For us, getting to know our Chinese friends means also becoming more familiar with our countries’ similarities and differences. Food, Sunday’s main theme and something that unites us all, was thus a very interesting subject: discussing its meaning was a great way to discover both cultural and productional differences. In addition to visiting a Finnish farm, our guests had the opportunity to get to know how students live. Here is our day in pictures!
The next week is special for the board of AYY. We are having quests from China’s top university, Tsinghua University!
Cooperation between AYY and Tsinghua University Student Union (SUTU) started almost ten years ago. The cooperation was unformal until year 2013 a memorandum of understanding was signed. In the memorandun the student unions decided the forms of cooperation. AYY visits Tsinghua every second year and Tsinghua delegation comes to Finland every year. You can read more about the history and meaning of cooperation here: /blogi/2015/08/03/tsinghua-university-student-union-visits-aalto/?lang=en.
In the and of May AYY board visited Beijing and ever since we have been waiting and planning the visit of Tsinghua students. They arrived early Friday morning 5th of August. The theme for the first day was to get to know each other, Aalto University and Otaniemi campus.
The day started with a lunch with Ilkka Niemelä, who is Aalto University provost. Ilkka introduced Aalto and the student unions had short presentations.
After lunch we had a tour around Otaniemi campus. We saw a lot the architecture by Alvar Aalto and also one of the highlights during the tour was a visit to acoustics lab with no echo. It was a nice way to get to know little bit about our beautiful campus here in Otaniemi.
Walls in the acoustics lab.
In the evening we gathered to Tieto-sauna. At first Mikko Puustonen, who has been living in China for 15 years, told his observations about Finnish and Chinese cultures. We discussed that it’s difficult to say which thing actually are cultural differences and which things result from for example the differences in population density or work life. Anyhow, people are quite same all around the globe.
Mikko Puustonen telling his expriences on Finnish and Chinese cultures.
Unfortunately sauna wasn’t hot so in the end we decided to go to Demo day, an event held at Startup sauna. There was plenty of people, saunas and hot tubes, welcoming atmosphere and a huge ball pool. What a great place to spent the first evening in Finland!
Yliopiston lukuvuoden alku lähestyy, ja suuri osa AYY:n jäsenistä luultavasti palaa kesätöistä tai lomilta opintojensa pariin. Myös ylioppilaskunnan hallitus on juuri palannut lomilta töiden äärelle. Maanantaina hallituksen aamupalaverissa viikon kalentereita läpi käytäessä ilmassa oli pientä jännitystä syksyn tulevista tapahtumista sekä hyvää fiilistä siitä että ollaan takaisin toimistolla. Osa meistä tulikin töihin jo viime viikolla ja Suomi-Areenassa olleet nyt maanantaina.
Ensi viikolla vieraaksemme saapuu Tsinghuan yliopiston ylioppilaskunta, jonka vierailua on valmisteltu keväästä asti. Kiinalaisille vieraillemme esitellään tietenkin ylioppilaskunnan toimintaa, yliopistoa ja Aalto-yliopiston kampuksia. Lisäksi vierailemme erilaisissa suomalaiseen yhteiskuntaan, elinkeinoelämään ja kulttuuriin liittyvissä kohteissa, kuten eduskunnassa, Start Up -saunalla ja Nuuksion kansallispuistossa. Vierailusta kaikkineen tulee varmasti mielenkiintoinen! Viime kevään kiinanvierailun jälkeen on mahtavaa päästä esittelemään meidän toimintaamme tsinghualaisille. Kiinassa moni asia on eri tavalla, kuten se että monet tsinghualaiset pääsevät todennäköisesti kanssamme kokkaamaan itse ensimmäistä kertaa elämässään. Kiinassa ruoan laittaminen opiskelija-asunnoissa on nimittäin kielletty ja käytännössä kaikki asuvat kampuksella.
Yksi ensi viikolle järjestämistämme tapahtumista on kaikille avoin. Suomalaisen yhteiskunnan rakenteisiin otetaan syväsukellus keskustelutilaisuudessa suomen poliittisesta järjestelmästä. Kiinalaiseen yksipuoluejärjestelmään verrattuna meidän yhteiskuntamme päätöksenteko toimii hämmentävän erilaisella tavalla. Tässä linkki tapahtuman Facebook-sivulle: https://www.facebook.com/events/1562700647367703/ Nähdään siis siellä!
Itse jatkan kampus- ja kuntasektorilla pitkäaikaisten projektieni parissa: lisää opiskelija-asumista kampukselle ja parkkipaikkanormit kohtuullisemmiksi. Tällä hetkellä päällä on myös useampi kannanottoa ja kommentointia vaativa tapaus. Opiskelija-asumiseen liittyviä lakeja uudistetaan paraikaa valtion tasolla, jolloin pyrimme AYY:nä vaikuttamaan siihen että opiskelijoille ja opiskelijayhteisölle tärkeät piirteet säilyvät tai paranevat. Joissakin tapauksissa yhdistämme kantaa ottavat voimamme pääkaupunkiseudun ylioppilas- ja opiskelijakuntien World Student Capital -verkoston kanssa, kuten esimerkiksi HSL:n lippujen hintakategorioiden uudistuksen tapauksessa, jota käsittelimmekin tiistaisessa aamukoulussa. Emme tietenkään vedä 15 000 opiskelijan mielipidettä hatusta, vaan ylioppilaskunnan virallinen kanta tulee edustajistolta, jonka jokainen ylioppilaskunnan jäsen pääsee äänestämään kerran kahdessa vuodessa. Edustajiston linjausten pohjalta minä ja muu hallitus toteutamme kannanottoja ja konkreettista toimintaa. Kaikki ylioppilaskunnan tai hallituksen toiminta ei myöskään ole pelkkää politiikkaa 😉
Sinuakin saattaa mietityttää, mitä Otaniemen kampuksella oikein tapahtuu. Valaistaksemme tätä hämärää nurkkaa tietämyksessäsi järjestämme AYY:n kampusjaoston kanssa syksyllä kampusinfoja, joihin voi tulla kuulemaan kampuksen uusimmista suunnista. Hyvä paikka seurata tapahtumatarjontaa on AYY Events –facebookryhmä https://www.facebook.com/groups/AYYEvents/. Pysy kanavalla!
Ihanaa elokuuta toivottelee,
Kampuskehitys- ja kuntavaikuttamisvastaavanne Säde <3
Vuosi AYY:llä on mennyt reippaasti. Muutin Otaniemeen sekä töihin että asumaan viime kesäkuussa suoraan Jyväskylästä korkeakoulupoliittisen sihteerin hommista, sillä halusin vaihtaa maisemaa ja tutustua erilaiseen yliopistoon kuin oma opinahjoni. Ja onhan Aalto erilainen. Erityisesti teekkareiden ja taideteollisten alojen maailma on ollut monelta osaa yllätys. Myös Aalto-yliopiston kulttuuri on yllättänyt, välillä positiivisesti ja välillä aiheuttaen melkoista maailmantuskaa. Oli hauska lukea juuri ilmestynyttä Aallon auditointiraporttia, sillä välillä ulkopuoliset näkevät paremmin miten paljon tämä yliopisto on tehnyt hyvin lyhyessä ajassa.
Alussa oli superleveä hymy.
Vuoteen on mahtunut opiskelijoiden tukemista niin yksilö- kuin järjestötasollakin, auditointi, koulutusleikkaukset, yt-neuvottelut, opiskelijoiden oikeuksien kirjoittamista, hallinnon opiskelijaedustajien valintaa ja koulutusta, lukukausimaksuja, Aallon uusi strategia, IT-kehitystä ja paljon, paljon kokouksia. Seuraavaa vuotta ajatellen haluaisinkin nyt avata ajatuksiani parista teemasta, joista täällä puhutaan paljon, mutta jotka vielä vaatinevat hieman lisäkehittelyä.
Monitieteisyys
Uskon rehellisesti Aallon pyrkimykseen olla edelläkävijä edustamiensa alojen monitieteisessä toiminnassa. Aallossa tapahtuu ihan todella jännittäviä ja kiinnostavia asioita, ja niitä tapahtuu varmasti jatkossa lisää. Ongelma ovat rajalliset resurssit ja ristiriitaiset toiveet. Aikooko Aalto toteuttaa monitieteisyyttä painottuen eri alojen osaajien yhteistyötä samojen ongelmien parissa? Vai tuleeko jatkossa enemmän erityisesti maisteriohjelmia, joissa sama henkilö opiskelee useamman alan sisältöjä? Mikä on Aallon lopullinen suhde epätyypillisiin opiskelupolkuihin, eli siirtyykö Aalto vapaampaan sivuainekäytäntöön ja siirto-opiskeluun, vai luotetaanko maisterivaiheen suuntautumisvaiheen riittävyyteen? (Minulle oli täysi järkytys, että täällä ei ole vapaata sivuaineoikeutta, edes kauppakorkean perusopintoihin, pidin sitä itsestään selvänä monialayliopistossa.) Eteneekö monitieteisyysajattelu myös Aallon ulkopuolisille aloille, näkyykö täällä maisteriohjelmissa ja erityisesti start upeissa jatkossa enemmän yhteiskuntatieteilijöitä tai lääkisläisiä?
Uskon, että monitieteisyys ja uudet kiinnostavasti suunnatut maisteriohjelmat voivat olla yksi ratkaisu teknillisten alojen hiipuvaan vetovoimaan. Sisällöillä markkinoiminen voi vetää sisään hyviä opiskelijoita, joille ei olisi tullut mieleenkään teknilliselle alalle, mutta he voivat olla hyvinkin kiinnostuneita ihmisistä ja tietoverkoista, vanhenevan väestön asumisongelmista tai kehitysyhteistyöstä teknologian keinoin. Sitten pitää vielä ratkaista, että miten nuorena tehty valinta vältellä matematiikkaa saadaan korjattua myöhemmin.
Innovaatioretoriikka ei voinut välttää.
Soveltava tutkimus ja yrittäjyys
Niputan nämä samaan, sillä ne ovat kaksi Aallon vahvuutta, mutta välillä opiskelijan kannalta hankalasti ristiriidassa.
Jos ihminen tempautuu mukaan kesken opintojen töihin tai yrittäjäksi, opintoaikaa ei voi laittaa paussille. Yliopisto haluaa yhtä aikaa kannustaa opiskelijoita etenemään täysipäiväisen opiskelijan tahtia, mutta luoda myös yrittäjyyttä ja saada ihmiset töihin. Olen koko ajan vakuuttuneempi, että monille Aallon opiskelijoille sopisi paljon paremmin se, että vaikka opiskeluaika olisi edelleen sama viisi vuotta, sen voisi pistää paussille välissä. Tällä hetkellä ihmisen ei kuitenkaan kannata ottaa edes sitä riskiä, että jättäytyisi kandin jälkeen pois, koska maisteriohjelmiin hakeminen ulkopuolelta tauon jälkeen on vakiintumatonta ja epävarmaa.
Myös tasapainon hakeminen vahvasti elinkeinoelämän kanssa tehtävän yhteistyön ja perustutkimuksen välillä on hankala. Aallon menestyminen kansainvälisissä rankingeissä ei valitettavasti synny yhteistyöstä pk-yritysten kanssa, vaikka juuri Aallon alueellinen vaikutus (kun alueena on käytännössä koko Suomi) on merkittävä. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen on vaikeaa, enkä ole vakuuttunut voiko sitä toteuttaa heitetyillä ehdotuksilla syntyneiden yritysten tai niiden hallituksissa istuvien aaltolaisten määrästä. Jos ne valitaan indikaattoreiksi, Aallon pitäisi rehellisesti luopua kovin kunniahimoisista tavoitteista opiskeluaikojen suhteen, sillä kumpaakin ei vaan voi saada yhtä aikaa. Opiskelijan elämä ei ole looginen, tiukkarajainen jatkumo, vaan liukuva asteikko.
Yrittäjyyteen liittyy myös yleisiä koulutuspoliittisia kysymyksiä. Mitä osaa yrittäjyydestä tulisi opettaa yliopistossa? Monet yrityksen pyörittämisen käytännön asioista ovat oikeastaan ammattikoulutusta vaativia asioita, eivätkä akateemisia sisältöjä, mutta koulutusasteiden välillä on Suomessa harmillisen vähän virallista liikettä ja yhteistyötä. Mitä kaikkea voi hyväksilukea akateemiseen tutkintoon? Miten yrittäjämäistä asennetta opetetaan läpileikkaavasti opinnoissa ja mistä opettajille siihen valmiudet?
Yhdenmukaisuus vs. joustavuus vs. tasa-arvoisuus ja säännöt
Myönnän olevani välillä sietämättömän joustamattoman hallintohenkinen ihminen. En ehkä vuodessa ole vielä täysin sisäistänyt ketterän kehityksen ja matriisiorganisaation autuutta, sillä välillä kaipaisin kyllä lisää sääntöjä. Auditointi teki tässä ehkä hyvää, sillä perusprosessit ovat nyt selkeästi esitetyt ja mielessä isolla määrällä ihmisiä. Puolustaudun kuitenkin sillä, että hyvällä hallinnolla ja perustavanlaatuisilla säännöillä suojellaan aina kumpaakin osapuolta!
Opiskelijan oikeudet -koulutusmateriaalia levitetään syksyllä 2016
Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa se, että Aallossa ei ole yhteläistä sääntöä tenttien uusimisista tai kurssitöiden palauttamisesta. Joku proffa antaa yrittää arvosanan korottamista, toinen ei. Joku järjestää uusintatentin kaksi päivää tulosten tulon jälkeen, toinen vasta puolen vuoden päästä. (Kumpikaan ei ole kovin hyvä, tenttiin kertaaminen on haastavaa sekä liian lyhyellä että pitkällä aikavälillä.) Jos kurssityötä ei palauta ajoissa, seuraava suorituskerta voi olla vuoden päässä. Pahin pelkoni on, että näissä muodostuu pikku hiljaa kuusi toimintatapaa perustajakorkeakoulujen kolmen sijaan, eikä suinkaan eri oppiaineiden välillä sukkuloivalle opiskelijalle läpinäkyvää ja ennustettavaa systeemiä. Ja hei, miksi ihmeessä opetussuunnitelmat ovat vain vuodeksi ja opetusohjelmat julkaistaan vasta elokuussa! Ja miksi BIZ:n opiskelijoille on paljon paremmat urapalvelut kuin muille? Näissä asioissa kaipaisin reipasta benchmarkkausta vanhempiin monialayliopistoihin. (Vihjeenä vaikkapa Oulu, joka muokkasi sääntöjään muiden toimenpiteiden kanssa, ja sai nostettua vuodessa 55 op tekevien määrää 400 opiskelijalla.)
Sivuhuomiona yksi moneen kertaan vuoden aikana noussut asia: Opinnäytteet! Aallolla on vielä petrattavaa siinä, että jokainen gradua tai diplomityötä tekevä ymmärtää mikä on työn akateeminen tavoite ja eroaako se mahdollisen toimeksiantajan toiveista. En haluaisi pöydälleni enää yhtään keissiä, jossa ohjaajan, valvojan, työn tilaajan ja opinnäytteen tekijän näkemykset työn tavoitteesta, ohjausprosessista ja arvosanasta ovat rajusti ristiriitaisia.
Onhan tämä ollut aika kivaa kuitenkin
Aalto on kyllä outo projekti. Otetaan Suomen vanhimpia ja arvostetuimpia koulutusinstituutioita, pistetään ne yhteen elinkeinoelämän rahoilla, kohdistetaan niihin kohtuuttomia toiveita ja välillä aiheellistakin kritiikkiä, ja kuudessa vuodessa saadaan näköjään aikaan yllättävän hyvä ja pelottavankin kovalla tahdilla kehittyvä lopputulos. Olen tyytyväinen, että tulin AYY:lle töihin ja toivoisin, että tällaista vaihtuvuutta tapahtuisi yliopistojen välillä enemmänkin suuntaan ja toiseen. Syksyllä näette minua muuten välillä harvemmin, sillä aion tutustua kolmanteen yliopistooni ja suorittaa korkeakouluhallinnon ja –johtamisen opintoja Tampereen avoimen yliopiston kautta. Sitä ennen kuitenkin kaikille oikein rentouttavia kesäpäiviä!
Susanna Koistinen
Koulutuspoliittinen asiantuntija, AYY
Uskottavaa edunvalvontaa, mutta melko huonoa poseeraamista.
AYY 6th anniversary was celebrated on Saturday 14th of May. If you didin’t manage to come to the ball you can still sense some the atmosphere by reading this thought-proviking speech given by AYY honorary council member Tiina Alahuhta-Kasko. The topic is future working life. Enjoy!
Honorary Aalto University President, Vice President, Aalto University Student Union Board, Ladies and Gentlemen,
It is a great joy to be here tonight to celebrate with you the 6-year-old Aalto University Student Union. While preparing for the Annual Ball, I was running through in my mind my own, fun years of studying in the then Helsinki School of Economics. I contemplated especially the pivotal experiences that had an impact on me when it comes to my current career. A certain situation came to my mind instantly.
I majored in International Business and one of the last courses that I took was International Design Business Management which gathered students from the Business School as well as the then University of Technology and University of Art and Design Helsinki. Being at the final stages of our studies, we had already established a refined, efficient way of approaching Case studies. So when we were divided into small groups comprising students from different schools, we together decided to start cracking the questions in the way proven successful and divided the questions among ourselves. Finally, we would just combine our answers together. We were all happy with the approach and went ahead each to work on our own assignment. A couple of days before the deadline, we reconvened and began going through our outcomes for the different questions of the Case. Oops. System alert. This did not work as planned. We were all equally confused.
We had understood the questions differently and approached them purely from the perspective of the discipline familiar to ourselves. It felt like we all spoke a different language. And we had only a few more days to return the Case assignment and hence a short time left to find a common language and create an analysis and outcomes accounting for the different points of view.
The reason why this particular situation came to my mind as an impactful incident during my studies was that when after graduation I began my career at Marimekko – where bold design tradition meets business and technical knowledge – I realized quite concretely that success in creativity and innovation can only be found through a dialogue between different spheres and disciplines. Where some decades ago in certain traditional industries, companies could still function quite successfully with people working in their respective silos, the reality is very different in today’s working life, let alone in the future. Building and strengthening bridges between different functions, disciplines and industries, finding a common language, is what defines the champions, be they in the more traditional territories or innovative new start-ups.
So, what other aspects would characterize the future professional life and the skills and qualities needed for it? It goes without saying that working life will be global and multicultural, diversified as well as uncertain in a new way, requiring a new kind of agility and openness. New roles emerge while some old jobs may disappear with automation and robots paving the way. The future working life requires courage, going outside of your comfort zone, humble self-confidence, social skills as well as a deeper understanding of cultures. And most of all, it calls for both willingness and skill to learn new things fast – in the end, the whole life is about continuous learning and developing oneself.
Is there something that doesn’t change? I believe so. After all, working life is about people. Encountering people with their emotions in different types of situations. It is about doing things together, developing people and getting everyone on board. About shared victories and building on learning from mistakes. In an uncertain world, the importance of real, authentic leadership increases and simultaneously the understanding of what leadership means changes. Far are the times when people were led from ivory towers. Modern leadership is about showing a clear vision and direction, simplifying the multifaceted world into a more understandable one, and coaching people to flourish both as individuals and as teams.
How about creativity then? Methods and ways of creative working continuously evolve, but at the same time the core principles of creativity stay the same. The best innovations are born in teams of highest diversity, in teams with shared trust and respect, where people are not afraid to fail and have the courage to think boldly.
The reason why I wanted to talk about these topics to you tonight was because I hope that they provide points of reflection for you when you now gear up for your own career paths. The Aalto University – basing on my own personal experience as well – offers the best possible cross-disciplinary opportunities in the world for learning and preparing for your future working life. The most important thing in all of this though is to remember that you build your profession and career for you, so make it your own. Think outside the box, listen to your heart – where do you find passion, what makes you tick. In the world of today and the future, the possibilities for different kinds of career paths are endless. Remember that you can impact the future working life yourself as well!
With these cheering thoughts, I would like to wish you all a memorable Annual Ball evening.
Ajattelin alkuviikosta kirjoittaa oikein päräyttävän wappublogin. Screw that – aurinko paistaa ja on tässä parempaakin tekemistä kalenterissa.
Sen sijaan käytän harvat sanani miettiäkseni aikatauluni mielekkyyttä. En kyllä todellakaan aio juhlia Walpuria sen mukaan!
Ylioppilaskunnan arjessa on tärkeää puhua aaltolaisuudesta ja poikkitieteellisyydestä. Onhan niiden kehittäminen jopa tärkein tehtävämme. Mutta eihän siitä nyt wappuna tarvitse välittää – kaikki ovat viimeistään Ulliksella poikittain kuitenkin.
Itse aion elää tulevan viikonlopun omien fiiliksieni mukaan: tiukasti kiinni ystävissäni ja omissa perinteissä. Kannustankin jokaista miettimään, missä et halua kalenteriasi pohtia. Valintoja on monia, ovathan (opiskelija)kulttuurin parhaat palat tarjolla juuri nyt. Eikä yllättäviltä kohtaamisilta kuitenkaan voi välttyä.
Tähän elämäntapaan voisi vaikka tottua. Niin, vapu ei lopu.
Kun teet Walpurina valintoja, tee miten huvittaa!
t. Joona
Ps. Ruuvatkaa lakkinne. Tankatkaa pötsinne. Varokaa heiloja.
Aino-lehti nosti numerossaan 2/2016 esiin Aallon keskeyttäneitä henkilöitä. He olivat löytäneet mielekkäämmän vaihtoehdon taiteen, filosofian tai käsityöammatin parista. Hyvä! Juuri näin asioiden pitäisikin mennä. Yritys ja erehdys, kesken jättäminen ja oman paikan etsiminen kuuluvat olennaisena osana sekä ihmisenä että ammattilaisena kasvuun.
Vaikka ensikertalaiskiintiöt, opintuen kireät rajat ja olemattomat siirtymämahdollisuudet kesken opintojen tekevät alan vaihtamisesta hankalaa, varmasti tulevaisuudessakin osalla opiskelijoista kypsyy kesken opintojen päätös hakeutua tekemään jotain ihan muuta. Kokonaisuuden kannalta yliopiston olisi tärkeää tunnistaa ketkä keskeyttämisvaarassa olevista tarvitsivat tukea jatkaakseen ja ketkä tarvitsevat lämpimän hyvänonnentoivotuksen uudelle uralle. Syitä keskeyttämiseen voi olla monia, mutta valitettavan usein opiskelija jätetään melko yksin näiden pohdintojen kanssa. Ikävintä on, jos opiskelija ajautuu keskeyttämään sellaisten asioiden vuoksi, jotka eivät todellisuudessa liity opiskeltavan alan mielekkyyteen tai opiskelijan mahdollisuuksiin pärjätä opinnoissaan.
Alan vaihtaminen (ja yleisesti myös opintojen sujumattomuus) on yllättävän näkymätön ilmiö ottaen huomioon kuinka yleistä se on. Yleisesti ottaen noin 60 % opiskelijoista opiskelee ns. suoraa opintopolkua, eli alaa erityisemmin vaihtamatta putkessa toiselta asteelta korkea-asteelle ja kokopäiväisesti työelämään. Viivästynyt opintopolku on noin 27 %:lla, väliaikaisesti keskeytynyt 7 %:lla, opintoalaa vaihtava 8 %:lla ja kokonaan keskeytyvä 6,4 %:lla. (Korhonen & Rautopuro 2012, 103.)
Vuodelta 2014 Kandipalaute-kyselystä selviää, että 33 % opiskelijoista Aallossa koki, ettei ole tarvinnut apua motivaatio-ongelmiin eli selvä vähemmistö. Vain 17 % vastasi olevansa samaa tai melkein samaa mieltä väitteen ”Tarjolla on ollut riittävästi ohjausta motivaatio-ongelmiin” kanssa. 30 % oli melko eri mieltä ja 20 % täysin eri mieltä. Tulokset ovat samansuuntaisia muissakin isoissa yliopistoissa.
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen Aasa Karimo ja Tuukka Salminen tekivät AYY:n pyynnöstä selvityksen Opiskelijabarometri-tutkimuksen aineistoista. AYY halusi selvittää akateemiseen kulttuuriin kiinnittymistä Aallossa, sillä kiinnittyminen on yksi opintoja edistävistä tekijöistä. Aineistosta löydettiin neljää eri kiinnittyjätyyppiä. Heikosti kiinnittyneitä opiskelijoita on 16,8 %, omiin opintoihinsa keskittyviä 24,6 %, omiin opiskeluihin ja samalla opiskelijayhteisöön kiinnittyneitä 37,3 % ja voimakkaasti kiinnittyneitä (jotka edellisten lisäksi olivat kiinnittyneitä tiedeyhteisöön) on 21,3 %. Tässä aineistossa opintojen etenemistahdissa tai tuloksissa ei ollut merkittäviä eroja ryhmien välillä, mutta heikosti kiinnittyneet harkitsivat selvästi useammin keskeyttämistä. Kiinnittyminen ja kuulumisen tunne ovat tärkeitä osatekijöitä merkityksellisyyden kokemuksessa (ks. esim. Poutanen ym. 2012).
Sekä motivaatio-ongelmiin että kiinnittymisen ongelmiin voidaan kuitenkin vaikuttaa. Ohjauskeskusteluissa voidaan käsitellä motivaatiota ja opetusta voidaan rakentaa määrätietoisesti motivaatiota ylläpitäväksi esimerkiksi vuorovaikutteisuuteen panostamalla. Yhteisöön kiinnittymistä voidaan edistää tarjoamalla monenlaisia kiinnittymispintoja. Vaikka se oman pääaineen porukka ei tuntuisi omalta, antamalla monenlaisten kukkien kukkia kampuksella, opiskelija voi löytää muita vertaisryhmiä, joiden kautta opintoja tukevaa kiinnittymistä pääsee tapahtumaan.
Akateemisen yhteisön pitäisi tunnustaa, että se oma oppiaine, vaikka kuinka rakas, ei välttämättä olekaan ainut ja paras. Suunnan etsiminen on normaali ilmiö, joka pitäisi ottaa huomioon opetuksessa ja ohjauksessa. Toivottavasti jatkossa yhtä useampi drop out löytää mahdollisimman kivuttomasti uuden uran, eikä tipu kokonaan pois opiskelujen ja työnteon parista.
Jos pohdit mistä saada keskustelupintaa ja apua opintoasioissa:
Lähteitä:
Karimo Aasa ja Salminen Tuukka 2015. Akateemisen kulttuuriin kiinnittymisen tapoja Aalto-yliopistossa. Otus – Työpapereita 3/2015.
Korhonen Vesa ja Rautopuro Juhani 2012. Miksi opinnot eivät suju? Yliopisto-opintojen hitaan etenemisen ja opiskelemattomuuden yleiskuvaa ja ongelmia tunnistamassa. Teoksessa Marita Mäkinen, Johanna Annala, Vesa Korhonen, Sanna Vehviläinen, Ann-Marie Norrgrann, Pekka Kalli ja Päivi Svärd (toim.) Osallistuva korkeakoulutus. Tampere – Tampereen yliopistopaino oy.
Poutanen Kaisa, Toom Auli, Korhonen Vesa ja Inkinen Mikko 2012. Kasvaako akateeminen kynnys liian korkeaksi? Opiskelijoiden kokemuksia yliopistoyhteisöön kiinnittymisen haasteista. Teoksessa Marita Mäkinen, Johanna Annala, Vesa Korhonen, Sanna Vehviläinen, Ann-Marie Norrgrann, Pekka Kalli ja Päivi Svärd (toim.) Osallistuva korkeakoulutus. Tampere – Tampereen yliopistopaino oy.
Susanna Koistinen
Asiantuntija, koulutuspolitiikka
susanna.koistinen@ayy.fi
The strategy period of the Student Union is ending. The current strategy has been found to be difficult to utilise in daily work. However, it would be beneficial to have direction that spans more than a year in operational planning, because with the current model the areas of focus are always developed all over again in the autumn.
To this end, a working group of Board and Representative Council members was set up, which is preparing the ‘Ylioppilaskunnan suunta’ (‘The Direction of the Student Union’) document. The aim is to define 2-5 strategic development objectives for the Student Union for 2017-2018.
An attempt has been made to keep the process light so that the processes can be decided on in the spring, and on the basis of these projects can be planned in the autumn before the beginning of the next term. At the same time, it is desired that the process is made repeatable.
The working group has prepared objectives by involving the Board, Representative Council, workers, volunteers and interest groups. Ideas were supplied in workshops and with a form, and by combining the ones which are felt to be the most important, the end result has been larger development objectives.
The preliminary discussion of the Representative Council on the subject can be seen on YouTube: https://youtu.be/z40AEHDyK0Q?t=3h42m28s.
You can familiarise yourself with the background material at AYY Inside: https://inside.ayy.fi/pages/viewpage.action?pageId=22937712 (attachments 14a-14c)
The strategy is not being created just for the central office and the Representative Council, but rather its purpose is to serve the aspirations of the whole membership. For that reason, it’s extremely important that all the members of our Student Union have the opportunity to take part in the discussion. The time to have an influence is now!
In this blog text, we present two possible areas for development, which the Council, Board and working group have considered to be the most important ones for the next two years. We would like your comments via the adjoining form: https://lomake.ayy.fi/hallinto/ylioppilaskunnan-suunta/.
The working group will go through the comments and use them to produce the areas for development and the document itself. The document is intended to be approved at the next meeting of the Council on 12.5.
Development areas:
The goal is to reinforce the feeling of social cohesion that students have in the whole Aalto community. This can also be achieved with the aid of the associations that work in connection with AYY.
The aim is not to fade out existing identities and cultures but to find solutions with which all the members could feel that AYY is their own Student Union, in addition to their own closest identity.
The role of AYY is to act as an assembler that brings different kinds of organisations, students and their activities together. For example, the activities of the assembling bodies (incl. the Student Advocacy Management Group, the Study Committee and the Council) could be developed to serve all the members of the community.
Images of togetherness and of being an Aalto person are constructed largely through the brand. It’s important to create a brand that supports these goals. At the same time, the brand should be examined with regard to its different usage requirements in different situations.
It is important to develop the social influence of AYY in the future and it is built up from two goals.
The first goal is to strengthen the role of AYY as a nurturer; AYY should nurture students to become interested in social issues and give them the tools to be able to exercise influence in society. With the aid of students who are interested in society and having influence in society, AYY is more influential than before, both directly and indirectly .
The second goal is to improve the influence of AYY on those organisations and bodies that are essential from AYY’s point of view, but with whom relations could be better and more influential.
An example of a body like this is the alumni of Aalto University, who are in influential roles in business or politics, for example. With closer relations with alumni, the AYY can get vital contacts and information, and thus improve its own ability to exercise influence.
On the other hand, accommodation policy and having influence at a municipal level are fundamental in the coming years from the point of view of campus development. Good relations can also be used to have a significant influence on AKAVA, the labour market organisation for people with a higher level education, with regard to people who are graduating.
Mikko Latva-Käyrä
(firstname.lastname@ayy.fi)
Kampussektorin hallitustyöskentely on usein aika liikkuvaista toimintaa. Etenkin omat salkkuni kampuskehitys, kuntavaikuttaminen ja yliopiston tilat vievät minut välillä eri puolille pääkaupunkiseutua, vaikka ehkä eniten tulee kulutettua eri kokoushuoneiden penkkejä. Kampuskopissakin ehtii silti istua ja hoitaa maileja ja todo-listan tehtäviä, kuten tällaisia blogimerkintöjä. Seuraavaksi kerron teille, mitä olen kevään aikana tehnyt.
Kevään suuret puheenaiheet ovat olleet kevään 2017 kuntavaalit, pääkaupunkiseudun yleinen opiskelijamyönteinen kehitys, yliopiston kampusstrategia, opiskelija-asumisen parkkipaikkanormi, Otakaaren virallisen kaavoitusprosessin käynnistyminen, opiskelijakeskus, AYY:n kiinteistöstrategia, kampuskehityksestä viestiminen opiskelijoille ja yhdistyksille sekä uuden kampusjaoston toiminnan starttaaminen. Osa näistä on Joonan hallitusohjelmaprojekteja: opiskelijakeskus ja kiinteistöstrategia, joissa oma roolini on tuoda niihin kaupunkiin ja maanomistajiin liittyvän sidosryhmäyhteistyön näkökulma. Kampuskehityksessä kaikki projektit liittyvät jollain tapaa toisiinsa ja usein vaikkapa yliopiston kampuskehityksen ohjausryhmässä puhutaan monesta yllä mainitusta projektista lukuisten muiden yliopiston projektien rinnalla. Valitsin muutaman projektin, joita avaan alla hieman enemmän.
Tällä hetkellä koitamme kampusjaoston kampusedunvalvojien kanssa saada enemmän tietoa välittymään kampuskehityksestä yhdistyksille ja riviopiskelijoille. Erityisaseman yhdistysten (killat yms.) puheenjohtajista koostuva toimikunta Neuvosto on toivonut, että järjestettäisiin iso kaikille avoin kampuskehitys-aiheinen info-ilta, jossa pääsisi kuulemaan ja kyselemään suoraan yliopistolta mitä kampuksella oikein tapahtuu. Juttelin eilen yliopiston edustajien kanssa, jotka olivat varsin myönteisiä ajatukselle. Heidän näkemyksensä mukaan juuri viime aikoina moni ilmassa ollut palanen on loksahtanut paikoilleen ja nyt voisikin olla hyvä tilaisuus viestiä kampuksesta enemmän. Lisäksi pyrimme siihen että kaikilla EAYillä olisi kontaktit korkeakoulun tiloista vastaaviin henkilöihin, joiden kanssa oman linjan opiskelijoisita ja omaa yhdistystä koskevista tilahuolista on järkevintä jutella. Kolmantena pyrimme selvittämään yliopiston kanssa, mikä olisi hyvä malli lähettää säännöllisiä infoviestejä siitä, mitä kampukseen liittyviä projekteja kulloinkin on valmistelussa, jotta yhdistykset myös tietäisivät, missä kannattaisi olla kehitystyössä mukana.
Kuntavaaleihin valmistautumisen yhteydessä mietimme, kuinka saisimme opiskelijoita asettumaan ehdolle ja äänestämään ensi keväänä. Alkuvuodesta kirjatut hallitusohjelmaprojektit etenevät hyvässä järjestyksessä: edari käsittelee AYY:n kuntavaalitavoitteet toukokuussa ja valtuustokierros on käynnissä. Nyt on tavattu jo vihreitä, kokoomusta ja demareita ja RKP:n vierailu on jo kalenterissa. Seuraavana projektina laaditaan viestintäsuunnitelma syksylle ja keväälle. Miksi sitten teemme tätä ja miksi kuntavaikuttaminen on tärkeää? Se millaisella kampuksella ja millaisessa kaupungissa AYY:n opiskelijat opiskelevat ja asuvat tulevaisuudessa määrittyy monen tahon kautta kulkevien prosessien kautta. Asiaa voidaan tarkastella vaikkapa yksittäisen AYY:n asuntohankkeen kohdalla. Jotta esimerkiksi Otakaaren asunnot saadaan rakennettua, on läpi pitänyt mennä sen mahdollistava kaava sekä kustannuksiin huomattavasti vaikuttava alempi parkkipaikkanormi. Maankäytön suunnittelun taustalla vaikuttavat poliittinen päätöksenteko, virkamiesvalmistelu sekä alueen osallisten kuten opiskelijoiden ja etenkin Espoossa maanomistajien tahto. Tontin omistavat yliopisto ja Senaattikiinteistöt, joiden myötämielisyys projektille on ollut tärkeää, jotta sitä on virkamiestasolla edistetty. Loppukädessä kaavahankkeen toteutuminen ja erityisesti parkkipaikkanormin alentaminen on kuitenkin poliittinen päätös, jonka tekijät valitaan neljän vuoden välein kuntavaaleissa. Edullinen opiskelija-asuminen on AYY:n tehokkain keino parantaa opiskelijoiden toimeentuloa. Voit siis jo nyt luvata itsellesi ja tulevaisuuden opiskelijoille että aiot äänestää! Lupaan myös omalta kohdaltani keksiä ja edistää vielä kaikenlaisia ideoita, joilla kunnallispolitiikka tulisi lähemmäs opiskelijoita 😀
Hallituksen opintotukeen kohdistamat, vielä toteutumattomat, opintotukileikkaukset ovat vielä tuoreessa muistissa. Viime keväänä päätettiin leikata opintotukimenoja 150 miljoonalla eurolla. Selvitysmies Uusitalo julkaisi nyt maaliskuussa ehdotuksensa leikkausten toteuttamiseen. Opiskelijat osoittivat sankoin joukoin mieltä opintotukileikkauksia vastaan. Kehysriihessä 5.4., jossa päätettiin kehykset valtion taloudelle vuosille 2017-2020, todettiin että koulutuksesta ei leikata lisää, mutta jo päätettyjä leikkauksia ei peruta. Opintuesta saatiin kehysriihestä yllättävänkin tarkkaa tietoa. Opiskelijoille tarjottiin pieniä myönnytyksiä opintotukileikkauksiin, mutta leikkauksia ei peruta. Torjuntavoitosta ei voi puhua, sillä edelleen leikataan ja rankalla kädellä noin 122 miljoonaa euroa. Mutta miltä opintotuen osalta näyttää nyt?
Opintotukileikkaukset tulevat kehysriihen perusteella mukailemaan Uusitalon raportin ehdotuksia. Opintorahan taso lasketaan samaksi toisen asteen opintorahan kanssa eli noin 250 euroon kuukaudessa. Opintolainan valtiontakaus nousee 650 euroon kuukaudessa ja ulkomailla opiskeleville 800 euroon. Opintotuen kokonaismäärä kasvaa 1100 euroon kuukaudessa ja ulkomailla opiskeleville 1260 euroon. Opintolainahyvitys tulee säilymään taloudellisten reunaehtojen puitteissa, mutta käytännössä pienemään.
Pienet lievennykset Uusitalon opintotukileikkausehdotuksiin ovat laiha lohtu, kun leikkaus on edelleen valtava. Opintotukikuukausia on käytössä jatkossa yhteensä 54 nykyisten 64 sijaan. ”Normaaliin” 300 opintopisteen tutkintoon on käytössä 48 tukikuukautta raportissa ehdotettujen 45 sijaan. Nykyisestä 50 tukikuukaudesta leikataan kuitenkin pois kaksi tukikuukautta. Opintopisteiden suoritusvaatimus säilyy viidessä opintopisteessä eikä nouse kuuteen opintopisteeseen tukikuukautta kohden, kuten raportissa ehdotettiin. Opintotuen takaisinperinnän 15 % korko maltillistetaan 7,5 %:iin.
Kuultiin kehysriihestä myös positiivista. Opiskelijoiden siirtoa yleisen asumistuen piiriin aletaan valmistella. Nykyään opiskelijat ovat opintotuen asumislisän piirissä, joka ei huomio paikkakuntakohtaisia eroja asumisen hinnassa, ja joka etenkin pääkaupunkiseudulla kattaa vuokrakustannukset monesti heikosti. Jos opiskelijoiden siirrosta yleiseen asumistukeen tulee lisäkustannuksia, katetaan ne Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta. Ulkomailla opiskelevat säilyvät edelleen opintotuen asumislisän piirissä, sillä yleistä asumistukea voi saada vain Suomessa asuva.
Kehysriihen lisäksi opintotuesta keskusteltiin keskiviikkona 6.4. eduskunnassa, jossa käsiteltiin opposition esittämää välikysymystä koulutusleikkauksista ja opintotukileikkausten perumista. Keskustelussa korostettiin vaalien aikaisia lupauksia olla leikkaamatta koulutuksesta, korkeakoulutuksen merkitystä ja kohtuuttomia opintotukileikkauksia.
All in all pieniä lievennyksiä opintotukileikkauksiin tuli, mutta leikkauksia ei peruttu. Yleiseen asumistukeen siirtyminen on hieno homma. Kokonaisuudessaan opiskelijana ja opiskelijoiden edunvalvojana, on mahdoton olla tyytyväinen.
Elli-Noora Kaurila, edunvalvonta-asiantuntija
