Kuva: Jyväskylän yliopisto
PedaForum-päivät kokoavat yhteen opetuksen kehittämisestä kiinnostuneita korkeakoulukentän ihmisiä kerran vuodessa. Tapahtuma on aina yksi vuoden kohokohdista, sillä siellä saa kuulla muiden paikkakuntien uusimmat onnistumiset sekä kriittistä pohdintaa ja tutkimustuloksia pedagogiikkaan, yliopistojen johtamiseen ja kehittämiseen liittyen. Tänä vuonna Jyväskylässä teemana oli Into ja himo – Hyvinvoiva kampus. Kävimme kaikki hieman eri ohjelmanumeroissa, joten saimmekin neljä eri näkökulmaa teille kerrottavaksi. Kiitokset järjestelytiimille ja innostaville puhujille! Tapahtuman blogista löytyy iso määrä opiskelijoiden kurssityönä toteuttamia esittelyjä ja haastatteluja konferenssin aiheista.
Mikko
Olin myös ensimmäistä kertaa PedaForumissa. Päällimmäisenä konferenssista jäi mieleen innostuneisuus ja sitoutuneisuus opetuksen kehittämistä kohtaan. Oli hienoa saada näkökulmaa oman yliopiston puolelta siihen, miten oppimiseen panostetaan. Teemaryhmistä ja työpajoista sai uutta tietoa ja inspiraatiota meillekin käyttöön, mutta minulle kenties tärkein puoli tapahtumassa oli tavata oman yliopistomme opetuksen kehittämisestä innostuneita tyyppejä. Inspiroivan ympäristön vaikutuksesta siellä ajautui helposti keskusteluihin, joissa ei kokouksissa ja tapaamisissa niin helposti ajaudu! Edistimme keskusteluilla A!OLE-projektin kokonaisvisiota Aallon sähköisesta oppimisesta, käsittelimme Success of Students -strategia-aloitteen next steppejä ja levitimme tietoa hyvistä käytännöistä kurssien yritysyhteistyön suhteen. Tärkeitä juttuja!
Nosto ohjelmasta: Itä-Suomen yliopiston vetämä työpaja flipped classroom -menetelmän hyödyntämisessä opetuksesta. Aaltoon kaivattaisiin samaa asennetta, että kursseja lähdetään flippaamaan pedagogiikka edellä, ei sähköiset työkalut edellä: “laitetaan kurssi nettiin kun meillä on nämä työkalut!”
Elina
Oma osallistumiseni pedaForumissa jäi valitettavan vähäiseksi aikataulupaineiden takia. Pettymyksekseni en esimerkiksi päässyt osallistumaan Tarja Pääjoen puheenjohtamaan ”Hyvinvointia oppimiseen taiteesta” – työpajaan, joka olisi ollut varmasti kiinnostava katsaus taidelähtöiseen pedagogiikkaan korkeakouluympäristössä. Sen sijaan pääsin tutustumaan opinto-ohjaukseen ja opetuksen laadun mittaamiseen korkeakouluissa, molemman mielenkiintoisia aiheita.
Ehkäpä parasta PedaForumissa kuitekin oli se, kuinka tapahtuma kokosi opetuksesta kiinnostuneet yhteen paikkaan. Innostunut ilmapiiri tarttui nopeasti minuunkin, kunpa opetuksesta ja sen parantamisesta puhuminen olisi aina näin motivoitunutta. Oli myös todella virkistävää päästä puhumaan Aallon henkilökunnan kanssa kokoushuoneiden ulkopuolella, jossa asioista pystyy puhumaan vapaammin.
Elli
Osallistuin PedaForumiin ensimmäistä kertaa, ja päivistä jäi todella hyvä fiilis. Oli aivan mahtavaa tavata opetuksen kehittämisesti innostuneita ”peda-ihmisiä”. Alla on koostettuna ensikertalaisen huomioita tapahtumasta:
PedaPorum koostui teematyöryhmistä ja työpajoista. Osallistuin itse ainoastaan teematyöryhmiin, jossa eri korkeakoulujen edustajat kertoivat omista toimivista käytännöistään tai tutkimuksistaan. Esitelmät olivat itsessään mielenkiintoisia. OKM:n rahoituksen tarkemmassa syynäyksessä tuli näkyväksi, miten heikosti se kannustaa (yksittäistä) opettajaa kehittämään opetustaan. Parasta antia olivat kuitenkin ehdottomasti keskustelut esitysten jälkeen. Niistä sai napattua hyviä ideoita ylös, esimerkiksi miten yliopisto toimii yhdessä opiskelijoiden kanssa palautteen keruussa ja siihen reagoimisessa tai kuinka epäformaalimpi palautteenanto onnistuu yhteistyössä ainejärjestön ja laitoksen välillä.
Oli positiivista huomata, kuinka samanlaisten ongelmien kanssa kaikki korkeakoulut painivat. Maisteritutoroinnissa on haasteita myös muilla. Miten järjestää uusille maisteriopiskelijoille tarkoituksenmukaista ja heidät saavuttavaa tutorointia? Opiskelijapalautteen keräämisen haasteet ovat myös muilla samankaltaisia eli palautteenkeruujärjestelmä on kunnossa, mutta vastausten saaminen ja niiden systemaattinen hyödyntäminen eivät ole itsestäänselvyyksiä.
Yksittäisenä asiana jäi mieleen Jyväskylän yliopiston tekemä pitkäjänteinen, tutkimukseen ja suuriin panostuksiin perustuva hyvinvointityö ja Opiskelijan kompassi –työkalu. Opiskelijan Kompassin tavoitteena on edistää opiskelijoiden hyvinvointia ja itsetuntemusta sekä ehkäistä stressiä, ahdistusta ja alakuloa. Se on nettipohjainen, mutta opiskelijat, joilla on myös kontaktitapaamisia, ovat hyötyneet siitä eniten. Tämän tapaiselle interventiolle olisi varmasti tarvetta myös muualla.
PedaForum: nähdään ensi vuonna uudestaan!
Susanna
Oli hienoa olla takaisin Jyväskylässä katsomassa miten hyvinvointityö on siellä edistynyt, koska olin aiemmin tekemässä sitä itse. Tämän vuoden PedaForum oli ensimmäinen, jossa ei enää kuulunut negatiivissävytteisiä pohdintoja siitä kuuluuko opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen ollenkaan yliopistoille. Kehitystä on todellakin tapahtunut! Pidin myös esitelmän opiskelijoiden kiinnittymisestä Aalto-yliopistossa. Sain ihan aiheellisen muistutuksen siitä, että emme voi ottaa itsestäänselvyytenä kaikkien yhteisön osapuolten tietävän opiskelukyvyn ylläpitämisen mekanismeja ja kiinnittymisen edellytyksiä, vaan myös tiedonjaon näistä asioista on oltava jatkuvaa.
Mitä Aalto voisi oppia: Hyvinvointityö vaatii pitkäjännitteistä, koko yhteisön tietoisuuden tason nostamista. Esimerkiksi Oulun ja Jyväskylän kehitystyöhön kannattaa perehtyä.