Viime viikolla Suomen katseet kääntyivät Poriin ja SuomiAreenaan, kun satakuntalainen kaupunki täyttyi viikon ajaksi poliittisesta keskustelusta. Tähän tekstiin olen kirjoittanut muutamia ajatuksia, joita SuomiAreena ensikertalaisessa herätti ja mitä seikkoja viikon politiikkafestareista jäi minulle käteen. Kerron myös oman näkemykseni siitä, miksi AYY:n ja koko opiskelijaliikkeen kannattaa olla mukana SuomiAreenassa
Konseptina SuomiAreena on hyvin ainutlaatuinen. Oman kuvauksensa mukaan ”SuomiAreena on viikon mittainen yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaupungissa järjestetään viikon ajan valtava määrä keskustelutilaisuuksia, joihin kaikilla on vapaa pääsy. Tänä vuonna ohjelmalehtiseen oli listattu yli 150 paneelikeskustelua ja näiden lisäksi tapahtumaa oli vielä muilla foorumeilla.
Suuri osa paneelikeskustelujen kuulijoista oli tavallisia kansalaisia. Juuri tähän kai SuomiAreenan idea kiteytyykin: Kansaa kuuntelemassa kärkipoliitikkojen välistä keskustelua omalla takapihallaan. Missä muualla tällaiseen olisi mahdollisuus?
SAMOKin ja SAKKI ry:n keskustelutilaisuus ”Ei polku tää vie mihinkään?”. Keskustelemassa Sonja Pääsukene, Arja Juvonen, Aila Paaso, Tero Pikkarainen, Olli-Pekka Koljonen sekä Pipsa Hurmerinta.
Muutamat teemat toistuivat useissa seuraamissani paneeleissa:
Työ tulee muuttumaan. Tämä tarkoittaa sitä, että myös koulutuksen tulee muuttua. Tämä taas kulminoituu siihen, että opettajakoulutuksen tulee kehittyä vastaamaan nykyisen työelämän tarpeita. Mutta mitkä ovatkaan ne taidot, joita opettajien tulisi 2040-luvulla koulussa opettaa? Sitä ei tiedä varmasti kukaan, joten tärkeää on myös mahdollistaa ja kannustaa ihmisiä jatko- ja täydennyskouluttautumaan.
Paljon puhuttiin myös siitä, saako ihminen erehtyä koulutusvalintojensa kanssa. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoi, että yo-tutkinnon suorittaneista vain 18 % tietää varmasti, mihin haluaa lukion jälkeen suunnata. Lopuille tulisi ministerin mukaan mahdollistaa helpot siirtymät ja joustot, eikä uran tarvitse kaikilla edetä samalla tavalla. Tätä ajatusta taas viimeaikaiset koulutuspoliittiset päätökset eivät kyllä mielestäni tue.
Viikon kuuma peruna oli myös kysymys siitä, tasapäistääkö suomalainen koulutus. Hämmentävän monet panelistit olivat sitä mieltä, että kyllä. Keskustelun polveillessa päästiin monesti jälleen siihen, että opettajankoulutusta on kehitettävä ja että vastuu on opettajilla. Toisaalta puhetta oli siitä, missä menee opettajan vastuun raja. Milloin vastuullinen onkin oppija itse tai jopa koti ja vanhemmat?
Miten SuomiAreena sitten liittyy ylioppilaskuntiin ja opiskelijaliikkeeseen?
YO-liikkeen rooli opiskelijan äänitorvena
Koulutuspoliittisia päätöksiä tehdään jatkuvasti ja systeemiä uudistetaan alati. Koen, että yo-liikkeen rooli on kuunnella herkällä korvalla, miten muutokset ja uudistukset opiskelijan arkeen vaikuttavat ja viedä tätä palautetta sitten eteenpäin päättäjille. Juuri tätä toki teemme ja olemme tehneet aina, mutta SuomiAreenan keskustelu muistutti, että tarve opiskelijan etujen ajamiselle ei ole ainakaan vähentynyt vuosien saatossa.
Edunvalvojatoimijan on hyvä olla siellä, missä tapahtuu ja missä toimijat kulloinkin ovat.
Ikinä ei ole turhaa tavata samalla kentällä toimivia aktiiveja. SuomiAreenan paneeleissa ja iltatilaisuuksissa viereen istahtaa naapuriylioppilaskunnan toimija tai poliittisen nuorisojärjestön vaikuttaja, joiden kanssa tulet mahdollisesti syksyllä edistämään yhteistä projektia. Lisäksi, kun kerran olet esittäytynyt, on toista paljon helpompi lähestyä sitten myöhemmin.
Konkretiaa beibi!
Monille keskusteluille ominaista oli jahkailu ja nykytilan päivitteleminen. Konkreettisia ideoita ja/tai parannusehdotuksia löytyi vain harvoista keskusteluista. Mielestäni ylioppilaskuntien ja koko opiskelijaliikkeen yksi suurimmista vahvuuksista on innostuneet toimijat, joilla on kyky luoda uusia ideoita. Miksi emme siis ottaisi näitä haasteita omiksemme ja ratkaisi niitä? Niin kauan, kun onnistumme tuottamanaan ideoita ja tarjoamaan hedelmällisen maaperän ideoiden ja innovaatioiden kasvamiselle, on asemamme varmasti taattu.
Päättäjät ovat puhelinsoiton päässä
Suomi on pieni maa, ja kaikki, myös päättäjät, ovat meitä lähellä. SuomiAreena muistuttaa, että kansanedustajat ja ay-liikkeen johtajat ovat myös vain ihmisiä, joihin voin erittäin helposti ottaa yhteyttä. Ei ole mitään syytä ajatella, että oma asia ei olisi tarpeeksi tärkeä kansanedustajalle kerrottavaksi.
SuomiAreenassa on AYY:n näkökulmasta huikeasti potentiaalia. Isoin hyöty on oman organisaation tekeminen tutuksi ja se kuuluisa verkostoituminen. Se, miten paljon konkreettista hyötyä saadaan irti, riippuu sitten siitä, miten paljon kulloisetkin toimijat jaksavat minglailla ja jakaa käyntikorttejaan.
Näillä ajatuksilla kohti syksyä ja uuden vuoden toiminnansuunnittelua, mutta sitä ennen aurinkoista elokuuta kaikille!
Henna, tiedottaja