Hufvudstadsbladet 17.9.2010

Mielipidekirjoitus

***

Hallituksen linja opintotuessa ei tue kansantalouden etua

Valtion budjettineuvottelut vuoden 2011 osalta käytiin hyvässä hengessä, tai näin asia ainakin uutisoitiin. Hallitus mainosti panostaneensa budjetissaan erityisesti vähävaraisiin väestöryhmiin, mutta valitettavasti opiskelijoiden näkökulmasta tuleva budjetti tästä huolimatta ei näytä valoisalta. Opintotukeen esitetty indeksikorotus jäi toteutumatta ja samalla opintotuki jäi ainoaksi toimeentuloa turvaavaksi etuudeksi, jota ei ole sidottu elinkustannustason kehitykseen. Opintotuesta ei enää voidakaan puhua toimeentuloa turvaavana etuutena, sillä vain harva opiskelija tulee opintotuella toimeen. Huomattavaa opintotuen uudistamisessa on lisäksi se, että opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän esitykset opintojen etenemistä koskevista tiukennuksista otettiin täysimääräisinä käyttöön. Näin ollen opiskelijalta siis vaaditaan entistä enemmän entistä pienemmillä resursseilla.

Aalto-yliopiston tavoitteena on nousta maailmanluokan yliopistoksi ja aivan yhtä varmaa on, että opiskelijat haluaisivat kerätä globaalisti arvostetun yliopiston opit talteen työelämää varten. Ei kuitenkaan ole mahdollista, että yksikään yliopisto nousisi huipulle ilman opintoihinsa sitoutuneita opiskelijoita. Opiskelija sen sijaan ei voi käyttää riittävästi resursseja opintoihin, mikäli hänen toimeentulonsa ei sitä salli. Mitä enemmän opiskelijat joutuvat käymään töissä, sitä epätodennäköisempää on, että yliopistoissamme opiskelisi opintoihin päätoimisesti sitoutuneita opiskelijoita. Jatkuva huoli taloudellisesti toimeentulosta ei edesauta keskittymistä opintoihin, vaan ajaa opiskelijat töihin, jotka ainoastaan parhaassa tapauksessa tukevat omaa koulutusalaa.

Uuden yliopistolain myötä julkinen keskustelu on pyörinyt yliopistojen rahoituksen ympärillä. Vaikka yliopiston resurssit olisivat rajattomat, ei niitä voida täysimääräisesti hyödyntää, mikäli opiskelijoilla ei ole aikaa opiskella. Opintotuen indeksointi varmistaisi ettei opiskelijoiden toimeentulo vuodesta toiseen laskisi suhteellisesti kustannustason kohotessa ja mahdollistaisi keskittymisen vähintään osa-aikaiseen opiskeluun. Tämänhetkinen opintotuen kehittäminen ei johda toivottuihin lopputuloksiin sen enempää opiskelijoiden, hallituksen kuin yliopistonkaan näkökulmasta. Kaikille yhteinen tavoite on laadukkaan opiskelun mahdollistaminen. Pelkillä opintotuen tiukennuksilla tämä ei ole mahdollista. Opintotuki on sidottava elinkustannusten kehitystä seuraavaan indeksiin, jotta yliopistomme kehittyisivät, opintoajat lyhenisivät ja opiskelijat voisivat tehdä heidän varsinaista työtään – opintoja.

Jussi Valtonen
Hallituksen puheenjohtaja
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta

Puhe  HERA-seminaarissa 7.9.2010
“Ovatko asumispalvelut kansainvälistyvän koulutuksemme kilpailukykytekijä?”
Jarno Lappalainen

***

Hyvää iltapäivää!

Näin aluksi täytyy sanoa, että on hienoa päästä puhumaan tällaiselle yleisölle ja tuomaan opiskelijanäkökulmaa näin tärkeään ja ajankohtaiseen asiaan. Toisin kuin edellisellä puhujalla, on oma näkökulmani luonnollisesti enemmän paikallisella tasolla ja varsin pääkaupunkikeskeinen, mutta se toivottavasti minulle virkani puolesta suodaan. Kysymyksenasettelu on mielestäni hyvä ja erityisen ajankohtainen juuri nyt, kun asuntopula etenkin pääkaupunkiseudulla on huutava. Samalla sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kansainvälistymisstrategia korkeakouluille kuin omaa työtäni läheisesti koskettava Aalto-yliopiston strategiakin linjaavat kunnianhimoisia tavoitteita kansainvälisten opiskelijoiden, tutkijoiden ja professoreiden määrän lisäämisestä. Tietopääoman kasvattaminen kansainvälistymällä onkin varmasti oikea kehityssuunta Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja kokonaisuudessaan kansainvälistymistavoitteet ovat erittäin kannatettavia. Korkeakoulujen vetovoiman lisääminen edellyttää kuitenkin myös sosiaalipoliittisia ratkaisuja, jotka ovat jääneet valitettavan vähälle huomiolle juuri uusien opiskelijoiden osalta. Kansainvälisten opiskelijoiden osalta ongelmat Suomeen asettumiseen kulminoituvat näissä oloissa juuri asumiseen. Onhan asumisjärjestelyillä suuri osa integraatio eivätkä ongelmat asumisasioissa varmasti opintoaikoja ainakaan lyhennä.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnalla on pitkä historia opiskelija-asuntojen tarjoajana, joka juontaa juurensa niin Teknillisen korkeakoulun kuin Kauppakorkeakoulunkin ylioppilaskuntien vuosikymmenien saatossa rakentamiin asuntoloihin. Tällä hetkellä tarjoammekin kodin yli 3000 opiskelijalle. Tällä kokemuspohjalla osaamme tästä syksystä sanoa vähintäänkin sen, että Aalto-yliopiston uusien opiskelijoiden asuntotilanne on pahin, mitä 2000-luvulla on nähty. Asuntopula ei toki ole uusi ilmiö, vaan sen lieveilmiöihin on ylioppilaskunnissa jouduttu pureutumaan aiemminkin. 2000-luvun aikana hätämajoitusta, eli väliaikaista joskin ahdasta majoitusta, kodittomille opiskelijoille ovat järjestäneet ylioppilaskunnat ainakin Helsingin yliopistosta, Teknillisestä korkeakoulusta ja Kauppakorkeakoulusta. Hätämajoituksen tarpeen kehityssuunta on ollut 2000-luvun puolivälin jälkeen jatkuvasti kasvava. Syksyn näkymät olivatkin jo keväällä niin pahat, että meillä pohdittiin puolivakavissaan jopa telttamajoituksen järjestämistä. Onneksi Helsingin kaupunki tuli vakavassa tilanteessa hätiin ja tarjosi ylioppilaskuntien hätämajoitusta varten ilman veloitusta tilat Sörnäisistä 75 asunnottoman opiskelijan väliaikaiseen majoittamiseen. Nämäkin tilat täyttyivät hetkessä, vaikka hätämajoituksen organisoinnin kustannukset peritään asukkailta ja tarvetta tuntuisi olevan enemmänkin. Helsingin kaupunkia onkin kiittäminen siitä, että tilanne on tänä syksynä pysynyt edes jotenkin hallinnassa.

Hätämajoitus on erittäin hyvä indikaattori tilanteen vaikeudesta ja huomattavaa on, että se koskee yhä enenevässä määrin nimenomaan kansainvälisiä opiskelijoita. Selvänä merkkinä tästä on esimerkiksi se, että kansainvälisiltä opiskelijoilta tuli yksin meidän ylioppilaskunnallemme yli 500 kyselyä asumisongelmiin ja asunnotta jäämiseen liittyen. 500 kyselyä. Se on todella paljon yhdelle yliopistolle.

Tilanteen taustalla on se, että kansainväliset opiskelijat ovat paljon suomalaisia opiskelijoita voimakkaammin HOAS:n ja AYY:n varassa asunnon saantinsa suhteen. Tähän on muutamiakin syitä: Ensinnäkään ulkomaalaisten on erittäin vaikea hyödyntää yksityisiä markkinoita hintatason ja kielitaidon puutteen takia. Ja vaikka maksukykyä olisikin, ottavat vuokranantajat usein mieluummin suomalaisen kuin ulkomaalaisen vuokralaisen. Tyypillistä on myös se, että ulkomailta saapuvalta opiskelijalta puuttuu Suomessa sosiaaliset verkostot, joiden avulla väliaikaiset asumisratkaisut usein löytyvät ulkopaikkakunnilta saapuville suomalaisille opiskelijoille. Tilannetta ei lainkaan auta se, että Suomesta puuttuu monista muista maista löytyvä edullinen ja monipuolinen valikoima hostellimajoitusta.

Yliopistojen ja asuntoja tarjoavan kentän tulisi yhdessä ottaa vahvempi rooli asunnottomuuden ratkaisemiseksi. Yliopistojen tulisi suunnitelmiensa laatimisen yhteydessä etukäteen varmistaa asuntotarjonnan riittävyys tai tarjottava korvaavia järjestelyjä myös opiskelijoille eikä ainoastaan palkatulle henkilöstölle. Esimerkkinä tällaisista järjestelyistä voisivat käydä asuntotoimistot, jotka proaktiivisesti etsisivät yksityisiltä markkinoilta opiskelija-asumiseen soveltuvia huoneistoja. Yliopiston arvovallan ollessa vuokraajan puolella voisi vuokranantajien epäröinti ulkomaalaiselle vuokraamisesta myös hälvetä.

Yhtä kaikki, kaupunkien ja yliopistojen tulisi ottaa omat kansainvälistymisstrategiansa tosissaan ja suunnitella kokonaisvaltaisesti ratkaisuja myös arkisiin ongelmiin. Hätämajoituksen järjestämisellä päästään räpiköiden syksyisen kysyntäpiikin yli, mutta mielestäni on aivan selvää, että opiskelija-asuntotuotantoa on kasvatettava, mikäli kansainvälisten opiskelijoiden määrää halutaan kasvattaa. Asunnottomuus on huonoin mahdollinen alku opiskelulle vieraassa maassa eikä ”emergency accomodationkaan” kuulosta hyvältä kirjoittaessa kuulumisia kotimaahan. Vaikea asuntotilanne jättääkin pahimmassa tapauksessa yliopistosta ja Suomesta maana lähtemättömän negatiivisen ensivaikutelman, joka kiirii huonona maineena ulkomaille saakka. Se, jos mikä, heikentää kilpailukykyämme korkeakoulutusmaana.

Vastuukysymys on kuitenkin huomattavan hankala. Itse odotan selkeää vastuunkantoa kansainvälistymistavoitteita asettavilta kaupungeilta ja yliopistoilta. Ei ole kestävää, että korkeakoulut ja kaupungit keräävät hyödyt kansainvälistymisestä, jos samalla kaikki siihen liittyvät ongelmat kaatuvat opiskelija-asuntosäätiöiden ja ylioppilaskuntien niskaan. Se, mitä tämä vastuun kantaminen tarkoittaa, on kuitenkin vielä ratkaistava. Olisiko esimerkiksi järkevää, että yliopistot ryhtyisivät asunnontarjoajiksi myös opiskelijoille, kuten on tapana monessa muussa maassa? Vai olisiko ennemmin järkevää antaa jatkossakin opiskelija-asuminen niiden tahojen huoleksi, jotka ovat sitä meillä jo vuosikymmeniä menestyksellisesti ja opiskelijoiden tarpeita ymmärtäen hoitaneet eli opiskelija-asuntosäätiöille ja ylioppilaskunnille. Tämä on kysymys, jota yliopistot varmasti tykönään miettivät. Mikäli pohdinta päätyy jälkimmäiseen vaihtoehtoon, ei vastuu silti yliopistojen harteilta karise. Yliopistojen ja kaupunkien on tuettava asunnontarjoajia näiden toiminnassa. Tällaiseen tukeen kuuluvat olennaisena osana keskusteleminen kansainvälistymistavoitteista ja niiden aikataulusta sekä asunnontarjoajien resurssien lisääminen.

Eräs konkreettinen tapa tukea opiskelija-asuntotuotantoa nykyjärjestelmässä on hyvien maa-alueiden tarjoaminen opiskelija-asuntotuotantoon sopivaan hintaan. Esimerkkinä tämän vaikutuksesta käy Otaniemessä käynnistelevä uudisrakennushanke Aalto Village, jossa Espoon kaupunki on tarjoamassa AYY:n ja HOAS:n käyttöön erinomaista tonttia yliopistokampuksen kyljestä. Tällaiset ratkaisut ovat omiaan lisäämään opiskelija-asuntotuotantoa ja pääkaupunkiseudun toiseksi suurimpana opiskelija-asuntojen tarjoajana Aalto-yliopiston ylioppilaskunta on valmis kantamaan kortensa kekoon myös jatkossa. Opiskelija-asumiseen kaavoitetut ja sen mukaisesti hinnoitellut tontit kampusten läheisyydessä ovat se tapa, jolla yliopistot ja kaupungit voivat nopeasti selättää kansainvälistymistä hidastavan asuntopulan. Toivon, että tähän vaihtoehtoon tarttumista ja yhteistyön käynnistämistä harkitaan vakavasti niin yliopistoissa kuin yliopistokaupungeissakin.

Olen samaa mieltä kahden edellisen puhujan kanssa siitä, mikä on vastaus kysymykseen ”ovatko asumispalvelut kansainvälistyvän koulutuksemme kilpailukykytekijä”. Totta kai ne ovat. Tällä hetkellä ne eivät vain missään nimessä kasvata kilpailukykyämme. Opiskelija-asumisen järjestelyt ovat sinänsä toimivia, mutta asuntojen määrä on yksinkertaisesti liian vähäinen. Nykymeno ei voi missään nimessä jatkua, mikäli haluamme profiloitua maana, jossa korkeakouluopiskelijan on hyvä elää ja jonne on hyvä tulla opiskelemaan myös ulkomailta.

Tilanteen korjaamiseksi voisin esittää kolme konkreettista toimenpidettä tai joululahjatoivetta alueelliselle tasolle Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan puolesta. Näillä toimenpiteillä uskon asumispalveluiden kehittyvän kilpailukykyvaltiksi.

1) Kaupungit ja yliopistot: kantakaa vastuu kodittomiksi jäävistä opiskelijoista. Järjestäkää ehätämajoitus jatkossakin riittävällä kapasiteetilla ja inhimillisissä oloissa tai antakaa ylioppilaskunnille resurssit sen tekemiseen, kuten Helsingin kaupunki on tänä vuonna tehnyt.

2) Yliopistot: Fasilitoikaa kansainvälisten opiskelijoiden asuttamista myös yksityisille markkinoille esimerkiksi perustamalla asuntotoimistoja, jotka aktiivisesti etsivät opiskelijalle tai useammalle soveltuvia asuntoja yksityisiltä markkinoilta.

3) Kaupungit: Kaavoittakaa alueita kampusten läheisyydestä opiskelija-asumista varten, jotta tonttien hinnat saadaan ARA-rakentamiseen soveltuvalle tasolle. Me hoidamme kyllä ne mökit sinne pystyyn!

Puhe Aalto-yliopiston lukukauden avajaisissa 1.9.2010 Jussi Valtonen

***
Dear president, honoured guests, aaltoners

When I was walking one summer day, I was going through in my mind the history of the creation of Aalto University: First came the idea, then the foundation, the illustrious name, the board, Tuula and finally the whole thing was blessed through the new University Law. The birth of Aalto has been a historically fast-moving episode in the history of Finnish universities.

Most of the changes have, however, been only structural. Many students and members of staff have said that, in everyday life, they have only seen evidence of Aalto in the brightly coloured flags outside university buildings. It makes me wonder if that’s really true.

When I came across the students’ notice board, I stopped to look at the posters, wondering how many of the Aalto things would have become reality without Aalto – Aalto Entrepreneurship Society, Aalto-on-Tracks and many of the interdisciplinary programmes – in actual fact most of the posters on the board. We have got off to a good start, but the effects of individual actions are limited. Although the wind of initial enthusiasm has filled our sails, we must not be fooled into thinking the road ahead will be easy – big choices are waiting for our community on the vast ocean ahead.

Personally, I see the campus as a key element in shaping how the Aalto community and culture as well as the university will develop. In making the choices regarding the campus, we need to far-sighted and able to look beyond the horizon, beyond the decade ahead.

Aalto campus should be alive, the beating heart of the university, where science and art meet technology and business – a campus that lives and breathes the pluralism, internationality and entrepreneurialism of our community.

We have been blessed with excellent opportunities for our journey. The future will tell whether we will have enough courage to take advantage of those opportunities. Through our daily choices and deeds, we are making decisions on what kind of a community Aalto will be for ourselves and future generations.

Dear teachers and students,
Let us passionately embrace the search for new things! Let us make bold choices while caring for our colleagues and inspiring each other. Both the university and the Student Union are committed to building a community like that.

Hopefully, as many people as possible will find the Aalto values worth adopting and commit to being builders of the Aalto community by giving their Aalto promise, the Code of Conduct, where teachers and students alike pledge to challenge each other to learn and discover together.

The Aalto community is emerges from diversity and requires contribution from each one of us. Let us value one another and commit ourselves to taking Aalto one step forward every day.

***
Arvoisa rehtori, kunniavieraat, hyvät aaltolaiset,

Kesäisenä päivänä kävellessäni kävin mielessäni läpi Aalto-yliopiston luomiskertomusta: Ensin tuli idea, sitten säätiö, kunniakas nimi, hallitus, Tuula ja lopulta kokonaisuus siunattiin yliopistolaissa. Aallon synty on ollut historiallisen rivakka ajanjakso suomalaisten yliopistojen historiassa.

Suuri osa tapahtumista on kuitenkin ollut hyvin rakenteellisia. Moni opiskelija ja henkilökuntaan kuuluva on todennut Aallon näkyvän arjessa vain värikkäinä lippuina yliopiston rakennusten edessä. Mietin mielessäni onko tosiaan näin?

Opiskelijoiden ilmoitustauluun törmätessäni pysähdyin katselemaan julisteita pohtien kuinka moni jutuista olisi toteutunut ilman Aaltoa. AaltoES, Aalto-on-Tracks ja moni yhteistyöohjelma – itse asiassa suuri osa ilmoitustaulun julisteista. Olemme päässeet hyvään alkuun, kuitenkin yksittäisten tempausten vaikutukset ovat rajalliset. Vaikka alkuinnostuksen tuuli on täyttänyt purjeemme emme saa tuudittautua helppoon matkaan – seuraavan ulapan takana yhteisöämme odottavat suuret valinnat.

Henkilökohtaisesti näen kampuksen keskeisenä valintana siinä millaiseksi Aalto-yhteisön kulttuuri ja siten yliopisto muodostuu. Valintaa tehdessämme tarvitaan kauaskatseisuutta, kykyä katsoa vuosikymmentä pidemmälle horisonttiin.

Kampuksen tulee olla elävä, yliopiston sykkivä sydän, jossa tiede ja taide kohtaavat tekniikan ja talouden. Kampus joka henkii yhteisön moniarvoisuudesta, kansainvälisyydestä ja yrittelijäisyydestä.

Matkallemme on tarjottu erinomaiset eväät – lähiajat näyttävät onko meillä rohkeutta tarttua niihin. Päätämme joka päivä valinnoillamme ja teoillamme millaisen yhteisön Aallosta rakennamme itsellemme ja tuleville sukupolville.

Hyvät opettajat ja opiskelijat,
Tarttukaamme intohimoisesti uuden etsimiseen, tehkäämme rohkeita valintoja toisistamme välittäen ja innostaen. Tällaisen yhteisön rakentamiseen yliopisto ja ylioppilaskunta ovat yhdessä sitoutuneet.

Toivottavasti mahdollisimman moni kokee nämä Aallon arvot omikseen ja sitoutuu syksyn aikana Aalto-yhteisön rakentajaksi antamalla Aalto-vakuutuksensa, Code of Conductin, missä opettajat ja opiskelijat sitoutuvat haastamaan toisensa, oppimaan ja löytämään yhdessä.

Aalto-yhteisö kumpuaa erilaisuudesta ja tarvitsee meidän jokaisen panosta. Arvostakaamme toisiamme ja sitoutukaamme teoissamme viemään Aaltoa eteenpäin jokaisena päivänä.

Version in English at the end.

Mitä ylioppilaskunnan pitäisi ensisijaisesti tehdä? (Nythän AYY tekee monesti sitä, mitä on aina ennenkin tehty.) Tähän kysymykseen pitäisi löytää vastaus, sillä se ohjaisi ylioppilaskuntaa tekemään Tärkeitä asioita vähemmän tärkeiden sijaan.

Yksinkertaistettuna vaihtoehtoja on kolme: edunvalvonta, palvelujen tarjoaminen ja yhteisön rakentaminen – todellisuus lienee jonkinlainen yhdistelmä näistä. Nyt kyse on siis painotuksesta, mikä toiminta on tärkeämpää kuin jokin muu? Tämän tekstin tarkoitus on avata vaihtoehtoa yhteisön rakentaminen. Jos se ei ole hyvä suunta toiminnalle, niin kerro parempi!

Tätä tekstiä varten olen haastatellut ylioppilaskunnan työntekijää, vapaaehtoista ja vaihtaria. Alla oleva kuvaus on minun tulkintani heidän näkemyksistään siitä, mitä ylioppilaskunnan pitäisi tehdä.

Haluan, että ideanne ja kommenttinne ohjaavat ylioppilaskunnan toimintaa, siksi teksti muistuttaa enemmän kyselyä kuin blogikirjoitusta. Palautteen kimppuun käy edustajiston jäsenten muodostama työryhmä syksyn aikana.

Se Tärkeä toiminta

Haastatteluista olen vetänyt johtopäätöksen, että ylioppilaskunta ei ole palvelutiski jäsenille, vaan tori tai foorumi, jossa jäsenet järjestävät toiminnan. Ylioppilaskunnan palvelut ovat palveluita, joiden tarkoitus on tukea jäsenten toimintaa. Näin ollen jos jäsenet eivät toimi, tulos AYY torilla on varsin laiha. Tiivistäen ylioppilaskunnan yhteisöllisessä toiminnassa on kolme tärkeää aluetta: uusien opiskelijoiden vastaanottaminen, vapaaehtoistoiminnan tukeminen ja viestiminen. Näiden lisäksi epätäydellisessä maailmassa ylioppilaskunnan on toteuttava edunvalvontaa.

Uusien opiskelijoiden vastaanottaminen

Ensimmäinen tehtävä ylioppilaskunnalla on sinä vuonna, kun uusi opiskelija tulee yliopistoon. Uudella opiskelijalla on monta käytännön ongelmaa, kuten asunnon löytäminen. On haaste sopeutua uuteen ympäristöön ja toimintakulttuuriin. Suurin tuki ja turva on oma ryhmä, uusi Me, jonka kanssa kohdataan samat haasteet. Meidän muodostuminen ei ole itsestään selvää, mutta pienissä se ryhmissä käy ehkä helpostikin. Lähes aina ryhmän muodostumista ovat onneksi helpottamassa tutorit (eli ISOhenkilöt).

Uusi opiskelija selviäisi kyllä ilman tutoria. Tietoa saa monesta paikasta, jos osaa kysyä oikeita kysymyksiä oikeilta ihmisiltä, mutta uutena on kovin vaikea ymmärtää, mikä on olennaista. Ilman opasta usein moni siisti ja/tai mielenkiintoinen juttu jää löytämättä, tai se löytyy liian myöhään.  Näin voi löytää kostean opiskelijaelämän, uran vapaaehtoisena tai projektin, josta tulee opiskeluajan ydin. Torin tarjonnasta on päästävä perille, mitä opas, eli tutor, helpottaa.

AYY:n tehtävä liittyy monialaisuuteen ja erilaisuuden esiin tuomiseen. Jos uusista huolehtiminen jää ainoastaan erityisasemayhdistyksille (mm. killat, KY, Tokyo), niin näkökulma jää kovin kapeaksi. Uskallan väittää, että erilaisten ajatusten vaihto tapahtuu tehokkaammin juhlissa kuin luokassa ja siksi on olennaista, että tutor avaa opiskelijaelämää poikkitieteellisesti.

AYY:n pitää huolehtia tutoreiden yhteisestä koulutuksesta, virkistyksestä ja palautteesta. Tutoreiden harteille jää avata ovia.

[polldaddy poll=3665448]

Vapaaehtoistoiminta

Kun opiskelijat ovat laskeutuneet yliopiston arkeen, on aika saada heidät ulos arjesta tekemään saavuttamisen arvoisia asioita. Ennen kaikkea saada heidät huomaamaan, että ITSE voi tehdä ja saavuttaa ja tukea siihen löytyy ylioppilaskunnasta.

Ylioppilaskunta tarjoaa vapaaehtoistoimintaa useissa muodoissa, tutoreina, hallopedeina, toimikuntien jäseninä ja luottamustoimina. Vapaaehtoistoimintaa tarjoavat myös yhdistykset ja kerhot. Lisäksi tulevat projektiryhmät ja innokkaat henkilöt, jotka ovat päättäneet toteuttaa ideansa.

Ylioppilaskuntatoiminnasta juuri vapaaehtoistoiminta antaa jäsenille eniten. Toiminta antaa tulosta palveluiden (esim. bileiden) muodossa, mutta antaa myös jäsenelle mahdollisuuden vaikuttaa siihen, mitä hänen rahoillaan tehdään (millaisia bileitä järjestetään,). Vapaaehtoistoiminnan antamat kokemukset ja tilaisuudet oppia ovat parasta, mitä ylioppilaskunta voi tarjota. Samalla huomaa, että ylioppilaskunnassa voi ajatella ja toimia myös valmiiden raamien ulkopuolella, voi keksiä omansa. Järjestötoiminnan hyöty korostuu viimeistään työelämään siirtyessä.

Siksi ylioppilaskunnan pitäisi keskittyä järjestämään vapaaehtoistoimintaa sekä tukemaan yhdistysten ja projektien vapaaehtoistoimintaa. Tukemisella tässä tarkoitan tiedon, ihmisten ja toimintatapojen tarjoamista. Näin AYY-tori saadaan täyteen toimintaa.

Tulevaisuuden tehtävälistalla voisivat olla ainakin seuraavat:

• Saada yliopisto huomioimaan vapaaehtoistoiminta myös opintopisteitä jaettaessa.
• Huolehtia siitä, että vapaaehtoisryhmillä on käytössään luottamushenkilön, AYY-alumnin tai työntekijän (tai miksi ei professorin) tuki, palaute ja verkostot.
• Tarjota selkeä vapaaehtoisura palkintoineen. Saavuttamisen rinnalla myös tekemisestä tulee palkita.
• AYY-alumnitoiminnan aloittaminen. Yhdistys- ja järjestöaktiivien mukana pitäminen erilaisissa ohjausryhmissä on paljon rahaa arvokkaampaa toimintaa.

[polldaddy poll=3665461]

Viestintä

Yksi asia on saada nykyinen viestintä toiminaan. Kovin moni ei tiedä, mitä tapahtuu, miten saa yhteyden tai kannattaako olla yhteydessä. Torilla tapahtuu nytkin, mutta valitettavan moni jäsen ei tiedä siitä.

Asioista tietämisen jälkeen tulee osallistuminen. Koska kaikki eivät voi osallistua vapaaehtoisuuden kautta, tulee tarjota virtuaalinen paikka vaikuttaa ylioppilaskunnan toimintaan.  Palautetta pyydetään ja siihen reagoidaan näkyvästi. Keskeneräinen toiminta on julkista, jotta siihen saadaan palautetta myös keskustoimiston ulkopuolelta. Virtuaaliseen jäsenyhteisöön liittyminen ja hyvien ideoiden peukuttamisen ei pitäisi olla liian paljon edes laiskimmalle jäsenelle.

Ja sitten taas palataan toiminnasta kertomiseen niin jäsenille kuin muuallekin. Tukemalla jäsenten projektien julkisuutta luodaan myös AYY:n ja Aaltolaisuuden identiteettiä: mitä kaikkea Aallossa opiskelijat tekevät.

Tehtävälistalle nousisivat esimerkiksi seuraavat asiat:

• Virtuaaliyhteisön alustan perustaminen.
• Viestinnän tarjoaminen tukimuotona jäsenten hankkeille.
• Opiskelijatoiminnasta kertominen AYY:n ulkopuolelle, muutenkin kuin kannanottojen kautta.

[polldaddy poll=3666244]

Edunvalvonta

Ylioppilaskunta on perinteisesti keskittynyt tekemään edunvalvontaa. Ja sitähän AYY tekee. Kuitenkin väitän, että ylioppilaskunnan ei pitäisi rakentaa itsestään organisaatiota, joka keskittyy yliopiston ongelmien ratkaisemiseen. Ylioppilaskunnan pitää tarjota kontakteja asianosaisiin, vastausten tarjoamisen sijaan. Kun kyse on “opiskelijan äänellä puhumisesta”, on ylioppilaskunnan kerättävä asianosaiset ja autettava konsensuksen luomisessa ja ulos myymisessä.

[polldaddy poll=3666284]

Maksat ylioppilaskunnalle 92€ vuodessa,

Kiitos, että sinua kiinnostaa!

——-

What should the Student Union be primarily doing?

(Currently, AYY does what has always been done.) We should find the answer to this question, which would direct the Student Union to work on Important matters instead of the less important ones.

To put it simply, there are three options: student advocacy, providing of services and building of the community – the reality is probably some sort of a combination of these options. We are now talking about the emphasis; which action is more important than the other? The purpose of this text is to explain the option of the building of the community. If this option is not a good direction for the operations, please tell us a better one!

For this text, I have interviewed the Student Union’s employee, a volunteer and an exchange student. The following description is my interpretation of their views on what the Student Union should be doing.

I wish that your ideas and comments guide the student union activities and that is why this text is more similar to a survey than a blog text. A working group which consists of the Representative Council members will go through the feedback during the autumn.

The Important activity

Based on these interviews, I made a conclusion that the Student Union is not a service desk for the members but rather a marketplace or a forum where the members organise activities. The purpose of the services of the Student Union is to support the activities of the members. Thus, if members do not operate, the result is not very successful. To put it briefly, the collective activities of the Student Union cover three important areas: the reception of new students, the support of voluntary activities and communications. In addition, the Student Union must represent students’ interests in this imperfect world.

Reception of new students

The Student Union has its first responsibilities on the year when a new student enrols at the University. A new student has many practical problems such as finding a place to live. It is a challenge to adapt to the new environment and the operational culture. The most significant support and security are provided by one’s own group, the new Us, with whom the student can face the challenges. The forming of ”Us” is not self-evident but it might happen easily in small groups. Fortunately, tutors will almost always assist in the formation of the group.

A new student can survive without a tutor. Information is available in many places if you just ask the right questions from the right people. However, when you are a new student, it is very difficult to understand what is essential. Without a guide, many interesting affairs will often not be discovered or they may be discovered too late. You can find the crazy student life, a career as a volunteer or a project which might become your life. You have to get involved with the selection of the marketplace. Your guide, the tutor, will make it easier for you.

AYY’s duties relate to multi-disciplinariness and bringing forth diversity. If new students are only looked after by guilds, KY and Tokyo, their perspective often remains narrow. I dare to say that the exchange of ideas happens more efficiently in parties than in the classroom and therefore it is essential that a tutor explains student life from a multi-disciplinary perspective.

AYY has to take care of tutors’ common training, recreation and feedback. It is tutors’ responsibility to open the doors for new students.

[polldaddy poll=3707036]

Voluntary activities

Once the students are accustomed to everyday life at university, it is time to get them out of it and do things worth achieving. Above all, we have to make them realise that STUDENTS THEMSELVES can do and achieve affairs and get support from the Student Union.

The Student Union provides several forms of voluntary activities; it has tutors, student representatives in administration, committee members and confidential posts. In addition, there are project groups and enthusiastic individuals who have decided to implement their ideas.

Of all the activities of the Student Union, the voluntary activities provide the most to the members. The activities give results in the form of services (parties, for example) but also the opportunity for the members to decide what to do with the funds (what kind of parties are organised). The experience from voluntary activities and learning opportunities are the best that the Student Union can provide. At the same time, students notice that they can think and act outside the box and invent their own ideas in the Student Union. The benefits from the organisational activities are noticed in the transition to working life at the latest.

Therefore, the Student Union should focus on organising voluntary activities and supporting voluntary activities in organisations and projects. With this support, I refer to the providing of information, people and practices. In this way, the AYY marketplace can be full of action.

The future list of duties could include at least the following:

• making the university acknowledge voluntary activities in the form of credits
• ensuring that voluntary groups have the support, feedback and networks of a person in a  confidential post, an AYY alumni or an employee (or a university professor)
• providing a clear volunteer career with rewards, activities should be rewarded along with achievements
• starting the AYY alumni activities, keeping the active members of organisations and associations involved in various guidance groups is much more valuable than money

[polldaddy poll=3707033]

Communications

One issue is to make the current communications to work. Quite many students do not know what is going on, how to get in touch or whether to get in touch or not. Many affairs are currently happening at the marketplace but it is unfortunate that only few members know about it.

After knowledge comes participation. Since everyone is not able to participate on a voluntary basis, we should provide a virtual place to have effect on student union activities. We ask for feedback and react to it visibly. Incomplete operations are public so that we can also get feedback from outside the central office. Joining a virtual member community and clicking on good ideas should not be too much even for the laziest member.

Finally, we go back to the reporting of the operations to the members and outside the Student Union. By supporting the publicity of member projects, the identity of AYY and the Aalto community is created: we present the activities of Aalto students.

The following issues, for example, are on the list of duties:

• creating a platform for a virtual community
• providing communications as a form of support for member projects
• reporting student activities outside the AYY, not only in the form of statements

[polldaddy poll=3707026]

Student advocacy

The student union has traditionally focused on student avocacy and that is what AYY does. However, I argue that the student union should not be an organisation which focuses on solving the problems of the university. The student union should provide contacts between the parties concerned instead of providing answers. When it comes to “using the student’s voice”, the student union must gather the parties concerned and assist in communications and creating a consensus.

[polldaddy poll=3707025]

U pay 92€ per year to the Student Union,

Thank U for Ur interest!

Yksi AYY:n (mielestäni) mukavimmista palveluista on ilmainen opiskelijakalenteri. Ilmaisuuden lisäksi kalenterista jää mainosmyynnin ansiosta jopa ylioppilaskunnan kassan pohjalle muutama ropo. Nice!

Harmillinen juttu kävi tämän vuoden kalenteria kasatessa. Tiukan aikataulun tuoksinassa tieto AYY:n sisällä ei kulkenut riittävän hyvin, ja tämä yhdistettynä muutamaan inhimilliseen unohdukseen johti siihen, ettei kalenterista löydy laisinkaan esimerkiksi KY ry:n tulevan vuoden tapahtumia. Merkintöjä kun kyseltiin ainoastaan AYY:n yhdistysrekisterin yhdistyksiä kokoavan sähköpostilistan välityksellä, eikä esimerkiksi juuri KY ry tuolloin vielä listalta löytynyt.

Ikuisesti ei AYY:ssä toki voida vedota “käynnistysvaikeuksiin” tai “kiireeseen”, mutta varmaa on se, että tulevaisuudessakin tekevälle sattuu. Onneksi yleensä opiskelijatoiminnassa erehtyminen on sallittua ja vahingot annetaan anteeksi. Tärkeintä on, ettei mukaan pääse lipsumaan pahantahtoisuutta. Tähän liittyen keskustelupalstojen teekkarisalaliitto-maalailu osoitti jälleen sen, että matkaa suloiseen, ymmärtäväiseen ja luottavaiseen yhteiseloon on vielä hieman yli kanannokallinen.

Käy hei ihmeessä, AYY:n jäsen, joka tapauksessa hakemassa oma, epätäydellinen kalenterisi AYY:n palvelupisteelta (Arabia, Töölö, Otaniemi; kaikista löytyy)! Tästä voit täydentää omaan kalenteriisi jollain kivan värisellä kynällä myös KY ry:n ja TOKYO ry:n tapahtumia, jotka nyt mokan ilmettyä keräsin tiedoksi:
(Täydennän listaa sitä mukaa, kun KY ja TOKYO ehtivät tapahtumiaan ilmoitella.)

22.8.-11.9. AHNE.-taidefestivaali Suvilahden voimalassa
– klubit joka lauantai (28.8., 4.9., 11.9.)
– 5.9. La-Bas goes Ahne -performanssi klo 15->
26.8. KY100-avajaiset aka. Kesäkuntis (tänään!)
2.9. Mursumessut KY-talolla ja Mursubileet
4.9. KY-mpin Beach Party
9.9. Mursujaiset & Mursujaiskuntis
14.-19.9. KY:n vaellus Kevolla
16.9. NESU-KY:n harkkasitsit
22.9. ArsYO-avausbileet Ravintolalaiva Wäiskissä
23.9. Kylterisoudut & Seilorikuntis
30.9. Massiivimökki (mursuille?)
4.-10.10. KY:n kansainvälinen viikko
9.10. Boston Night
10.10. Sillis (KY)
6.10. Taiteilijatapaaminen Kiasmassa
7.10. III-kierros & III-kierroskuntis
9.10. Boston Night
10.10. Sillis (KUJ)
20.10. Taiteilijatapaaminen Kiasmassa
29.10. Arabia Maskerad Korjaamolla
4.11. KYL-kuntis
11.-14.11. KY:n Pietarin kulttuurimatka
18.11. Uuden Kiljukaulan julkistamislauluilta
27.-29.11. TOKYO:n joulumyyjäiset @ Lume
2.12. Puurojuhlakuntis
24.2. KY100-vuosijuhlakuntis
26.2. KY100-vuosijuhla
27.2. KY100-supersillis
14.4. Hukkaputki & -kuntis

Huomiona myös se, että kalenteriin merkittyjen Kampuskarkeloiden ajankohta tulee muuttumaan (uudet päivät 5.-6.10.). Kuulet siinä myöhemmin lisää.

Hyvä, että palautetta tulee. Erityisen mieluista on tietenkin rakentavanlaatuinen, sillä sen avulla voidaan aidosti parantaa toimintaa.

Pohdiskeli Saara,
joka ei malta odottaa AYY.fi-sivujen uudistumista, Aallon avajaisia ensi viikolla ja ennen kaikkea raikkaan uusia opiskelijoita; puosuja, mursuja, fukseja, pHukseja ja muita vipeltäjiä!

Psst. Tiedottaja Paula avaa kalenterihässäkkää myös täällä: http://www.ayy.fi/node/916. Vakiofani Vieraskin on asiaa jo ehtinyt kommentoida 😉

AYY:n hallitus päätti kokouksessaan 6.8. esittää edustajistolle hyväksyttäväksi Sankariohjesääntöä. Tarkoitus on siis luoda AYY:n ensimmäinen virallinen kunniamaininta, Aallon sankari. Kyseessä ei siis ole palkinto elämäntyöstä, vaan ideana on palkita ihmisiä yksittäisistä hyvistä teoista tai tekojen kokonaisuuksista koko yliopistoyhteisön hyväksi. Aallon sankari on joku, joka ei ole vain puhunut, vaan tehnyt – tai saanut muut tekemään. Konkretiaa beibi!

Edustajiston on tarkoitus päättää ohjesäännön hyväksymisestä ensi sunnuntaina kokouksessaan 29.8. Edari voi luonnollisesti päättää ihan mitä vain, mutta jos ohjesääntö hyväksytään, olisi samalla hyvä päättää myös kunniamerkin visuaalisen ilmeen suuntaviivoista. Miltä Aallon sankari siis näyttää? Hallituksen esittämässä ohjesäännössä mainitaan seuraavat puitteet suunnittelulle:

“Aallon sankarin kunniamerkki koostuu kolmesta osasta, jotka ovat sankarin mitali, sankarin kangasmerkki ja sankarin kunniakirja. Sankarin mitalin suunnitelma hyväksytään tämän ohjesäännön erillisenä liitteenä ja jokainen mitali on yksilöllisesti numeroitu myöntämisjärjestyksen mukaan. Sankarin kunniakirja on kaikille sankareille yhtenäinen. Kunniakirjaan on aina kirjattava peruste sankaruuden myöntämiselle mukaansatempaavan tarinan muodossa.”

Ehdotuksia ulkoasuksi voi ehdottaa tässä blogissa tai vaikkapa suoraan maililla hallituksen tai edustajiston jäsenille. Tähän mennessä olen löytänyt sosiaalisesta mediasta tällaiset ehdotukset:

http://friends.murrur.fi/AYY-kiitosmitali.png

http://img85.imageshack.us/img85/877/kiitos.png

Pystytkö parempaan?

Monissa (anglosaksisissa) yliopistoissa uudet opiskelijat allekirjoittavat Code of Conductin, käyttäytymisohjeiston. CoC:ssa puhutaan monenlaisista akateemisen arjen asioista, kuten yhteistyöstä, plagioinnista, opettajien kunnioittamisesta ja usein myös linjataan akateemisen kurinpidon periaatteet. CoC:t ovat pääsääntöisesti lakimiesten kirjoittamia pitkiä pykäläviidakoita, jotka pohjautuvat perimmiltään yliopiston akateemisiin arvoihin. Aallon valmisteluorganisaation opetuksen teemaryhmässä keskusteltiin CoC:n käyttöönotosta ja kirjoitettiinkin ensimmäinen luonnos, yhteensä 15 sivua (tämä on jäissä, kunnes akuutimmat lakiasiat saadaan pois jaloista).

Viime kevään linjapapereita väännettäessä ja esiteltäessä vastaan nousi monta kertaa kysymys: jos me lupaamme täyttää kaikki teidän vaatimuksenne, mitä te lupaatte vastikkeeksi? Kysymys oli hyvä: todellisessa yhteistyössä ei voida vain esittää eri puolilta vaatimuksia, vaan on yritettävä ymmärtää toista ja löydettävä yhteinen nimittäjä. Olisi löydettävä jonkinlainen tapa, jolla sekä opiskelijat että opettajat voisivat osoittaa sitoutumisensa uuteen oppimiskulttuuriin ja tavallaan tehdä sitä kautta muutosta näkyväksi.

Pienen koulutuspoliittisen sektorin sisäisen mylläämisen tuloksena edelliset kaksi ajatusta yhdistyivät ylioppilaskunnan omaksi CoC:ksi, Oppimisen kulmakiviksi. Teksti perustuu ylioppilaskunnan linjoihin, Aallon strategiaan ja kirjoittajien karuhkoihinkin kompasteluihin opintiellä. Lopputuloksena on kaksi sivua: ensimmäinen kuvaa yhteisiä arvoja ja periaatteita ja toinen kertoo, mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä. Ensimmäinen luonnos pulpahti maailmaan Shanghain juna-asemalla, sen jälkeen siihen ovat tarttuneet niin uusien opiskelijoiden kohtaloa pohtiva kesäprojekti kuin vararehtorikin. Luonnos on pyörähtänyt kommenteilla niin rakkailla yhteistyökumppaneillamme – erityisaseman yhdistyksillä – kuin jossain määrin yliopistollakin.

Ajatuksena on tarjota uusille ja vanhoille opiskelijoille sekä opettajille mahdollisuus allekirjoittaa Oppimisen kulmakivet ja sitä kautta sitoutua miettimään tapaa, jolla itse toimii akateemisessa yhteisössämme. Uusille opiskelijoille (työnimenä tällä hetkellä puosut) tämä mahdollisuus koittaisi 3.9. järjestettävässä Aalto-päivässä tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Opettajien ja vanhempien opiskelijoiden nimikirjoituksia kerättäneen jollain muulla tavalla (onko sinulla päräyttävä idea tähän? Kerro!).

Sitoumuksesta pyörii tällä hetkellä versio 0.3, jonka olisi tarkoitus kypsyä versioksi 1.0 elokuun loppuun mennessä. Tekniikan akateeminen komitea pamauttaa mielipiteensä 23.8. ja Aallon akateeminen komitea hyväksynee tekstin kokouksessaan 30.8. Tätä ennen sinulla on vielä mahdollisuus vaikuttaa oppimissitoumuksen sisältöön. Antaa palaa!

Luonnoksen löydät täältä.

UPDATE: Download the approved Language Strategy and Plan for Trilingualism here.

English speakers: Scroll down for English version.

Svensk talare: Scrolla ner för den svenska versionen.

Kielistrategia Aalto-yliopiston ylioppilaskunnalle

Aalto-yliopisto on lain mukaan kaksikielinen yliopisto eli vastaa lain mukaan korkeimman teknillistieteellisen ja taideteollisen koulutuksen järjestämisestä suomeksi ja ruotsiksi. Samalla Aalto on jo nyt vahvasti kansainvälinen yliopisto ja tulevaisuus tuonee mukanaan lisää kansainvälisiä opiskelijoita niin Aalto-yliopistoon kuin muihinkin suomalaisiin korkeakouluihin. Tästä syystä kieliasiat tulevat nousemaan entistä enemmän esille ja ovat sitä jo Aalto-yliopistossa tehneetkin. Yliopisto on strategiassaan linjannut, että kotimaisten kielten opetusta parannetaan ja englanti nostetaan suomen ja ruotsin rinnakkaiskieleksi.

Kaksikielisyys ja kansainvälistyminen haastavat myös ylioppilaskunnan pohtimaan sitä, miten jäsenistöä eri kielillä palvellaan. Ylioppilaskunnan alkuvaiheen myllerryksessä on valtaosa tiedosta – viikkotiedotteita lukuunottamatta – ollut tarjolla vain suomeksi. Pitkällä tähtäimellä tällainen eriarvoisuus on kestämätöntä ja käytänteiden luominen eri kielillä toimimiselle on aloitettu AYY:n kielistrategian valmistelun muodossa. Kesäkuussa toteutettiin 280 vastaajaa kerännyt kielikysely jäsenistölle ja haastateltiin AYY:n hallituksen jäseniä sekä työntekijöitä heidän tuottamistaan dokumenteista ja siitä, miten eri kielten käyttämistä voitaisiin tukea.

Heinäkuun helteillä on luonnos kielistrategiaksi hahmottunutkin kv-asiantuntija Hannan voimin. Kielistrategia tulee edustajiston päätettäväksi syyskauden aloittavassa kokouksessa 29.8. Aikaa on siis vielä runsaasti vaikuttaa kielistrategian sisältöön! Mitkä dokumentit on ehdottomasti käännettävä kaikille kolmelle kielelle? Onko tilanteita, joissa harvemmankin kielen käyttö riittää? Tuleeko ylioppilaskunnan helpottaa edustajistossa toimimista esimerkiksi simultaanitulkkauksella? Miten monikielisyys pitäisi huomioida ylioppilaskunnan medioissa? Kommentit ovat erittäin tervetulleita.

Lataa kielistrategian ensimmäinen luonnos tästä.

Kesäisin terveisin,
Jarno & Hanna

Språkstrategi för Aalto-universitetets studentkår

Enligt Finlands lag är Aalto-universitetet ett tvåspråkigt universitet som ansvarar för anordnandet av högre teknisk-vetenskaplig och konstindustriell utbildning på finska och svenska. Samtidigt är Aalto-universitetet redan nu ett starkt internationellt universitet och framtiden för med sig sannolikt ännu fler internationella studerande såväl till Aalto-universitetet som till övriga finska högskolor. På grund av detta kommer språkfrågor att alltmer stiga upp – och har redan gjort det i Aalto-universitetet. Universitetet har linjerat i sin strategi att undervisningen i de inhemska språken förbättras och att engelskan lyfts upp till samma nivå som finskan och svenskan.

Tvåspråkigheten och internationaliseringen utmanar även studentkåren att fundera på hur medlemskåren betjänas på de olika språken. I tumulten som omgivit studentkårens början har största delen av informationen – bortsett från veckorapporterna – varit tillgängligt enbart på finska. I det långa loppet är detta slags olikvärdighet ohållbart och AUS förbereder en språkstrategi för att ha riktlinjer för verksamheten på de olika språken. I juni fick medlemskåren svara på en språkenkät, 280 tog tillfället i akt, och samtidigt intervjuades AUS:s styrelseledamöter samt anställda om hur bruket av olika språk kunde understödas.

Under juni har utkastet till AUS:s språkstrategi formats tack vare Hanna, studentkårens expert i internationella ärenden. Språkstrategin är på agendan i delegationens första möte under höstterminen 29.8. Ännu hinner man alltså påverka språkstrategins innehåll! Vilka dokument bör absolut översättas till alla tre språk? Finns det situationer då det räcker med ett mindre antal språk? Bör studentkåren underlätta deltagandet i delegationsarbetet exempelvis genom att erbjuda simultantolkning? Hur borde flerspråkigheten beaktas i studentkårens medier? Kommentarer är ytterst välkomna.

Ladda ner det första utkastet till språkstrategi.

Med sommarhälsningar,
Jarno & Hanna

Language Strategy for Aalto University Student Union

By law, Aalto University is a bilingual institution and is as such responsible for providing the highest level of technology and art and design education in both Finnish and Swedish. Aalto is already a very international university and the number of international students in Aalto, as well as in other Finnish institutions of higher learning, will probably only increase in the future. Therefore, language issues will only become more prominent, as they already have to some extent in Aalto University. In its strategy the University has outlined plans to improve its teaching of domestic languages and to make English its third language alongside Finnish and Swedish.

Bilingualism and internationalisation also challenge the Student Union to think about how it will serve its members in different languages. In the early stages of the union, with the exception of weekly newsletters, most of the information has only been available in Finnish. In the long run this kind of inequality is untenable and the creation of practices for operating in different languages has been started in the form of drafting Aalto University Student Union’s (AYY) language strategy. In June, a language survey mapped the opinions of 280 AYY members. Interviews with AYY’s Executive Board members and staff shed light on their language needs when creating documents and on how the use of different languages might be supported.

In the sunny and sweaty July, Hanna, our advisor for international affairs, has come up with a draft of the language strategy. The strategy will face the vote of the Representative Council in the first meeting of the autumn season on August 29th. So, there is still plenty of time to influence the content of the strategy!  In your opinion, what documents must absolutely be made available in all three languages? Are there situations where the use of fewer languages is acceptable? Should the Student Union better facilitate serving on the Representative Council by use of simultaneous interpreting? How should multilingualism be handled in the different media of AYY? Comments and thoughts are most welcome.

Download the first draft for language strategy here.

With sunny regards,
Jarno & Hanna

Heinäkuun lopun helteillä alkoi tapahtua, kun jo viime vuoden puolella alkanut opintotuen uudistamiskeskustelu käynnistyi. Valtiovarainministeriön (VM) laatimaa ensi vuoden talousarvioehdotusta silmäillessä oli selvää, että se jätti opiskelijat nuolemaan näppejään. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) esitystä opintotuen sitomisesta indeksiin tai ateriantuen korotusta ei oltu otettu huomioon ehdotuksessa.

Opintotuki ei ole tällä hetkellä sidottu mihinkään indeksiin. Tällöin kustannustason kohotessa opintotuki jää automaattisesti laahaamaan sen perässä ja opiskelijoiden tukitaso laskee reaalisesti. Esimerkiksi ensi vuonna suunnitelmissa on sitoa muita toimeentuloa turvaavia etuuksia indeksiin, mutta jättää opintotuki sen ulkopuolelle.

AYY vaati opintotuen sitomista indeksiin tänään julkaistussa linjapaperin mukaisessa kannanotossa (“Opintotuen indeksiin sitomisesta ei saa luistaa”). AYY:n näkökulmasta VM:n esitys ei vastaa pyrkimykseen opintoaikojen nopeuttamisesta, sillä tuen pienentyessä toimeentuloa on täydennettävä ansiotöillä ja opintoihin käytettävissä olevaa aikaa on entistä vähemmän.  Ylioppilaskuntien kattojärjestö SYL ja amk-oppilaskuntien liitto SAMOK ilmaisivat myös vahvan kantansa indeksiin sitomisen ja ateriatuen korotuksen puolesta viime viikolla.

Kamppailu opintotuen sitomisesta indeksiin pyörähtää käyntiin tällä viikolla ministeriöiden välisenä, etenee hallitukselle vielä alkusyksystä ja siitä edelleen eduskuntakäsittelyyn.

Lisää äksöniä opintotuen uudistamisen suhteen on kuitenkin luvassa – ja vielä tällä viikolla. Opintotuen kehittämistä varten perustetun työryhmän lopulliset ehdotukset julkistetaan tänä torstaina 5.8. ja luovutetaan samalla ministeri Wallinille. Työryhmän tavoitteeksi asetettiin kehittää opintotukea siten, että se kannustaisi selkeästi nykyistä enemmän päätoimiseen opiskeluun. Uudistustyöryhmän ehdotukset tulevat mitä todennäköisimmin sisältämään muun muassa esityksiä opintotuen suoritusvaatimusten kiristämisestä ja opintotuen myöntämisen muuttamisesta kaksiportaiseksi eli erottamista kandi- ja maisteritutkintokohtaiseksi.

Mielenkiintoisia aikoja elellään opiskelijan kukkarolla.

Stay tuned ->

/elli

Kesä on kukkeimmillaan ja Suomi kärisee kaikkien aikojen helteessä. Auringon porottaessa muutaman hattarapilven lomassa kirkkaansiniseltä taivaalta koko valtakunta näyttäytyy hiton nättinä. Kimaltelevan meren valossa Helsingin keskusta trendikkäine kioskeineen ja terasseineen vetää vertoja mille tahansa keskieurooppalaiselle idyllille. Otaniemessä vaihtelevat vihreät nurmikentät, vilpoisat varjot ja suojeltu luonto, joiden lomassa mietiskelyä voi tasapainottaa mätkimällä tennistä tai potkimalla palloa. Kauniina kesäpäivänä Tuusulanjärven ympäristökin näyttää upealta vaikkapa polkupyörän selästä. Biitsikelien porottaminen tuo sen verran positiivista fiilistä, että on hyvä hetki pohtia Aallon tulikuumaa kampuskysymystä avoimin mielin.

Aalto-yliopisto on luvannut päräyttää päätöstä kampuksensa kehittämisestä vielä tämän vuoden puolella. Fyysinen kampus on se asia Aallossa, josta kaikilla on mielipide. Ja monella on myöskin vahva mielipide muiden mielipiteestä. Keskustelu on enimmäkseen vellonnut tarkan paikan ja rakenteen ympärillä. Otaniemeen! Ei Otaniemeen! Hajautetaan! Tiivis yhteinen kampus! Perustelut vaihtelevat pöljistä päteviin, mutta leimaavaa on keskustelun kärkevyys ja vahvat näkemykset.

Aalto-yliopisto on lähtenyt tarkastelemaan asiaa toisesta näkökulmasta, pyrkimällä keskittämään keskustelun opiskelun ja tutkimuksen tarpeisiin ja kampuksen erilaisiin elementteihin. Tätä varten startattiin myös kampusta koskeva kysely netissä, joka on avoin ihan kaikille. Maantieteellisten linjausten välttelyn ja kyselyn ajoittamisen kesälle voi tulkita yhtä lailla salaliitoksi tai kaukonäköiseksi ja avoimeksi politiikaksi, mutta se vaikuttaa varmalta, että Aallon myötä kampukseen todella panostetaan. Nyt ei puhuta uuden laitoksen pystyttämisestä tai muutamasta uudesta kämpästä vaan kokonaisen yliopistoyhteisön fyysisistä puitteista, joihin nivoutuvat paitsi opiskelun ja tutkimuksen tilat myös asuminen, joukkoliikenne, liikuntamahdollisuudet, imago ja ties mitä muuta.

Kampuksen kehittäminen ei siis millään supistu pelkkään sijaintiin. Jos koko Aalto siirtyy Otaniemeen,on se Otaniemi jotain muuta ja enemmän kuin nykyinen mukava mutta hivenen nuhjuinen, ylimuseoitu niemenpläntti. Jos taas ollaan levällään, täytyy siirtymisen ja vuorovaikutuksen olla jonkin ihan muun kuin 102-turbovuoron varassa. Jotta Aallosta saadaan magea juttu, pitää funtsia kampuksen identiteettiä ja persoonallisuutta sijaintia syvällisemmin.

Onko Aalto ekstrovertti vai introvertti? Kehitetäänkö Aallosta ympäristöstään selkeästi erillinen tieteen- ja taiteen pyhättö, Los Alamos tai Bauhaus, jonka vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan kanssa on uusien innovaatioiden ja räiskyvien nerojen varassa. Vai tulisiko tähdätä ympäristöön sulautuvaan foorumiin, joka sparraisi ihan jokaisen kaduntallaajan mukaan luomaan ja oppimaan uutta tietoa ja taidetta. Vai jotakin tältä väliltä, ratkaisu jossa on elementtejä molemmista? Entäpä mikä merkitys on verkkoteknologioilla ja sosiaalisella medialla korvaamaan fyysisiä yhteyksiä korkeakoulujen tai yliopiston ja yhteiskunnan välillä? Missä määrin on syytä rakentaa tai kunnostaa omia tiloja tai ylläpitää palveluja, missä määrin hyödyntää ulkopuolisia tahoja ja paikkoja?

Itse omien toivon Aallon tulevalta kampukselta muutamia juttuja. Aivan keskeistä on tarjota tarpeeksi (paljon!) vapaata, etukäteen määrittelemätöntä tilaa. Tähän kategoriaan kuuluvat yhtä lailla avoimet torit ja amfit keskeisellä paikalla ihmisten kohtaamista ja tapahtumia varten kuin hippasen syrjäiset pajat ja takapihat rakenteluita ja kokeiluita varten. Oppimista ja opettamista voi tehdä monella tavalla, ja uuden kokeilemista pitää tukea. Toki meillä on jo paikkoja kuten Design Factory, Venture Garage ja Lume, mutta lisää tarvitaan. Ja se yhteinen kohtaamispaikka, jonne koko yhteisö luonnostaan löytäisi, puuttuu edelleen.

Toinen juttu on se, että kampukselle pitää luoda sellainen henki, että jokainen Aallon paikka tuntuu kodilta jokaiselle aaltolaiselle. Yhtenäinen, joskaan ei kahlitseva, viestintä auttaisi, ja ratkaisevaa on mahdollisimman esteetön kulku ja toiminta. Rajattujen kulku- tai lainausoikeuksien tai vastaavien tulisi olla hyvin perusteltuja poikkeuksia, ei sääntöjä. Mikä tahansa ratkaisu, joka tukee 24/7-elämää kampuksella on jees. Myös ulkotiloja pitäisi hyödyntää entistä enemmän.

Millainen on oma käsityksesi parhaasta opiskeluympäristöstä? Aallon kampuskysely on auki vielä tämän kuun viimeiset päivät. Senkin jälkeen vuoropuhelu jatkuu, ja kampusta pohtivissa pumpuissa on mukana myös opiskelijoiden edustajia, jotka vievät viestiäsi eteenpäin.

kesäterkuin,

Atte

ps. mahdollinen kampusten siirtyminen voi olla iso juttu, muttei mitään ennennäkemätöntä. Tiesitkö, että taikkilaisten oma rafla, Kipsari, on nimetty alkuperäisen sijaintinsa, Ateneumin kipsikellarin mukaan? Tai että teekkarit laulavat Bulevardista, jonka varrelta TKK muinoin löytyi? Kauppakorkeakoulukin sijaitsi alun pitäen Kluuvissa, jolloin Chydeniassa pyöri rahislaisten sijaan vielä tyttölyseolaisia.

pps. hyvää inspistä kampuspohdintaan tuo tämä tanskalainen rappari aiheesta.