Yliopistojen yhteiskunnallinen vuorovaikutus eli tuttavallisesti YVV ei ole kaikille yliopistolaisille tuttua. Se on kuitenkin jotain, jota yliopistoilta vaaditaan tehtäviensä toteuttamisessa. Tarkkaan ottaen tämä kolmanneksi tehtäväksi kutsuttu velvoite on jotakin, jota vaaditaan varsinaisten kolmen tehtävän toteuttamisessa kolmannen ollessa opiskelijoiden kasvattaminen palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. (linkki: http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558, 2§)
Toissaviikkoisessa Korkeakoulujen arviointineuvoston seminaarissa (linkki: http://www.kka.fi/files/1809/Liiketta_laadunhallintaan_ja_kansainvalistymiseen_ohjelma_2013.pdf), joka käsitteli korkeakoulujen laadunarviointia, myös Aalto-yliopiston tekniset korkeakoulut käyttivät puheenvuoron omasta auditointikokemuksestaan. Minusta oli outoa kuunnella kokemuksia siitä, kuinka yliopiston oma henkilökunta ja ammattimaiset laadunarvioitsijat olivat vielä 2007 tulleet siihen tulokseen, että silloisen Teknillisen korkeakoulun yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa on toivomisen varaa. (linkki: http://www.kka.fi/files/80/KKA_108.pdf, s. 32-33) Monesta asiasta varmaankin on voinut korkeakoulua arvostella tuolloin, mutta ei yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen puutteesta. Ilmeisesti ammattilaisetkaan eivät ole aivan ymmärtäneet, mitä näillä termeillä tarkoitetaan.
Tätä niin sanottua kolmatta tehtävää voi luonnehtia kapeasti tai laveasti. Molemmilla tavoilla mitattuna Aalto kuuluu varmasti Suomen aktiivisimpiin yliopistoihin. Kapeassa mielessä sillä tarkoitetaan yhteiskunnallisten tarpeiden palvelemista. Koulutuksen kannalta se tarkoittaa teollisuudesta ja muilta työantajilta nousevaan työmarkkinakysyntään vastaamista. Sitä on tehty. Ja tuskin voi moittia yliopistoa liian suuresta varovaisuudesta reagoida ääneen lausuttuihin koulutustarpeisiin. Nokia opettaa, että varovainen kannattaa olla. Liian suuret koulutusmäärät muutamina vuosina merkitsevät muutakin kuin pientä notkahdusta omalle alalle työllistyneiden käyrissä. Pahimmillaan ne merkitsevät suurta joukkoa osaavia ihmisiä, jotka on laitettu tekemään vuosia työtä osaamisen eteen, jolla ei olekaan enää käyttöä heidän valmistuessaan. Laveasti määriteltynä yhteiskunnalisessa vuorovaikutuksessa ymmärretään sen kaksisuuntaisuus: yliopisto vaikuttaa monin tavoin sitä ympäröivään yhteiskuntaan.
Tässä todellisuudessa ihmiset kannattaa sujauttaa sisään työelämään pienin askelin tekemään oikeita, relevantteja töitä. On väärä päätös yrittää estää sen tapahtumista. Jotenkin outoa, että Aallon sisällä kuitenkin esimerkiksi rakennustekniikassa on ollut tämänkaltaista liikettä. Yrityksenä pitää opiskelijat koulun penkillä virka-aikaan on esitetty, että rakennusteollisuuden ei tulisi palkata alan opiskelijoita kesäkuukausien ulkopuolella. Onneksi teollisuuden puolella ei olla suuremmin tästä innostuttu. Se johtaisi vain siihen, että lisäansionsa joka tapauksessa tarvitsevat raksalaiset ajettaisiin kaikkiin muihin, paitsi oman alansa töihin opintojensa aikana.
Sovitaanko siis, että pitäisimme Aallossa kiinni opiskelijoiden keskeisistä tavoista vaikuttaa ympäristöönsä? Näitä ovat ainakin
1. Opinnäytetyöt, jotka tehdään aitoon kysyntään eli suurin osa suoraan ulkopuoliselle tilaajalle, joka arvostaa niitä niin, että haluaa maksaa niistä rahaa.
2. Työnteko opintojen aikana, jossa opiskelijat saavat ainutlaatuisen kiinnityksen omaan alaansa jo opiskeluaikana.
3. Opiskeluympäristö, jossa opiskelijat oppivat luontevasti tekemään kunnianhimoista yhteistyötä esimerkiksi solmimalla sponsorisopimuksia alansa suurimpien toimijoiden kanssa.
4. Koulutus, joka siirtää ihmiset itsensä yliopiston tuottamalla tutkimusosaamisella oman alansa tutkimus-, kehitys- ja johtotehtäviin. Suurin osa Aallon tutkijoista ei ole töissä yliopistollaan, vaan ympäri maailman siinä yhteiskunnassa, johon yritämme vaikuttaa. Ja oman alansa hommissa.
Tämä tuskin on nurkkakuntaisen, itseensä käpertyvän yliopiston toimintaa, jota haluamme vältellä. Ja se oli vasta opetuksen osuus ilman omaa tutkimustoimintaa. Kaiken tämän rinnalla on vielä työsuhteisten tutkijoiden tekemä tutkimus. Sekin tehdään usein yhteistyössä ulkopuolisten tilaajien ja käyttäjien kanssa. Näiden asioiden lausuminen ääneen niin kuin ne ovat toivottavasti tekee selväksi Aallon yhteiskuntaan vaikuttamisen paremmin kuin niiden pyörittely powerpointeissa kuvatuissa prosessikorteissa. Se jääköön niille, joilla ei ole oikeaa toimintaa esiteltävänään.
Juha Isotalo
asiantuntija, koulutuspolitiikka