Aino-lehti nosti numerossaan 2/2016 esiin Aallon keskeyttäneitä henkilöitä. He olivat löytäneet mielekkäämmän vaihtoehdon taiteen, filosofian tai käsityöammatin parista. Hyvä! Juuri näin asioiden pitäisikin mennä. Yritys ja erehdys, kesken jättäminen ja oman paikan etsiminen kuuluvat olennaisena osana sekä ihmisenä että ammattilaisena kasvuun.
Vaikka ensikertalaiskiintiöt, opintuen kireät rajat ja olemattomat siirtymämahdollisuudet kesken opintojen tekevät alan vaihtamisesta hankalaa, varmasti tulevaisuudessakin osalla opiskelijoista kypsyy kesken opintojen päätös hakeutua tekemään jotain ihan muuta. Kokonaisuuden kannalta yliopiston olisi tärkeää tunnistaa ketkä keskeyttämisvaarassa olevista tarvitsivat tukea jatkaakseen ja ketkä tarvitsevat lämpimän hyvänonnentoivotuksen uudelle uralle. Syitä keskeyttämiseen voi olla monia, mutta valitettavan usein opiskelija jätetään melko yksin näiden pohdintojen kanssa. Ikävintä on, jos opiskelija ajautuu keskeyttämään sellaisten asioiden vuoksi, jotka eivät todellisuudessa liity opiskeltavan alan mielekkyyteen tai opiskelijan mahdollisuuksiin pärjätä opinnoissaan.
Alan vaihtaminen (ja yleisesti myös opintojen sujumattomuus) on yllättävän näkymätön ilmiö ottaen huomioon kuinka yleistä se on. Yleisesti ottaen noin 60 % opiskelijoista opiskelee ns. suoraa opintopolkua, eli alaa erityisemmin vaihtamatta putkessa toiselta asteelta korkea-asteelle ja kokopäiväisesti työelämään. Viivästynyt opintopolku on noin 27 %:lla, väliaikaisesti keskeytynyt 7 %:lla, opintoalaa vaihtava 8 %:lla ja kokonaan keskeytyvä 6,4 %:lla. (Korhonen & Rautopuro 2012, 103.)
Vuodelta 2014 Kandipalaute-kyselystä selviää, että 33 % opiskelijoista Aallossa koki, ettei ole tarvinnut apua motivaatio-ongelmiin eli selvä vähemmistö. Vain 17 % vastasi olevansa samaa tai melkein samaa mieltä väitteen ”Tarjolla on ollut riittävästi ohjausta motivaatio-ongelmiin” kanssa. 30 % oli melko eri mieltä ja 20 % täysin eri mieltä. Tulokset ovat samansuuntaisia muissakin isoissa yliopistoissa.
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen Aasa Karimo ja Tuukka Salminen tekivät AYY:n pyynnöstä selvityksen Opiskelijabarometri-tutkimuksen aineistoista. AYY halusi selvittää akateemiseen kulttuuriin kiinnittymistä Aallossa, sillä kiinnittyminen on yksi opintoja edistävistä tekijöistä. Aineistosta löydettiin neljää eri kiinnittyjätyyppiä. Heikosti kiinnittyneitä opiskelijoita on 16,8 %, omiin opintoihinsa keskittyviä 24,6 %, omiin opiskeluihin ja samalla opiskelijayhteisöön kiinnittyneitä 37,3 % ja voimakkaasti kiinnittyneitä (jotka edellisten lisäksi olivat kiinnittyneitä tiedeyhteisöön) on 21,3 %. Tässä aineistossa opintojen etenemistahdissa tai tuloksissa ei ollut merkittäviä eroja ryhmien välillä, mutta heikosti kiinnittyneet harkitsivat selvästi useammin keskeyttämistä. Kiinnittyminen ja kuulumisen tunne ovat tärkeitä osatekijöitä merkityksellisyyden kokemuksessa (ks. esim. Poutanen ym. 2012).
Sekä motivaatio-ongelmiin että kiinnittymisen ongelmiin voidaan kuitenkin vaikuttaa. Ohjauskeskusteluissa voidaan käsitellä motivaatiota ja opetusta voidaan rakentaa määrätietoisesti motivaatiota ylläpitäväksi esimerkiksi vuorovaikutteisuuteen panostamalla. Yhteisöön kiinnittymistä voidaan edistää tarjoamalla monenlaisia kiinnittymispintoja. Vaikka se oman pääaineen porukka ei tuntuisi omalta, antamalla monenlaisten kukkien kukkia kampuksella, opiskelija voi löytää muita vertaisryhmiä, joiden kautta opintoja tukevaa kiinnittymistä pääsee tapahtumaan.
Akateemisen yhteisön pitäisi tunnustaa, että se oma oppiaine, vaikka kuinka rakas, ei välttämättä olekaan ainut ja paras. Suunnan etsiminen on normaali ilmiö, joka pitäisi ottaa huomioon opetuksessa ja ohjauksessa. Toivottavasti jatkossa yhtä useampi drop out löytää mahdollisimman kivuttomasti uuden uran, eikä tipu kokonaan pois opiskelujen ja työnteon parista.
Jos pohdit mistä saada keskustelupintaa ja apua opintoasioissa:
- Opintoneuvojat ja –koordinaattorit voivat neuvoa opintoihin liittyvissä asioissa, kuten kurssien valitsemisissa ja HOPSin miettimisessä uusiksi. Oman oppiaineen opettajien ja professorien, erityisesti opettajatuutoreiden, kanssa voi käydä keskustelua omaan tieteenalaan kiinnittymisestä.
- Urapalveluista voi saada apua oman kehittymisen pohtimiseen. Myös oma ammattiliitto tai TE-keskus usein tarjoaa urapalveluita ja sparrausta myös alan vaihtoa pohtiville.
- Opintopsykologeihin voi ottaa yhteyttä, jos omat opiskeluvalmiudet tai hankaluudet mietityttävät.
- Jos alan vaihto on jo vahvana mielessä, älä epäröi ottaa yhteyttä haluamasi koulun hakijapalveluihin!
- Rehellinen keskustelu opiskelutovereiden kanssa voi auttaa, yllättävän moni jossain välissä näitä asioita pohtii. Ei ehkä silti kannata kuunnella pelkästään sitä kyynisintä kaveria.
Lähteitä:
Karimo Aasa ja Salminen Tuukka 2015. Akateemisen kulttuuriin kiinnittymisen tapoja Aalto-yliopistossa. Otus – Työpapereita 3/2015.
Korhonen Vesa ja Rautopuro Juhani 2012. Miksi opinnot eivät suju? Yliopisto-opintojen hitaan etenemisen ja opiskelemattomuuden yleiskuvaa ja ongelmia tunnistamassa. Teoksessa Marita Mäkinen, Johanna Annala, Vesa Korhonen, Sanna Vehviläinen, Ann-Marie Norrgrann, Pekka Kalli ja Päivi Svärd (toim.) Osallistuva korkeakoulutus. Tampere – Tampereen yliopistopaino oy.
Poutanen Kaisa, Toom Auli, Korhonen Vesa ja Inkinen Mikko 2012. Kasvaako akateeminen kynnys liian korkeaksi? Opiskelijoiden kokemuksia yliopistoyhteisöön kiinnittymisen haasteista. Teoksessa Marita Mäkinen, Johanna Annala, Vesa Korhonen, Sanna Vehviläinen, Ann-Marie Norrgrann, Pekka Kalli ja Päivi Svärd (toim.) Osallistuva korkeakoulutus. Tampere – Tampereen yliopistopaino oy.
Susanna Koistinen
Asiantuntija, koulutuspolitiikka
susanna.koistinen@ayy.fi