Syksyn alussa hallitus hieman hienosääti työnjakoaan koulutuspolitiikan osalta. Aiemmin rehtoraatin kokouksissa opiskelijoita edustanut Jussi vaihdettiin meikäläiseen- lähinnä siksi, että Aallon eri johtamispumppujen työt nivoutuvat aika lailla yhteen, ja on helpompi pitää paketti kasassa jos edustaja on sama kaikissa. Nyt minä siis osallistun sekä rehtoraatin että Aallon johtoryhmän työskentelyyn. Myös yliopisto välppäsi systeemeitään uusiksi.
Syksystä alkaen avainjohtajat (= President’s Management Team, ”rehtoraatti”) ovat kokoontuneet kerran viikossa ns. työmaakokouksiin, joka toinen viikko akateemisten asioiden, joka toinen viikko tukipalveluasioiden tiimoilta, ja paikalla ovat rehtoreitten lisäksi em. toimintojen johtajat. Kerran kuussa kokoontuu sitten johtoryhmä (Aalto Executive Team), jossa ovat mukana kaikki edellä mainitut ja vielä jatko-opiskelijoiden ja henkilökunnan edustus siihen päälle. Ja minä siis notkun mukana kaikissa noissa meitä edustamassa. Joka torstai, Aallon ja opiskelijan asialla.
Niinpä siinä missä monella muulla hallituksen tyypeillä on joku cooli pumppu – Neuvosto, Aava, OPN… – vedettävänä, istuu meikäläinen kokoustamassa keski-ikäisten ihmisten kanssa. Astetta kuivempi nakki? Ehei, ei todellakaan. Aallon johto on täynnä jänniä tyyppejä. Keskustelu on avointa, kriittistä ja rakentavaa, ja silti hyvin johdettua ja päämäärätietoista. Kaiken lisäksi ne vielä kuuntelevat tällaista räkänokkaa, ja tarkkaan. Toki joskus jauhetaan mitättömän tuntuisista asioista turhan yksityiskohtaisesti, ja joskus isokin asia saattaa saada aivan liian vähän huomioita. Pääpiirteissään pidän kuitenkin Aallon johdon kokoontumisia sangen toimivina. Erityisen hyvä juttu on valmius ja halu muuttaa kehnoksi koettuja käytäntöjä.
Oman roolini miellän tavallaan kaksoisagentiksi. Välitän Aallon johdolle opiskelijoiden näkökulmaa ja kuulumisia, ja vastaavasti tuon opiskelijoille Aallon johdon näkökulmaa ja kuulumisia. Asenne on aina rakentava, ja ongelmat pyritään ratkaisemaan yhdessä. Miten hyvin siinä onnistun, onkin sitten toinen juttu. Joka tapauksessa tällainen ihmisreititin on AYY:ssa koettu kovaksi jutuksi. Vastaavanlaista yhteistyötä tulisikin rakentaa myös muille yliopistomme organisaatioportaille (laitoksiin, koulutusohjelmiin, korkeakouluihin jne.).
Toisaalta hyvä kysymys on, mitä hyötyä tästä AYY:n nykyisestä toimintamallista on ollut? Olen konkreettisten tulosten ystävä, mutta turbulentissa muutostilanteessa vajaan vuoden jänteellä on vaikea suoraan osoittaa saavutuksia ja niiden syitä. Jotkin ansiot ovat kuitenkin kiistattomia. Johtoryhmä- ja rehtoraattiedustus on mahdollistanut isojen huolien (esim. it-migraatio, hätämajoitus, opintotuen uudistukset) noston ylimmän johdon tietoisuuteen, jolloin paine niihin puuttumiseen on kasvanut. Myös Aallon opetuksen mittaamiseen ovat esittämämme pointit välittymässä melko suoraan. Toisaalta edustus ylimmissä pumpuissa lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että nyt opiskelijoita pyydetään lähtökohtaisesti miltei kaikkiin mahdollisiin työryhmiin ilman että sitä tarvitsee erikseen vaatia. Noissa ryhmissä sukelletaan sitten syvemmälle substanssiin ja tehdään opiskelijan arjesta parempaa.
Ylipäänsä sanoisin, että johtoryhmäedustus yhdistettynä yliopiston ja koulun keskeisten tyyppien henkilökohtaisiin tapaamisiin takaa sen, että saamme viestimme aika hyvin läpi. Mikä se viesti sitten on? Siitä kuulisin mieluusti lisää juuri sinulta. Millaisia terveisiä sinä lähettäisit Aallon johdolle?
Syysterkuin,
Atte