Opetussuunnitelma on yksi tärkeimmistä papereista, joka vuosittain Aallossa koulutusohjelmissa tuotetaan. Opetussuunnitelman tulee kuvata mitä opintojaksoja yliopisto tuottaa, jotta opiskelija voi saavuttaa tutkinnon osaamistavoitteet. Se heijastuu myös suoraan siihen, miten henkilökunnan työaikaa käytetään, miten paljon tarvitaan erilaisia tiloja ja miten opiskelija voi suunnitella opintojaan. Aallossa harkitaan nyt kaksivuotiseen opetussuunnitelmakauteen siirtymistä. Ylioppilaskunnan kanta uudistukseen on positiivinen. Kahdelle tai kolmelle vuodelle kerralla suunniteltu opetussuunnitelma tukisi opiskelijoiden HOPS:ien tekoa ja mahdollistaisi pitkäjänteisempää suunnittelua.
On kuitenkin tärkeää kuulla myös huolia, jotka liittyvät mahdolliseen uudistamiseen. Esiin on nostettu esimerkiksi huoli suunnittelun kankeutumisesta. Tekstin loppuun olen kerännyt vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.
Tämänhetkinen tilanne
Aallossa käytetään sanaa opetussuunnitelma. Yliopiston johto antaa vuosittain ohjeen opetussuunnitelmien tekemiseen ja opintojen aikatauluttamiseen seuraavalle vuodelle. Opetussuunnitelmaa käsitellään koulutusohjelmissa, laitoksilla ja korkeakouluissa. Yliopiston akateemisten asioiden komitea käsittelee opetussuunnitelmaprosessia ja yliopiston yleisiä ohjeita, mutta korkeakoulujen akateemisten asioiden komiteoilla on päätäntävalta opetussuunnitelmien sisällöistä.
Tutkintorakenne ja –vaatimukset uudistetaan harvoin, nyt juuri on menossa loppuun viimeisin uudistuskierros.
Ongelmat:
-
Vuosittainen opetussuunnitelman kriittinen tarkastelu ja uudistaminen on hyvin työllistävää.
- Jos kokonaisvaltainen tarkastelu koetaan kovin kuormittavaksi, saatetaan keskittyä tekemään pieniä viilauksia ilman yhteistä pohdintaa (niin kutsuttuja lisäys-poisto-muutos-listoja)
- Useana vuonna tehnyt pienet muutokset saattavat ilman kokonaistarkastelua johtaa fokuksen karkaamiseen
- Ajan löytäminen eri yksiköiden järjestämän opetuksen yhteiseen kehittämiseen voi olla vaikeaa vuosittain. Myös eri yksiköiden järjestämän opetuksen muutosten arviointi toisen yksikön järjestämään opetukseen on haastavaa joka tapauksessa.
- Suurempien uudistusten läpivieminen etukäteiskouluttamista ja kunnollista valmistautumista myöten vie aikaa. Vuosittainen uudistustahti ei välttämättä kannusta tekemään kunnianhimoisia sisältöpohdintoja.
- Opiskelijalle ei virallisesti luvata tiettyjen kurssien toteutumista kuin vuosi kerrallaan (vaikka tietysti käytännössä suuri osa kursseista tulee suoraan tutkintovaatimuksista ja on hyvin vakiintuneita). Opiskelijan pitäisi ja kannattaisi kuitenkin tehdä HOPS pidemmäksi aikaa ja hyvissä ajoin.
Edut:
-
Joka toinen vuosi olisi rauhoitettu suuremmilta muutoksilta ja intensiiviseltä uudistustyöltä
- Tämä olisi suunniteltua, eikä kuormittavuudesta johtuvaa
- Silloin kun tarkastelun aika on, se tehdään kunnolla
- Pitkäjänteisyys opettajille ja opiskelijoille. Tieto kursseista olisi virallisestikin pysyvämpää ja mahdollistaisi varmempaa suunnittelua.
- Korvaavuuksia ja muita eritysjärjestelyjä muuttuneiden kurssien vuoksi tarvitsisi tehdä isommassa määrin vain parin vuoden välein.
- Opetuksen kehittämisen ryhmillä tai toimijoilla olisi selkeä sykli, jolla arvioida kokonaisuutta ja valmistella siihen muutoksia. Suurempiin muutoksiin ehdittäisiin kouluttaa ja ajaa sisään jo ennen kuin muutokset viedään kursseille asti.
- Konkreettinen lukujärjestys voisi olla helpompaa tehdä kun uusia kursseja ei ilmestyisi vuosittain.
Muualla
- Tampereen teknillisellä yliopistolla on sama samanlainen järjestely kuin Aallossa.
- Turussa opetussuunnitelmat tehdään kahdeksi vuodeksi kerrallaan ja opetusohjelma lukukausittain.
- Tampereella ja Jyväskylässä opetussuunnitelmat tehdään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja opetusohjelmat vuosittain.
- Hankenilla on siirrytty hiljattain kahden vuoden kauteen ja nyt on puhetta jo kolmeen vuoteen pidentämisestä.
- Esittämistapa vaihtelee, mutta pääsääntöisesti opiskelijalle näytetään opetussuunnitelma (opinto-oppaana tai erillisenä dokumenttina), joka sisältää tiedon myös tutkintorakenteesta, ja kurssihallintajärjestelmä tai ilmoittautumisjärjestelmä kertoo opetusohjelman ja auttaa luomaan opiskelijan lukujärjestyksen.
UKK
Eikö tämä kankeuta järjestelmää? / Enkö saa kehittää kurssiani?
Kankeuttamisesta voidaan olla montaa mieltä, mutta jatkuvaa kehitystä tämä ei estä. Opetussuunnitelmaa ei tarvitse tehdä sellaisella yksityiskohtaisuuden tasolla, etteikö opetusjärjestelyihin kurssien sisällä voisi tehdä muutoksia. Osaamistavoitteisiin ja muihin opetussuunnitelmassa kuvattuihin asioihin voisi edelleen tehdä perustellusta syystä AAK:ssa muutoksia myös kesken kauden, mutta niidenhän pitäisi jo nytkin olla melko pysyviä tutkinnon osaamistavoitteiden mukaisesti. Pidempään kauteen ei tietenkään olisi tarkoitus hirttäytyä tavalla, joka olisi epätarkoituksenmukaista, mutta on tarkoitus toimia ohjelmalähtöisesti niin, että kurssien osaamistavoitteet aina liittyvät koulutusohjelman osaamistavoitteisiin.
Miten tämä suhtautuu akateemiseen vapauteeni opettaa mitä koen tärkeäksi?
Ohjelmalähtöinen, pitkäjänteinen opestussuunnitelmatyö ei pyri millään tavalla haastamaan tieteentekijöiden akateemista vapautta. Opetussuunnitelmat suunnitellaan ja hyväksytään akateemisessa yhteisössä, jossa juuri sen tieteenalan oman asiantuntijat kollegiaalisesti päättävät mitä asioita tutkinnon ja kurssien osaamistavoitteiksi tulee. Yksittäisellä opettajalla on edelleen sama opettajan vapaus osallistua suunnitteluun ja toteuttaa kurssinsa sisältö kuten hän näkee parhaaksi. Toki osa opetussuunnittelmatyötä on katsoa myös käytetäänkö koulutusohjelmassa vaikkapa monipuolisia opetusmenetelmiä tai arviointitapoja, mutta yhteisessä suunnittelussa ei ole tarkoitus pakottaa ketään opettajaa toimimaan itselleen täysin vieraalla tavalla.
Johtaako tämä siihen, että koko OPS menee uusiksi parin vuoden välein? Hukummeko opiskelijoihin, jotka eivät tiedä minkä vanhan kurssin voi korvata uudella?
Uudistamisen määrä riippuu täysin yliopiston ja koulutusohjelman tavoitteista. Jos vanhaan ollaan tyytyväisiä, mitään ei ole pakko muuttaa. Nytkin on teoriassa ollut mahdollisuus pistää vaikka kaikki kurssit uusiksi vuosittain, mutta ei se ole ollut tarkoituksenmukaista. Aina kursseja uudistaessa tai vaihtaessa korvaavuudet joudutaan kuitenkin miettimään, joten siihen tämä ei tuo muutosta. On myös mahdollista kuvata OPS:iin vaihtuvasisältöisiä kursseja, joiden osaamistavoitteet voi jo lähtökohtaisesti täyttää vuosittain vaihtuvilla sisällöillä. (Esimerkiksi kuvitteellinen kurssikoodillinen kurssi ”Arkkitehtuurin nykyvirtauksia”, jonka osaamistavoitteet olisivat sellaiset, että laitos voi vuosittain kerätä sen alle vierailijakursseja, itsenäistä opiskelua tai opintomatkoja. Joka vuosi ei tarvitsisi keksiä siis uutta kurssia ja koodia vaihtuvasisältöiselle kurssille, jonka osaamistavoitteet ovat kuitenkin samat.)
Eikö opiskelija hämmenny, jos opetussuunnitelma menee uusiksi noin usein?
Teoriassahan opiskelijalla on nyt mahdollisuus hämmentyä vuosittain, koska ohjelmat voivat tehdä merkittäviäkin muutoksia vuosittain. Nyt sentään joka toinen vuosi olisi rauhoitettu isommilta muutoksilta. Ei ole syytä olettaa, että koulutusohjelmat innostuisivat tekemään massiivisia muutoksia rauhallisemmassakaan tahdissa, varmasti tietyt ydinsisällöt ja kivijalkakurssit pysyvät melko muuttumattomina kuten nykyäänkin. Kahden vuoden sykli tarkoittaa sitä, että osalle opintojen ajalle osuu useampi OPS:n uudistus kuin toisille, mutta verrattuna nykytilaan tilanne olisi silti rauhallisempi.
Joudummeko ongelmiin, jos lupaamme, että joku kurssi on kahden vuoden päästä, emmekä voikaan pitää sitä?
Tavallaan kyllä. Opetussuunnitelma on AAK:n hyväksymä ja sellaisenaan velvoittava, ellei siihen tehdä päätöksellä muutoksia. Opetussuunnitelmaan voi toki kirjata mikäli joku kurssi pidetään vain vuorovuosittain tai vaihtelevasti joidenkin muiden kurssien kanssa. (Esimerkiksi valinnaiskurssien valikoimassa voi olla kursseja, joita ei kaikkia järjestetä vuosittain). Olisi toki toivottavaa, että yksikkö pystyy suunnittelemaan toimintaansa ainakin kahden vuoden sykleissä. Kursseja nykyäänkin peruuntuu ja järjestelyjä joudutaan tekemään, joten muutoksen ei pitäisi olla suuri nykytilaan verrattuna.
Tuleeko tästä lisää työtä?
Voi toki olla, että siirtymävaiheessa opetussuunnitelmaa joudutaan katsomaan tarkemmalla silmällä kuin aiemmin. Voi myös olla, että kahden vuoden välein tapahtuva järjestelmällisempi uudistaminen tuntuu työläämmältä kuin pienet uudistukset vuosittain. Lisätyö ei kuitenkaan ole tavoitteena. Tämä voitaisiin kytkeä jo olemassa olevaan program review -sykliin.
Mitä hyötyä tästä olisi opetuksen kehittämisen kannalta?
Energiaa ehkä säästyisi kokonaisvaltaisempaan arvioon vuorovuosittain. Aikaa jäisi kouluttaa ihmisiä välissä ennen kuin uudistuksia vietäisiin käytäntöön. OPS:n uudistamisen äärelle ehdittäisiin mahdollisesti kerääntyä paremmin, eikä keskittyä vain viilaamaan yksittäisten kurssien sisäisiä muutoksia.
Susanna Koistinen
Asiantuntija, koulutuspolitiikka