AYY:n edustajiston iltakoulu pidettiin eilen kauppiksella, ja taisin luvata näppäillä blogeja kasaan näistä tapahtumista kun puhiksen pestiin hain. Omaa edariblogia ei vielä ole (eikä kai tulekaan), joten bloggaukset löytyvät toistaiseksi täältä.
Mestoilla oli allekirjottaineen lisäksi 9 edaattoria (ml. SYL:n varakalifi) ja hallituksen jämät. Agendalla oli puhua edustajiston ja hallituksen kokous- ja viestintäkäytännöistä sekä säännöstön muutostarpeesta. Pienen porukan myötä homma eteni enemmän vapaana keskusteluna kuin presiksien pohjalta. (Ks. Slideshare-presis yleisvaliokunnasta ja aikataulusta http://www.slideshare.net/atteharjanne/yv-iltakouluun)
Aluksi hallituksen ensi viikon kokouksen lintsaavat hallituksen Poikolainen, Kalle-Heikki ja Voitto esittäytyivät ja kertoivat tekemisistään. Sitten kurkittiin nopeasti läpi edustajistokyselyn tuloksia ja puheenjohtajiston siitä vetämiä johtopäätöksiä. Ajatuksena on siis rytmi, jossa noin kaksi viikkoa ennen kokousta edustajiston ja hallituksen puheenjohtajat kokoontuvat luonnostelemaan esityslistan, sitten pidetään kokousta edeltävän viikon torstaina iltakoulu. Kokousviikolla maanantaina kokoontuisi yleisvaliokunta, ja torstaina olisi sitten kokous.
Iltakoulun tarkoituksena on kerätä kiinnostuneet edustajat keskustelemaan hallituksen valmistelemista asioista, kun puolestaan yleisvaliokunta pohtisi miten kokous vedetään sujuvasti läpi, puuttumatta päätösten sisältöön.
Yleisvaliokunnasta on keskusteltu jonkin verran maililistalla ja muutenkin, eikä ajatus ole saanut varauksetonta suosiota. Iltakoulussa keskityttiin kuitenkin enemmän pohtimaan yleisempiä keinoja parantaa tiedonkulkua ja päätöksentekoa. Parannuksena viime vuoteen toivottiin, että hallituksen pohjaesitykset tulisivat ajoissa. Lisäksi heitettiin idea, että edustajistolle voisi laittaa vihiä käsittelyyn tulevista asioista jo hallituksen ja edustajiston puheenjohtajiston tapaamisen tiimoilta.
Yleisvaliokunnan osalta keskusteltiin kuitenkin aikataulun onnistumisen mahdollisuuksista, sillä esityslistan julkaisun ja yleisvaliokunnan väliin jäisi nykysysteemillä ryhmille vain muutama päivä aikaa pohtia omia kantojaan.
Hallituksen puheenjohtaja Saara tiedusteli, minkälaisessa muodossa edaattorit haluaisivat kuulla hallituksen kuulumiset. Esityksiin toivottiin selkeämpää rakennetta ja tukevia kalvoja, ja todettiin myös porukalla että hallitusinformaatio ei ole se kohta kokouksessa, josta kannattaa aikataulua ensimmäisenä typistää. Se onnistuu paremmin itseään toistavia maratonjargonpuheenvuoroja karsimalla.
Illan ykkösideoita olivat lopulta mainosmyynti tai sudokut esityslistan kääntöpuolelle. Vaikkei tämäkään iltakoulu mikään yleisömenestys ollut, oli setti ihan onnistunut. Vähäinen osallistumisaktiivisuus tosin tarkoittaa sitä, että mitään tiedotusfunktiota iltakoululla ei ole. Sen sijaan iltakoulu on mainio tilaisuus saada omia näkemyksiä ja ideoita läpi hallitukselle tai epj:lle, tässäkin ahkera ja aktiivinen edaattori saa enemmän aikaan.
Terkuin,
Atte
ps. jos edaattorina tuot oman asian asialistalle, ja haluat alustaa sitä iltakoulussa niin se toki onnistuu.
Hei Atte,
muutama kysymys tuli tästä kirjoituksestasi mieleen johon varmaan voinet antaa vastauksia
Edustajisto on siis harkitsemassa yleisvaliokunnan perustamista, joten näin jäsenen näkökulmasta, jota kuitenkin edustajisto edustaa, seuraavat kohdat kiinnostavat.
-Mihin yliopistolain- tai asetuksen tai AYY:n sääntökohtaan perustuu se että yleisvaliokunnalla voisi olla itsenäistä päätösvaltaa suhteessa edustajistoon?
-Ovatko yleisvaliokunnan kokoukset kaikille AYY:n jäsenille avoimia ja nauhoitetaanko kokouksessa käyty keskustelu?
-Yksi AYY:n jäsenten tärkeimmistä oikeuksista on lakisääteinen muutoksenhakuoikeus ylioppilaskunnan toimielinten toiminnan ja päätösten osalta. Eli millä tavalla jäsen voi hakea muutosta yleisvaliokunnan tekemään päätökseen?
– Voiko yleisvaliokunnan päätöksestä valittaa hallinto-oikeuteen samaan tapaan kuin edustajiston, hallituksen tai taloustoimikunnan päätöksistä?
-Mikä on yleisvaliokunnan jäsenen tai puheenjohtajan juridinen asema ja vastuu niin hallinto-, siviili- kuin rikosoikeudellisestakin näkökulmasta
-Mikä on yleisvaliokunnan sihteerinä toimivan pääsihteerin tai hallintosihteerin asema juridinen vastuu niin hallinto-, siviili- kuin rikosoikeudellisestakin näkökulmasta?
Tämä kiinnostaa sen vuoksi, että AYY:n julkisoikeudellisena yhteisönä tulee pyrkiä avoimuuteen ja ennen kaikkea noudattava kaikessa toiminnassaan tarkoin voimassaolevaa lakia ja asetusta eikä missään olosuhteissa voi pyrkiä erilaisilla järjestelyillä heikentämään tai rajoittamaan jäsentensä lakisääteisiä oikeuksia kuten esimerkiksi lakisääteistä valvontaoikeutta.
Tervehdys rivijäsen,
Homma varmaan aukenee parhaiten, jos selitän hieman esityksen taustaa. Yleisvaliokunnan perustamisella pyritään sujuvoittamaan kokouksia ja parantamaan edariryhmien välistä tiedonkulkua. Ei siis esimerkiksi sopia etukäteen mitä päätetään. Siksipä esityslistan esittelytekstissä todetaankin ”Valiokunnalla ei ilman erillistä edustajiston päätöstä tai ohjeistusta ole muodollista päätösvaltaa edustajistossa käsiteltäviin asioihin eikä se ota kantaa päätösesitysten sisältöön.” Tämä vastannee suurimpaan osaan kysymyksistäsi.
Kokouksien avoimuutta pitäisi sitten yleisvaliokunnan itsensä funtsia. Yleisvaliokuntaexcusta kiinnostunut ”rivijäsen” voi sitten olla vaikka meitsiin yhteydessä niin katellaan mitä keksitään. Muutenkin käytännöt ovat vielä varsin auki – katsotaan ensin haluaako edustajisto tällaista pumppua perustaa, sitten se, miten se toimii.
En keksi, miten yleisvaliokunta tässä muodossaan heikentäisi ylioppilaskunnan jäsenten lakisääteisiä oikeuksia, mutta hienoa että joku on valppaana. Muutenkin pidän olennaisempana kysymyksenä ajatusta noiden oikeuksien taustalla – jokaisella jäsenellä pitää olla mahdollisuus vaikuttaa omaan ylioppilaskuntaansa, ja ylioppilaskunta puolestaan antaa jäsenilleen mahdollisuuksia kaikenlaiseen. Tätä edistää parhaiten terve ja keskusteleva edustajisto, jonka päätöksenteko on sujuvaa.
t: Atte
Hei Atte,
kiitoksia selvennyksestä. Juurikin tuo yleisvaliokunnalle annettava mahdollisuus tehdä omia päätöksiään on se kohta joka on mielestäni ei-toivottavaa kehitystä ylioppilaskunnan toiminnan kannalta.
Kuten hyvin tiedetään niin yliopistolain, yliopistoasetuksen ja ylioppilaskunnan sääntöjen mukaisia toimielimiä ovat edustajisto, hallitus ja taloustoimikunta, joiden päätöksistä haetaan muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Ylioppilaskunnan sääntöjen mukaisesti hallituksen valitseman toimielimen päätöksestä voi valittaa hallitukselle. Edustajiston yleisvaliokunta ei kuuluisi edellä olevan perusteella kumpaankaan edellä mainituista kategorioista.
Yleisvaliokunnan perustaminen siten, että sille voitaisiin delegoida edustajistolle sääntöjen mukaan kuuluvaa päätösvaltaa johtaisi siihen, että jäsenten lakisääteinen valitusoikeus olisi täysin uhattuna. Ylioppilaskunnan jäsen ei näin ollen pystyisi valittamaan mistään yleisvaliokunnan tekemästä päätöksestä vaikka päätös olisi selkeästi lain, asetuksen ja ylioppilaskunnan sääntöjen vastainen.
Sinänsä yleisvaliokunta voi olla ihan hyvä juttu mutta yllä kuvatuista syistä sille ei voida antaa itsenäistä päätösvaltaa edes edustajiston delegoimana, koska tällainen menettely loukkaisi ylioppilaskunnan jäsenten muutoksenhakuoikeutta.
Hienoa että meillä on näin valveutuneita rivijäseniä, jotka ottavat tämän Harjanteen kieroiluyrityksen pöydälle. Mielenkiintoista Atte, että et ”keksi” miten itsenäistä päätösvaltaa omaava suljettuja kokouksia pitävä yleisvaliokunta ei loukkaisi jäsenten lakisääteisiä oikeuksia. Näemmekö ensi syksynä tilintarkastajan raportin jossa tiedustellaan tällä kertaa yleisvaliokunnan päätöksillä maksettujen avustusten sääntöjen mukaisuutta?
Rivijäsen trollasi: Yleisvaliokunnan perustaminen siten, että sille voitaisiin delegoida edustajistolle sääntöjen mukaan kuuluvaa päätösvaltaa johtaisi siihen, että jäsenten lakisääteinen valitusoikeus olisi täysin uhattuna.\n
Niin johtaisikin. Mutta jos jokin päätösvalta on säännöissä määrätty edarille, tätä päätösvaltaa EI VOIDA juuri sen vuoksi delegoida muualle. Yleisvaliokunta ei voi mitenkään päättää sellaisesta asiasta vaikka kuinka haluaisi, ja tuo lainattu lause on itsensä kanssa ristiriidassa.
Muutenkin aika uskomatonta roskaa nämä
ivijäsenet täällä jauhavat: edareilla on ollut valiokuntia ja työryhmiä maailman sivu erilaisia asioita valmistelemassa, ja nyt sitten yhtäkkiä yleisvaliokunta muka loukkaisi jäsenten oikeuksia. Kannattaisiko ennemmin analysoida vaikka KY:n tulevaisuustyöryhmän toimintaa 2008-2009: http://edustajisto.ayy.fi/images/3/34/TTR_muistiot.pdf.
Hypoteettinen tilanne. Yleisvaliokunta perustetaan ja edari ”ohjeistaa” kuten Aten tekstissä oli esimerkiksi yleisvaliokuntaa jakamaan tietyn summan valiokunnan perustamisen jälkeen nuijitulla lisäbudjetilla esimerkiksi ”AYY-toiminnan edistämiseen” . Tämä jättää yleisvaliokunnalle täysin vapaat kädet tehdä sama temppu kuin TTER teki Aallon Pohja projektin rahoituksen kanssa ja jälleen kukaan ei vastaisi mistään, kukaan ei voisi selvittää hallintooikeudessa yleisvaliokunnan päätöksellä AYYn kassasta maksettujen yksityshenkilöiden juristikulujen laillisuutta jne.
Minkä takia yleisvaliokunta on isompi mörkö kuin hallitus, Aava tai edustajiston puheenjohtajisto? Kaikki käyttävät nimittäin ylioppilaskunnan rahoja. Jos edustajisto antaa jollekin toimielimelle mandaatin käyttää rahaa johonkin, lienee tämä aivan normaalisti ylioppilaskunnan taloudenpidon piirissä eli yhtä hyvin seurattavissa kuin mitkä tahansa muut kulut. Ehdotettu yleisvaliokuntahan olisi sitäpaitsi keskimääräistä ylioppilaskunnan pumppua paremmin edustajiston valvonnan piirissä ollessaan suoraan edustajiston alainen toimielin, eikö?
Itseni on vaikea nähdä, mitä päätösvaltaa edustajisto voisi tai ylipäänsä haluaisi delegoida yleisvaliokunnalle, joten en oikein ymmärrä esitettyjä huolia. Sen sijaan, jos yleisvaliokunnan avulla saataisiin edustajistoryhmät keskustelemaan seuraavan kokouksen asioista ja mahdollisista muutosesityksistä ennen kokousta, on tällä ainoastaan ylioppilaskunnan päätöksentekoa jouhevoittavaa ja parantavaa vaikutusta: Kokoukset parhaassa tapauksessa lyhenevät ja muutosesitykset olisivat huolella mietittyjä eivätkä kesken kokouksen kasattuja. Avoimuus ym. ovat täysin tyhjiä sanoja, mikäli potentiaaliset toimijat karkoitetaan mahdollisimman kauas edustajistosta ja päätöksenteosta kahdeksantuntisilla kokouksilla.
Loppupeleissähän koko yleisvaliokunnan juju lienee siinä, että kaikki ryhmät lähtevät mukaan. Jos näin ei käy, voidaan kokeilu varmaankin todeta ilman sen suurempaa dramatiikkaa epäonnistuneeksi. Mitä haittaa kokeilemisesta on?
Olen Jarnon kanssa yleisvaliokunnan tarkoituksesta täysin samaa mieltä.
Olennaisinta on, että yleisvaliokuntaa mahdollisesti perustettaessa kirjataan päätökseen selkein ja yksikäsitteisin sanoin se, että yleisvaliokunnalla ei ole päätösvaltaa tai esityksenantovaltaa missään asiassa. Tämä ilmaisu tulee tehdä päätökseen todella selkeästi jotta kenellekään taholle ei jää asiassa mitään tulkinnanvaraa.
Lisäksi päätökseen tulisi todeta yksikäsitteisesti että edustajisto tai sen puheenjohtaja ei voi siirtää minkään asiakokonaisuuden käsittelyä kokonaisuudessaan tai osittain yleisvaliokunnalle eikä yleisvaliokunnalla voida missään olosuhteissa rajoittaa edustajiston jäsenille työjärjestyksessä taattuja oikeuksia.
Ylläolevat kun täyttyvät niin tällöin voidaan varmistua siitä että jäsenten oikeuksia ei pystytä loukkaamaan yleisvaliokunnan toimesta.
Kokeilemisesta ei todellakaan ole haittaa, kunhan se tapahtuu niin että kaikki edustajistolle kuuluva kaikki päätösvalta ja tiedonsaantioikeus pysyy edustajistolla ja jäsenillä muutoksenhakuoikeus.
AYY:n sääntöjen 4 § toteaa seuraavaa
”Päätösvalta
Ylioppilaskunnan päätösvaltaa käyttää edustajisto, siten kuin näissä säännöissä määrätään.
Edustajisto valitaan suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla, kuten vaalijärjestyksessä tarkemmin
säädetään.
Päätös-, hallinto- ja toimeenpanovaltaa käyttävät toimielimet ovat edustajiston valitsemat hallitus ja taloustoimikunta niissä asioissa, joissa niitä ei ole näiden sääntöjen mukaan määrätty edustajistolle.
Taloustoimikunta käyttää päätös-, hallinto- ja toimeenpanovaltaa ainoastaan sille erikseen 32 § 2
mom mukaisesti määritetyissä asioissa. Kysymyksissä joissa asiaa ei ole erikseen määritelty
edustajiston tai taloustoimikunnan ratkaistavaksi käyttää päätös-, hallinto- ja toimeenpanovaltaa
hallitus.”
Yllä olevasta 4 §:stä seuraa se, että edustajisto ei voi sääntöjen mukaan delegoida mitään asiaa päätettäväksi yleisvaliokunnalle. Mikäli näin tehtäisiin olisi yleisvaliokunnan tekemä päätös hallinto-oikeudellisesti lain ja sääntöjen vastainen ja yksityisoikeudellisesti mitätön.
Huomaathan Atte, että edustajiston puheenjohtajana velvollisuutenasi on AYY:n sääntöjen 21 §:n mukaan valvoa, että ylioppilaskunnan edustajiston, taloustoimikunnan ja hallituksen toiminnassa noudatetaan voimassa olevia lakeja, asetuksia, ylioppilaskunnan sääntöjä ja muita määräyksiä.
Atte, voisitko nyt kertoa miten olet varmistunut siitä että tekemäsi esittely tekstin kohta
” Valiokunnalla ei ilman erillistä edustajiston päätöstä tai ohjeistusta ole muodollista päätösvaltaa edustajistossa käsiteltäviin asioihin eikä se ota kantaa päätösesitysten sisältöön” on lain ja AYY:n sääntöjen mukainen.
Olen hyvin perillä vastuistani ja velvollisuuksistani, ja niihin ei onneksi sisälly kaiken sortin trollien känkkäränkkäilyyn vastaaminen. Jarno ja Seuralija tuossa kommentoikin jo aika kattavasti, en lähde niitä toistamaan, mutta tuohon vikaan Rivijäsenen kyssäriin voisin vielä vastata.
Edustajiston työjärjestyksessä lukee näin: ”Oikeus saada esittämänsä asia esityslistalle on hallituksella, taloustoimikunnalla, edustajiston nimeämällä työryhmällä tai valiokunnalla ja yksittäisellä edustajiston jäsenellä.”
-> Edustajisto voisi siis ohjeistaa YV:n valmistelemaan jonkin päätöksen edarin esitylistalle. En ole kyllä tälläista kaavaillut, mutta funtsin että tuollainen optio on ihan ok jättää auki. Tekemäni muotoilun taustalla on siis tuo oikeus, ei lain kiertäminen tai muu kieroilu.
t: Atte
Atte,
tämän perusteella sinulla ei varmaan ole mitään syytä olla muuttamatta esittelytekstiäsi tai vaihtoehtoisesti muuttaa päätösesitystäsi siten, että siinä todetaan että YV:llä ei ole muodollista päätösvaltaa mihinkään päätettävään asiaan.
P.S. Tarkoitus ei todellakaan ole ollut trollata vaan ainoastaan varmistaa se, että tämän yleisvaliokunnan perustamisen tarkoituksena ei ole mitään muuta kuin edustajistoryhmien tiedonkulun parantaminen eikä esimerkiksi päätöksenteon siirtäminen miltään osin pois edustajistolta, hallitukselta tai taloustoimikunnalta.
Tämä että asioita joudutaan tällä tavalla vääntämään on vaan seurausta ylioppilaskunnassa vallitsevasta tilanteesta, jossa ainakin osan jäsenkunnasta luottamus ylioppilaskunnan luottamus-ja toimihenkilöihin on erittäin heikkoa.
Toivoisinkin, että edustajiston puheenjohtajana pyrkisit osaltasi luotsaamaan ylioppilaskuntaa terveempään ja avoimempaan suuntaan.
Hei Atte,
yksi kysymys liittyen tulevaan kokoukseen kun kerran iltakoulu oli blogisi aiheena.
Kaarlo Väisänen on näköjään laitattanut hallintosihteeri Jarmo Mäkelän toimesta kasan asiakirjoja AYY:n edustajistowikiin. Näissä asiakirjoissa näyttäisi kuitenkin olevan yksi erittäin merkittävä puute joka asettaa näiden kaikkien nettiin laitettujen asiakirjojen alkuperän ja luotettavuuden ja provenienssin erittäin kyseenalaiseksi.
Miksi yhdessäkään nettiin toimitetuista asiakirjoista ei ole AYY:n leimaa ja pääsihteerin tai arkistonhoitajan allekirjoitusta asiakirjan luovutus- ja päätöspäivämäärineen?
Nämä allekirjoitukset ja AYY:n leimat vasta todentaisivat sen, että Kaarlon toimittamat asiakirjat ovat todella peräisin AYY:n arkistoista ja että Kaarlo on saanut asiakirjat haltuunsa ylioppilaskunnan tekemän laillisen ja lainvoimaisen päätöksen nojalla ja että näitä asiakirjoja ei ole muokattu millään tavalla ennen niiden toimittamista julkiseen jakeluun AYY:n nettisivuille. Nyt kun näitä allekirjoituksia ja leimoja ei ole, nämä nettiin toimitetut asiakirjat voisivat yhtä hyvin olla Kaarlon itsensä tekemiä tai muokkaamia.
Näistä puuttuvista allekirjoituksista ja leimoista seuraa se, että nyt yksittäinen jäsen ei voi olla varma siitä, että ovatko asiakirjat netissä siinä muodossaan kun ne annettu AYY:n arkistosta vai onko niitä kenties muokattu jonkun henkilön tai henkilöjoukon toimesta sen jälkeen kun ne on luovutettu AYY:n arkistosta.
Osaat Atte varmaan sanoa mistä joku toinen ylioppilaskunnan jäsen löytäisi Julkisuuslain 18 §:n ja 36 §:n perusteella annetun asetuksen 6 §:n mukaisen AYY:n julkisen asiakirjarekisterin, johon Kaarlon näihin asiakirjoihin liittyvät asiakirjapyynnöt ja niiden perusteella tehdyt toimenpiteet on merkitty. Huomaathan myös että tämä asiakirjarekisterin pito on ylioppilaskunnan lakisääteinen velvollisuus kyseisen asetuksen 7 §:n nojalla.
Huomaathan, että tämä asiakirjarekisterivaade koskee kaikkea AYY:n toimintaa koska AYYH (jonka jäsen tuolloin olit) on kokouksessaan 6/2010 todennut että julkisuuslakia sovelletaan kokonaisuudessaan ylioppilaskuntaan. Tästä seuraa myös se, että sovellettavaksi tulee julkisuuslain 18 §:n ja 36 §:n tätä lakia koskeva asetus.
Alla vielä selvennyksenä tuo julkisuuslain perusteella annetun asetuksen 6 § ja 7 §, joka määrittelee viranomaisen (tässä tapauksessa siis AYY:n) velvollisuutena olevan asiakirjarekisterin sisällön.
”6 §
Asiakirjarekisteriin merkittävät tiedot
Asiakirjarekisteriin on tehtävä viranomaisen käsiteltäviksi annetuista ja otetuista asioista merkinnät:
1) asian vireille saattajasta, asiakirjan saapumispäivästä, tai, milloin asiakirja on viranomaisen laatima, sen laatimispäivästä, sekä asian laadusta;
2) suoritetuista välitoimenpiteistä, kuten toimituksista sekä selvitys- ja lausuntopyynnöistä ja niitä koskevista asiakirjoista;
3) asian lopputoimenpiteistä ja niitä koskevista asiakirjoista
7 §
Asiakirjarekisterien saatavilla pitäminen
Asiakirjarekisterit sekä arkistolain 8 §:ssä tarkoitettu arkistonmuodostussuunnitelma on pidettävä yleisön saatavilla viranomaisen kirjaamossa tai muussa yleisöpalvelupisteessä.
Käytössä oleva diaarikaava ja muut asiakirjojen luokitteluperusteet on liitettävä asiakirjarekisterin yhteyteen”
Voinet ottaa kantaa ylioppilaskunnan toiminnan laillisuusvalvojana tähän, sillä eihän ole tarkoitus että AYY:n ylläpitämillä nettisivuilla olisi jollain tapaa muokattuja asiakirjoja verrattuna siihen muotoon kun ne ovat AYY:n arkistolla.
Internetille (ei siis edustajistolle) haluttaisiin tuoda tiedoksi seuraavat osoitteet:
http://www.megaupload.com/?d=E19G4W1F
http://www.easy-share.com/1913743545/KY%20Backlog.zip
Mahdolliset anonyymit itkupotkuraivarit tai oikeustoimilla uhkaamiset voi toimittaa osoitteeseen
Kungl. Hovstaterna
Kungl. Slottet
SE-111 30 STOCKHOLM
SWEDEN
Mielenkiintoinen päätös on muuten annettu Turun hallinto-oikeuden toimesta 2.2.2011 aamulla eli siis ENNEN edustajiston kokousta. Mielenkiintoista, että edustajiston puheenjohtaja Harjanne ei huomioinut tätä mitenkään Väisäsen tuomia asiakirjojen julkisuutta sekä asiakirjan määritelmää kysyttäessä.
Ovatkohan edustajiston puheenjohtaja Harjanne, hallituksen puheenjohtaja Hyrkkö taikka pääsihteeri Halme myös tietoisia Julkisuuslain 17 § 3 momentin ja Julkisuuslain 23 § 1-3 momentin määräyksistä…
Kannattaa muuten ainakin Harjanteen ja Hyrkön lukea nämä pykälät ihan oman valvontavelvollisuutensa vuoksi…
Päätös löytyy täältä
http://www.oikeus.fi/53621.htm
Turun HAO 2.2.2011 11/0068/2
Diaarinumero: 00667/10/1203
Taltionumero: 11/0068/2
Antopäivä: 2.2.2011
Asiakirjajulkisuus – power point -esitys – kaupungin hallintokeskuksen ilmapiirin kehittämistä koskeva selvitys – sisäinen työskentely – ei-asiakirja
Diaarinumero: 00667/10/1203
Taltionumero: 11/0068/2
Antopäivä: 2.2.2011
A oli pyytänyt saada nähtäväkseen B:n kaupungin hallintokeskuksen ilmapiirin kehittämisestä tehdyn selvityksen. B:n kaupunginhallitus oli hylännyt asiakirjapyynnön, koska johtavan konsultin tekemästä selvityksestä oli raportoitu ainoastaan suullisesti sisäistä keskustelua tukevien power point-muistiinpanojen avulla. Näin ollen ei ollut olemassa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaista asiakirjaa, joka voitaisiin luovuttaa.
A valitti kaupunginhallituksen päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaati luovutettavaksi pyytämäänsä asiakirjaa. A totesi, että se, millä tavalla konsultin tekemästä selvityksestä on raportoitu, ei vaikuta mitenkään siihen, onko asiakirja olemassa vai ei. Asiakirjan teknisellä muodolla ei ole merkitystä arvioitaessa asiakirjan julkisuutta. B:n kaupunginhallitus katsoi antamassaan lausunnossa, että kolmen tunnin suullisesta raportoinnista irrotettuna power point-esitys ei muodosta itsenäistä asiakirjaa, vaan kyseessä on viranomaisen sisäistä työskentelyä varten laadittu väliraportti, joka on rinnastettavissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 5 §:n 3 momentissa mainittuun sisäiseen koulutukseen. Kaupunginhallitus totesi vielä, että mikäli suullisen väliraportin power point -esityksineen katsotaan olevan viranomaisen asiakirja, se on julkisuuslain 24 §:n 29 kohdan perusteella salassa pidettävä, koska yksilöhaastatteluin toteutettu työyhteisöselvitys sisältää henkilöiden ominaisuuksista ja persoonallisuudesta tietoja, jotka ovat rinnastettavissa mainitun lainkohdan tarkoittamiin soveltuvuuskokeisiin ja henkilöarviointeihin.
Hallinto-oikeus totesi, että työyhteisöselvitys perustui hallintokeskuksen henkilöstölle suoritettuihin yksilöhaastatteluihin. Selvitystä selostettiin suullisesti palautetilaisuudessa. Keskustelun tukena ja teemojen havainnollistajana käytettiin power point -kalvoja. Kun asiakirja ei julkisuuslaissa tarkoitetussa merkityksessä edellytä paperialustaa, kyseessä oleva power point -esitys oli sinänsä julkisuuslain 5 §:n 1 momentin mukainen asiakirja. Hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että jatkotyöskentelyn pohjaksi laadittua työyhteisöselvitystä oli pidettävä sellaisena viranomaisen sisäistä työskentelyä varten laadittuna asiakirjana, jota ei arkistolainsäädännön mukaan, julkisuusperiaatteen tarkoituksen toteutuminenkaan huomioon ottaen, ole liitettävä arkistoon. Kyse oli siten sellaisesta asiakirjasta, johon julkisuulain 5 §:n 4 momentin mukaan ei sovelleta julkisuuslakia. B:n kaupunginhallituksen päätöksen lopputulosta ei näin ollen ollut syytä muuttaa.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1 § 1 mom
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 5 § 1 mom
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 5 § 2 mom
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 5 § 4 mom
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 9 § 1 mom
Arkistolaki 7 § 2 mom
Kts. KHO:2002:20
Vielä pienenä lisäyksenä että Julkisuuslain 11 §:n 4 momentti toteaa seuraavaa
” Mitä tässä pykälässä säädetään asianosaisesta, ei koske sitä, jonka muutoksenhakuoikeus perustuu yksinomaan kunnan tai muun yhteisön jäsenyyteen”
Helsingin HaO on todennut päätöksessään 9.9.2009 seuraavaa
” Näin ollen on katsottava, etteivät valittajat ole asiassa hallintolainkäyttölaissa tarkoitettuja asianosaisia vaan valittajien valitusoikeus perustuu ylioppilaskunnan jäsenyyteen.”
Kiteyttävän yksikäsitteisiä vuosijuhlia kaikille 🙂
Julkisuuslain 17 § 3 momentti
Tiedonsaantioikeuksien huomioon ottaminen päätöksenteossa
Harkittaessa yleisöltä salassa pidettävän tiedon antamista ennalta määritellylle tiedonsaajalle julkisuus- tai salassapito-olettaman sisältävän säännöksen osoittamissa rajoissa on pidettävä huolta siitä, että tiedonsaajalla on tämän lain mukainen vaitiolovelvollisuus ja että tietoja annetaan muille kuin viranomaisille ja niissä toimiville vain, jos tiedon antamiselle on painava yleinen syy
Julkisuuslain 23 §
Vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto
Viranomaisen palveluksessa oleva samoin kuin luottamustehtävää hoitava ei saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä, eikä muutakaan viranomaisessa toimiessaan tietoonsa saamaa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus. Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa paljastaa senkään jälkeen, kun toiminta viranomaisessa tai tehtävän hoitaminen viranomaisen lukuun on päättynyt.
Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös sitä, joka harjoittelijana tai muutoin toimii viranomaisessa taikka viranomaisen toimeksiannosta tai toimeksiantotehtävää hoitavan palveluksessa taikka joka on saanut salassa pidettäviä tietoja lain tai lain perusteella annetun luvan nojalla, jollei laista tai sen perusteella annetusta luvasta muuta johdu. Vaitiolovelvollisuus on myös sillä, jolle viranomainen on ilmoittanut julkisuus- tai salassapito-olettaman sisältävän salassapitosäännöksen osoittamissa rajoissa tietoja, jotka ovat yleisöltä salassa pidettäviä.
Asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa ei saa ilmaista sivullisille asianosaisaseman perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asianosaista itseään.
Edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettu henkilö ei saa käyttää salassa pidettäviä tietoja omaksi taikka toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi. Asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa saa kuitenkin käyttää muita kuin asianosaista itseään koskevia tietoja, kun kysymys on sen oikeuden, edun tai velvollisuuden hoitamista koskevasta asiasta, johon asianosaisen tiedonsaantioikeus on perustunut
Julkisuuslain 35 §
Rangaistussäännökset
Rangaistus 22 §:ssä säädetyn asiakirjan salassa pitämistä koskevan velvollisuuden sekä 23 §:ssä säädetyn vaitiolovelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon rikkomisesta tuomitaan rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan tai jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuna salassapitovelvollisuuden rikkomisena pidetään myös 27 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen sekä 28 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräyksen rikkomista
Tämä nimimerkki ”Asioitsijan” esiintuoma juridinen dilemma onkin mielenkiintoinen AYY:n nykytoiminnan kannalta, joten asiaa voi arvioida hieman syvemmin.
Julkisuuslain tulkintaanhan tehdään oikeusistuimissa etupäässä lain kirjaimen, jonka nimimerkki ”Asioitsija” onkin jo tuonut esiin, mutta myös lain taustalla olevien hallituksen esitysten ja Eduskunnan valiokuntamietintöjen kautta varsinkin silloin jos eduskunnan valiokuntamietinnöt poikkeavat alkuperäisen hallituksen esityksen muodosta.
Hallituksen esityksen 30/1998 yksityiskohtaiset perustelut koskien voimassa olevan Julkisuuslain 17 §:n 1 ja 2 momenttia kuuluvat seuraavasti.
” 17 §. Tiedonsaantioikeuksien huomioon ottaminen päätöksenteossa.
Pykälän mukaan viranomainen olisi ehdotetun lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviä hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista sen toiminnasta ei lain tarkoitus huomioon ottaen rajoiteta ilman laissa säädettyä perustetta ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti.
Säännöksellä korostettaisiin julkisuusperiaatteen ensisijaisuutta ja merkitystä. Oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta on pääsääntö, josta voidaan poiketa vain, jos laissa niin erikseen säädetään. Säännöksellä ohjattaisiin viranomaista sen tehdessä lain mukaan päätöksiä, erityisesti sen päättäessä tiedon antamisesta keskeneräisissä asioissa. Velvollisuus ottaa huomioon lain tarkoitus merkitsee muun ohella sitä, että kysymyksen ollessa julkisen vallan käytön tai kansalaisten osallistumismahdollisuuksien kannalta keskeisistä valmisteluasioista, lähtökohtana on tiedon antaminen sitä pyytävälle. Jos sen sijaan kysymys on esimerkiksi keskeneräisestä yksityishenkilön etuutta koskevasta asiasta, jonka käsittelyyn ulkopuoliset eivät voi osallistua, tiedon antamiseen ei ole samanlaista velvoitetta.
Pykälään on otettu maininta tiedon tarvitsijoiden TASAPUOLISESTA kohtelusta. Tämä vaatimus korostuu ERITYISESTI silloin, kun tietojen antaminen on viranomaisen HARKINNASSA, esimerkiksi annettaessa tietoja keskeneräisistä asiakirjoista tai annettaessa lupia SALASSA PIDETTÄVIEN asiakirjojen saamiseen taikka tuotettaessa pyytäjille tietoaineistoja viranomaisen tietopalveluna. Tasapuolisuus ja tietojen yleisesti julkisuuteen saattaminen on erityisen tärkeätä silloin, kun tiedot vaikuttavat yksilöiden ja yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksiin tai kun kysymys on tiedoista, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi yritysten kilpailuasemiin”
Julkisuuslain 17 §:n 3 momenttia muutettiin vuonna 2005. Julkisuuslain 17 §:n 3 momentin muutos perustui Eduskunnan hallintovaliokunnan mietintöön 9/2005 koskien HE 20/2005:tä.
Alla ote tästä Eduskunnan Hallintovaliokunnan mietinnöstä 9 /2005, jolla perusteella nyt voimassa olevan Julkisuuslain 17 §:n 3 momentti ja 23 §:n 2 momentti ovat muotoutuneet
”Vaitiolovelvollisuuden laajentaminen
Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi vaitiolovelvollisuutta koskevaan julkisuuslain 23 §:n 2 momenttiin säännös, jonka nojalla vaitiolovelvollisuus OLISI MYÖS SILLÄ, joka OLEMATTA VIRKAMIES tai muutoin hallinnossa taikka viranomaisen toimeksiannosta TOIMIVA saa salassapitosäännösten harkintarajojen puitteissa ja painavan yleisen edun vuoksi tietoja, jotka muutoin ovat salassa pidettäviä. TÄLLÄISTA HENKILÖÄ myös pykälän 3 momentissa säädetty TIEDON HYVÄKSIKÄYTTÖKIELTO.
Valiokunta pitää perusteltuna, että vaitiolovelvollisuus ulottuu kaikkiin niihin tahoihin, jotka voivat saada salassa pidettäviä tietoja. Voimassa olevan lain 23 §:n 2 momentin vaitiolovelvollisuutta koskevaa säännöstä on julkisuuslain 17 §:n tulkintasäännökset huomioon ottaen tulkittava ahtaasti. Lain 23 §:n 2 momentissa mainitulla salassa pidettävien tietojen saamisella ”lain nojalla” tarkoitetaan julkisuuslain sääntelyjärjestelmässä salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevia erityissäännöksiä, kuten julkisuuslain 11 §:ssä säädettyä asianosaisen tiedonsaantioikeutta ja julkisuuslain 7 luvun säännöksiä salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta sekä julkisuuslain ulkopuolisessa lainsäädännössä olevia salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevia säännöksiä.
Valiokunta toteaa, että ehdotetussa 23 §:n 2 momentissa kriteeri ”painava yleinen etu” ei sinänsä muodosta perustetta salassa pidettävän tiedon luovuttamiselle. Kriteerillä on tarkoitus rajoittaa viranomaisen mahdollisuutta antaa tieto hallinnon ulkopuoliselle siitä, mitä se julkisuus- tai salassapito-olettaman sisältävän salassapitosäännöksen harkintarajojen mukaan muuten olisi.
Väärinkäsitysten välttämiseksi on valiokunnan mielestä kuitenkin aiheellista poistaa 1. lakiehdotuksen 23 §:n 2 momentista maininta painavasta yleisestä edusta ja ehdottaa, että hallituksen esitykseen sisältymättömään, julkisuuslain tulkintasäännöksiä sisältävään 17 §:ään lisätään uusi 3 momenttis euraavasti:
”Harkittaessa yleisöltä salassa pidettävän tiedon antamista ennalta määritellylle tiedonsaajalle julkisuus- tai salassapito-olettaman sisältävän säännöksen osoittamissa rajoissa on pidettävä huolta siitä, että tiedonsaajalla on tämän lain mukainen vaitiolovelvollisuus ja että tietoja annetaan muille kuin viranomaisille ja niissä toimiville vain, jos tiedon antamiselle on painava yleinen syy.”
Säännöksessä TÄHDENNETÄÄN TIEDON VASTAANOTTAJAN VAITIOLOVELVOLLISUUTTA tilanteissa, joissa yleisöltä salassa pidettäviä tietoja annetaan julkisuus- ja salassapitolausekkeen osoittamissa rajoissa. Maininnalla painavasta yleisestä syystä on tarkoitus ilmaista sitä, että yleisöltä salassa pidettävien tietojen antamiseen MUILLE KUIN VIRANOMAISILLE ja niissä toimiville tulee suhtautua PIDÄTTYVÄSTI.
Edellä olevan johdosta valiokunta ehdottaa lisäksi, että 1. lakiehdotuksen 23 §:n 2 momentin toinen virke muutetaan kuulumaan seuraavasti: ”Vaitiolovelvollisuus on myös sillä, jolle viranomainen on (poist.) ilmoittanut julkisuus- tai salassapito-olettaman sisältävän salassapitosäännöksen osoittamissa rajoissa tietoja, jotka (poist.) ovat yleisöltä salassa pidettäviä.”
Nämä julkisuuslain 17 § 3 momentti ja 23 § 2 momentti ovat yhteisvaikutuksiltaan todella mielenkiintoiset AYY:n nykyisen tilanteen kannalta varsinkin ottaen huomioon näiden pykälien taustalla olevat lain esityöt.
Ehkäpä nimimerkki ”Seurailija” voisi lisätä joitain kiteyttäviä ja yksikäsitteisiä kommenttejaan tähän…
Lähteet löytyvät täältä
Hallituksen esitys 30 / 1998
http://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/he+30/1998
Hallintovaliokunnan mietintö 9 /2005
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/havm_9_2005_p.shtml
Voimassa oleva julkisuuslaki
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621
Tämä nimimerkki ”Asioitsijan” esiintuoma juridinen dilemma onkin mielenkiintoinen AYY:n nykytoiminnan kannalta, joten asiaa voi arvioida hieman syvemmin. Julkisuuslain tulkintaanhan tehdään oikeusistuimissa etupäässä lain kirjaimen, jonka nimimerkki ”Asioitsija” onkin jo tuonut esiin, mutta myös lain taustalla olevien hallituksen esitysten ja Eduskunnanvaliokuntamietintöjen kautta varsinkin silloin jos eduskunnan valiokuntamietinnöt poikkeavat alkuperäisen hallituksen esityksen muodosta.
Hallituksen esityksen 30/1998 yksityiskohtaiset perustelut koskien voimassa olevan Julkisuuslain 17 §:n 1 ja 2 momenttia kuuluvat seuraavasti.
” 17 §. Tiedonsaantioikeuksien huomioon ottaminen päätöksenteossa.
Pykälän mukaan viranomainen olisi ehdotetun lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviä hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista sen toiminnasta ei lain tarkoitus huomioon ottaen rajoiteta ilman laissa säädettyä perustetta ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti.
Säännöksellä korostettaisiin julkisuusperiaatteen ensisijaisuutta ja merkitystä. Oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta on pääsääntö, josta voidaan poiketa vain, jos laissa niin erikseen säädetään. Säännöksellä ohjattaisiin viranomaista sen tehdessä lain mukaan päätöksiä, erityisesti sen päättäessä tiedon antamisesta keskeneräisissä asioissa. Velvollisuus ottaa huomioon lain tarkoitus merkitsee muun ohella sitä, että kysymyksen ollessa julkisen vallan käytön tai kansalaisten osallistumismahdollisuuksien kannalta keskeisistä valmisteluasioista, lähtökohtana on tiedon antaminen sitä pyytävälle. Jos sen sijaan kysymys on esimerkiksi keskeneräisestä yksityishenkilön etuutta koskevasta asiasta, jonka käsittelyyn ulkopuoliset eivät voi osallistua, tiedon antamiseen ei ole samanlaista velvoitetta.
Pykälään on otettu maininta tiedon tarvitsijoiden TASAPUOLISESTA kohtelusta. Tämä vaatimus korostuu ERITYISESTI silloin, kun tietojen antaminen on viranomaisen HARKINNASSA, esimerkiksi annettaessa tietoja keskeneräisistä asiakirjoista tai annettaessa lupia SALASSA PIDETTÄVIEN asiakirjojen saamiseen taikka tuotettaessa pyytäjille tietoaineistoja viranomaisen tietopalveluna. Tasapuolisuus ja tietojen yleisesti julkisuuteen saattaminen on erityisen tärkeätä silloin, kun tiedot vaikuttavat yksilöiden ja yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksiin tai kun kysymys on tiedoista, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi yritysten kilpailuasemiin”
Julkisuuslain 17 §:n 3 momenttia muutettiin vuonna 2005. Julkisuuslain 17 §:n 3 momentin muutos perustui Eduskunnan hallintovaliokunnan mietintöön 9/2005 koskien HE 20/2005:tä.
Alla ote tästä Eduskunnan Hallintovaliokunnan mietinnöstä 9 /2005, jolla perusteella nyt voimassa olevan Julkisuuslain 17 §:n 3 momentti ja 23 §:n 2 momentti ovat muotoutuneet
”Vaitiolovelvollisuuden laajentaminen
Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi vaitiolovelvollisuutta koskevaan julkisuuslain 23 §:n 2 momenttiin säännös, jonka nojalla vaitiolovelvollisuus olisi myös sillä, joka OLEMATTA VIRKAMIES tai muutoin hallinnossa taikka viranomaisen toimeksiannosta TOIMIVA saa salassapitosäännösten harkintarajojen puitteissa ja painavan yleisen edun vuoksi tietoja, jotka muutoin ovat salassa pidettäviä. TÄLLÄISTA HENKILÖÄ myös pykälän 3 momentissa säädetty TIEDON HYVÄKSIKÄYTTÖKIELTO.
Valiokunta pitää perusteltuna, että vaitiolovelvollisuus ulottuu kaikkiin niihin tahoihin, jotka voivat saada salassa pidettäviä tietoja. Voimassa olevan lain 23 §:n 2 momentin vaitiolovelvollisuutta koskevaa säännöstä on julkisuuslain 17 §:n tulkintasäännökset huomioon ottaen tulkittava ahtaasti. Lain 23 §:n 2 momentissa mainitulla salassa pidettävien tietojen saamisella ”lain nojalla” tarkoitetaan julkisuuslain sääntelyjärjestelmässä salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevia erityissäännöksiä, kuten julkisuuslain 11 §:ssä säädettyä asianosaisen tiedonsaantioikeutta ja julkisuuslain 7 luvun säännöksiä salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta sekä julkisuuslain ulkopuolisessa lainsäädännössä olevia salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevia säännöksiä.
Valiokunta toteaa, että ehdotetussa 23 §:n 2 momentissa kriteeri ”painava yleinen etu” ei sinänsä muodosta perustetta salassa pidettävän tiedon luovuttamiselle. Kriteerillä on tarkoitus rajoittaa viranomaisen mahdollisuutta antaa tieto hallinnon ulkopuoliselle siitä, mitä se julkisuus- tai salassapito-olettaman sisältävän salassapitosäännöksen harkintarajojen mukaan muuten olisi.
Väärinkäsitysten välttämiseksi on valiokunnan mielestä kuitenkin aiheellista poistaa 1. lakiehdotuksen 23 §:n 2 momentista maininta painavasta yleisestä edusta ja ehdottaa, että hallituksen esitykseen sisältymättömään, julkisuuslain tulkintasäännöksiä sisältävään 17 §:ään lisätään uusi 3 momenttis euraavasti:
”Harkittaessa yleisöltä salassa pidettävän tiedon antamista ennalta määritellylle tiedonsaajalle julkisuus- tai salassapito-olettaman sisältävän säännöksen osoittamissa rajoissa on pidettävä huolta siitä, että tiedonsaajalla on tämän lain mukainen vaitiolovelvollisuus ja että tietoja annetaan muille kuin viranomaisille ja niissä toimiville vain, jos tiedon antamiselle on painava yleinen syy.”
Säännöksessä TÄHDENNETÄÄN TIEDON VASTAANOTTAJAN VAITIOLOVELVOLLISUUTTA tilanteissa, joissa yleisöltä salassa pidettäviä tietoja annetaan julkisuus- ja salassapitolausekkeen osoittamissa rajoissa. Maininnalla painavasta yleisestä syystä on tarkoitus ilmaista sitä, että yleisöltä salassa pidettävien tietojen antamiseen MUILLE KUIN VIRANOMAISILLE ja niissä toimiville tulee suhtautua PIDÄTTYVÄSTI.
Edellä olevan johdosta valiokunta ehdottaa lisäksi, että 1. lakiehdotuksen 23 §:n 2 momentin toinen virke muutetaan kuulumaan seuraavasti: ”Vaitiolovelvollisuus on myös sillä, jolle viranomainen on (poist.) ilmoittanut julkisuus- tai salassapito-olettaman sisältävän salassapitosäännöksen osoittamissa rajoissa tietoja, jotka (poist.) ovat yleisöltä salassa pidettäviä.”
Nämä julkisuuslain 17 § 3 momentti ja 23 § 2 momentti ovat yhteisvaikutuksiltaan todella mielenkiintoiset AYY:n nykyisen tilanteen kannalta varsinkin ottaen huomioon näiden pykälien taustalla olevat lain esityöt.
Ehkäpä nimimerkki ”Seurailija” voisi lisätä joitain kiteyttäviä ja yksikäsitteisiä kommenttejaan tähän…
Lähteet löytyvät täältä
Hallituksen esitys 30 / 1998
http://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/he+30/1998
Hallintovaliokunnan mietintö 9 /2005
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/havm_9_2005_p.shtml
Voimassa oleva julkisuuslaki
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621
Missä viipyvät Seurailijan kiteyttävät ja yksikäsitteiset kommentit koskien tuota Turun HaO:n päätöstä. Vai menikö Seurailijalle nyt pakkoliikkeen omaisesti konseptit sekaisin 🙂