Kansainvälisten asioiden yrityssuhdesektori

”Hyvät matkustajat, olemme laskeutuneet Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Pyydämme teitä…” sanoi kuulutus. Vaan eipä siinä mitään, mihin on päätynyt – tärkeintä on kuulemma se lähdön ja perille saapumisen välinen aika!

 

Tässä tapauksessa lähtö oli tapahtunut samaiselta Helsinki-Vantaan lentoasemalta, eli olin ns. ’käynyt lenkillä’. Lontoossa. Ilman merkintää Heiaheiaan tai muuhunkaan urheilumediaan. Ja se, miksi myyntikoordinaattori päätyy Helsinkiin Lontoosta lähteneellä lennolla, on erinäisten sattumusten sarja. Aikajärjestyksessä ensimmäinen niistä oli päätyminen myyntikoordinaattoriksi (jäljempänä Myyntikoordinaattori) AYY:lle.

 

Aikansa Aalto ECONissa (nyk. BIZ, ent. HSE (ent. HKKK)) opiskeltuaan, päätti Myyntikoordinaattori varustautua väistämättömään valmistumiseensa etsiytymällä paremmin tulevaa tutkintoaan vastaavaan tehtävään – olihan Helsinki-Vantaalla tullut oltua töissä jo useamman vuotta rivimyyjänä, ja ammatillinen kehittyminenkin alkoi jo kutittaa kantapäissä. Kaikeksi onneksi Myyntikoordinaattori osui juuri oikeaan aikaan joulukuussa 2011 AYY:n verkkosivuille ja sieltä bongaamaan ilmoituksen avoimesta työpaikasta. Lyhyenä tarinana: ”Wha-bam!” ja niin sitä oltiin Otaniemessä haistelemassa paikallista ilmaa; olivat paikalliset kehuneet hengitysilman olevan erityisen sosiaalista kanssakäyntiä edistävää.

 

Toinen sattumus lienee ollut edellä mainitun sosiaalisen näkökulman henkilökohtainen toteaminen; jos lentokentälläkin oltiin toki oltu töissä yhdessä, niin Otaniemessä vietettiin itsenäisyyspäivääkin lomana, kaikki kerralla! Ja sitten oli kaikenlaisia kokouksia, joissa keskusteltiin ja vähän valmistauduttiin tulevaan vuoteen – ja kaikki tuntuivat tuntevan toisensa. Paitsi Myyntikoordinaattori, joka ei ollut juuri Otaniemen Onnelaan (ei-SK) tai sen kanta-asujiin ennen juurikaan törmännyt.

 

Kolmas sattumus oli varmastikin se, kun Myyntikoordinaattori vuodenvaihteen jälkeen huomasi lähes koko toimistoväen vaihtuneen ympäriltään. Neuvokkaana kaverina Mikkelistä hän ei toki hämääntynyt asiasta, vaan päätti ottaa selvää asioista ja ihmisistä – tai ainakin hallituksen yrityssuhdevastaavasta. Seurasi hallitusmökkejä ja huonoja vitsejä, mutta niistäkin selvittiin. Selviäminen ylipäätään tuntui välillä olevan aikalailla sattuman kauppaa, mutta tätähän myynti-ihmisen työ kaikkien huhujen mukaan on! Kun kaikenlaista selviämistä oli kuitenkin nähty puolisen vuotta, selvisi Myyntikoordinaattori ulos Runeberginkatu 14:stä mukanaan erinäinen nippu papereita, jotka – toisin kuin merkit olivat antaneet uskoa – todistivat Myyntikoordinaattorin olevan varsin hyväksyttävää tasoa akateemisessa oppimisessa.

 

Meni kesä ja muiden lomat, tuli syksy. Syksyllä tapahtuu kaikenlaista, uusien opiskelijoiden orientaatiosta vanhempien opiskelijoiden fuksiorientaatioon ja mitä näitä nyt on. Tänä syksyllä tapahtui myös Aalto-alumnien ensimmäinen kansainvälinen alumnimatka ikinä, suuntanaan Lontoo, ja Myyntikoordinaattori – tuoreena Alumnina, kuinkas muuten –päätyi osallistumaan tälle matkalle, jälleen varsin sattumalta. Ensisijaisena tavoitteena oli luonnollisesti kartoittaa paitsi paikallisten huippukoulujen varainhankintamallia ja mahdollisuuksien mukaan soveltaa niitä omassa työssä, mutta samalla matka tarjosi merkittävän mahdollisuuden saada ensikäden tietoa siitä, mihin kaikkialle Aalto-yliopistosta ja sen edeltäjäyliopistoista on aiemmin päädytty, ja mitä mahdollisuuksia se tarkoittaa tuleville Aalto-polville. Eikä se koskaan koordinaattorin myyntiä haittaa, jos matkoilta onnistuu löytämään uusia kontakteja yritysmaailmaan!

 

Näiden kuuden sattumuksen ohella viimeiset 9½ kuukautta ovat olleet täynnä tapahtumia, puhelinkeskusteluja, tapaamisia, kokouksia, tapaamisia, puheluita sekä ennen kaikkea henkilökohtaista kehittymistä…jos ehkä hallituksen yrityssuhdevastaavasta en vieläkään ole saanut otettua täyttä selvää.

 

Nykyisin voin vain hymyillä, kun asiaan perehtymättömät ihmiset olettavat ylioppilaskuntatoiminnan olevan vapaaehtoisten harrastelua – AYY:ssä vapaaehtoisetkaan eivät ole harrastelijoita, vaan oman tehtävänsä tosissaan (muttei liian vakavasti) ottavia tekijöitä. Vastaavasti, oman tehtävänsä hyvinkin vakavasti ottavia toimijoita löytyy AYY:n (koulutus)poliittiselta sektorilta, joka päräyttää oman oksansa silppuriin ensi viikolla!

 

Terveisin täältä Lämppärin ahjosta,

Myyntikoordinaattori

 

P.S. Käykö Teille tapaaminen paremmin maanantaiaamuna, vai toimiiko torstai-iltapäivä paremmin?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *