#Matkallamantalle – Lakin päiväkirja to 23.4.

23.4.2015,
JussiPajunen

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, AYY:n hallituksen puheenjohtaja Niko Ferm ja minä Helsingin kaupungintalon terassilla.

Upea päivä takana!

Aamulla sain kunnian käydä tapaamassa Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajusta ja katsastin tulevan juhlapaikan kaupungintalon parvekkeelta käsin. Mahtavaltahan se näytti, viikon päästä mennään jo! Huikeata päästä taas pitkän talven jälkeen katselemaan vappuista Kauppatoria Havis Amandan kauniilta kutreilta. Pajunen kertoi myös, mikä hänen mielestään on parasta vapussa, enkä voi olla olematta vähän samaa mieltä, kyllähän se Kauppatori vappuna on place to be. Lisäksi hän kehotti opiskelijoita ottamaan koko Helsingin olohuoneekseen. Eiköhän toimita Jussin kehotuksen mukaisesti!

MikkoJSalminen

Minä ja Mikko J. Salminen potretissa Dipolissa.

Pajusen luota matkani jatkui tapaamaan Pyöreän Tornin Kiltawanhinta Mikko J. Salmista, ja vaikka en tupsulakki olekaan, kyllähän siinä pienen lakin puntti meinasi vähän tutista niinkin arvovaltaisen henkilön edessä. Onneksi Salminen osoittautui hauskaksi herrasmieheksi, joka nauratti pikku lakkia kavaljeereineen kertomalla hauskan wapputarinan Pekasta, joka myi vappuna 1981 valtavan määrän Äpyjä. Siinä on tämän vuoden Äpymyyjille vähän benchmarkia! Voit katsella vapputarinan täällä.

Illalla pääsin vielä pitkästä aikaa viettämään oikein kunnon opiskelijaelämää, kun ystäväni Aalto-yhteisöjaosto Aavasta ottivat minut mukaan Aalto BeerPongin ja Aalto Cocktailin yhteiseen Cocktailpongiin. Vaikka tältä reissulta saattoi jäädä valkeaan pintaani muutama roiske, oli aivan huikeaa päästä nauttimaan hyvästä seurasta ja aidosta Aalto-hengestä (eikä kunnon lakki sitä paitsi ole mitään ilman muutamaa tahraa). Kiitos kaikille paikalla olleille hauskasta illasta ja huikeista peleistä! Toivottavasti friendsieistä tuli onnistuneita 😉

Muistathan seurata seikkailujani myös sosiaalisessa mediassa hashtagilla #matkallamantalle. Olimme sitten jo törmänneet tai emme, tule ihmeessä moikkaamaan minua johonkin kiertueviikkoni tapahtumista! Tässä on vappuviikon aikatauluni vielä kertauksen vuoksi:

LakkiPongissa

Hyvät tarkkailuasemat pelikentille Cocktail Pongissa.

Pe 24.4.

Tapaamiset:

  • Jukka Mäkelä Espoon kaupunginjohtaja
  • Jorma Eloranta Vuorineuvos
  • TOKYOn hallitus, Taiteen ja Suunnittelun korkeakoulu, Arabianranta

Tapahtumat:

  • Kaljakroketti, Ainon aukio Otaniemi

La 25.4.

Tapahtumat:

  • Sitsikilpailut, Alvarin aukio
  • NESU-KY:n vappusitsit, Casa Academica                  

Ma 27.4.

Tapaamiset:

  • Tuula Teeri, Aalto-yliopiston rehtori

Tapahtumat:

  • Mp3 Experience, Narinkkatori Helsinki

Ti 28.4.

Tapahtumat:

  • KY:n kymppisuora, Aavan rasti Hesperian puistossa

Ke 29.4.

Tapahtumat:

  • Fuksispeksit, Dipoli Otaniemi
  • Yöjäynän alkupamaus ja Hullu Jussi, Otaniemi

To 30.4.

Tapahtumat:

  • Teekkarifuksien lakkien jako, Amfi Otaniemi
  • Wappuriehan julistus, Servin mökki Otaniemi
  • KY:n PRE-Manta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 Helsinki

Mantan lakitus Kauppatorilla klo 18:00

 

Huomiseen!

Terveisin,

Mantan Lakki

 

#Matkallamantalle – Lakin päiväkirja ke 22.4.

22.4.2015,

Hei kaikki, onpas hauska nähdä teitä taas! Vuosi on jälleen vierähtänyt ja Wappu on jo ovella, ja tänä vuonna minä, Mantan Lakki, saan vihdoin arvoni mukaisen kohtelun! Mantan lakki

Minut paljastettiin tänään juhlallisin menoin WappuAallossa Alvarin aukiolla, ja voi pojat mikä show! Torvisoittokunta saattoi minut lavalle, pyrotekniikka räjähteli ja konfetit lentelivät. Sääkin suosi festaritunnelmaan päässyttä juhlakansaa, ei paremmasta väliä!

Tästä alkaa nyt viikon kestävä kiertue kohti Mantaa! Käyn tapaamassa seudun muita merkkihenkilöitä, kiertelen kampuksilla ja osallistun tietysti opiskelijoiden vapputapahtumiin.

Huomisesta tulee hieno päivä. Aamupäivällä tapaan Helsingin kaupuanginjohtaja Jussi Pajusen ja iltapäivällä pääsen vaihtamaan kuulumisia Pyöreän Tornin Kiltawanhimman Mikko J. Salmisen kanssa.

Seuraa liikkeitäni sosiaalisessa mediassa tunnisteella #matkallamantalle sekä täällä blogissa. Jos tavataan, tule ihmeessä ottamaan friendsie kanssani – voit kuulemma päästä nosturiin katsomaan suurta hetkeäni eli itse lakitusta!

Vapputerveisin,
Mantan Lakki

P.S. Kiertueohjelmani näyttää tältä. Suunnitelmat saattavat toki myös muuttua.

To 23.4.

Tapaamiset:

  • Jussi Pajunen, Helsingin kaupunginjohtaja
  • Mikko J. Salminen, Pyöreän Tornin Killan Kiltawanhin

Tapahtumat:

  • Cocktail Pong, Otaniemi

Pe 24.4.

Tapaamiset:

  • Jukka Mäkelä Espoon kaupunginjohtaja
  • Jorma Eloranta Vuorineuvos
  • TOKYOn hallitus, Taiteen ja Suunnittelun korkeakoulu, Arabianranta

Tapahtumat:

  • Kaljakroketti, Ainon aukio Otaniemi

La 25.4.

Tapahtumat:

  • Sitsikilpailut, Alvarin aukio
  • NESU-KY:n vappusitsit, Casa Academica                  

Ma 27.4.

Tapaamiset:

  • Tuula Teeri, Aalto-yliopiston rehtori

Tapahtumat:

  • Mp3 Experience, Narinkkatori Helsinki

Ti 28.4.

Tapahtumat:

  • KY:n kymppisuora, Aavan rasti Hesperian puistossa

Ke 29.4.

Tapahtumat:

  • Fuksispeksit, Dipoli Otaniemi
  • Yöjäynän alkupamaus ja Hullu Jussi, Otaniemi

To 30.4.

Tapahtumat:

  • Teekkarifuksien lakkien jako, Amfi Otaniemi
  • Wappuriehan julistus, Servin mökki Otaniemi
  • KY:n PRE-Manta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 Helsinki

Mantan lakitus Kauppatorilla klo 18:00

 

TEK:in koulutuspoliittinen ohjelma ja sen herättämä keskustelu

21.4.2015,

Tekstiin on koottuna TEK:in koulutuspoliittisen ohjelman julkaisun jälkeen TEK:in lukukausimaksukannasta syntynyttä keskustelua. Jos on kommentteja tai kysymyksiä, lisäysehdotuksia tai korjauksia, risuja tai ruusuja, ne voi osoittaa allekirjoittaneelle vaikkapa sähköpostilla osoitteeseen milja.asikainen(at)ayy.fi. Lupaan myös mahdollisuuksien mukaan tarjota kahvit kaikille keskusteluhalukkaille AYY:n toimistolla!

TEK julkaisi koulutuspoliittisen ohjelmansa 6.5.2014. Vaikka ohjelmaan oltiinkin pääosin tyytyväisiä opiskelijoiden keskuudessa, keskustelua herätti sivulta 16 löytyvä linjaus lukukausimaksuista. Ohjelmassa vaaditaan lukukausimaksuja kaikille opiskelijoille, niin EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille kuin näiden maiden asukkaillekin. Suomalaisten maksut kuitenkin kuitattaisiin erilaisilla tukijärjestelmillä. Sivu 16 löytyy myös kuvana tämän kirjoituksen alta.

Teekkariyhdistykset reagoivat tähän nopeasti ja julkaisivat 8.5 kannanoton.  Kannanotossa yhdistykset ilmaisevat hämmennyksensä siitä, kuinka TEK haluaa räjäyttää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kivijalan eli maksuttoman koulutuksen ja ihmettelevät kuinka TEK voi tehdä opiskelijoiden kannalta näin kyseenalaista edunvalvontaa, opiskelijajäseniä on kuitenkin lähes kolmasosa TEK:in jäsenistöstä. ”Allekirjoittajat näkevät, että jos Tekniikan akateemiset todella toivoo “parasta Suomelle”, tulisi sen keskittää tarmokkuutensa niiden hyvien tavoitteiden edistämiseksi, joita tiistaina julkaistusta koulutuspoliittisesta ohjelmasta löytyy, ja unohtaa järjettömistä ja hyötysuhteeltaan mitättömistä lukukausimaksuista uneksiminen.”

TEK vastasi tähän 9.5. Vastauksessaan TEK toisti koulutuspoliittisen ohjelmansa linjauksia ja vakuutti että ”TEKin ehdottamalla korkeakoulutuksen rahoitusmallilla turvataan tulevaisuudessakin suomalaisille nuorille laadukas korkeakoulutus Suomessa julkisin varoin rahoitettuna.” TEK ei ottanut kantaa yhdistysten väitteeseen lukukausimaksujen huonosta hyötysuhteesta vaan mainitsevat niiden olevan yksi koulutusjärjestelmän rahoitusmalleista.

AYY vastasi blogikirjoituksella, jossa todetaan että ”lukukausimaksut eivät ole kestävä ja pitkällä tähtäimellä tuottava tapa rahoittaa suomalaista korkeakoulutusta” ja kansainvälisten opiskelijoiden olevan itse asiassa hyvinkin kustannustehokas tapa hankkia uusia veronmaksajia. Lisäksi kirjoituksessa ilmaistaan huoli siitä, että maksut vähentävät korkeakoulujen nytkin huonolla tolalla olevaa kansainvälisyyttä.

Koulutuspoliittinen ohjelma herätti keskustelua myös laajemmin opiskelijoiden keskuudessa. 9.9. Teekkarikillat julkaisivat oman kannanottonsa. Kannanotossa opiskelijat ilmaisevat huolensa yliopistojen kansainvälisyyden heikkenemisestä, epäilevät lukukausimaksujen taloudellista kannattavuutta ja pelkäävät suomalaisten koulutusmahdollisuuksien epätasa-arvoistumisesta. Lisäksi ”Teekkariyhteisö toivoo Tekniikan Akateemisilta tiiviimpää yhteistyötä ja yhteisön mielipiteen huomioon ottamista.”

TEK reagoi tähän 13.10. Tekstissä TEK kirjoittaa että ”Suomella ei ole varaa tarjota kaikille korkeakoulutuksesta kiinnostuneille EU-­kansalaisille maksutonta tutkintoa.” Väitteisiin lukukausimaksujen kannattamattomuudesta ei oteta kantaa vaan tekstissä todetaan, että ”TEKin ehdottamalla korkeakoulutuksen rahoitusmallilla turvataan tulevaisuudessakin suomalaisille nuorille laadukas korkeakoulutus Suomessa julkisin varoin rahoitettuna.”

Opiskelijakenttä ei kuitenkaan tyytynyt TEK:in vastauksiin, vaan kuohunta jatkui kulisseissa. Ylimääräisessä kokouksessaan 19.2.2015 Fyysikkokilta käsitteli TEK-yhteistyötään. Kokoukseen tuli paikalle myös neljä TEK:in edustaa ja keskustelu lukukausimaksuista ja opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksista TEK:issä kävi kiivaana. Kokouksessa Fyysikkokilta päätti sanoutua toistaiseksi muodollisesti irti Tekniikan akateemisista ja lopettaa fuksien rekrytoinnin liitolle. Päätöksen jälkeen TEK:in hallituksen puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström vakuutti verkkolehdessä opiskelijoiden äänen olevan tärkeä TEK:ille.

Fyysikkokillan päätös herätti paljon pohdintaa myös muissa järjestöissä. Etenkin monissa Otaniemen killoissa pohdittiin tulisiko Fyysikkokillan mallia seurata. Lisäksi myös Helsingin Yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestöt kirjoittaman kannanoton, jossa vaativat maksuttomassa koulutuksessa pitäytymissä sekä opiskelijayhteisön aktiivista kuulumista.

TEK:in valtuuston opiskelijaedustajien ryhmä päätti kokouksessaan 13.3. koulutuspoliittisen ohjelman lukukausimaksulinjan olevan opiskelijoille niin iso asia, että siitä pitäisi keskustella myös valtuuston kokouksessa. Hallituksen opiskelijaedustaja esitti tätä hallitukselle, joka kokouksessaan 24.3. päätti ottaa asian TEK:in valtuuston kevätkokouksen esityslistalle. Hallituksen pohjaesityksessä koulutuspoliittisesta ohjelmasta lukukausimaksukirjaus poistettaisiin EU-ja ETA-maiden kansalaisten osalta. Poisto löytyy alla olevasta kuvasta ympäröitynä sinisellä.

Valtuuston kokouksessa 9.-10.4. Tampereella opiskelijat tekivät oman esityksensä, jossa koulutuspoliittisesta ohjelmasta poistettaisiin lukukausimaksukirjaukset. Opiskelijoiden esitys koulutuspoliittisen ohjelman poistoiksi löytyy olla alla olevasta kuvasta oranssilla ympäröitynä. Kokouksessa opiskelijoiden esitys hyväksyttiin äänin 21-41. Käytännössä päätös tarkoittaa sitä, että TEK:illä ei tällä hetkellä ole linjaa lukukausimaksuista. Lisäksi kokouksessa hyväksyttiin ponsi, jonka mukaan TEK:in koulutuspoliittinen ohjelma päivitetään. Valtuuston kokouksesta uutisoi myös TEK:in verkkolehti.  Opiskelijoiden TEK-vaikuttaminen on siis hyvinkin tärkeää myös tulevaisuudessa! Kannattaakin heti liittyä facebookissa Teekkaripolitiikka-ryhmään, jossa käydään keskustelua tästä ja monesta muusta opiskelijoihin ja TEK:iin liittyvästä asiasta ja pysyä myös skarppina tulevia halloped-hakuja ajatellen. Suhteellisen pienilläkin teoilla voi olla suuret vaikutukset ja ainoa keino vaikuttaa on kertoa oma kantansa. TEK:illä on noin 20 000 opiskelijajäsentä ja on ehdottoman tärkeää että myös heidän äänensä kuuluu päätöksenteossa.

 

TEK:in hallituksen ja opiskelijoiden valtuustoryhmän esitykset poistoiksi kopo-ohjelmasta

TEK:in hallituksen ja opiskelijoiden valtuustoryhmän esitykset poistoiksi kopo-ohjelmasta

 

 

Milja Asikainen

AYY:n hallituksen jäsen, kansainväliset asiat ja työelämäasiat

TEK:in valtuuston opiskelijaryhmän puheenjohtaja

Fyysikko

 

 

 

YTHS blogi: YTHS AYY:n blogissa, whoot?

15.4.2015,

Tervetuloa lukemaan YTHS-blogia!

YTHS:n tavoitteena on, että meidän tuottama terveyttä edistävä tieto sekä toimintaa koskeva ajankohtainen info olisi helposti opiskelijoiden saatavilla. Sama toive on myös esitetty usein opiskelijoiden taholta. Tähän tarpeeseen vastataksemme kokeilemme tämän vuoden ajan Otaniemen YTHS:llä YTHS blogia, jonka tarkoitus on tavoittaa opiskelijat arjen keskellä ja välittää ajankohtaista terveystietoa ja toimipistekohtaisia tiedotteita YTHS:n palveluista. Blogi tulee ilmestymään kaksi kertaa kuukaudessa vuoden 2015 loppuun asti osana AYY:n blogia ja on osa YTHS:n toimintaa yhteisöterveyden edistäjänä. Kiitos siis AYY julkaisun mahdollistamisesta.YTHS

Tällä kertaa ajankohtainen ja jokakeväinen aihe on käynnissä oleva allergiakausi, johon liittyen YTHS järjestää vuosittain maalis-huhtikuussa Allergisen nuhan teemapäivät. Lievätkin allergiaoireet voivat aiheuttaa turhautumista ja aiheetonta harmia, minkä vuoksi on tärkeää saada asiallista infoa oireista ja niiden hoitokeinoista.  YTHS:n toimipisteissä on teemapäivänä tarjolla aiheeseen liittyvää tietoa neuvontaa sekä ajanvaraukseton terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanotto. Vastaanotoilla kartoitetaan allergiaoireita sekä lääkkeellisen ja ei lääkkeellisen hoidon tarvetta.  Joten jos silmiä kirveltää, nenä vuotaa ja aivastuttaa, niin vielä ehdit tulla vastaanotoille tiistaina 21.4 klo 12–14:30 ilman ajanvarausta!

Lisäksi tässä vaiheessa vuotta muistuttelen teitä myös matkailuun liittyvistä rokotuksista. YTHS:n valtakunnallinen matkailuneuvonta palvelee opiskelijoita matkailijarokotusasioissa. Jos suunnittelet ensi kesäksi festarikierrosta tai maakuntamatkailua kotimaan kamaralla, riittävät suojaksi perusrokotukset. Jos kuitenkin suuntaat oleskelusi pidemmäksi aikaa eksoottisempiin kohteisiin, suosittelen vilkaisemaan matkailuneuvonnan sivujamme tarkemmin ja tutustumaan maakohtaisiin rokotus- ja malarianestolääkityssuosituksiin omatoimisesti. Sivuilta löydät hyödyllisiä ja helppokäyttöisiä linkkejä, joita kannattaa hyödyntää. Rokotusasioissa kannattaa myös muistaa, että osa matkailurokotussarjoista tulee aloittaa mielellään yli kuukausi ennen matkalle lähtöä, joten selvittele rokotustarpeesi hyvissä ajoin ja ole meihin tarvittaessa yhteydessä sähköisesti.

Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

Terveisin,

Katariina, terveydenhoitaja. YTHS Otaniemi.

Leikkuulautojen liikkeet AYY:n tilojen keittiöissä

27.3.2015,

Kertavuokrattavien tilojen irtaimmiston senhetkinen tilanne – ah tuo jokaisen tapahtumajärjestäjän mielenkiinnon kohde. Tarvittavat uunipellit tai leikkuulaudat tuntuvat olevan aina kateissa kun niitä eniten tarvitsee.

Tiloissa käytettävä uusi Drive-pohjanen tarkastuslistajärjestelmä mahdollistaa hyvinkin tarkan datan saamisen. Oheisessa kuvaajassa näkyy viiden uutta järjestelmää alusta asti käyttäneen tilan leikkuulautojen määrän kehitys.

Kauhoja

Kuten kuvasta näkyy, ei määrä ole kovinkaan stabiili. On vaikea sanoa että johtuuko tämä sitten huolimattomasta tarkastuslistojen täytöstä vai lautojen varsinaisesta katoamisesta.

Peltejä

Uunipeltien kuvaajasta näkyy selvästi miten uunipellit ovat ajan mittaa siirtyneet OK 20 isolta puolelta pienelle. Muistakaa varsinkin useampia tiloja kerralla varaavat ajatella myös tulevia käyttäjiä ja jättää tavarat oikeille paikoilleen! Jos jokainen jättää jonkun asian vähän paremmin kuin edellinen käyttäjä niin tilat pysyisivät paljon nykyistä paremmassa kunnossa ja paremmin varusteltuna.

 

Lautoja

Palautetta tiloista voi lähettää osoitteeseen tilat (ät) ayy.fi

 


Heikki Pulkkinen

Hallituksen jäsen, asuminen ja tilat
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY)

+358 41 437 7542 | heikki.pulkkinen (ät) ayy.fi

Three Things to Figure Out When Entering the Workforce

27.3.2015,

Tämä teksti on osa Työelämäblogi -sarjaa, jossa AYY:n yhteistyöyritykset kertovat toimialoistaan, toiminnastaan ja työllistymismahdollisuuksistaan.

1. Figure out what you’re good at 

Figure out what you’re good at and what gets you excited. These are usually the things you’ll become the best at. To avoid thinking what you SHOULD be good at, think about the moments you get into a flow mode, think about what you like to read about in your free time etc. You’ll soon discover what you could be doing. Be proud of “your own thing” and become the one to turn to in your respective field.

How I figured it out? I majored in Finance at Aalto University School of Business but soon realized I’m also super interested in people, systems, and solving big problems. Now at Elisa I get to do just that: I identify organization-wide challenges, try to find the root causes by interviewing with people, and then present findings and recommendations to executives.

 

2. Figure out where your strengths can have the biggest positive impact

Now think what problems you might want to be solving, such as healthcare, education, innovation in organizations, or digitalization in traditional industries. Don’t just follow your classmates and do what you SHOULD be doing with your background, but go back to your special strengths and think which companies or non-profits might need your help in their challenges. Go for challenges, whether big or small, in which you’ll have a big impact!

How I figured it out? During the last year year of university, I got excited / concerned about the elderly people. I wanted to get acquainted with that space so I volunteered to hang out with lonely old people, participated in an online class in which I pursued my own elderly care startup idea, and participated other elderly care related events… Until I met an elderly care startup founder I wanted to work with!

 

3. Figure out with whom you’d like to work

Having figured out who you are and what you’d like to work on, approach the people you’d like to work with. Call or email them, refer to where you previously met (if you did), and tell them you’d want to work with them on this specific issue. Recruiting is difficult and risky for companies, so it’ll make a big difference if you’re being active yourself and showing how you might add value for them.

How I figured it out? Going back to the startup founder that I met at a random elderly care related event, I knew I would like to work with him: he was a pioneer in social media in Finland and wanted to make a revolution in elderly care. I contacted him on LinkedIn saying it was great to meet and asked whether he’d need my help in sales and customer development. He said he had thought the same – and I started working there. For me, one of the biggest factors when choosing a job are the people I’m going to work with. I want to be working with the best of the best to learn the most.

 

Watch and hear what other young people at Elisa think about working there:

Hillan edarikuva

 

 

 

Hilla Pyykkönen

Finding and pursuing opportunities at Elisa Entertaining Services

Soluasumisesta #Kotioiskiva

22.3.2015,

Perjantain kämppäkarkelot olivat huikeat. Rakastan tätä yhteisöä, jossa parissa tunnissa lauta- ja tiilikasoista syntyy kehittyvällä taidolla, riemulla ja yhteisön voimalla lähes mitä tahansa – tällä kertaa opiskelija-asuntoja. Rakastan myös opiskelija-asuntoja niiden valtavan potentiaalin takia. Opiskelija-asuntoja eivät muiden asuntojen lailla säätele elämäntilanteeseen (=perheeseen) liittyvät sosiaaliset normit tai muun asuntorakentamisen tuottovaatimukset.

   Olen kandi- ja maisterivaiheen välivaiheessa haahuileva, järjestötoimintaa toistaiseksi päätoimisesti harrastava arkkitehtiopiskelija. Olen asunut kohta neljä vuotta yksin yhdessä muiden ihmisten kanssa. Se on ollut huikeaa, turhauttavaa, avartavaa, ahdistavaa ja jännittävää.

   Opiskelijat ovat luovia ja avoimia kehittämään ja uudistamaan, eivätkä häkelly jos törmäävät tilaan, joka ei ole suorakulmainen ja valkea, mutta eivät toisaalta näe suorakulmaista valkoista tilaa rajoitteena. Hassut suunnitteluratkaisut kääntyvät hetkessä palvelemaan jotain käytännön tarkoitusta, ja tyhjät kulmat täyttyvät hähmäisinä iltoina mukaan tarttuneista liikennemerkeistä.

   Into vaatii veronsa. Kun käyttää päivänsä kehittyen ja kehittäen, tulee usein kotiin siinä tilassa että jaksaa enää korkeintaan katsoa Netflixiä. Koti on pyhä, koti on rentoutumista varten. On suhteellisen helppoa kasata laudoista mökki hyvässä tiimissä. On valtavan raskasta kasata hyvä tiimi lautakasan ympärille. Paikassa, joka on varattu levolle, purkautumiselle ja latautumiselle, se on usein ylivoimaista. Kotia jaksaa harvoin enää kehittää.

   Muutin ensimmäisen kerran soluun toisena opiskeluvuotenani syksyllä 2012. En olisi halunnut muuttaa pois valoisasta kaverikämpästä Merihaassa, mutta kämppisteni asumisaika päättyi. Tulin katsomaan kallista, vinokulmaista, 11 hengen solussa sijaitsevaa kämppää Jämeräntaival 1:ssä epäluuloisena. Kun kävelin olkkarin läpi tulevaa huonettani kohti, tulevat solutoverini tervehtivät minua jotakuinkin sanoin “Moi, ootko sä se Saana? Stalkattiin sut facebookista. Me ei tunneta tota jonka huoneeseen muutat, mutta tervetuloa”. Innostuin. Muutin. C-rapun kellarista tuli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen oikea koti sitten lapsuudenkotini.

   Kuten perhettä, solukämppiksiään ei voi yleensä valita. Siinäkin on valtavasti potentiaalia – joutuu porukkaan satunnaisten ihmisten kanssa, joihin ei välttämättä koskaan muuten tutustuisi. Jos on avoin, hyvällä tuurilla voi tutustua huikeisiin tyyppeihin. Yleensä potentiaali jää realisoitumatta, ja kämppikset jäävät hyvänpäiväntutuiksi, joiden erilaiset elämäntavat ärsyttävät kun ne näkyvät omassa arjessa. Solut eivät ole muotia, eivätkä ne mene oikein kaupaksi. AYY on joutunut tämän kevään aikana avaamaan solujonoa, koska asukkaita ei ole löytynyt, vaikka asunnoista on pääkaupunkiseudulla jatkuva pula.

   Cellari tuli elämääni jotakuinkin täydelliseen aikaan. Olin juureton, mutta jo hiukan itsenäistynyt, juuri eronnut parisuhteesta, ja odotin seikkailuja. Hämmentävästi ne alkoivat olohuoneesta, ja kodin tekivät ne ihmiset, jotka jakoivat sen kanssani. Seikkailu ei ollut niinkään se, mitä tapahtui, vaikka ajalle mahtuu monia huikeita muistoja, vaan se, että niiden ihmisten ansiosta pääsin tutustumaan itseeni syvemmin kuin ikinä aikaisemmin. Asukkaat olivat luonteiltaan, rooleiltaan, kiinnostuksenkohteiltaan, opiskelualoiltaan ja taustoiltaan kaikki täysin erilaisia keskenään, ja heidän kanssaan vietetyt illat ja käydyt keskustelut paljastivat asioita, joita ei koskaan aiemmin ollut tullut ajatelleeksi. Kaikissa asioissa oli joku, jonka puoleen kääntyä. Uudet asukkaat pääsivät halutessaan heti mukaan porukkaan. Jos joku otti päähän, se sanottiin ääneen, käytiin läpi ja siirryttiin eteenpäin.

   Ison asuinyhteisön sosiaalinen dynamiikka on ainutlaatuinen. Kaikki ovat kotonaan vapaalla, omina itsenään, eikä heitä sido yhteen mikään muu kuin se, että he ovat päätyneet saman katon alle asumaan. Kenelläkään ei ole velvollisuutta tai vastuuta miellyttää toista, ja halutessaan voi vetäytyä huoneeseensa omaan rauhaan. Palaute on suoraa ja välitöntä, kun joku tökkii, mutta isossa porukassa on yleensä kuitenkin niin hauskaa, että kämppisten seuraan haluaa aina palata.

   Cellari tyhjennettiin vuosi sitten remontin alta, ja sen asukkaat levisivät ympäri pääkaupunkiseutua ja maailmaa. Heihin törmää koululla ja Facebookissa, eikä tavatessa tunnu, että mikään olisi muuttunut. Satunnaisten illanviettojen tunnelma on juuri sitä, mitä se oli aikaisemmin, jos hiukan haikea. Aina harmittaa, ettei nähdä useammin.

   Opiskelija-asuminen on luonteeltaan väliaikaista. Siirtymävaihe on uhka ja mahdollisuus – siihen on helppo tyytyä, koska se kuitenkin jossain vaiheessa päättyy, mutta toisaalta väliaikaisuus tuo joustavuutta ja mahdollisuutta kokeiluihin, joita ei ole tarkoitettukaan pysyväksi. Kun tietää, että kämppissuhde vääjäämättä päättyy, ei ehkä ole niin suuria paineita sosiaalisissa suhteissa. Seinän voi maalata kirkkaalla värillä ilman, että tarvitsee pelätä kyllästymistä. Vuoden kokeilu, jolla ei ole toivottua tulosta, ei ole vienyt kovin isoa palaa elämästä, ja on varmasti opettanut jotain. Vuoden kokeilu, joka onnistuu ylittämään odotukset, voi vaikuttaa koko loppuelämään.

   Otaniemessä on helppo päätyä uskomaan, että voi tehdä mitä tahansa, kunhan vain tahtoo ja yrittää riittävästi. Yhteisöllisen solun luominen tyhjästä on ollut projekti, johon on kerta toisensa jälkeen joutunut pettymään. Olen tutustunut muutamiin cellarin jälkeisiin kämppiksiini, ja heidän kanssaan on ollut hauskaa jutella, katsella telkkaria tai pelata lautapelejä. Olen sisustanut asuntomme varsin mukavaksi, mutta kotia en ole siitä onnistunut tekemään itselleni enkä ilmeisesti muillekaan. Yritys on jäänyt kriittisellä tavalla vajaaksi – en ole jaksanut järjestää yhteistä illanviettoa. Kutsua porukkaa kokoon. On ihan sama, onko solun yhteistila kiva, jos sinne tullaan olemaan yksin tai omien kavereiden kanssa. Ei ole oikeastaan mitään hyvää syytä, miksen ole saanut kirjoitettua lappua seinälle, että tavataan sunnuntaina, tehdään ruokaa ja katsotaan joku leffa. Kiire on tekosyy. Se tuntuu jotenkin raskaalta. Pelottaa, ettei kukaan tule, ja jos he tulevat, ettei kukaan puhu.

   Kandidaatintyössäni tutkin yhteisöllisyyden muodostumista soluissa suhteessa tilasuunnitteluun ja ulkoisiin puitteisiin. Vaikuttavia tekijöitä löytyi useita, kuten epämiellyttävät olosuhteet (pimeys, kylmyys, tyhjyys, epäkodikkuus, sotkuisuus) ja yksityisyyden kaipuu. Vastausten valtavirta oli yksimielinen: asukkaat kaipaavat soluihinsa yhteisöllisyyttä, ja ne, joiden kotona sitä on, viihtyvät soluissaan ylivoimaisesti parhaiten. Yhteisöllisyyden puute johtuu lähes kaikkien mielestä siitä, etteivät asukkaat ole olleet aktiivisia yhteisön kokoamiseksi.

   Joskus projekti onnistuu. On ollut huikeaa katsella, miten muutama solu talossa on herännyt henkiin. Rohkaisen kaikkia ottamaan kontaktia kämppiksiinsä, ja katsomaan mitä syntyy. Oma aikani soluasujana on kuitenkin päättymässä. Olen valtavan innoissani muuttamassa yhteen paremman puoliskoni kanssa, vailla pienintäkään epäilystä siitä, ettei yhteisasumisesta tule eeppistä, ja pelkäämättä lainkaan sitä, miten valtavat odotukset voivat koetella suhdetta, jos ne jäävät joltain osin täyttymättä. Pääsen kehittämään kotiani ja elämääni loistavassa tiimissä. Poikaystävällä ei ole ihan yhtä hoppu päästä muuttamaan – epävarmuutta kuulemma kuitenkin hälvensi, kun vastasin myöntävästi kysymykseen siitä, voisinko kuvitella joskus tulevaisuudessa asuvani hänen kanssaan jonkinlaisessa asuinyhteisössä.

   Soluasuminen on jotain sellasta, mikä jokaisen tulisi elämässään kokea. Mikään ei auta tutustumaan itseensä niin kuin eläminen yhdessä vieraiden ihmisten kanssa. Ja mikään vedä vertoja sille, kun löytää juuri oikean yhteisön.

Unelmat vaakalaudalla!

12.3.2015, nferm

Tarina elokuvatuotannon opiskelijalta Aalto yliopistossa, Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokselta, jonka unelmat eivät olisi käyneet toteen, jos toiseen tutkintoon ei saisi enää opintotukea. ”Tämä ei ole ensimmäinen tutkintoni, eikä tieni tähän pisteeseen ole ollut helppo

 

Olen opiskellut koko aikuisikäni, tehden aina töitä siinä ohessa.

Taidelukion jälkeen jatkokoulutuspaikkaa ei auennut joten hakeuduin vuoden kestävälle (elokuva-alan) kansanopistolinjalle, jonka rahoitin osittain opintolainalla, osin vanhempien tuella.

Tiesin epämääräisesti haluavani taidealalle, kenties elokuva-alalle, mutta minulla ei ollut mitään käsitystä, miten elokuvia tehtiin, tai mitä työtehtäviä tuolla alalla edes oli olemassa. Kansanopisto vahvisti halua jatkokouluttautua.

Kuitenkaan elokuvakoulujen ovet eivät avautuneet suoraan, ja vietin kaksi välivuotta tehden siivoustöitä sekä välillä olin sosiaalitoimiston asiakkaana. Tässä vaiheessa elämääni, 22-vuotiaana olin kaikkein köyhin, epätoivoisin ja eniten ilman suuntaa. Ei todellakaan kultainen nuoruus.

Kitkuttelin vielä kaksi vuotta hakien kouluihin ja pettyen joka haulla. Tällä ajalla suoritin työkkärin koulutusta sekä työharjoittelua, joista molemmista oli hyötyä. 23-vuotiaana pääsin Tampereen ammattikorkeakouluun opiskelemaan kuvausta. Koulussa kuitenkin tajusin, ettei kuvaus ollut minun alaani – sen sijaan ymmärsin, että tuotanto on.

Sen jälkeen kun ”oma juttu” löytyi, työelämä rupesi viemään kovaa, niinpä suoritin koulun nopeasti loppuun, jotta pääsisin töihin. Ehdin työskennellä intensiivisesti pari vuotta elokuva-alan töissä, tuotannon toimenkuvissa (joihin minulla ei ollut koulutusta), ennen kuin minut hyväksyttiin silloiseen Taideteolliseen Korkeakouluun elokuvatuotannon linjalle. Opiskelijoita otettiin sisään neljä, eli seula oli tiukka.

Elokuvatuotannolle ei ollut tuolloin olemassa omaa maisteriohjelmaa, joten jouduin hakemaan uudestaan kandiohjelmaan. Rahoitin opinnot opintotuella, jota oli edelleen jäljellä AMK-opinnoista. Lisäksi kävin koko ajan koulun ohella töissä, ja otin opintolainaa.

Valmistuin elokuvatuotannon kandidaatiksi v.2012, jonka jälkeen lähdin Saksaan vaihto-opintoihin, ulkomaan opintotuen mahdollistamana. Opintojen aikana tein myös työtä saksalaisessa yrityksessä (josta KELA muuten rankaisi jälkikäteen erottamalla minut takautuvasti Suomen sosiaaliturvasta!).

Opintotukikuukauteni loppuivat kaksi vuotta sitten. Siitä lähtien olen elättänyt itseni työllä, en ole suostunut ottamaan edes asumistukea sillä tuloni heilahtelevat, ja pelkään KELA:n takaisinperintöjä.

Tällä hetkellä teen kolmea työtä yhtä aikaa – yksi niistä on työ tuotantoyhtiössä, jossa tuotan omaa MA-elokuvaani. Olen siis yli 10 vuoden jälkeen edennyt siivoustöistä omaan haaveammattiini. 

Ilman joustavaa opintotuki- ja opintolainajärjestelmää en olisi tässä, enkä olisi koskaan päätynyt kutsumusammattiini.

 

Lainsäätäjä, lopeta jo! #opintotuki

11.3.2015,

Eilen Arkadianmäeltä kuului surullisia uutisia. Hallitus yhtenä viimeisistä teoistaan halusi tuoda eduskunnan käsiteltäväksi opintotuen muutoksen, joka poistaa ihmiseltä oikeuden opintotukeen hänen tehdessään toista tutkintoa. Vaikka muutos on tietojemme mukaan huonosti valmisteltu eikä oikeastaan kenenkään toivoma, eduskunta hyväksyi muutoksen ensimmäisessä käsittelyssä eilen 10.3. suhteellisen niukasti 95-91. Jos perjantain äänestys päättyy samaan tulokseen, opintotukea ei jatkossa myönnetä niillekään toisen tutkinnon tekijöille, jotka eivät ole nostaneet ensimmäiseen tutkintoonsa tukikuukauden tukikuukautta.

On selvää, että toteutuessaan tämä opintotuen muutos on ristiriidassa elinikäisen oppimisen tavoitteiden kanssa. Lisäksi nykyisessä taloustilanteessa ja haastavassa työmarkkinatilanteessa uudelleenkouluttautumisen tukemisen luulisi olevan järkevä ja luotettava elvytystoimi, ei leikkauskohde.

Opintotukilakia on muutettu 2010-luvulla melkein joka vuosi. 2011 ja 2014 on tehty isoimmat, järjestelmän periaatteisiin käyvät muutokset. Sekä näinä vuosina että niiden välisenä aikana on tehty myös koko joukko pienempiä muutoksia, joita en edes yritä ryhtyä tässä listaamaan (koskien esim. tuen määriä, tulorajoja ja toisen asteen tukea, muutamia mainitakseni).

Olen listannut alle opintotuen keskeisimmät ja suurimmat muutokset 2010-luvulla eli vain viimeisen neljän vuoden aikana. Opintotukea joustavammaksi ja paremmaksi tekevät muutokset ovat merkitty vihreällä, neutraalit rakenteelliset muutokset on merkitty sinisellä ja sitä heikentävät tai sen ehtoja kiristävät muutokset on merkitty punaisella. Nämä laadulliset tulkinnat ovat omiani ja niistä voi toki olla eri mieltä.

2011 yhtenäiset edistymisen seurannan vaatimukset ja menettelyt korkeakouluille:

etenemisvaatimus 4,8 op > 5,0 op/tukikk
seurantalukuvuodelta oltava kuitenkin vähintään 2,0 op/tukikk
takaisinperintäharkinta jos alle 1,0 op/tukikk
kaikille yhtenäiset kriteerit takaisin tuen piiriin pääsemiseksi (tarkoittaen Aallossa syksyn 19 op:n näytön poistumista)

2011 tukiaikamuutokset:

kaksiportainen tuki
asumislisäkuukausi kuluttaa opintotukikuukausien määrää
jatko-opintoihin enintään 9 tukikk
9 kk harkinnanvaraisen tukiajan pidennyksen saantimahdollisuuksien laajentaminen (esim. kaksiportaisen alempaan tutkintoon tai lyhyempinä pätkinä useampaan tutkintoon)
automaattinen lainatakaus kaikille opintorahan saajille

2012: vapaaehtoisen palautuksen määräaika toukokuun loppuun

2014 muutokset:

opintorahan sitominen indeksiin
edistymisen seurannassa vähimmäissuoritusvaatimus 20 op/lukuvuosi
opintolainavähennyksen korvautuminen opintolainahyvityksellä uusilla opiskelijoilla

2014: tukiaikamuutokset:

eri tukiajat ja tuen määrät ennen/jälkeen 1.8.2014 ensimmäiset korkeakouluopinnot aloittaneille
enimmäistukiaika kaikissa korkeakouluopinnoissa 70 > 64 tukikk

Kuten väriskaalasta huomaa, osa näistä muutoksista on ollut ihan oikeasti hyödyllisiä ja opiskelijalle edullisia muutoksia. Mutta lienee syytä kysyä, onko muutoksien takana olevilla seurausoletuksilla mitään vastinetta todellisuudessa. Minkään näistä muutoksista vaikutuksia ei nimittäin olla arvioitu.

Kun lainsäätäjä ei kanna vastuuta, ylioppilaskunnan täytyy. AYY:n opintotuen kaksiportaistumisen vaikutuksia tarkastelleen kyselyn tulokset indikoivat, että opintotuen kaksiportaistuminen, joka on väriskaalauksessani merkitty neutraaliksi muutokseksi, on pudottanut tuelta juuri ne, jotka tekevät kahta tutkintoa tai vaihtavat alaa. Tarvitseeko meidän todella kiristää silmukkaa edelleen samojen kaulojen ympärillä? Mielestäni ei.

Lotta Aarikka
Asiantuntija, edunvalvonta
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta

Älä tyri nyt

11.3.2015,

 

farmaseuttipaperit2

Eduskunta hyväksyi eilen äänin 95–91, että opintotukea ei jatkossa myönnetä toiseen samantasoiseen korkeakoulututkintoon. Toiseen tutkintoon ei saa tukea, vaikka ei olisi nostanut sitä ensimmäistäkään tutkintoa varten. Vaikka asiaa on pyöritelty jo aiemmin, tuli eduskunnan melko aggressiivinen toiminta joillekin hieman puun takaa. Myös henkilökohtaisesti asia kiinnostaa minua paljon: minä itse opiskelen tällä hetkellä toista samantasoista yliopistotutkintoani, kun teen kandidaatintutkintoa Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulussa.

Lähdin opiskelemaan farmasiaa 20-vuotiaana, kun en vielä tarkkaan tiennyt, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Opiskelupaikan valinnan taustalla olivat satunnaiset kesätyöt apteekissa ja tieto siitä että alalla riittäisi työtä. Parin opiskeluvuoden jälkeenkään ala ei kuitenkaan tuntunut omalta ja tiesin, ettei tästä tulisi minun ammattiani. Viimesenä kandikeväänäni aloin tarkemmin pukea sanoiksi sisäistä pohdintaani siitä, millainen työ ja ura minua kiinnostaa ja mitkä ovat omia vahvuuksiani. Olin jo lukioikäisenä pohtinut oikikseen ja kauppikseen hakemista, mutta vasta nyt koin motivaationi ja itseluottamukseni riittävän tosissaan yrittämiseen. Niinpä pistin kauppikseen paperit sisään ja aloin kevään lopulla lukea tosissani. Samalla tein farmaseutin tutkintoni loppuun: olisi ollut typerää jättää lopputyö ja viimeiset kurssit kesken kun paikka uudessa koulussa ei kuitenkaan irtoaisi kuin vasta seuraavana syksynä. Niinpä kävellessäni voitonriemuisena ulos kauppiksen pääsykokeista olin myös jo valmis farmaseutti – ihan tavoiteajassakin. Vaikkei minusta täysipäiväistä apteekin tätiä tullutkaan, on edellinen tutkinto antanut mahdollisuuden uusiin urapolkuihin kauppiksen oppien karttuessa sekä hieman helpottanut toimeentuloani, joka ei – let’s face it – ole mikään itsestäänselvyys näillä tukirahoilla.

Jos eilen pedattu linja pitää myös jatkossa, asetetaan ensimmäiselle opiskelunpaikan päättämiselle hurjan kova paine. Lähetänkin siis virtuaalihalauksen jokaiselle lukiolaiselle ja vähän vanhemmallekin opiskelupaikkoja pohtivalle – älä vaan tyri nyt.

– Rosa