Eilen Arkadianmäeltä kuului surullisia uutisia. Hallitus yhtenä viimeisistä teoistaan halusi tuoda eduskunnan käsiteltäväksi opintotuen muutoksen, joka poistaa ihmiseltä oikeuden opintotukeen hänen tehdessään toista tutkintoa. Vaikka muutos on tietojemme mukaan huonosti valmisteltu eikä oikeastaan kenenkään toivoma, eduskunta hyväksyi muutoksen ensimmäisessä käsittelyssä eilen 10.3. suhteellisen niukasti 95-91. Jos perjantain äänestys päättyy samaan tulokseen, opintotukea ei jatkossa myönnetä niillekään toisen tutkinnon tekijöille, jotka eivät ole nostaneet ensimmäiseen tutkintoonsa tukikuukauden tukikuukautta.
On selvää, että toteutuessaan tämä opintotuen muutos on ristiriidassa elinikäisen oppimisen tavoitteiden kanssa. Lisäksi nykyisessä taloustilanteessa ja haastavassa työmarkkinatilanteessa uudelleenkouluttautumisen tukemisen luulisi olevan järkevä ja luotettava elvytystoimi, ei leikkauskohde.
Opintotukilakia on muutettu 2010-luvulla melkein joka vuosi. 2011 ja 2014 on tehty isoimmat, järjestelmän periaatteisiin käyvät muutokset. Sekä näinä vuosina että niiden välisenä aikana on tehty myös koko joukko pienempiä muutoksia, joita en edes yritä ryhtyä tässä listaamaan (koskien esim. tuen määriä, tulorajoja ja toisen asteen tukea, muutamia mainitakseni).
Olen listannut alle opintotuen keskeisimmät ja suurimmat muutokset 2010-luvulla eli vain viimeisen neljän vuoden aikana. Opintotukea joustavammaksi ja paremmaksi tekevät muutokset ovat merkitty vihreällä, neutraalit rakenteelliset muutokset on merkitty sinisellä ja sitä heikentävät tai sen ehtoja kiristävät muutokset on merkitty punaisella. Nämä laadulliset tulkinnat ovat omiani ja niistä voi toki olla eri mieltä.
2011 yhtenäiset edistymisen seurannan vaatimukset ja menettelyt korkeakouluille:
– etenemisvaatimus 4,8 op > 5,0 op/tukikk
– seurantalukuvuodelta oltava kuitenkin vähintään 2,0 op/tukikk
– takaisinperintäharkinta jos alle 1,0 op/tukikk
– kaikille yhtenäiset kriteerit takaisin tuen piiriin pääsemiseksi (tarkoittaen Aallossa syksyn 19 op:n näytön poistumista)
2011 tukiaikamuutokset:
– kaksiportainen tuki
– asumislisäkuukausi kuluttaa opintotukikuukausien määrää
– jatko-opintoihin enintään 9 tukikk
– 9 kk harkinnanvaraisen tukiajan pidennyksen saantimahdollisuuksien laajentaminen (esim. kaksiportaisen alempaan tutkintoon tai lyhyempinä pätkinä useampaan tutkintoon)
– automaattinen lainatakaus kaikille opintorahan saajille
2012: vapaaehtoisen palautuksen määräaika toukokuun loppuun
2014 muutokset:
– opintorahan sitominen indeksiin
– edistymisen seurannassa vähimmäissuoritusvaatimus 20 op/lukuvuosi
– opintolainavähennyksen korvautuminen opintolainahyvityksellä uusilla opiskelijoilla
2014: tukiaikamuutokset:
– eri tukiajat ja tuen määrät ennen/jälkeen 1.8.2014 ensimmäiset korkeakouluopinnot aloittaneille
– enimmäistukiaika kaikissa korkeakouluopinnoissa 70 > 64 tukikk
Kuten väriskaalasta huomaa, osa näistä muutoksista on ollut ihan oikeasti hyödyllisiä ja opiskelijalle edullisia muutoksia. Mutta lienee syytä kysyä, onko muutoksien takana olevilla seurausoletuksilla mitään vastinetta todellisuudessa. Minkään näistä muutoksista vaikutuksia ei nimittäin olla arvioitu.
Kun lainsäätäjä ei kanna vastuuta, ylioppilaskunnan täytyy. AYY:n opintotuen kaksiportaistumisen vaikutuksia tarkastelleen kyselyn tulokset indikoivat, että opintotuen kaksiportaistuminen, joka on väriskaalauksessani merkitty neutraaliksi muutokseksi, on pudottanut tuelta juuri ne, jotka tekevät kahta tutkintoa tai vaihtavat alaa. Tarvitseeko meidän todella kiristää silmukkaa edelleen samojen kaulojen ympärillä? Mielestäni ei.
Lotta Aarikka
Asiantuntija, edunvalvonta
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta