Iltapäivää!
Tiukka työviikko jälleen toimistolla takana. Isoja asioita pöydällä ja kuumeista valmistelua ensi viikon edustajiston kokousta varten. Välillä täytyy silti hieman irrotella, linkin takana maistiainen tämän viikon aamukoulusta. Vauhdikasta ja tanssintäyteistä viikonloppua!
-Tuukka
Lisäämällä opintotukibudjettiin 300 miljoonaa euroa. Silloin opiskelijalta poistuisi tarve tehdä muuta kuin ammatillista osaamista lisäävää työtä opiskeluaikanaan. Muut kuin valtion kustannuksia lisäävät keinot eivät ole opintoaikoja nopeuttaneet.
Mitä vähemmän opintotuen käytössä annetaan vastuuta opiskelijalle suunnitella tuen nostoa, sitä enemmän opiskelijat suunnittelevat toimeentulonsa työssäkäynnin varaan. Mitä enemmän opintotuen ehtoja kiristetään, sitä enemmän työssäkäynti opiskeluaikana lisääntyy. Silloin opiskeluajat kasvavat ja eriarvoisuus taloudellisesti riippumattomien ja itseään ja mahdollisesti muitakin elättävien opiskelijoiden välillä kasvaa. Tämän voisivat äänekkäät opintotuen lakkauttajatkin osata päätellä.
Tulokset työurien pidentämiseksi alkupäästä opintotuen keinoin ovat olleet laihoja. Opintolainaan liitettyä lainavähennystä markkinoitiin keinona nopeuttaa valmistumisaikoja: sen saa vain, jos valmistuu määräajassa. Lainavähennystä käyttää vain pari tuhatta opiskelijaa. (2011 2357 yliopisto-opiskelijaa, sivu 23.) Nämä ihmiset uskovat valmistuvansa seitsemässä vuodessa, oli kannustinta tai ei.
Opintotukea halutaan edelleen yrittää käyttää työurien pidentämisen välineenä. Jos se onnistuisi muuten kuin nostamalla sen tasoa huomattavasti, sitä kehittämään asetetut työryhmät olisivat jo keksineet miten. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta on istunut käytännössä jatkuvasti opintotuen rakenteellisen kehittämisen työryhmä (2009, 2010 ja 2012). Jos opintotukipolitiikkaa tehtäisiin sen tiedon valossa, mitä meillä on, toimet voisivat olla rakentavampia. Me tiedämme jo, että Suomessa opiskelijat tekevät paljon töitä opiskeluaikanaan ja siten valmistuvat hitaasti, mutta pääsevät oman alansa töihin monen muun maan opiskelijoita nuorempina. Sen sijaan toiselta asteelta siirrytään korkea-asteelle verrattain vanhoina. Myöhäistä opintojen aloitusaikaa ei ratkaista rajoittamalla opiskelun ja työn yhteen sovittamista, vaan toimivalla valintajärjestelmällä ja riittävän suurella määrällä aloituspaikkoja aloille, joilla on työvoimapulaa.
Olisiko aika kohdella opintotukea osana perusturvaa? Nyt sitä käytetään koulutuspolitiikan välineenä edistämään tavoitteita, joita se ei minkään tutkimuksen mukaan edistä. Jos tuen ehdot olivat yksinkertaiset ja selkeät, opiskelijat pystyivät nostamaan sitä suunnitelmallisesti. Valtiolla on joka tapauksessa kattona opintotuen maksulle tukiajan rajaus 55 tukikuukauteen. Tukiaikaa ei ole syytä rajata keinoilla, jotka ovat päällekkäisiä tukikuukausien maksimiajan kanssa. Jos tuen nostamista ei säätele opiskelijan oma suunnitelmallisuus, opintojen riittävyys tukikuukausiin ja tulojen riittävä pienuus tarveharkinnan ehtojen täyttämiseen, opinnoissaan hitaammin edistyviltä on vaarassa jäädä tuet nostamatta. Kaikkien tukikuukausien käyttäminen viiden vuoden tavoiteajassa edellyttäisi 11 tukikuukauden käyttöä vuodessa ja se taas 55 opintopisteen suorittamista vuosittain. Nykyisillä opintopistekertymillä on selvää, ettei se ole realismia monilla tekniikan aloilla tai arkkitehtiopinnoissa.
Jos tuen saamisen ehtoja monimutkaistetaan ja kiristetään entisestään, on sillä taloudellinen vaikutus. Nytkään kaikki opiskelijat eivät nosta 55 tukikuukautta. Siis pienetkin kiristykset aiheuttavat taloudellisia vaikutuksia. Aalto-yliopistossa vain puolet vuonna 2010 ylempään tutkintoon valmistuneista käytti yli 45 opintotukikuukautta (sivu 111). Loput käyttivät vähemmän, jopa 18 prosenttia valmistuneista maistereista käytti vain 0-25 tukikuukautta.
Toimiviakin kiristyksiä opintotukijärjestelmään on tehty. Kuukausittain vaadittavan opintopistekertymän pyöristäminen 4,8 pisteestä viiteen helpottaa tuen laskentaa. Tukikuukausia kuluttamattomasta kesän asumislisämahdollisuudesta luopuminen vähentää eriarvoisuutta tällaisten poikkeuksen tuntevien ja muiden opiskelijoiden välillä. Itsekin nostin asumislisää kesät toisesta opiskeluvuodesta eteenpäin, ensimmäisenä en ollut vielä moisesta mahdollisuudesta kuullut. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta kannattaa monimutkaisista ehdoista ja osista koostuvan nykyisen opintotukijärjestelmän sijaan selkeää opintotukijärjestelmää ja opintotuen yhdistämistä muihin sosiaaliturvan muotoihin. Työurien pidentämiseksi alkupäästä kannatamme yliopiston opetuksen kehittämistä niin, että tavoiteajassa valmistuminen olisi kaikilla aloilla realistista. Jos keksitte, miten se onnistuisi opintotuella ilman, että se maksaisi valtiolle nykyistä enemmän, kertokaa toki minullekin.
Juha Isotalo
asiantuntija, koulutuspolitiikka
Lähteet:
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta: Tonni käteen! Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan linjapaperi opiskelijoiden toimeentulosta, 2.10.2012, hyväksytty edustajistossa 9/2012.
Kelan opintoetuustilasto 2010/11, 111.
Kivinen, Osmo & Nurmi, Jouni: Opiskelun nopeus ja työmarkkinarelevanssi − korkeakoulupolitiikan dilemma?, Yhteiskuntapolitiikka 76 (2011):5
Opetus- ja kulttuuriministeriö, Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto, Aikuiskoulutuspolitiikan yksikkö: Opintolainavähennyksen arviointi, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:24, 23.
Opetus- ja kulttuuriministeriö, Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto: Korkeakouluopintojen edistymisen seurannan kehittäminen, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:9
Opetus- ja kulttuuriministeriö, Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto, Aikuiskoulutuspolitiikan yksikkö: Opintotuen rakenteen kehittäminen 2012, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:29
Opetusministeriö, Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto: Opintotuen rakenteen kehittäminen, Tavoitteena päätoimiseen opiskeluun kannustaminen korkeakoulussa, Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:33
TS-STT: Urpilainen tyrmää eläkeikäkeskustelun avaamisen keväällä, Turun Sanomat 24.11.2012
Viren, Matti: Köyhät maksavat rikkaiden ilmaisen koulutuksen, Talouselämä 12.2.2013
AYY:n vuosi 2013 on pyörähtänyt käyntiin railakkaasti ja työntäyteisesti! Uusi hallitus aloitti työskentelynsä tiiviillä kolmen viikon perehdytysjaksolla 3. tammikuuta, mutta puheenjohtaja talsi ensimmäistä kertaa keskustoimisto Lämppärille jo keskiviikkona 2.1. orientoitumaan, valmistelemaan koulutuksia ja tietenkin sisustamaan huonettaan tyhjillä kahvikupeilla ja rytätyillä post-it-lapuilla. PJ-huoneen varsin mukava nahkasohva ei ole kuitenkaan kovinkaan usein pääsektorin kankkujen alla ehtinyt kulua, sillä aikataulu on ollut varsin rapsakka: päivät on vietetty suurelta osin koulutuksissa ja kokouksissa ja illat luettu sähköpostia ja puskettu hommia eteenpäin.
Mistä puheenjohtajan työ sitten koostuu? Johtaminen on sikäli ameebamaista hommaa, että konkreettisia tuloksia työstään näkee hyvin harvoin – useimmiten huomio kiinnittyy johdon suuntaan vasta sitten, kun hommat menevät päin prinkkalaa. Kokouskutsun lähettämistäkään tuskin kannattaa erikseen laskea minkään sortin saavutukseksi, eikä lankojen käsissä pitelemisestä saa juurikaan glooriaa revittyä. Puhiksen tärkeimmät hommat voi kuitenkin jakaa karkeasti neljään kategoriaan, jotka ovat:
1) johtaminen (hallituksen, organisaation ja aatteellinen)
2) rutiinien ja toimintatapojen määrittely ja pyörittäminen
3) edustaminen
4) sidosryhmävaikuttaminen.
Jotta hommasta saisi kouriintuntuvampaa kuvaa, voi vaikkapa tiirailla seuraavia (suuntaa-antavia) tilastoja siitä, mihin puhis on aikaansa viimeisten noin kolmen viikon aikana käyttänyt:
18 työpäivää, joista 1 seminaaripäivä
212 työtuntia, pois lukien illanvietot ja muu verkostoituminen
25 kokousta tai tapaamista
17 koulutusta
4 hallituksen kokousta ja 6 aamukoulua
5 sitsiä tai juhlaa (osanottajana tai järjestäjänä)
1 mielipidekirjoitus
1232 vastaanotettua tai lähetettyä sähköpostia (kalenterikutsut mukaan lukien 1681)
36 kuppia kahvia
Koska edellinen hallitus katsoi viimeisten hengenvetojensa vielä pihistessä aiheelliseksi teipata puheenjohtajan nuijan virkaa toimittaneen puurohjakkeen Lämppärin otteluhuoneen (eli neuvotteluhuoneen) kattoon, on kokouksia päädytty johtamaan kaikenlaisilla vekkuleilla varusteilla. Tähän mennessä vallankäytön välineinä kokouspöydän päässä ovat käväisseet niin krokettimaila (musta), hajonnut jääkaapin kahva (terästä), korkokenkä (oma) kuin huulipunakin.
Kuten tilastoista voi aika nopeasti päätellä, suurimpia aikasyöppöjä ovat viestinnälliset asiat: sähköposti, kokoukset ja muut tapaamiset vievät leijonanosan ajasta. Tämä on sikäli ymmärrettävää, sillä puheenjohtaja on ylioppilaskunnassa monien valmistelu- ja päätöksentekoprosessien leikkauspisteessä: (lähes) kaikki merkittävät asiat kulkevat jossain vaiheessa puhiksen pöydän kautta joko kommenteilla tai saamassa hyväksynnän. Päätöksenteko tyhjiössä on sula mahdottomuus, joten kommunikaatio ja näkökulmien hakeminen ovat kriittinen osa työnkuvaa. Lisäksi nokkelimmat voivat huomata, että ajatustyöhön tai kirjoittamiseen varattua aikaa ei oheisessa tilastossa ollut lainkaan. Tämä kuvastaa sekä alkuviikkojen hektisyyttä ja rikkonaisuutta että omien rutiinien ja työnhallinnan tärkeyttä: mikäli aikaa varsinaiselle työlle eli naputtamiselle tai – herra paratkoon – ajattelulle ei erikseen varaa, ei sitä koskaan tule löytämään. Tässäpä siis petrattavaa tuleville viikoille!
Mitäs sitten seuraavaksi? Luvassa on ainakin hallitusohjelman sorvaamista pakettiin helmikuun puoliväliin mennessä sekä AYY:n vuosijuhlat jo ensi viikonloppuna – huisia! Lisäksi Otaniemen kampuksen kehitys ja muu toiminnan pyörittäminen tulevat varmasti työllistämään lähiviikkojen aikana. Monen monituista mutkaa lienee vielä matkassa, mutta AYY:n huikea vapaaehtois- ja asiantuntijaorganisaatio yhdistettynä tuoreen hallituksen palavaan intoon ja taitoon kantaa varmasti monen mäen yli. Siispä kaulukset pystyyn ja tuulta päin!
Tsemppiä itse kullekin alkaneeseen vuoteen!
Yläfemmoin,
Piia
(Tekstistä julkaistu lyhyt versio Helsingin Sanomissa 22.1.2013)
Keskustelu työurien pidentämisestä opiskeluaikoja lyhentämällä tiivistyi 17.1 YLE:n uutiseen, jonka mukaan vain joka kolmas kaksiportaisesta maisterin tutkinnosta valmistunut yliopisto-opiskelija sai tutkintonsa tehtyä viidessä vuodessa tai nopeammin.
Viimeaikainen keskustelu kestävyysvajeen korjaamisesta on pyörinyt paljon erityisesti opiskeluaikojen lyhentämisen ympärillä. Tavoitehakuisesti on kuitenkin syytä kyseenalaistaa se, pelastetaanko yhteiskuntamme todella nopeaa valmistumista rummuttamalla? On tärkeää, että pohdittaessa työuraa ja opiskeluaikoja keskitytään luomaan eteenpäin suuntaavia ja uuden kokeiluun rohkaisevia rakenteita eikä jämähdetä tuijottamaan valmistumisen päivämäärää. Heikkenevän huoltosuhteen edessä Suomen tarvitsee muokata rakenteita ja löytää uusia tapoja toimia. Jos kuitenkin haluamme pitää pienen maamme kilpailukykyisenä innovaatioiden ja uusien ideoiden kehtona, emme voi viedä opiskelijoilta aikaa ja mahdollisuutta kokeiluun ja uuden kehittämiseen.
Opiskeluaika on mitä parhain hetki kehittää uusia ideoita, ajatusmalleja ja startupeja – juuri niitä timantteja, joita Suomi tarvitsee. Yhteiskuntamme kipeästi kaipaamat ‘uudet nokiat’ eivät kuitenkaan synny ilman mahdollisuutta uhrata yritysideoille ja uuden kehittämiselle aikaa. Yliopisto-opintoja onkin syytä kehittää suuntaan, jossa tälle ideoinnille on aikaa ja sijaa. Uudet mallit ja ideat tulevat mahdollisten oman alan töiden lisäksi luonnollisesti itse kurssienkin sivussa: on syytä integroida vahva dialogi työelämän, tutkimuksen ja yliopisto-opiskelun välille.
Oman alan töiden tekeminen opiskelujen ohessa osaltaan antaa näkökulmaa uuden ideointiin. Myös tutkimusten mukaan opiskelun ohella tehdyt työt näyttäytyvät hyvässä valossa: työ- ja elinkeinoministeriön kesällä 2012 julkaistu tutkimus totesi työssäkäynnin olevan hyödyllistä niin opiskelijalle kuin yhteiskunnallekin. Opintojen aikana työssä käyneistä 70% oli tehnyt oman alansa töitä. Oman alan työt opintojen ohessa on syytä nähdä isona voimavarana: aito oppiminen ei voi olla itse tekemisestä ja kokeilusta täysin irrotettu prosessi.
Keskeistä opiskeluajassa yhteiskuntamme kannalta on uuden oppiminen ja uudet kokeilut. Tiukat opiskeluaikojen rajaukset eivät anna tähän tilaa, vaan voivat pahimmassa tapauksessa estää uusien ideoiden kehittelyn ja toteuttamisen. Yliopisto-opiskelua on syytä kehittää innostavaan suuntaan sekä toteuttaa rakenteita, jotka mahdollistavat motivoituneen opiskelun ja uuden kokeilun – joustavasti oman alan töiden ohella. Kestävän tulevaisuuden turvaamiseksi tarvitsemmekin yliopisto-opiskeluun rakenteita, jotka antavat tilaa yrittämiselle, epäonnistumiselle, uudelleenyrittämiselle ja onnistumiselle.
Ilmi Salminen
AYY:n hallituksen koulutuspoliittinen vastaava
YLE kertoi eilen, että 119 kansanedustajaa on kiirehtinyt allekirjoittamaan lakialoitteen EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista ennen kuin meneillään olevan lukukausimaksukokeilun arviointi on valmistunut. Sen odottaminen olisikin ollut sikäli turhaa, että kokeilusta ei varmastikaan oltaisi saatu minkäänlaista aloitteen laatijoiden tavoitteita tukevaa evidenssiä. Onhan kokeilu epäonnistunut jokseenkin millä kriteerillä tahansa tarkasteltuna.
Lakialoitteen perustelut sisältävät useita väitteitä ja oletuksia, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Seuraavassa perustelut ruodittuna kappale kappaleelta.
”Korkealaatuinen koulutus on globaalisti kysytty kauppatavara. Lukuvuonna 2010-2011 Yhdysvalloissa opiskeli 723 277 ja Isossa-Britanniassa 428 225 ulkomaalaista opiskelijaa. Ulkomaisten opiskelijoiden määrät ovat kasvaneet näissä maissa viime vuosina useita prosenttiyksikköjä vuosittain. Myös Suomessa tulisi olla mahdollista tarjota maksullista koulutusta ulkomaalaisille tutkinto-opiskelijoille ja houkutella opiskelijoita jäämään valmistumisen jälkeen suomalaiseen työelämään.”
Suomen osalta vertailua kannattaisi tehdä erityisesti muihin pohjoismaihin, joissa harvinainen kieli ja korkeakoulujen vähäinen kansainvälinen tunnettuus hankaloittavat opiskelijarekrytointia samalla tavalla kuin meillä. Ruotsissa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien kansainvälisten opiskelijoiden määrä romahti 79 prosentilla, kun siellä otettiin lukukausimaksut käyttöön vuonna 2011. Päätös heikentää tehokkaasti Ruotsin verkostoja kansainvälisen talouden ja tieteen kentällä.
Kansainvälisiä opiskelijoita jää nytkin suomalaiseen työelämään merkittävä määrä. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vuonna 2007 valmistuneista kansainvälisistä opiskelijoista 49% oli vuotta myöhemmin työllistynyt Suomeen.
”Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden lukukausimaksuilla yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat kehittää vieraskielistä opetusta myös suomalaisten opiskelijoiden hyväksi. Samalla Suomen kansainvälistä arvostusta nauttiva koulutusjärjestelmä voidaan kehittää vientituotteeksi.”
Suomessa käynnissä olevan maksukokeilun aikana maksuilla ei ole onnistuttu keräämään juurikaan nettotuloja, koska ne opiskelijat, joilta maksuja olisi peritty, ovat useimmiten jättäneet paikkansa ottamatta vastaan. Jos kansainvälisten opiskelijoiden määrästä halutaan pitää kiinni, joudutaan heitä houkuttelemaan käyttämällä ylimääräistä rahaa stipendeihin, oheispalveluihin ja markkinointiin, mikä maksaa enemmän kuin mitä maksuilla pystytään keräämään. Tämä on yleinen ilmiö myös maailmalla lukukausimaksuja keräävissä korkeakouluissa. Lisäksi maksujen hallinnointi maksaa.
Aallossa maksukokeilu onkin tuottanut silkkaa tappiota. Kokonaan maksunsa itse maksavia opiskelijoita on saatu houkuteltua Aaltoon kahdessa vuodessa vain kaksi.
”Suomen lain mukaan ei nykyisin ole mahdollista periä lukukausimaksuja yksittäisiltä ulkomaisilta opiskelijoilta, vaan ainoastaan myydä räätälöityä koulutusta ryhmille. Lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että myös suomalaiset oppilaitokset voivat tarjota koulutusta maksua vastaan EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville yksittäisille opiskelijoille. Tällöin myös opiskelijamäärät saadaan pidettyä useilla aloilla nykyistä korkeampina ja opettajillekin riittää töitä aloilla, joille kotimaisia opiskelijoita ei ole riittävästi.”
Mikään evidenssi Suomesta tai ulkomailta ei viittaa siihen, että maksut auttaisivat houkuttelemaan opiskelijoita tai kustantamaan heidän koulutuksensa aiheuttamat kustannukset. Päinvastoin, maksut karkottavat opiskelijoita, ja niistä kertyy lisäkustannuksia. Koulutuksen maksuttomuus on yksi kansainvälisten opiskelijoiden keskeisimpiä syitä tulla Suomeen opiskelemaan.
”Ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuihin tulee liittää verovähennysoikeus kannustimena siten, että opiskelun loputtua Suomeen töihin jäävä henkilö voi vähentää verotuksessa maksamansa lukukausimaksut kokonaisuudessaan takaisin viiden vuoden aikana. Jokaisena opiskelun jälkeisenä vuonna Suomeen ansiotyöhön jäänyt EU- tai ETA-maiden ulkopuolinen henkilö olisi oikeutettu vähentämään tuloverotuksessa korkeintaan yhden viidesosan opiskelunsa aikana maksamistaan lukukausimaksuista. Tämä kannustaisi ulkomaalaisia jäämään Suomeen töihin useammaksikin vuodeksi tutkinnon suorittamisen jälkeen.”
On epätodennäköistä, että verokannustimella olisi suurta vaikutusta opiskelijoiden jäämiseen Suomeen, sillä jo nytkin EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta saapuneista opiskelijoista selvä enemmistö haluaisi jäädä Suomeen, mikäli löytää työpaikan, ja 49% onnistuukin siinä. Suomeen jäävien osuutta voitaisiin kasvattaa tehokkaasti karsimalla työllistymisen esteitä, kuten pidentämällä oleskeluluvan voimassaoloaikaa valmistumisen jälkeen sekä lisäämällä kotimaisten kielten opiskelumahdollisuuksia.
Vasta vuosien päässä siintävät verohelpotukset eivät juuri auta maksamaan lukukausimaksuja opiskeluaikana, eikä opiskelijan kannata riskiä ottaakaan, sillä työllistymisestä Suomeen ei voi olla varma.
”Työvoiman tarjonta on jo kääntynyt Suomessa laskuun. Suomi tarvitseekin kipeästi ammattitaitoista ja suomalaiseen kulttuuriin jo sopeutunutta työvoimaa maan rajojen ulkopuolelta. Jatkossa ulkomaisen työvoiman määrä tulee väistämättä kasvamaan. Parhainta mahdollista työvoimaa ovat Suomessa tutkintonsa suorittaneet, joilla on jo suomalaisen kulttuurin ja kielen tuntemus.”
Tämä on aivan totta, ja siksi maksuton koulutus onkin Suomelle erinomaisen kannattava investointi. Koulutuksen maksuttomuus on yksi keskeisimmistä syistä tulla Suomeen opiskelemaan. Suomeen työllistyvien tuottama verohyöty kattaa koulutuksen kustannukset, sillä suurin osa kansainvälisistä opiskelijoista opiskelee kahden vuoden maisteriohjelmissa, joista aiheutuu vain murto-osa niistä kustannuksistä, mitä aiheutuu suomalaisen kasvattamisesta ja kouluttamisesta vauvasta maisteriksi. Kansainväliset opiskelijat eivät myöskään ole oikeutettuja opintotukeen, ja he kattavat elinkustannuksensa Suomessa pääosin kotimaastaan tulevilla varoilla.
”Verovähennyksen rinnalle tulee luoda stipendijärjestelmä, jolla mahdollistetaan kehitysmaista tulevien köyhien ja lahjakkaiden oppilaiden opiskelu Suomessa. Rahoitus näiden kehitysmaiden opiskelijoiden tukemiseen järjestettäisiin kehitysyhteistyöbudjetista. Rahoitus suunnattaisiin Suomen olemassa olevien kehitysyhteistyömaiden opiskelijoiden tukemiseen. Stipendit kohdennettaisiin neuvoteltaville ohjelman painopistealoille.”
Kehitysyhteistyövarojen käyttö lukukausimaksujen kattamiseen ei täytä kehitysavuksi laskettavan tuen kriteerejä. Kehitysyhteistyövaroihin voidaan lukea vain apu, joka täyttää OECD:n niin sanotut ODA-kriteerit ja suunnitellaan kehitysmaiden tarpeista lähtien. Oman maan työllisyyspolitiikkaa tukevan aivotuonnin rahoittaminen ei täytä näitä kriteerejä. Kehittynyt maa ei voi maksaa kehitysapua itselleen.
”Liittämällä täysimääräinen verovähennysoikeus ulkomaalaisten lukukausimaksuihin annetaan samalla selvä viesti sen puolesta, että korkeakouluopetuksen tulee olla suomalaisille ilmaista myös tulevaisuudessa. Suomalaisten osalta voidaan lähtökohtaisesti olettaa, että he jäävät työhön Suomeen tai ainakin suorittavat osan työurastaan Suomessa. Korkeakoulutuksen maksuttomuus suomalaisille opiskelijoille on mahdollisuuksien tasa-arvoon perustuva lähtökohta, josta on pidettävä kiinni.”
Tämä tarkoittanee, että siinä tapauksessa, että kansainvälinen opiskelija työllistyy Suomeen, hän saa vähentää lukukausimaksuja vastaavan summan verotettavista tuloistaan ennen verotusta, jolloin hän saa takaisin vain veroprosenttinsa suuruisen osuuden maksamistaan maksuista. Tästä on vielä matkaa siihen, että verotuksessa hyvitettäisiin maksut kokonaan. Opiskelija saattaa myös päätyä kohtuuttomaan asemaan, jos hän yrityksistään huolimatta epäonnistuu työpaikan löytämisessä. Silloin hän saattaa jäädä maksamaan velkojaan lähtömaansa alemman palkkatason varassa. En suosittelisi kenellekään tällaista riskinottoa.
”Lakia valtion talousarviosta tulee muuttaa siten, että perittävät lukukausimaksut käytetään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen omaan toimintaan, jotta opetuksessa saavutetaan korkea kansainvälinen taso.”
Tällä hetkellä kokeiluyliopistoissa lukukausimaksuista ei kerry korkeakouluille mitään. Maksujen hallintoon, stipendeihin, markkinointiin ja oheispalveluihin joudutaan käyttämään myös sellaisia varoja, jotka muuten voitaisiin käyttää parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien opiskelijoiden opetuksen parantamiseen. Maksullisiin ohjelmiin on kanavoitu jonkin verran uusia resursseja, mutta ilman maksukokeilua ne olisi voitu käyttää opetuksen laadun parantamiseen kaikissa ohjelmissa.
Hanna Sauli
AYY:n kv-asiantuntija
==
Lakialoite:
Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta hyväksyy seuraavat lakiehdotukset:
1. Laki
yliopistolain 8 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan yliopistolain (558/2009 ) 8 §:n otsikko ja 1 momentti seuraavasti:
8 §
Opetuksesta perittävät maksut
Korkeakoulututkintoon johtava opetus on maksutonta Suomen kansalaiselle. Suomen kansalaisia koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan myös henkilöön, joka Euroopan yhteisön lainsäädännön taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla tulee rinnastaa Suomen kansalaiseen. Muille kuin Suomen kansalaisille korkeakoulututkintoon johtava opetus on maksutonta, jos henkilö on asunut Suomessa tai muussa Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen osapuolena olevassa valtiossa vähintään kaksi vuotta ennen opintojen aloittamista ja asumista Suomessa voidaan pitää luonteeltaan pysyvänä. Muilta kuin edellä mainituilta opiskelijoilta perittävät lukukausimaksut voivat yliopiston päätöksen mukaan vaihdella 3 500 eurosta 12 000 euroon lukuvuodessa. Jatkotutkintoa suorittavilta lukukausimaksuja ei peritä. Ulkopuolisen tahon tilauksesta kehitettävästä ja toteutettavasta yliopistontutkintoon johtavasta koulutuksesta on perittävä vähintään siitä aiheutuvat kustannukset kattava maksu.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
2. Laki
ammattikorkeakoululain 26 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan ammattikorkeakoululain (351/2003 ) 26 §:n otsikko ja 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 564/2009 , seuraavasti:
26 §
Opetuksesta perittävät maksut
Ammattikorkeakoulututkintoon ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtava opetus on maksutonta Suomen kansalaiselle. Suomen kansalaisia koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan myös henkilöön, joka Euroopan yhteisön lainsäädännön taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla tulee rinnastaa Suomen kansalaiseen. Muille kuin Suomen kansalaisille korkeakoulututkintoon johtava opetus on maksutonta, jos henkilö on asunut Suomessa tai muussa Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen osapuolena olevassa valtiossa vähintään kaksi vuotta ennen opintojen aloittamista ja asumista Suomessa voidaan pitää luonteeltaan pysyvänä. Muilta kuin edellä mainituilta opiskelijoilta perittävät lukukausimaksut voivat ammattikorkeakoulun päätöksen mukaan vaihdella 3 500 eurosta 12 000 euroon lukuvuodessa. Ulkopuolisen tahon tilauksesta kehitettävästä ja toteutettavasta tutkintoon johtavasta koulutuksesta on perittävä vähintään siitä aiheutuvat kustannukset kattava maksu.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
3. Laki
tuloverolain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään tuloverolakiin (1535/1992 ) uusi 95 b § seuraavasti:
95 b §
Korkeakoulujen lukukausimaksuista tehtävät vähennykset
Henkilö, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon Suomessa ja jolle opiskelu ei ole ollut maksutonta yliopistolain 8 §:n 1 momentissa tai ammattikorkeakoululain 26 §:n 1 momentissa säädetyn perusteella, saa vähentää palkkatulostaan tulonhankkimisvähennyksenä opiskelun päättymisestä seuraavan viiden vuoden aikana kunakin vuonna yhden viidesosan opiskeluaikana maksamistaan lukukausimaksuista.
For English translation, see next post (Another paying student to study at Aalto)
Tänään 28.11. vietetään kaikissa Suomen yliopistoissa maksuttoman koulutuksen päivää, joka pureutuu meneillään olevaan lukukausimaksukokeiluun. Ylioppilaskunnat ja SYL organisoivat tempauksia, tapahtumia ja tietoiskuja ympäri maata. Aallossa päivä näkyy AYY:n tiedotuskampanjana netissä ja opiskelijaravintoloissa.
AYY:n toimintatapana on ollut tiedottaa avoimesti siitä, mitä tiedämme lukukausimaksukokeilun etenemisestä Aallossa. Harras toiveemme on, että kun Suomen hallitus keväällä päättää, luovutaanko maksuista vai jäävätkö ne voimaan, päätös perustuu tosiasioihin eikä epämääräiseen mutu-tuntumaan – näin tehdään parhaat yhteiskunnalliset päätökset.
Tänäkin vuonna vain yksi täyden lukukausimaksun maksava opiskelija
Miltä siis näyttävät tosiasiat tänä lukuvuonna? Kun uudet opiskelijat ovat saapuneet Aaltoon, on jo toisen kerran käynyt niin, että hyväksytyistä opiskelijoista suuri osa on jättänyt saapumatta. Meillä on jälleen vain yksi uusi opiskelija, joka maksaa koko lukukausimaksun itse.
Aallon maksuohjelmiin EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta hyväksytyt ja saapuneet opiskelijat syksyllä 2011 ja 2012:
Verrattuna edelliseen vuoteen uusi ilmiö on, että jopa niistä opiskelijoista, jotka ovat saaneet stipendin, yllättävän suuri osa on jättänyt ottamatta paikkaansa vastaan. Siitä huolimatta kato on prosentuaalisesti sitä suurempi, mitä suurempi osa lukukausimaksusta opiskelijan pitäisi maksaa itse. Tämä viittaa siihen, että lukukausimaksuilla on karkottava vaikutus kansainvälisiin opiskelijoihin. Alla oleva kuvio havainnollistaa maksun suuruuden vaikutusta opiskelupaikan houkuttelevuuteen.
Myös maksukokeilun tulot ovat edelleen selvästi pienemmät kuin kustannukset, joita aiheutuu stipendeistä, hallinnosta ja satsauksista maksuohjelmiin ja oheispalveluihin.*
Vaarana onkin, että lukukausimaksujen karkottava vaikutus yhdistettynä korkeakoulujen kansainvälistymistavoitteisiin pakottaa käyttämään opiskelijoiden houkutteluun sellaisia varoja, jotka muuten voitaisiin käyttää parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien opiskelijoiden opintojen laadun parantamiseen. Samalla maksullisten ohjelmien opiskelijoista tulee etuoikeutettu ryhmä suhteessa muihin opiskelijoihin.
Veronmaksajien rahoja ei siis näillä keinoilla säästetä. Etenkin kun moni kansainvälinen opiskelija on itsekin tulevaisuuden veronmaksaja. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan 49 % kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista oli vuoden kuluessa valmistumisestaan työllistynyt Suomeen. Tämän joukon maksamat verot ovat monin verroin merkittävämpi summa kuin pois lähteneiden kansainvälisten opiskelijoiden koulutuksesta valtiolle aiheutuneet kustannukset. Jos karkotamme heidät maksuilla, ammumme itseämme jalkaan.
Lue lisää:
HS vieraskynä: Lukukausimaksu ei tuo Suomeen rahavirtaa
AYY blogi: Lukukausimaksukokeilusta laiha saldo
Hanna Sauli
AYY:n kv-asiantuntija
*= alemman kuvan väriselityksissä oli virhe, joka on korjattu blogiin 28.11. klo 15.16. -HS
HSL haluaa saada Aalto-yliopiston opiskelijoilta ja henkilökunnalta käyttökokemuksia uudesta Kutsuplus-palvelustaan! Katso tarkemmat tiedot täältä.
–Matti
—
Helsinki Regional Transport system is looking for Aalto students and staff to test out and give feedback on their new Kutsuplus service! For further details, see here!
BR,
Matti
Terveisiä Tampereelta ja SYL:n vuotuisesta liittokokouksesta. Edessä on varsin tiukka kahden päivän vääntö SYL:n ensi vuoden toiminnasta. Meillä on kolme äärimmäisen tasaväkistä ja huikeaa puheenjohtajaehdokasta sekä kaksi oman ylioppilaskuntamme timanttista hallitustyrkkyä.
Vuoteni AYY:n hallituksessa lähenee loppuaan ja mieli muuttuu haikeaksi. Vuosi on lyhyt aika ja nyt ymmärrän viisaudet, joita edelliset hallitukset ovat kertoneet. Enpä uskonut tätä sanovani, mutta olisi ehkä pitänyt ottaa nuo kevään neuvot ja viisaudet vakavammin 🙂
Vuoden alussa sain tehtäväkseni vastuun ylioppilaskunnan yrityssuhteista. Aluksi homma näytti erittäin selvältä ja yksinkertaiselta. Hoida homma kotiin! Myy vähän ylioppilaskuntaa ja kehitä tarjoamaa, vedä ja kehitä yrityssuhteiden vapaaehtoisjaostoa Auraa sekä siinä sivussa pikkasen pyörität yliopiston brändituotteita myyvää kauppaa Aalto University Shoppia. Hyvin nopeasti tuli oman toimen ohelle muutakin, kuten yrittäjyyden ja työelämän edunvalvonta sekä museon ja arkiston hallituslinkkinä toimiminen.
Yllättäen homma paisui palloksi, johon pelkkä tutustuminen vei kolme kuukautta. Homma tuntui jo hieman luisuvan käsistä ja kävin henkisen murtumisen reunoilla, kun keväällä tuntui, että iso mies hajoaa paineen alla. Kävi ilmi, että kaksi meidän tärkeää tulonlähdettä, joiden niskaan oli kasattu yhden myyntikoordinaattorin verran toiveita, eivät menneet aivan putkeen ja lisäksi Aalto Shop ei ollut niin valmis pallo, kuin minun oli annettu ymmärtää. Näistäkin selvittiin, vaikka se ponnisteluja vaati ja aikaa paloi itse ylioppilaskunnan myyntityöstä.
Kuluva vuosi on ollut vahvasti muutoksen aikaa. Hommaa on moukaroitu fiksummaksi ja toimivammaksi, eikä sitä tehdessä ole unohdettu tulevaisuutta ja dynaamisuutta. Ylimääräisistä lonkeroista on irroittauduttu, unohdettuja vahvistettuja ja todellisuuteen palauduttu. Ylioppilaskunnan toiminta on asteen verran tehokkaampaa. Jokainen hallituksen jäsen, asiantuntija ja työntekijä on sisäistänyt valmistelun ihanuuden. Valmistelu on valtaa ja päätöksen teon yhteydessä itkeminen on turhaa.
Vuosi on ollut täynnä iloa ja surua, yllätyksiä ja pettymyksiä sekä paljon valvottuja öitä. Hetkeäkään en ole päätöstäni hallitukseen lähtemisestä katunut. Hallituksesta ja ylioppilaskunnasta on tullut perhe, jolla on ikuisesti oma paikka sydämessä. Vuosi on opettanut paljon. Olen oppinut valtavasti lisää itsestäni sekä kasvanut ihmisenä ja kansalaisena. Olen tavannut paljon hienoja ihmisiä, joilla on upeita ajatuksia, näkemyksiä ja kantoja, sekä päässyt mukaan tekemiseen, toimintaan ja tapahtumiin, josta aikaisemmin pystyi vain haaveilemaan. Vaikka vuosi on vaatinut paljon, tiedän sen antaneen paljon enemmän.
Kiitos vuodesta ja kiitos luottamuksesta. Loppuun voi hymy huulilla siteerata edeltäjäni sanoja: ”Tää homma on hallituksen salkuista ehdottomasti paras.” 🙂
Marraskuu, eli asukastoiminnan kuukausi! Talokokoukset työllistävät meidän sektoria tämän kuukauden aikana ehkä eniten kaikista asioista. Kuluvan vuoden paketointi ei ole vielä niiiin akuutisti käynnissä ja tulevan vuoden suunnitteluakin voi vielä tehdä siinä kaiken muun ohessa. Talokokouksista on kuitenkin pidettävä huolta juuri nyt.
AYY:n asuntoloiden hallinto-ohjesäännön mukaan jokaisessa AYY:n omistamassa kiinteistössä on pidettävä vuosittain asukkaiden talokokous marraskuun aikana. Joissain kiinteistöissä tämä tapahtuu melko automaattisesti, toisissa taas ei. Asiaan vaikuttaa se, onko talossa jo valmiiksi touhukas ja aktiivinen ANE (asukasneuvosto) ja/tai linnanisäntä, vai eikö ole yhtään mitään. Koska AYY:n asukkaat vaihtuvat kohtuullisen tiheään, niin välillä käy niinkin, että jostain talosta vain sattuvat muuttamaan kaikki aktiivit ulos ja asukastoiminta hyytyy vähän varkain.
Näissä tapauksissa asumissektorin on käärittävä hihat ja juostava itse ympäriinsä talokokouskutsujen kanssa. Aika monen asukkaan postiluukku onkin kolahtanut edellisen viikon aikana. Itse kokoukset seuraavat sitten tällä ja seuraavalla viikolla. Tarkoituksena on elvyttää asukastoiminta kaikissa sellaisissakin kiinteistöissä, jossa vanhat aktiivit ovat muuttaneet pois tai asukastoiminta on muuten jotenkin päässyt hiipumaan olemattomiin.
Tällaisen konkretian vastapainoksi painitaan myös tulevan vuoden talousarvioiden parissa. Missä korjataan, missä remontoidaan, missä maalataan parvekkeita. Missä kaukolämmön hinta nousee (vihje: kaikkialla), missä taas saadaan säästöjä uudelleen kilpailutettujen sopimuksien ansiosta.
On kyse siis vuokrankorotuksista. Jossain vuokra näyttäisi nousevan vähän enemmän kuin muualla, mutta niitä lukuja katsotaan sitten tarkemmin ASY:n (asumisen yhteistyöelin) kokouksessa. ASY:yn kuuluvat kaikki asukasneuvostojen puheenjohtajat, linnanisännät ja Kyläsenaatti kokonaisuudessaan. ASY käyttää asukkaiden ääntä ja saa lausua mielipiteensä vuokrankorotuksista ja asumisen isoista linjoista AYY:lle. ASY:n kanssa tavataankin jo tällä viikolla, näissä jännittävissä merkeissä.
Kuluneen viikon erikoisimmasta episodista saa kiittää Espoon rakennusvalvontavirastoa, joka on hävittänyt Otaniemestä kourallisen AYY:n asuntoja. Asumissektori osallistuu etsintöihin AYY:n kiinteistöpuolen kanssa, jos kadonneet asunnot saataisiin löytymään jostain virkamiehen pöytälaatikosta. Asukkaat itse kuitenkin tuntuvat onneksi olevan kohtuullisen hyvässä kunnossa ja raportoivat asuntonsa olevan vielä olemassa.
Ensi viikolla voidaan hyvinkin tavata talokokouksessa juuri sinun kanssasi, jos satut asumaan jossain Helsingin puolen kiinteistöissä. Nähdään sitten!
Terveisin,
asumissektorin Jaakko ja Lauri
AYY:n kansainvälisyysviikko on paraikaa käynnissä. Viikkoon huipentuvat Mosaicin, ensiaskeliaan ottavan kansainvälisyysjaoston kuluvan vuoden ponnistukset. Viikon tavoitteena on esitellä erilaisia näkökulmia kansainvälistymiseen, ja toivottavasti jokainen on löytänyt niistä jonkin itseään kiinnostavan. Erityisesti yksi tapahtumista, Global Lives – the screening, on erilainen kuin mikään mihin olen aiemmin törmännyt.
Tapasin David Evan Harrisin ensi kertaa aiemmin tänä syksynä erään Aalto-kurssin yhteydessä. David on loistotyyppi ja innovatiivisin kohtaamani paremman maailman puolesta taistelija. Ihastuin totaalisesti yhteen hänen projekteistaan – Global Livesiin. Ilmoitin heti haluavani esittää hänen projektinsa Aalto-yliopistossa, ja hän oli yhtä innoissaan kuin minä.
Global Lives -tiimin tavoite on rakentaa ihmiselämästä virtuaalinen kirjasto, joka järisyttää käsityksiämme oman yhteisömme ulkopuolella olevista kulttuureista, kansakunnista ja ihmisistä.
Tähän mennessä on videokuvattu 24 yhtäjaksoista tuntia kymmenen ihmisen elämää. Nämä kymmenen edustavat karkeasti ottaen ihmiselämän kirjoa planeetallamme. Toisin sanoen he noudattavat muun muassa ihmiskunnan maantieteellistä, demografista, uskonnollista ja tulotasollista jakaumaa. Videoissa ei ole kerrontaa, lisättyä musiikkia tai mitään muutakaan ohjausta tai manipulointia kuvaustiimiltä – vain nämä yksilöt ja yksi heidän elämänsä päivistä. Tämän lähemmäksi tai aidommaksi on vaikea, ehkä mahdoton päästä.
Yleisö kutsutaan tarkkailemaan muita maailmoja, ja samalla he voivat tämän pohjalta reflektoida omaansa. Erilaisuuksien ja samankaltaisuuksien syvyys maailman ihmisissä paljastuvat. Yhtäkkiä kulttuurien väliset kuilut tuntuvat samanaikaisesti leveämmiltä ja kapeammilta.
Yksinkertaiselta tuntuva projekti on vaatinut tuhansia tunteja työtä sadoilta vapaaehtoisilta ympäri maailman. Materiaalia on nyt 240 tuntia. Projekti laajenee edelleen.
Tänä kansainvälisyysviikon perjantaina Design Factorylla tapaamme ensin Davidin (tai hänen ollessaan estynyt hänen kollegansa Laurenin), joka esittelee projektinsa Skypen välityksellä San Franciscosta. Sitten syvennymme Dadahin, Dusanin, Edithin, Jamesin, Jamilan, Kain, Muttun, Raelin, Rumilin ja Zhannan arkipäiviin. Iltaesitystä varten jokaisen henkilön päivästä on valittu viisi tuntia.
Olette kaikki lämpimästi tervetulleita tarkastelemaan maailman monimuotoisuutta Mosaicin kanssa. Luvassa on uskomaton, tajuntaa laajentava kokemus. Astutaan ulos maailmastamme.
-Mariko Landström, Mosaicin puheenjohtaja
