Visiitti Tsinghuan yliopistolle ja Slush Chinaan

03.11.2015, nferm

Sain lokakuussa mahdollisuuden osallistua Aalto-yliopiston delegaation kanssa heidän vierailulle Tsinghua yliopistoon ja Slush Chinaan. Vierailu ajoittui ajanjaksolle 10.– 14.10. ja koostui seuraavanlaisesta agendasta:

La 10.10. Saapuminen Pekingiin ja Jet lagista toipuminen. Tapaaminen Tsinghuan ylioppilaskunnan (SUTU) kanssa

Su 11.10. Vierailu Slush Chinan tapahtumapaikalla. Tapaaminen muiden tapahtumaan osallistuvien suomalaisten kanssa (mm. AaltoES:n delegaatio)

Ma 12.10. Tapaaminen Tsinghuan yliopiston rehtorin kanssa ja kampukseen sekä laitoksiin tutustumista. Illalla tapaaminen SUTU:n puheenjohtajan kanssa

Ti 13.10. Slush China

Ke 14.10. Lentokentälle ja kotiin

Peking_201510

Lauantai

Saavuin päivää muuta Aallon delegaatiota aikaisemmin Pekingiin. Pekingiin oli erityisen tervetullut olo tulla, kun vastassa oli SUTU:n viime vuoden ja tämän vuoden puheenjohtajat, jotka olivat tulleet Uberilla minua vastaan. Molemmat olin tavannut aikaisemminkin ja jälleennäkeminen oli oikein riemukasta. Ensimmäinen päivä kului pitkälti jet lagissa, mutta toipumisen lomassa kävin hyödyntämässä Kiinan mittatilausmarkkinoita ja tilaamassa itselleni useamman kauluspaidan.

Illaksi olin sopinut tapaavani SUTU:n hallitusta lähinnä kuulumisten vaihdon merkeissä. Tapaamisessa juttelimme lähinnä yleisesti kuulumisista sekä loppuvuoden ja ensi vuoden kuvioista. Nykyinen SUTU:n puheenjohtaja Liu Chang oli näillä näkymin hakemassa Pekingin ylioppilaskuntien liittoon, joka on erityisen merkittävää, sillä Kiinan parhaimmat yliopistot tulevat kaikki Pekingistä. Juttelimme myös Heikki Koposen SYL:n puheenjohtajahausta, ja itseasiassa Chang onkin antanut suosituksensa Heikille kampanjankäyttöön.

Sunnuntai

Sunnuntaille ei ollut suunnitteilla kummempaa ohjelmaa, joten suuntasin Slushin tapahtumapaikalle, jossa oli menossa vapaaehtoisten koulutukset. Paikanpäällä tapasin lukuisia AYY:n alumneja ja Aallon opiskelijoita: vastuu koko tapahtuman järjestelyistä olikin pääpiirteittäin Aallon opiskelijoilla, kuten myös Helsingin Slushissa on ollut tapana. Omien töideni lomassa päädyin myös yllättäen pitämään ryhmäytymisrastia kiinalaisille vapaaehtoisille. Jäin rastin jälkeen paikalle kuuntelemaan ohjeita tapahtuman järjestelyistä ja innostavia puheita vapaaehtoisten merkityksestä.

Tätäkään tapahtumaa ei olisi voitu järjestää ilman energisiä ja innostuneita opiskelijoita. Paikalla oleskellessa pohdiskelin myös paljon AYY:n ja SUTU:n yhteistyön merkitystä. Ajoittain kuulee puhuttavan, että näiden ylioppilaskuntien välinen yhteistyö on toimijoidemme ajanhaaskausta, kun aika voitaisiin tehokkaammin käyttää koko ylioppilaskunnan hyväksi. Yhteistyöhömme kuuluu siis Tsinghuan vuosittainen viikon vierailu Suomessa ja AYY:n vierailu Pekingissä joka toinen vuosi. Viikkojen aikana opetamme toisillemme omasta kulttuuristamme, kierrämme yrityksiä (jotka rahoittavat yhteistyön) ja juttelemme kuinka molempien yhteiskunnat toimivat. Tässä samalla luomme ikimuistoisia ystävyyksiä.

Pohdin myös sitä, miksi niin moni kiinalainen oli lähtenyt vapaaehtoiseksi Suomesta tuotuun tapahtumaan Slushiin. Ehkä se liittyi heidän kulttuuriinsa, ehkä yliopiston professorit pakottivat heidät tai ehkä AYY:n ja SUTU:n välisellä yhteistyöllä oli tässä suuri merkitys. Kuulin, että Tsinghuasta oli hakenut tapahtumaan useita satoja henkilöitä vapaaehtoisiksi, mutta valitettavasti vain noin 100 heistä oli voitu ottaa mukaan. Tapahtuman järjestäjinä toimi useita vanhoja AYY:n hallitusaktiiveja, jotka olivat lähteneet juuri Tsinghuaan vaihto-opiskelemaan ja sitä kautta päätyneet järjestämään Slush Chinaa.

Yksi asia, jonka olen oppinut viimeisen parin vuoden aikana on se, että erilaisista kohtaamisista ja uusien ihmisten tapaamisista voi syntyä aina jotain uutta ja merkityksellistä. Uskon myös samoin, että Tsinghualaisten kohtaamisista syntyy jotain mahtavaa. Vaikka tämä voi olla kornia, niin olivathan aikoinaan Suomen suhteet Venäjään hyvät juuri Kekkosen takia. Tsinghuasta puolestaan valmistuu huomattava osa Kiinan poliittisesta johdosta, niin AYY:n alumnien suhteilla on varmasti tulevaisuudessa merkitystä.

Rastisessioiden ja tapahtumapaikalla pyörimisen päätteeksi lähdin vielä tapaamaan AaltoES:n delegaatiota, joka oli saapunut sunnuntaina Pekingiin. He olivat saaneet jo erilaisia yhteistyöpyyntöjä Kiinan suunnalta kun heidän vierailusta oli kuultu ja mielenkiinnolla odottivat tiistain tapahtumaa.

Maanantai

Maanantaina päivä starttasi yliopistovierailulla, missä tapasimme ensimmäiseksi Tsinghuan yliopiston rehtoria Chen Xu:ta. Aalto ja Tsinghua olivat aikaisemmin tänä vuonna allekirjoittaneet yhteisymmärryspöytäkirjan kumppanuutensa vahvistamiseksi (http://www.aalto.fi/fi/current/news/2015-06-12-005/). Tällä kertaa keskusteltiin siitä, että kuinka yhteistyötä voisi syventää osapuolten välillä, ja luonnollisesti yrittäjyysnäkökulma nousi esille. Vaikka keskustelu käytiin lähinnä rehtorien välillä, oli meillä Changin kanssa hyvät keskustelut tapaamisen jälkeen. Vaikuttaisi siltä, että myös SUTUlla on oikeat intressit lähteä kehittämään yrittäjyyttä ja yrittäjyyshenkeä omassa yliopistossaan. Tämä johtuu hyvin pitkälti kiinan nuorisotyöttömyydestä, jota pyritään korjaamaan opiskelijoiden startup-yrittäjyyttä edistämällä.

Rehtorin vierailun jälkeen tutustuimme eri laitoksiin sekä kampukseen, joka on muuten upea! Päivän päätteeksi menin itse vielä illalliselle Liu Changin kanssa, jossa keskustelimme yrittäjyydestä ja siitä, minkälainen ekosysteemi Aallossa tämän osalta on. Päädyimme miettimään myös omia yritysideoitamme, jotka eivät olleet niin seksikkäitä mutta hauskoja silti, kuten Hot Pot –ravintolan perustamista tai KTV-kulttuurin tuomisesta Suomeen.

Tiistai

Tiistai 13.10. kului Slush Chinassa. Tapahtuma alkoi aamusta ja kesti iltaan asti, jonka päätteeksi oli luonnollisesti jatkot. Päätapahtumassa oli mukana myös Aalto-yliopisto Tuula Teerin puhuessa päälavalla. Puheessaan Tuula kertoa Aallon yrittäjyysekosysteemistä ja siitä, kuinka se on saanut alkunsa Design Factorysta ja opiskelijoista. Lisäksi Tuula korosti merkitystä, joka yrittäjäalumneilla on ollut AaltoES:ää ja Startup Saunaa Aaltoon perustettaessa. Kun yrittäjyyshenkeen yhdistää yliopistomaailmaan ja laadukkaan tutkimuksen, syntyy uusia idearikkaita yrityksiä.

Päivän aikana nähtiin myös pitchauskilpailu, johon osallistui myös Aallosta vaihdossa oleva Perttu Karjalainen. Vaikka Perttu ei jatkoon kilpailussa päässytkään, huomasi kilpailun aikana mitä kiinalaiset tarvitsevat juuri meiltä suomalaisilta. Vaikka ei heti uskoisi, niin suomalaisilta löytyi huomattavasti paremmat esiintymistaidot sekä yleisön huomioimisen kyky ja draivi. Uskon vahvasti, että tällä saralla olemme huomattavasti Tsinghualaisia edellä. Kiinalaisilla taas oli uskomattomia ideoita, joiden avulla varmasti voidaan tehdä muutosta maailmaan, mutta jotta he näkisivät syyn ja uskaltaisivat lähteä Kiinan markkinoilta laajentamaan, vaatii vielä muutosta.

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan onnistunut, vaikka se ei vielä ollutkaan Helsingin tapahtuman kokoinen. Kyseessä oli kuitenkin Slushin ensi askel Kiinassa, ja ensi vuonna homma ehkä jo kasvaa toiseen potenssiin, niin kuin Kiinassa on tapana.

Keskiviikko

Lento Suomeen lähti keskiviikkona heti aamusta, ja vaikka edellinen päivä oli ollut pitkä, niin olo oli silti energinen. Kokonaisuudessaan matka oli ollut erittäin antoisa, ja kun vaikutti siltä, että Aalto ja Tsinghua olivat tiivistämässä yhteistyötään yrittäjyyden saralla, oli se ehdottomasti vaivan arvoinen. Yhteistyöllä tulee varmasti olemaan merkittävä vaikutus niin Suomeen kuin Tsinghuan yrittäjyystoimintaan. Jälleen kerran opiskelijat ovat osoittaneet olevansa askeleen edellä vanhoja sukupolvia.

Niko Ferm
Hallituksen puheenjohtaja

Aikaansaamisen vuosi 2016

30.10.2015,

”Mitä sä aiot tehdä ensi vuonna?” En ole varmaan ensimmäinen, joka kysyy tätä. Syksyllä rekryt ovat kovassa vauhdissa, kun kerhot, ainejärjestöt, erityisaseman yhdistykset ja vielä ylioppilaskuntakin kilpailevat vapaaehtoisista. Viime syksynä paitsi ikimuistoisen, myös raskaan puheenjohtajavuoden vedellessä viimeisiään julistin itse kovaäänisesti tulossa olevan ”akateemisen aikaansaamisen vuosi 2015”. Yhtenä iltana törmäsin kuitenkin juuri valittuun AYY:n hallituksenmuodostajaan, joka ryhtyi KY:n avolla (RIP <3) haastamaan minua hallitushakuun. Mikä hiton AYY? Asia johti kuitenkin toiseen ja nyt noin vuotta myöhemmin istun 103T:ssä kirjottamassa blogipostausta sydän täynnä AYY-rakkautta.

Vaikka koitin parhaani mukaan valmistautua vuoteen ylioppilaskunnassamme ja sen hallituksessa tapaamalla ihmisiä, kuuntelemalla kokemuksia ja lukemalla toimintakertomuksia, budjetteja, edarin päätöksiä ja toimintasuunnitelmia, en osannut arvata, mitä kaikkea vuosi pitäisi sisällään. Satoja uusia tuttuja, hyviä ystäviä, tärkeisiin asioihin tutustumista, Mantan lakitus (kertaa kaksi!), Sauli Niinistö, kylterimuutto, all-nightereita, naurua – ja totta kai myös turhautumisia. Sentimentaalisen nostalgiapuuskan keskellä täytyy kuitenkin vielä muistuttaa itselleen, että jouluun on vielä noin 8 viikkoa.

blogi1

Toinen AYY:hyn liittyvä asia, josta toki tiesin, mutten jota voinut mitenkään käsittää ennen tätä vuotta, on se määrä vapaaehtoisia, joita ylioppilaskunnan piirissä toimii ja etenkin se innokkuuden, jaksamisen ja hyvän tuulen määrä, jota porukasta löytyy. Tämä tekemisen meininki yhdistettynä vapaaehtoismahdollisuuksien älyttömän laajaan kirjoon on vakuuttanut ainakin minut: vaikka ensi vuonna onkin ahkeran opiskelun aika, voi sen ohella mainiosti tehdä jotain ylioppilaskunnassamme.

AYY:llä toimimisen yksi parhaita puolia on ehdottomasti työympäristö. Vaikka työkaverit ovat nuoria ja innokkaita, löytyy talosta myös huima määrä osaamista ja kokemusta niin vapaaehtoisten kuin palkattujen työntekijöidenkin joukosta. Juuri tämän takia minun on vaikea keksiä vapaaehtoishommaa, johon ei kuka tahansa voisi lähteä – tehdessä oppii, ja AYY:llä pääsee vielä oppimaan niiltä parhailta. Asiantuntijuus sekoittuu onneksi kunnon annokseen opiskelijahenkeä, joten liiasta jäykistelystä ei tarvitse huolehtia.

Deadlinet hauille sulkeutuvat paukahdellen, ensimmäisenä haku HOAS:in toimielimiin jo sunnuntaina 8.11. Ennen kuin teet päätöksen, voit tutustua AYY:n tarjoamiin mahdollisuuksiin kokea, tutustua ja kehittyä. Sen voit tehdä käymällä osoitteessa ayy.fi/stop tai osallistumalla tiistaina 10.11. klo 17 Elisa Olohuoneessa järjestettävään Rekryiltaan, jossa vapaaehtoiset pääsevät itse kertomaan kokemuksistaan.

Mitä sä aiot tehdä ensi vuonna? Mitä tahansa teetkin, tee se täysillä. Mä aion tehdä sitä AYY:llä, vapaaehtoisena.

– Rosa

Rosa Nylén

Maailman suurin ongelma

26.10.2015,

Olin viime kevään vaihdossa Polytechnic of Namibiassa osana Aalto SCIn UFISA-ohjelmaa.  Näin jälkikäteen voin sanoa, että tämä vaihto oli ehdottomasti yksi parhaista asioista, mitä olen koskaan tehnyt. Ei ehkä niistä perinteisistä syistä. En saanut mitenkään kauheasti uusia kavereita tai bilettänyt kansainvälisessä porukassa muiden vaihtareiden kanssa. Sen sijaan löysin tarkoituksen omille opinnoilleni.

Myönnän ihan suoraan olevani luonteeltani ns. maailmanparantaja. Informaatioverkostojen koulutusohjelmassa olen oppinut kaikenlaista ihmisen ja teknologian suhteesta. Se mikä on kuitenkin puuttunut omista opinnoistani on ollut hieman laajempi perspektiivi oppien soveltamisessa. Jos uusien taitojen käytöstä yliopiston ulkopuolella koskaan ollaan ylipäänsä puhuttu, se ollaan tehty hyvin vahvasti suomalaisen, tai vähintäänkin länsimaalaisen elinkeinoelämän näkökulmasta. Tämä on kyllä sinänsä järkevää, koska se on maailma, joka ylivoimaisesti suurinta osaa opiskelijoista odottaa.

Itse olen kuitenkin hieman sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tulisi etsiä omasta mielestään ”maailman suurin ongelma”, ja pyrkiä ratkaisemaan sitä niillä työkaluilla ja näkökulmilla, jotka itselle tuntuvat luonnollisimmalta. En ole ollut aivan vakuuttunut, että oma maailman suurin ongelmani löytyisi aivan läheltä Otaniemeä.

Shantytown

Namibiassa pääsin osaksi paikallisen yliopiston projektia, jonka tarkoituksena oli luoda mobiiliapplikaatiota, joka helpottaisi paikallisen townshipin nuorten työnsaantia. Projektiin tuli tietenkin mukaan myös matkan varrella kaikenlaista muuta uutta elementtiä, kuten yrittäjyys-workshoppeja, ja vastaavaa. Namibiassa maisterivaihe on tutkimuspainotteinen, joten itsekin päädyin kurssien sijasta mukaan tutkimuksen tekemiseen. En ole varma, onko namibialaisten työttömyys maailman absoluuttisesti suurin ongelma. Omasta mielestäni se on kuitenkin isompi kuin mitään, mitä minulle on Suomessa esitelty.

Oikeastaan se, mitä varsinaisesti toivoisin aaltolaisilta, on pieni hetki vilkaista ympärilleen, mieluiten läntisen maailman ulkopuolelle. On jotenkin helppoa tuudittautua siihen, että maailmanparantaminen on jotain, mitä ”jotkut humanistit” tekevät. Jos nyt joku muu, niin ehkä lääkärit. Aallosta ehkä korkeintaan tyyliin vesitekniikan tyypit voivat käydä rakentamassa kaivoja. Tosiasiassa millä tahansa taustalla voi työskennellä maailman parhaaksi, kun vaan haluaa. On ihan okei, että maailman suurin ongelma löytyy läheltä kotinurkkia. Toivoisin vaan, että jokainen edes miettisi, mikä se ongelma omalla kohdalla on.

Pietari Keskinen

Pietari Namibiassa

Lukukausimaksut vastaavat väärään kysymykseen

26.10.2015,

Vaikka tuntuukin väsyneeltä edes kirjoittaa niistä, on kai ihan hyvä muistuttaa trendeistä laajamittaisen korkeakoulutuksen taustalla Suomessa. Yksikkötyökustannukset ovat Suomessa niin korkeat, että tuotantotyötä maassamme ei kannata määräänsä enempää tehdä. Lisäksi Suomen huoltosuhde on heikentynyt ja heikkenee suurten ikäluokkien eläköityessä rajusti, jonka trendin julkista taloutta kuormittava vaikutus tulee seuraavien vuosikymmenien aikana vain pahenemaan väestön ikääntyessä ja sairaanhoidon tarpeiden kasvaessa.

Maahan tarvitaan kipeästi nuoria, koulutettuja aikuisia korkean tuottavuuden työtä tekemään ja työpaikkoja luomaan. Jos vielä voitaisiin jotenkin kiertää nuorten aikuisten peruskouluttamisesta koituvat kustannukset, niin aina parempi.

Ulkomaiset korkeakouluopiskelijat ovat tyypillisesti lukeneet yli kymmenen vuoden peruskoulutuksensa lisäksi kolmen vuoden kandidaatintutkinnon jossakin muussa maassa, muiden kuin suomalaisten veronmaksajien piikkiin. Suomeen he tulevat tyypillisesti suorittamaan kahden vuoden maisteritutkintoa, jonka hinta on murto-osa lähes 20 vuoden koulutusputken kokonaiskustannuksista.

Toisin kuin julkisuudessa yleisesti esitetään, suuri osa valmistuvista ulkomaalaisista opiskelijoista haluaisi työllistyä Suomeen. Paikallinen vaihtelu tässä lienee suurta, ja esimerkiksi Aalto-yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin noin 70 – 80 % opiskelijoista haluavan jäädä maahan. Kuitenkin alle puolet valmistuneista opiskelijoista on vuosi valmistumisensa jälkeen löytänyt työpaikan Suomesta.

Löydettyään töitä, korkeakouluopiskelija maksaa tutkintonsa verotuloina takaisin yhteiskunnalle moninkertaisesti. Korkeakoulutetut työllistyvät edelleen huomattavasti paremmin kuin muiden koulutusasteiden tutkinnon suorittaneet, jonka lisäksi korkeakoulutetut nuoret ovat profiloituneet erityisesti yritteliäinä elinkeinoelämän uudistajina.

Maksujen määräämisen sijaan järkevää politiikkaa olisi parantaa tavoitteellisesti Suomeen tulevien ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden “kansantaloudellista hyötysuhdetta”, eli ensinnäkin vaikuttaa olosuhteisiin siten, että useampi haluaisi valmistuttuaan jäädä Suomeen ja toisekseen parantaa koulutusta sekä työmarkkinoiden toimivuutta siten, että Suomeen jäämistä havittelevista useampi löytäisi töitä. Nämä kaksi kulkevat tietysti käsi kädessä, ja molemmissa niissä olisi parantamisen varaa.

Tällaisia toimenpiteitä ei kuitenkaan ole suunnitteilla, vaan Sipilän hallitus on nähnyt, että lukukausimaksuja perimällä voidaan jollakin mekanismilla sekä edistää suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymistä että paikata korkeakoulutuksen rahoitusta. Viime viikolla huomiota sai tieto siitä, että hallitus esittää aiemmasta tiedosta poiketen lukuvuosimaksuille 1500 euron minimiä.

Pitäen lähtökohtana hallituksen kyseenalaista oletusta siitä, että maksuilla voidaan ainakin

  1. paikata korkeakoulujen rahoitusta ja
  2. edistää suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymistä,

ei 1500 euron maksuminimi tunnu kovin yllättävältä. Otettaessa maksut käyttöön laajasti kerralla, voidaan niiden toimeenpanon vaikutusta tosiaan luultavasti arvioida luotettavammin kuin jos vain yksittäiset korkeakoulut ottaisivat maksut käyttöön.

Toinen ajatuskulku on, että tekemällä opiskelijoista maksavia asiakkaita, tehdään heistä samalla laatutietoisia “koulutuksen kuluttajia”, jotka vaativat yliopistoja kehittämään ohjelmiaan. Kun kaikissa kouluissa on perittävä maksuja, voidaan tämän mekanismin toimintaa ainakin tutkia laajasti.
Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että perimmäinen logiikka maksujen takana ontuu pahasti. Maksuilla yritetään korjata väärää ongelmaa.

-Heikki K

Lukukausimaksut silkkaa kryptoniittia

23.10.2015,

Sipilän hallitus toi eduskunnalle melkein identtisen esityksen lukukausimaksuista EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille kuin edellinen hallitus yritti. Edellisellä kerralla lakiesitys ei koskaan päätynyt eduskunnan käsittelyyn, koska hallitus ei päässyt asiasta yhteisymmärrykseen, mutta nyt Kokoomus, Keskusta ja Perussuomalaiset ovat löytäneet yhteisen sävelen kansainvälisten opiskelijoiden pään menoksi. Nyt hallitus esittää pakollisia, vähintään 1500 euron lukuvuosimaksuja EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille.

AYY on aiemmin ottanut kantaa lukukausimaksuja vastaan esimerkiksi avaamalla miten huonoja perustelut maksuille ovat, kertomalla Aallon lukukausimaksukokeilun tuloksista ja kritisoimalla muidenkin kuin hallituksen huonoja ideoita lukukausimaksujen ulottamisesta kaikille. Lienee kuitenkin paikallaan vielä kerran vääntää rautalangasta miksi juuri Aalto-yliopistossa lukukausimaksut olisivat pirun huono idea.

1. Lukukausimaksut ovat kryptoniittia kansainvälisyydelle.

Aallon tavoite on olla aidosti kansainvälinen yliopistoyhteisö ja rakentaa suomalaisen yhteiskunnan kansainvälisyyttä. Ulkomaisten opiskelijoiden määrän väistämätön vähentyminen ja jäljelle jäävien todennäköinen keskittyminen tiettyihin, tehokkaasti markkinoitavissa oleviin ohjelmiin, näivettää kampustemme kansainvälisyyttä. Let’s face it, me olemme aika yksin täällä pohjolassa. Miten voimme pärjätä kansainvälisessä tutkimus- ja työelämässä, jos emme pääse sitä harjoittelemaan? Neljän kuukauden vaihtojakso ei korvaa sitä, että työskentelee rinta rinnan eri puolilta maailmaa tulevien ihmisten kanssa koko opiskeluaikansa. Nykyaikainen, kansainvälinen yhteisö ei saa olla vain harvojen etuoikeus.

2. Eikös sitä byrokratiaa pitänyt purkaa?

Lukukausimaksujen käyttöönotto varmasti vähentäisi hakemusten määrää. Tämän tehnee kuitenkin jo vuonna 2016 voimaan astuva 100 euron hakijamaksu muualla kuin EU/ETA-alueella aiemman koulutuksensa suorittaneille. Ruotsissa samanaikainen hakijamaksujen ja lukukausimaksujen käyttöönotto vuonna 2011 lukeutuu ruotsalaisten asiantuntijoiden mukaan kategoriaan huonosti harkitut uudistukset ja johti hakijamäärän tippumiseen 80 prosentilla. Byrokratia ei maksujen käyttöönotolla vähene vaan lisääntyy, koska lukukausimaksut vaativat hallituksen esityksen mukaan parikseen stipendejä. Tämä olisi Suomessa täysin uutta ja tulisi nykyisen hallinnon päälle.

Stipendijärjestelmän pyörittäminen ei ole ilmaista, ja lukukausimaksukokeilu, vaikka huono olikin, osoitti, että todennäköisyys ottaa opiskelupaikka vastaan korreloi hyvin vahvasti stipendin suuruuden kanssa. Jonkun täytyy siis käyttää aikaansa siihen, että hakemuksia käsitellään, rahastoja pyöritetään, kriteerejä hiotaan ja stipendien sisältöjä pohditaan. Huippulahjakkaiden stipendit maailmalla sisältävät usein muutakin kuin pelkät opinnot. Aallon lukukausimaksukokeilussa parhaassa stipendikategoriassa stipendi korvasi lukukausimaksut sekä 8000 euroa elinkustannuksia. Jotenkin vaikea uskoa, että suomalaiset yliopistot olisivat innokkaita maksamaan yhteiskunnan varoilla vuokria ulkomaisille opiskelijoille. Ja vaikka olisivatkin, jokunen veronmaksaja voisi siitä ärähtää.

3. Lukukausimaksut ovat huonoa bisnestä.

Pienenevä opiskelijamäärä, hallinnolliset kulut, stipendit, markkinointikulut ja muut lieveilmiöt tekevät lukukausimaksujen perimisestä melko kallista puuhaa. Realistisesti ajatellen lukukausimaksuilla pystyttäisiin kattamaan vain murto-osa koulutuksen hinnasta. Ei ole mitään vihjeitä siitä, että maailmalla olisi innokas joukko ihmisiä, jotka haluaisivat maksaa suomalaisesta kauppatieteen maisterin tutkinnosta 40 000 euroa. On mietittävä erittäin tarkkaan missä menee raja, että vaiva on suurempi kuin hyöty. Vielä erityisesti sen vuoksi, että työllistyessään Suomeen kansainvälinen osaaja maksaa progressiivisen verotuksemme kautta tutkintonsa useita kertoa työuransa aikana. Hallituksen esityksessä todetaan, että kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden kansantaloudelle tuomia hyötyjä ei ole Suomessa vielä kattavasti arvioitu. Vastaavia tutkimuksia on kuitenkin tehty esim. Saksassa, missä lopputulema oli, että jos 30 % ilmaisen tutkinnon suorittaneista kansainvälisistä opiskelijoista jää Saksaan töihin, ollaan plussan puolella. Lukukausimaksuista luopunut ja avoimesti kansainvälisiin osaajiin suhtautuvilla työmarkkinoilla varustettu Saksa onkin tutkimuksissa nousemassa kv-opiskelijoiden suosikkikohteeksi.

Lukukausimaksuista puhuttaessa heilutetaan myös koulutusvientikorttia. Yliopistot eivät kuitenkaan saa julkisrahoitteisina toimijoina kilpailla yritysten kanssa eivätkä käyttää heille annettua rahoitusta sen kaltaiseen toimintaan. Se lienee ihan fiksu sääntö, sillä millään muillakaan sektoreilla ei yleensä toivota julkisen talouden kilpailevan yksityisten palveluntuottajien kanssa. Siksi koulutusvientiä tehdään usein yliopistojen perustamien yritysten kautta. Yritykset eivät kuitenkaan voi myöntää yliopistotutkintoja kuin tilauskoulutuksen kautta. Tutkintonimikkeet ovat tarkasti säädeltyjä, jotta niiden laatuun ja oikeudellisuuteen voi todella luottaa. Koulutusvientiin soveltuvat tuotteina paremmin laajemmat koulutusprojektit (kuten opettajien kouluttaminen Lähi-Idässä) tai tarkat erikoistutkinnot (metsäkoneenkuljettajat Perussa, rehtoriopinnot Kiinassa) kuin tutkinnot itsessään. Tätä vientiä tehdään jo eikä lakimuutos liity niihin mitenkään.

4. Onko tämä nyt mitenkään reilua?

Aallon perusarvoja ovat eettisyys, avoimuus ja tasa-arvo. Hyvin samanlaisia arvoja löytyy kaikkien yliopistojen taustalta. Hallitus on tuomassa esitystä, joka asettaa eri puolilta maailmaa tulevat ihmiset eri asemaan toisensa kanssa. Lisäksi lukukausimaksut itsessään vaikuttavat hyvin eri tavoin eri sosioekonomisesta taustasta tuleviin ihmisiin. Hallitus pakottaisi yliopistot toimimaan vastoin niiden omia arvoja, joita on pidetty ainakin tähän asti tärkeinä myös koko Suomen valtiossa.

 

Susanna Koistinen, koulutuspoliittinen asiantuntija
Milla Ovaska, kansainvälisten asioiden asiantuntija

Vaalikoneessa mielipiteitä jakoivat kansainvälisyys, asuntojen vuokrataso ja jäsenmaksun suuruus

18.10.2015,

Mitkä aihepiirit erottavat AYY:n vaalikoneeseen vastanneet ehdokkaat? Yksi tapa lähestyä asiaa on Principal Components Analysis (PCA). Kahdella ulottuvuudella ei voi vielä kovin hyvin selittää kaikkea hajontaa AYY:n ehdokkaiden joukossa, mutta yksi mahdollinen esitys näkyy seuraavassa kuvaajassa.

Nelikenttä

Päivitys 19.10.2015: Tutustu myös interaktiiviseen graafiin.

Mitkä tässä sitten ovat kuvaajan akselit? Seuraavissa kappaleissa on molempien tekijöiden kolme merkittävintä kysymystä ja liittojen vastaukset niihin.

Kuvaajissa asteikko on eri mieltä (0) – samaa mieltä (100).

Vaaka-akseli
Vaaka-akseli erotti erityiseti Järjen muista vaaliliitoista.

18/20 AYY:n tulisi ohjata sen piirissa toimivien yhdistysten toimintaa niin, etta suomea osaamattomien olisi helpompaa osallistua siihen.
Kysymys 18

1/20 Perustutkintokoulutuksen tulee olla kaikille opiskelijoille maksutonta.
Kysymys 1

5/20 Ylioppilaskunta voi ottaa kantaa muihinkin asioihin kuin suoraan koulutukseen, yliopistoihin ja opintososiaalisiin asioihin (opintotuki, asuminen ym.) liittyviin kysymyksiin.
Kysymys 5

Pystyakseli
Pystyakselilla Luova erottui muista ja vastakkaiselle puolelle asettui ProArte.

16/20 AYY:n asuntojen vuokria tulisi korottaa, jotta niiden laatua voitaisiin parantaa.
Kysymys 16

13/20 Ylioppilaskunnan jasenmaksua on korotettava.
Kysymys 13

14/20 Edustajiston jasenen tulee noudattaa edustajistoryhman kantaa merkittavissa kysymyksissa.
Kysymys 14

Päätelmät
Erojen löytäminen liittojen väliltä on haastavaa. Vaalikoneessa olevat kysymykset jakavat kyllä ehdokkaiden mielipiteitä, mutta vaaliliiton ja arvojen välillä ei näytä olevan kovinkaan suurta yhteyttä.

Jos haluat tehdä oman analyysisi, niin kaikki nämä materiaalit löytyvät julkisesti täältä

YTHS Blogi: Stressaatko itsesi pois päivänjärjestyksestä?

12.10.2015, ythskatariina

Stressi on yleinen ilmiö opiskelijoiden keskuudessa ja vaikuttaa opiskelijoiden elämään monella tapaa. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen 2012 mukaan 30 % opiskelijoista koki kärsivänsä voimakkaasta stressistä. Ajoittainen stressi on jokaisen aikuisen ihmisen elämää koskettava ilmiö, joka pieninä määrinä voi toki parantaa niin fyysistä kuin psyykkistä suorituskykyä. Liiallisena ja pitkään jatkuvana stressi heikentää hyvinvointiamme ja altistaa fyysisille ja psyykkisille sairauksille. Stressinhallintakeinoja opettelemalla on mahdollista vähentää stressin haitallisia vaikutuksia ja estää sen kehittyminen uupumukseksi tai masennukseksi.

Minäkö stressaantunut, höpölöpö! Ei koske mua, mulla vaan on tässä kaikkea kokoajan…

Itsetuntemus on stressinhallinnan opettelussa koko homman ydin, sillä jollei tunne itseään ja omaa tapaansa reagoida ympäröivään maailmaan, ei myöskään voi oppia ymmärtämään itseään eikä vaikuttamaan omaan ajatteluun ja käytökseen. Usein opiskelijoiden kanssa työskennellessä törmää siihen, miten paljon stressiä he kantavat harteillaan. Usein syynä ovat valtavat vaatimukset, joita heillä on itseään kohtaan arkisessa elämässä. Pitää menestyä opinnoissa, pitää harrastaa, pitää olla aktiivinen ja mielellään myös vapaaehtoisena siellä ja täällä ja tietysti koko ajan pitää näyttää hyvältä. Pärjätäkseen pitää olla huikeita sosiaalisia suhteita, pitää tietää just nyt eikä melkein mitä elämässä tulee valita ja niin edelleen.  Pitkään jatkunut liiallinen stressi vaikuttaa herkästi opiskelukykyyn ja kokemukseen elämän mielekkyydestä. Silloin tällöin tekee jokaiselle hyvää puhaltaa peli seis, ja tarkastella omaa sisäistä maailmaa. Kuka tämä on tämä tyyppi, jonka pitää olla tätä kaikkea? Milloin se on viimeksi saanut sanoa sanottavansa tähän kaikkeen? Ja jos ihan oikeasti kysyisin siltä, niin olisikohan se edes puolien noista asioista takana? Tunnistatko itsesi?

Terve itsetuntemus sisältää oman itsensä hyväksymisen vahvuuksineen, mutta erityisesti myös heikkouksineen. Itsetuntemus tukee oman henkisen tasapainon säilyttämistä muuttuvassa ja välillä haasteellisessa elämäntilanteessa. Itsetuntemus ja hyvä itsetunto eivät tarkoita loputonta jaksamista, vaan päinvastoin itsetuntemus auttaa tunnistamaan kohdan, jolloin on tehnyt riittävästi. Itsensä tuntevalle ja hyväksyvälle ihmiselle omien rajojen asettaminen on helpompaa ja elämä pysyy paremmin hallinnassa. Päivissä on tolkkua ja mieltä ja ajatukset tulevaisuudesta ovat toiveikkaat. On hyvä tiedostaa minkälaiselle perustalle omaa elämään ja minuuttaan  rakentaa, jotta sitä osaa huoltaa sen erityisiä tarpeita kunnioittaen. Itsetuntemusta vahvistaa ja usein kirkastaa omien arvojen parissa työskentely, eli ne perustukset, joiden varaan sinä rakennat elämääsi.

Minkälaista stressiä sinulla on elämässä? Onko se hallittavissa vai onko sitä jatkunut jo pitkään? Miten sen kanssa pärjäilet? Entä miten sinä reagoit stressaavaan tilanteeseen? Huolestutko, lisäätkö kierroksia, oletko poissaoleva, oletko itkuinen tai lamaannutko? Vai tunnistatko fysiologisia muutoksia: nukahtaminen vaikeutuu, heräilet aamuöisin, ravaat vessassa vatsaongelmienvuoksi tai saat sen ärsyttävän kutisevan ihottuman?

C__Data_Users_DefApps_AppData_INTERNETEXPLORER_Temp_Saved Images_imagesNHM1M2BU

No joo ehkä mullakin joskus menee vähän yli…

Kun alkaa tunnistaa oman stressaantuneen itsensä, on myös stressiin helpompaa havahtua. On helpompaa tunnistaa missä vaiheessa hommia alkaa kasaantua liikaa ja kun kalenterista saa vielä muodostettua huokoisemman, ennen totaalista itkupotkuraivaria. Kokemus ja harjoittelu tekevät tässäkin taitavamman, ja mestariksi mitellään elämän mittaisella taipaleella.

Osa opiskelijoista tunnistaa stressin paremmin kuin toiset. Näillä opiskelijoilla on usein kokemusta stressaavista elämäntilanteista, eli tilanteista, jotka ovat vaatineet normaalia suurempaa ponnistelua päivittäisen suoritustason yläpuolella. He ovat myös usein joutuneet opettelemaan keinoja hallitakseen stressiä ja pärjätäkseen suorituskykyisinä haastavassa tilanteessa.  Stressinhallintakeinoja opettelemalla on mahdollista vähentää stressin haitallisia vaikutuksia ja estää sen kehittyminen uupumukseksi tai masennukseksi.

Mutta mä opin koko ajan lisää itsestäni…

Stressinhallinta on osa elämänhallintaa, ja taitoja, joita jokainen ihminen joutuu harjoittelemaan säännöllisesti. Muuttuvat elämäntilanteet haastavat tapojamme toimia ja välillä omat totutut keinot kaipaavat päivitystä. Jos koet tarvitsevasi enemmän työkaluja arjenhallintaan, voit esimerkiksi hyödyntää YTHS:n Elämäntaitokursseja, joita järjestetään tänä syksynäkin toimipisteissämme. Lue lisää toimipisteiden sivuilta.

Ensi kerralla luvassa muutama sana jännittämisestä, sekin on tuttu aihe ihan meille jokaiselle!

Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

Katariina

Terveydenhoitaja

YTHS Otaniemi

C__Data_Users_DefApps_AppData_INTERNETEXPLORER_Temp_Saved Images_Autumn-Leaves-Images-1024x640

 Kohtuuhintainen opiskelija-asuminen kiittää!

08.10.2015,

Tänään hyppäsin AYY:n keskustoimistolla tuoliltani kädet ilmassa pystyyn ja huudahdin niin, että varmaan koko toimiston yläkerran porukka ihmetteli mitä oikein tapahtuu. Maatalous- ja ympäristöministeri oli juuri twiitannut.

tiilikainen

Tiilikaisen lyhyt twiitti tarkoitti, että vaalikeväästä kesän kautta syksyyn intensiivisenä jatkunut lobbausprojektimme oli päättynyt menestyksekkäästi.

AYY kampanjoi eduskuntavaalien alla yhdessä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kanssa opiskelija-asuntojen rakennustukien säilyttämisen puolesta. Maaliskuussa julki tulleessa ympäristöministeriön kansliassa valmistellussa asumisen tukimuotojen vaikuttavuutta selvittäneessä raportissa oli linjattu, että opiskelija-, nuoriso- ja senioriasunnot tulisi poistaa ARA:n investointiavustuksilla tuettavien asumismuotojen joukosta.

Otimme HYY:n ja SYL:n kanssa jo keväällä vahvan kannan, että linjaus oli tehty puutteellisin ja virheellisin perustein, ja erityisesti uudistuksen toteuttamistapa herätti kummastusta.

ARA on tähänkin asti myöntänyt investointiavustuksia vain noin puolelle avustusta hakeneista uudisrakennus- ja perusparannushankkeista. Opiskelija-asuntojen uudisrakennus- ja perusparannushankkeita on siitä huolimatta tuettu säännöllisesti, eli käytännössä ARA:n ammattilaiset ovat toistuvasti todenneet opiskelija-asuntohankkeisiin kohdistettujen tukieurojen olevan tehokkaasti käytettyjä.

Toukokuussa julki tulleessa hallitusohjelmassa ARA:n tukimuotoja haluttiin ”uudistaa” tältä osin aiemmin keväällä julkaistun raportin linjausten mukaisesti, eli opiskelija-asumisen tukihanat olivat menossa vahvasti kiinni. Siitä huolimatta, että ARA:n virkamiehet olivat itse nähneet opiskelija-asuntohankkeet tukemisen arvoisina ja hyvä projekteina, oltiin 15 M€ säästöt toteuttamalla nimenomaan niiden kustannuksella eikä kaikista tuenhakijahankkeista vähiten tehokkaita pois tiputtamalla.

Käytännössä tukien lakkaaminen olisi tarkoittanut sitä, että AYY:n jatkossa rakentaman pienen yksiön vuokra olisi noussut noin 50 euroa kuukaudessa. AYY suunnittelee tällä hetkellä noin 1000 opiskelija-asunnon rakentamista lähivuosina, eli vaikutus ylioppilaskuntamme jäsenistöön olisi ollut poikkeuksellisen suuri.

Aloimme AYY:ssa yhdessä SYL:n ja HYY:n kanssa kiivaasti laatia materiaaleja argumenttiemme tueksi ja tavata ARA-lainsäädännön kannalta keskeisiä sidosryhmiä. Kuukausien mittaan olemme tavanneet kymmeniä kansanedustajia, erityisavustajia ja virkamiehiä ja perustelleet heille yksi kerrallaan, miksi kaavailtu muutos ei ole kokonaisuuden kannalta hyvä ratkaisu. Lobbausta puhtaimmillaan siis.

Tiilikaisen tämänpäiväinen twiitti oli päätös puoli vuotta kestäneelle edunvalvontatyölle. Edunvalvojan fiilis tällä hetkellä on aika katossa 🙂

 

-Heikki K

Domo: alku, palaute ja kehitys

07.10.2015,

domoooo

AYY:n kotipolttoinen Domo-järjestelmä on ollut käytössä nyt alkukesästä lähtien. Aikoinaan hyvin TKY:tä, KY:tä ja myöhemmin AYY:tä palvellut Campus-järjestelmä päästettiin ansaittuun lepoon ja tilalle luotiin kokonaan uusi asunnonhakujärjestelmä. Domo rakennettiin ketteriä ohjelmistokehityksen periaatteita noudattaen ilman sen suurempaa draamaa. Huomionarvoista on, että rakentamalla järjestelmä itse päästiin lopulta halvemmalla kuin mitä markkinoilta löytyvät valmiit ratkaisut olisivat kustantaneet parin vuoden käytön aikana.

Ainakin toimiston puolella ollaan oltu yleisen iloisia Domosta. Campus-järjestelmä oli perinteinen edellisen sukupolven järjestelmä, joka käytti vielä jokseenkin runsaasti ihmistä tekemään tietokoneen hommia. Domossa ärsyttävää aakkostamista on pyritty vähentämään ja ihmisille jää aikaa tehdä esimerkiksi asiakaspalvelua ja selvittää erikoistilanteita. Näin AYY:n asuntotoimiston väki saa käytettyä enemmän aikaa jäsenistä ja asukkaista huolehtimiseen, tietojärjestelmäbyrokratian sijaan. Toivottavasti tämä näkyy myös tiskin toisella puolella!

Palautekysely

Toimiston puolella Domoon ollaan tyytyväisiä, mutta halusimme selvittää mitä asunnonhakijat, asukkaat ja yleisesti oikeat ihmiset Domosta ajattelevat. Järjestimme tämän vuoksi sähköisen kyselyn Domon käyttäjäkokemuksista. Kysely tehtiin syyskuun alussa, jolloin moni oli jo päässyt käyttämään Domoa, saanut asuntotarjouksia, allekirjoittanut vuokrasopimuksia ja myös jo irtisanonut niitä. Saimme kyselyyn noin 500 vastausta, joka on jo varsin edustava otos Domon käyttäjistä ja jonka perusteella jotain johtopäätöksiä oli tehtävissä.

Kehuista voi mainita, että lähes puolet käyttäjistä arvioivat Domon parhaiden asunnonhakusivujen joukkoon. Tästä iso kiitos! 41 % vastaajista arvioi Domon olevan samalla tasolla muiden järjestelmien kanssa, loput 11 % vastaajista taas laittoivat Domon heikoimpien järjestelmien kategoriaan. Erityisesti kiitosta Domo sai ulkoasusta ja käytettävyydestä. Ominaisuuksia arvioitiin 1-5 asteikolla (1 – hirveä, 5 – erittäin hyvä). Sivuston ulkoasusta ja nopeudesta saatiin molemmista keskiarvoksi 4,1.

Heikoimmin Domo pärjäsi ohjeistuksen ja asuntojen esittelyn saralla. Asuntojen esittelystä keskiarvosana oli 3,32 ja ohjeiden selkeys asuntohakemuksen teossa 3,62. Tämän puolen kanssa onkin tarkoitus jatkaa. Tavoitteena olisi, että Domo ohjeistaisi ja neuvoisi hakemisessa ja kaikessa niin hyvin, että AYY.fi -sivuilta ei enää tarvitsisi erikseen käydä lukemassa monien sivujen pituisia sepustuksia ja seikkaperäisiä ohjeita hakemuksen tekemiseksi.

Kehitysehdotukset

Palautekyselyssä kysyttiin avoimia vastauksia siitä, miten Domoa pitäisi kehittää edelleen. Avoimissa vastauksissa toivottiin eniten selkeyttä omien hakemuksen tietojen katseluun. Nyt hakemukset ovat listassa allekkain ja niitä pitää availla yksitellen, että selviää mitä ihmettä oikein onkaan hakenut. Helppoutta ja nopeutta hakemuksien katseluun pyritäänkin lisäämään mahdollisimman nopeasti. Toinen suuri toive oli lisätä mahdollisuuksia arvioida hakemuksiensa edistymisnopeutta. Jos on jonossa sijalla 42, kuinka nopeasti asuntotarjous oikeasti voisi olla tulossa? Tällaisia arvioita ei ole perinteisesti ole oikein ollut mahdollista antaa, mutta tulevaisuudessa Domo hyvinkin voisi olla mahdollista opettaa laskemaan jotain likimääräisiä veikkauksia jonojen edistymisestä.

Monia kyselyssä nousseita kehitysehdotuksia ollaan myös jo paikattu ihan omaehtoisesti, sillä Domon kehitystä on jatkettu julkaisemisen jälkeen aktiivisesti tähän päivään jatkuvan palautteen perusteella. Esimerkiksi asuntotarjouksiin on lisätty heti kättelyssä mukaan paljon lisää tietoja tarjotusta asunnosta. Uusimpana kehitysaskeleena haluan nostaa erikseen esiin mahdollisuuden olla enää kertomatta sukupuolta asuntohakea tehdessään.

 

genderit

Soluasuntojen puolesta binääristä sukupuolisegregaatiota vielä joudutaan jonkin verran harrastamaan, mutta nyt sentään on joku kolmas vaihtoehto tarjottavissa hakijoille, joiden tilanne ei ole yhtä yksioikoinen tai jotka nyt muuten vain haluavat päästä varmasti sekasoluun.

Kiitoksia tässä vaiheessa kaikille, jotka käyttivät aikaansa kyselyyn vastaamiseen! Meillä on nyt monta hyvää ideaa, joilla kehittää Domoa yhä eteenpäin! Toivottavasti loputkin 50 % vastaajista saadaan siirtämään Domo parhaimpien asuntojärjestelmien kategoriaan, kunhan hiukan vielä askarrellaan.

Representative Council Elections – What? When? Why?

21.9.2015,

vaalit

What are AYY and the Representative Council?

Aalto University Student Union (AYY) represents students from Aalto University. It does for example advocacy work (for example the Nordea pop-up banking service during the first week), has many services (like housing and rental facilities) and organizes events (do you know Café Lingua or International sitsit?).

AYYs most important decisions are made by the representative council. Representative council has 45 members who are chosen democratically by elections. All the candidates who got at least one vote become deputy members of the council so they can participate in discussions, give their insight and get all the information even though they wouldn’t participate in the meetings. The term lasts two years, but it’s not inevitable to be present the whole time as there are plenty of deputy members.  Representative council has meetings on average once a month except in the summer. The council decides for example on policy papers and gives advice on what the student union should concentrate on.

 

Being a member of the council, I get a direct channel to voice my concerns about the development of AYY. Despite the number of international students growing each year in the Aalto community, our engagement in student politics remains very grim.

The majority of the internationals either think that they would not be welcome at the council, or that they would never gather enough votes to be elected, or even that they have no part to play in Finnish student politics. Neither of these are true! AYY offers interpreters to every council meeting, and in last elections you needed a bit more than 10 votes to get elected (anyone with will can do it!). As a growing population in Aalto (and Finland) international students have to be proactive and take a step further to make themselves visible by the community (and explain to them that we are not exchange students!!!). Running for the council is the best way to step up and have an impact on your environment!

Bernardo Clementino

Master’s in Strategy student – Aalto Party Council Member

 

Why to become a candidate ?

AYY has an important role in our student and university community and representative council decides what the student union should do. As its name states, the council represents students so it’s important that there are students from different study fields and backgrounds. Some reasons to apply for the council could be making Aalto community more open, multicultural and inviting to everyone.

Being a candidate also teaches a lot about the student union and Finnish society. It’s a great possibility to meet people while doing something important.

What do I need to know?

Nothing. You don’t need to have any on experience council work or student advocacy. The most important job of a representative is to give him/her opinion on different topics. It the beginning of the term there are training so everyone will learn the basics. Before the council has to make decisions information and time to discussion if given so that everyone can make enlightened decisions. Usually candidates are part of a coalition (more on these later) where some of the members are more experienced so it’s always easy to ask for advice.

You don’t need to know Finnish. The documents are translated to English and in the meeting there are interpreters to make sure that everyone understands each other.

What are coalitions?

Coalitions are formed by students who feel like they have similar ideas about the future of the student union. Some coalitions represent students from specific study fields, some have political agenda and some for example a driven by a dream of more diverse, multicultural community. The coalitions can be found here. Some descriptions are still missing, but they should appear on that site soon.

All coalitions are actively looking for new candidates so don’t hesitate to contact them and ask for more information.

It’s also possible to form your own coalition by filling out a form here.

Some important deadlines

  • 22.9 Come and ask more about representative council at AYYs stand at Campus Expo
  • 30.9 at 12.00 Nomination of candidates ends
  • 26.10 Advance voting starts
  • 4.11 voting results are published

Where to get more information?

  1. The official page for elections can be found here: ayy.fi/vaalit
  2. Come to Campus Expo where AYY board has an elections themed checkpoint. It’s a great opportunity to ask anything about the council and meet different coalitions. And get free VIP-passes to an ice-hockey game!
  3. You may contact me (milja.asikainen(at)ayy.fi) if you have any questions or hesitations
  4. Bernardo Clementino (bernardo.clementino(at)aalto.fi), who is now a council member from Aalto Party coalition, has promised to give insight on how it’s like to be a council member

I got interested, what do to next?

  1. Find an interesting coalition and contact them or form your own coalition (information above).
  2. Remember to fill out the nomination form before 30.9.  (coalitions will help you with that)
  3. Advertise you and your coalition before the elections
  4. Vote in the elections (last day 4.11)
  5. Be exited at the Election Night
  6. Learn a lot, have an impact and enjoy your time in the representative council!

Milja Asikainen

AYY board member, international affairs