Aalto tuo mukanaan muutoksia. Yhtenä isoimmista on näillä näkymin vuodenvaihteessa tapahtuva Aallon teknillisen korkeakoulun pilkkominen erillisiksi korkeakouluiksi. Tulossa olisi neljä tekniikan alan korkeakoulua, nykyisten neljän tiedekunnan jaottelua myötäillen (joskaan ei välttämättä aivan orjallisesti). Vanha kunnon TKK, Poli, menee palasiksi. Kuulostaa dramaattiselta, ja toki onkin sitä, mutta onko sillä opiskelijalle väliä? Vaikuttaako opiskelukykyyn se, millaisessa organisaatiokaavion laatikossa oppii ja asioi? Itse näkisin, että ei niin valtavasti. Organisaatiorakennetta tärkeämpää on vaikuttaa niihin reunaehtoihin ja lopputulemiin, jotka näyttäytyvät opiskelijalle hyvänä ilmapiirinä, toimivina palveluina, toiminnan vapautena ja ylipäänsä hyvänä boogiena. Jos kaikki tämä saavutetaan entistä itsenäisemmillä korkeakouluilla/tiedekunnilla, niin mikä ettei.
Kolmesta kuuteen – paras arvaus Aallon uudeksi rakenteeksi näyttäisi tältä.
Pelkät palvelut eivät kuitenkaan kerro koko tarinaa. Rakenneuudistus heijastuu myös opetukseen. Aallon teknillisen koulutuksen opetusta aiotaan uudistaa – todennäköisesti niin, että kandidaatin tutkinto laventuu. Miksi? Vastaus on monisyinen, ja avainsanoja ovat Bolognan prosessi, joustavuus, elinikäinen oppiminen ja liikkuvuus – tai vaihtoehtoisesti lyhytnäköinen tehokkuusajattelu tai rahtikulttiajattelu, vastaajasta riippuen. Joka tapauksessa maailma muuttuu, ja Aallon koulutuksen olisi ehkä syytä muuttua sen mukana. Itse uskon, että kandikoulutuksen uudistaminen, hyvin tehtynä voisi auttaa monen nykyisen ongelman ratkaisemisessa. Otaniemen opiskelijat ovat kuormittuneita, eikä opetuksen laatu herätä ylistystä. Opiskelijoiden sitoutumisessa ja sitouttamisessa opintoihin on parantamisen varaa. Tutkinto-ohjelmien suunnittelun ja johtamisen taso vaihtelee aika lailla, eikä joitain ohjelmia ole edes teoriassa mahdollista suorittaa tavoiteajassa. Tutkinto-ohjelman vaihtaminen kesken opintojen hidastaa opintoja aivan liikaa. Oikeista lähtökohdista tehdyllä uudistuksella voitaisiin paikata kaikkia näitä epäkohtia.
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Kun vertaa maailmalla näkemäänsä meininkiin, Aallon opiskelijat ovat positiivisella tavalla itsenäisiä. Parin viikon tutustumisreissu Etelä-Afrikan yritysmaailmaan? Opiskelijoiden pyörittämä ammattimainen rekryfirma? Vanhan neukkutelatraktorin kokoaminen romuosista toimivaksi peliksi? Kaiken tämän ja monen muun hienon asian taustalla ovat Otaniemen killat. Uskallan väittää, että kiltojen pyörittämä by students for students -kulttuuri on tasoltaan maailmankin mittakaavassa ainutlaatuista. Huikeiden projektien ohella killat tarjoavat opiskelijalle mahdollisuuden tutustua oman alansa muihin opiskelijoihin vuosikurssista riippumatta kaikenlaisen hauskan parissa. Lisäksi, kun nykyiset perusopinnot ovat pitkälti teoreettisten ja abstraktien asioiden kanssa puurtamista, rakentuu teekkarin ammatti-identiteetti usein itse asiassa killan perusteella. Esimerkkinä voi mainita vaikka Vuorimiespäivät tai Prodekon kunniavaltuuskunnan.
Nykypäivänä killat taas ovat rakentuneet tutkinto-ohjelmien ympärille, ja fuksikasvatus on kiltojen ydinosaamista. Jos uudet opiskelijat aloittaisivatkin esimerkiksi tiedekunnan (ts. korkeakoulun) laajuisessa koulutusohjelmassa, kuinka onnistuisi heidän tempaamisensa mukaan osaksi yhteisöä? Huhut kertovatkin, että monilla kiltahuoneilla on kynnet pureskeltu jo kynsinauhoja myöten, kun rakenne- ja tutkintouudistuksia odotetaan kauhun vallassa. Kieltämättä killat ovat haasteiden edessä, mutta pakokauhuun tai kategoriseen vastustukseen ei tule sortua. Sen sijaan pitää miettiä sitä, minkälainen systeemi olisi mielekkäin sekä koulutuksen, että yhteisöllisyyden kannalta, ja sitä, miten killat siinä systeemissä toimivat. Ehkä fuksit voisivat itse korkeakouluittain valita kiinnostuksensa mukaan, minkä killan matkaan hyppäisivät.
Joka tapauksessa rakenne- ja kandiuudistuksien suunnittelu etenee. AYY on molemmissa hommissa mukana, ja haluaa opiskelijoilta ajatuksia. Mitkä ovat ne lähtökohdat ja reunaehdot, joista käsin uusi organisaatio ja kandidaatintutkinto tulisi rakentaa? Olisiko laveampi kandi huippu juttu vai kauhistus? Miksi? Tarvitseeko tutkinto lisää valinnaisuutta vai vielä tiukemmat raamit? Kommentit ovat äärimmäisen tervetulleita.
Terkuin,
Atte
ps. AYY:n hallitus lähtee lähes täysimääräisenä Kiinaan seuraavaksi pariksi viikoksi – lisää reissubloggauksia on siis luvassa.
Levätkää rauhassa. Hurjimpien väitteiden mukaan kandiuudistus tietää kuolemaa killoille. Näin karmeasti tuskin käy – elinvoimainen kulttuuri ei noin vain lakkaa olemasta, ja kiltojen arvo tunnetaan Aalto-yliopiston johdossakin.