, keskustelun ja poliittisen johtajuuden puutteesta kaikkien osapuolten piirissä. Pidetään jatkossa huolta, ettei mitään näin älytöntä pääse tapahtumaan.
Kaikesta huolimatta tämän hetken AYY katsoo eteenpäin, ei taaksepäin. Menneet sotkut setvitään toki perusteellisesti, mutta tärkeintä on tehdä duunia, jolla edistetään nykyisten ja tulevien Aallon opiskelijoiden asemaa. AYY on sääntöjensä mukaan ja toimijoidensa sydämestä yhtä lailla taikkilaisen, kylterin kuin teekkarinkin ylioppilaskunta. AYY:ssä tehdään kaikilla sektoreilla tosissaan töitä opiskelijan paremman huomisen eteen kaikissa Aallon korkeakouluissa – luonnollisesti tiiviissä yhteistyössä osakunnan, kiltojen, KY:n ja TOKYO:n toimijoiden kanssa. Tämänkin hässäkän ohessa AYY:n edunvalvonta pelittää ehkä paremmin kuin ikinä. Aalto ja AYY ovat oikeasti todella hienoja juttuja. Tilanne on haastava, mutta näkemäni Aallon ja AYY:n alkutaipaleen onnistumiset antavat aihetta optimismiin. Hyvä tästä vielä tulee.
Kyltereiden, teekkareiden ja taikkilaisten asialla, uskokaa tai älkää,
Atte
Pee är oo pee aa gee aa än dee aa aa!! Laa la lalala laaaa! Hei miten hauskaa meillä onkaan kun laulattaa! Hoplaa!
Ps. On muuten hyvä juttu, että nyt kaiken pahan alku ja juuri onkin tuo KY:n tulevaisuustoiminkunta – tuo synkin sisäpiiri – ne viheliäiset muutamat perkeleet, jotka onnistuivat kaikilta muilta salaamaan metkunsa ja valloittamaan maailman! Ainakin melkein.. hmm.
Hyvänä puolena voinkin sitten henk.koht. pitää näköjäään sitä, että omaisuussotkujen aikana varsinaisena KY:n edustajiston jäsenenä ei mun tarvitsekaan olla tästä jupakasta enää mitenkään vastuussa, sikäli kun mut pidettiin täysin pimennossa ja valheellisia osapuolitotuuksia korviini noiden perkeleitten suista syötettiin, kun propagandaa naamalleni syljettiin.
Hiphei ja heja – kerta kiellon päälle!
Ho ho.
Elämme todellisessa pelon valtakunnassa. Pelon ja inhon.
Hyvä Allupallu: Atte pesi kätemme, minullakaan ei ollut aavistustakaan mitä oli oikeasti tekeillä.
Eihän se hyvin mennyt, nimittäin Ruandassakaan, kun Hutu-enemmistö pääsi valtaan.
Dr. KYNZO
JK. Kirjoittajalle muutama vinkki selkeyttää stooriaan: http://www.finnlectura.fi/verkkokielioppi/
Aten tekstissä huomioita kiinnitti erityisesti kohta ”ja rahat jumissa säätiössä”. Helsingin kauppatietieden ylioppilaiden säätiön tarkoitus on perussääntöjensä mukaisesti edistää Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa opiskelevien yhteiskunnallisia, sosiaalisia, ammatillisia ja henkisiä sekä opiskeluun, opintoihin ja opiskelijaelämään liittyviä pyrkimyksiä ja olla opiskelijoiden yhdyssiteenä. Kevät on mennyt säätiön toiminnan käynnistämisessä ja suunnittelussa, hallituksen ja hallintoneuvoston toimesta. Apuraha-, stipendi- ja toiminta-avustushakuja toivomme saavan auki kesän ja alkusyksyn aikana, samalla kuin säätiön ensimmäinen työntekijä -asiamies – aloittaa suunnitelmien mukaan työnsä. Se, että toiminta ei vielä alkuvuonna ole ollut kovin näkyvää, selittyy siis toiminnan käynnistämisellä, mitä päästiin toden teolla tekemään vasta KHO:n 31.12.2009 päätöksen jälkeen.
En itse pidä säätiön sääntöjen mukaista varojen käyttöä ”rahojen jumissa” olemisena, vaan juuri sellaiseen toiminnan mahdollistamisena mitä KY-ylioppilaskunnan edustajisto ajatteli lahjoittaessaan säätiölle omaisuutta. Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa pääsemme tarkoitustamme toteuttamaan yhteisymmärryksessä mm. AYY:n kanssa.
Tessa Viinanen
hallituksen puheenjohtaja
Helsingin kauppatieteiden ylioppilaiden säätiö
Voi ei.
Tuntuu vähän siltä, että siellä Otaniemessä on löydetty nyt taho, jota parjaamalla yritetään kääntää teekkareiden lisäksi myös kylterit KY:tä vastaan. Valitettavasti (kaikille näin pohtineille ja suorastaan hellyyttäviä mietintöjä esittäneille ylioppilaslehden päätoimittajille ja AYY:n hallituksen jäsenille) KY on myös melkoisesti muutakin kuin tuo mainittu tulevaisuustyöryhmä.
Valmisteleva osasto on varmasti helppo kohde, mutta suosittelen teitä rajantakaa omaa propagandaanne (niin AYYE-listillä, Ainossa kuin AYY-verkkosivuillakin) paukuttelevia henkilöitä hyväksymään faktan, että KY:n tulevaisuutta koskeva konsensus ei syntynyt uhkailulla, pimityksellä tai edes sumutuksella, vaan rakkaudesta KY:hyn. No tällaisia tunteita on varmasti vaikea selittää.. mutta ehkä jonain päivänä ymmärrätte, että 100-vuotiseen ylioppilasorganisaatioon voi liittyä melkoinen emotionaalinen side ja ko. organisaation selviäminen (edes jossain muodossa) jälkipolville voi olla muidenkin kuin vain salamyhkäisten valmistelutyöryhmien tavoite.
Peace.
Espoolainen kaupinginosa ja teekkarisalaliitto on varmasti helppo kohde, mutta suosittelen teitä rajantakaa omaa propagandaanne paukuttelevia henkilöitä hyväksymään faktan, että AYY:n tulevaisuutta koskeva konsensus ei syntynyt ryöstämällä, kulttuurituputtamalla tai edes sumuttamalla, vaan rakkaudesta AYY:hyn. No tällaisia tunteita on varmasti vaikea selittää.. mutta ehkä jonain päivänä ymmärrätte, että vastasyntyneeseen ylioppilasorganisaatioon voi liittyä melkoinen emotionaalinen side ja ko. organisaation selviäminen ja kukoistus (edes jossain muodossa) jälkipolville voi olla muidenkin kuin vain salamyhkäisten teekkarikerhojen ja kunniavaltuustojen tavoite.
Mutta mitä jos AY tekeekin hallintouudistuksen. Kaikki järjestetään uudestaan ja sisäiset korkeakoulut lakkaavat olemasta. Keitä säätiö sitten tukee?
Hei Allupallu, Dr. KYNZO ynnä muut nimettömät kommentoijat,
Mielestäni tämän Aten blogikirjoituksen kimppuun hyökkääminen tai AYY:n hallituksen syyttäminen salaliittolaisuudesta on asiatonta, sillä minun korviini ainakin tämän kirjoituksen tarkoitus on rauhoittaa kohua ja todistaa, että AYY:n keskustoimistolla ei näiden riitojen anneta vaikuttaa, vaan yhteistä ylioppilaskuntaa rakennetaan hyvillä mielin ja yhteistuumin. Ja juuri näin sen pitää ollakin! Riippumatta siitä, mitä mieltä on Aino-lehden kirjoituksesta tai tapahtumien kulusta, on huojentavaa voida luottaa siihen, että AYY:n hallitus ja sihteerit keskittyvät olennaiseen. Menneiden sukupolvien tekemät päätökset ja ratkaisut tai niiden seuraukset eivät oikeuta ennakkoluuloihin tai nykyisten/tulevien sukupolvien tuomitsevaan kohteluun.
Menneet ovat nimenomaan menneitä, joten jätetään tämä trollaava ja loukkaava keskustelu sinne Hesarin keskustelupalstalle, joka on sen ainoa sopiva kanava.
Tsemppiä keskustoimistolle ja rentouttavaa kesää!
Terveisin,
Nina Vilja
Aaltolainen
Joo, vähän niin kuin tuolla keskustelupalstallakin keskustelu on niin rakentavaa ja korkealentoista.
Hei,
Vastaan tähän blogiin muutamien AYY:n hallituksen jäsenien pyynnöstä ja kommentoin asiaa täysin omasta näkökulmastani. En halua ottaa kantaa KY:n toimintaan omaisuusasian valmistelun suhteen, en ole ollut mukana valmisteluissa. Sen verrain voin kuitenkin sanoa, että kaikissa kiistoissa, oikeudenkäynneistä puhumattakaan, on aina mukana useita osapuolia. Niinpä tässäkin asiassa kaikkea toimintaa leimaa toisen osapuolen olemassaolo. Yhden osapuolen taustojen esille tuominen tuo esille onnekkaassa tapauksessa puolet totuudesta, ja senkin kontekstistaan irrotettuna. On mahdotonta jälkikäteen sanoa, onko toiminta ollut reaktiivista vaiko proaktiivista, ja millaista on ollut toisen osapuolen menettely samaan aikaan. Mikään toiminta ei synny tyhjiössä. Voimakkaiden eturistiriitojen takia (lopputuleman näkökulmasta), en lähtisi toimimaan yleisenä moraalinvartijana ja hyvien ja pahojen tuomitsijana.
Mitä sitten tulee omaan näkemykseeni KY:n toiminnasta aikavälillä syksy 2008 – joulu 2009, niin käsitykseni poikkeaa aika lailla julkituoduista artikkeleista ja blogipostauksista. Melkein koko KY:n aatteellinen toimisto oli mukana rakentamassa uutta ylioppilaskuntaa, oikeasti innnoissaan ja uskoen tulevan ylioppilaskunnan olevan entisiä parempi ja vahvempi. Etenkin edunvalvonnassa näimme sellaista potentiaalia, johon KY ei olisi omin voimin, tai resurssein koskaan pystynyt. Valmistelimme asunto-ohjesääntöjä, yliopiston strategioita, ylioppilaskunnan organisaatiota, tulevia toimenkuvia ja vastuunjakoa.
Muistan hyvin sen riemun, joka syntyi suunnitellessamme tulevaa mahtavaa edunvalvontaorganisaatiota, jolla olisi mahdollisuus tehdä sitä, mihin emme olisi itse pystyneet. Parasta kaikessa on se, että sellaisen AYY on myös saanut ja organisoinut. Alku helpottui pitkälti edellisvuosien valmistelujen tuloksena, joissa olivat yhtä lailla mukana KY, TKY, kuin resurssiensa salliessa TOKYO:kin. Tämän tiedon valossa on hyvin vaikea uskoa, että mikään pikkuklikki olisi yrittänyt sabotoida välimme TKY:n. Päinvastoin kannustettiin osallistumaan ja miettimään tulevaa, muun toiminnan karsimisen kustannuksella.
Haluan viel’ sanoa, että omaisuusratkaisu ei mielestäni ollut manipulaation tulos. Näin ja näen, että KY halusi kahta asiaa: vahvan kylteriyhteisön ja mahtavan ylioppilaskunnan Suomen parhaalla edunvalvontaorganisaatiolla. Siinä he ovat mielestäni onnistuneet. Sitä, että asia ei palvele koko AYY:n jäsenistöä, ei käy kiistäminen. Mutta KY oli kylteriylioppilaskunta melkein sadan vuoden historialla ja halusi turvata oman yhteisönsä tulevaisuuden. Sitä, että kylterit eivät vedä ns. herneitä nenään kovalevyiltä kaivetuista tiedostoista ei kannata ihmetellä. KY nimittäin onnistui kummassakin tavoitteessaan, sikäli kun olen ne oikein tulkinnut. Eivätkä ne tavoitteet olleet kylmiä ja kovia, käytävillä ei pyörinyt profeetoita, eivätkä kokoukset olleet itsemurhalahko-fiiliksellä maustettuja.
Nyt on jälkipyykin aika ja asiaa käsittelemässä on enemmistö, se entinen toinen osapuoli. Minä taas toimin siellä, missä hommat luistavat: AYY:n mahtavassa edunvalvontaorganisaatiossa, joka on fiksumpi, hienompi ja rakkaampi, kuin olisin koskaan osannut kuvitella.
Jenni,
soposihteeri @ KY 2008 – 2009
soposihteeri @ AYY – > 2010
AYY:n keskustoimistolla näyttää tekemistä riittävän toiminnan pyörittämisessä ja asioiden ihmettelemisessä. Haluaisin kiittää Attea etenkin kirjoittamisesta ja asioiden pohtimisesta. Tie eteenpäin on sellainen jonka kautta epäselvyyksiin saadaan vastauksia ja salaliittoihin aikaan sumun hälvenemistä, sisällöstä ja asioiden kulusta mielipiteitä, faktoja ja näkemyksiä löytyy useita. Keskustelussa mielestäni parasta on kun ihmiset uskaltavat olla sitä mieltä mitä ovat ja vielä omalla nimellään. Foorumeilla ja muualla näkyy myös paljon anonyymia henkilökohtaisuuksiin ja asiattomuuksiin menevää keskustelua joka on mielestäni erittäin ikävää. Mutta etenkin poliittisten yo-kunta toimijoiden kohdalla tällainen on myös jollain tasolla maailmaa jossa elämme.
Toivon monen muun tavoin että AYY menisi eteenpäin, mutta mielestäni on tiedostettava että tästä aiheesta on voinut puhua vasta reilun viikon laskettuna AINO:n julkaisusta. Vastaukset, selvittely ja keskustelu tuottavat aikanaan tilaisuuden jättää tämä kaikki taakseen, mutta kuohu joka löytyy aaltolaisten sydämistä ei laannu edustajiston tai hallituksen päätöksellä. Vastuu on kannettava ja uskallettava toimija silloin kuin kohdataan asioita jotka eivät vaikuta menneen kuten olisi pitänyt.
Tsemppiä AYY:n toimijoille! Luottamus teihin on korkea.
Christian Peltonen
Edustajiston jäsen
Terve,
Professori Osmo A. Wiioa lainaten, viestintä epäonnistuu aina paitsi vahingossa. Nyt ei sattunut onni kohdalle. Kiitos ahkerasta lukemisesta ja reagoinnista. Liudasta alaspäin osoittavia peukkuja ja kärkkäistä kommenteista päätellen kirjoitukseni tarkoitus ei oikein uponnut.
Ei, se ei ole vainota KY:tä tai kyltereitä, tai erottaa näitä toisistaan (mikä olisikin todella outo ajatus). En myöskään pyri leimaamaan KY:n aikanaan istunutta edustajistoa pimeässä vaeltaneiksi sokeiksi lampaiksi – tunnen porukasta ison osan, ja skarppeja ja hyviä tyyppejä ovat. Se, mitä yritän sanoa on, että konflikti kylterien ja teekkarien välillä on keinotekoinen, ja osin tarkoituksella provosoitu. Sellaista toimintaa en voi hyväksyä, ja sen täytyy AYY:n piirissä loppua.
Miksi minä sitten tätä vatvoin? Fiiliksen takia. Koko ylioppilaskuntien yhdistymisessä tunteilla on ollut hurjan iso rooli. Luulenpa siis, että omilla fiiliksillänikin on jotain vaikutusta siihen, millä mielellä hommaani teen. Siksi ajattelin rehellisesti kertoa niistä. Kivuliaan yhdistymisprosessin ollessa vielä käynnissä puolustin TKY:n ja AYY:n edustajistoissa useampaan otteeseen kylterien näkökulmaa ja pyrin rakentamaan yhteisymmärrystä. Kun nyt on selvinnyt, että muutama KY:n vaikuttaja pyrki tarkoituksellisesti estämään tätä duunia, se korpeaa aika lailla. Ihmetteln myös intoa puolustaa tällaisia toimintatapoja. Katkeraa tilitystä, sanoisi joku, ja sitähän tämä onkin. En silti vihaa KY:tä tai kyltereitä, vaan diggaan teitä toden teolla
Terkuin,
Atte
(edit: kommentin loppu oli pudonnut pois -atte)
Atte, miksi sitten annat ymmärtää lehtiartikkelissa, että KY:läiset ovat olleet jonkun suuren profeetan vietävinä. Herättäkö tämä mielestäsi lisää luottamusta AYY:n hallitukseen ja ylipäätään AYY:hyn muidenkin kuin teekkareiden etujen ajajana.
Tässä yhtydessä haluaisin kysyä sinulta Atte, että kannatatko AYY:lle killoista tai muista järjestöistä itsenäistä varainhankintaa vai et. Tällä näet hoidettaisiin AYY:n rahoitusta paremmalle tolalle tarvitsematta turvautua kyltereiden aikaisempien vuosin varainhankinnan tuloksiin.
Mikäli et, niin voisitko tällöin perustella kantasi. KY:llä näet varainhankintaa oli aikanaan sekä KY:n että KY:n kerhojen toimesta ja näiden välillä ei koskaan ollut ristiriitaa tai sitä että ylioppilaskunnalta olisi rajoitettu varainhankintatoimintaa siten, että kerhoilla on etusija varainhankinnassa.
Morjens,
Sen verran on syytä korjata, etten ole äänessä Ainon artikkelissa nimellä enkä nimettömänä. Eikä meitsiä siihen haastateltukaan. Muissakaan lehdissä en ole aiheesta kirjoitellut.
Varainhankinnasta on hyvä heitellä idiksiä. Edustajisto hyväksyi viime kokouksessaan taloudenhoidon pääperiaatteet, joita ainakin pitää noudattaa. Loppuvuodesta on kenties edessä tarkempaa linjausta aiheesta. Ole siis yhteydessä edustajiston jäseniin, jotta saat äänesi kuuluviin. Otan ihan mielelläni itsekin ajatuksia vastaan, mutten voi luvata laittavani paljoa aikaa asialle, joka on pois niistä duuneista, joita mun odotetaan tekevän.
Killat ja yhdistykset, vaikka yhdistysrekisteriin kuuluisivatkin, ovat itsenäisiä toimijoita.
Tsau,
Atte