Lisäämällä opintotukibudjettiin 300 miljoonaa euroa. Silloin opiskelijalta poistuisi tarve tehdä muuta kuin ammatillista osaamista lisäävää työtä opiskeluaikanaan. Muut kuin valtion kustannuksia lisäävät keinot eivät ole opintoaikoja nopeuttaneet.
Mitä vähemmän opintotuen käytössä annetaan vastuuta opiskelijalle suunnitella tuen nostoa, sitä enemmän opiskelijat suunnittelevat toimeentulonsa työssäkäynnin varaan. Mitä enemmän opintotuen ehtoja kiristetään, sitä enemmän työssäkäynti opiskeluaikana lisääntyy. Silloin opiskeluajat kasvavat ja eriarvoisuus taloudellisesti riippumattomien ja itseään ja mahdollisesti muitakin elättävien opiskelijoiden välillä kasvaa. Tämän voisivat äänekkäät opintotuen lakkauttajatkin osata päätellä.
Tulokset työurien pidentämiseksi alkupäästä opintotuen keinoin ovat olleet laihoja. Opintolainaan liitettyä lainavähennystä markkinoitiin keinona nopeuttaa valmistumisaikoja: sen saa vain, jos valmistuu määräajassa. Lainavähennystä käyttää vain pari tuhatta opiskelijaa. (2011 2357 yliopisto-opiskelijaa, sivu 23.) Nämä ihmiset uskovat valmistuvansa seitsemässä vuodessa, oli kannustinta tai ei.
Opintotukea halutaan edelleen yrittää käyttää työurien pidentämisen välineenä. Jos se onnistuisi muuten kuin nostamalla sen tasoa huomattavasti, sitä kehittämään asetetut työryhmät olisivat jo keksineet miten. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta on istunut käytännössä jatkuvasti opintotuen rakenteellisen kehittämisen työryhmä (2009, 2010 ja 2012). Jos opintotukipolitiikkaa tehtäisiin sen tiedon valossa, mitä meillä on, toimet voisivat olla rakentavampia. Me tiedämme jo, että Suomessa opiskelijat tekevät paljon töitä opiskeluaikanaan ja siten valmistuvat hitaasti, mutta pääsevät oman alansa töihin monen muun maan opiskelijoita nuorempina. Sen sijaan toiselta asteelta siirrytään korkea-asteelle verrattain vanhoina. Myöhäistä opintojen aloitusaikaa ei ratkaista rajoittamalla opiskelun ja työn yhteen sovittamista, vaan toimivalla valintajärjestelmällä ja riittävän suurella määrällä aloituspaikkoja aloille, joilla on työvoimapulaa.
Olisiko aika kohdella opintotukea osana perusturvaa? Nyt sitä käytetään koulutuspolitiikan välineenä edistämään tavoitteita, joita se ei minkään tutkimuksen mukaan edistä. Jos tuen ehdot olivat yksinkertaiset ja selkeät, opiskelijat pystyivät nostamaan sitä suunnitelmallisesti. Valtiolla on joka tapauksessa kattona opintotuen maksulle tukiajan rajaus 55 tukikuukauteen. Tukiaikaa ei ole syytä rajata keinoilla, jotka ovat päällekkäisiä tukikuukausien maksimiajan kanssa. Jos tuen nostamista ei säätele opiskelijan oma suunnitelmallisuus, opintojen riittävyys tukikuukausiin ja tulojen riittävä pienuus tarveharkinnan ehtojen täyttämiseen, opinnoissaan hitaammin edistyviltä on vaarassa jäädä tuet nostamatta. Kaikkien tukikuukausien käyttäminen viiden vuoden tavoiteajassa edellyttäisi 11 tukikuukauden käyttöä vuodessa ja se taas 55 opintopisteen suorittamista vuosittain. Nykyisillä opintopistekertymillä on selvää, ettei se ole realismia monilla tekniikan aloilla tai arkkitehtiopinnoissa.
Jos tuen saamisen ehtoja monimutkaistetaan ja kiristetään entisestään, on sillä taloudellinen vaikutus. Nytkään kaikki opiskelijat eivät nosta 55 tukikuukautta. Siis pienetkin kiristykset aiheuttavat taloudellisia vaikutuksia. Aalto-yliopistossa vain puolet vuonna 2010 ylempään tutkintoon valmistuneista käytti yli 45 opintotukikuukautta (sivu 111). Loput käyttivät vähemmän, jopa 18 prosenttia valmistuneista maistereista käytti vain 0-25 tukikuukautta.
Toimiviakin kiristyksiä opintotukijärjestelmään on tehty. Kuukausittain vaadittavan opintopistekertymän pyöristäminen 4,8 pisteestä viiteen helpottaa tuen laskentaa. Tukikuukausia kuluttamattomasta kesän asumislisämahdollisuudesta luopuminen vähentää eriarvoisuutta tällaisten poikkeuksen tuntevien ja muiden opiskelijoiden välillä. Itsekin nostin asumislisää kesät toisesta opiskeluvuodesta eteenpäin, ensimmäisenä en ollut vielä moisesta mahdollisuudesta kuullut. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta kannattaa monimutkaisista ehdoista ja osista koostuvan nykyisen opintotukijärjestelmän sijaan selkeää opintotukijärjestelmää ja opintotuen yhdistämistä muihin sosiaaliturvan muotoihin. Työurien pidentämiseksi alkupäästä kannatamme yliopiston opetuksen kehittämistä niin, että tavoiteajassa valmistuminen olisi kaikilla aloilla realistista. Jos keksitte, miten se onnistuisi opintotuella ilman, että se maksaisi valtiolle nykyistä enemmän, kertokaa toki minullekin.
Juha Isotalo
asiantuntija, koulutuspolitiikka
Lähteet:
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta: Tonni käteen! Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan linjapaperi opiskelijoiden toimeentulosta, 2.10.2012, hyväksytty edustajistossa 9/2012.
Kelan opintoetuustilasto 2010/11, 111.
Kivinen, Osmo & Nurmi, Jouni: Opiskelun nopeus ja työmarkkinarelevanssi − korkeakoulupolitiikan dilemma?, Yhteiskuntapolitiikka 76 (2011):5
Opetus- ja kulttuuriministeriö, Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto, Aikuiskoulutuspolitiikan yksikkö: Opintolainavähennyksen arviointi, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:24, 23.
Opetus- ja kulttuuriministeriö, Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto: Korkeakouluopintojen edistymisen seurannan kehittäminen, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:9
Opetus- ja kulttuuriministeriö, Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto, Aikuiskoulutuspolitiikan yksikkö: Opintotuen rakenteen kehittäminen 2012, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:29
Opetusministeriö, Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto: Opintotuen rakenteen kehittäminen, Tavoitteena päätoimiseen opiskeluun kannustaminen korkeakoulussa, Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:33
TS-STT: Urpilainen tyrmää eläkeikäkeskustelun avaamisen keväällä, Turun Sanomat 24.11.2012
Viren, Matti: Köyhät maksavat rikkaiden ilmaisen koulutuksen, Talouselämä 12.2.2013