Istuskelin tänään Dipolissa kuuntelemassa Aallon teknillisen korkeakoulun (nyk. AST) Opiskelun ja opetuksen tukiyksikön tilaisuudessa, jossa julkistettiin “Mistä on teekkarien opiskelumotivaatio tehty?” -tutkimus tuloksineen ja keskusteltiin tekniikan alan yliopisto-opetuksesta ylipäänsä. Samoihin pöytäliinoihin oli piirtelemässä opiskelijoita, opintopsykologeja, opetuksen tukiporukkaa kuin professoreitakin, ja jutustelu oli varsin innostavaa. Vaikka viitekehys oli tekniikan ala, painitaan kauppatieteissä ja osin taiteessakin samantyyppisen problematiikan ympärillä.
Julkaistussa tutkimuksessa pähkäiltiin, muun muassa itsetunnon ja kannustavuuden merkitystä opiskelumotivaatioon ja sitä kautta opintojen suorittamiseen. Keskustelimme pöytäseurueeni kanssa siitä, että kannustavuutta lisäisi jos opiskelijat ohjattaisiin enemmän tarkastelemaan sitä, mitä he ovat jo oppineet. Tällainen perspektiivi saisi opiskelijat ymmärtämään, että opiskellessa oikeasti oppii kaikenlaista ja tulevat koitokset tuntuisivat mielekkäämmiltä ja omat tavoitteet saavutettavilta.
Ainakin AST:llä tunnetaan ilmiö nimeltä tenttibulimia, eli oksennusoppiminen. Se tarkoittaa sitä, että kurssin materiaali opetellaan lyhyessä ajassa vain tenttiä varten, oksennetaan tentissä paperille ja unohdetaan kaikki opittu viikon kuluessa tentistä. Aalto tähtää intohimoiseen oppimisen kulttuuriin, eikä toivottavasti tarkoita sillä tätä. Moinen pintaoppiminen ei palvele yliopiston eikä yhteiskunnan tarkoitusperiä, ja tuskin on hyvä juttu opiskelijallekaan.
Entäpä jos kurssin viimeinen suoritus ei olisikaan tentti, vaan tentin purkusessio? Tilaisuus, jossa annettaisiin molemminpuolista palautetta kurssista, ja käytäisiin tentti läpi. Miksi tentissä kysyttiin mitä kysyttiin, ja mitä opiskelijat siihen vastasivat? Mitä kukin opiskelija koki kurssilla oppineensa, ja mitä hyötyä siitä on jatkon kannalta? Vastasiko kurssi odotuksia?
Nykytilanteessa opiskelijan oppiminen päättyy siihen, kun tenttipaperi on palautettu. Harva jaksaa enää arvosanojen tullessa muistella, mitä vastasi, ellei sitten lähde valitustilaisuuteen hivuttamaan itselleen paria pistettä lisää. Voisiko tätä systeemiä kehittää pakollisella tai vahvasti kannustetulla osallistumisella kurssin purkusessioon?
Miltäs kuulostaa? Kokeilemisen arvoinen idis vai taas kerran typerä yritys rajoittaa itsenäisen opiskelijan akateemista vapautta? What say you?