Intro
Kuukausi sitten kirjoittamani blogi ylioppilaskuntamme yrityssuhteista jÀi saamani palautteen mukaan liian korkealentoiselle tasolle. Korjaan tilanteen kirjoittamalla nyt tÀysin toisesta ÀÀripÀÀstÀ: subjektiivisista kokemuksistani.
Taustaa sen verran, ettÀ olin vapaaehtoisena Yrityssuhdejaoston puheenjohtajana 2013 ja nyt olen ylioppilaskunnan hallituksessa yrityssuhdevastaavana. Eli tÀllÀ hetkellÀ mittarissa on vuosi ja kymmenen kuukautta AYY:n yrityssuhteilua.
Tarinoita elÀvÀstÀ elÀmÀstÀ
EnsinnÀkin on pakko myöntÀÀ ettÀ suurimpien yritysten johtoryhmÀlÀiset ovat erittÀin ihailtavia kokoustajia. Puolen tunnin mittainen tapaaminen saattaa alkaa kymmenenkin minuuttia myöhÀssÀ ja pÀÀttyÀ silti viisi etuajassa, se ei tarkoita sitÀ etteikö sen aikana ehtisi kÀsitellÀ 140 % sovituista asioista. Ilman ettÀ keskustelu tuntuu kireÀltÀ tai kiireiseltÀ.
NĂ€iden ihmisten tapaamiset ovat olleet itselleni niitĂ€ hetkiĂ€ joissa olen tĂ€nĂ€ aikana oppinut paljon siitĂ€, kuinka ei tarvitse olla kiireinen ollakseen tehokas ja aikaansaava. Kyse on pienistĂ€ kĂ€ytĂ€nnön jutuista, kuten kuinka ohjata keskustelua kysymyksillĂ€ esimerkiksi keskustelun aikana tai yrittĂ€essĂ€ saada keskustelu ajautumaan lopputulokseen ja action pointteihin. Kyse on paljon valmistelusta, mutta siihenkin voi kĂ€yttÀÀ aikaa paljon, tekemĂ€ttĂ€ sitĂ€ kuitenkaan hyvin. âThe best way to learn is to learn from the best.â, sanotaan.
Toinen ÀÀripÀÀ ovat tapaamiset tahojen kanssa, joiden puolelta pöytÀÀ löytyy kerta toisensa jÀlkeen enemmÀn kuin neljÀ edustajaa. TÀmÀn voi ottaa kohteliaisuutena yrityksen puolelta, joka panostaa tapaamisiin usean työntekijÀn aikaa. Toisaalta tuon asetelman voi myös ottaa heijastumana yrityksen tai osaston kulttuurista: onko tapana kutsua paljon ihmisiÀ kokoukseen vai onko neuvotteluhuoneissa yksinkertaisesti liian hyvÀt kahvipullat.
Vanhana puhelinmyyjÀnÀ olen myös hÀmmÀstynyt siitÀ mitÀ AYY kaliiberi saa aikaan puhelinkeskusteluissa. Alkuvuodesta muistan puhelun, joka minulle soitettiin ollessani koululla ryhmÀtyön kimpussa. EnsimmÀistÀ kertaa tÀysin yllÀttÀen ja kylmiltÀÀn pitchaamaan pÀÀtyminen oli itsessÀÀn ihan mieleen painuva kokemus. Puhelinmyyntiin verrattuna puhelun alkamisesta clousaukseen oli matkaa samat 6-7 minuuttia, mutta tÀllÀ kertaa en saanut myytyÀ paria hassua partakoneen terÀÀ vaan 1x xxx⏠yhteistyö sopimuksen. Puhelun loputtua sain adrenaliinipÀissÀni hetken ihmetellÀ mitÀ ihmettÀ juuri Àsken tapahtui.
Takaisin abstraktille
Tapaamisella tai puhelimessa, ylioppilaskunnan momentilla on ollut opettavaista asioida ja neuvotella yritysten kanssa. On tullut sivusta seuraten opittua paljon yritysten sisÀisistÀ toimintakulttuureista. Esimerkiksi pankit ja metsÀteollisuuden jÀtit suhteessa nuorempiin IT taloihin.
Tapaamisissa kÀyminen on opettanut myös lukemaan uudella tavalla neuvottelutilanteita, kuten esimerkiksi työhaastatteluita. Tavattuani usein rekrytoinnista vastaavia henkilöitÀ, joiden kanssa suunnittelemme rekrytointi nÀkyvyyttÀ ja keskustelemme heidÀn tarpeistaan, on ymmÀrrykseni laajentunut siitÀ mitÀ he työnhakijoilta odottavat ja hakevat. Samoin minkÀlaista jÀlkeÀ saadaan silloin kun yrityksessÀ ollaan kovasti tekemÀssÀ, mutta ei oikein tiedetÀ mitÀ.
KysymyksiÀ aiheesta ja aiheen vierestÀ toivotetaan tervetulleeksi,
Tino Kantola
Hallituksen jÀsen, yrityssuhteet
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta
tino.kantola@ayy.fi
p. +358 40 762 6067