Viiden vuoden välein suomalainen media täyttyy eurooppalaisista aiheista, kun kansalaiset ympäri Euroopan unionia lähtevät vaaliuurnille valitsemaan uutta Euroopan parlamenttia, joka on maailman suurin demokraattisesti valittava päätöksentekoelin. Parlamentin roolia eurooppalaisessa päätöksenteossa on lisätty toistuvasti, viimeksi 2009 Lissabonin sopimuksella, jonka myötä parlamentista tuli tasavertainen lainsäätäjä jäsenmaista koostuvan ministerineuvoston rinnalle lähes kaikilla politiikanaloilla. Euroopan parlamentti ei toimi samaan tapaan kuin Suomen eduskunta hallitus-oppositio marssijärjestyksessä, vaan ryhmittyy harkintansa mukaan erilaisten asiakysymysten taakse. Yksittäisellä aktiivisella ja asiantuntevalla MEP:lla voi olla merkittävä rooli 751-jäsenisessä parlamentissa. Parlamentissa esimerkiksi jokaiselle direktiiville valitaan yksi MEP raportööriksi, jolla on merkittävä rooli asian esittelijänä ja parlamentin kannan muodostajana. Ei siis ole yhdentekevää, ketkä 13 edustajaa lähetämme Brysseliin.
Parlamenttivaalien tärkeys ei ole kuitenkaan välittynyt äänestyskoppeihin saakka. Eurovaalien äänestysprosentti oli Suomessa viimeksi vaivaiset 40,3 %, kun se esimerkiksi valtaoikeuksistaan riisutun presidentin valinnassa oli vuonna 2012 72,8 %. Brysseli tuntuu kaukaiselta, vaikka EU-lainsäädäntö vaikuttaa Suomessa lähes jokaisella politiikanlohkolla. Viime vuonna vietettiin EU-kansalaisten teemavuotta, jonka ideana oli tuoda unioni lähemmäs kansalaisia ja kansalaiset EU-politiikan keskiöön. Tämän teemavuoden puitteissa osallistuin kansalaisdebattiin Helsingissä sekä teemavuoden loppuhuipentumaan Brysselissä maaliskuun lopussa. Brysselin yhteiseurooppalaiseen keskusteluun osallistui 180 EU-kansalaista eri puolilta Eurooppaa sekä lähes koko Euroopan komissio. Seuraavassa eurooppalaisten kansalaisten tunnelmia EU-vaalien alla.
Kurja taloustilanne ympäri Eurooppaa nousi keskusteluissa esiin toistuvasti. Etelä-eurooppalaiset osallistujat kertoivat komission, Euroopan keskuspankin ja IMF:n muodostaman troikan sopeutustoimien iskevän kovimmin köyhien ja keskiluokkaisten ihmisiin, jotka julkisten palvelujen ja palkkojen leikkausten kautta saavat kärsiä vastuuttomasta ja korruptoituneesta politiikanteosta ja EMU:n valuvioista. Talouskuripolitiikka, Etelä-Eurooppaan kohdistuva maahanmuuttopaine ja näköalattomuus ovat johtaneet ääriliikkeiden ja nationalismin nousuun etelässä, mihin keskusteluun osallistuneet EU-kansalaiset haluaisivat vastata Euroopan laajuisella solidaarisuudella niin talous-, raha- kuin maahanmuuttopolitiikassa ja laittaa ihmiset pankkien edelle. Talouskuri, nuorisotyöttömyys ja euroalueen tulevaisuus ovat kuumia teemoja myös tulevissa eurovaaleissa.
Keskusteluissa toistui Brysselin päätöksenteon etäisyys kansasta sekä yhteisen eurooppalaisen julkisen foorumin puute.”Dear Mr. Barroso, I showed your picture to my friends in Poland and no-one knew who you were”, aloitti eräs keskustelujen 18-vuotias osallistuja puheenvuoronsa komission puheenjohtajalle. Ympäri Eurooppaa uutisointi EU-aiheista on vähäistä ja kriisien tai trivian värittämää. Suomessakin EU-lööpit takertuvat usein yksityiskohtiin näkemättä yhteisten säännösten päämääriä kuten yhteismarkkinoiden harmonisointia, energiatehokkuuden edistämistä tai kuluttajansuojaa ympäristömyrkyiltä – milloin EU:n kohutaan kieltävän käyrät kurkut, milloin vanhan kahvin juomisen, milloin ilmapallot lapsilta. Vähissä ovat olleet perinpohjaiset analyysit EU-päätöksenteosta esimerkiksi europarlamentin torppaamasta ACTA-sopimuksesta, parlamentin päätöksestä luopua puhelinliittymien roaming-maksuista EU:ssa tai EU:n uudesta, ryöstökalastukseen puuttuvasta kalastuspolitiikasta.
Brysselin kansalaiskeskustelussa lääkkeeksi kansalaisten EU-tietämyksen vähyyteen ehdotettiin yhteistä EU-uutiskanavaa, jota seuraamalla pysyisi helposti perillä EU-politiikan kuumista aiheista. Lisäksi EU-opetusta tulisi osallistujien mukaan lisätä kouluissa, jotta EU käsitettäisiin osaksi kotimaan politiikkaan vaikuttavaa päätöksentekoa. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen nähtiin erityisen tärkeänä – EU-kansalaisaloitteen tekemisen helpottaminen, komission valinnan demokratisointi ja kansallisten parlamenttien osallistaminen nousivat esiin keinoina kuroa umpeen kuilua Brysselin ja kansalaisten välillä. Miten sinä kehittäisit EU:n päätöksentekojärjestelmää ja toisit yhteisen politiikan päämäärineen paremmin kansalaisten tietoon? Kuka on sinun äänesi Euroopan parlamentissa?
Euroopan parlamenttivaalien ennakkoäänestys on käynnissä 14.5.–20.5.2014 ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 25.5.2014. Kyseessä on maailman suurin demokratiatapahtuma, miksi jättää se väliin! Jos omaa ehdokasta ei ole vielä löytynyt, vaalikoneita on internet puolillaan. AYY:n 8.5.2014 järjestämässä vaalipaneelissa joukkoa kärkiehdokkaita grillattiin englanniksi, parlamentin työkielellä, keskittyen kiperiin talous-, ympäristö- ja integraatiokysymyksiin. Ehdokkaiden pärjäämistä voi arvioida täällä http://youtu.be/C8q-HcUuB9Q. Näissä vaaleissa määritetään EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Millaisen Euroopan sinä haluaisit?
Milla Ovaska
Kirjoittaja on EU-nörtti ja työskentelee AYY:ssa kansainvälisten asioiden asiantuntijana