Viime torstaina sai edustajiston kokouksessa lopullisen muotonsa myös linjapaperi Aalto-yliopistosta, eli Aalto-linja, joka täälläkin keräsi mukavasti kommentteja työstövaiheessa.

Edustajiston hyväksymä paperi löytyy wikistä täältä:

http://edustajisto.ayy.fi/images/9/92/AYY_Linjapaperi_Aalto_yliopistosta.pdf

Mieltä lämmittää se, että vielä viiden tunnin maratonkokoustamisen jälkeen edustajisto hioi ja höyläsi linjaa aktiivisesti, ja muun muassa kävi reippaan keskustelun vihreistä ja reiluista arvoista. Lopputuloksena Aalto-linjaan lisättiin vaatimus ekologisesta yliopistosta.

Tällä pohjalla painellaan siis jatkossa kohti parempaa Aaltoa!

Terkuin,

Atte.

Tadaa: alta löydät Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan tuoreet kannat opintotukijärjestelmän suhteen. Linjapaperi opintotuesta hyväksyttiin viime viikolla edustajiston kokouksessa 18.3. kahden lähetekeskustelun tuloksena.

Mikä mielestäsi näistä kirjauksista on tärkein? Mitä näistä kärjistä AYY:n mielestäsi tulisi ajaa läpi Suomen seuraavaan hallitusohjelmaan? Vai tuntuuko linjapaperi ollenkaan omalta? Kommentit enemmän kuin tervetulleita.

Peace out,

Elli

________________

Tonni käteen! – Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan linjapaperi opintotuesta

Tämän päivän opiskelijan edellytetään samanaikaisesti porskuttavan vaivattomasti usealla elämän eri osa-alueella. Opiskelijoilta vaaditaan täysipäiväistä opiskelua ilman sitä mahdollistavaa opintotukea, työkokemusta jo ennen valmistumista työllistymisen varmistamiseksi ja oman toimeentulon täydentämistä ansiotuloilla. Yhtälö ei toimi. Opintotuen tulee vastata todellisuutta huomioiden opiskelijoiden elämäntilanteen kokonaisuutena.

AYY:N NELJÄ TEESIÄ PAREMMAN OPINTOTUKIJÄRJESTELMÄN PUOLESTA

1) Opintotuen kokonaistason on oltava riittävä – ei keppiä ilman porkkanaa

Täysipäiväisen opiskelun merkittävin todellinen mahdollistaja on elinkustannukset
kattava opintotuki.

Opintosuoritusvaatimusten tulee olla realistisia suhteessa opintotuen tasoon, muuten
kannustavuudeksi tarkoitettu elementti muuttuu hyödyttömäksi opiskelijoiden tippuessa
pois opintotuen piiristä. Suoritusvaatimuksia ei tule korottaa ilman koulutuspoliittisia
uudistuksia ja opintotuen kokonaistason nostamista. Koulutusalakohtaiset erot opintojen
mitoituksissa ovat huomattavia, ja siten joillekin opiskelijaryhmille vähäinenkin
opintosuoritusvaatimusten nosto saattaa muodostua merkittäväksi ongelmaksi.
Vähimmäisopiskelun määritelmä tekisi erilaisten elämäntilanteiden yhdistämisestä
opiskeluun hankalaa, eikä sitä tule ottaa käyttöön.

Opintotuki on sidottava indeksiin ja perheellisten opiskelijoiden opintorahan
huoltajakorotus on otettava käyttöön. Opintotuen tulee mahdollistaa myös alle 18-
vuotiaiden täysipäiväinen opiskelu korkeakoulussa.

2) Opintolainan tulee tavoittaa suurempi osa opiskelijoista, lainan tasoa nostaa ja sen
takaisinmaksun olla oikeudenmukaista

Opintolainan nostamista tulee sujuvoittaa ja sen kokonaistasoa korottaa. Lainaan
liittyvää epävarmuutta tulee pienentää kehittämällä ja parantamalla sen takaisinmaksun
huojennuksia pienituloisten ja vähävaraisten osalta. Nopeasta opiskeluvauhdista
palkitsevia lainaominaisuuksia tulee selkeyttää.

3) Opiskelijoiden asumislisä tulee säilyttää

Opiskelijoiden asumista tulee tukea riittävän opintotuen asumislisän kautta.
Opiskelijoiden mahdollisuus nostaa asumislisää kesäkuukausien aikana tukikuukausia
kuluttamatta on säilytettävä.

Yleinen asumistuki, joka rokottaa asumislisää huomattavasti ankarammin toimeentuloa
täydentävästä työnteosta, ei sovellu korkeakouluopiskelijoiden asumisen tukemiseen.
Nykytasoinen asumislisä tarjoaa riittävän tuen vain harvalle opiskelijalle, mutta on
opiskelijoiden enemmistön osalta huomattavasti toimivampi vaihtoehto yleiseen
asumistukeen verrattuna.

4) Työelämäkokemuksen hankkiminen opiskeluaikana tulee huomioida opintotuessa

Opintotukijärjestelmän tulee tunnustaa työkokemuksen kartuttamisen tärkeys
opiskeluaikana. Oman alan työkokemuksen hankkiminen kehittää työelämän edellyttämiä
tiedollisia ja taidollisia valmiuksia ja on yhteydessä valmistumisen jälkeiseen
työllistymiseen.

Harjoittelu- ja apurahojen tulee olla erillisen tarveharkinnan piirin ulkopuolella ja
tulorajojen riittävän korkealla. Kaksiportaisuuteen opintotuessa ei tule siirtyä ennen kuin
kaksiportaisuus aidosti toteutuu opinnoissa. Opintotuki ei voi olla ainoa keino saavuttaa
koulutuspoliittisia tavoitteita.

AYY tulee iholle

Lämpömiehenkuja 3 sijaitsee mäellä, jonne pitää kiivetä. Keskustoimiston ovi on lukossa eikä edes kaikilla talossa työskentelevillä ole vielä sisäänpääsyyn tarvittavaa avainkorttia. Jos ihmiset eivät löydä AYY:n luo, niin ainut mahdollisuus on mennä itse heidän luo. Niinpä AYY tulee iholle!

Ensi viikolla maanantaina 22.3. homma starttaa Kipsarissa TaiKissa, jonne voi tulla tapaamaan AYY:n toimijoita. Kello 10–14.30 paikalla on sekä hallituksen jäseniä että sihteeristöä ja saattaapi paikalle ilmestyä edustajiston puheenjohtajistoakin. AYY tarjoaa paikalle saapuville kahvit ja mahdollisuuden antaa palautetta sekä ideoida tulevaa toimintaa. Tule siis kertomaan Aaltomaisin ideasi meille ja hae oma AYY rintamerkkisi.

Tiistaina 23.3. kello 10–14.30 AYY tulee iholle HSE:n päärakennuksen aulassa. Paikalla on hallituksen jäseniä ja sihteeristöä. Tule istahtamaan aulan sohville kupposelle kuumaa ja kertomaan mielipiteesi ylioppilaskunnalle ja ylioppilaskunnasta. Vastailemme mielellämme kysymyksiin ja kerromme toiminnastamme. Kyselyyn vastanneille on luvassa haalarimerkki.

Keskiviikkona 24.3. ja torstaina 25.3. AYY tulee iholle TKK:n päärakennuksen aulassa. Olemme paikalla 10–14.30 molempina päivinä ja tarjolla jälleen iloista hengailua, kahvia, rintamerkkejä ja kyselyyn vastanneille haalarimerkki.

Tule siis kertomaan ylioppilaskunnan toimijoille mitä mieltä olet. Kaikki palaute ja kehitysideat ovat tervetulleita. Samalla tarjoutuu myös loistava mahdollisuus tulla kysymään mieltäsi askarruttavaa asiaa. Tervetuloa!

Tässä vielä aikataulu:

ma 22.3. klo 10 – 14.30   Kipsarissa
ti 23.3. klo 10 – 14.30   HSE:n päärakennuksen ala-aulassa
ke 24. ja to 25.3. klo 10 – 14.30   TKK:n päärakennuksen ala-aulassa

-Lassi

ps. kurkkaa myös facebook event: http://www.facebook.com/event.php?eid=364425417660&index=1

Inspiroiduin tänään Jyryn blogipostauksesta, jossa esiteltiin tapa visualisoida pakollisten kurssien keskinäisiä riippuvuuksia. Monet ovat erityisesti TKK:lla ja ajoittain HSE:lläkin törmänneet ikävään tilanteeseen, jossa pakolliset kurssit ovat ajallisesti päällekkäin tai jopa väärin päin keskenään. TKK:lta löytyy esimerkkejä kokonaisista pääaineista, joita on teoreettisestikin mahdotonta suorittaa viidessä vuodessa.

On yleisesti tiedostettu tosiasia, että olemme kehnoja keräämään palautetta ja tunnistamaan emergenttejä ongelmia opetussuunnitelmissamme. Emergenssi on kaaos- ja systeemiteorioissa esiintyvä ajatus siitä, että systeemin yksittäisistä osista ei voi päätellä, miten niiden vuorovaikutuksista syntyy koko systeemin laajuisia ilmiöitä. Hyvä esimerkki emergenssistä on esimerkiksi muurahaispesän rakentuminen. Ottaen huomioon, miten kauan (ja vaikealla matematiikalla) emergenssiä on tutkittu, ei ole myöskään mikään ihme, että opetussuunnitelman systematisointi on vaikeaa.

Tämän ongelmaan ratkaisuun on kaksi erilaista näkökulmaa: voimme joko 1) kehittää niin hyvän moduuli- ja tutkintotason palautejärjestelmän, että pystymme huomaamaan ja korjaamaan ongelmat välittömästi tai 2) voimme kehittää suunnattoman laskennallisen härvelin, joka tarkistaa opetusohjelman jo ennen sen julkaisua. Ensimmäinen on sosiaalisesti haastava projekti, jälkimmäinen puolestaan työmäärältään hävytön. Käytännössä kummatkin tarkoittavat omalla tavallaan systeemiajattelun soveltamista opetussuunnitelmatyöhön.

Malli 1) on siinä mielessä houkutteleva, että voimme hallinnollisella päätöksellä Ratkaista Kaikki Ongelmat™. Käytännössä kuitenkin kattavien palautekanavien luominen on haastavaa: harvat vastaavat kyselylomakkeisiin, useimmat tyytyvät valittamaan asioista lounaspöydässä kavereille ja niiden harvojen esille tulevien ongelmien ratkaiseminen saattaa osoittautua yllättävänkin vaikeaksi (tämän vuoden osalta juna meni jo ja ensi vuonna asia on jo unohtunut). Vielä haastavampaa on kehittää sellainen järjestelmä (tai joukko järjestelmiä), jota kaikki voivat luontevasti soveltaa työhönsä ja löytää vieläpä aika järjestelmän toteuttamiseen. Asia kytkeytyy laajemminkin Aallon palautekulttuurin kehittymiseen. Haluaisiko joku vinkata minulle tutkijan, joka olisi syventynyt sosiaalisten järjestelmien systeemiajatteluun?

Laadin viime kesätöinäni mallin 2) vaatimukset täyttävän virityksen TKK:n orientaatiokurssille ja ymmärrän varsin hyvin, millainen painajainen kaikkien kaikkeen vaikuttavien tietojen kerääminen ja hahmottaminen on. Pelkästään yhden kurssin sisäisten opetustapahtumien systeemikaavion piirtäminen oli melko haastavaa, puhumattakaan opetusaikataulujen laskemisesta. Ja tietenkin kaikki asiaan liittyneet tahot toimittivat tiedot eri muodoissa, jolloin pelkästään formaattimuutoksiin upposi suunnaton määrä aikaa. Lopputulos oli kuitenkin varsin mainio apu muuten monimutkaisen kokonaisuuden hallintaan.

Mallissa 2) minua hämmentää se, miten harva tiedekunta tai koulu edes yrittää soveltaa mitään muita menetelmiä kuin takapuolituntumaa opetussuunnitelman kokoamiseen. Olemmehan kuitenkin yliopistossa, jossa on ainakin neljä, todennäköisesti useampiakin, näiden asioiden tutkimiseen erikoistunutta laitosta. Puhumattakaan systeemiajattelusta, jota sovelletaan TKK:lla kaikkeen arkkitehtuurista tietoliikenteeseen.

Haastankin tutkijat, opiskelijat ja opintojen suunnittelijat: miksi meidän pitäisi suunnata systeemiosaamistamme vain ulkoisiin järjestelmiin, kun jo omasta opiskeluympäristöstämmekin löytyisi ankarasti systeemiajattelua kaipaavia ongelmia? Tästä saisi useammankin gradun tai diplomityön…

Kahvihuoneessa nimeltä Kavio on pannu porisemassa monesti jo aamutuimaan. Keskiviikkoisin hallitus ja sihteerit kokoontuvat yhteiselle aamiaiselle kertomaan ja kuulemaan kuulumisia viime aikojen tapahtumista ja tekosista. Muutoin pitkän pöydän äärestä saattaa löytää kahvittelijoita keskustelemassa opintotuesta, taivaanrantojen maalailijoita teekupposen ääreltä tai koko porukan nauttimassa esimerkiksi kv-ISOtirehtöörin synttärikakkua ja naisten päivän donitseja. Pöydän yläpuolella roikkuu varpajaislahjaksi saatu alkkaripyykkinaru, joka sai tällä viikolla täydennystä Tallinnan tuliaisista.

Hassunvihreiden ovien takana näppäimistöt nakuttavat tiuhaan tahtiin. Osassa huoneista on jo varsin viihtyisää! Sopolan ikkunalaudalla viihtyy henkilökohtainen suosikkini ja kullanmuruni hoitokasvi Kyösti-Kerttu, ja Ainolan sohviin on ihana upota. Pitkän käytävän varrelta löytyy jos jonkinlaista soppea aina hurmaavien “tekniikan poikien” minimalistisesta huoneesta yhteisösektorin neljän huoneen kompleksiin, jossa muhivat tällä hetkellä niin teekkarifuksien tuutoreiden eli ISOhenkilöiden koulutukset, Dipolin Wappubileet, Aalto on Tracks Farewell Party kuin kreisit ideat aaltovvvapustakin…

Keskustoimiston yhteisösektori voi tuntea olonsa suosituksi, kun puhelin pirahtaa tuon tuostakin. Harmillisesti syynä on kuitenkin avainkorttipula, joka muun muassa Aalto-yhteisötoimikuntaa ja Teekkarijaostoa piinaa. Suljetut ovet haittaavat hommien tekemisen lisäksi tietty myös satunnaisten ohikulkijoiden kylässä käyntejä. Alaovelta löytyy onneksi liuta puhelinnumeroita, joihin toimistolle vierailemaan pyrkivä voi soitella päästäkseen sisään. Lohdutuksen sana: asia etenee. Hitaasti, mutta kohtalaisen varmasti.

Viikonloppuisin toimistolla on hiljaisempaa (sentään). Tosin lauantai-iltapäivinä paikalle saattaa pärähtää frakkeihin ja iltapukuihin sonnustautuneita kiirehtijöitä matkalla edustustehtäviin. Kiltojen, yhdistysten, ylioppilaskuntien ja muiden yhteistyötahojen vuosijuhlia piisaa, ja tärkeitä avunanto-, ystävyys- ja yhteistyökuvioita onkin vaalittu arjen pakerruksen lomassa. Mutta se on jo toinen tarina.

Aallon johtoryhmän toinen Knowledge Mission suuntautui Baijerin sydämeen, Müncheniin ja sen teknilliseen yliopistoon (Technische Universität München, TUM). Paitsi että paikka on eurooppalaisten teknillisten yliopistojen eliittiä, tarkoitus oli erityisesti tutustua paikallisiin, haastatteluita hyödyntäviin opiskelijavalintoihin. Noh, saksalainen systeemi lain takaamine avoimine sisäänpääsyineen ja eri osastojen välinen hajanaiset käytännöt olivat sellainen hässäkkä, että juuri siitä aiheesta ei lopulta niin paljon puhuttu, mutta visiitti oli siitä huolimatta sangen opettavainen.

TUM on perustettu vuonna 1863, ja sen opetus kattaa kaikki tekniikan ja luonnontieteen alat höystettynä lääketieteellä ja opettajakoulutuksella. Opiskelijoita on noin 23 300 ja professoreita 420, eli suhdeluku on samaa luokkaa kuin Aallossa. Yliopisto toimii kolmella pääkampuksella, joista yksi on kasa kiinteistöjä aivan Münchenin sydämessä, toinen laaja tiedepuisto pienemmällä paikkakunnalla Garchingissa ja kolmas biotieteiden pienempi keskus vielä etäänpänä kaupungista Münchenin lentokentän tuntumassa Weihenstephanin kaupungissa.

Tänä päivänä TUM on Saksan ykkösyliopisto Times Higher Education –rankingin perusteella, ja profiloi itsensä sanaparilla ”the Entrepreneurial University”. Tässä tapauksessa entrepreneurial viittaa enemmän kaiken toiminnan filosofiaan kuin kasvuyrittäjyyteen. TUM pyrkii siis olemaan tuottava, proaktiivinen ja tehokas työympäristö koko yhteisölle. Toki Münchenistä löytyi myös yrityshautomo ja tiivistä yritysyhteistyötä.

Saksan yliopistokenttä on perinteisesti ollut tasapäistävä, ja yliopistoja on tuettu tasaisesti laadusta ja sijainnista riippuen. Muutama vuosi sitten liittotasavallassa laitettiin kuitenkin alulle ns. Excellence Initiative (EI), jossa yliopistoilla oli mahdollisuus osoittaa oma erinomaisuutensa ja saada iso annos lisärahoitusta. TUM teki tämän suunnitelmallisesti, kartoitti toimivat yhteistyökumppanit, valitsi fiksusti keihäänkärjet ja onnistui – TUM sai tätä EI-rahoitusta kaikilla osa-alueilla, missä sitä oli jaossa.

Nimenomaan tämä lisärahoitus tuntui olleen se potku, joka sai kovatasoisen, mutta vakiintuneen yliopiston tarkastelemaan rakenteitaan uudella tavalla ja nostamaan ambitiotasoaan paikallisesta eliitistä maailman eliittiin. Tuoreimpina hankkeina TUM on muun muassa petrannut tutkijakoulutustaan ja startannut oman Institute for Advanced Studies –rakenteen, jonka tarkoituksena on houkutella huippututkijoita ympäri maailmaa ja antaa vapaat kädet tehdä läpimurtotiedettä. IAS pyrkii yhdistämään nuoren innon kokemukseen, menneisyyden tulevaisuuteen ja Münchenin maailmaan.

Kaikki tämä kuulostaa tosi hienolta, vai mitä? Toki, mutta opiskelijana yksi asia – tai oikeammin sen puute – jäi kaivertamaan. Opetus ja opetuksen kehittäminen loisti kalvoissa, taustamatskuissa ja presiksissä poissaolollaan. Rivien välistä kuulosti siltä, että tutkimus oli se ehdoton ykkösjuttu, ja hyvä opetus tulee sitten bonuksena jos tulee, muttei siihen systemaattisesti pyritä. Tätä käsitystä tuki myös pitkä juttutuokio paikallisen opiskelijaorganisaation puheenjohtajan kanssa.

Tämä opiskelijaorganisaatio – ylioppilaskunnasta ei voi puhua, sillä ne lakkautettiin Baijerissa vuoden ’68 kuohunnan seurauksena – toimii siis osana yliopistoa ja vastaa opiskelijoiden edustuksesta ja edunvalvonnasta yliopiston kaikilla tasoilla laitoksista keskushallintoon. Opiskelijat olivat valinneet vaikutusfilosofiakseen pragmaattisen linjan, jossa keskityttiin mielenosoitusten ja protestien sijaan tuomaan rakentavia ehdotuksia ja osallistumaan päätösten, myös lähtökohtaisesti epäsuotuisten sellaisten, valmisteluun alusta asti. Tämä näkyi esimerkiksi suhtautumisessa lukukausimaksuihin, joita vastaan protestoitiin toki myös näkyvästi loppuun asti. Maksujen kanssa oli päädytty siedettävämpään lopputulemaan kuin alueen muissa yliopistoissa, joissa opiskelijoiden valinta oli ollut totaalisempi hard-core rähinälinja.

Paikallinen lukukausimaksujärjestelmä oli varsin jännä. Opiskelijoilta laskutettiin 500 euroa per lukukausi (osavaltio siis velvoitti tähän, yliopistolla oli ainoastaan valta valita summa tietystä haarukasta), mutta tätä lukukausimaksurahaa ei saanut käyttää perusrahoitukseen, vaan se täytyi kohdistaa opetuksen laatua parantaviin hankkeisiin. Näiden hankkeiden perustelu ja valinta oli saksalaisen byrokratian takana, mutta opiskelijoilla oli päätöksissä 50 prosentin äänivalta! Itse asiassa moni hanke, kuten opetuksessa käytettävä demo-LEAN-tuotantolinja, oli myös lähtöisin opiskelijoilta. Systeemissä oli omat suhmuransa, mutta  ajatus on hieno – tietysti sillä huomautuksella, ettei tällaista kehityshankejärjestelmää missään nimessä tarvitse rahoittaa juuri lukukausimaksuilla.

Muun muassa tällaista siis saksanmaalla. Näiden ohella puhututti ainakin müncheniläisten varauksellinen suhtautuminen tenure track-järjestelmään ja suunnitelmat strategiseen kansainvälistymiseen, sekä tietysti saksalaisten akateemikoiden lystikkäät kolmen rivin pituiset tittelit. Kysykää ihmeessä lisää, jos kiinnostaa. Ensi kuussa Aalto Executive Team suuntaa sitten Sveitsiin EPFL Lausanneen.

Terkuin,

Atte,

AYY-poliitikko

ps. TUM omistaa oman panimon, joka onkin sitten maailman vanhin, ja varsin hyvä. Kenties Aallon paikka on sittenkin Tuusulassa, napataan vaan Keravan kaljatehdas osaksi organisaatiota.

(Edit: added English translation to the end of post)

Yhä tuoreen ylioppilaskunnan linjaustyö jatkuu kiivaalla tahdilla ja yksi ilmassa oleva pallo muiden joukossa on luonnollisesti koulutuksen maksullisuus. Seuraavaan edustajiston kokoukseen tulee päätettäväksi AYY:n linja lukukausimaksukokeiluun liittyviin asioihin. Lukukausimaksukokeilu on uuden yliopistolain mahdollistama muutaman vuoden testijakso, jonka aikana yliopistot voivat kerätä lukukausimaksuja EU/ETA-alueiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta vieraskielisissä maisteriohjelmissa. Kokeilu kestää vuodet 2010-2014, mutta Aalto-yliopistossa maksuja aletaan keräämään aikaisintaan syksyllä 2011 aloittavilta opiskelijoilta. Aalto on ilmoittanut kokeiluun mukaan 46 maisteriohjelmaa, joista täydellinen lista löytyy Opetusministeriön sivuilta. Lukukausimaksujen keräämisen aloittaminen ei ole kuitenkaan aivan suoraviivaista, sillä se edellyttää yliopistolta myös stipendijärjestelmän luomista kv-opiskelijoille.

Lukukausimaksukokeilun toteuttaminen Aalto-yliopistossa on vielä valmistelun alla ja ylioppilaskunnalla on tässä vaikuttamisen paikka. Alla on kv-sektorin valmistelema luonnos linjapaperiksi, jota on käsitelty niin koko edunvalvontasektorin voimin kuin hallituksen aamukoulussakin. Nyt kaivataan tuoretta näkemystä asiaan ja kaikenlaiset kommentit ovat erittäin tervetulleita. Hallitus päättää pohjaesityksestä perjantaina 12.3. ja edustajisto tekee lopullisen päätöksensä 18.3. Kiireisestä aikataulusta huolimatta kaikki kommentit pyritään ottamaan huomioon ja erityisesti edustajiston jäsenet voivat edistää äänestäjiensä kantoja kokouksessa.

————

Lukukausimaksukokeilun hyödyt tulee osoittaa

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan linjapaperi lukukausimaksukokeilusta

Uusi yliopistolaki mahdollistaa lukukausimaksujen keräämisen EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta lukukausimaksukokeiluun osallistuvissa koulutusohjelmissa. Samanaikaisesti Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia 2009–2015 sekä Aalto-yliopiston strategia linjaavat kunnianhimoisia tavoitteita entistä kansainvälisemmälle yliopistoyhteisölle. Aalto-yliopisto on ilmoittanut lukukausimaksukokeiluun 46 maisteriohjelmaa.

Ylioppilaskunta on huolissaan yliopiston kansainvälisyydestä ja monimuotoisuudesta, sillä EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevat opiskelijat saattavat kaikkoavat yliopiston käytäviltä. AYY haluaa painottaa, että kansainväliset opiskelijat eivät ole pelkkä kuluerä, sillä kansainvälisyys on yksi huippuyliopiston perusedellytyksistä. AYY on skeptinen lukukausimaksujen keräämisen hyödyllisyydestä ja toivoo, että kokeilun onnistumisesta ja lukukausimaksujen tuomasta lisäarvosta tehdään johtopäätökset vasta kokeilun ollessa loppusuoralla.

1. Lukukausimaksukokeilua on arvioitava monipuolisesti ja läpinäkyvästi

AYY pitää tärkeänä, että lukukausimaksukokeilun muistetaan olevan kokeilu. Lukukausimaksukokeilun tulokset on arvioitava kriittisesti ja läpinäkyvästi ennen kuin tehdään suunnitelmia muista lukukausimaksujen käyttöönottoon liittyvistä toimenpiteistä. Jotta kokeilun arviointi on ylipäänsä mahdollista, ei kokeiluun saa sisällyttää muita kuin kokonaan vieraskielisiä ohjelmia.

Arvioinnissa on otettava huomioon vähintään seuraavat kriteerit:

• Aalto-yliopiston kansainvälistymistavoitteet eivät saa vaarantua ja uusia opiskelijoita pitää saada monipuolisesti kaikkialta maailmasta.
• Opiskelijoiden tason on oltava korkea. Maksuilla ei voi kompensoida puutteellisia akateemisia meriittejä.
• Kaikenlaisista sosiaalisista taustoista tulevien on voitava hakeutua opiskelijoiksi. Stipendijärjestelmän on taattava, etteivät maksut estä ketään suorittamasta opintoja.
• Kokeilun taloudellisten vaikutusten arvioinnissa on otettava täysimääräisesti huomioon lukukausimaksujen keräämisen aiheuttamat kustannukset.
• Kansallisella tasolla on otettava huomioon kansainvälisten opiskelijoiden merkitys Suomen työmarkkinoilla.

2. Kokeilun on oltava realistinen

Kokeilun tulee antaa mahdollisimman todenmukainen kuva lukukausimaksujen vaikutuksesta. Lukukausimaksujen taso kokeilun aikana ei voi poiketa siitä tasosta, mikä otettaisiin käyttöön, mikäli kokeilu todettaisiin onnistuneeksi. Saman periaatteen on myös koskettava stipendijärjestelmää, sillä muuten kokeilun tulokset ovat arvottomia pitkän aikavälin vaikutuksia arvioitaessa.

Stipendijärjestelmän on mahdollistettava Suomessa opiskelu myös vähävaraisille opiskelijoille. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi stipendien tulee kattaa lukukausimaksut kokonaan sekä tarjota rahaa elämiseen.

3. Tarveharkintaisuus stipendijärjestelmän lähtökohdaksi

Stipendit tulee jakaa ensisijaisesti tarveperustaisesti vähävaraisille opiskelijoille. Stipendin saajia ei tule valita lähtömaan taloudellisen tilanteen, vaan henkilökohtaisen varallisuuden perusteella, jotta myös vauraiden maiden vähävaraisilla opiskelijoilla olisi myös jatkossa mahdollisuus hakeutua Suomeen opiskelemaan.

Opiskelijoiden korkea taso on varmistettava edellyttämällä kaikilta hakijoilta yhtäläisten akateemisten kriteerien täyttämistä, ei opintomenestyksen perusteella jaettavilla stipendeillä. Stipendejä on jaettava kaikille tarvitseville, jotta Aalto-yliopistoon saadaan tasokasta opiskelija-ainesta perhetaustasta ja lähtömaasta riippumatta.

4. Stipendijärjestelmä rahoitettava korkeakoulujen varoista

AYY:n mielestä stipendijärjestelmä tulee rahoittaa korkeakoululaitoksen varoilla. Kehitysyhteistyövarojen käyttäminen korkeakoulujen itse asettamien lukukausimaksujen kattamiseen sekä aivotuonnin rahoittamiseen ei ole hyväksyttävää. Lukukausimaksukokeilu ei saa olla vain kehitysyhteistyömäärärahojen siirto korkeakoululaitokselle.

5. Opiskelijoiden yhdenvertaisuudesta ei saa tinkiä

Lähtökohtana on oltava yhdenvertainen tiedeyhteisö, joka ei tee eroa ”maksavien asiakkaiden” ja tavallisten opiskelijoiden välillä. Kaikkien opiskelijoiden koulutukseen on panostettava tasapuolisesti maksutasosta riippumatta.  Koulutusohjelmien ja palvelujen, kuten opintoneuvonnan, laatu ei saa olla riippuvainen siitä, maksavatko opiskelijat lukukausimaksuja vai eivät.

————

Terkuin,

Jarno

————

Policy paper draft on the tuition fee trial

The policy work of the still new Student Union continues at a rapid pace, and the tuition fees are naturally one matter to discuss. AYY’s policy concerning the tuition fee trial will be decided in the next Representative Council meeting. The tuition fee trial is a period of a few years, enabled by the new Universities Act, during which universities can charge tuition fees in foreign language Master’s Programmes from students coming from outside the EU/ETA countries. The trial will run for the years 2010‒2014, but Aalto University will collect fees from the students who will begin their studies in the autumn of 2011 at the earliest. Aalto has registered 46 Master’s Programmes to the trial. The complete list is available on the website of the Ministry of Education. Introducing tuition fees requires the University to create a grant system for international students.

The implementation of the tuition fee trial in Aalto University is still being prepared and the Student Union now has an opportunity to influence it. Below is the policy paper draft prepared by the sector for international affairs, which has been discussed within the Secretariat and the Board. Now we need fresh views on this matter and all comments are very welcome. The Representative Council will make its final decision on the paper on 18 March.

______________

The benefits of the tuition fee trial must be proved

The Aalto University Student Union’s policy paper on the tuition fee trial

The new Universities Act enables the collection of tuition fees from students from outside the EU/ETA countries in degree programmes which take part in the tuition fee trial. At the same time, the Strategy for the Internationalisation of Higher Education Institutions 2009–2015 and Aalto University’s strategy define ambitious goals for an increasingly international academic community. Aalto University has registered 46 Master’s Programmes to the tuition fee trial.

The Student Union is concerned about the internationality and diversity of the University as students coming from outside the EU/ETA countries might disappear from the halls of the University. AYY would like to emphasise that international students are not only an expense, as internationality is one of the basic conditions of the leading universities. AYY is sceptical about the usefulness of the collection of tuition fees and hopes that the conclusions from the success of the trial and the added value brought by the tuition fees are only drawn when the trial is nearing completion.

1. Balanced and transparent evaluation of the tuition fee trial

AYY considers important that the tuition fee trial is remembered to be only a trial. The results of the tuition fee trial must be assessed critically and transparently before any plans on the following steps are made. In order to make the assessment of the trial possible in the first place, no other than fully foreign language programmes shall be included in the trial.

The assessment must take into account at least the following criteria:

• Aalto University’s internationalisation goals must not be compromised and the university must continue to receive new students from a variety of countries all over the world.
• The quality of students must be high. The fees cannot compensate for the lack of academic merits.
• Students from all kinds of social backgrounds must have access to studies. A grant system must ensure that the payments do not prevent anyone from studying.
• The administrative expenses caused by the collection of tuition fees must be fully taken into account when evaluating the financial impacts of the trial.
• At the national level, the importance of international students in the Finnish labour market must be taken into account.

2. The trial has to be realistic

The trial must provide the most accurate picture possible of the impact of tuition fees. The level of tuition fees during the trial can not deviate from the level which will be introduced if the trial is found successful. The same principle should apply to the grant system; otherwise the trial results are worthless when assessing long-term effects.

The grant system must also enable the students of small means to study in Finland. To achieve this goal, the grants must cover the tuition fees completely and provide money for living expenses.

3. The grant system must be needs-based

Grants should be primarily allocated based on the needs of the students of small means. The recipients of the grant should be chosen based on one’s personal wealth instead of the financial situation of the country of origin, so that the students of small means from prosperous countries would also have the possibility to study in Finland in the future.

The high level of students must be ensured by requiring that all applicants meet equal academic criteria, instead of having grants which are based on academic success. Grants must be allocated to all those in need in order to guarantee that Aalto University receives high-quality students.

4. The grant system must be funded from the university budget

In AYY’s opinion, the grant system must be funded from the university budget. Using development cooperation funds to finance brain import and to cover tuition fees set by the universities themselves is not acceptable. The tuition fee trial cannot be a transfer of development cooperation funds to the university system.

5. The equality of students must not be compromised

The starting point must be an equal scientific community which makes no distinction between ”paying customers” and ordinary students. The education of all students must be invested in equally, regardless of payment level. The quality of degree programmes and services, such as study counselling, must not be dependent on whether the students pay tuition fees or not.

—–

With best regards,

Jarno

Kuten Elli postauksessaan kertoi, AYY:ssa on menossa tiukka linjaustyö. Aalto-linja, eli linjapaperi siitä, mitä opiskelijat Aallolta haluavat ja mitä eivät, kaipaa nyt kommentteja koko yhteisöltä. Linja perustuu viiteen ylätevoitteeseen ja liutaan niitä edesauttavia alatavoitteita. Lue siis allaoleva läpi, ja kommentoi.

Edustajisto hyväksyy lopullisen Aalto-linjan kokouksessaan 18.3.

Terkuin,

Atte,

eilen Baijerissa, nyt Itämeren aalloilla

ps. Aalto-linjan kannat kannattaa tässä vaiheessa nähdä ennen kaikkea keskustelunavauksina, ei ylioppilaskunnan virallisina mielipiteinä – koska sitä ne eivät ole.

Samalla kun valtakunnanpolitiikassa opiskelijoiden aseman osalta sattuu ja tapahtuu, AYY muodostaa mielipiteitään juurikin samoista asioista.

Kuulit ehkä Opetusministeriön koulutusvientistrategian yhteydessä väläytellyistä lukukausimaksuista, jotka laukaisivat kiivaan Facebook-sodankäynnin.

Ylioppilasliike ärähti (puolihuolimattomasti lipsautettuja?) suunnitelmia vastaan ja julkinen keskustelu leimahti käyntiin myös puolueiden tasolla. Tämän jälkeen ollaankin keskitytty väistelemään erilaisten työryhmien muistiosadetta – tällä viikolla viimeksi pinnalle nousivat kaikille opiskelijoille suunnatut tonnin lukukausimaksut.

Kohu koulutuksen maksullisuudesta ei ole tuulesta temmattua. Tällä hetkellä alkamassa on lukukausimaksukokeilu, jossa yliopistot voivat halutessaan periä maksuja vieraskielisistä maisteriohjelmista EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Aalto on tässäkin asiassa ’etujoukoissa’: Suomessa kaikkiaan 130 ohjelmaa on ilmoitettu kokeiluun ja näistä 46 on Aalto-yliopiston ohjelmia.

Koulutuksen maksuttomuus onkin ehdottomasti vuoden ykkösaihe opiskelijapolitiikassa. Lisäksi ministeriötasolla on pohdittu opintotuen rakenteellista uudistamista. Vuoden 2009 lopulla julkaistussa muistiossa ehdotetaan mm. opintotuen sitomista indeksiin ja opintotukikuukausien jakamista kandi- ja maisteritukikuukausiin. Muistion laatineen työryhmän tavoitteena oli etsiä ratkaisuja täysipäiväiseen opiskeluun kannustamiseen. Mutta onko nykypäivän opiskelijoilta realistista edellyttää täysipäiväistä opiskelua, ainakaan koko opiskeluajalta?

Myös Aalto-yliopiston valmistelu porskuttaa eteenpäin omalta osaltaan. Yliopiston puolella tehdään duunia kädet savessa ja samalla haetaan oppia ulkomailta. Schooleilla on kova työ pitää vanhat prosessit rullaamassa, samalla uudistua ja venyä asetettuihin tavoitteisiin. Mutta miten Aalto näkyy opiskelijoille ja mitä yliopistolta haluamme?

Lähiaikoina linjojen vetoa AYY:ssä onkin luvassa runsaalla kädellä. Seuraavassa edustajiston kokouksessa 18.3. edustajiston on tarkoitus muodostaa kanta lukukausimaksukokeilusta, päättää Aalto-linjasta eli Aallon opiskelijoiden vaatimuksista ja toiveista yliopistoa kohtaan sekä hyväksyä linjapaperi opintotuesta. Kannattaa tulla paikalle seuraamaan tai vaikuttamaan!

Ajat ovat jännät, joten keskittykäämme arkistopapereiden lisäksi myös politiikkaan.

Peace,

Elli

PS. Hallitus keskittyy viikonlopun aikana Suomenlahden aaltoihin ja käy Vironmaalla puhdistautumassa porekuplissa. Olkaahan ihmisiksi!

Löytääkseen parhaat käytännöt ja kontaktit, oppiakseen muiden kokemuksista ja peilatakseen omia tekosiaan Aallon johtoryhmä (rouheammin Aalto executive team – AET) matkustaa kevään aikana muutamaan huolella valittuun ulkomaiseen yliopistoon. Hallituksen Aalto-kopona olen osa tuota tiimiä ja näillä matkoilla mukana. Myös puheenjohtaja Jussi on kutsuttu, mutta työtä riittää tarpeeksi kotimaassakin.

Ensimmäinen kolmipäiväinen opintoretki suuntautui Englantiin Manchesterin yliopistoon. Manchesterissa yhdistyi vuonna 2004 kaksi yliopistoa; monialainen Victoria University of Manchester ja teknis-kauppatieteellinen UMIST (the University of Manchester Institute of Science and Technology). Yliopistoilla oli yhteinen muinaishistoria ja niiden kampukset ovat aivan toistensa naapurissa. Silti päällekkäisyyksiä opetuksessa oli paljon. Yhdistymisen tulos – the University of Manchester – on nyt Iso-Britannian suurin yliopisto ja haastaa Oxfordin, Cambridgen ja Lontoon huippuyliopistojen aseman kuningaskunnan tieteen timanttina. Viimeisimmässä kansallisessa tutkimuksen arvioinnissa Manchester kirikin kolmanneksi heti oxbridgen jälkeen. Manchesterin yliopistofuusiota pidetään laajalti onnistuneena.

Manchesterin yliopistolla on kunnianhimoinen strategia, jossa määritellään selkeät tavoitetilat, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Näitä tähtäimiä kiinnostavampaa on tapa, jolla edistystä seurataan. Yliopisto on määrittänyt ison läjän avainmittareita (key performance indicators), joiden kehittymistä seurataan systemaattisesti. Esimerkiksi opetuksessa tavoite on olla neljän parhaan brittiyliopiston joukossa kansallisessa opiskelijakyselyssä. Tämän täyttymistä seurataan viidellä indikaattorilla; opiskelijatyytyväisyys, opiskelijoiden etenemisvauhti opinnoissa, opiskelijoiden työllistymisaste, opiskelijoiden tyytyväisyys opetusmateriaaleihin ja niiden opiskelijoiden osuus, jotka saavat epämuodollista akateemista ohjausta vähintään kerran viikossa. Indikaattorit tuovat strategiaan konkreettisen ja selkeästi seurattavan ulottuvuuden, jollaista kaipailisin myös Aallossa. Kehitys on kuulemma aloitettu, oikein hyvä homma.

Mitä yliopistojen yhdistymiseen tulee, hurjinta kuultavaa oli siihen poltettu raha. Pelkästään uusien tilojen rakentamiseen ja vanhojen korjaamiseen upotettiin yli 400 miljoonaa euroa muutaman vuoden sisään. Tämän lisäksi yliopisto palkkasi professorinvirkoihin jokusen tuoreen nobelistin, mikä ei sekään liene halpaa. Jälkimmäisen järki selittyy sillä, että tutkimuksessa Manchesterin kärkitavoite on nousta Shanghain Jiao Tong -rankingissa maailman 25 parhaan yliopiston joukkoon seuraavan viiden vuoden aikana. (Palkkalistoilla olevat nobelistit nostavat pisteitä tuolla listalla mukavasti). Onko tällainen yliopiston kehittäminen sitten kestävää, onkin toinen kysymys. Rahoituspaineet tuntuivat ainakin olevan todella kovat, ja rahasta puhuttiin paljon. Lukukausimaksut ja niiden rakenne tulivatkin monessa yhteydessä esille, ja niistä riittää mietteitä kokonaan toiseen blogipostaukseen.

Täysin nappiin ei yhdistyminen setelien syytämisestä huolimatta mennyt. Muutamaan kertaan yhdistymisestä käytettiin sanaa “takeover”, eli kauniista puheista huolimatta suurempi monialayliopisto itse asiassa määräsi marssijärjestyksen. Lisäksi heti yhdistymisen jälkeen fokus oli vahvasti tutkimuksessa, ja tyytyväisyys opetukseen itse asiassa notkahti. Asiaan oli heräilty vasta nyt, ja opetuksen kehittäminen ja opiskelijakeskeisyys olivatkin keskiössä lähes kaikissa esitelmissä ja papereissa. Silti yhdistymistä vahvasti tukeneet opiskelijat saivat itse asiassa alkuun takkiinsa prosessissa. On tärkeää varmistaa, että Aallossa ei muodostu tällaista väliinputoajasukupolvea, vaan opiskelijat aloitusvuodestaan riippumatta hyötyvät uudesta yliopistosta.

Johtoryhmän ohjelman ohella piipahdin omalla visiitillä paikallisen ylioppilaskunnan tykönä. Opiskelijajärjestöpuolella yhdistyminen oli ryssitty melko totaalisesti, ja toiminta oli käytännössä kuollut toiselta kampukselta. Sen sijaan, että olisi pyritty luomaan uutta kulttuuria ja tuettu yhdistymistä, isompi organisaatio oli tässäkin käytännössä niellyt pienemmän. AYY:llä voisi siis mennä paljon kurjemminkin. Liian suoria johtopäätöksiä ei kyllä kannata vetää, sen verran erilaiset systeemit täällä ja siellä on.

Mitä reissusta sitten jäi käteen? Ainakin liuta yksittäisiä opetuksia ja ideoita, joita sopii pohtia myös Aallossa. Esimerkiksi opiskelijoiden ottaminen mukaan uusien tilojen suunnittelussa ja opiskelijoiden yhteiskunnallista osallistumista edistävä Manchester Leadership Programme vaikuttivat erittäin toimivilta ratkaisuilta. Toisaalta reissusta jäi mieleen myös monta esimerkkiä siitä, miten ei tule toimia. Kaiken kaikkiaan Manchesterin jälkeen vahva fiilis on, että haasteista ja vauhdista huolimatta Aaltoa rakennetaan alusta asti kestävälle pohjalle, ilman oikoreittejä.

t: Atte, Mansen matkaaja