Kesä on kukkeimmillaan ja Suomi kärisee kaikkien aikojen helteessä. Auringon porottaessa muutaman hattarapilven lomassa kirkkaansiniseltä taivaalta koko valtakunta näyttäytyy hiton nättinä. Kimaltelevan meren valossa Helsingin keskusta trendikkäine kioskeineen ja terasseineen vetää vertoja mille tahansa keskieurooppalaiselle idyllille. Otaniemessä vaihtelevat vihreät nurmikentät, vilpoisat varjot ja suojeltu luonto, joiden lomassa mietiskelyä voi tasapainottaa mätkimällä tennistä tai potkimalla palloa. Kauniina kesäpäivänä Tuusulanjärven ympäristökin näyttää upealta vaikkapa polkupyörän selästä. Biitsikelien porottaminen tuo sen verran positiivista fiilistä, että on hyvä hetki pohtia Aallon tulikuumaa kampuskysymystä avoimin mielin.
Aalto-yliopisto on luvannut päräyttää päätöstä kampuksensa kehittämisestä vielä tämän vuoden puolella. Fyysinen kampus on se asia Aallossa, josta kaikilla on mielipide. Ja monella on myöskin vahva mielipide muiden mielipiteestä. Keskustelu on enimmäkseen vellonnut tarkan paikan ja rakenteen ympärillä. Otaniemeen! Ei Otaniemeen! Hajautetaan! Tiivis yhteinen kampus! Perustelut vaihtelevat pöljistä päteviin, mutta leimaavaa on keskustelun kärkevyys ja vahvat näkemykset.
Aalto-yliopisto on lähtenyt tarkastelemaan asiaa toisesta näkökulmasta, pyrkimällä keskittämään keskustelun opiskelun ja tutkimuksen tarpeisiin ja kampuksen erilaisiin elementteihin. Tätä varten startattiin myös kampusta koskeva kysely netissä, joka on avoin ihan kaikille. Maantieteellisten linjausten välttelyn ja kyselyn ajoittamisen kesälle voi tulkita yhtä lailla salaliitoksi tai kaukonäköiseksi ja avoimeksi politiikaksi, mutta se vaikuttaa varmalta, että Aallon myötä kampukseen todella panostetaan. Nyt ei puhuta uuden laitoksen pystyttämisestä tai muutamasta uudesta kämpästä vaan kokonaisen yliopistoyhteisön fyysisistä puitteista, joihin nivoutuvat paitsi opiskelun ja tutkimuksen tilat myös asuminen, joukkoliikenne, liikuntamahdollisuudet, imago ja ties mitä muuta.
Kampuksen kehittäminen ei siis millään supistu pelkkään sijaintiin. Jos koko Aalto siirtyy Otaniemeen,on se Otaniemi jotain muuta ja enemmän kuin nykyinen mukava mutta hivenen nuhjuinen, ylimuseoitu niemenpläntti. Jos taas ollaan levällään, täytyy siirtymisen ja vuorovaikutuksen olla jonkin ihan muun kuin 102-turbovuoron varassa. Jotta Aallosta saadaan magea juttu, pitää funtsia kampuksen identiteettiä ja persoonallisuutta sijaintia syvällisemmin.
Onko Aalto ekstrovertti vai introvertti? Kehitetäänkö Aallosta ympäristöstään selkeästi erillinen tieteen- ja taiteen pyhättö, Los Alamos tai Bauhaus, jonka vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan kanssa on uusien innovaatioiden ja räiskyvien nerojen varassa. Vai tulisiko tähdätä ympäristöön sulautuvaan foorumiin, joka sparraisi ihan jokaisen kaduntallaajan mukaan luomaan ja oppimaan uutta tietoa ja taidetta. Vai jotakin tältä väliltä, ratkaisu jossa on elementtejä molemmista? Entäpä mikä merkitys on verkkoteknologioilla ja sosiaalisella medialla korvaamaan fyysisiä yhteyksiä korkeakoulujen tai yliopiston ja yhteiskunnan välillä? Missä määrin on syytä rakentaa tai kunnostaa omia tiloja tai ylläpitää palveluja, missä määrin hyödyntää ulkopuolisia tahoja ja paikkoja?
Itse omien toivon Aallon tulevalta kampukselta muutamia juttuja. Aivan keskeistä on tarjota tarpeeksi (paljon!) vapaata, etukäteen määrittelemätöntä tilaa. Tähän kategoriaan kuuluvat yhtä lailla avoimet torit ja amfit keskeisellä paikalla ihmisten kohtaamista ja tapahtumia varten kuin hippasen syrjäiset pajat ja takapihat rakenteluita ja kokeiluita varten. Oppimista ja opettamista voi tehdä monella tavalla, ja uuden kokeilemista pitää tukea. Toki meillä on jo paikkoja kuten Design Factory, Venture Garage ja Lume, mutta lisää tarvitaan. Ja se yhteinen kohtaamispaikka, jonne koko yhteisö luonnostaan löytäisi, puuttuu edelleen.
Toinen juttu on se, että kampukselle pitää luoda sellainen henki, että jokainen Aallon paikka tuntuu kodilta jokaiselle aaltolaiselle. Yhtenäinen, joskaan ei kahlitseva, viestintä auttaisi, ja ratkaisevaa on mahdollisimman esteetön kulku ja toiminta. Rajattujen kulku- tai lainausoikeuksien tai vastaavien tulisi olla hyvin perusteltuja poikkeuksia, ei sääntöjä. Mikä tahansa ratkaisu, joka tukee 24/7-elämää kampuksella on jees. Myös ulkotiloja pitäisi hyödyntää entistä enemmän.
Millainen on oma käsityksesi parhaasta opiskeluympäristöstä? Aallon kampuskysely on auki vielä tämän kuun viimeiset päivät. Senkin jälkeen vuoropuhelu jatkuu, ja kampusta pohtivissa pumpuissa on mukana myös opiskelijoiden edustajia, jotka vievät viestiäsi eteenpäin.
kesäterkuin,
Atte
ps. mahdollinen kampusten siirtyminen voi olla iso juttu, muttei mitään ennennäkemätöntä. Tiesitkö, että taikkilaisten oma rafla, Kipsari, on nimetty alkuperäisen sijaintinsa, Ateneumin kipsikellarin mukaan? Tai että teekkarit laulavat Bulevardista, jonka varrelta TKK muinoin löytyi? Kauppakorkeakoulukin sijaitsi alun pitäen Kluuvissa, jolloin Chydeniassa pyöri rahislaisten sijaan vielä tyttölyseolaisia.
pps. hyvää inspistä kampuspohdintaan tuo tämä tanskalainen rappari aiheesta.
Tästähän on jo tehty opsikelijoiden piirissä riippumattoman osapuolen toimesta tutkimusta. TNS-Gallup Oy:n toteuttaman kyselyn loppuraportti. Tämä antaa hyviä virikkeitä ja inspiraatiota kampuskeskusteluun. Erityisesti keskittämisen osalta tutkimus osoittaa selkeästi että tälle ei ole kannatusta.
http://ylioppilaskunta.kyweb.fi/files/2010/05/78168_ky_aalto_yhteenveto.pdf
Lisäksi tiedusteltiin, minkälaista vaihtoehtoa pidetään parhaana Aalto-yliopiston kampusmalliksi.
Ylivoimaisesti suosituimpana pidettiin sellaista, missä rakennetaan yksi erillinen päärakennus ja säilytetään kolme sivukampusta nykyisillä sijainneille. Kaikkiaan 60 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kannatti tätä vaihtoehtoa.
Joka viidennen mielestä olisi hyvä, mikäli Otaniemeen muodostettaisiin pääkampus, mutta säilytettäisiin Töölössä ja Arabiassa siellä olevat sivukampukset. Yhdellä pää- (Otaniemessä) ja sivukampuksella haluaisi edetä seitsemän (sivukampus Töölössä) tai yksi (Arabiassa) sadasta.
Vain kymmenesosa tutkimukseen osallistuneista on sitä mieltä, että toiminta pitäisi kokonaan keskittää ja muodostaa yksi yhtenäinen kampusalue Otaniemeen.
Olisi aika erikoista jos AYY ylioppilaskuntana päätyisi samoille kannoille kampus asiassa kuin TKY:n hallitus syksyllä 2008.
Terve!
Jep, olen toki lukenut KY ry:n teettämän tutkimuksen ja hyvä että siihen tuli nyt linkki kommentissasi. Ansioistaan huolimatta em. tutkimuksen hyödyntämisessä on omat haasteensa. Ensinnäkin, se koskettaa vain Aallon kauppakorkeakoulun ja taideteollisen korkeakoulun opiskelijoita. Toiseksi se ei ole kovinkaan neutraali tai objektiivinen. Kysymysten muotoilusta vastasi KY ry, ei TNS-Gallup, ja ne ovat hyvin sijainti- ja Helsinki-keskeisiä. Avointen ja taustoittavien kysymysten puute tekee tulkinnat vaikeiksi. Mitä esimerkiksi erilliseltä päärakennukselta halutaan? Olisiko se hallinnon norsunluutorni vai jokin avoin tori tai aaltolaisten näyteikkuna?
Tutkimus ei siis anna mitään ”oikeaa vastausta”. En silti halua tai aio vähätellä tässäkin tutkimuksessa ilmenneitä kauppislaisten ja taikkilaisten kriittisiä näkemyksiä. Olisikin hienoa kuulla rakentavia kuvauksia siitä, miten ja millaiseksi hajautettua kampusta pitäisi kehittää tukemaan Aallon strategiaa ja opiskelijoiden pyrkimyksiä. Vai onko kaikki todellakin hyvin ja parhaalla mahdollisella tolalla jo nyt?
Olisi mielenkiintoista kuulla AYYH:n tai sen yksittäisten jäsenten ajatuksia siitä, miten mahdollinen keskittäminen Otaniemeen uusine rakennusinvestointeineen rahoitettaisiin.
Aalto-säätiöllä on näet jo nyt merkittävät määrä velkaa taseessaan johtuen siitä, että se joutui lunastamaan itselleen Aallon käytössä olevia kiinteistöjä. Kun nämä kiinteistöt ovat osittain suojeltuja ja erityistä tarkoitusta varten rakennettuja ja kaavatkin määrittävät käyttötarkoituksen ei näiden kiinteistöjen realisointiarvo välttämättä nouse korkeaksi.
Sen sijaan että keskitytään valittamaan jostain 102-bussivuorosta, voitaisiin ottaa huomiooon länsimetron valmistuminen muutaman vuoden sisällä. Tämä yhdistää nykyisiä kampuksia entistä paremmin.
Näkisin ylipäätäänkin, että kampusasiassa ei tule kiirehtiä eikä kiireen takia sementoida ratkaisuja vain yhden tutkintoalan toiveiden mukaisiksi koska eihän voida esimerkiksi 30 vuoden päästä tietää onko koko jotain nykyistä Aallon alaa edes olemassa vai mitä?
Aallolla noin muutenkin on varsin suuri tarve lisärakentamiseen ja laajentamiseen. Pelkän TKK:n osastot eivät enää tahdo mahtua määriteltyihin tiloihinsa, Arabianranta homehtuu ja käy liian pieneksi, päärakennukseksi ei kuulemma kelpaa mikään olemassa oleva jne. Pari lisätaloa joidenkin kauppakorkeakoulujen toimintojen siirtämiseksi ei tässä konkurssissa enää tunnu missään.
Sinänsä jos poliittisena tahtona on vaikkapa saada opiskelijat samalle alueelle, voi ratkaisuna olla vaikkapa tiettyjen tutkimustilojen siirtäminen Otaniemestä Helsinkiin ja tilojen vapauttaminen opetuskäyttöön. Tietyt projektit jopa hyötyisivät siirrosta tiukempaan väestötiheyteen ja lähemmäs HY:tä. Ihan ilman lisärakentamistakin.
Noin muutoin näkisin ehkä realistisimman tulevaisuuden olevan kustannustehokkassa hajautuksessa, mutta ilman keinotekoisia aitoja eri funktioiden tai tieteenalojen välillä. Keskustassa lienee yliopiston kampus, mutta sen kutsuminen kauppakorkeakouluksi lienee tulevaisuudessa vähemmän perusteltavissa.
Aika varmasti Aalto toimii monella kampuksella (Mikkeli, Lahti…) Lähinnä kysymys lienee pääkampuksien lukumäärästä ja yksittäisten kohteiden funktioilla. Entä jos Kampin kampus olisi tutkimuksen lisäksi pyhitetty puhtaasti (kauppatieteelliselle?) maisteri- ja tohtoriopetukselle kandidaattitason koulutuksen tapahtuessa Mikkelissä ja Otaniemessä? Mm. ylioppilaskunnan asuntomalli tukisi tätä edukkaampien (nuorelle opiskelijalle sopivampien) asumusratkaisujen sijaitessa järjestään kauempana keskustasta.
Kannattaa miettiä vähän luovemmin kuin ”kaikki Otaniemeen” ja ”kaikki kuin ennenkin” ääripäiden välillä. Eiköhän ne todennäköiset ratkaisut löydy harmaalta alueelta.
Kandiohjelmien siirto yhdelle kampukselle (Otaniemeen) romuttaisi täydellisesti ajatuksen ja tavoitteen siitä, että kandiohjelmassa olevat opiskelijat voisivat olla hyvässä vuorovaikutuksessa oman alansa tutkijoiden kanssa.
Erilaisilla tieteillä ei ole keinotekoisia raja-aitoja vaan tieteet ovat luonnostaan erilaisia ei tämä fakta miksikään muutu Aallossakaan vaikka tätä kuinka yritettäisiin keinotekoisella propangandalla muuttaa. Synergiaa voidaan löytää tietyistä aloista mutta erilliselle Aalto-kandi ohjelmalle ei liene tarvetta, koska tämä vesittäisi huippuosaamisen kehittymiseen vaadittavan pohjan kullakin tieteenalalla.
Lisäksi asumisratkaisuista puhuttaessa erilaiset soluasuntoratkaisut ovat jo eilispäivää ja edustavat pysähtyneisyyden aikaa. Tästä syystä AYY:n soluja tulisi pikimmiten remontoida yksiöiksi.
Lisäyksenä vielä edelliseen. Pidän tuota lisärakentamistarvetta erityisesti Otaniemen osalta hieman ristiriitaisena. Mielestäni useassa muita aiheita sivuavissa AYY-keksuteluissa on moneen kertaan painotettu kuinka AST-opiskelijamäärä dramaattisesti putoaa jatkossa. Missä on siis perusteet AST:n tarpeelle saada nyt yhtäkkiä lisätiloja.
Edelleen opetuksen ja tutkimuksen laatu ei tule seinistä vaan siitä kuinka tasokasta opetus ja tutkimus on. Resurssit tulee kohdistaa ensisijassa opetukseen ja tutkimukseen ja tämän jälkeen mikäli talous antaa myöten niin tiloihin. Olisi aika huonoa Aalto-yhteisön kannalta jos varat sementoitaisiin kiinteistöihin ja tulevat Aalto-yhteisön jäsenet joutuisivat elämään kiinteistöijen synnyttämien pysyvien rakenteiden ja raja-aitojen varjossa.
Tilantarve ei ole suoraan verrannollinen opiskelijamäärän kanssa. Niin kauan kuin yhtaikaa järjestetään sata oppituntia, tarvitaan sata oppitilaa riippumatta siitä, osallistuuko yhdelle tunnille viisi vaiko viisitoista opiskelijaa. Opiskelijamäärät ovat pienentyneet, mutta vastaavasti koulutusohjelmien määrä on kasvanut. Tämä yhdistettynä tahtotilaan oppiryhmien pienentämisestä meinaa aika varmasti sitä, että pieniä erikoistuneita tiloja tarvitaan enemmän. Isot auditoriot muuntuu sellaisiksi aika heikosti.
Varsinainen tilaongelma taasen on pikemminkin hallinto- ja tutkimuspuolella. Vaikkapa tietotekniikan osastojen tutkimusta/hallintoa on hajautunut varsinaisen kampusrakennuksen lisäksi yksityisiin vuokrattaviin toimitiloihin Innopoli 2:ssa (SoberIT) ja Spektrissä (HIIT). Vaikkei osoitetut tilat laajenekaan kasvavaa tarvetta myötäileviksi, niin lienee fiksua pyrkiä saamaan puljut itse omistettuihin tiloihin ulkoisen vuokranmaksun sijaan. Hajautettu byrokratia noin muutenkin myös paljon pienemmällä mittakaavalla on osoittautunut melko ongelmalliseksi. Eiköhän taloudellisimmassa kestävimmässä ratkaisussa vältetä uudisrakentamista mahdollisuuksien mukaan, mutta mietitään vahvasti uudelleen yksittäisten rakennusten toimintoja. Tutkintojen pilkkominen koherentteihin kandidaatti- ja maisteriohjelmiin antaa mielenkiintoista pelivaraa siihen.
AYY:n asuntojen pitäisi ensisijaisesti remontoida yleinen hintatasonsa opiskelijaystävälliseksi. Siihenkin on monia keinoja.
Tilojen rakentaminen hallinnon tarpeisiin ei kuulosta järkevältä. Lienee totta, että joissain Aallon edeltäjäkouluissa on ollut ylisuuri hallinto suhteessa opiskelijamäärään mutta tätä suuntausta ei tule missään nimessä enää Aallon aikana jatkaa.
Lisäksi Aallon viestinnän tulee lähteä koulukohtaisesta viestinnästä. Viestintämalli jossa viestintä suodatetaan monen portaan kautta yhdeksi ainoaksi viralliseksi totuudeksi ei ole vapaaseen tieteeelliseen debattiin kannustavaa. Tämäkin malli on saattanut olla käytäntönä joissain päin Aallon edeltäjiä niin koulun kuin ylioppilaskunnankin puolella mutta Aallon aikana tämä muutos että viestintä voi poiketa suurimman koulutusalan toiveista on vain hyväksyttävä osana debattia.
AYY:n asuntotarjonta on mielestäni nyt erittäin monipuolista eikä ainakaan minkäänlaisiin kiinteistöjen myynteihin ole lyhyellä aikavälillä tarvetta, koska eihän voida tietää millaiset ovat opiskelijoiden asuntotarpeet 30 vuoden kuluttua vai mitä?
Atte kirjoitti
” Ansioistaan huolimatta em. tutkimuksen hyödyntämisessä on omat haasteensa. Ensinnäkin, se koskettaa vain Aallon kauppakorkeakoulun ja taideteollisen korkeakoulun opiskelijoita. Toiseksi se ei ole kovinkaan neutraali tai objektiivinen. Kysymysten muotoilusta vastasi KY ry, ei TNS-Gallup, ja ne ovat hyvin sijainti- ja Helsinki-keskeisiä.”
Aallon tulee olla osa Helsinkiä. Tällä on myös kansainvälistä merkitystä. Tästä osoituksena myös vanhan TKK:n englannin kielinen nimi Helsinki University Of Techology
Lisäksi on erikoista Atte, että otat riippumattoman tahon tekemään tutkimukseen noin asenteellisen kannan. Onko kyse nyt siitä että työn tilaaja on sinusta väärä.
Erilaisia riippumattomia selvityksiä ja tutkimuksia on AYY:n piirissä nyt kevään ja kesän aikana tehty useita ja kaikissa näissä on väitetty että kyseessä on riippumaton tutkimus/selvittely…
Onko siis AYY:n tilaamat kevään ja kesän aikana tilaamat selvitystyöt sitten neutraaleja ja objektiivisia jos kerran KY ry:n tilaamat tutkimukset ja selvitykset eivät sitä ole?
Muutama kommentti näin Otaniemen kampuksen opiskelija-työntekijältä.
”Lisäksi asumisratkaisuista puhuttaessa erilaiset soluasuntoratkaisut ovat jo eilispäivää ja edustavat pysähtyneisyyden aikaa. Tästä syystä AYY:n soluja tulisi pikimmiten remontoida yksiöiksi.”
Käsittääkseni AYY:n uudet asuntokohteet ovat painottuneet koko ajan enemmän yksiöihin ja kaksioihin. Solujen remontointi ”pikimmiten” yksiöiksi kertoo sen sijaan lähinnä siitä, että nykytilanteeseen ei ole viitsitty perehtyä pintaa syvemmälle: esimerkiksi itse suuren Aallon käsialaa oleva AYY:n asuntola osoitteessa Jämeräntaival 1 sisältää lähinnä massiivisia, 10+ hengen soluasuntoja joissa toisaalta jokainen soluhuone on eräänlainen keittiötön miniyksiö. (Sinänsä kohde olisi muuten aika reippaan peruskorjauksen tarpeessa, mestari Aallon LVI-ratkaisut kun alkavat vedellä viimeisiään) Ilman vahvaa subventaatiota pienkaksio- ja yksiöasuminen on toisaalta soluasuntoihin verrattuna pääkaupunkiseudulla melko kallista, joten täyspäiväisillä opiskelijoilla luulisi löytyvän hyväkuntoisille soluillekin jatkossakin kysyntää.
”Mielestäni useassa muita aiheita sivuavissa AYY-keksuteluissa on moneen kertaan painotettu kuinka AST-opiskelijamäärä dramaattisesti putoaa jatkossa. Missä on siis perusteet AST:n tarpeelle saada nyt yhtäkkiä lisätiloja.”
”Dramaattinen putoaminen” tarkoittaa lähinnä muutosta opetushenkilökuntaan nähden järjettömän suuresta jokseenkin järkeväksi, mutta silti suureksi. Mitä lisätiloihin tulee, AST:n tutkimus- ja opetushenkilökuntaa on tälläkin hetkellä tosiaan hajasijoitettu suhteettoman kalliisiin vuokrakiinteistöihin varsinaisen kampuksen ulkopuolelle Kehä I:n tuntumaan, mikä ei tunnu pitkällä tähtäimellä kestävältä ratkaisulta. Samaten esimerkiksi oman työpaikkani tutkimusryhmät on hajautettu tällä hetkellä viiteen eri rakennukseen pitkin kampusta. Lisäongelmia tuottaa tässäkin olemassaolevan rakennuskannan kunto: esimerkiksi entisen TKK:n päärakennuksen ylin kerros on ollut vuosia käyttökiellossa, koska suunnitteluvirheiden ja niistä seuraavan homeen takia se ei täytä työturvallisuuskriteereitä! Itse odottelen mielenkiinnolla, miten tuleva school-rakenneuudistus vaikuttaa tilankäyttöön ja vapautuuko esimerkiksi samaisen päärakennuksen nykyinen hallintosiipi muuhun käyttöön.
”Edelleen opetuksen ja tutkimuksen laatu ei tule seinistä vaan siitä kuinka tasokasta opetus ja tutkimus on. Resurssit tulee kohdistaa ensisijassa opetukseen ja tutkimukseen ja tämän jälkeen mikäli talous antaa myöten niin tiloihin.”
Valitettava tosiasia on, että etenkin laadukas tutkimus vaatii ympärilleen myös laadukkaan tutkimusinfrastruktuurin ja teknis-luonnontieteellisellä alalla tämä tarkoittaa myös laitetiloja. Kouluesimerkkejä tiloista, joita tutkimustyö saattaa vaatia pysyäkseen ajan hermolla on esimerkiksi NMC (http://nmc.tkk.fi/en/), joka on käytännössä yksi talon kokoinen tutkimusinstrumentti eikä ”rakennus” sekä Micronova (http://www.micronova.fi/).
Muuten olen sitä mieltä, että Taideteollisen korkeakoulun muutosta Kalasataman alueelle kannattaisi alkaa keskustella nykyistä aktiivisemmin. Kalasatama olisi metrolinjan päässä todennäköisistä Aallon muista kampuksista, aluetta voitaisiin nykyisessä tilassaan kehittää nimenomaan sen ehdoilla, muut taideyliopistot ovat tietääkseni myös kiinnostuneet alueesta ja TaiKin sidosryhmät pysyisivät jatkossakin sen lähellä.
Ottamatta sinänsä kantaa tässä vaiheessa kampuskysymykseen olisi varmaan avoimuuden ja läpinäkyvyyden varmistamiseksi hyvä harkita seuraavien käytäntöjen käyttöönottoa tämän kampuskysymyksen kannanmuodostuksen ja vaikuttamistyön osalta AYY:ssä sekä erityisesti AYY:n luottamushenkilöiden ja sihteeristön osalta.
1.
Kaikki keskustelut eri sidosryhmiin kuuluvien henkilöiden kanssa dokumentoidaan keskustelumuistioiksi asianmukaisesti ja käsitellään viikoittain AYYH:ssä, jonka jälkeen kyseiset muistiot julkistetaan AYY:n nettisivuilla. Tämä olisi erittäin hyvin linjassa AYYH:n julkistettujen toiminnan avoimuuden tavoitteiden kanssa sillä ylioppilaskunnan toimijat eivät AYY:n piirissä voi toimia salaisesti vaan julkisyhteisön normien mukaan avoimesti ja julkisesti
2.
AYY:n luottamushenkilöiden käydessä keskusteluja kampuskysymyksestä tulee varmistua siitä, että keskusteluihin osallistuu kaikkien koulujen edustajia jotta voidaan varmistua objektiivisesta ja neutraalista kannanmuodostuksesta. Mikäli tapaamisiin ei saada kaikkien opiskelijaryhmien (teekkarit, kylterit, taikkilaiset) edustajia tulee tapaamisessa käyty keskustelu nauhoittaa jotta dokumentoinnin luotettavuudesta voidaan varmistua.
3.
Mikäli AYY:n sisällä kampuskysymyksestä ei muodostua selkeää kantaa jonka esimerkiksi 75 % (30 edustajaa) edustajistosta voi hyväksyä tulee AYY:n pidättäytyä kannanotoista kampuskysymyksen suhteen tai vaihtoehtoisesti julkistettava AYY:n yhteenveto AYY:n läheisyydessä toimivien kiltojen ja ainejärjestöjen kannoista asiaan.
Pluralistisena yhteisönä AYY:llä ei käsittääkseni moraalista legitimiteettiä (juridinen toki on jos joku ryhmä jyrätä haluaa) ottaa tiettyä kantaa kampuskysymykseen mikäli jäsenistön kannat asiaan poikkeavat voimakkaasti toisistaan
Kampuksen kaikkien tärkeimpien jokapäiväiseen toimintaan liittyvien toimintojen keskittäminen yhteen paikkaan olisi mielestäni kaikkein järkevin siirto mikäli Aalto-yliopistosta halutaan oikeasti irti muunkinlaista kuin hallinnollista synergiaa. Otaniemi on tässä tapauksessa ainoa realistinen vaihtoehto, ja metron myötä myös erittäin hyvien liikenneyhteyksien päässä Helsingistä.
Itse näkisin Kampin kampuksen (eli nykyisen HKKK:n) paikkana yhteiskunnalliselle vuorovaikuttamiselle, eli yleismielenkiintoisempia yleisöluentoja, näyttelyitä, paneelikeskusteluja yms voitaisiin hyvin järjestää siellä Otaniemen sijaan.
Toisaalta olen sitä mieltä, ettei nykyisllä opiskelijoilla tulisi olla mitään sananvaltaa kampuksen sijainnin suhteen (ja äänekäs vähemmistö jyrää helposti hiljaisen enemmistön mielipiteen), koska nykyisillä opiskelijoilta ei oikeasti voi odottaa objektiivista näkökantaa asioihin eikä tuleva sijainti tule koskettamaan nykyisiä opiskelijoita millään tavalla (kampus kun kuitenkin on kasassa aikaisintaan 5-10 vuoden kuluttua, jolloin toivottavasti nykyiset opiskelija-aktiivit ovat löytäneet parempaa tekemistä elämälleen). AYY:n sisäisen kampuskeskustelun tulisikin painottua kysymykseen \mitä\ kysymyksen \missä\ sijaan. Kysymykseen \missä\ vastaus löytyy kyllä taloudellisten realiteettien myötä itsestään, kunhan kysymykseen \mitä\ on ensin vastattu mahdollisimman kunnianhimoisesti.
\Aallon tulee olla osa Helsinkiä. Tällä on myös kansainvälistä merkitystä. Tästä osoituksena myös vanhan TKK:n englannin kielinen nimi Helsinki University Of Techology\
Minkä takia Aallon tulee olla osa Helsinkiä? TKK on ollut Espoossa jo 50 vuotta. Helsingin lentokenttäkin on Vantaalla.
\Lisäksi on erikoista Atte, että otat riippumattoman tahon tekemään tutkimukseen noin asenteellisen kannan. Onko kyse nyt siitä että työn tilaaja on sinusta väärä. \
On varsin mielenkiintoista, että kyselyyn ei ole otettu mukaan TKK:n opiskelijoita, jotka edustavat enemmistöä. Kyseessähän ei ole riippumattoman tahon kysely, mikäli ko. taho ei ole tehnyt myös niitä kysymyksiä ja valinnut otosta siten, että sillä olisi tilastollista merkitystä.
Ja kuten aiemmin sanottiin, ei kysely juurikaan anna mitään ratkaisua ongelmaan, vaan lähinnä toteaa päivänselvän asian, että opiskelijat eivät halua muuttaa nykyisestä opiskelupaikastaan mihinkään. Asiassa paljon tärkeämmäksi nousee tilojen saatavuus. Esimerkiksi uusien rakennusten ja asuntojen rakentamin ydinkeskustaan on huomattavasti hankalampaa ja kalliimpaa kuin esimerkiksi Espooseen. Edellisessä kommentissa erittäin hyvä pointti on se, että eihän nykyisten opiskelijoiden mielipidettä tässä asiassa edes tarvitse kysyä, koska ei heistä juuri kukaan opiskele koulussa enää viiden vuoden päästä. Tärkeintä olisi pohtia, halutaanko tulevaisuudessa HY:n kaltainen usealle campukselle hajautettu yliopisto vaiko yksi suuri campus. Itse näkisin yhden campuksen yksinkertaisesti vain helpoimpana, mikäli sellaiselle tilaa löytyy.
Hienoa, että kommentoijilta \Arkkiteekkari\ ja \Joku\ löytyy noin rakentavia ja demokraattista ajatuksia tähän kysymykseen. Jos miettii vähän tarkemmin tuota Atekin kirjoituksessa esittämää kysymystä siitä haluaako Aalto olla introvertti vai ekstrovertti niin vastaus tähän on onneksi lähellä. Käpertymällä Otaniemeen ja pyrkimällä tätä kautta samanlaistamaan erilaiset kulttuurit (ja kyllä kultuurit ja ideat elävät osittain myös paikan ja sijainnin mukaan) ja tukahduttamaan itsenäisyyden kautta tulevat synergiat ja innovaatiot.
Innovaatioita ja uusia ideoita ei synny ilmapiirissä jossa enemmistö \pakottaa\ muut tahot toimimaan omien tavoitteidensa mukaisesti
Miksi AYYH ei muuten tiedota nettisivuilla kampustoimikunnan Halloped-hausta. Olisi hyvän hallinnon ja avoimuuden periaatteiden mukaista tiedottaa tästä asiasta nettisivuilla mahdollisimman laajasti eikä pyrkiä ”piilottamaan” tätä hakua hallituksen pöytäkirjoihin….
Näköjään blogien kautta on ainoa väylä saada AYYH:ta tiedottamaan avoimesti asioistaan, kun noin 5 minuutin kuluttua edellisestä hakuilmoitus napsahti tauluu. Vielä epäselvää on onko haku voitu avata laillisesti, koska hallituksen pöytäkirjassa todetetaan haun avautuneen 6.8.2010 klo 12.00 vaikka kyseinen hallituksen kokous on pöytkirjan mukaan päättynyt vasta 12.04.
Eli haku olisi avattu AYYH:n näkemyksen mukaan kokouksen kesteässä ilman että jäsenistö olisi saanut tästä tiedon. No ehkäpä jostain löytyy pari aktiivista rivikuntalaista vähän ”selvittämään” tämän kokouksen ja päätösten laillisuutta…
Millä tavalla kolmelle kampukselle Otaniemeen, Arabiaan ja Kamppiin hajautunut Aalto olisi ”ekstrovertimpi” ja ”innovatiivisempi” kuin yhteen paikkaan (eli näillä näkyminen Otaniemeen) keskitetty kokonaisuus? En oikein usko, että Arabian kampuksella kovin paljoa ulkopuolisia kaupunkilaisia käy haistelemassa ”ekstroverttia” yliopistotunnelmaa tai että kampin kampus pelkällä sijainnillaan synnyttäisi ”synergiaa” ja ”innovaatiota”.
Ekstroverttius tai introverttius syntyy toiminnasta, ei sijainnista. Aalto-yliopisto voi toimia hyvinkin ekstrovertisti kaupunkilaisten keskellä Helsingin keskustassa vaikka arkipäiväinen puurtaminen massaluentoineen ja työtiloineen tapahtuisikin esimerkiksi Otaniemessä. Toisaalta aivan ydinkeskustassakin sijaitseva yliopisto voi käpertyä kuoreensa jos halua tai kiinnostusta ekstroverttiin toimintaan ei löydy.
Myös ilmapiiri syntyy teoista ja toiminnasta, ei sijainnista. Sijainnilla annetaan vain puitteet toiminnalle, toiminta syntyy sitten puitteiden ympärille. Otaniemessäkään kukaan ei pakota ketään toimimaan omien tavoitteidensa mukaan, vaan yhteisten puitteiden ympärillä tapahtuu äärimmäisen paljon hyvinkin erilaista toimintaa. Mielestäni pelko kulttuurin tasapäistymisestä otaniemessä on vahvasti liioiteltua, koska otaniemessä edes teekkarikulttuuri ei ole tasapäistynyt, vaan pitää sisällään hyvin erilaisia alakulttuureita. Kyllä siihen soppaan mahtuu hyvin mukaan vielä kahden muunkin koulun opiskelijakulttuurit.
Otaniemessä on tilaa myös käpertyä introvertisti oman rakkaan koulunsa sisään (esimerkiksi me arkkarit teemme aika pitkälti näin…), jos teekkarit tai taitelijat kovasti erilaisuudessaan peloittavat. Sijainti toistensa lähellä mahdollistaisi kuitenkin aivan uudessa määrin myös ekstrovertimman toiminnan eri koulujen opiskelijoiden välillä.
Ekstroverttiudella ja innovatiisuudella tarkoitettaneen sitä, että Aalto-yhteisön tehtävänä ja tavoitteena ei voine olla olemassa olevien yhteistyösuhteiden (ASE:n yhteistyö HY:n ja Hankenin kansas ja AAD:n yhteistyö muiden taideyliopistojen kanssa) vaikeuttamista siirtämällä kaikki toiminta Otaniemeen. Toiminta syntyy myös paikan ja sijainnin luomasta ilmapiiristä.
Valitettavasti on jo usean vuoden ajan nähty kuinka Otaniemeen siirtoa ajavien tahojen tavoitteet eivät näytä tukevan tätä vaan tavoitteena näyttää olevan keskusjohtoinen yhdeksi massaksi eri alat fuusioiva malli. Lisäksi innovatiisuus ei koskaan synny pakotettuna vaan tilanteessa jossa eri tieteenaloja edustavilla tahoilla on tunne itsenäisyydestä. Ongelmana tässä kaikessa Aaltoa koskevassa keskustelussa on jatkuvasti se, että Otaniemen kanta on se että yhdistetään muut kulttuurit OSAKSI Otaniemen kulttuuria eikä niin että kulttuurit olisivat itsenäisiä (myös paikan ja sijannin suhteen)
Aalto-yhteistön tehtävänä ei ole olemassaolevien yhteistyösuhteiden hankaloittaminen vaan uuden synergian löytäminen aalto-yhteisön sisällä. Sitä varten koko Aalto-yliopisto alunperinkin perustettiin. Tässä vaiheessa prosessia ei enää ole mielekästä valittaa siitä, oliko yhdistyminen alunalkeenkaan järkevää, vaan voimavarat tulee keskittää siihen, miten yhdistymisestä saadaan paras mahdollinen hyöty irti.
Mitä taas tulee AAD:hen, niin sitähän ei tällä hetkellä ole edes olemassa, eikä sillä myöskään ole olemassaolevia soveliaita tiloja. Eli ainakin AAD:lle tullaan _joka tapauksessa_ rakentamaan kokonaan uudet tilat jonnekin, jos (ja näillänäkymin kun) se perustetaan vuoden vaihteessa. Ja ainakin hanketta ajavassa työryhmässä mukana oleva Arkkitehtuurin laitoksen johtaja Antti-Matti Siikala on ymmärtääkseni vahvasti sitä mieltä, että Otaniemi olisi paras paikka AAD:lle juuri teknisen puolen yhteistyön kannalta.
Itse en ole kuullut missään (siis muualla kuin pelonlietsojien kommenteissa) ajatusta siitä, että yhdistettäisiin TaiK:n ja HSE:n kulttuuri osaksi otaniemen kulttuuria. Toisaalta sa olisi mahdotontakin, sillä sellaista homogeenista asiaa kuin ”otamiemen kulttuuri” ei ole olemassakaan, vaan otaniemen kulttuuri on kaikien otaniemen alakulttuurien summa (mikä muuten on myös kulttuurin sanakirjamääritelmä). Itse näenkin erilaiset väitetyt pelkotilat ”kulttuurin” katoamisesta pikemminkin pelkotiloina kulttuurihegemonian menettämisestä. Tietenkään kulttuurihegemonian menettämiseen ei liity samanlaista marttyyrinomaista latausta kuin kulttuurin kadottamiseen…
”Ja ainakin hanketta ajavassa työryhmässä mukana oleva Arkkitehtuurin laitoksen johtaja Antti-Matti Siikala on ymmärtääkseni vahvasti sitä mieltä, että Otaniemi olisi paras paikka AAD:lle juuri teknisen puolen yhteistyön kannalta. ”
Ei liene kovinkaan vaikea arvata kuinkakohan moni muu jo Otaniemessä olevan laitoksen johtaja toteaa samaa että kaikki vaan Otaniemeen, joten tuo lainaus on aika ”tyhjä”.
Eli päädymme aivan samaan lopputulemaan toisesta tulokulmasta eli ne tahot jotka ovat Otaniemessä haluavat muutkin väkisin Otaniemeen. Keskustelun ongelmana on edelleen Otaniemeläisten luja usko keskusjohtoisuuteen ja alojen fuusioitumiseen ja ammatti-identiteetin häivttämiseen Aalto-massaksi.
Miksei Arkkitehtejä siirretä Kalasatamaan, joka on esitetty vaihtoehdoksi taikkilaisten tulevaksi kampukseksi.
Samantien tutalaiset voisi siirtää osittain Etu-Töölön (luonnollisesti tieteisiin perustuvat tutkintorajat KTM vs DI toki säilyttäen).
Jos vaihtoehdot ovat uuden rakennuksen rakentaminen Kalasatamaan ja uuden rakennuksen rakentaminen Otaniemeen, niin mitkä muut perusteet tukevat Kalasatamaan rakentamista kuin se, että Kalasatama ei ole Otaniemessä, joka esittäytyy joillekin suurena mörkönä?
Otaniemeen rakentamista puoltaa läheisyys Aalto-yliopiston teknillisten koulujen kanssa, joilla on yhtymäkohtia AAD:n toimintaan ainakin rakennesuunnittelun ja materiaalitekniikan puoella.
En ole koskaan kuullut kenenkään otaniemeläisen haluavan ammatti-identiteettien hävittämistä ”Aalto-massaksi”, ja kaikkein vähiten tätä mieltä ollaan varmasti Otaniemen Arkkitehtuurin laitoksella.
Itselläni ei ole minkäänlaisia henkilökohtaisia siteitä Otaniemeen, asun (ja olen myös syntyjään kotoisin) itsekin kantakaupungin puolella. Otaniemi nyt vain on kaikkein järkevin vaihtoehto Aalto-kampuksen sijoittamiselle, jos Aallosta oikeasti halutaan myös jotakin muuta kuin uusi logo ja yksi kerros lisää byrokratiaa.
No Kalasatamassahan on tällä hetkellä tilaa (tonttimaata jota voidaan kaavoittaa), joten kyllä rakennesuunnittelun ja materiaalitekniikan toimintoja voidaan soveltuvin osin (niiltä osin jotka tuovat aidosti synergiaa) siirtää Kalasatamaan.
Aivan samalla lailla joillekin tuntuu olevan mörkönä se että joitain Otaniemen toimintoja siirretäisiinkin muualle eikä päinvastoin.
Byrokratian osalta karsiminen voitaneen aloittaa vanhasta AST:stä, jossa hallinto/opiskelija-suhde käsittääkseni kaikista suurin
Rakenne- ja materiaalitekniikan laitoksilla taas on omia synergioitaan muiden teknillisten laitosten kanssa, ja jo perusopintovaiheessa yhteisiä massaluentoja perusmatematiikan ja perusfysiikan osalta.
Ei siinä mitään, kyllähän minäkin miellelläni näkisin Aalto-yliopiston keskitettynä vaikkapa Rautatientorille, kyllähän siinä olisi säpinää ja meininkiä ympäristössä aivan eri tavalla kuin Otaniemessä. Fakta on kuitenkin se, että aitoa synergiaa ei saada ellei koko yliopisto ole tiiviissä yhteistyössä myös sijaintinsa puolesta, ja kaikkein järkevimmin tällainen toteutuu keskittämällä Otaniemeen. Monet TKK:n vaatimista tiloista kun ovat sen verran järeää kaliiperia (laivalaboratorio, suurjännitehalli, ydinvoimala…), ettei niiden siirtäminen muualle ole järkevää, eikä joissain tapauksissa edes mahdollista.
Eikä minulla ole mitään byrokratian karsimista vastaan, päinvastoin. Sillä nyt ei kuitenkaan ole mitään tekemistä kampuskysymyksen kanssa.
Ei vittu mitä paskaa.
Koko innovaatioyliopisto perustettiin, koska nähtiin tarve syventää insinöörien, taiteilijoiden ja ekonomien yhteistyötä. Perustaa poikkitieteellisiä tutkimus- ja koulutusohjelmia ja ehkä saada Suomeen elinkelpoisia firmoja, jotka hanskaa näiden kaupallisen yhteensovittamisen ongelmat. Tähän tarkoitukseen valtio ja elinkeinoelämä laittaa ihan perkeleesti rahaa ja aika varmasti odottaa, että sillä rahalla myös tehdään jotain. Helsingin yliopiston perustamisen lähtökohtaisena tarkoituksena ei ole lähentää lääkäreitä ja kulttuuriantropologeja, joten heillä ei ole painetta saada näitä saman katon alle.
Sen sijaan Aalto-yliopistolla on lähtökohtaisesti ongelmana näiden pellejen tarve käpertyä omiin pitsinnypläyskerhoihinsa ja kynnys lähteä leikkimään vääränväristen kanssa. Kampusten siirtely ja funktioiden muuttaminen ei varmasti ratkaise kaikkia ongelmia ja synnyttää kasan muita, mutta se on käytännössä TÄHÄN MENNESSÄ AINOA ilmoille heitetty ratkaisumalli tähän kysymykseen, jonka päälle koko Aaltoyliopisto on näemmä perustettu. Yhteisiä koulutusohjelmia, kursseja, tutkimusprojekteja yms. on ihan hyvin pyöritelty jo ajalla ennen Aaltoa, mut silti näemmä katsottiin tarve jollekin radikaalimmalle.
Otetaan realiteetit käteen ja huomataan, että jotain varmasti ollaan tekemässä toimialavuorovaikutuksen lisäämiseksi. Rahaa kuulemma on, TEHKÄÄ PAREMPIA EHDOTUKSIA. Puhtaalla äkäisyydellä ja jostain seitsemännestä ulottuvuudesta revityillä vastaehdotuksilla (joilla lähinnä osoittaa omaa tietämättömyyttään todellisuudesta. eipä siinä, mieluusti näkisin materiaaliteknikot räjäyttelemässä ympäri helsinkiä.) ym. vitseillä teette lähinnä koko kampuskiukuttelusta naurettavaa pelleilyä. TKK:han, kuten todettua, toimii jo varsin laajalti ympäri pääkaupunkiseutua yms. Kuitenkin kuulemma haluaisivat toimia sivistyneen maailman sijasta jossain rumalla landella.
Miksi hitossa joku laitosjohtajakin niin kovin puoltaa ajatusta pitää duunipaikka periferiassa? Ajattelemisen sijasta niille varmaan Otaniemen lobbaamisesta esimerkiksi? Tai sitten pomolla on ihan pirusti paalua kiinni Otaniemen tönö & pytinki -konsortiossa?
Musta alkaa tuntua, et paras argumentti etäkampuksille on se, et Otaniemeen päästäkseen pitäisi olla edes jotain kykyä ajatella dogmien ja virallisten totuuksien ulkopuolelta.
(ps. Joku pienimuotoinen kalakampus on imo. ihan perusteltu ratkaisu järkätä toimintoja lähempänä muita taideyliopistoja. Fokuksen ja \Aaltoilun\ pitäisi kuitenkin tapahtua keskitetysti.)
Mielenkiintoisia purkauksia täällä. Sen sijaan että yritettäisiin aidosti löytää niitä synergioita mitä Aallossa voisi olla niin Otaniemi sitkeästi puskee omaa jo kaksi vuotta sitten lanseraattua virallista totuutta nyt sitten koko Aalto-yhteisön totuutena. Pitkä on vielä matka aitoon kaikkia osapuolia kunnioittavaan Aalto-yhteisöön.
Vissiin aika moni on käyttänyt nämä muutamat vuodet Aalto-yliopiston valmistelusta juuri niiden synergiaetujen etsimisessä. Mm. laitosjohtaja Siikala lienee perehtynyt asiaan ihan riittävästi. Kummasti kilpailevia vakavasti otettavia ideoita ei ole keskusteluun noussut. Aikaa ja yritystä aidosti löytää sitä sun tätä on kyllä riittänyt.
Aalto-yliopistosta on kuitenkin tilattu vanhojen korkeakoulujen rajat rikkovaa huippuyliopistoa. Siihen on investoitu ihan sikana rahaa ja nyt meidän tulee alkaa toteuttaa tätä tilausta parhaamme mukaan. Suurin osa investoinneista ja hankkeista epäonnistuu tavalla tai toisella jossain mittakaavassa. Se on ihan ok. Tää riski on nyt haluttu ottaa ja sen mukaan pelataan.
Voitais kai me leikkiä konsulttitoimisto Aalto Ab:tä, kiittää rahoista ja todeta asioiden olevan varsin mallillaan. Jotenkin vain en näe todennäköisenä.
Niinpä kummasti vaan valmisteluvaiheessa Otaniemen suunnalta kumpusi ajatuksia yhdestä koulusta (lue: muut koulut vain TKK:n osaksi ja sivuaineautomaateiksi teekkareille) ja yhdestä kampuksesta Otaniemessä. Edelleen innovaatiot syntyvät vapaudesta tehdä ja kokeilla ei ylhäältä käskemällä. Tämä vapaus ja itsenäisyys Aallon sisällä jossa vallitsee toisia kunnioittava ilmapiiri on avain parempiin tuloksiin.
Edelleenkään kukaan ei ole poistamassa keneltäkään itsenäisyyttä (siis enempää kuin mitä yhdistyminen jo poisti) eikä kukaan ole luomassa muita lyttäävää ilmapiiriä. Se on ihan sinun omaa keksintöäsi.
Ainakin itse olen ymmärtänyt tässä kampuskeskustelussa suurimmaksi kiveksi kengässä olevan sen, että tietyt nimeltämainitsemattomat opiskelijatahot kokevat Otaniemen olevan ”hikinen” paikka trendikkääseen Helsingin keskustaan verrattuna, jossakin kaukana, hyi olkoon, Espoossa.
Kannat näyttävät olevan tässä asiassa selvillä. Odotettavissa taas loputonta riitelyä tästä(kin) asiasta syksyn aikana. Sillanrakentajalle ja kompromissin tekijälle olisi nyt Aallon sankarinviitta tarjolla…
Mielestäni tästä on turha tehdä poliittista kysymystä, varsinkaan opiskelijapoliittista. Opiskelijoilla kun ei kuitenkaan ole mitään päätäntävaltaa asiassa, päätökset tehdään ihan muilla foorumeilla (ja epäilen, että niissä piireissä päätökset on tehty tai ainakin tiedostettu jo aikaa sitten).
Ainoa asia mitä opiskelijat voivat (ja mitä opiskelijoiden tulee) tehdä on esittää ehdotuksia siitä, minkälaisen kampusympäristön opiskelijat haluaisivat, ja minkälainen kampusympäristö opiskelijoiden mielestä parhaiten toteuttaisi asetetut tavoitteet. Tähän tarkoitukseen yksittäisten kiltojen/ainejärjestöjen ellei peräti yksittäisten opiskelijoiden henkilökohtaisesti esittämät mielipiteet soveltuvat jopa paremmin kuin koko ylioppilaskunnan demokraattisesti päättämä ”yhteinen” linja. Ideaalitilanteessahan kun kaikille annettaisiin mitä he haluavat. Ja koska tässä vaiheessa pyritään saamaan kaikki (väistämättä ristiriitaiset) toiveet pöydälle, tulee kaikille antaa mahdollisuus sanoa sanottavansa (tai oikeastaan tämä mahdollisuus meni jo, kysely kun sulkeutui heinäkuun lopussa).
Seuraavassa vaiheessa sitten katsotaan realiteetteja (siis päättävät tahot katsovat), ja arvioidaan mikä osa kaikesta kivasta voidaan toteuttaa, millä tavalla ja millaisilla kustannuksilla. Tässä vaiheessa sitten päätetään myös kampuksen/ien sijainti ja uudisrakentamisen määrä.
Minun mielestäni paras kampusratkaisu olisi keskitetty kampus, jonka edukkuutta on perusteltu useaan otteeseen eri puolilla ja jonka yksityiskohtiin en nyt tässä puutu. Tällaisesta mielipiteestä nyt vain realiteetit huomioon ottamalla loogisesti seuraa konkreettinen ratkaisu ”kaikki Otaniemeen”, mutta se on tosiaan vain looginen seuraus, ei poliittinen päämäärä.
Arkkiteekkari tuo esiin hyvin sen problematiikan mikä Aalto-yliopiston päätöksentekoon liittyy. Kolmikannan poistuttua päätöksenteko siirtyy kabinetteihin, jossa kunnioitetut herrasmiesteekkarit ovat varmaan jo käyneetkin. Lisäksi Espoon tulevaksi kaupunginjohtajaksikin on tulossa ”oma” mies, joten suhteet ja operaatiot joita totuttuun teekkarityyliin hoidetaan virallisen organisaation ulkopuolella saavat varmaan jatkoa…
Oheinen raportti kuvaa hyvin asiaa taikkilaisten (myös koulun henkilökunnan) näkökulmasta
http://wiki.uiah.fi/tokyo/images/9/99/Unelmien_TaiK_Tilatarveselvityksen_raportti_2.8.2010.pdf
Toivoa todella sopii että AYY kuitenkin kaiken yli menevässä Otaniemeen keskittämishimossaan ottaisi huomioon myös sen että taiteen luovuus ja taikin synergia muiden taideyliopistojen kanssa tapetaan siirtämällä kaikki toiminnot Otaniemeen.
Mutta tämähän ei AYYH:n enemmistöä tai teekkareita kiinnosta koska AYY:ssä tuntuu tällä hetkellä olevan se tilanne että vain teekkarien näkemyksillä on väliä ja että teekkarien näkemykset (vaikka sisältäisivät puhtaita valheita) ovat Virallinen Totuus.