Mitä sä oikeasti teet? Tämän kysymyksen olen saanut kuulla muutamankin kerran. Kulttuurituottajan titteli pitää sisällään monta asiaa. Tällä viikolla kultturisektorilla onkin ollut varsinainen total balalaika show päälllä. Teekkarius 140 vuotta –juhlat vievät kaiken ajan ja energian.
Kulttuurituottajat (eli minä ja Mika Tarhala) olemme tehneet työnjaon niin, että Mika hoitaa juhlien valmistelun käytännön ohjausta ja koordinointia, minä pidän huolta viranomaisluvista. Ja voi pojat, niissä riittääkin töitä. Anniskeluluvan saamiseen tarvitaan yli 70 liuskaa paperia, mitä mielikuvituksellisimpia todistuksia, leimoja, asiapapereita ja suostumuksia.
Tämän lisäksi oma aikansa menee kassakoneiden tilaukseen, pohjakassojen hoitamiseen, henkilöstön paikalle hoitamiseen, verotoimiston kanssa taiteiluun ja muuhun sen sellaiseen. Työn aktiivisuuden voi ainakin minun tapauksessani tarkastaa työpistettä ympäröivistä kahvimukeista. Jos niitä on paljon, on aikaa juoda kahvia. Jos ei, niin kiire on. Ja nyt on kiire.
Suurimman osan työstäni minä hoidan puhelimella, sähköpostilla, skannerilla ja kopiokoneella. Minä siis istun työpisteelläni, kahvihuoneessa tai ruokalassa ja puhun, hoidan, säädän ja soittelen. Bileiden lihaksena toimii uskomaton vapaaehtoisten pumppu, joka hikeä ja työtunteja säästämättä on laittanut kasaan uskomattoman juhlaviikon. Ilman tätä organisaatiota ei näistä bileistä tulisi yhtään mitään. Iso kiitos TJ, mahtavaa että jaksatte.
Tätä kirjoittaessani on vielä käymättä tukussa ja useammalla kauppareissulla. Hikeen pääsen minäkin vielä kun Heinon tukusta haetaan rekka-autollinen juotavaa ja viisi jääkaappia. Koko teekkarijuhlaviikkoon on käytetty valtava määrä työtunteja – puhutaan kymmenistä tuhansista tunneista. Juhlaviikko huipentuu lauantai-illalla Teekkarius 140 –juhliin. Onko järkevää käyttää näin paljon resursseja bileisiin?
On. Hyvät juhlat jäävät ihmisille mieleen ikiajoiksi. Ne ovat elämyksiä joista kerrotaan pitkään. Ne ovat meidän osaamisemme voimannäyttö, esimerkki kulttuurin voimasta.
Juhlien jälkeen vieraat suuntavat jatkoille kuka minnekin. Juhlien järjestely on siinä kohtaa vasta puolessa välissä. Rekka-autollisia tavaraa pitää siirtää takaisin Otaniemeen, palauttaa tukkuun tai eri alihankkijoille. Logistiikka on hankalaa koska kuljetuskapasiteettia on kroonisesti liian vähän. Kulttuurituotantohuoneen ovessa on ajolistat, jotka on viritetty niin että kaikki autot ovat koko ajan kierrossa. Ja aina jostain löytyy se nakki joka on unohdettu ja pitää hoitaa. Sitten improvisoidaan.
Onneksi järjestelyporukka jaksaa joustaa myös aikataulujen äkillisten muuttumisten kohdalla. Näitä tulee aina, vaikka kuinka yritetään tasoitella ajolistat ja aikataulut.
Tällaista se on, isojen juhlien järjestely.
-Tuomas Saloniemi