For English translation, see next post (Another paying student to study at Aalto)
Tänään 28.11. vietetään kaikissa Suomen yliopistoissa maksuttoman koulutuksen päivää, joka pureutuu meneillään olevaan lukukausimaksukokeiluun. Ylioppilaskunnat ja SYL organisoivat tempauksia, tapahtumia ja tietoiskuja ympäri maata. Aallossa päivä näkyy AYY:n tiedotuskampanjana netissä ja opiskelijaravintoloissa.
AYY:n toimintatapana on ollut tiedottaa avoimesti siitä, mitä tiedämme lukukausimaksukokeilun etenemisestä Aallossa. Harras toiveemme on, että kun Suomen hallitus keväällä päättää, luovutaanko maksuista vai jäävätkö ne voimaan, päätös perustuu tosiasioihin eikä epämääräiseen mutu-tuntumaan – näin tehdään parhaat yhteiskunnalliset päätökset.
Tänäkin vuonna vain yksi täyden lukukausimaksun maksava opiskelija
Miltä siis näyttävät tosiasiat tänä lukuvuonna? Kun uudet opiskelijat ovat saapuneet Aaltoon, on jo toisen kerran käynyt niin, että hyväksytyistä opiskelijoista suuri osa on jättänyt saapumatta. Meillä on jälleen vain yksi uusi opiskelija, joka maksaa koko lukukausimaksun itse.
Aallon maksuohjelmiin EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta hyväksytyt ja saapuneet opiskelijat syksyllä 2011 ja 2012:
Verrattuna edelliseen vuoteen uusi ilmiö on, että jopa niistä opiskelijoista, jotka ovat saaneet stipendin, yllättävän suuri osa on jättänyt ottamatta paikkaansa vastaan. Siitä huolimatta kato on prosentuaalisesti sitä suurempi, mitä suurempi osa lukukausimaksusta opiskelijan pitäisi maksaa itse. Tämä viittaa siihen, että lukukausimaksuilla on karkottava vaikutus kansainvälisiin opiskelijoihin. Alla oleva kuvio havainnollistaa maksun suuruuden vaikutusta opiskelupaikan houkuttelevuuteen.
Myös maksukokeilun tulot ovat edelleen selvästi pienemmät kuin kustannukset, joita aiheutuu stipendeistä, hallinnosta ja satsauksista maksuohjelmiin ja oheispalveluihin.*
Vaarana onkin, että lukukausimaksujen karkottava vaikutus yhdistettynä korkeakoulujen kansainvälistymistavoitteisiin pakottaa käyttämään opiskelijoiden houkutteluun sellaisia varoja, jotka muuten voitaisiin käyttää parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien opiskelijoiden opintojen laadun parantamiseen. Samalla maksullisten ohjelmien opiskelijoista tulee etuoikeutettu ryhmä suhteessa muihin opiskelijoihin.
Veronmaksajien rahoja ei siis näillä keinoilla säästetä. Etenkin kun moni kansainvälinen opiskelija on itsekin tulevaisuuden veronmaksaja. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan 49 % kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista oli vuoden kuluessa valmistumisestaan työllistynyt Suomeen. Tämän joukon maksamat verot ovat monin verroin merkittävämpi summa kuin pois lähteneiden kansainvälisten opiskelijoiden koulutuksesta valtiolle aiheutuneet kustannukset. Jos karkotamme heidät maksuilla, ammumme itseämme jalkaan.
Lue lisää:
HS vieraskynä: Lukukausimaksu ei tuo Suomeen rahavirtaa
AYY blogi: Lukukausimaksukokeilusta laiha saldo
Hanna Sauli
AYY:n kv-asiantuntija
*= alemman kuvan väriselityksissä oli virhe, joka on korjattu blogiin 28.11. klo 15.16. -HS
Todellinen ongelma on se, ettei Aallon opetus ole tarpeeksi laadukasta että siitä joku suostuisi (kansainvälisellä mittapuulla) vaatimattoman 8000 euron vuosimaksun maksamaan.
Todellinen ongelma on se, ettei Aallon opetus ole tarpeeksi laadukasta että siitä joku suostuisi (kansainvälisellä mittapuulla) vaatimattoman 8000 euron vuosimaksun maksamaan.
Tässä on kaksi asiaa, jotka sattumalta tukevat toisiaan:
-ylioppilaskunnat ovat aina olleet maksuttoman opetuksen kannalla ja lukukausimaksut laiskoille ylioppilaskunnan ”aktiiveille” tabu;
-OKM:n rahoitus perustuu ylempiin tutkintoihin ja jatkotutkintoihin – kandintutkinnon vaikutus tulospalkkioissa on pieni (tosin uudessa OKM:n mallissa on yritetty korjata liiallista ylemmän tutkinnon painotusta tuomalla muitakin tuloksellisuusmuotoja, kuten vuodessa 55 op saavuttaneiden määrä). Kun kotimaisia kandeja ei ole tarpeeksi tarjolla ylimitoitettuja valmistumistavoitteita täyttämään, joutuu yliopiston johto osaoptimoimaan ja hakemaan kandit ulkomailta. Kas kummaa, tavoitteet saavutetaan mutta hinta on kova: lukuvuosi maksaa n. 10K euroa / opiskelija, ja yli puolet ulkomaalaisista opiskelijoista kun siirtyy ulkomaille valmistumisen jälkeen (se jäänyt vähän alle puolet jäänee julkiselle ja hanttihommiin), niinpä kyseessä on lähinnä suomalaisten hölmö altruismi ja tulonsiirto ulkomaalaisille. Mutta siihenhän me olemme jo tottuneet ja aina saadaan muutama mukava kansainvälisyys-brochyyri aihesta väännettyä ja muutama kansainvälisyysbyroktaatti saa töitä. Kaikilla on mukavaa, paitsi veronmaksajilla.
Joten eiköhän lätkäistä se oikea lukukausimaksu (n. 10 KEUR) kaikille ulkomaalaisille ja suomalaisetkin voisivat maksaa jotain sopivaa (olisiko 500-1000 EUR hyvä), jotta loppuisi turha sukan kuluttaminen.
On totta, että ylioppilaskunnat ovat olleet aina lukukausimaksuja vastaan, eikä se liene yllättävää, sillä ylioppilaskunnat ovat opiskelijoiden edunvalvojia. Tämä tuskin kuitenkaan on yksinään hyväksyttävä syy todeta, että ylioppilaskuntien esittämiä faktoja ei tarvitsisi huomioida. Yllä esitellyt luvut ovat peräisin yliopiston hallinnolta sekä tilastokeskukselta, ja ne ovat totta. Sitä paitsi myös opiskelijat ovat tulevia veronmaksajia, eikä meillä heidän edunvalvojanaan siksi ole mitään halua vaatia kohtuuttomia myöskään veronmaksajilta.
Varsinkin väite siitä, että ulkomaalaisten maksuton koulutus kuluttaa veronmaksajien rahoja, vaatisi hieman parempia perusteluja taakseen, jos luvut näyttävät selvästi, että
– maksujen periminen tuottaa enemmän kustannuksia, joita ei muuten olisi, kuin tuloja.
– ulkomaisista opiskelijoista työllistyy niin suuri joukko, että verotulot ovat merkittävämpi erä, kuin mitä lukukausimaksuilla voitaisiin kerätä ja mitä heidän kouluttamisensa maksaa
– Suomessa on yhä enemmän vanhuksia ja yhä vähemmän veronmaksajia ikärakenteen vuoksi. Ulkomailta tulevat työikäiset voivat lievittää talouskatastrofia, joka huoltosuhteen heikkenemisestä seuraa.
– Kansainvälisistä opiskelijoista suurin osa opiskelee kaksi vuotta maisteriohjelmissa ja on sen jälkeen valmis astumaan työelämään. Sen sijaan suomalainen opiskelija käyttää ennen työelämään siirtymistään mm. seuraavia palveluita veronmaksajien rahoilla: neuvola, päivähoito, peruskoulu, lukio, alempi korkeakoulututkinto, julkinen terveydenhuolto, vanhempien lomat ja äitiyspäivärahat, kaikki muut julkisen sektorin palvelut 20-25 vuoden ajalta.
– Lukukausimaksut karkottavat näitä tulevia veronmaksajia, joten menetämme niiden vuoksi yllä mainitut verotulot. Huoltosuhdetta joudutaan siksi paikkaamaan sitäkin enemmän nostamalla eläkeikää, ruoskimalla opiskelijoita, työssäkäyviä ja kaikkia muitakin olemaan tuottavampia. Nekin ovat vaikeita ratkaisuja.
Hanna Saulin kommentti sisältää monia hauskoja väittämiä,
tarkastellaanpa niitä lähemmin:
”- maksujen periminen tuottaa enemmän kustannuksia, joita ei muuten
olisi, kuin tuloja.”
Melko absurdi väite, että maksullisuus olisi kalliimpaa kuin
maksuttomuus – ilmeisesti Aallossa ei vain osata? Lappeenrannasta kun
kuului tämän tiimoilta päinvastaista, joten Aallosta kannattanee tehdä
tutustumismatka Lappeenrantaan. Lisäksi, missäpäin maailmaa
vastikkeeton yliopisto-opetus on hyvä tulonlähde. Pystyykö kukaan
mainitsemaan yhtään esimerkkiä?
” – ulkomaisista opiskelijoista työllistyy niin suuri joukko, että
verotulot ovat merkittävämpi erä, kuin mitä lukukausimaksuilla
voitaisiin kerätä ja mitä heidän kouluttamisensa maksaa”
Sarkastisesti voisi sanoa, että myös suomalaisista valmituneista
työllistyy niin suuri joukko, että heiltä kerätyt verotulot ovat
merkittävämpi erä kuin mitä suomalaisten JA ulkomaalaisten
kouluttaminen maksaa. On myös hyvä muistaa, että ei ole olemassa
mitään kohdennettua verotulojen käyttökohdetta, jossa ulkomaalaiset
maksavat vain omaa opiskeluaan ja pois lähteneiden ulkomaalaisten
opiskelua. Samaan kankkulan kaivoon (tämä tuntuma tulee uutisia
lukiessa) menevät ulkomaalaisten tänne jääneiden verotulot ja
suomalaisten verotulot.
”- Suomessa on yhä enemmän vanhuksia ja yhä vähemmän veronmaksajia
ikärakenteen vuoksi. Ulkomailta tulevat työikäiset voivat lievittää
talouskatastrofia, joka huoltosuhteen heikkenemisestä seuraa.”
Huoltosuhde ei parane, jos valmistuneet ulkomaalaiset eivät pysty
olemaan olennaisesti parempia verotulojen kerääjiä kuin
suomalaiset. Mieluiten vielä toki vielä sellaisillaa sektoreilla,
jotka parantavat vaihtosuhdetta. Tämä on aika paljon vaadittu: ehkä
haluammekin tänne mahoja orjia, jotka ajavat itsensä loppuun työllä,
eivät sairastu ja menevät muualle kuolemaan? Kiusallinen tosiseikka
on, että korkeakoulutettujen ulkomaalaisten työllistyminen on
heikompaa kuin korkeakoulutetun kantaväestön. Huoltosuhteen voi siis
vain odottaa huonontuvan.
”- Kansainvälisistä opiskelijoista suurin osa opiskelee kaksi vuotta
maisteriohjelmissa ja on sen jälkeen valmis astumaan työelämään. Sen
sijaan suomalainen opiskelija käyttää ennen työelämään siirtymistään
mm. seuraavia palveluita veronmaksajien rahoilla: neuvola, päivähoito,
peruskoulu, lukio, alempi korkeakoulututkinto, julkinen
terveydenhuolto, vanhempien lomat ja äitiyspäivärahat, kaikki muut
julkisen sektorin palvelut 20-25 vuoden ajalta.”
Ns. Johanna Suurpää-argumentti. jota käytettiin kaksikymmentä vuotta
sitten, kun Suomeen otettiin ensimmäisiä somaleita. Nyt odottelemme
vieläkin, että tuo parikymmentä vuotta sitten alkanut prosessi
tuottaisi muuta kuin huoltosuhteen heikennystä. Toki voidaan
argumentoida, että nämä nyt meiltä valmistuvat maisterit ovat jollain
lailla parempia verotulojen tuottajia kuin vaikka tuo ensinmainittu
ryhmä, koskapa ovat suomalaisen yliopistolaitoksen koulimia, mutta
uskooko joku oikeasti, että suomen kielen taidoton ja
ei-kommittoitunut ulkomaalainen maisteri olisi Suomen kannalta parempi
ja _pysyvämpi_ työntekijä kuin vastaavan koulun käynyt suomalainen
maisteri?
”- Lukukausimaksut karkottavat näitä tulevia veronmaksajia, joten
menetämme niiden vuoksi yllä mainitut verotulot. Huoltosuhdetta
joudutaan siksi paikkaamaan sitäkin enemmän nostamalla eläkeikää,
ruoskimalla opiskelijoita, työssäkäyviä ja kaikkia muitakin olemaan
tuottavampia. Nekin ovat vaikeita ratkaisuja.”
Tämä on vähän sellainen ’että koska Tiina tulee aidan reiästä
huvipuistoon eikä maksa huvipuiston sisäänpääsymaksua, niin maksun
vaatiminen Tiinalta karkoittaisi hänet huvipuistosta kokonaan eikä hän
toisi hattaratuloja ja muut joutuisivat maksamaan enemmän hattarasta’
-argumentti. Miten tulot saadaan muutettua menoiksi ja mustan pestyä
valkoiseksi? No, käyttämällä em. argumenttia.
Meillä on muuten hyvä määrä työttömiä omasta takaa, joiden saaminen
aktiivisen työvoiman piiriin toisi reilusti verotuloja. Olisi
perustellumpaa aloittaa tämän tilanteen korjaamisesta kuin ilmaisen
yliopistokoulutuksen tarjoamisesta ulkomaalaisille, joiden
kouluttamisesta saadut kansantaloudelliset hyödyt ovat
kyseenalaisia. Lisäksi lukukausimaksujen puutteen takia menetämme
hyviä hakijoita ja niiden myötä sekä lukukausimaksut ja verotulot,
joita hyvät valmistuneet tuottavat todennäköisesti
enemmän. Lukukausimaksut olisivat myös signaali yliopistolailtoksen
ulkopuolelle ja sisälle, että koulutus on laadukasta. Ja jos hinta ei
vastaa laatua, niin jotain varmaan tarttis tehrä. Ja huoltosuhdetta
koskeva väittämä tulikin jo käsiteltyä yllä.
Jos luit ylläolevan erittelyn tuloista ja menoista ja blogitekstin, niin kuten siinä selitetään, niin tosiaan maksullisuus tulee kalliimmaksi kuin maksuttomuus, mikäli halutaan pitää kiinni kv-opiskelijoiden määrästä. Tämä on hyvin tyypillistä ympäri maailmaa – vain erittäin vetovoimaiset, kymmenien tuhansien lukukausimaksuja laskuttavat maailman huippuyliopistot ovat onnistuneet tekemään maksuilla voittoa. Siinä sarjassa Aallolla ei olisi pienintäkään mahdollisuutta saada houkuteltua yhtään kansainvälistä opiskelijaa.
Korkeakoulut ovat sitoutuneet kansainvälistymisstrategiaan, jossa kv-opiskelijoiden määrää pyritään kasvattamaan. Se, miksi korkeakoulut ympäri maailmaa pitävät kansainvälistymistä elintärkeänä, onkin sitten toinen laaja strateginen keskustelu. Siinä olisi aihetta kokonaan toiselle blogille, joka onkin jo hautumassa.
”On myös hyvä muistaa, että ei ole olemassa mitään kohdennettua verotulojen käyttökohdetta, jossa ulkomaalaiset maksavat vain omaa opiskeluaan ja pois lähteneiden ulkomaalaisten
opiskelua.” – Ei tietenkään, veroylijäämästä he rahoittavat esimerkiksi vanhusten hoitoa, lasten koulutusta ja suomalaisten sosiaaliturvaa siinä missä muutkin veronmaksajat. Pointti oli että valtion ja kansalaisten kannalta ulkomaalaisten maksuton koulutus on tuottava sijoitus. Mitä enemmän veronmaksajia suhteessa huollettaviin, sitä pienempi taakka kohdistuu yhteen veronmaksajaan.
”Huoltosuhde ei parane, jos valmistuneet ulkomaalaiset eivät pysty olemaan olennaisesti parempia verotulojen kerääjiä kuin suomalaiset.” Tämäkin oli omituinen virhepäätelmä. Huoltosuhde paranee, jos Suomeen tulee lisää työssäkäyviä veronmaksajia, jotka tuottavat julkiselle sektorille yhteensä enemmän tuloja kuin menoja. Ei ole oleellista, tuottavatko he niitä enemmän vai vähemmän kuin suomalaiset työssäkäyvät. Huoltosuhteen heikkeneminen johtuu ennen kaikkea siitä, että vanhusten määrä kasvaa suhteessa työikäisiin.
Mitä tulee Tiinaan ja huvipuistoon, niin parempi vertaus olisi, että Tiina menee Lintsille (jossa tosiaan ei ole nykyään pääsymaksua vaan tulot kerätään sisäpuolella myynnistä), ja häneltä perittäisiin ovella pääsymaksu, vaikka muilta asiakkailta ei sitä peritäkään, koska joku epäilisi että hänenlaisensa saattavat ostaa vähemmän hattaraa kuin muut huvipuiston asiakkaat.
Työpaikkojen määrä ei ole vakio. Isoilla työmarkkinoilla on enemmän työpaikkoja kuin pienillä. Yhdysvalloissa ja Ranskassa on enemmän työpaikkoja kuin Suomessa. Kun maahan tulee lisää väkeä, työpaikkoja tulee yleensä lisää. Siksi ajatus, että ulkomaalaisten saamat työpaikat ovat pois suomalaisilta, ei pidä paikkaansa. Naisten ja suurten ikäluokkien tullessa aikanaan työmarkkinoille Suomeen ei syntynyt rakenteellista työttömyyttä, vaan taloudella meni varsin hyvin pitkän aikaa.