Aalto tuo mukanaan muutoksia. Yhtenä isoimmista on näillä näkymin vuodenvaihteessa tapahtuva Aallon teknillisen korkeakoulun pilkkominen erillisiksi korkeakouluiksi. Tulossa olisi neljä tekniikan alan korkeakoulua, nykyisten neljän tiedekunnan jaottelua myötäillen (joskaan ei välttämättä aivan orjallisesti). Vanha kunnon TKK, Poli, menee palasiksi. Kuulostaa dramaattiselta, ja toki onkin sitä, mutta onko sillä opiskelijalle väliä? Vaikuttaako opiskelukykyyn se, millaisessa organisaatiokaavion laatikossa oppii ja asioi? Itse näkisin, että ei niin valtavasti. Organisaatiorakennetta tärkeämpää on vaikuttaa niihin reunaehtoihin ja lopputulemiin, jotka näyttäytyvät opiskelijalle hyvänä ilmapiirinä, toimivina palveluina, toiminnan vapautena ja ylipäänsä hyvänä boogiena. Jos kaikki tämä saavutetaan entistä itsenäisemmillä korkeakouluilla/tiedekunnilla, niin mikä ettei.
Kolmesta kuuteen – paras arvaus Aallon uudeksi rakenteeksi näyttäisi tältä.
Pelkät palvelut eivät kuitenkaan kerro koko tarinaa. Rakenneuudistus heijastuu myös opetukseen. Aallon teknillisen koulutuksen opetusta aiotaan uudistaa – todennäköisesti niin, että kandidaatin tutkinto laventuu. Miksi? Vastaus on monisyinen, ja avainsanoja ovat Bolognan prosessi, joustavuus, elinikäinen oppiminen ja liikkuvuus – tai vaihtoehtoisesti lyhytnäköinen tehokkuusajattelu tai rahtikulttiajattelu, vastaajasta riippuen. Joka tapauksessa maailma muuttuu, ja Aallon koulutuksen olisi ehkä syytä muuttua sen mukana. Itse uskon, että kandikoulutuksen uudistaminen, hyvin tehtynä voisi auttaa monen nykyisen ongelman ratkaisemisessa. Otaniemen opiskelijat ovat kuormittuneita, eikä opetuksen laatu herätä ylistystä. Opiskelijoiden sitoutumisessa ja sitouttamisessa opintoihin on parantamisen varaa. Tutkinto-ohjelmien suunnittelun ja johtamisen taso vaihtelee aika lailla, eikä joitain ohjelmia ole edes teoriassa mahdollista suorittaa tavoiteajassa. Tutkinto-ohjelman vaihtaminen kesken opintojen hidastaa opintoja aivan liikaa. Oikeista lähtökohdista tehdyllä uudistuksella voitaisiin paikata kaikkia näitä epäkohtia.
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Kun vertaa maailmalla näkemäänsä meininkiin, Aallon opiskelijat ovat positiivisella tavalla itsenäisiä. Parin viikon tutustumisreissu Etelä-Afrikan yritysmaailmaan? Opiskelijoiden pyörittämä ammattimainen rekryfirma? Vanhan neukkutelatraktorin kokoaminen romuosista toimivaksi peliksi? Kaiken tämän ja monen muun hienon asian taustalla ovat Otaniemen killat. Uskallan väittää, että kiltojen pyörittämä by students for students -kulttuuri on tasoltaan maailmankin mittakaavassa ainutlaatuista. Huikeiden projektien ohella killat tarjoavat opiskelijalle mahdollisuuden tutustua oman alansa muihin opiskelijoihin vuosikurssista riippumatta kaikenlaisen hauskan parissa. Lisäksi, kun nykyiset perusopinnot ovat pitkälti teoreettisten ja abstraktien asioiden kanssa puurtamista, rakentuu teekkarin ammatti-identiteetti usein itse asiassa killan perusteella. Esimerkkinä voi mainita vaikka Vuorimiespäivät tai Prodekon kunniavaltuuskunnan.
Nykypäivänä killat taas ovat rakentuneet tutkinto-ohjelmien ympärille, ja fuksikasvatus on kiltojen ydinosaamista. Jos uudet opiskelijat aloittaisivatkin esimerkiksi tiedekunnan (ts. korkeakoulun) laajuisessa koulutusohjelmassa, kuinka onnistuisi heidän tempaamisensa mukaan osaksi yhteisöä? Huhut kertovatkin, että monilla kiltahuoneilla on kynnet pureskeltu jo kynsinauhoja myöten, kun rakenne- ja tutkintouudistuksia odotetaan kauhun vallassa. Kieltämättä killat ovat haasteiden edessä, mutta pakokauhuun tai kategoriseen vastustukseen ei tule sortua. Sen sijaan pitää miettiä sitä, minkälainen systeemi olisi mielekkäin sekä koulutuksen, että yhteisöllisyyden kannalta, ja sitä, miten killat siinä systeemissä toimivat. Ehkä fuksit voisivat itse korkeakouluittain valita kiinnostuksensa mukaan, minkä killan matkaan hyppäisivät.
Joka tapauksessa rakenne- ja kandiuudistuksien suunnittelu etenee. AYY on molemmissa hommissa mukana, ja haluaa opiskelijoilta ajatuksia. Mitkä ovat ne lähtökohdat ja reunaehdot, joista käsin uusi organisaatio ja kandidaatintutkinto tulisi rakentaa? Olisiko laveampi kandi huippu juttu vai kauhistus? Miksi? Tarvitseeko tutkinto lisää valinnaisuutta vai vielä tiukemmat raamit? Kommentit ovat äärimmäisen tervetulleita.
Terkuin,
Atte
ps. AYY:n hallitus lähtee lähes täysimääräisenä Kiinaan seuraavaksi pariksi viikoksi – lisää reissubloggauksia on siis luvassa.
Levätkää rauhassa. Hurjimpien väitteiden mukaan kandiuudistus tietää kuolemaa killoille. Näin karmeasti tuskin käy – elinvoimainen kulttuuri ei noin vain lakkaa olemasta, ja kiltojen arvo tunnetaan Aalto-yliopiston johdossakin.
…ja Aten viestiin jatkona vielä pari kysymystä aivonystyröiden herättelyyn:
– Miten opinto-ohjausta voitaisiin kehittää?
– Mitä moduulirakenteelle tulisi tehdä? Mitä sen tilalla voisi olla?
– Miten opinnoissa voisi päästä paremmin alusta asti kiinni omaan ammatti-identiteettiin? Miten tämä sopisi yhteen laajemman kandin kanssa?
– Miten opetusta voisi kehittää kurssien suorittamisesta kohti todellista oppimista? Kuinka voisimme mitata paremmin sitä, mitä opiskelija oikeasti oppii ja vähemmän sitä, missä hän on käynyt istumassa?
– Miten voisimme tukea paremmin tutkijapolulle suuntautuvia? Kaipaisiko teollisuuteen päätyminen erilaista tukea?
– Miten voisimme upottaa tutkintoon paremmin liikkuvuusopintoja ulkomailta, muista yliopistoista ja Aallon korkeakouluista?
– Mistä opiskelijan tulisi saada palvelunsa? Tiedekunnasta, yhdeltä luukulta vai kenties kiltahuoneelta?
– Mitä englannille ja ruotsille tulisi tehdä?
… ja vielä: miten käy tiedekuntien välisen liikkuvuuden? Nykyisellään TKK:n sisällä on pystynyt opiskelemaan aika vapaasti itseään kiinnostavan tutkinnon, eri aineista ja tutkinto-ohjelmista kursseja yhdistäen.
Muuttuuko tilanne nyt siten, että sähkötekniikan opiskelijan mahdollisuudet lukea esimerkiksi konetekniikkaa (tmv. toisen tiedekunnan opintoja) ovat samaa luokkaa kuin Taik:n opiskelijan mahdollisuudet sähkötekniikkaan? Mieluummin laaja-alaisia generalisteja kuin saman tiedekunnan sisällä putkitutkinnon lukevia fakki-idiootteja.
”Ehkä fuksit voisivat itse korkeakouluittain valita kiinnostuksensa mukaan, minkä killan matkaan hyppäisivät.” Tämä on varmaan monelle kauhistus. Vaihtoehtoja on kuitenkin varmaan loputtomasti. Toisaalta voitaisiin ajatella, että jotkut killat huolehtisivat yhdessä yhteisestä sisäänotostaan. Sitten on tietysti sekin mahdollisuus, että jotkut muutamat killat yhdistyvät. Toistaiseksihan aikojen muuttuessa kiltoja on tullut lähinnä lisää, jos sisäänottojen mukaan halutaan elää, joskus jonkun toimintakenttä myös katoaa. Ja sitten on varmaan vielä joku tosi hyvä skenaario, jota en osaa ajatellakaan?
Edunvalvontaa helpottaa, jos opiskelijat pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, mikä on tavoite kiltojen suhteen. Kaikille selvä yhteinen maali on helppo esitellä myös niille toimijoille, joiden kanssa tätä uutta järjestelmää kasataan. Näin vältytään ikäviltä yllätyksiltä, kun muut alkavat esitellä malleja, joissa eivät ole osanneet ottaa opiskelijakulttuuria huomioon. En ole vielä tavannut ketään yliopiston henkilökuntaan kuuluvaan, jonka mielestä se ei olisi erittäin arvokasta. En toisaalta myöskään ketään, joka olisi ottanut sen itse esiin. Se on opiskelijoiden tehtävä.
Tällaisia koposihteerin mietteitä.
Moi
Mielestäni keskitytte ylioppilaskunnan toiminnassa vääriin asioihin. Aloitin TKK:lla viime syksynä ja toivoisin Ylioppilaskunnalta seuraavaa:
1. Asunnon. Olen ollut soluasuntojonossa kohta vuoden.
2. Kuntosalin. TKK:n liikuntapalvelut ovat ehkä Suomen yliopistoista heikoimmat.
Jättäkää koulutukseen liittyvät asiat koululle ja hoitakaa tärkeimmät opiskelun tukipalvelut eli asuminen ja liikunta kuntoon.
Kiitos kommenteista ja palautteesta!
Tässä vielä vastauksia Oskarille:
1. Asuntoja on liian vähän. Siksi AYY aikoo yhdessä HOASin kanssa rakentaa niitä lisää, mutta se ei valmisteluineen ole kovin nopeata hommaa. On silti todennäköistä, että vielä sinun opiskeluaikanasi AYY:n asuntotarjonta laajenee merkittävästi. Joka tapauksessa tsemppiä, toivottavasti kämppä löytyy pian!
2. Otaniemen opiskelijapunttiksen puute on iso häpeä, jota ei ole syystä tai toisesta saatu fiksattua. AYY pyrkii kuitenkin parhaansa mukaan kohentamaan liikuntamahdollisuuksia. Siitä, miten tätä työtä tehdään, ja mitä on luvassa, saa hyvän kuvan Tanelin aiemmasta blogipostauksesta:
http://hallitusblogi.ayy.fi/?p=437
Tämä pilkkominen on kerrassaan loistava ajatus. Tämä yhdistettynä moni kampusmalliin yhden pääkampuksen sijasta vain parantaa mallia
Nyt se on virallista:
http://www.aalto.fi/fi/current/news/view/2010-06-09/
Mielestäni se, mitä pitäisi ehdottomasti välttää, on kandidaattiohjelmien uudistus olemassaolevia rajanvetoja mukaillen. Esimerkiksi TKK:n tiedekuntarajat eivät tarjoa hyvää pohjaa alkupään opintojen yhdistämiselle, koska niissä on nykyiselläänkin keskenään varsin erilaisia tutkinto-ohjelmia (vrt. Informaatio- ja luonnontieteiden tdk, jossa informaatioverkostot, tuotantotalous, teknillinen fysiikka ja tietotekniikka).
Joillakin tutkinto-ohjelmilla on selkeämpiä ”aalto-rajapintoja” kuin muilla, ja tämä kannattaisi huomioida kun mietitään, missä ja miten poikkitieteellisyyttä halutaan lisätä. Fyysikon täytyy ymmärtää paljon fysiikasta ja matematiikasta, mutta esimerkiksi tuotekehitystä pääaineenaan lukevan olisi varmaan hyvä perehtyä myös TaiK:lla ja Kauppiksella tarjottaviin aineisiin. Poikkeuksia toki näihinkin on, mutta yleisellä tasolla erot ovat olemassa.
”Aaltokandi”, joka olisi siis yksi linja muiden joukossa, voisi sisältää esim. yhden vuoden geneeriset opinnot, joiden jälkeen valittaisiin, mihin halutaan suuntautua. Toisaalta, jos haluttaisiin luoda jotain uutta, se voisi toimia hautomona niille poikkitieteellisille, luoville tyypeille, jotka oikeasti yhdistelevät konventionaalista tietämystä uusiksi kokonaisuuksiksi ja kykenevät ajattelemaan boksin ulkopuolella. Ongelmana saattaisi olla, että tämä linja voisi olla suosittu. 🙂
Jannen kysymyksiin muutama kommentti:
Oma identiteetti kehittyy myös sitä kautta, kun on tekemisessä erilaisten osaajien ja erilaisten aihepiirien kanssa. Tällöin hahmottaa, mikä on oma juttu ja mikä ei, ja mikä on omaa osaamista suhteessa muiden osaamiseen. Laajempi kandi vaatisi kaverikseen tehokkaampaa opinto-ohjausta kuin nykyään. Jos halutaan, että aaltolaisilla olisi tulevaisuudessa liikkuvuusmahdollisuuksia koulujen ja koulutusohjelmien välillä, opinto-ohjauksen on pakko olla parempaa. Jonkinlainen mentorointijärjestelmä, jossa joku ottaa vastuuta opiskelijan tulevaisuudesta ja opintojen etenemisestä vaikka alkuvaiheen jälkeen, voisi rohkaista kokeilemaan uusia yhdistelmiä ilman riskiä siitä, että omaa substanssiosaamista ei koskaan pääse kehittymään tutkinnon muodostuessa sillisalaatiksi.
Onkos kandidaattiuudistuksen muodostamista koulutusohjelmista mitään esitietoja tai suunnitelmia? Sinänsä vähän vaarallista ja ”epäeettistä” ottaa kiltatoiminnan näkökulmasta kantaa sisäänotosta (johon toiminta nykyään käytännössä pohjaa). Opiskelijatoiminta kyllä pystyy mukautumaan muutoksiin jos ne muutoin toimivat ja edesauttavat hyvää meininkiä. Kunhan asianomaiset opiskelijat ja ammattikunnat ymmärretään pitää luupissa ja mielipiteitä kunnioitetaan.
Noin muutoin kandiuudistus voi olla ihan hyvä mahdollisuus miettiä uudelleen, mitä TKK:n opiskelijatoiminnalta halutaan. Musta tuntuu, et klikkiytyminen ja pienempiin porukoihin jakautuminen ei ole ehkä ihan niin tarkoituksenmukaista, kuin mihin trendi tällä hetkellä viittaa. Siis että heti ensimmäisenä päivänä sulle sanotaan, et sä oot nyt tietoteekkari, mursu, kemisti, fyysikko etc. ja sit leikit niiden kaa viisi vuotta? Sitten kuunnellaan katkeria ja ”vitsikkäitä” isoja ja tuutoreita siitä, millaisia ihmisiä x:t ja y:t ovat. ”Yhteishengen” rakentamista toki.
Ehkä fuksikasvatusta voisi tehdä nykyistä enemmän yhdessä? Ehkä pitkälle pääsisi jo, jos fuksipistevihkoihin yhdistäisi ”yhteistyökiltojen” tapahtumia ja perinteita sen kummemmin erottelematta? Ensimmäisen vuoden opinnot voivat hyvin olla yhteisiä ja ”ohjattaisiin” siihen, että esimerkiksi toisena vuonna aktiivit ohjautuisivat luonnollisesti omien (ammattiainekerhomaisemmin toimivien) kiltojen toimintaan erikoistumisvalintojensa ja kaveriporukoidensa myötä? Esimerkiksi jos fuksi haluaa haalarin, niin voi itse ostaa vaatetuksensa omatunnon mukaan. Killat tarjoavat normaalisti omia tilauksiin ja varastoihinsa pohjautuvia ratkaisujaan, mutta rinnalle voisi tuottaa myös tiedekunta/korkeakoulukohtaisia tuotteita, jos opiskelija ei tunne niin selvästi yhtä kulttuuria omakseen.
Eli keskustelunavauksena ehdottaisin jotain seuraavaa: Yhteisen kandiohjelman perusopintojen määrä lasketaan 50op:hen (”yhden” vuoden opinnot johon lisätään vielä 10op jollain kriteerillä vapaavalintaisia opintoja), jonka jälkeen toisena vuonna aloitetaan erikoistuminen ohjelman ja pääaineen omilla kursseilla.
Tuskinpa mikään tappaa itsenäistä järjestöä (kiltaa), ellei sitten killat itse. Ainakin yksi tapa lopettaa kilta, on päättää olla mukautumatta muutokseen ja olla kuin mitään ei olisi käynytkään.
Bolognan prosessi on tehty mm. perusajatuksella ”nopeasti ulos työelämään” ja siihen kuuluu osana myös ajatus että nykyään yliopistot sivistävät liikaa, ja vähemmän sivistystä ja nopeammin töihin. Tietty itse olen eri linjoilla… jos laventaminen tarkoittaa enemmän valinnanvapautta, niin en näe että se olisi huono juttu opiskelijalle. Kuitenkin nyt jos koskaan ammatinkuvat ovat suuressa murroksessa ja on tärkeämpää opettaa ”selvitymiskykyjä” ja taitoja ja asenteita kuin 1:1 teknistä nykylaitteiden nykytietämystä. Nykylaitteita ei käytetä enää kymmenien vuosien päästä, mutta ajattelutaito ei vanhene.
Opintojen vaativuus ei välttämättä ole huono asia, mutta henkisesti väsyttävää siitä tulee kun ei saa asianmukaista ja riittävää ohjausta. Opiskelijoilla voi myös olla omia opintoihinsa liittyviä kunnianhimoisiakin projekteja, mutta parempi on, että voi valita oman kuormitustasonsa mukaan.
Varmaan yksi syy TKK:n pilkkomiseen (kuten myös A?-logoon, huom.) on se, että TKK:lle pitää saada vähän liikettä Aallon hallinnon näkökulmasta. TKK on jämähtänyt ja moni on kuin mitään ei olisi käynytkään tai korkeintaan kaksi uutta koulua liitetty TKK:hon, mutta tämä on väärä ajatus. Aallon on tehtävä radikaalejakin toimenpiteitä, jotta TKK:n saa sopeutumaan uusiin ajattelumalleihin, uusiin tavoitteisiin ja huomaamaan että asiat on muuttuneet.
Olisi myös minusta suotavaa, että TKK:lla tehtäisi vihdoin se ”viimeinen” kandidaattiuudistus ja annettaisi jokaiselle koulutusohjelmalle täydellisen vapaat kädet suunnitella opetus haluamallaan tavalla samalla kun luovuttaisi modulirakenteesta kokonaan.
Modulirakenteen ylläpito ei palvele minusta kenenkään muun, kuin hallinnon helppouden tarkoitusta, ja näkisin mielelläni että professorit ottaisivat täyden vastuun opetuksen suunnittelusta mikä heille kuuluisi. Ihanteellista on, että tutkinnon sisältö palvelee parhaalla mahdollisella tavalla OPISKELIJAA eikä HALLINTOA, ja se tarkoittaa varmasti sitä että TKK:lla perusopintojen yhteiset kurssit vähenevät ja opetus on optimoidumpaa alakohtaisesti.
Arkkitehtiosasto on siirtymässä osaksi taikkia ja kysymys on enää ajasta. Tuta varmasti siirtyy ennemmin tai myöhemmin kauppiksen osaksi.. Voi olla että myös mediatekniikka siirtyy taikin osaksi. Minusta olisi hauskaa, että myös TKK:n opetusta järjestettäisi arabian ja etu-töölön kampuksilla. Lisärakentamista ja uusia opetustiloja, niin syntyy uusia ajatuksia ja ideoita!