Teesitiivistelmä:
- Perusopinnot ja pääainekurssit (sekä kauppiksella menetelmäopinnot) voitava suorittaa kahdessa lukuvuodessa.
- Sivuaine voitava suorittaa yhdessä lukuvuodessa.
- Vaihto voitava lukea sivuaineeksi.
- Pääosan kursseista oltava yhden periodin mittaisia.
Rakenteita ja haasteita
Aallon kauppakorkeakoulussa ja tekniikan korkeakouluissa kandidaattiohjelmien uudistukset etenevät ja tulevat käytäntöön syksystä 2013 alkaen. Tutkintorakenteet on saatu jo kasaan ja ne ovat seuraavanlaiset:
Tekniikan korkeakoulujen kanditutkinnon rakenne:
65-70op perusopinnot
55-50op pääainekurssit
10op kandityö
20-25op sivuaine
30-25op vapaat
Kauppatieteen kanditutkinnon rakenne:
60op perusopinnot
12op menetelmäopinnot
18op kieliopinnot
24op pääainekurssit
12op kandityö + 6op capstone-kurssi
24-30op sivuaine
24-18op vapaat
Selkeät paketit, vaan miten nämä opinnot jaettaisiin sujuvasti kolmelle vuodelle? Meillä on muutama haaste ratkaistavaksi:
- Mahdollistetaan kandiksi valmistuminen kolmessa vuodessa.
- Tasainen kuormitus koko opiskeluajalle.
- Kurssit eivät saa mennä päällekkäin.
- Vaihto ei saa hidastaa valmistumista.
- Kurssien muodostettava helposti hallittavan johdonmukaisen kokonaisuuden.
Yksinkertaisuudessaan nämä haasteet ratkeavat keskitetyllä opetuksen suunnittelulla ja hyvällä opintojen ohjauksella.
Helpommin sanottu kuin tehty
Kauppatieteissä tuntuvat asiat olevan nykyisellään verraten hyvin. Tekniikan puolella löytyy vaihtelua laidasta laitaan. Ei ole erityisen poikkeuksellista, että opiskelija joutuu lukemaan saman aiheen esitieto- ja syventävää kurssia yhtä aikaa, jos tähtäimessä on vaihtoon lähtö ja kandidaatin tutkinnon suorittaminen kolmessa vuodessa. Kurssit eivät jakaannu tasaisesti, jolloin suoritettavaa yhden lukukauden aikana saattaa olla reilusti yli 30 op.
Hyvin yleistä on, että kurssien opetus järjestetään päällekkäisinä ajankohtina – pääsääntöisesti tiistaisin ja torstaisin klo 10–14. Perusopinnot ja pääainekurssit loksatavat yleensä hyvin yhteen, mutta auta armias, kun palapeliin pitää sovittaa vielä sivuaine- ja vapaavalinnaiset kurssit. Puhumattakaan paikan löytämisestä opiskelijavaihdolle.
Asiaa eivät helpota myöskään 3op puolen vuoden kurssit. Ne ovat siitä käteviä, että niitä mahtuu opiskelijan tutkintoon monta ja niihin on helppo sisällyttää paljon kuormaa, kun kurssia on kuitenkin puoli vuotta aikaa opiskella. Onko ihme, jos opiskelijoilla on vaikeuksia hallita aikaansa, kun opiskelee kymmentä päällekkäistä ylikuormittavaa kurssia kerrallaan, jotka ovat toistensa esitietokursseja?
Nykyisellään tekniikan korkeakouluissa tulee kandivaiheessa ns. matikkatyrmäys, kun kaikilla on ensimmäisenä vuotena väh. 20op matematiikkaa. Tämän uskotaan heikentävän opiskelijoiden motivaatiota ja siten hidastavan valmistumista. Paras motivaatio matematiikan opiskeluun löytynee silloin, kun opiskelija hahmottaa matematiikan yhteyden alaidentiteettiinsä. (Tietysti myös hyvällä oppimiskeskseisellä opetuksella on osansa.) Matematiikkatyrmäykseen onkin Aallossa jo puututtu hyvällä patenttiratkaisulla: jaetaan matematiikan opetus pitkin viisivuotista opiskelurupeamaa ja opetetaan matematiikkaa silloin, kun sitä eniten tarvitsee.
AYY:n koulutuspoliittinen sektori ratkaisee ongelmasi
Perusopinnot ja pääainekurssit (sekä kauppiksella menetelmäopinnot) on voitava suorittaa kahdessa lukuvuodessa. Kandiohjelma voi tällöin suunnitella kahdesta ensimmäisestä vuodesta helposti hallittavan johdonmukaisen paketin, jossa on tasainen kuormitus, eikä kurssipäällekkäisyyksiä ole.
Jokaiselle opiskelijalle pitäisi siis tarjota mahdollisuus suorittaa perus- ja pääainekurssit kahdessa vuodessa. Vähemmän yllättäen opiskelijat ovat yksilöitä, joilla on erilaisia tarpeita: yksi saattaa olla yksinhuoltaja, kun taas toinen haluaa aloittaa venäjän opinnot ensimmäisenä syksynä. Tarve erilaisilla opintopoluille on siis tärkeä ottaa huomioon.
Sivuaine on voitava suorittaa yhdessä lukuvuodessa. Kun perusopinnot ja pääaine ovat takanapäin, jää sivuaine kolmannelle vuodelle ainoaksi vähemmän joustavaksi kokonaisuudeksi. Muut kolmannen vuoden opinnot ovatkin suunniteltavissa sivuaineen ehdoilla.
Kolmas vuosi voi tarjota hyvän sauman myös lukukauden mittaiselle vaihdolle. Vaihto on voitava lukea sivuaineeksi. On merkittävästi kätevämpää, että opiskelija voi lukea vaihdon sivuaineeksi kuin että vaihdon vuoksi hän joutuisi käymään läpi hyväksilukumenettelyt tai sovittamaan sivuaineensa samalle puolelle vuodelle kandinsa kanssa. Parhaimmillaan kumppanuusyliopistojen kanssa voidaan yhdessä kehittää paikallisia opintoja täydentäviä sivuainekokonaisuuksia.
Pääosan kursseista on oltava yhden periodin mittaisia. Opiskelijan (etenkin kaltaiseni putkiaivon) on sitä helpompi keskittyä opintoihin, mitä vähemmän kursseja hänellä on menossa samanaikaisesti. Jos kurssit ovat lähtökohtaisesti yhden periodin mittaisia, ei niitä helposti satu edes viittä kerrallaan. Samalla opiskelijan tentti- ja DL-kuormaa jaettaisiin tasaisemmin koko vuodelle II- ja IV-periodien tenttijaksojen sijaan.
Näillä eväillä voitaisiin tekniikan ja kauppatieteen kandiopintoja sujuvoittaa. Mainitsemani ajatukset eivät ole erityisen mullistavia. Tällainen järjestely on jo olemassa Suomen onnellisimmilla kauppatieteen kandiopiskelijoilla, Aalto ECON:n Mikkelin kampuksen kansainvälisen liiketoiminnan kandiohjelmassa. Kauppis on muutenkin asian suhteen verrattaen hyvä mesta.
Miltäpä tällainen järjestely vaikuttaisi? Voisiko samantyyppisiä järjestelyitä soveltaa ARTS:n kandiohjelmissa? Jaa ajatuksesi kommenteissa tai AYY:n koulutuspoliittisessa yhteisössä.
Juho Salmi
juho.salmi@ayy.fi
+358 40 537 7012
hallituksen jäsen, koulutuspolitiikka
styrelsemedlem, högskolepolitik
Member of the Board, Academic Affairs and Education Policy
Tags: edunvalvonta, kandiuudistus, kauppatiede, koulutuspolitiikka, tekniikka, tutkintorakenne
Todellakin hyvä järjestely! Harmittaa ettei minun kandivaiheeni ollut noin sujuvaksi suunniteltu. Siitä jäi huono maku suuhun. Tai keskenhän tuo vielä on. Ruotsi, Tuotantotalous ja yksi mysteerinen fysiikan kurssi puuttuu…
Nostat esiin paljon hyviä kommentteja ja huomioita ongelmista joita olen viisi vuotta itsekseni purnannut. Myös ratkaisuksi esittämäsi uudenlainen jako kuulostaa lähes taivaalliselta.
Isoimpia minun kandivaihetta hidastaneita ongelmia on ollut juurikin esitietoansat (1 vuoden keväällä hylätty Lujuusoppi I ja Dynamiikka I joiden takia meni käytännössä vuosi hukkaan) ja kurssien liika kuormittavuus. Käytännössä yli 25 opintopistettä per lukukausi ei voi ottaa koska silloin kurssien sillisalaatti on niin suuri ettei aivot pysy vaihtelevien vaatimusten perässä. Näin kävi minulle ensimmäisenä vuotena ja sen jälkeen olen ollut varovaisempi.
Myös sivu- ja pääaineen päällekkäisyys on todellakin ongelma. Kummasti lujuusoppi ja lentotekniikka tahtovat mennä päällekkäin. Ovat vissiin sen verran harvinainen yhdistelmä. Mukavaa kun tarvitsi kaiken tuen ja opetuksen mitä on tarjolla ja käytännössä pääsen vain puolelle tunneista. Tämä ongelma ei edes lopu kandivaiheeseen. DI-vaiheessa on ihan sama ongelma, monimutkaistettuna sillä että kurssit järjestetään 2v. välein jolloin joskus saattaa olla 33 opintopistettä opintoja ja seuraavaksi kevääksi saa kasaan vain kymmenen.
Myös perusruotsille pitäisi tehdä jotain. Sen ryhmäkoot ovat pieniä ja niitä on vähän. Aikanaan se oli liian helppo ohittaa ensimmäisenä vuotena ja nyt sitä on mahdotonta yrittää saada lukujärjestykseen kun samoista ajoista kilpailee kaksi muuta kurssia. Ruotsin kursseille pitäisi ehdottomasti saada omia iltaryhmiä N. vuoden opiskelijoille ja käytännössä pakottaa fuksit ensimmäisenä vuonna ruotsin kursseille johon vanhemmat opiskelijat eivät pääse ja joille on suunniteltu omat hetket lukujärjestykseen niin ettei päällekkäisyyksiä tule.
Pääaineopintoja olisi hyvä saada mahdollisimman nopeasti peruskurssien sekaan. Mieluusti valinta jo ensimmäisen vuoden keväällä niin ei tarvitsisi katsella ja ihmetellä kuinka motivaatio valuu maahan kun kemian, termodynamiikan tai säätötekniikan yhteys lentokoneisiin ei aukea.
Minulla oli myös viisi vuotta sitten kova into käydä vaihdossa mutta siitä unelmasta olen joutunut luopumaan koska se viivästyttäisi opiskeluja käytännössä vuodella (esitietojen takia puoli vuotta oli mahdoton ajanjakso) ja jo kandikurssien saaminen kasaan venyi neljään vuoteen. Opintotuet ja opiskeluaika loppuvat kesken jos sinne lähtisi vuodeksi esim. kandi- ja DI- vaiheen välissä.
Vielä yksi ongelma mihin on törmännyt on sopivien vapaasti valittavien kurssien puute. Koska en ole siunattu kielipäällä joudun repimään niitä tyhjästä. Ongelmana on että jos vanhan TKK:n koulujen kurssien nimessä tai kuvauksessa on sana ”perus” se tarkoittaa yleensä sitä että kurssi on hillittömästi ylikuormittava, asia vaikeasti omaksuttavaa ja sitä on paljon. Sopivien kurssien löytäminen, jotka eivät vie kohtuuttomasti aikaa on suorastaan taiteenlaji.
Ehdottaisin ratkaisuna vapaasti valittavien ongelmaan että avoimeen yliopistoon tehdään esittelykursseja eri aiheista joihin myös kokoaikaiset opiskelijat voivat osallistua. Esimerkiksi talotekniikan, tietoverkkojen, arkkitehtuurin, markkinoinnin esittely. Kursseilla ei mentäisi liian syvälle aiheeseen eikä vaadittaisi että kurssin jälkeen pitää olla asiat niin hyvin hallussa että voi siirtyä suoraan syventäville kursseille. Luennoille läsnäolopakko ja tentin tilalle kotiessee tms. aiheesta. Näitä voisi olla illalla ja kesälläkin.
t. Vanha, kyllästynyt ja väsynyt teekkari
No niin, onko jo hajua uusien koulutusohjelmien yksityiskohtaisemmasta sisällöstä?