For English translation, see next post (Another paying student to study at Aalto)

 

Tänään 28.11. vietetään kaikissa Suomen yliopistoissa maksuttoman koulutuksen päivää, joka pureutuu meneillään olevaan lukukausimaksukokeiluun. Ylioppilaskunnat ja SYL organisoivat tempauksia, tapahtumia ja tietoiskuja ympäri maata. Aallossa päivä näkyy AYY:n tiedotuskampanjana netissä ja opiskelijaravintoloissa.

 

AYY:n toimintatapana on ollut tiedottaa avoimesti siitä, mitä tiedämme lukukausimaksukokeilun etenemisestä Aallossa. Harras toiveemme on, että kun Suomen hallitus keväällä päättää, luovutaanko maksuista vai jäävätkö ne voimaan, päätös perustuu tosiasioihin eikä epämääräiseen mutu-tuntumaan – näin tehdään parhaat yhteiskunnalliset päätökset.

 

Tänäkin vuonna vain yksi täyden lukukausimaksun maksava opiskelija

 

Miltä siis näyttävät tosiasiat tänä lukuvuonna? Kun uudet opiskelijat ovat saapuneet Aaltoon, on jo toisen kerran käynyt niin, että hyväksytyistä opiskelijoista suuri osa on jättänyt saapumatta. Meillä on jälleen vain yksi uusi opiskelija, joka maksaa koko lukukausimaksun itse.

 

Aallon maksuohjelmiin EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta hyväksytyt ja saapuneet opiskelijat syksyllä 2011 ja 2012:

 

 

 

 

Verrattuna edelliseen vuoteen uusi ilmiö on, että jopa niistä opiskelijoista, jotka ovat saaneet stipendin, yllättävän suuri osa on jättänyt ottamatta paikkaansa vastaan. Siitä huolimatta kato on prosentuaalisesti sitä suurempi, mitä suurempi osa lukukausimaksusta opiskelijan pitäisi maksaa itse. Tämä viittaa siihen, että lukukausimaksuilla on karkottava vaikutus kansainvälisiin opiskelijoihin. Alla oleva kuvio havainnollistaa maksun suuruuden vaikutusta opiskelupaikan houkuttelevuuteen.

 

 

 

 

Myös maksukokeilun tulot ovat edelleen selvästi pienemmät kuin kustannukset, joita aiheutuu stipendeistä, hallinnosta ja satsauksista maksuohjelmiin ja oheispalveluihin.*

 

 

 

 

Vaarana onkin, että lukukausimaksujen karkottava vaikutus yhdistettynä korkeakoulujen kansainvälistymistavoitteisiin pakottaa käyttämään opiskelijoiden houkutteluun sellaisia varoja, jotka muuten voitaisiin käyttää parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien opiskelijoiden opintojen laadun parantamiseen. Samalla maksullisten ohjelmien opiskelijoista tulee etuoikeutettu ryhmä suhteessa muihin opiskelijoihin.

 

Veronmaksajien rahoja ei siis näillä keinoilla säästetä. Etenkin kun moni kansainvälinen opiskelija on itsekin tulevaisuuden veronmaksaja. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan 49 % kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista oli vuoden kuluessa valmistumisestaan työllistynyt Suomeen. Tämän joukon maksamat verot ovat monin verroin merkittävämpi summa kuin pois lähteneiden kansainvälisten opiskelijoiden koulutuksesta valtiolle aiheutuneet kustannukset. Jos karkotamme heidät maksuilla, ammumme itseämme jalkaan.

 

Lue lisää:

HS vieraskynä: Lukukausimaksu ei tuo Suomeen rahavirtaa

AYY blogi: Lukukausimaksukokeilusta laiha saldo

 

Hanna Sauli

AYY:n kv-asiantuntija

 

*= alemman kuvan väriselityksissä oli virhe, joka on korjattu blogiin 28.11. klo 15.16. -HS

 

Scroll down for English translation

 

Analysoin lukukausimaksukokeilusta saatuja kokemuksia blogissa edellisen kerran vuosi sitten. Nyt kun maksukokeilua on seurattu vuosi enemmän, uutta tietoa on saatu runsaasti. Se on enimmäkseen vahvistanut arvioita, joita esitin aiemmassa kirjoituksessa Lukukausimaksukokeilu, pelot ja toiveet.

 

Kyse on siis EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta saapuvien opiskelijoiden lukukausimaksukokeilusta, joka alkoi Aallossa syksyllä 2011. Eduskunnan päätöksellä aloitettu kansallinen kokeilu kestää vuoteen 2014 saakka. Aallosta mukaan on liitetty kymmenen englanninkielistä maisteriohjelmaa, joissa kaikissa peritään 8000 euron suuruisia lukuvuosimaksuja. Maksuja kompensoidaan stipendeillä.

 

Koekaniineina muutama opiskelija

 

Maksukokeilu kutistui paljon pienemmäksi kuin opetus- ja kulttuuriministeriö oli alun perin suunnitellut. Suurin osa korkeakouluista ei lähtenyt alun perinkään mukaan kokeiluun. Osa lähti mukaan vain muutamalla ohjelmalla. Niissä ohjelmissa, joissa maksuja peritään, on maksavia opiskelijoita yleensä vain yksi tai muutama. Moni opiskelija on perunut opiskelupaikkansa maksun vuoksi, tai vaihtoehtoisesti saanut stipendin, joka kattaa maksun, joten jäljelle jää kovin vähän maksajia.

 

Aalto on kokeilussa mukana suuremmalla panostuksella kuin muut korkeakoulut, mutta meilläkin vain yksi opiskelija on tähän mennessä maksanut koko 8000 euron lukuvuosimaksun. Muut ovat opiskelleet stipendien turvin.

 

Hallitus on tekemässä päätöksen maksujen jatkosta todennäköisesti syksyllä 2012, siitä huolimatta, että kokeilusta ei ole saatu juurikaan tuloksia. Joko kokeilu kuopataan kokonaan, maksut otetaan pysyvästi käyttöön tai sitten kokeilua jatketaan vielä vuodella tai parilla.

 

Enemmän kustannuksia kuin tuottoja

 

Aallossa hakijat jaetaan aiemman opintomenestyksen perusteella neljään stipendikategoriaan. Se, minkä kategorian stipendi opiskelijalle myönnetään, vaikuttaa selvästi siihen, ottaako opiskelija paikkansa vastaan. Parhaat stipendit, jotka kattavat sekä lukukausimaksut että 8000 euroa elinkustannuksia, otetaan halukkaasti vastaan. Sen sijaan kokonaan ilman stipendiä jääneet eivät tule Aaltoon, vaan valitsevat usein toisen yliopiston. Tämä käy hyvin ilmi hyväksyttyjen ja paikkansa vastaanottaneiden lukumäärissä.

 

Aallon maksuohjelmiin EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta hyväksytyt ja paikkansa vastaanottaneet opiskelijat syksyllä 2011 ja 2012:

 

                               2011                              2012

stipendikategoria  hyväksytyt  saapuneet  hyväksytyt  paikan vastaanottaneet

saa 8000 e              8                  8                7                   4

ei maksa mitään      27                20               29                12

maksaa 4000 e        32                9                20                 9

maksaa 8000 e        14                1                22                 5

Yhteensä                 81               38               78                 30

 

Näin ollen stipendien jakamisen jälkeen hyväksytyistä putoaa pois joukko opiskelijoita, erityisesti niitä, joiden pitäisi maksaa lukukausimaksu kokonaan itse.

 

Tästä seuraa se jännittävä ilmiö, että lukukausimaksujärjestelmä tuottaa enemmän kustannuksia kuin tuloja. Aallolle jäävät käteen lähinnä stipendiaatit, eikä stipendejä jaettaisi ilman maksukokeilua. Toki luopumalla stipendeistä voitaisiin vähentää kustannuksia, mutta silloin myös kansainvälisten opiskelijoiden määrä Aallossa vähenisi. Tämä olisi jyrkässä ristiriidassa Aallon tavoitteiden kanssa, onhan päämääränä tulla kansainväliseksi huippuyliopistoksi.

 

Lukukausimaksuja perivissä korkeakouluissa on myös tyypillistä, että hallintoon, mainontaan ja oheispalveluihin joudutaan käyttämään ylimääräistä rahaa. Näin on Aallossakin, joka on palkannut maksukoordinaattorin ja tarjoaa maksullisten ohjelmien opiskelijoille sairausvakuutukset ja ylimääräisen suomen kurssin. Lisäksi jokaiselle maksukokeiluun osallistuvalle ohjelmalle on myönnetty kertaluonteinen 25 000 euron lisäraha, jolla oli tarkoitus kehittää ohjelmien laatua. Tosin näistäkin rahoista osa käytettiin opetuksen laadun kehittämisen sijaan markkinointiin.

 

Pikkusummia kokonaiskuvassa

 

Viime vuonna loppusumma oli 20 000 euroa* pakkasen puolella, kun Aallon lukukausimaksuista vähennettiin myönnetyt stipendit. Vuoden 2012 opiskelijamäärät ovat vielä alustavia, mutta saldo näyttäisi nousevan hieman viime vuodesta, sillä Aalto jakaa parhaita stipendejä hieman vähemmän kuin viime vuonna. Lukukausimaksujen ja stipendien maksun jälkeen ollaan 44 000 euroa plussalla. Kuitenkin jos huomioidaan kokeilun hallinnolliset kulut, vakuutukset, suomen kurssi ja osa viime vuotisesta 250 000 euron kehittämisrahasta, viivan alle ei jää tuottoja.

 

Toisaalta Aallon kokonaisbudjetti lähentelee 400 miljoonaa, joten maksujen periminen pysyy kaiken kaikkiaan yliopiston talouden kannalta melkoisen yhdentekevänä, vaikka se joskus alkaisikin sujua paremmin ja laajenisi koskemaan suurempaa joukkoa opiskelijoita.

 

Myös kansantaloudellisesti maksuilla on häviävän pieni merkitys. Paljon suurempi merkitys on niillä kansainvälisillä opiskelijoilla, jotka jäävät Suomeen työskentelemään ja maksamaan veroja. He hankkivat koulutuksensa ulkomailta lapsesta kandiin asti ja tuottavat siten koulutusjärjestelmällemme kustannuksia vain kahden vuoden opintojen edestä. Heidän avullaan Suomen huoltosuhteen heikkenemistä voidaan hieman hidastaa. Sikäli kuin maksuton koulutus edistää heidän saamistaan maahan, se on varsin hyvätuottoinen investointi.

 

Kansainvälistymisen jarru vai katalyytti?

 

Aalto ei missään tapauksessa ole valitsemassa maksujen ja kansainvälistymisen välillä. Pikemminkin maksuista koetetaan toistaiseksi huonolla menestyksellä tehdä välinettä yliopiston houkuttelevuuden lisäämiseksi. Käytännössä kaikki korkeakoulut tähtäävät kansainvälistymiseen, ja niitä velvoittavat Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa asetetut tavoitteet kv-opiskelijamäärien kasvattamisesta.

 

Kokeilu ei ole kuitenkaan antanut mitään viitteitä siitä, että maksut lisäisivät suomalaisen korkeakoulutuksen houkuttelevuutta. Usein kuulee puhuttavan kiinalaisista, joiden silmissä korkea hinta on korkeakoulutuksen laadun tae. Kuitenkin evidenssi siitä, että tämä ryhmä olisi millään tavalla merkittävä, puuttuu. AYY:n teettämässä kyselyssä Aallon nykyiset kansainväliset tutkinto-opiskelijat suhtautuivat ylipäätään hyvin kielteisesti maksuihin, kiinalaiset vastaajat mukaanlukien. Kv-opiskelijoidemme enemmistö osoittautui myös melko vähävaraisiksi. Tutkimus osoittaa ainakin että Aallon on löydettävä aivan uusi kohderyhmä, jos maksullisuus laajenee.

 

 

Kuten muissakin hankinnoissa, koulutuksen ostajaa kiinnostanee lähinnä hinta-laatusuhde, jonka perusteella valitaan omaan maksukykyyn sopivista vaihtoehdoista paras. Laatua arvioidaan esimerkiksi koulutuksen jälkeisten työllistymisnäkymien ja korkeakoulurankingien perusteella. Kun maksuja aletaan yhtäkkiä periä, heikkenee hinta-laatusuhde opiskelijan kannalta. Aallosta pois jättäytyneitä onkin eniten ilman stipendiä jääneiden ryhmässä – mikäpä sen loogisempaa.

 

Tutustu AYY:n lukukausimaksukyselyn tuloksiin

 

Hanna Sauli

AYY:n kv-asiantuntija

 

The scarce results of the tuition fee trial

 

(translation)

 

I analyzed the results of the tuition fee trial in this blog last summer. Now that the trial has been going on for a year more, we know a lot more about the effects of the fees. Still, what I have learned mostly supports observations I made in my previous post Tuition fee trial, fears and expectations.

 

The tuition fee trial for students arriving from non-EU/EEA countries started in Aalto in the autumn of 2011. The Finnish parliament took the decision to initiate a national experiment, which will continue until 2014. Ten English Master’s programs from Aalto charge a yearly tuition fee of €8,000. The fees are compensated with scholarships granted to some students.

 

Conclusions based on a few students

 

The tuition fee trial has been implemented on a much smaller scale than intended by the Ministry of Education. Already in the beginning most higher education institutions decided not to participate. Some institutions took part with a few programs only. The programs that charge fees usually have only one or a few paying students. Many students have cancelled their study place due to the fee, while others have been granted a scholarship which covers the fees. Thus the number of students who actually pay fees is very small.

 

Aalto has invested more in the trial than other institutions, but even here only one student has so far paid the entire €8,000 tuition fee. Others have been granted scholarships.

 

Despite the modest results of the trial, the Finnish government will most likely decide this autumn what happens after the trial period. Either the trial will be abolished or charging tuition fees will be legalized permanently – or the trial will be extended with a year or two.

 

More costs than gains

 

In Aalto the applicants are divided into four scholarship categories based on their previous study record. Clearly the likelihood that a student confirms her study place at Aalto depends strongly on which type of scholarship the student was granted. The best scholarships, which cover the tuition fees and €8,000 of living costs per year, are accepted eagerly, while those who are left completely without a scholarship do not come to Aalto, but often choose another institution. This is clearly visible in the number of students accepted to Aalto and students who have confirmed their study place.

 

Students accepted to Aalto from non-EU/EEA countries and students who confirmed their study place in the autumn of 2011 and 2012:

 

                                    2011                      2012

scholarship category  accepted  arrived  accepted  confirmed their study place

gets €8,000                  8               8             7             4

pays no fee                  27              20          29            12

pays €4,000                 32              9            20            9

pays €8,000                 14             1             22            5

Total                            81             38           78            30

 

Thus after the scholarships have been allocated, a number of students accepted to Aalto cancel their arrival, especially those who are supposed to pay the entire fee themselves.

 

This has an interesting consequence: the tuition fee system generates more costs than income. Aalto only receives the students who got scholarships. Were there no tuition fees, the scholarships would not exist either. Of course it would be possible to cut costs by abolishing the scholarship system, but it would make the number of international students decline. This would be completely against Aalto’s goals, after all the aim is to become an international top university.

 

It is also typical that fee-charging institutions have to use a lot of additional resources on administration, marketing and student services. This is also the case in Aalto, which has hired a tuition fee coordinator and offers students in fee-charging programs health insurance and an additional Finnish language and culture course. In addition Aalto granted each of the ten programs that participate in the fee trial an extra €25,000 intended for developing the quality of the programs. However a part of the money was used in marketing instead of improving quality.

 

Pocket money in the big picture

 

In the academic year 2011-2012 Aalto spent €20,000* more on scholarships than it earned in tuition fees. The statistics for the next academic year are only preliminary, but it seems the balance will be somewhat higher this year, because Aalto allocates fewer scholarships in the highest category than last year. After the tuition fees and scholarships have been paid, the balance is €44,000. However when all the additional costs of the tuition fee trial are taken into account – the administrative costs, insurance, Finnish course and part of the €250,000 granted to developing the programs last year – the balance is hardly positive.

 

On the other hand the total budget of Aalto is close to 400 million, so charging fees would have little significance for the university’s finances even if it started to work better and was practiced on a larger scale in the future.

 

For the national economy, too, the fees have little if any significance. Those international students, who stay in Finland, work and pay taxes, have a much larger impact. They are educated abroad from child to bachelor and thus Finland has to finance only two years of their studies. These students could help Finland balance a little bit the rapidly weakening ratio of people in the labour force and those dependent on welfare. If tuition-free education helps Finland to attract them, it is a profitable investment.

 

A driver or a hindrance to internationalization?

 

Aalto is definitely not going to choose between the fees and internationalization. On the contrary, the university is trying to use the fees as a tool for increasing the attractiveness of the university, so far with little success. Practically all higher education institutions aim at internationalization, and they are also tied by the targets set in the Strategy for the internationalization of higher education institutions for increasing the number of international students.

 

The trial has not given any indications that the fees would increase the attractiveness of Finnish higher education. One common argument is that there are lots of Chinese people out there, who think that high tuition fees guarantee a high quality of education. However the evidence that this is a significant group is lacking. In a study commissioned by AYY the current international students at Aalto, including the Chinese, take a very negative stance towards tuition fees. The majority of the respondents also possessed very limited funds to finance their education. The study at least indicates that Aalto has to find a completely new target group if it wishes to charge fees from the majority of international students.

 

 

Just like anyone who wishes to purchase something, a buyer of education is probably interested in the price quality of the options available and will select the best affordable option. The quality is evaluated for example based on employment prospects and rankings. When a university suddenly starts to charge fees, the price quality decreases. Thus the number of students who do not accept their place at Aalto is the highest within the group that was left without a scholarship – what would be more logical than that?

 

More results from the AYY tuition fee survey

 

Hanna Sauli

Specialist, International Affairs

 

*Korjattu 24.8.2012: tässä luki aiemmin 4 000 euroa, mutta laskelmassa oli jäänyt huomioimatta kahden opiskelijan putoaminen pois maksavien joukosta saatuaan pysyvän oleskeluluvan. Aallon tappio oli siis tosiasiassa hieman suurempi, 20 000 euroa. -HS

 

*Corrected 24 Aug 2012: I had originally written €4 000 here, but this calculation did not take into account two students who had gained permanent residence and therefore did not have to pay tuition fees after all. Thus in reality Aalto’s costs were a bit higher, €20 000. -HS

 

 

(in english and swedish below)

AYY tarjosi kymmenhenkiselle delegaatiolle unohtumattoman vierailun kesällä 27.6 – 3.7. Tsinghuan yliopiston ylioppilaskunnan edustajat tulivat innokkaana Suomeen oppimaan tavoistamme toimia ylioppilaskunnassa sekä tapaamaan niin Aallon kuin eri yritysten johtoa. Koko viikon porottanut aurinkokin antoi oman lisänsä viikon onnistumiseen!

Mielenpainuvin kokemus oli varmasti osallistuminen European Business Leaders Conventionin illalliselle, jossa Euroopan huippujohtajat keskustelivat Euroopan ja eurooppalaisten yritysten suhteesta Kiinaan.

Tämän lisäksi delegaatio pääsi keskustelemaan niin KONEen toimitusjohtaja Matti Alahuhdan, Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilän kuin presidentiksi pyrkivän Pekka Haaviston kanssa. Myös mielenkiintoiset visiitit Aallossa, Design Factorylla ja Rovion tiloissa saivat hienoa palautetta kiinalaisilta.

Ohjelman monipuolisuutta lisäsivät niin SEFEn ja TEKn illanistujaiset, Kiinan suurlähetystön vierailu, veneajelu Otaniemen edustalla, mökkivierailu TF:n sportstuganilla mato-onkineen sekä jokailtaiset tutustumiset suomalaiseen opiskelijakulttuuriin 🙂

Parasta ja hienointa vierailussa oli kuitenkin se, että henkilökohtaisten ystävyyksien solmimisen lisäksi AYY sai luotua todella vahvan ystävyyssuhteen tähän Kiinan ehdottomaan eliittiin kuuluvan yliopiston ylioppilaskuntaan. Tästä on hienoa jatkaa ja nyt syksyllä onkin tarkoitus kehitellä jokin tapahtuma / toimintapa, jolla mahdollisimman monet sekä Aallon että Tsinghuan yliopiston opiskelijoista pääsisivät tekemään yhdessä asioita.

AYY kiittää kaikkia viikon vierailun järjestelyssä auttaneita ja ohjelmaan osallistuneita mahtavasta panoksesta! Ilman upeita ihmisiä tämä viikko olisi voinut jäädä hieman vaisuksi kokemukseksi, mutta nyt on varmaa, että kiinalaiset ystävämme tulevat muistamaan vierailun todella pitkään.

Hyvää alkavaa syksyä toivottaen,

Teemu

—

Tsinghua visitors experiencing the best parts of Finland

AYY offered an unforgettable visit to a ten person delegation in the summer between 27 June and 3 July. The representatives of the Student Union of Tsinghua University arrived in Finland keen to learn about our work habits in the student union and meet the executives at Aalto and various corporations. The hot weather during the whole week also added its own touch to the successful week!

The most memorable experience was definitely the participation at the dinner party of European Business Leaders Convention where the top leaders of Europe discussed the business relationships between Europe and European corporations and China.

In addition, the delegation discussed with CEO of KONE Matti Alahuhta, the Chamber of Commerce CEO Risto E.J. Penttilä and Pekka Haavisto who is running for the presidency.  Interesting visits to Aalto, Design Factory and Rovio also received really positive feedback from the Chinese.

The visit was made even more diverse with the social evening of SEFE and TEK, visit by the Chinese Embassy, boat ride on the coast of Otaniemi, cottage trip with worm fishing rods in the cottage of Teknologföreningen and nightly introductions to the Finnish student culture. J

In addition to forming personal friendships, the best aspect of this visit was that AYY was able to create a very strong friendship with this student union of the university which is part of the absolute elite of China. This is a good place to continue and in the autumn we intend to create an event / activity where as many students as possible both from Aalto and Tsinghua can do things together.

AYY would like to thank everyone who helped in organising the week and participated in the events for their outstanding contribution! Without these amazing people the week would have not been so great but now it is certain that our Chinese friends will remember their visit for a very long time.

—

Tsinghuastuderandena var och upplevde de bästa av Finland

AUS bjöd på ett oförglömligt besök åt en tiopersoners delegation på sommaren 27.6 – 3.7. Representanter från Tsinghuauniversitetets studentkår kom ivrigt till Finland för att lära sig av våra sätt att fungera inom studentkåren och för att möta såväl Aalto-universitetets som olika företags ledning. Solen som gassade på hela veckan hade också sin del i att veckan blev lyckad!

Säkert den mest minnesvärda upplevelsen var deltagandet i European Business Leaders Convention-middagen där Europas högsta ledare diskuterade Europas och europeiska företags relationer till Kina.

Förutom detta fick delegationen diskutera såväl med KONE:s VD Matti Alahuhta, Centralhandelskammarens VD Risto E.J. Penttilä som Pekka Haavisto som strävar till att bli president. Även de intressanta besöken till Aalto, Design Factory och Rovios utrymmen fick bra respons från kineserna.

Programmets mångsidighet ökades med  SEFE:s och TEK:s kvällsbjudningar, besök till Kinas ambassad, en båttur utanför Otnäs, besök till TF:s sportstuga med metspö med och med att varje kväll bekanta sig med den finska studiekulturen. J

Det bästa och finaste i besöket var emellertid det att förutom att skapa personliga vänskaper fick AUS skapad en oerhört stark vänskapsrelation till studentkåren från ett universitet som hör till Kinas absoluta elit. Härifrån är det fint att fortsätta och nu på hösten är det meningen att skapa något evenemang/arbetspraxis med vilket så många studerande som möjligt från såväl Aalto- som Tsinghuauniversitetet skulle kunna göra saker tillsammans.

AUS tackar alla som hjälpt till att organisera det en vecka långa besöket och de som deltagit i programmet för en fantastisk insats! Utan fantastiska människor skulle denna vecka ha kunnat förbli en tråkig upplevelse men nu är det säkert att våra kinesiska vänner kommer att komma ihåg besöket oerhört länge.

—

(Scroll down for English translation)

 

Kuten toivottavasti useimmat opiskelijat ovat jo kuulleet, Aallossa alkaa ensi syksynä EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksukokeilu. Kyseessä on eduskunnan päätöksellä aloitettu kansallinen kokeilu, joka kestää vuoteen 2014 saakka. Aallosta mukaan on liitetty kymmenen englanninkielistä maisteriohjelmaa, joissa kaikissa peritään 8000 euron suuruisia lukuvuosimaksuja. Maksuja kompensoidaan stipendeillä. Jos maksullisuus vakiinnutetaan, se laajenee todennäköisesti koskemaan kaikkia englanninkielisiä maisteriohjelmia.

 

Maksukokeilu on ollut kiivaan poliittisen väännön aihe. Opiskelijaliike on suhtautunut ja suhtautuu maksukokeiluun hyvin skeptisesti, sillä siihen liittyy monia vakavia uhkakuvia. Suhtautuminen kokeiluun jakaa myös puoluekenttää. Nyt kun tämän vuoden hakijamääristä on saatu jo tietoa, on hyvä hetki tehdä väliarvio siitä, näyttävätkö pelot yhä aiheellisilta ja kokeiluun ladatut odotukset realistisilta. Luonnollisesti kuva tarkentuu vielä kokeilun edetessä ja AYY seuraa edelleen kehitystä tarkasti.

Toteutuvatko pelot?

1. Hakijamäärät putoavat ja kansainvälistyminen tyssää.

 

Ehkä vähän. Kokeilu koskettaa vain pientä joukkoa opiskelijoita. Maksullisiin ohjelmiin on hyväksytty tänä vuonna 81 EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevaa. Niissä ohjelmissa, joissa maksuja peritään, EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten hakijoiden määrät ovat laskeneet jonkin verran. Erityisesti teknillisellä alalla, jossa on paljon varsinkin aasialaistaustaisia tutkinto-opiskelijoita, pudotus oli selvä: -39 prosenttia, jos ei huomioida tänä vuonna alkavaa Mechanical engineering -ohjelmaa. Kauppatieteellisellä ja taideteollisella puolella pudotus ei ollut havaittava; monissa ohjelmissa oli jopa merkittävää hakijamäärän kasvua.

 

Asiaan vaikuttaa se, että Aalto tarjoaa suurelle osalle opiskelijoista stipendejä. Noin kymmenelle prosentille hakijoista myönnetään 8000 euron lukuvuosimaksut sekä toiset 8000 euroa vuodessa elinkustannuksia kattava stipendi. Heidän tilanteensa siis paranee aiempaan nähden. Noin neljäsosa saa lukukausimaksut kattavan stipendin, kolmannes saa puolet maksuista kattavan stipendin ja viimeinen kolmannes ei saa stipendiä lainkaan. Tänä vuonna 81% hyväksytyistä hakijoista sai jonkin stipendin.

 

On selvästi havaittavissa, että ilman stipendiä jääneet tai pienemmän stipendin saaneet ovat jättäneet tänä keväänä paikkansa vastaanottamatta useammin kuin ne, joiden stipendi kattaa maksut ja ehkä myös elinkustannukset. Kokonaan ilman stipendiä jääneistä paikkansa on vahvistanut 4 ja jättänyt vahvistamatta 11. Ilman muhkeita stipendejä hakijamäärät olisivat siis varmasti pudonneet paljon selvemmin.

2. Maksavat saavat parempaa palvelua: syntyy jako A- ja B-luokan opiskelijoihin.

 

Kyllä, jossain määrin. Maksavat opiskelijat (sisältäen ne, jotka saivat stipendin) esimerkiksi saavat maahan tullessaan suomen intensiivikurssin, jota ei ole tarjolla muille. Ennustan että jatkossa tulemme näkemään paljon lisää tällaisia pieniä eroja palvelutasossa. Lisäksi maksullisten ohjelmien opetuksen laadun kehittämiseen on kohdennettu kuhunkin 25 000 euroa ylimääräistä rahaa, josta tietenkin hyötyvät myös samassa ohjelmassa opiskelevat suomalaiset ja muut EU- ja ETA-maiden opiskelijat.

3. Maksut estävät vähävaraisia lahjakkuuksia hakeutumasta Aaltoon.

 

Kyllä, osaa heistä. Aaltoon valitaan kv-opiskelijoita opintomenestyksen ja erilaisten testien perusteella. He kaikki siis täyttävät vaaditut akateemiset kriteerit. Stipendit jaetaan samoilla kriteereillä parhaille. On siis selvää, että sisään valituista ne, jotka eivät saa stipendiä, valikoituvat pitkälti sen perusteella, kuinka paljon 8000 euron lasku kirpaisee.

 

AYY esitti viime vuonna Aallolle oman tarveharkintaisen stipendimallinsa, jossa stipendit kohdennettaisiin niille sisään valituille opiskelijoille, jotka osoittavat, ettei heillä ole varaa maksaa maksuja. Näin koko opiskelijajoukko valikoituisi osaamisensa perusteella, eikä varattomuus estäisi heitä ottamasta opiskelupaikkaa vastaan. Vastaava järjestelmä on laajassa käytössä muun muassa Yhdysvalloissa ja Britanniassa ja muun muassa Turun yliopisto aikoo testata sitä. Aalto ei ole toistaiseksi halunnut ottaa tarveharkintaista järjestelmää käyttöön vedoten muun muassa järjestelmän hallinnolle aiheuttamaan lisätyöhön ja kokeiluvaiheen kiireeseen.

 

On hyvä muistaa, että aiemminkaan Aaltoon eivät ole tulleet ne aivan köyhimmät kehitysmaiden asukkaat, sillä maisteriohjelmiin on vaadittu pohjakoulutus, joka edellyttää aiempia investointeja koulutukseen. Maksuttomuus on kuitenkin ollut kyselytutkimuksissa yksi kolmesta merkittävimmästä syystä hakeutua Suomeen opiskelemaan. AYY teettää ensi vuoden aikana tutkimuksen, jossa kerätään vertailutietoa maksavien ja ei-maksavien opiskelijoiden taustoista.

4. Porttiteoria: pian myös suomalaisille tulee lukukausimaksut ja mahdollisuuksien tasa-arvo on mennyttä.

 

Suunta ainakin on selvä. Moni koulutusjärjestelmän sisällä vaikuttava henkilö pitää maksukokeilua harjoitusvaiheena maksujen laajemmalle käyttöönotolle. Maksullisuus tuo korkeakoulujärjestelmään paljon uusia piirteitä, jotka muuttavat opiskelijoiden roolia akateemisen yhteisön jäsenistä asiakkaiksi. Yliopistot joutuvat brändäämään itseään ja panostamaan markkinointiin ja oheispalveluihin. Ne joutuvat muovaamaan tarjontaansa kansainvälisten koulutusmarkkinoiden kysyntää vastaavaksi. Muutos on suuri, ja tasoittaa tietä suomalaisten maksuille.

 

Esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama maksukokeilun seurantaryhmä kertoi väliraportissaan, että monet korkeakoulut perustelivat mukaanlähtöään sillä, että he pääsevät näin harjoittelemaan maksuja ennen laajempaa käyttöönottoa. Moni myös odottaa maksujen tuovan korkeakouluille lisää tuloja. Useimmille kokeilua läheltä seuraaville on kuitenkin selvää, että maksut tuovat mukanaan niin paljon uusia kuluja, että maksullisuuden avulla on erittäin vaikea päästä voitolle, ellei niitä oteta käyttöön paljon nykyistä laajemmalla volyymillä.

Entäs ne toiveet?

1. Maksukokeilu parantaa laatua.

 

Ehkä. Korkeakoulut näyttävät panostavan aivan uudella tavalla kv-palveluidensa ja houkuttelevuutensa parantamiseen maksukokeilun patistamina. Aallon maksullisiin ohjelmiin kohdistamat lisärahat käytetään muun muassa opettajien kielitaidon ja kulttuurienvälisen pedagogiikan parantamiseen. Kaikki opiskelijat hyötynevät paremmasta englanninkielisestä opetuksesta. Lisäksi opiskelijaliikkeen pitkään ajama kv-opiskelijoiden ryhmävakuutushanke sai viime vuonna vihdoinkin tuulta purjeisiin, ensin Aallossa ja sitten koko maassa, mahdollisesti siksi, että sairausvakuutuksiin liittyvät ongelmat olisivat voineet karkottaa maksavia asiakkaita.

 

Toisaalta opiskelijat ovat yritysmäisemmin toimivassa yliopistossa pikemminkin asiakkaita kuin tasaveroisia akateemisen yhteisön jäseniä. He voivat äänestää lompakollaan, mutta heidän toiveensa ja vaatimuksensa arvioidaan ennen kaikkea hyötyjä ja hintaa punniten.

2. Maksuilla paikataan korkeakoulujen rahapulaa.

 

Ei. Lukukausimaksut tuovat Aallolle paljon uusia kustannuksia: stipendit sekä lisäpanostukset markkinointiin ja oheispalveluihin vaativat paljon panostuksia. Kv-opiskelijoiden odotukset erityisesti oheispalvelujen suhteen nousevat huomattavasti maksujen myötä. Kokeiluvaiheessa Aalto ottaa rahallisesti hieman takkiin.

 

Opiskelupaikkansa tähän mennessä vahvistaneet 53 opiskelijaa maksavat ensi lukuvuonna lukukausimaksuja 424 000 €. Siitä stipendeihin kuluu saman tien 388 000 €, jonka jälkeen jäljelle jää 36 000 €. Tämä summa kuluu lähinnä sairausvakuutusten ja kielikurssin kustannuksiin. Lisäksi rahaa käytetään maksullisten ohjelmien tason parantamiseen (250 000 €), markkinointiin, palveluiden parantamiseen ja maksujen hallinnointiin, jolloin saldo painuu miinukselle.

 

On vaikea ennustaa, voisiko taseen saada positiiviseksi laajentamalla kokeilun volyymiä ja parantamalla markkinointia ja Aallon mainetta. Aallon vuosibudjetti liikkuu 350 ja 400 miljoonan välillä, joten koko asialla on Aallon taloudelle häviävän pieni merkitys. Aallon niille toimijoille, joiden kanssa olen keskustellut, kyse tuntuu olevan ensisijaisesti brändin kohentamisesta eikä taloudellisen voiton tekemisestä: koulutusta arvellaan arvostettavan enemmän, kun siinä on hintalappu – mieluiten suuri.

3. Maksuilla paikataan Suomen kestävyysvajetta.

 

Ei. Suomen talouden kokonaisedun kannalta suurimmat pikavoitot ovat saatavissa kv-opiskelijoiden työllistymiseen panostamalla. He ovat juuri sitä koulutettua, parhaassa iässä olevaa ja sopeutuvaista työvoimaa, jota eläköitymisbuumista kärsivässä Suomessa tarvittaisiin. Heidän kielikoulutukseensa, työelämätietouteensa ja urapalveluihinsa kuitenkin panostetaan aivan liian vähän. Valmistumisen jälkeen heillä on kuusi kuukautta aikaa hakea Suomesta töitä. Jos he eivät onnistu, heidän oleskelulupansa umpeutuu. Tutkitusti noin 60 % kv-opiskelijoista olisi valmis jäämään Suomeen töihin ainakin joksikin aikaa, jos he löytäisivät työpaikan, mutta vain noin joka kymmenes onnistuu tässä.*

 

Kv-opiskelijoiden lukukausimaksuilla taas Suomeen ei saada merkittävää määrää rahaa, kuten edellisestä kohdasta käy ilmi. Vaikka saldo nousisikin myöhemmin korkeakouluille positiiviseksi, kyse on taskurahoista verrattuna korkeakoulujen budjetteihin – jopa siinä tapauksessa että kokeilun laajuus kymmenkertaistuisi nykyisestä.

 

Hanna Sauli

AYY:n kv-asiantuntija

 

*) Korjaus: myöhemmät tilastokeskuksen lukuihin perustuvat CIMOn selvitykset osoittavat, että vuonna 2009 valmistuneista kv-opiskelijoista oli vuotta myöhemmin työllistynyt Suomeen 50,6 %. Tässä siteerattu luku 10% on peräisin Talouselämä-lehden numerosta 28/2010, mutta se on siis joko vanhentunut tai alunperinkin paikkansapitämätön. Silti pitää edelleen paikkansa, että kv-opiskelijoiden työllistymisen eteen voitaisiin tehdä paljon nykyistä enemmän. -HS 15.3.2013

==

 

Tuition fee experiment, fears and expectations

 

Translation

 

As most of the students have hopefully already heard, Aalto will introduce a tuition fee experiment for students coming from outside the EU and EEA countries next autumn. This is a national experiment introduced by the decision of the Parliament lasting until 2014. Aalto has joined the experiment with ten English Master’s programmes which all charge tuition fees of 8000 euro per academic year. The fees are compensated with scholarships. If the fees are established, tuition fees will probably expand to cover all English Master’s programmes.

 

The tuition fee experiment has been the subject of intense political debate. The student movement has been, and still is, very sceptical about the tuition fee experiment as it poses many serious threats. An attitude towards the experiment also divides political parties. Now that we have already received information on the number of applicants this year, it is good to make a mid-term assessment about whether the fears are justified and expectations realistic. Naturally, we will get a more accurate picture as the experiment progresses, and AYY will continue to follow the development closely.

Will the fears become true?

1. The number of applicants drops and internationalisation reduces.

 

Maybe a little. The experiment only affects a small number of students. This year, 81 students coming from outside the EU and EEA countries have been accepted to these chargeable programmes. In these chargeable programmes, the number of applicants from those countries has somewhat decreased. The decrease was evident in technical fields which have plenty of graduate students with an Asian background: -39 per cent, if we do not take into account Mechanical Engineering programme starting this year. In economics and the arts, the decrease was not noticeable; many programmes even had a significant increase in the number of applicants.

 

Aalto offers scholarships to the majority of students, which affects the matter. Approximately ten per cent of the applicants are granted a scholarship which covers tuition fees of 8000 euro and another 8000 euro covering the cost of living per year. Therefore, their situation is improved compared to the previous situation. About one quarter receive a scholarship covering tuition fees, one-third receive a scholarship covering half of the fees and the remaining third do not receive a scholarship at all. This year, 81 % of the accepted applicants received a scholarship.

 

Those who were not granted the scholarship or were granted a smaller scholarship did not accept their study place this spring as often as those whose scholarship covered the fees and possibly the cost of living as well. From those who did not receive a scholarship, 4 have confirmed their study place whereas 11 have not confirmed it. Without the hefty scholarships, the number of applicants would have certainly decreased much more clearly.

2. Better service for the paying students: division into A and B class students.

 

Yes, to some extent. Paying students (including those who received a scholarship) are entitled to an intensive Finnish course upon entry, which is not available to others. I predict that we will see many more such minor differences in the service level in the future. In addition, extra funds of 25,000 euro are targeted to develop the quality of teaching in each chargeable programme. Finnish students and other students from EU and EEA countries who study in the same programme will naturally also benefit of this.

3. Fees deter the poor but talented from applying for Aalto.

 

Yes, some of them. Aalto selects international students based on their academic achievement and various tests. Therefore, they all meet the required academic criteria. Scholarships are granted for the best students under the same criteria. Thus out of the accepted students, those who are not granted the scholarship are less likely to arrive to Aalto if the 8,000 euro fee hits their economy heavily.

 

Last year, AYY presented to Aalto its own means-based scholarship model, where scholarships would be targeted to those accepted students who prove that they cannot afford to pay the fees. In this way, the whole student group would be selected on the basis of their skills, and the lack of means would not prevent them from accepting a place of study. A similar system is widely used in the United States and Britain, for example, and the University of Turku will also try out the system. So far, Aalto has not wanted to introduce the means-based system, appealing to additional administrative work caused by the system and the busy schedule of the experiment phase, among other things.

 

It is good to remember that the poorest inhabitants of developing countries have never been likely to come to study at Aalto since previous education is a precondition for the Master’s programmes and this requires investments in education. According to surveys, however, free education has been one of the three most significant reasons to apply for studies in Finland. Next year, AYY will commission a survey which gathers comparable information on the background of the paying and non-paying students.

4. Gateway theory: tuition fees will soon apply to Finns as well and the equality of opportunities will be gone.

 

At least the direction is evident. Many persons who are active within the education system regard the tuition fee experiment as a trial phase for a more extensive implementation of the fees. The fees bring many new features to the higher education system, which change the role of students from being the members of the academic community to being customers. Universities will have to brand themselves and invest in marketing and additional services. They have to modify their selection to respond to the demand in the international education market. The change is significant and paves the way for the fees of Finnish students.

 

The monitoring group set by the Ministry for Education and Culture, for example, said in its interim report that many universities justified their participation by the fact that they can practice the fee system before their more extensive introduction. Many also expect that the fees bring more revenue to universities. For most of those following the experiment closely, it is clear that the fees will bring so many new costs that it  is very difficult to make profit, unless the fees are introduced in a much larger volume than in the current situation.

What about the expectations?

1. Tuition fee experiment improves quality.

 

Maybe. Higher education institutions seem to invest in a completely new way in the improvement of their international services and attractiveness pushed by the tuition fee experiment. Additional funds targeted to Aalto’s chargeable programmes are used to improve teachers’ language skills and intercultural pedagogy, among other things. All students will likely benefit from better English teaching. In addition, the group insurance project of international students pursued for a long time by the student movement finally got wind in its sails, first at Aalto and then in the whole country, possibly because health insurance-related problems could have driven away paying customers.

 

On the other hand, students are more like customers than equal members of the academic community at a university that operates in a business-like manner. Students can vote with their wallets but their wishes and requirements are evaluated, above all, by weighing the benefits and costs.

2. Fees are used to patch the lack of funds at universities.

 

No. Tuition fees bring plenty of new costs for Aalto: scholarships and additional investments in marketing and additional services require significant investments. International students’ expectations in terms of additional services, in particular, will rise significantly due to the fees. In the experiment phase, Aalto will have some financial loss.

 

Next academic year, the 53 students who have so far accepted their place at Aalto will pay €424,000 of tuition fees. Of this amount, €388,000 are immediately spent on scholarships, after which there will be left €36,000. Most of this amount is spent on health insurance and language course costs. In addition, money is spent on improving the quality of chargeable programmes (€250,000), marketing, improvement of services, and the administration of fees, which altogether makes the balance negative.

 

It is difficult to predict whether the balance could be made positive by extending the volume of the experiment or improving the marketing and Aalto’s reputation. The annual budget of Aalto is between 350 and 400 million euro, so the whole matter has minor significance for Aalto’s finances. For those people at Aalto with whom I have discussed, this seems to be primarily a matter of improving the brand and not making financial profit: it is believed that education is appreciated more when it has a price tag on it – preferably a big one.

3. Fees are used for patching the sustainability gap of Finland.

 

No. In terms of the overall economic interests of Finland, the largest profits are available by investing in the employment of international students. They are precisely the trained and adaptable workforce at the best age who are needed in Finland affected by the retirement boom. However, not enough is invested in their language training, working life knowledge and career services. After their graduation, international students have six months to apply for work in Finland. If they fail, their residence permit expires. Studies show that approximately 60 % of international students would be willing to stay in Finland to work at least for some period of time if they found a job, but only about one tenth succeed in this.*

 

International students’ tuition fees will not produce a significant amount of money to Finland, as shown in the above section. If the balance somehow turned positive for higher education institutions in the future, it would still be pocket money compared to their budgets – even if the volume of the experiment was made ten times larger than it is now.

 

Hanna Sauli

AYY’s Specialist for International Affairs

 

*) Correction: later statistics by CIMO based on data from Statistics Finland show that 50,6 % of the international students graduated in 2009 were working in Finland one year later. The figure cited here is from the issue 28/2010 of the Talouselämä-magazine and appears to be incorrect or outdated. The point is still valid, however: a lot more could be done to improve international students’ employability. -HS 15.3.2013

Useamman kuukauden suunnittelutyö niin Kiinan kuin Suomenkin päässä sai päätöksen 10.5 illalla kun noin 100 hengen seurue saapui Helsingin rautatieasemalle. Tuula Teeri, Kiinan suurlähettiläs, KYL, majoittajat sekä vapaaehtoiset ottivat tongjilaiset lämpimin sylein vastaan.

Tästä alkoi eeppinen viikko meille kiinalaisten vierailuun osallistuneille. Tongjilaiset olivat aloittaneet reissunsa jo hieman yli viikkoa aiemmin kun heidän junansa lähti liikkeelle Shanghaista. Juna Siperian lävitse Helsinkiin oli kuulemma mahtava kokemus, jota ei unohda ikinä. Junassa tongjilaiset mm. tekivät yrityscaseja ja muita koulutöitä sekä valmistautuivat Master of Arts –tapahtuman esitykseensä.

Seurueesta noin 75 oli opiskelijoita. Heillä, mukana olleilla proffilla sekä Tongjin yliopiston johdolla oli Suomessa osittain eriytetty ohjelma. Proffat olivat mm. tiiviissä pedagogisessa koulutuksessa yhdessä Aallon proffien kanssa.

Opiskelijoille oli myös suunniteltu mieletön ohjelma. Seuraavaksi muutamia poimintoja tapahtumista. Töölön, Arabian ja Otaniemen kampuskierroksiin sisältyi mm. KY-talon katolla pyörähtäminen, elokuvastudioissa ihmettely sekä Otaniemen soluasuntoihin tutustuminen. Kiinalaiset myös tutustuivat ja workshoppailivat Design Factoryllä, heittivät saapasta ja pelasivat fudista Alvarin Aukiolla, saunoivat paljon, tekivät kiinalaista ruokaa vapaaehtoisille yms. Osalla oli jopa aikaa käydä Ruotsissa asti pyörähtämässä.

16.5 alkanut viikko koostui lähinnä yritysvierailusta, joita tehtiin muun muassa Marimekolle, Metsolle,  Fiskarsille ja Arabialle. Yksi mieleenpainuvimmista päivistä oli kuitenkin luontoretki Repoveden luonnonpuistoon Kouvolaan. Siellä todella hienoissa maisemissa kiinalaiset pääsivät tutustumaan suomalaiseen luontoon vaeltaen noin 5 kilsaa ja soutaen ”viikinkihenkisellä” veneellä noin 4 kilsaa. Paikalliset oppaat olivat järjestäneet todella mukavan kierroksen, johon kuului myös nuotiolla valmistettu lohikeitto sekä muuta evästä. Varmasti eksoottista vieraillemme! Jo bussissa huomasi kuinka tärkeää luonnon näyttäminen heille oli sillä salamavalot välkkyivät ahkerasti jo bussin ikkunoiden läpi siirryttäessä metsätielle 🙂

Keskiviikko 18.5 oli sitten viimeinen päivä yhdessä. Ilta päättyi rentoon illallistilaisuuteen Kauppiksen ravintola Proffassa, jonne tongjilaiset ystävämme olivat valmistelleet mielettömiä esityksiä. Saimme mm. nauttia taikurishowsta, jossa täysin revitty sanomalehti palasi yhdellä heilautuksella täysin ehjään kuntoon 🙂  Illan päätteeksi muistoja ja lahjoja jaettiin puolin ja toisin, ja osa porukasta jatkoi vielä viimeisen illan kunniaksi suomalaiseen yöelämään!

Ei voi muuta sanoa kuin, että todella mieleenpainuva kokemus oli olla mukana, ja täytyy vain toivoa, että tällainen yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa niin Aallon ja Tongjin yliopiston kuin opiskelijoiden välillä!

Iso kiitos koko ohjelman pääarkkitehtina toimineelle Design Factoryn Sandralle sekä kaikille muille mukana härvänneille. Suuri kiitos myös majoittajille ja vapaaehtoisille, jotka halusivat uhrata omaa aikaansa tämän vierailun mahdollistamiseksi. Ilman heitä tämä ei olisi ollut mahdollista!

-Teemu