AYY:n nettisivuprojekti etenee. Nyt haluaisimme palautetta kolmesta etusivuluonnoksesta. Luonnokset ovat omina postauksinaan, joten peukun näyttäminen suuntaan tai toiseen on helppoa. Kommentti miksi joku on hyvä tai huono on myös paikallaan, sillä äänestys ei johda jonkin vaihtoehdon valintaan vaan ideoiden eteenpäin kehittämiseen. Se miten näihin on päädytty löytyy osoitteesta www-wiki.ayy.fi
Luonnos 3
Muistatko kun aloitit opiskelusi? Mitä jos olisit saanut kirjautumistiedot ja salasanan ilman byrokratiaa, mutta myös ilman opastusta, jo hyvissä ajoin ennen ensimmäistä koulupäivää?
Tällä hetkellä salasanaruljanssi alkaa uusien opiskelijoiden astuessa ensimmäistä kertaa uuteen opinahjoonsa. Tekniikka mahdollistaisi salasanojen jakamisen uusille opiskelijoille jo etukäteen esimerkiksi matkapuhelimen avulla. Näin mursut, fuksit ja muut uudet opiskelijat pääsisivät Aalto Insideen ja sähköpostiin hyvissä ajoin. Voisiko jonottamisen siis välttää vai onko kädestä pitäen saatu ohjaus kuitenkin tärkeämpää?
Aalto-yliopiston Identity and Access Management (IAM) -työryhmä kaipaa opiskelijoiden mielipidettä asiaan. Kerro oma mielipiteesi tai näytä peukkua ylös uudistuksen puolesta.
Terkuin,
IAM-ohjausryhmän jäsen Lassi
Ylioppilaskunnan tärkein tehtävä on kuulemma edunvalvonta – tai kuten se AYY:ssä halutaan nähdä, opiskelijan etujen ajaminen osana akateemista yhteisöä, sillä koko yliopiston hyvä on myös opiskelijan etu. Sitä voi tehdä kahdella tavalla: reagoiden, puuttuen jo ilmenneisiin epäkohtiin, tai proaktiivisesti, ennakoimalla ja vaikuttamalla siihen, mitä on tulossa. AYY tekee molempia. Aikaperspektiivin ohella edunvalvontapuuhissa on spatiaalinen ulottuvuus. Vaikuttamisen skaala yltää yksittäisen opiskelijan myöhästyneestä tentistä koko yliopiston kymmenvuotiseen strategiaan (tai oikeastaan hallitusohjelmavaikuttamisen myötä koko maahan ja maailmaan).
Jos haluaa oikeasti parantaa maailmaa, niin miten tällaiseen valtavaan vaikuttamishaitariin tulisi suhtautua? AYY:n lähtökohta on läheisyysperiaate. Ongelmat kannattaa ratkoa siellä, missä ne ilmenevät. Käytännössä tämä mobilatfilosofia tarkoittaa sitä, että yksittäisen kurssin kehittäminen onnistuu parhaiten proffan ja assarien kautta, kurssien päällekkäisyyksien poisto ohjelmista vastaavien kanssa ja koulu- tai tiedekuntatason vaikuttaminen tiedekunnan halloped-vastaavien tai KY:n ja TOKYO:n edunvalvontavastaavien kanssa, sekä ruotsinkieliset asiat TF:n kanssa ja englanninkieliset tutkarikomiteassa. AYY:n keskustoimistolla on mahdoton pysyä kärryillä kaikista Aallon opiskelijoiden huolista, joten jo siksikin vaikuttamistyö on syytä jalkauttaa kohti toiminnan tasoa.
Mitä AYY:n hallitukselle ja sihteereille sitten enää jää tehtäväksi? Aika paljon, silloin tällöin liikaakin. Joskus asiat ovat arkaluontoisia, tai ne eivät etene paikallisella tasolla. Silloin me jeesaamme, ja tietysti muutenkin aina pyydettäessä. Toisaalta minä, Janne, Juha ja muut pallottelemme yliopistotason ja kansallisen tason kehittämistä yhdessä yliopiston kanssa, ja koitamme pitää huolen siitä, että edellä kuvattu prosessi todella pelaa – että opiskelijoilla on vaikuttamiskanavia kaikilla tasoilla, ja että opiskelijoiden ääni kuuluu ja näkyy kaikessa toiminnassa.
Pelastaako paikallinen eduvalvonta sitten ketään? Ehkä, onnistuneita esimerkkejä nimittäin on. Biotuotetekniikan tutkinto-ohjelman valmistelu aiheutti monenlaisia odotuksia ja huolia kemian ja materiaalitieteiden tiedekunnan opiskelijoissa. Vastauksena tähän hallopedvastaava Antti Karkola yhdessä muiden hallopedien ja kiltojen kanssa masinoi kirjallisen kannanoton tiedekunnalle. Kannari paitsi epäilemättä paransi prosessia, myös omalta osaltaan vaikutti siihen, että KM-tiedekunnan opiskelijaedustus moninkertaistui kertarysäyksellä. Myös maanmittauksen opiskelijat vastasivat kehnosti sujuviin kurssijärjestelyihin kirjallisella huomautuksella – ja toki valitsivat ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin killalle lemmikkiprofessorin, oltermannin. Toisaalla arkkitehtiopiskelijat, joiden pinna on Aallossa ehkä kiristetty kaikkein tiukimmalle, järjestivät mielenilmauksen hyvinvointinsa puolesta. Tiesitkö sinä, miten kehnosti arkkariopiskelijat voivat? Minä en, mutta nyt tiedän, ja haluan, että yliopisto puuttuu asiaan.
Arkkarit ilmaisemassa mieltä (kuva: Tuomo Näränen)
Kannanotot tai mielenosoitukset eivät toki ole yleensä tarpeen. Palautetta pitää kuitenkin antaa niin, että se menee perille. Kaljan ääressä purnaaminen on terapeuttista, muttei paranna tilannetta – lähetä siis lisäksi sähköpostia proffalle tai lähimmälle opintovastaavallesi. Se mikä näyttäytyy julmana sortona tai epäreiluutena on yleensä pulaa tiedosta tai resursseista ja korjattavissa. Ja niin joo, muistakaa antaa sitä hyvääkin palautetta. Tämä niin sanottu edunvalvonta ei ole vain epäkohdista valittamista vaan yhtä lailla hyvistä käytännöistä kannustamista ja niihin rohkaisemista. Aallossa on paljon hyvää opetusta, opiskelijoista välittämistä ja pieniä tekoja meidän puolestamme. Ne on syytä palkita vähintään hymyllä ja kauniilla sanoilla.
tsau,
Atte
AYY:n poikkisektoriaalinen seikkailujoukkue osallistui KY City Challenge seikkailukilpailuun viime viikonloppuna. AYYH ’10 lähti reissuun rinnassaan lähtönumero 19 ja niinpä oiva joukkueemme päätti myös 19. sijan olevan tavoittelemisen arvoinen loppusija. Kaikki menikin lähes nappiin ja lopulta juuri tuo kyseinen tavoite saavutettiin ja joukkueemme voi olla ylpeä itsestään.
Kilpailu ei missään nimessä ollut helppo. Koko ajan täytyi syödä vähintäänkin epäilyttävän makuisia energiapatukoita ja muita seoksia. Melontaosuudella hallituksen säveltaiteellinen harhaanjohtaja Hirvola ruoski joukkuettamme mitä moninaisimpiin äänialoihin. Toisaalta todettakoon, että melonta raikkaassa kevätsäässä sujui huomattavasti nopeammin teekkarilauluja opetellessa, mutta ei ollut kylteripojalla helppoa kuitenkaan. Sanotaan nyt vaikka, että teekkarilauluja on paljon ja sanat vain ovat hankalia. Jotta homma ei mennyt aivan pelkäksi lauleskeluksi, niin yritti joukkueemme tehdä inkkarikanootilla eskimokäännöstä Espoonjoen yläjuoksulla. Käännös onnistui vain puoliksi ja lopputuloksena oli raikas pulahdus jokeen.
Joukkueemme löysi kaikki rastit kumpanakin seikkailupäivänä ja teki jopa ylimääräisiä lenkkejä matkan varrella. Kilpailuun kuului niin juoksua, pyöräilyä, melontaa kuin laskeutumistakin. Vapaaehtoisena rastina kokeilimme myös uimista ja sukeltamista. Viimeksi mainituissa emme tiedä sijoitustamme, sillä kaikki joukkueet eivät osallistuneet kyseisille rasteille. Pieni pilke silmäkulmassa todistimme (lähinnä itsellemme) että toimistolla pölyttyneet hallituksen jäsenet pystyvät venymään myös urheilusuorituksiin.
Matkaa koko kilpailussa kertyi arviolta 100 kilometriä, joista suurin osa taitettiin pyöräillen. Kilpailu tarjosi oivan mahdollisuuden tutustua pääkaupunkiseutuun ja paljon hienoja kokemuksia. Iso kiitos kuuluu KY City Challenge -järjestäjille, jotka räntäsadetta uhmaten panivat itsensä likoon. AYY:n hallitus suosittelee pientä seikkailua kaikille ja toivottaa erinomaista Wappua!
Toivottaa seikkalutiimi AYYH ’10: Atte Harjanne, Taneli Hirvola & Lassi Hämäläinen
Maalissakin jaksoi vielä hymyilyttää
http://www.kycitychallenge.fi/
Uusien korkeakouluopiskelijoiden asunnottomuus ja erityisesti kansainvälisten opiskelijoiden vaikea asuntotilanne on jokasyksyinen huolenaihe pääkaupunkiseudulla. Ongelma syntyy, kun opiskelija-asuntoja tarjoavat tahot, suurimpana Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö HOAS, eivät pysty vastaamaan jokasyksyiseen kysyntäpiikkiin. Myös yksityisten vuokra-asuntojen kysyntä on syksyisin erittäin voimakasta, vaikka monille opiskelijoille yksityisten vuokra-asuntojen hintataso kohoaakin liian korkeaksi.
Erityisen heikossa asemassa asuntopulasta kärsivien joukossa ovat kansainväliset opiskelijat, joille tukiverkkojen puute ja paikallisen byrokratian heikko tuntemus asettavat lisähaasteita asunnon hankkimisessa. Ylioppilaskunnat ovat tähän asti auttaneet kodittomia opiskelijoita resurssiensa mukaan järjestämällä hätämajoitusta, mutta ongelman paisuessa ylioppilaskuntien voimavarat eivät enää riitä majoituksen hoitamiseen. Suuri osa hätämajoituksen tarvitsijoista onkin kansainvälisiä opiskelijoita, jotka jäävät asunnottomaksi kaupunkien ja yliopistojen tarjotessa korkeintaan sympatiaa tilanteen ratkaisemiseksi.
Opetusministeriön tavoite kaksinkertaistaa kansainvälisten opiskelijoiden määrä sekä Helsingin metropolialueen kilpailukykystrategia edellyttävät kansainvälisten osaajien onnistunutta integrointia suomalaiseen yhteiskuntaan. Kansainvälistyminen on keskeinen osa myös yliopistojen strategioita.
Strategioiden toteuttamiseksi tarvitaan käytännön toimia, joista asunnon turvaaminen aloittaville korkeakouluopiskelijoille on yksi keskeisimpiä asioita. Tällä hetkellä kaupunkien ja yliopistojen tavoitetila ei kohtaa todellisuutta. Pahimmillaan kodittomuus johtaa nopeaan paluuseen opiskelijan kotimaahan, luoden pääkaupunkiseudusta kuvan opiskelijakielteisenä ympäristönä. Selvää on, että opiskelujen aloittaminen vailla kotia ei ole hyvä lähtökohta opiskelulle ja oppimiselle.
Tilapäiset ratkaisut, kuten hätämajoitus, eivät ole paras ratkaisu opiskelijoiden asunnottomuuteen, mutta hyvä lääke tilapäisestä asuntopulasta selviämiseen. Jos asiaan ei löydy ratkaisua, jäävät kansainvälistymisstrategiat sanahelinäksi ja opiskelijoiden kokemus kansainvälisestä opiskelijametropolialueesta muodostuu vähintäänkin latteaksi.
Asiaa AYY:llä pohtivat Jenni (jenni.kuusivuori@ayy.fi) ja Lotta (lotta.funck@ayy.fi)
Aallon johtoryhmän kevään kolmas knowledge mission suuntautui Sveitsiin, Lausanneen. Lausannen teknillinen yliopisto, École Polytechnique Fédérale de Lausanne, on toinen Sveitsin kahdesta valtiollisesta yliopistosta – molemmat ovat teknillisiä (toinen on ETH Zürich), ja kaikki muut ovat kantonien ylläpitämiä toimintaympäristöltään paikallisempia yliopistoja. Lausanne oli johtoryhmän matkoista paitsi viimeinen, myös pisin. Eyjafjallan tulivuorenpurkauksen tuhkattua Euroopan taivaat jäi koko Aallon ydinjohto, allekirjoittanut ja ylioppilaskunnan puheenjohtaja mukaanlukien, jumiin Lausanneen. Paluumatka alkoi kaksi päivää myöhässä ja tukevasti maata ja merta pitkin; ensin Saksan läpi bussilla Travemündeen, ja sieltä laivalla koti-Suomeen. Noh, Geneve-järven ympäristö on kaunista seutua, ja pitkittynyt matka antoi yhtäkkiä roimasti sitä yhteistä keskusteluaikaa Aallon johtoportaalle, joka on tähän asti ollut kovin kortilla.
EPFL täydensi mainiosti kevään benchmark-reissujen sarjaa. Kuten Manchester ja TU München, myös Lausanne on paitsi huippuluokan yliopisto, myös läpikäynyt voimakkaan, systemaattisen ja strategisen kehitysprosessin. EPFL haastaa, ja on osittain jo ohittanut, isosiskonsa, ETH Zürichin, ja on nykypäivänä kiistatta Euroopan yliopistojen kermaa. Lausannen kaltaisiin paikkoihin tutustuminen voi avartaa enemmän kuin Oxfordin tai Harvardin kaltaisten, historiallisesti maailman kärkeen vakiintuneiden yliopistojen, tarkastelu.
EPFL:n nousu on ollut vahvasti henkilövetoista ja nojannut tiukkaan ja määrätietoiseen johtajuuteen. Nykyinen rehtori Patrick Aebischer hyppäsi puikkoihin kymmenen vuotta sitten, laittoi yliopiston organisaatiorakenteen uusiksi, systematisoi kampuksen kehittämistä ja otti käyttöön amerikkalaistyylisen tenure track –urajärjestelmän. Moni yliopiston kärkipaikka miehitettiin Amerikasta oppinsa saaneilla osaajilla uuden toimintakulttuurin juurruttamiseksi. Tulokset ovat olleet kaikilla rankingeilla vaikuttavia, mutta niin olivat investoinnitkin. Loppukädessä nousun on mahdollistanut ranskankielisen sveitsiläisen vanhan rahan ja teollisuuden tahtotila nostaa oma yliopisto maailman huipulle.
Kuulostaako tutulta? Monessa kohtaa mentaliteetti muistutti Aaltoa, mutta EPFL:stä teki erityisen kiintoisan juuri se, että nousu oli tuoreessa muistissa, mutta kuitenkin pääosin takanapäin. Lausannessa yliopiston menestys oli jo päässyt sille tasolle, että se ruokki itseään. Erinomaiset tutkijat, opettajat ja opiskelijat houkuttelevat paikalle lisää hyviä tyyppejä. Viesti on rohkaiseva; nopea, kestävä nousu huipulle on mahdollista, joskaan ei halpaa, toteuttaa.
Globaaleisiin puheisiin tottuneelle sveitsiläisten maantieteellinen viitekehys oli yllättävä. Lausannelaiset kokivat olevansa selkeästi eurooppalainen peluri globaalilla kentällä. Aallon suhteen kannettiin huolta siitä, että liian lepsusti toteutettu tenure track syö uskottavuutta eurooppalaiselta yliopistokentältä, ja esimerkiksi opiskelijarekrytointi oli jaoteltu niin, että kandiohjelmiin rekrytoitiin kansallisesti, maisteriohjelmiin Euroopan tasolla ja jatko-opiskelijoita houkuteltiin koko maailmasta. Kandidaatintutkintojen kieli oli ranska, ja ylempien tutkintojen englanti. Sveitsiläisten näkemys herätti pohtimaan, että kansainvälisyys ei ole binääristä akselilla Suomi – muu maailma. Pitäisikö meidän Aallosakin avata kansainvälisyyskeskustelua enemmän, ja pohtia kulttuurien ja maantieteen merkitystä? Varsinkin, kun nyt lentoliikenteen katkeaminen herää muistuttamaan, että maailma on sittenkin aika iso paikka.
Tenure track –urajärjestelmä oli EPFL:ssä ajettu voimalla käyttöön, ja sitä toteutettiin tiukasti. Tieteen laatu ratkaisee, ja seula on tiukka. Systeemi kuulostaa tylyltä, mutta sveitsiläisten näkemys oli, että tiukka linja on edellytys järjestelmän toimimiselle. Tarkka akateeminen kontrolli koettiin myös oikeudenmukaisena ja tasa-arvoisena. Jos kovatasoisessa tenuressa pysyminen ei ole itsestäänselvyys, ei siitä putoaminenkaan ole häpeä.
Opetuksesta oli tällä reissulla taas vähemmän puhetta, keskustelujen keskittyessä organisaatioon, johtamiseen ja tutkimuksen laatuun. Sveitsiläinen malli noudattaa eurooppalaista linjaa, eli sisään otetaan kaikki kelvot hakijat, mutta vain puolet jatkavat ensimmäisen vuoden jälkeen. Muutkin perusfaktat kävivät selväksi, mutta opinto-ohjelmien tarkka rakenne ja suunnittelu jäivät vähän hämärän peittoon. Ainakin opintomahdollisuuksia kehuttiin joustaviksi, ja opiskelija-opettaja-suhdelukua pidettiin olennaisena indikaattorina. Yksi mainio käytäntö oli niin sanottu opintojen laadun palohälytin. Jos jonkin kurssin palaute tai opiskelijoiden opintomenestys laski tietyn kynnyksen alle, laitettiin vastaava opettaja pedagogiseen ohjaukseen. Rankaisemisen sijaan keskityttiin siis ratkaisemaan ongelma.
Lausannen keskusopiskelijajärjestön kanssa ei tällä kertaa tapaaminen onnistunut, mutta alumnien ja opettajien juttujen perusteella muutaman hallintoedustuksen ohella kyseisin organisaation pääpaino oli selkeästi kulttuuri- ja järjestöpuuhissa. Opiskelijoilla on kerhoja aineyhdistyksistä urheilujengeihin, ja paikalliset sähköinsinööriopiskelijat järkkäävät esimerkiksi Euroopan suurimmat opiskelijafestarit kerran vuodessa. Opiskelijoiden itsenäisyys jää kuitenkin kauas AYY:n tasosta; mitään omia excuja ei järjestetty, puhumattakaan mistään Aalto On Tracksista. Illalliskeskusteluissa saikin viihdyttää ranskalaisia ja sveitsiläisiä tiedemiehiä tarinoilla ylioppilaskunnan asuntotarjonnasta ja miljoonien kiinteistökaupoista.
EPFL:n kampus sijaitsee vartin junailun päässä Lausannen keskustasta. Muutamaa hyvin pientä etäpesäkettä lukuunottamatta kampus on nyt yhteinäinen, kun joitakin vuosia sitten myös arkkitehtiosasto oli saatu juksattua muuttamaan keskustasta kampukselle uusilla tiloilla ja käänteispsykologialla. Olivat kuulemma tyytyväisiä järjestelyyn. Itä-Pasilaa muistuttavien opetus- ja tutkimuskompleksien ohella kampukselta löytyy vuokratiloja yliopiston yhteistyöyrityksille ja start-upeille. Lisäksi paikan päällä oli mainio liikuntainfrastruktuuri. Lausannen kampus on itseasiassa tuplakampus, sillä heti EPFL:n naapurissa sijaitsee Lausannen yliopisto, joka keskittyy humanistisiin aloihin ja biologiaan muiden luonnontieteiden liityttyä osaksi EPFL:ää. Yliopistot tekevät kiinteää yhteistyötä erityisesti opetuksessa. Osassa opinto-ohjelmia opiskellaan ristiin yli yliopistorajojen. Opiskelija-asuntoja kampuksella ei ollut – vuoden 1968 jälkimainingeissa sellaisten rakentaminen yliopistojen läheisyyteen itse asiassa kiellettiin. Nyt EPFL oli kuitenkin aktivoitunut, ja asuntoja oli vihdoin tekeillä. Tilaa kehitykselle kampusta ympäröivillä pelloilla onneksi oli.
Kampuksen varsinainen vetonaula on kuitenkin upouusi, upea Rolex Learning Center. Sankariarkkitehtuurin palkittu ihme näyttää teräksiseltä reikäjuustolta, ja kätkee sisäänsä kirjaston, kahviloita ja mielin määrin kumpuilevasti muotoiltua vapaata opiskelutilaa. Opiskelijat vaikuttivat ottaneen paikan omakseen, ja rakennuttajien ajatus koko yhteisön yhteisestä kohtaamispaikasta näyttää toteutuvan – vaikka virallisesti rakennus avataan vasta ensi kuussa. En tiedä johtuiko siitä, että talon jokainen ikkuna ja betonielementti on kuulemma uniikki vai mistä, mutta talon henki toi mieleen Dipolin, joskin kulmien tilalla oli pelkkää kaarevaa ja pyöreää. Ehkä reippaalla remonttiasenteella ja säkillisellä rahaa teekkareiden mahdottomaan unelmaan voitaisiin puhaltaa uutta henkeä, tällä kertaa koko aaltoyhteisön hyväksi.
Rolex Learning Center
Puheenjohtaja Jussi seikkailee Rolexin sisällä
Tuhkaisin terveisin,
Atte, ekologinen matkaaja
ps. Kiitos Antille haaksirikkoisten turistien viihdyttämisestä
…ja mitä sinä määräisit jos saisit valita?
Eduskuntavaalit lähestyvät ja parhaillaan suunnitellaan niitä uudistuksia, joita yritetään viedä läpi Suomessa seuraavalla hallituskaudella 2011 – 2015. Myös AYY muodostaa omat hallitusohjelmatavoitteensa aivan näillä näppäimillä.
Ylioppilaskunta järjesti 13.4. hallitusohjelmatavoitteet-workshopin, jossa pohdiskeltiin kinkkisimpiä suomalaiseen yhteiskuntaan, työelämään, koulutuspolitiikkaan, sosiaalipolitiikan ja kansainvälistymiseen liittyviä kysymyksiä.
*****
Taustavalmistelun ja workshoppaamisen tuloksena syntyi seuraavat 10 tavoitetta ja visio:
Visio 2015
Suomi on onnellinen tietoyhteiskunta.
Suomalainen työ tunnetaan laadusta, luovuudesta ja eettisyydestä. Korkeakoulututkinto ei ole putkitutkinto vaan antaa valmistuvalle eväät elinikäiseen oppimiseen, jota tuetaan läpi työuran ja elämän. Yliopistojen laadukas, tutkimukseen perustuva opetus ja täysipäiväisen opiskelun mahdollistava toimeentulo inspiroivat intohimoista oppimisen kulttuuria.
Opiskelijat voivat hyvin ja kasvavat taitaviksi ammattilaisiksi, jotka kokevat työn tavaksi toteuttaa itseään ja muuttaa yhteiskuntaa. Koulutus antaa opiskelijoille välineitä työurille, joissa ratkaistaan aikamme globaaleja ongelmia. Kansainvälistyminen on osa suomalaista identiteettiä ja arkea. Suurten ikäluokkien eläköitymisestä selvitään ohjaamalla nuoret suomalaiset todellista kansantaloudellista arvoa tuottaviin ammatteihin ja mahdollistamalla kansainvälisten opiskelijoiden jääminen Suomeen töihin valmistumisensa jälkeen.
Suomi toteuttaa määrätietoista ja ennakoitavaa päästövähennyspolitiikkaa. Sitovilla välitavoitteilla viestitään liike-elämälle että vähäpäästöiseen tuotantoon kannattaa investoida, ja että päästöttömälle tekniikalle on kysyntää. Edelläkävijyys ilmastopolitiikassa luo uusia työpaikkoja.
Tavoitteet
*****
Tuntuuko että ollaan täysin hakoteillä? Onko joku tavoitteista osunut nappiin? Herääkö mielessäsi kehitysehdotuksia?
Esityksestä hallitusohjelmatavoitteiksi päätetään huomenna perjantaina ylioppilaskunnan hallituksen kokouksessa, jonka jälkeen edustajisto sanoo viimeisen sanan asiaan kokouksessaan ensi viikon keskiviikkona 21.4.
Terkuin,
Allergian ja katupölyn kiusaama viskibassoinen Elli
PS. Edarin kokouksen etkot järkätään ke 21.4. klo 12-> Senaatintorilla, jonne kannattaa tulla mikäli uskoo siihen, että koulutuksen tulee olla maksutonta jatkossakin.
Ensin haluttiin tuoda yliopistoihin lukukausimaksut, sitten viedä niistä valintakokeet. Opetusministeriö tiedotti pari viikkoa takaperin tavoitteesta, jonka mukaan yliopistojen valinnat hoituisivat tulevaisuudessa “pääosin ylioppilas- tai ammattitutkinnon arvosanojen perusteella”. Moni media uutisoi pääsykokeiden olevan pian historiaa, ja keskustelu on vellonut yhtä lailla facebook-ryhmissä kuin ylioppilaskunnan rakkaassa Aino-lehdessäkin.
On helppo olla samaa mieltä siitä, että nykytila ei ole toivottava. Lukiolaiset hikoilevat viikkotolkulla ylioppilaskirjoitusten parissa, vain huomatakseen että paikka haaveiden yliopistossa vaatiikin vielä toisen samanlaisen rykäyksen pääsykokeissa. Preppauskurssien ja pääsykoekirjojen myyjät iloitsevat – opiskelupaikka on hyvä myyntituote, ja lupaus unelma-ammatista lääkärinä tai juristina on helposti tuhansien eurojen arvoinen. Nykyjärjestelmä sortaa vähätuloisia, aiheuttaa opintojen aloittamisen venymistä älyttömyyksiin, eikä silti takaa lainkaan, että oikeat ihmiset päätyvät oikealle alalle.
Ratkaisuksi on siis ehdotettu painotuksen siirtämistä pääsykokeista ylioppilaskirjoituksiin. Ehdotus ei ole täysin kehno, mutta tuskin korjaa nykytilaa merkittävästi. Ylioppilaskirjoituksilla ei saada seulottua hakijoita riittävästi eliittipaikkoihin, eivätkä ne kata suurta osaa opiskelualoista. Tekniikan aloilla on selkeää, että matematiikan ja luonnontieteiden laudaturit avaavat ovet opiskeluun, mutta mitkä arvosanat ratkaisevat valittaessa taidekasvattajia tai muotoilijoita? Entäpä ekonomeja? Yleissivistävillä ylioppilaskirjoituksilla on kovin kovin vaikea mitata soveltuvuutta kaikille aloille, tai järjestää tiukkaa seulaa. Ja jos osa pääsykokeista pysyy, kuten opetusministeri nyt lupaa, pysyvät nykyiset ongelmatkin.
Vaativia pääsykokeita puolustetaan joskus sillä argumentilla, että ne mittaavat motivaatiota. Vain lukemalla läjän kirjoja, jännittämällä kuukasitolkulla ja oksentamalla ulkoa opitun yhdellä kertaa paperille voidaan selvittää haluaako kokelas tarpeeksi palavasti alalle ansaitakseen paikan. Höps. Jos motivaatiota halutaan mitata, voitaisiin esimerkiksi ekonomiopiskelijakokelaat laittaa ryömimään kurassa tai syömään kulhollinen kakkaa. Kiinnostuksen ja sitoutumisen ohella täytyy mitata myös tietotaitoa, olennaisia kykyjä ja lahjakkuutta. Hakijan soveltuvuus, eli se, onko oikeaa aineista saattamaan opintonsa loppuun ja hyödyntämään oppimaansa työelämässä, on yhdistelmä kaikkea tätä. Opiskelijavalinnoissa täytyy siis mitata soveltuvuutta.
Onnistuuko se ylioppilaskirjoituksissa? Ei, ainakaan Aalto-yliopiston edustamilla aloilla ne eivät ole riittävä mittari hakijan soveltuvuudesta. Nykyiset ylioppilaskirjoitukset toimivat kahdella tavalla; symbolisena initiaatioriittinä ja lukioiden kansallisena laadunvarmistusjärjestelmänä. Kumpikaan ei riitä perusteluksi kalliin ja jäykän systeemin ylläpitämiseksi. Mitä jos lukion viimeinenkin vuosi käytettäisiin uuden oppimiseen, eikä pää hiessä kertaamiseen? Yleissivistävyyskään ei ole yo-kirjoitusten varassa – jos kirjoituksia ei olisi, voitaisiin esimerkiksi kaksi ensimmäistä vuotta sivistyä, ja viimeisenä vuonna erikoistua.
Jospa siis pidettäisiin pääsykokeet, mutta poistettaisiinkin ylioppilaskirjoitukset? Tule kertomaan mielipiteesi tästä ja muusta ensi tiistaina AYY:n hallitusohjelmaworkshoppiin.
Jannen ja Juhan inspiroimana,
Atte
ps. tämä kirjoitus on 60 % provokaatio, 40 % kehitysehdotus ja pyöreät 0 % virallinen kanta.
AYY iholla tapahtumasarja keräsi läjän palautetta. Post-it laput on tulkittu ja nyt olisi aika miettiä mitä niillä tehdään. Lisäsin tiedoston: Iholla ideat, jonne ideat listattu sektoreittain. Nauttikaa ja kertokaa mihin minun kannattaisi tarttua jatkotyöstöä ajatellen?
Usein toistuvia aiheita on yhteisöllisyyden lisääminen tai sen puute. Taikkilaisten osallistuminen tai aktiivien etäisyys on todella haaste. Kolmantena voisi mainita yhteisen kohtauspaikan tarpeen. Tiivistäen: yliopistomme kolmen koulun opiskelijat eivät kohtaa toisiaan tarpeeksi, me emme ole yksi yhtenäinen perhe.
Ehdotetaan siis tempaisua, juhlia, paikkoja eli mahdollistaa kohtaaminen. Kannatetaan! Mahdollistaminen vaatii rahaa, joten olisi paikallaan saada myös tuloksia. Miten varmistetaan, että saadaan tuloksia? Tai jos julistamme Johto Cafeen Aaltolaisten viralliseksi kohtauspaikaksi tapahtuuko erialojen kohtaamista? Vaeltavatko taikkilaiset ja teekkarit kotikonnuiltaan kohtaamaan keskustaan? Tuskin. Tarvitaan syy, jotta on halua lähteä.
Vappu voisi olla sellainen tapahtuma, joka olisi riittävä syy lähteä liikkeelle. Kuinka moni on jo ottanut selvää, mitä Aaltovappu tarkoittaa ja missä se järjestetään? Kuinka moni on päättänyt lähteä katsomaan itse? Minä en tiedä mitä se tarkoittaa ja itseasiassa olen ajatellut nauttia vapusta omien perinteideni mukaan. Tässä lienee syyllistämisen paikka.
Kun vappu tulee ja Ullanlinnanmäellä kohtaamme uusia ystäviä, etsiessämme niitä eksyneitä vanhoja ystäviä, olisi ehkä helpompi, että Aaltolaiset merkitsisivät itsensä, jotta tunnistaminen ihmispaljoudessa olisi helpompaa. Ehdotankin aalto -tatuointia permanenttussilla ja politiikkaa, että oman koulun väkeä ei jätetä makaamaan mutaan vaan sanotaan edes moi. Pienestä on lähdettävä liikkeelle.
Se mitä tässä yritän sanoa on, että miten paljon ikinä mahdollistetaan tapahtumilla tai tiloilla, ketään ei voida pakottaa. Aikamme oire/tulos lienee se, että osallistumisaktiivisuus on matalaa. Mieluummin painetaan Like -nappia, kuin lähdetään marssimaan. Joku kutsui sitä kevyt aktivismiksi. Yhteisöllisyyden kohdalla se tarkoittaa sitä, että jos yhteisöllisyyttä ei synny sattumalta muun toiminnan ohessa, sitä ei tule syntymään. Ellei joku aktiivisti päätä ottaa asiaa omakseen ja vuokraa junaa kiinaan.
Vuoden 2010 ensimmäinen vuosineljännes on takana, ja on aika tehdä koulutuspoliittinen osavuosikatsaus ison maailman tyyliin.
Aalto-yliopisto ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta aloittivat toimintansa uuden yliopistolain astuessa voimaan 1.1.2010. Nämä asiat ovat muuttaneet ylioppilaskuntien ja opiskelijajärjestöjen toimintakenttää merkittävästi niin muuttuneen ylioppilaskunta- ja yliopistokentän, uusien juridisten velvoitteiden kuin puhtaasti yliopistojen sopeutumisvaikeuksien kautta. Uusi yliopistolaki ja erityisesti Aalto-yliopiston rahoitus ovat olleet merkittävästi esillä eri tiedotusvälineissä pitkin alkuvuotta – useimmiten negatiiviseen sävyyn.
Aalto-yliopistolle hyväksyttiin strategia viime joulukuussa. Ylioppilaskunnat olivat merkittävässä roolissa strategiaprosessin eri vaiheissa, mikä näkyykin niin kokonaiskuvassa kuin yksityiskohdissakin aiempaa parempana opetuspainotuksena ja opiskelukyvyn monipuolisena huomiointina. Strategian toimeenpanosuunnitelmat tulevat muovaamaan merkittävästi korkeakoulujen profiileja ja toimintatapoja.
Tulevat vaalit ja niistä seuraavat hallitusohjelmaneuvottelut ovat leimanneet opetusministeriön toimintaa: työryhmät ovat toimineet aktiivisesti ja jo ensimmäisen kvartaalin aikana on tuotettu useita merkittäviä työryhmäraportteja, minkä lisäksi valtakunnallinen poliittinen keskustelu on pyörinyt voimakkaasti työurien pidentämisen ympärillä.
TOKYO ry ja KY ry ovat aloittaneet uusissa rooleissaan itsenäisinä toimijoina AYY-yhteisön sisällä. AYY:n kampuspalvelumalli, järjestötuki ja edunvalvonnan vastuujaot ovat keskusteluttaneet sekä ylioppilaskunnan sisä- että ulkopuolella. Lisäksi ylioppilaskunnan huomiota ovat vieneet merkittävästi erilaiset yhdistymisvaiheen hallinnolliset epäselvyydet.
Suomen kansallisessa koulutuspoliittisessa keskustelussa keskeisiä teemoja ovat olleet koulutuksen maksuttomuus, työurien pidentäminen, soveltumattomuuden ratkaisu ja opiskelijavalintojen kehittäminen. Keskustelussa ovat korostuneet erityisesti huoli suurten ikäluokkien eläköitymisen vaikutuksesta työvoimapolitiikkaan, nuorten välivuodet ja valmistumisajat sekä korkeakoulujärjestelmän alueellinen kattavuus.
Erityisesti keskusteluun ovat useasti nousseet yliopistojen lukukausimaksut. Pelin avasi pääministeri Vanhanen Aalto-yliopiston avajaispuheessaan, minkä jälkeen Misukan työryhmä ilmoitti lukukausimaksujen olevan kansallisen koulutusviennin edellytys ja lopulta Lehikoisen työryhmä päätyi julkisen paineen alla siirtämään lukukausimaksusuosituksensa raporttinsa liitteeksi. Koulutuksen maksullisuus kipusi siis koulutuspolitiikan kuumimmaksi perunaksi pyytämättä ja yllättäen, suoraan sanottuna puskista. Keskustelu ja kannanotot aiheesta ovat työllistäneet edunvalvontasektoria koko alkuvuoden.
AYY on osallistunut julkiseen keskusteluun julkaisemalla 19.2. julkista, vastuullista keskustelua hakevan kannanottonsa otsikolla “Mistä näitä lukukausimaksuja oikein tulee?”, minkä lisäksi 17.3. julkaistiin viiden muun ylioppilaskunnan kanssa yhteinen kommentti Lehikoisen työryhmän raportista, jolloin myös toivottiin poliitikoilta julkista vastuun kantamista lukukausimaksuista.
Aalto-yliopistosta on EU/ETA-maiden ulkopuolisten lukukausimaksukokeiluun ilmoitettu 46 maisteriohjelmaa, mihin liittyen AYY on mukana Aallon lukukausimaksutyöryhmässä. Asiasta on linjattu edustajiston kokouksessa 3/2010 hyväksytyssä linjapaperissa.
Opetusministeriön soveltumattomuuden ratkaisua pohtinut työryhmä julkaisi myös ensimmäisen kvartaalin aikana raporttinsa opiskeluoikeuden rajaamisesta lääketieteellisistä syistä. Esityksessä oli jätetty pitkälti huomiotta opiskelijajärjestöjen kriittiset kommentit, mihin liittyen AYY lausui asiasta 8.3. otsikolla “SORA palauttaa yliopistohallinnon 1800-luvulle”. Asiaa on myös kommentoitu kriittisesti mm. Ylioppilaslehdessä.
Työuran alkupään ja koulutusjärjestelmän sujuvoittumista pohtinut Lehikoisen työryhmä julkaisi raporttinsa, jota AYY arvioi vielä samana päivänä julkaistussa kommentissaan kelvolliseksi, joskin AYY kritisoi ylioppilaskokeiden liian suurta painoarvoa esitetyssä yliopistojen opiskelijavalinnassa. Työryhmä esitti kuitenkin monia hyviä kehitysajatuksia suomalaiseen koulutusjärjestelmään, minkä johdosta kommentti oli positiivinen.
Kaiken kaikkiaan ensimmäisellä kvartaalilla ministeriöiden julkiset kannanotot ovat muovanneet julkista keskustelua huomattavasti enemmän kuin puolueiden tai kansalaisjärjestöjen vastaavat. Koulutuspoliittinen keskustelu on jämähtänyt lukukausimaksujen karrikointiin, aluepoliittiseen keskusteluun korkeakouluverkosta ja Lehikoisen työryhmän esityksiin opiskelijavalinnasta. AYY reagoi tähän kehityskulkuun julkaisemalla omat, huomattavasti kokonaisvaltaisemmat hallitusohjelmatavoitteensa toisen kvartaalin aikana. AYY tulee jatkamaan suunnilleen samaa aktiivisuutta julkisessa keskustelussa, minkä lisäksi hallitusohjelmatavoitteita edistetään erillisellä kampanjalla.
Vuotta 2010 on leimannut ylioppilaskunnan ja yliopiston aiempaa läheisempi yhteistyö. Ylioppilaskunnat olivat tiiviisti mukana Aallon valmisteluorganisaatiossa, minkä lisäksi rehtoraatin kanssa tehty epävirallinen yhteistyö toi hedelminään paikat Aalto-yliopiston rehtoraatissa ja johtoryhmässä. AYY on sitoutunut linjapapereissaan Aalto-yliopiston strategisiin tavoitteisiin, minkä lisäksi pyritään tuomaan aiempaa paremmin ajatusta opiskelija- ja oppimiskeskeisestä yliopistosta.
Aiempaa, muodollisiin hallintoelimiin sidottua vaikuttamistyötä tullaan kehittämään yhä enemmän valmisteluprosessissa mukana olemiseen, hallinnon opiskelijaedustajien tavoitteelliseen tukemiseen ja uusien, perusteltujen avausten tekemiseen. Tärkeää ei tule olemaan niinkään muodollisen edustuksen turvaaminen kuin opiskelijanäkökulman juurruttaminen sisäänrakennetuksi osaksi yliopiston päätöksentekoa.
Aallon johtoryhmä, Aalto Executive Team (AET), on kokoontunut virallisesti kolme kertaa, joista kahdella on ollut AYY:n edustus. Kokouksia merkittävämpiä oppimis- ja tutustumistilaisuuksia ovat olleet johtoryhmän ekskursiot Manchesteriin ja Müncheniin. Reissut ovat paitsi syventäneet ylioppilaskunnan ja yliopiston johdon keskusteluyhteyttä, myös antaneet uusia ideoita ja vertailupohjaa Aallon puuhille.
Aallon akateemiset komiteat ovat pitäneet ensimmäisen kvartaalin aikana ensimmäiset kokouksensa. Uuden yliopistolain monihenkisen toimielimen velvollisuuksien, vallan ja aseman ollessa vielä epäselvä, opiskelijaedustajat ovat pääosin keskittyneet tilanteen seuraamiseen. Aallon akateeminen komitea ei ensimmäisessä kokouksessaan päässyt juuri sääntötekniikka pidemmälle, kun taas tekniikan akateemisen komitean ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin tekniikan alan kandidaattiuudistusta sekä strategian toimeenpanosuunnitelmaa hyvinkin painokkain sävyin.
Ylioppilaskunta on työskennellyt aktiivisesti monien Aalto-tason opintoasioiden parissa. Erityisesti pinnalla ovat olleet Aallon sisäinen liikkuvuus, uusien opiskelijoiden vastaanotto sekä opiskelukykyyn liittyvät asiat. Erityisesti opiskelijoiden hyvinvoinnista ja onnellisuudesta tulosmittarina on keskusteltu Aallon kaikilla tahoilla, niin Ainon artikkelissa kuin vararehtorien kanssakin. Opetuksen arviointi tulee olemaan tämän vuoden merkittävin opintoasioiden projekti, mihin liittyen ylioppilaskunta on tehnyt paljon pohjatyötä Aalto-yliopiston keskushallinnon kanssa.
Aallon strategian toimeenpanosuunnitelmat ovat työllistäneet koulutuspoliittisia toimijoita varsin paljon. Prosessi toimii niin, että valmisteilla on sekä Aalto-yliopiston suunnitelma, jonka kokoamisesta vastaa vararehtori Heikki Mannila, että erilliset suunnitelmat kaikille kolmelle schoolille, joista vastaavat kuinkin korkeakoulun johtavat dekaanit. Eriytetyn työn on tarkoitus konvergoitua yhtenäiseen toimeenpanosuunnitelmaan myöhemmin keväällä.
Aalto-tason toimeenpanosuunnitelman luonnos on sekä sisällöltään että valmistelultaan erinomaista tavaraa. Ylioppilaskuntaa on kuultu valmistelussa tarkkaan, ja jos lopulliset linjat noudattavat viimeisimmän luonnoksen henkeä, tulee toimeenpanosuunnitelmasta varsinaista mannaa opiskelijoille. Aalto-yliopisto on sitoutumassa opetuksen järjestelmälliseen kehitykseen ja arvostuksen nostoon, ja opiskelijoiden hyvinvointi on saamassa arvoisensa painon yliopiston mittarina.
AYY:n edustajisto hyväksyi Aallon strategian sellaisenaan Aalto-yliopistoa koskevan linjapaperin pohjaksi. Linjapaperin laatiminen kuormittikin koulutuspoliittista sektoria merkittävästi helmi-maaliskuussa, kunnes linjapaperi hyväksyttiin lähes sellaisenaan edustajiston kokouksessa 3/2010.
AYY:lla on pohdittu ensimmäisen kvartaalin aikana paljon edunvalvonnallista työnjakoa ylioppilaskunnan ja erityisaseman yhdistysten välillä. Tänä aikana on noudatettu pitkälti läheisyysperiaatetta: ongelmat pyritään ratkaisemaan mahdollisimman lähellä niiden lähteitä. Tämä siirtää yksittäisiin asioihin vaikuttamisvastuun killoille ja tieteenalayhdistyksille, joita AYY tarvittaessa tukee.
Kauppakorkeakoulun ensimmäinen Aalto-vuosi alkoi karuissa tunnelmissa rahoituksen laskettua. Ensimmäinen kvartaali on kulunut suurimmilta osin KY ry:n edunvalvontatyön käynnistymistä tukien, mihin liittyen AYY on lausunut Aallon kauppakorkeakoulun strategian toimeenpanosuunnitelmasta ja tuonut esille kauppatieteen opiskelijoiden liikkuvuusongelmia. Jatkossa tullaan rakentamaan tarkempi kuva kauppiksen opintoasioiden ongelmista KY:n vaikuttamistyön tueksi, minkä lisäksi hallitusohjelmavaikuttamisessa tullaan varmasti keskustelemaan duaalimallin ongelmista.
Teknillisessä korkeakoulussa alkuvuotta on leimannut epävarmuus omasta asemasta uudessa yliopistossa. Varadekaani Airilan valmistelemaa organisaatioluonnosta onkin odotettu mielenkiinnolla, mitä odotellessa työtä on kyllä riittänyt opetussuunnitelmatyöhön vaikuttamisessa ja kurssiportaali Nopan ongelmien selvittämisessä. Ensimmäisen kvartaalin aikana Teknilliselle korkeakoululle suoritettiin uusinta-auditointi, minkä lisäksi tekniikan akateemisessa komiteassa käytiin keskustelua kandidaattikoulutuksen uudistamisesta, joka käytännössä tarkoittaa kolmatta yritystä vähentää radikaalisti kandidaattiohjelmien määrää. Tänä vuonna Otaniemessä vakiinnutetaan opiskelijoiden edunvalvonnat käytännöt TKY:n jälkeiselle ajalle, minkä lisäksi vaikutetaan siihen, että organisaatiouudistus tuottaa opiskelijoille tarkoituksenmukaisimman tekniikan koulutuksen ratkaisun. Lisäksi AYY:n on muokattava korkeakoulun asenneilmapiiriä vastaamaan uutta yliopiston ja ylioppilaskunnan yhteishenkeä. Tällä hetkellä opiskelijoiden osallistaminen vaihtelee teknillisessä korkeakoulussa laidasta laitaan – esimerkiksi strategian toimeenpanosuunnitelman valmistelussa opiskelijat on toistaiseksi ohitettu käytännössä täysin.
Taideteollisessa korkeakoulussa hämmennystä on herättänyt erityisesti muodollisen opiskelijaedustuksen katoaminen vuodenvaihteessa. AYY on tukenut yliopistoa ja Tokyoa opiskelijaedustuksen ja -kuulemisen rakentamisessa uudessa toimintaympäristössä. Tämän lisäksi AYY on ollut mukana selvittämässä lukukausimaksukokeiluun liittyviä epäselvyyksiä. Taideteollisessa korkeakoulussa ylioppilaskunta tukee jatkossakin TOKYO:n vaikuttamistyötä ja varmistaa, että taiteen ääni kuuluu strategiaa toimeenpantaessa.
Edellisten lisäksi ylioppilaskunta on jatkanut aiempien vuosien tapaan opiskelijoiden oikeusturvaongelmissa (tenttimyöhästymiset jne.) auttamista ja yliopistojen ajoittain erikoisten toimintamallien korjaamista.
Ylioppilaskunnan koulutuspoliittista toimintaa on kehitetty syksyn toimintasuunnitelman ja hallituksen oman Yllätyksen pohjalta.
Koulutuspoliittinen johtoryhmä, tuttavallisemmin kopojory, kokoaa yhteen tiedekuntien halloped-vastaavat, ja KY:n ja TOKYO:n edustajat. Pumppu on kokoontunut kahdesti, lähinnä näkemään toistensa naamat ja keskustelemaan tulevista peliliikkeistä. Ensimmäisen vuosineljänneksen jälkeen kopojoryn rooli ei ole vielä täysin kristallisoitunut. Toinen vuosineljännes tuo kuitenkin mukaan konkreettisia projekteja, jotka osaltaan ohjaavat toimintaa.
Kiltojen opintotoimijoita sekä KY:n ja TOKYO:n ainejärjestötoimijoita kokoava opintoneuvosto kokoontui ensimmäisen kvartaalin aikana kahdesti, minkä lisäksi edellisen vuoden toimijoiden kanssa järjestettiin yhteinen vaihto. Opintoneuvostossa on vaihdettu kuulumisia, keskusteltu ajankohtaisista suurista kysymyksistä ja perehdytetty kiltojen toimijoita. Lisäksi opintoneuvosto tukee KY:n ja TOKYO:n lähellä toimivien ainejärjestöjen aktivoitumista koulutuspoliittiseen edunvalvontaan.
AYY järjesti hallinnon opiskelijaedustajille neljä koulutusta kahden illan aikana. Koulutuksissa oli kohtalainen läsnäolo, minkä vuoksi toisen tai kolmannen kvartaalin aikana julkaistaan halloped-opas, joka yrittää tiivistää ja laajentaa halloped-koulutusten sisältöjä kirjallisessa muodossa. AYY selvittää myös mahdollisuutta tuottaa muiden ylioppilaskuntien kanssa osittain yhteinen digitaalinen hallinnon opiskelijaedustajan opas. AYY on myös käynyt pyynnöstä kouluttamassa järjestöjen ja tiedekuntien hallinnon opiskelijaedustajia, minkä lisäksi koulutuspoliittinen sektori oli kouluttamassa kiltojen ISOhenkilöitä koulutusviikon aikana.
Syksyn suunnitelmissa oli toteuttaa koulutuspoliittista edunvalvontaa hallitusvastaavien, koposihteerin ja kolmen kampuskohtaisen edunvalvontasihteerin voimin. Ensimmäinen kvartaali on kuitenkin vedetty kahden hallituslaisen voimin, joskin oikeusturva-asioissa tukea on saatu sosiaalipoliittiselta sektorilta. Vapaaehtoisten panos edunvalvonnassa on ollut korvaamatonta. Kaikki toimijat ansaitsevat isot kiitokset, ja kemian ja materiaalitekniikan tiedekunnan hallopedvastaava Antti Karkola vielä ekstrataputukset hurjasta draivistaan.
Seuraavaan kvartaaliin koulutuspoliittinen sektori saa lisää paukkuja. Edunvalvontasihteerien rekrytointi laitettiin jäihin talousarvion hyväksymisen yhteydessä, mutta tilanne korjataan uudelleenkohdistamalla nykyisiä henkilöresursseja. Koulutuspoliittinen sihteeri on rekrytoitu, ja aloittaa pikimmiten.
Ensimmäinen koulutuspoliittinen kvartaali on ollut vauhdikas. Edunvalvontaa on toteutettu aika lailla suunnitelman mukaan. Kaikkea aiottua ei ole ehditty tehdä, toisaalta on tartuttu yllättäviin tilaisuuksiin ja tilanteisiin. Toiminnan luonteen takia näkyviä tuloksia on toistaiseksi esittää kovin laihasti, mutta usko Aaltoon on pysynyt vahvana. Ainakaan tulosvaroitukselle ei ole tarvetta.
Fiilisbarometri ™ kuvaa koulutuspoliittisen sektorin fiiliksiä. Tammikuussa alkuhuuma vaimensi töyssyjä, mutta fiilis on pysynyt korkealla läpi kvartaalin. Ainoastaan muutamaan otteeseen ylikuormitus ja satunnaiset uuvuttavat yhteenotot vanhan hallintokulttuurin kanssa ovat painaneet fiiliksen vihreältä keltaiselle.
Fiilisbarometri kuvaa kopojen fiiliksiä. (1. Toiminta alkaa, 2. Opintoneuvoston eka kokous, 3. Misukan työryhmän koulutusvientistrategia julki, 4. Matka Manchesteriin, 5. SORA-työryhmän raportti julki, 6. Matka Müncheniin, 7. Tekniikan akateemisen komitean ensimmäinen kokous, 8. AYY:n edustajiston kokous 3/2010, Lehikoisen työryhmän raportti julki)
Kvartaaliterveisin,
Atte & Janne
