En ole koskaan ollut mielenosoituksessa. Käytin sanaa “miekkari” ensimmäistä kertaa tänä vuonna. En edes tiedä, mitä mielenosoituksessa tehdään. Kävellään? Huudetaan? Juostaan ympyrää? Suhteeni mielenosoituksiin on noussut pintaan ylihuomisen Näpit irti opintotuesta –miekkarin tiimoilta. 2010-luvulla vaikuttaminen on vain sitä, että tykätään Mielenosoitus- eventistä ja jaetaan hauskoja meemejä aiheen sivusta. Mutta että itse raahautuisi fyysisesti paikalle kyseenalaistamaan ja kertomaan mielipidettään. Onko se y-sukupolven juttu?
Tunnustan, että en koe itseäni mielenosoitus–ihmiseksi, ja kaduilla hoilaaminen tuntuu vähän liian 70-lukulaiselta. Vanhemmilta kuulluissa tarinoissa 70-luvulla kaikki oli poliittista, opiskelijat tappelivat puolueiden kanssa, ja miekkarit olivat arkipäivää. Opiskelijajärjestöjen kokouksissa käsiteltiin ensin maailmanpoliittiset kannanotot ja vasta sen jälkeen päästiin yhdistysten omaan toimintaan. Siihen henkeen samaistuminen ei tunnu täysin yksiselitteiseltä.
Minäkö mielenosoituksessa vuonna 2013?
Mutta miekkaroiminen on vaikuttamista. Olen antanut eduskuntavaaleissa vuonna 2011 ääneni, mutta jos homma on silti menossa puihin, niin järeämmät keinot on pakko ottaa käyttöön. Hallituspuolueet ovat erimielisiä opintotuen kehittämisestä, joten myös opintotuen leikkaukset ovat pöydällä. Nuorena aikuisena harmittaa katsella, kuinka käsiin leviävään eläkejärjestelmään ei uskalleta puuttua muilla keinoilla, joten ”tehtiin edes jotain”-efektiä haetaan rajaamalla opiskelumahdollisuuksia. Kahmaisemalla mahdollisuuksia meiltä opiskelijoilta, jotka tulemme joka tapauksessa tulevina vuosina pitämään hyvinvointiyhteiskuntaa jaloillaan.
20 vuoden päästä harmittaisi, jos en olisi tehnyt mitään tänään, kun vielä oli mahdollisuus vaikuttaa sukupolvien väliseen tasa-arvoon. Minun ja sinun, eli meidän opiskelumahdollisuuksien sekä oikeudenmukaisen aseman puolesta. Eläkeläisjärjestöillä kyllä on ääni, mutta niin on opiskelijoillakin.
Näpit irti opintotuesta -miekkari onkin siis opiskelijaedunvalvontaa puhtaimmillaan. Siksi menen ylihuomenna mielenosoitukseen, elämäni ensimmäistä kertaa. Uteliaana ja kiinnostuneena, mutta ylpeänä.
Torilla tavataan!