AYY:n vuosi 2013 on pyörähtänyt käyntiin railakkaasti ja työntäyteisesti! Uusi hallitus aloitti työskentelynsä tiiviillä kolmen viikon perehdytysjaksolla 3. tammikuuta, mutta puheenjohtaja talsi ensimmäistä kertaa keskustoimisto Lämppärille jo keskiviikkona 2.1. orientoitumaan, valmistelemaan koulutuksia ja tietenkin sisustamaan huonettaan tyhjillä kahvikupeilla ja rytätyillä post-it-lapuilla. PJ-huoneen varsin mukava nahkasohva ei ole kuitenkaan kovinkaan usein pääsektorin kankkujen alla ehtinyt kulua, sillä aikataulu on ollut varsin rapsakka: päivät on vietetty suurelta osin koulutuksissa ja kokouksissa ja illat luettu sähköpostia ja puskettu hommia eteenpäin.
Mistä puheenjohtajan työ sitten koostuu? Johtaminen on sikäli ameebamaista hommaa, että konkreettisia tuloksia työstään näkee hyvin harvoin – useimmiten huomio kiinnittyy johdon suuntaan vasta sitten, kun hommat menevät päin prinkkalaa. Kokouskutsun lähettämistäkään tuskin kannattaa erikseen laskea minkään sortin saavutukseksi, eikä lankojen käsissä pitelemisestä saa juurikaan glooriaa revittyä. Puhiksen tärkeimmät hommat voi kuitenkin jakaa karkeasti neljään kategoriaan, jotka ovat:
1) johtaminen (hallituksen, organisaation ja aatteellinen)
2) rutiinien ja toimintatapojen määrittely ja pyörittäminen
3) edustaminen
4) sidosryhmävaikuttaminen.
Jotta hommasta saisi kouriintuntuvampaa kuvaa, voi vaikkapa tiirailla seuraavia (suuntaa-antavia) tilastoja siitä, mihin puhis on aikaansa viimeisten noin kolmen viikon aikana käyttänyt:
18 työpäivää, joista 1 seminaaripäivä
212 työtuntia, pois lukien illanvietot ja muu verkostoituminen
25 kokousta tai tapaamista
17 koulutusta
4 hallituksen kokousta ja 6 aamukoulua
5 sitsiä tai juhlaa (osanottajana tai järjestäjänä)
1 mielipidekirjoitus
1232 vastaanotettua tai lähetettyä sähköpostia (kalenterikutsut mukaan lukien 1681)
36 kuppia kahvia
Koska edellinen hallitus katsoi viimeisten hengenvetojensa vielä pihistessä aiheelliseksi teipata puheenjohtajan nuijan virkaa toimittaneen puurohjakkeen Lämppärin otteluhuoneen (eli neuvotteluhuoneen) kattoon, on kokouksia päädytty johtamaan kaikenlaisilla vekkuleilla varusteilla. Tähän mennessä vallankäytön välineinä kokouspöydän päässä ovat käväisseet niin krokettimaila (musta), hajonnut jääkaapin kahva (terästä), korkokenkä (oma) kuin huulipunakin.
Kuten tilastoista voi aika nopeasti päätellä, suurimpia aikasyöppöjä ovat viestinnälliset asiat: sähköposti, kokoukset ja muut tapaamiset vievät leijonanosan ajasta. Tämä on sikäli ymmärrettävää, sillä puheenjohtaja on ylioppilaskunnassa monien valmistelu- ja päätöksentekoprosessien leikkauspisteessä: (lähes) kaikki merkittävät asiat kulkevat jossain vaiheessa puhiksen pöydän kautta joko kommenteilla tai saamassa hyväksynnän. Päätöksenteko tyhjiössä on sula mahdottomuus, joten kommunikaatio ja näkökulmien hakeminen ovat kriittinen osa työnkuvaa. Lisäksi nokkelimmat voivat huomata, että ajatustyöhön tai kirjoittamiseen varattua aikaa ei oheisessa tilastossa ollut lainkaan. Tämä kuvastaa sekä alkuviikkojen hektisyyttä ja rikkonaisuutta että omien rutiinien ja työnhallinnan tärkeyttä: mikäli aikaa varsinaiselle työlle eli naputtamiselle tai – herra paratkoon – ajattelulle ei erikseen varaa, ei sitä koskaan tule löytämään. Tässäpä siis petrattavaa tuleville viikoille!
Mitäs sitten seuraavaksi? Luvassa on ainakin hallitusohjelman sorvaamista pakettiin helmikuun puoliväliin mennessä sekä AYY:n vuosijuhlat jo ensi viikonloppuna – huisia! Lisäksi Otaniemen kampuksen kehitys ja muu toiminnan pyörittäminen tulevat varmasti työllistämään lähiviikkojen aikana. Monen monituista mutkaa lienee vielä matkassa, mutta AYY:n huikea vapaaehtois- ja asiantuntijaorganisaatio yhdistettynä tuoreen hallituksen palavaan intoon ja taitoon kantaa varmasti monen mäen yli. Siispä kaulukset pystyyn ja tuulta päin!
Tsemppiä itse kullekin alkaneeseen vuoteen!
Yläfemmoin,
Piia