Suomen ylioppilaskuntien liitto käsittää Lapinrinteen keskustoimiston lisäksi viidentoista ylioppilaskunnan verkoston. Laajan verkoston tehokas johtaminen on äärimmäisen haastavaa, mutta kuitenkin SYL:n toiminnan vaikuttavuuden kannalta aivan keskeistä.
Keskustoimiston on kriittistä pitää tiiviit suhteet ylioppilaskuntiin läpi vuoden eikä ainoastaan liittokokouksessa kahdesta syystä:
- Ohjauksen saamiseksi, eli linjan muodostamiseksi ja palautteen keräämiseksi
- Koordinoidun ja yhtenäisen viestinnän ja vaikuttamisen mahdollistamiseksi
Ensimmäinen näistä tavoitteista toteutuu nykyisillä kanavilla ja prosesseilla mielestäni hyvin: avaus- ja syysseminaareissa sekä sektoritapaamisissa voidaan keskustella rauhassa siitä, miten liittokokouksen määrittelemiä hankkeita edistetään, kun taas etäpalavereilla voidaan läpikäydä suppeampia asiakokonaisuuksia tehokkaasti. Ylioppilaskunnilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa SYL:n linjaan myös liittokokouksen ulkopuolella.
Erityistä huomiota pitää kuitenkin kiinnittää nimenomaan yhteisen vaikuttamisen koordinointiin ja siihen liittyviin prosesseihin. SYL joutuu toistuvasti reagoimaan koulutukseen ja opiskelijoihin kohdistuviin muutoksiin ja leikkauksiin, ja tehokkailla prosesseilla voidaan yllättävien asioiden ilmaantuessa parantaa SYL:n reaktioiden nopeutta ja vaikuttavuutta.
Keskitytään nyt kuitenkin nimenomaan ylioppilaskuntien suuntaan tehtävään tilanneviestintään. Viesti määritellään prosessilla, johon kuuluu nopeiden vastausten antaminen ainakin seuraaviin kysymyksiin:
- Kuka vastaa poliittisesta tilanneanalyysistä?
- Kuka vastaa viestin suunnittelusta ja toteuttamisesta?
- Miten ylioppilaskuntien toivotaan osallistuvan?
- Mikä tieto on ylioppilaskuntien kannalta olennaista?
- Miten olennainen tieto saadaan kommunikoitua tehokkaasti?
Keskustoimistolla on opiskelijakentän kovinta asiantuntemusta poliittisten analyysien tekemiseen, ja olen varma, että käytännöt ovat siltä osin kunnossa. SYL:n puheenjohtajan tehtävä on delegoida viestintä tilanteen mukaan.
Korostuneen tärkeitä ylioppilaskuntien kannalta ovat kaksi viimeistä kysymystä. SYL:n on otettava ylioppilaskuntien suuntaan viestiessään palveluntarjoajan rooli, eli mietittävä erityisesti sitä, mikä on ylioppilaskuntien oman vaikuttamistyön kannalta tärkeää ja mikä ei.
Erilaisia kanavia on hyödynnettävä joustavasti ja tilanteesta riippuen. Sähköposti toimii tiedottamiseen, kun taas keskusteluttamisessa parempia ovat esimerkiksi Facebook ja Abobe Connect. Lyhyt viesti on tehokkaampi kuin pitkä, ja keskustoimistolla on kiinnitettävä huomiota siihen, että erityisesti kirjalliset viestit sisältävät tarpeelliset asiat eikä muuta.
Viestien välittämisen käytännöt tulee sopia yhdessä ylioppilaskuntien kanssa mahdollisimman pian. Lähtökohtaisesti viestien tulisi mielestäni kulkea sekä ylioppilaskuntien hallitusten puheenjohtajille että sektorivastaaville: näin varmistetaan, että kentällä on edellytykset sekä priorisoida vaikuttamistyötä sopivasti että tarttua mahdollisimman nopeasti tarkoituksenmukaisella joukolla työhön.
Ylioppilaskuntiin viestimisen prosesseja päästään takuulla koeajamaan lähikuukausina vielä moneen otteeseen. Kun esimerkiksi ensimmäiset tiedot opintotuen selvitysmiehen esityksestä opintotuen uudistamiseksi saadaan alkuvuodesta, on SYL:lla oltava nopeasti tarjota vastauksia sekä julkisuuteen että ylioppilaskunnille.
– Heikki K