Lisäämällä opintotukibudjettiin 300 miljoonaa euroa. Silloin opiskelijalta poistuisi tarve tehdä muuta kuin ammatillista osaamista lisäävää työtä opiskeluaikanaan. Muut kuin valtion kustannuksia lisäävät keinot eivät ole opintoaikoja nopeuttaneet.
Mitä vähemmän opintotuen käytössä annetaan vastuuta opiskelijalle suunnitella tuen nostoa, sitä enemmän opiskelijat suunnittelevat toimeentulonsa työssäkäynnin varaan. Mitä enemmän opintotuen ehtoja kiristetään, sitä enemmän työssäkäynti opiskeluaikana lisääntyy. Silloin opiskeluajat kasvavat ja eriarvoisuus taloudellisesti riippumattomien ja itseään ja mahdollisesti muitakin elättävien opiskelijoiden välillä kasvaa. Tämän voisivat äänekkäät opintotuen lakkauttajatkin osata päätellä.
Tulokset työurien pidentämiseksi alkupäästä opintotuen keinoin ovat olleet laihoja. Opintolainaan liitettyä lainavähennystä markkinoitiin keinona nopeuttaa valmistumisaikoja: sen saa vain, jos valmistuu määräajassa. Lainavähennystä käyttää vain pari tuhatta opiskelijaa. (2011 2357 yliopisto-opiskelijaa, sivu 23.) Nämä ihmiset uskovat valmistuvansa seitsemässä vuodessa, oli kannustinta tai ei.
Opintotukea halutaan edelleen yrittää käyttää työurien pidentämisen välineenä. Jos se onnistuisi muuten kuin nostamalla sen tasoa huomattavasti, sitä kehittämään asetetut työryhmät olisivat jo keksineet miten. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta on istunut käytännössä jatkuvasti opintotuen rakenteellisen kehittämisen työryhmä (2009, 2010 ja 2012). Jos opintotukipolitiikkaa tehtäisiin sen tiedon valossa, mitä meillä on, toimet voisivat olla rakentavampia. Me tiedämme jo, että Suomessa opiskelijat tekevät paljon töitä opiskeluaikanaan ja siten valmistuvat hitaasti, mutta pääsevät oman alansa töihin monen muun maan opiskelijoita nuorempina. Sen sijaan toiselta asteelta siirrytään korkea-asteelle verrattain vanhoina. Myöhäistä opintojen aloitusaikaa ei ratkaista rajoittamalla opiskelun ja työn yhteen sovittamista, vaan toimivalla valintajärjestelmällä ja riittävän suurella määrällä aloituspaikkoja aloille, joilla on työvoimapulaa.
Olisiko aika kohdella opintotukea osana perusturvaa? Nyt sitä käytetään koulutuspolitiikan välineenä edistämään tavoitteita, joita se ei minkään tutkimuksen mukaan edistä. Jos tuen ehdot olivat yksinkertaiset ja selkeät, opiskelijat pystyivät nostamaan sitä suunnitelmallisesti. Valtiolla on joka tapauksessa kattona opintotuen maksulle tukiajan rajaus 55 tukikuukauteen. Tukiaikaa ei ole syytä rajata keinoilla, jotka ovat päällekkäisiä tukikuukausien maksimiajan kanssa. Jos tuen nostamista ei säätele opiskelijan oma suunnitelmallisuus, opintojen riittävyys tukikuukausiin ja tulojen riittävä pienuus tarveharkinnan ehtojen täyttämiseen, opinnoissaan hitaammin edistyviltä on vaarassa jäädä tuet nostamatta. Kaikkien tukikuukausien käyttäminen viiden vuoden tavoiteajassa edellyttäisi 11 tukikuukauden käyttöä vuodessa ja se taas 55 opintopisteen suorittamista vuosittain. Nykyisillä opintopistekertymillä on selvää, ettei se ole realismia monilla tekniikan aloilla tai arkkitehtiopinnoissa.
Jos tuen saamisen ehtoja monimutkaistetaan ja kiristetään entisestään, on sillä taloudellinen vaikutus. Nytkään kaikki opiskelijat eivät nosta 55 tukikuukautta. Siis pienetkin kiristykset aiheuttavat taloudellisia vaikutuksia. Aalto-yliopistossa vain puolet vuonna 2010 ylempään tutkintoon valmistuneista käytti yli 45 opintotukikuukautta (sivu 111). Loput käyttivät vähemmän, jopa 18 prosenttia valmistuneista maistereista käytti vain 0-25 tukikuukautta.
Toimiviakin kiristyksiä opintotukijärjestelmään on tehty. Kuukausittain vaadittavan opintopistekertymän pyöristäminen 4,8 pisteestä viiteen helpottaa tuen laskentaa. Tukikuukausia kuluttamattomasta kesän asumislisämahdollisuudesta luopuminen vähentää eriarvoisuutta tällaisten poikkeuksen tuntevien ja muiden opiskelijoiden välillä. Itsekin nostin asumislisää kesät toisesta opiskeluvuodesta eteenpäin, ensimmäisenä en ollut vielä moisesta mahdollisuudesta kuullut. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta kannattaa monimutkaisista ehdoista ja osista koostuvan nykyisen opintotukijärjestelmän sijaan selkeää opintotukijärjestelmää ja opintotuen yhdistämistä muihin sosiaaliturvan muotoihin. Työurien pidentämiseksi alkupäästä kannatamme yliopiston opetuksen kehittämistä niin, että tavoiteajassa valmistuminen olisi kaikilla aloilla realistista. Jos keksitte, miten se onnistuisi opintotuella ilman, että se maksaisi valtiolle nykyistä enemmän, kertokaa toki minullekin.
Juha Isotalo
asiantuntija, koulutuspolitiikka
Lähteet:
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta: Tonni käteen! Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan linjapaperi opiskelijoiden toimeentulosta, 2.10.2012, hyväksytty edustajistossa 9/2012.
Kelan opintoetuustilasto 2010/11, 111.
Kivinen, Osmo & Nurmi, Jouni: Opiskelun nopeus ja työmarkkinarelevanssi − korkeakoulupolitiikan dilemma?, Yhteiskuntapolitiikka 76 (2011):5
Opetus- ja kulttuuriministeriö, Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto, Aikuiskoulutuspolitiikan yksikkö: Opintolainavähennyksen arviointi, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:24, 23.
Opetus- ja kulttuuriministeriö, Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto: Korkeakouluopintojen edistymisen seurannan kehittäminen, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:9
Opetus- ja kulttuuriministeriö, Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto, Aikuiskoulutuspolitiikan yksikkö: Opintotuen rakenteen kehittäminen 2012, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:29
Opetusministeriö, Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto: Opintotuen rakenteen kehittäminen, Tavoitteena päätoimiseen opiskeluun kannustaminen korkeakoulussa, Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:33
TS-STT: Urpilainen tyrmää eläkeikäkeskustelun avaamisen keväällä, Turun Sanomat 24.11.2012
Viren, Matti: Köyhät maksavat rikkaiden ilmaisen koulutuksen, Talouselämä 12.2.2013
Mainio kirjoitus, joskin itseä jäi askarruttamaan tuo argumentointi opiskelun aloittamisen (siis toinen->kolmas -aste) välinen aikaväli. Tai lähinnä sen syy/seuraus suhde mitä et kirjoituksessa paljoakaan lähtenyt avaamaan, muuten kuin vihjaamalla että syy olisi valintajärjestelmässä, paikkojen määrässä ja työn sovittamisessa. Lainaamassasi lähteessä (Kivinen,Osmo & Nurmi) taas otettiin enemmänkin kantaa juuri Suomen erityispiirteisiin kuten tiettyjen alojen erilainen koulutusputki, sekä asevelvollisuus.
Mitä nopsakasti vilkaisin niin kaikissa maissa joissa tuo siirtymäaika oli lyhyt oli asepalvelus lakkautettu. Tämä tarkoittaa vuoden lisäämistä lähes puolelle väestöstä. Tätä asiaa kyllä voitaisiin kieltämättä parantaa mahdollistamalla järkevämpi opiskelujen aloitus myös vuoden alussa. Tämän lisäksi kuitenkin yksi vuosi lisää ~kaikille tulee siitä, että useimmissa noista maista ala-aste (tai vastaava) aloitetaan vuotta aikaisemmin kuin meillä.
Tässä olisi jo asiaa mitä muuttamalla päästäisiin n. 1-1.5vuoden parantamiseen tuossa aloittamisessa.
Koitin itse etsiä, aloja joilla olisi huutava pula työvoimasta, mutta keinotekoisest rajoitetut sisäänotot. En löytänyt. Sen sijaan päinvastaisia esimerkkejä löytyy paljonkin.
Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, että opintotuen parantamiseen tulisi kiinnittää lisähuomiota. En kuitenkaan suostu uskomaan, että useastikkaan olisi oikeasti tarve lähteä työskentelemään opiskelujen aikana. Siis sellaisista syistä, että muuten ei kykenisi opiskeluja jatkamaan.
Opintolainaa on onnistuttu demonisoimaan pahaksi, ja tämän lisäksi Suomessa opiskelijoiden elintaso on huomattavan korkea muuhun maailmaan nähden. Vuokrayksiöt keskustoissa jne. ovat sellaista herkkua, mitä ei monissakaan taulukon maista harrasteta. Haluttomuus ottaa lainaa ja tietyn elintason hakeminen sitten lisäävät paineita hakea lisätuloja.
Olisi kiva, jos koulutuspoliittisten asioiden asiantuntija ymmärtäisi mitä eroa on opintojen määräajalla sekä tavoiteajalla. Opintolainavähennykseen on oikeutettu, mikäli suorittaa 300 opintopisteen laajuisen tutkinnon seitsemässä lukuvuodessa. Opintolainavähennys on hyvä järjestelmä, mutta siitä ei juurikaan kerrota opiskelijoille missään yhteydessä.
Jos astumme idealististisen perustulokeskustelun ulkopuolelle, niin mitä oikeastaan tarkoittaa ”selkeä opintotukijärjestelmä, joka on yhdistetty muihin sosiaaliturvan muotoihin”? Ns. normaali perusturvahan vuotaa vähimmäisturvan suuntaan (esim. työmarkkinatuen saajista 25 % saa lähes kokovuotisesti toimeentulotukea ja 50 % ainakin hetkellisesti). Ainakaan nykymuotoisen perusturvan ehdoilla opintotukea ei voine siis kehittää vaan sen sijaan kaikki opintotuen linkittäminen kohti perusturvaa johtaa yhä vahvempiin kytkentöihin tarveharkintaiseen vähimmäisturvaan.
Niko: Hyviä pointteja. Tämä kirjoitus keskittyi koulutuspolitiikan tekemiseen opintotuella, joten nuo mainitsemasi asiat jäivät loppuhuomioksi. Asevelvollisuus on yksi paljon aloitusaikoihin vaikuttava asia, siitä ei ole juurikaan keskusteltu. Eri ylioppilaskunnat ovat sitäkin aika ajoin nostaneet esille ja ei liene yllättävää, että palautetta ei ole otettu mitenkään ilolla vastaan. Sitäkin keskustelua voisi käydä ihan erikseen, mutta en usko että työurien lyhentäminen on kuitenkaan se tärkein pointti, jota vasten asevelvollisuutta tulisi arvioida, vaan ennemminkin se, mihin asevelvollisia tarvitaan ja kuinka paljon. Nuorempana kouluun emme ainakaan halua suomalaisia ajaa. On maita, joissa peruskoulua vastaava koulu alkaa nuorempana kuin Suomessa ja samoin sellaisia, joissa yliopistoon mennään nuorempana, koska pakollinen koulu välissä kestää vähemmän aikaa. En usko, että kouluikää nuorentamalla saatavat hyöödyt olisivat lapsuuden lyhentämisestä aiheutuvia haittoja suuremmat. Kovan kysynnän ja matalan tarjonnan aloja löytyy tällä hetkellä sote-puolelta eniten, AMK-koulutuksesta eläin- ja hammaslääkäreihin. Useat opiskelijat käytännössä nostavat joskus tukea ja työskentelevät pätkissä. Minusta ei ole yllättävää, että opiskelija haluaa pienentää velkataakkaansa eikä automaattisesti nosta kaikkia opintorahan ja asumislisän päälle tulevia tulojaan velkana.
Janne: Pahoittelen kirjoitusvirhettä, viiden vuoden opiskelujen tavoiteaika ja lainavähennyksen määräaika menivät sekaisin. Opintolainavähennyksen saa tavoiteajassa valmistuva ja tavoiteaika 300 pisteen tutkintoon vähennyksessä on seitsemän vuotta. Korjaan tekstiin. Mutta olen eri mieltä siitä, että se olisi hyvä järjestelmä, jonka ainoa ongelma on se, etteivät opiskelijat tunne sitä. Käyttämääni lainatyöryhmän raporttia lainatakseni: ”Opintolainavähennyksen suunnitteluvaiheessa arvioitiin, että järjestelmän vakiinnuttua
jopa 70 prosenttia vuosittain valmistuvista vähennykseen oikeuttavan korkeakoulututkinnon
suorittaneista voisi saada vähennyksen. Vuoden 2011 loppuun mennessä opintolainavähennysoikeus on myönnetty 20 049 henkilölle. Tilastojen mukaan alle kolmannes
tutkinnon suorittaneista on oikeutettuja opintolainavähennykseen.” Eli jos ongelma olisi vain opiskelijoissa, vähennykseen oikeutettuja olisi huomattavasti enemmän ja he eivät vain nostaisi tukeaan. Näin ei ole käynyt. Mielestäni tällaisista tuen silppumuodoista tulisi pyrkiä eroon. En ole tavannut ketään KELAn muiden, huomattavasti byrokraattisempien tukimuotojen käyttäjää, joka ei olisi samaa mieltä.
Pauli: Tässä astutaan sitten selkeästi muun sosiaaliturvajärjestelmän ongelmien puolelle. Tarkoitus olisi varmaankin, että toimeentulotuki viimekätisenä tukimuotona ei olisi normaali perusturvan täydennysmuoto. Näin kuitenkin todellisuudessa käy. Paljon on siis kiinni annettujen tukien tasosta, ovatko ne riittäviä vai eivät. Itse pidän tällä hetkellä mielenkiintoisimpana varsin tuoretta takuueläkejärjestelmäämme. Siinä jonkin tuen piirissä olevaa ihmistä ei laiteta kursimaan kokoon tuloja muita, erikseen haettavia ja parhaassa tapauksessa eri tahojen eri ehdoilla myöntämiä tukia hakemalla. Sen sijaan, jos saadut eläkkeet eivät ylitä tiettyä rajaa, takuueläke tippuu tilille tietyn suuruisena. Tämänkaltaiset järjestelmät voisivat mielestäni toimia paremmin kuin muu nykyinen perusturva.
Juha: Ongelma nimenomaan on opiskelijoissa. Ei ole yhtään yllättävää, että opintolainavähennykseen oikeutettuja on noin vähäinen määrä, koska siihen vaaditaan aika paljon (yli 2500 euroa) opintolainaa. Lainaa ei uskalleta tai haluta ottaa, mutta kuinka moni opiskelijoista on oikeasti ymmärtänyt mitä opintolainavähennyksen taloudelliset hyödyt ovat konkreettisesti? Oma näkemykseni on ettei kovinkaan moni.
Takuueläketyyppiset ratkaisut on minunkin mielestäni ajattelemisen arvoisia. Niiden suurin ongelma on kannusteloukkutilanteiden syntyminen heikkotuloisille (esim. alle 14000 euron työtulon tason YEL-vakuutus ei nosta yli takuueläkkeen, joten ”köyhimmät” maksavat ansioistaan maksuja, jotka eivät lisää heidän eläkettään). Ite yhtyisin tässä palapelissä Heikki Hiilamon näkemykseen asumisen tukemisen järjestämisestä sinä kulmapalana, jolla perusturvan toimivuus turvataan (ja ylivuoto vähimmäisturvaan tilkitään). Jos AYY:n tavoite opiskelijan opiskelun kannalta keskeisen toimeentuloturvan yhdistämisestä paremmin muuhun sosiaaliturvaan otetaan vakavasti, pitäisikö opiskelijoiden opintososiaaliset kysymykset jäsentää asumisesta käsin? Tosiasiassahan iso osa opintorahasta menee (oikeuden elantomenojen sijaan) asumismenoihin ja pakkotyössäkäynti ei ole useinkaan ja ainakaan korkeiden asumismenojen paikkakunnilla oikeiden elantomenojen kattamista vaan asumismenojen kattamista. Pitäisikö meidän siis keskustella siitä, että opiskelijoilla ei ole varaa asua?
Janne: Mielestäni on vaikea syyttää opiskelijoita, etteivät he ota lainavähennykseen tarvittavaa riskiä. On aika monen tekijän summa, että voisi olla varma siitä, että sen pääsee nostamaan. Jos vaihtoehtona lainan nostamiselle on käydä töissä varmana siitä, ettei valmistuttuaan ole työttömyysuhan lisäksi velkaa niskassa, monet valitsevat näin. Vastavalmistuneiden työttömyys kun luonnollisesti on korkeampaa kuin muiden, vaikka onkin yleensä nopeasti ohimenevä vaihe.
Pauli: Asuminen olisi varmasti hyvä lähtökohta kanssa, yksi muiden joukossa. Tällä hetkellä opiskelijajärjestöt ja ylioppilaskuntamme niiden joukossa ovat olleet haluttomia lähtemään asumistuen laajentamiskeskusteluun mukaan. Se kertoo nykyisen asumisen tukijärjestelmän heikkoudesta. Osataan laskea, että opiskelijat helposti menettäisivät siirryttäessä nykyisenkaltaiseen asumistukeen, jonka ehdot ovat suhteellisen simppeliä opintotuen asumislisää monimutkaisemmat ja tiukemmat. Kukaan ei halua järjestelmään, jossa aletaan laskemaan kaikki muuttujat rakennusten peruskorjausvuodet mukaanlukien. Jos asumisen tukimuotoja kehitettäisiin nykyisistä huomattavasti yksinkertaisemmiksi ja niiden koko vastaisi asumiskustannuksia jossain järkevässä suhteessa, opiskelijaliike lähtisi varmaankin mielellään mukaan liittämään opintotuen asumislisää yleiseen järjestelmään.