10 vuotta sitten aloittelin muotoilun opintoja Lahden muotoiluinstituutissa taideteollisen muotoilun linjalla. Legendaariseen Muotoiluinstituuttiin pääsy oli toteen tullut unelma. Seuraavat neljä vuotta täyttyivät materiaalikokeiluista ja intohimoisista ammattilaisista, joiden ainoa tehtävä oli saada meidät innostumaan taidehistoriasta, kulttuuriperinnöstä ja Design Thinkingistä eli muotoiluajattelusta, joka putkahti aina silloin tällöin esiin töissämme. Jos niin kävi, sai aina vitosen.

Muotoiluinstituutin sielun, TAIKin kunniajäsenen ja meidän opiskelijoiden esikuvan Antti Hassin sanoin:  

“Muotoilu on kaikilla aistikanavilla havaitun datan järjestämistä informaatioksi kaikissa ulottuvuuksissa, myös suhteessa aikaan ja liikkeeseen.”

Ja näinhän se on, sillä asioiden todellinen olemus selviää vasta huolellisen tutkimisen tuloksena. Mitä monimutkaisempi ongelma on, sitä useampia aistikanavia tarvitsemme sitä tutkimaan ja ymmärtämään. Ilman ymmärrystä ei synny kestäviä ratkaisuja. Siksi usein järkevin tapa tehdä asioita on tehdä niitä yhdessä, monitieteellisesti, mutta myös sukupolvien ja kulttuurien kesken niin töissä kuin arjessakin. Mutta sulatellaanpa Antin ajatusta vielä hieman eteenpäin.

Megatrendit, käyttäjäkokemus, etujoukko, hiljaiset signaalit ja monet muut käyttäytymiseen liittyvät asiat ovat aina suhteessa aikaan. Kuinka paljon ajatteluusi vaikuttaakaan se, missä ja miten vietät vapaa-aikasi? Entäpä ystäväpiirisi? Elämäämme rikastuttavat ihmiset? On erittäin hedelmällistä keskustella kollegan kanssa alan uusimmista trendeistä tai ystävän kanssa tuittuilevasta puolisosta. Silti suurimman tyydytyksen saa, kun voi tuoda osaamisestaan kumpuavan ratkaisun yhteiseen pöytään.

Aloitin työt Espoon kaupungilla vuonna 2011 Muotoile!maa nimisen opinnäytetyön muodossa. Muotoile!maa -konseptin toteuttaminen vaati taitotietoa kasvattamisesta, leikkivälineturvallisuudesta, viherrakentamisesta ja osallistavasta suunnittelusta. Työhön ei siis olisi voinut missään nimessä lähteä yksin. Apuja löytyi kirjojen lisäksi päiväkodista, teknisestä toimesta ja aluehallintoviraston terveystarkastajalta. Lopulta opiskelijan idea leikkiin soveltuvasta, lasten kanssa suunnitellusta ja alueen yhteisöllisyyttä lisäävästä veistoksesta oli totta.

Nyt kuuden vuoden ja lukuisten projektien jälkeen on ilo huomata kuinka paljon on pystynyt muotoilijana tuomaan osaamistaan tähän työyhteisöön. Kuinka moniin eri alojen ammattilaisiin olen saanut tutustua, heiltä oppia ja kuinka paljon onkaan vielä opittavaa. Puhumattakaan kaikista niistä asukkaista, lapsista ja vanhuksista, joiden kanssa ja joille olen tätä työtäni tehnyt. Siksipä oma sanontani on:

”Muotoilija muotoilee osallistuessaan ihmisten, ideoiden

ja tapahtumien muodostamaa kokonaisuutta!”

Niko Riepponen työskentelee ympäristömuotoilijana Kaupunkitekniikan keskuksessa Espoon kaupungilla. Nikon työ muodostuu moninaisista asukas yhteistyöhön liittyvistä projekteista. Parhaillaan käynnissä olevia projekteja ovat mm. 100 penkkiä, paikkaa ja tarinaa sekä Valovuosi. Vinkki: Suunnitelkaa ja ehdottakaa uutta valaisukohdetta Espooseen Valovuosi karttakyselyn avulla. Nikon työtä voi seurata vaikkapa twitterissä: @NikoRiepponen tai facebookissa: Muotoilemaa.

This entry was posted on Tuesday, April 18th, 2017 at 10:00 and is filed under Employment, Corporate partner. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.