Helsingin Sanomat ansioitui maanantaina 29.8. päivä seuraamalla opintoaikojen lyhentävien toimenpiteiden onnistumista. Samaa analyysiä olemme odottaneet OKM:ltä ja Kelalta joka kerta, kun he ovat päättäneet muuttaa opintotuen ehtoja tai patistaa yliopistoja tiivistämään tutkintoja tavalla tai toisella.
Tällä hetkellä viiden vuoden tavoiteajassa valmistuu vain noin viidennes opiskelijoista. Tätä mantraa ylipitkistä opintoajoista on hoettu vuosikymmeniä ja tällä hetkellä se on Sipilän hallituksen ohjelmassakin kiertoilmaisulla ”Pidennetään työuria alkupäästä”. Tavoitehan on ihan kaunis, mutta kestää todella vähän kriittistä arviointia. Valitettavan usein keskustelu jämähtää opiskelijoiden (tai yliopistojen) syyllistämiseen, eikä johda parempaan maailmaan tai edes opiskelukokemukseen.
Kokosimme listan asioista, joista pitää päästä yli ennen kuin pääsemme oikeasti puhumaan paremmista opinnoista ja työllistymisestä:
1. Siivotaan tilastot. On turha kauhistella opintoaikoja, jos ei oteta huomioon todellista opiskeluaikaa ja systeemin ominaisuuksia. Todellista pituutta ei voi laskea aloitusvuodesta, vaan läsnäololukukausina.
2. Lisäksi pitäisi päästä kiinni siihen joukkoon, joka edes aikoo opiskella kokonaista tutkintoa suunnilleen täysipäiväisesti. On turha laskea mukaan ihmisiä, jotka ovat nimellisesti tutkinto-opiskelijoita, mutta kirjoilla todellisuudessa täydennyskouluttajina tai muuten tekemässä opintoja osa-aikaisesti.
3. Opiskelijat ovat jo yhtä aikaa töissä, eli työurat ovat jo hyvällä alulla opiskeluaikana. Teoreettisesti korkeakouluopiskelijat menisivät sitten korkeamman palkan töihin valmistuttuaan, mutta kyllä jokainen yksilö ihan itsenäisesti arvioi kannattaako papereita ottaa ulos jos niitä töitä ei ole vielä näköpiirissä. Hyvä yleinen taloustilanne olisi tehokkain tapa saada ihmisiä ulos yliopistosta.
4. Voitaisiinko myöntää, että kaikki tutkinnot eivät vielä edelleenkään ole viiden vuoden opintoja? Jos tietyn koulutusalan tai –ohjelman keskimääräinen opiskeluaika ei ole lähelläkään viittä vuotta, vaikka laissa asia on ollut niin jo iät ja ajat, vika ei välttämättä ole opiskelijassa tai opinnoissa, vaan laissa. On kohtuutonta vyöryttää opintotuen kiristyksillä vastuuta opiskelijalle, jos esimerkiksi arkkitehdin tutkinto on täysin mahdotonta suorittaa viidessä vuodessa.
5. Opiskelukyvyn ylläpito pidentää työuria paremmin kuin kiristykset. Kellään ei ole varaa siihen, että ihmiset voivat pahoin kesken työuran tai jäävät aikaisin pois. Jos opinnot venyvät puolella vuodella tai vuodella, mutta sillä vältytään kesken työuran usean vuoden työkyvyttömyydeltä, kokonaisuus jää reilusti positiivisen puolelle.
6. Lopulta kyse on yksilöllisistä elämäntilanteista, ja tulisi luottaa siihen, että ihmiset osaavat itse arvioida miten haluavat opintonsa, työnsä ja elämänsä rytmittää. Opintotukea on jo rajallinen määrä, opiskeluaikaa on rajallinen määrä ja ihmisillä usein on aika sisäsyntyinen halu eteenpäin elämässä.
”Itse suunnittelin opintoni alusta asti siten, että suorittaisin noin 45-50 noppaa vuodessa (joskus enemmän, joskus vähemmän). Näin valmistuu noin kuudessa vuodessa, kelan tuet juoksee, työmäärä pysyy inhimillisenä ja ehtii tekemään muutakin jännää kuin opiskella. Eli kyllä minun kohdallani ainakin voi syyttää tavoitteenasetantaa, jossa se formaali koulutus ei ollut ainoa asia mitä yliopistoajaltani halusin!” Jori Jämsä, tekniikan alan opiskelija
Ehdotammekin, että lyhennettäisiin opintoajoista ainakin sen verran mitä jatkuva keskustelu opintoaikojen lyhentämisestä vie. On täysin järkevää katsoa koulutusohjelmia ja poistaa sieltä käsittämättömyyksiä, jotka vaikeuttavat opintoja, mutta on täysin järjetöntä hokea muodotonta opintojen nopeuttamista yksilöimättä kenen opintojen pitäisi nopeutua ja miksi.
Ps. Suomen ylioppilaskuntien liiton 78 tapaa pidentää työuria on edelleen hyvin ajankohtainen listaus:
http://www.syl.fi/2012/01/25/syl-yksi-ei-riita-tarjolla-78-tapaa-pidentaa-tyouria/
AYY:n koulutuspoliittinen sektori
Elli, Jimmy, Mikko ja Susanna