Mitä pääsihteeri tekee työkseen? No, yksi tärkeimmistä tehtävistä lienee henkilöstöhallinto ja erityisesti ylioppilaskunnalle luonteenomaisesta suhteellisen nopeasta henkilöstön vaihtumisesta johtuva rekrytointiprosessien toteuttaminen.

Hallinto-ohjesäännön mukaan pääsihteeri johtaa ylioppilaskunnan aatteellista toimintaa ja sen henkilöstöä (hallinto-ohjesäännössä käytetään vielä termiä ”järjestötoiminta”) ja hallitus puolestaan valvoo pääsihteerin toimintaa ja on pääsihteerin esimies. Edelleen samaisessa ohjesäännössä todetaan, että järjestötoiminnan vakituiset työntekijät ottaa ja vapauttaa tehtävistään ylioppilaskunnan hallitus pääsihteerin esityksestä. Käytännössä määräaikaiset (kausi-)työntekijät ja siviilipalvelusvelvolliset voi pääsihteeri palkata itsenäisesti, mutta näissäkin kohdin hallitus pidetään tietoisena uusista rekrytoinneista.

Ylioppilaskunnan aatteellisessa toiminnassa on tällä hetkellä porukkaa töissä seuraavasti (n.  20 kokoaikaista, n. 5 osa-aikaista, 3 siviilipalvelusvelvollista), nämä henkilöt työskentelevät Keskustoimistossa, Otaniemen palvelupisteessä, Arkistossa, Arabianrannan toimistossa ja Aatteella; lisäksi Töölön palvelupisteellä on töissä joukko talousjohtajan rekrytoimia osa-aikaisia henkilöitä. Tällä hetkellä henkilöstön ”palvelusaika” vaihtelee viikosta 47 vuoteen – pisimpään ylioppilaskunnassa työskennellyttä Tuula Ilmestä Otakaaren palvelupisteellä muistettiin ison toimijajoukon voimin viime torstaina 47 ilmapallolla kuluneista mainioista vuosista.

Keskustoimiston porukalla on nopein vaihtuvuus, joka on erityinen haaste mutta myös mahdollisuus toiminnan järjestämisessä – jatkuva perehdyttäminen vie organisaation resursseja, mutta uusien henkiöiden mukanaan tuomat uudet ideat ja uusi into ajaa opiskelijoiden etua vahvistaa ylioppilaskunnalle ominaista luonnetta jatkuvasta uudistumisesta ja oman toimintansa kyseenalaistamisesta. AYY:lle on myös ominaista – ja ehkä jopa erityistä Suomen ylioppilaskuntakentässä – suhteellisen laaja kirjo opintotaustoissa: ylioppilaskunnassa on töissä asiantuntijoita ja tuottajia mm. Aalto-yliopistosta, Helsingin yliopistosta, Turun yliopistosta, Jyväskylän yliopistosta ja Sibelius-Akatemiasta.

Miten ylioppilaskunta sitten rekrytoi? Voisi sanoa, että aikamoinen rutiini alkaa jo löytyä ja vanhat hyvin tehdyt pohjat ovat ystäviä. Kun tulee tieto jonkin paikan avautumisesta käydään ensin keskustelu hallituksessa ja sektorilla mikä on henkilöstön tarve ja millaista osaamista tällä kertaa ylioppilaskunta tarvitsee. Tämän jälkeen hallitus ”julistaa” toimen avoimeksi ja pääsihteeri ja sektori laativat hakuilmoituksen, joka julkaistaan ylioppilaskunnan omilla foorumeilla ja useimmiten myös ulkopuolisissa palveluissa kuten mol.fi:ssä ja Aalto Career webissä.

Hakuilmoituksessa yleensä annetaan yhteystiedot, keneltä voi kysellä lisätietoa avoimesta paikasta ja tätä mahdollisuutta potentiaaliset hakijat jonkin verran käyttävätkin. Toimistolla yleinen kysymys pääsihteerille haun ollessa auki, on: ”Onko jo paljon hakemuksia?” Havaitsemani piirre näissä tehtävissä kuitenkin on, että valtaosa hakemuksista tulee viimeisen hakuvuorokauden aikana… Haun päätyttyä pääsihteeri ja sektorin hallitusvastaavasta ja kolmannesta henkilöstä (hallituksen jäsen tai mahdollisesti toimensa jättävä asiantuntija) käy läpi hakemukset ja päättää haastatteluun kutsuttavista, joita on yleensä neljästä kuuteen.

Haastattelujen jälkeen pääsihteeri vie palkkauksen hallituksen päätettäväksi haastattelukokoonpanon esityksen mukaisena. Tähän asti tällainen kolmen hengen kokoonpano on päässyt hyvin yksimielisyyteen siitä, kuka olisi kokonaisarviointiin perustuen mainio valinta uudeksi lisäksi ylioppilaskunnan työyhteisöön. Olen AYY:n olemassa olon aikana johtanut n. 20 rekrytointia, joihin on tullut yhteensä 250 hakemusta. Ylipäänsä voisi todeta, että verrattuna esimerkiksi Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskuntaan on hakijoiden määrässä ja kokemuksen monipuolisuudessa ollut selvä kasvu – johtuneeko siitä, että voimme ratsastaa vielä Aallon uudistuvalla maineella?

Siviilipalvelusvelvollisia on ylioppilaskunnalla tällä hetkellä kolme – IT-tukihenkilö, AD ja kiinteistöapulainen. Myös sivareita on Aalto-aikana saatu jouhevasti. Toisin kuin työsuhteisilla henkilöillä on haku siviilipalveluksen suorittamiseen ”koko ajan auki” eli pääsihteeriin voi olla yhteydessä siviilipalveluksensa suorittamisesta milloin tahansa, ainoat rajoitteet ovat, että käytännöllisistä syistä mahdollinen aloitusaika riippuu siitä, milloin edellinen siviilipalvelusvelvollinen lopettaa palveluksensa ylioppilaskunnassa. Siviilipalvelusvelvollisten valinnassa pääsihteeri ja sektorin työntekijä haastattelevat hakijan ja mikäli tämä vaikuttaa tehtävään sopivalta voidaan paperit tehdä varsin nopeastikin.

Seuraava rekrytointi onkin edunvalvonta-asiantuntijan opintovapaan sijaisen valinta – haku aukeaa näinä päivinä.

Teemu Halme
pääsihteeri

Sosiaalipoliittisella sektorilla on ollut kiireinen viikko. Syksyn alusta asti puhututtanut AYY:n perustulokanta nuijittiin edustajiston kokouksessa tiistaina 2.10. Hallitusvastaava Katin ja edunvalvonta-asiantuntija Lotan valmistelemaan hallituksen pohjaesitykseen lisättiin reunaehto sosiaaliturvan kustannusten nousemattomuudesta – muuten edustajisto oli valmis kannattamaan perustuloa yksimielisesti. Päätöksestä julkaistu tiedote on herättänyt paikoin kiivastakin keskustelua jäsenistössä, mutta sektori haluaa kiittää edustajistoa viisaasta päätöksestä opiskelijatoimeentulon paremman tulevaisuuden puolesta.
 
Liikuntaan ja opiskelijaterveyteen sekä -hyvinvointiin liittyviin asioihin keskittyneet Heidi ja hallitusvastaava Kati ovat kuluttaneet aikaa mm. Arabian kampuksen sisäilmaan liittyvien ongelmien ratkaisemiseen yhteistyössä Tokyo ry:n kanssa. Edunvalvontapuolella kuormittanut Opiskelijoiden liikuntaliiton liittokokoukseen valmistautuminen löytää vastapainoa monipuolisista tapahtumista, joista loisteliaana esimerkkinä Aalto-Liikkeen 4.10. järjestämä ”Taistelu Otaniemen herruudesta” -lasersota, joka tavoitti lähes 160 aaltolaista.
 
Perjantaina 5.10. kokoustettiin AYY:n alkuunpaneman Opiskelukyky-kurssin tiimoilta. Tarkoitus olisi saada opiskelukyvyn osa-alueita tukeva kahden opintopisteen kurssi pilotoitavaksi yhteen Aallon korkeakouluista. Miten sinun opiskelukykysi voi?
 
Hyvää vointia sateesta huolimatta toivotteleepi,

Kati, Heidi ja Lotta

”Hyvät matkustajat, olemme laskeutuneet Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Pyydämme teitä…” sanoi kuulutus. Vaan eipä siinä mitään, mihin on päätynyt – tärkeintä on kuulemma se lähdön ja perille saapumisen välinen aika!

Tässä tapauksessa lähtö oli tapahtunut samaiselta Helsinki-Vantaan lentoasemalta, eli olin ns. ’käynyt lenkillä’. Lontoossa. Ilman merkintää Heiaheiaan tai muuhunkaan urheilumediaan. Ja se, miksi myyntikoordinaattori päätyy Helsinkiin Lontoosta lähteneellä lennolla, on erinäisten sattumusten sarja. Aikajärjestyksessä ensimmäinen niistä oli päätyminen myyntikoordinaattoriksi (jäljempänä Myyntikoordinaattori) AYY:lle.

Aikansa Aalto ECONissa (nyk. BIZ, ent. HSE (ent. HKKK)) opiskeltuaan, päätti Myyntikoordinaattori varustautua väistämättömään valmistumiseensa etsiytymällä paremmin tulevaa tutkintoaan vastaavaan tehtävään – olihan Helsinki-Vantaalla tullut oltua töissä jo useamman vuotta rivimyyjänä, ja ammatillinen kehittyminenkin alkoi jo kutittaa kantapäissä. Kaikeksi onneksi Myyntikoordinaattori osui juuri oikeaan aikaan joulukuussa 2011 AYY:n verkkosivuille ja sieltä bongaamaan ilmoituksen avoimesta työpaikasta. Lyhyenä tarinana: ”Wha-bam!” ja niin sitä oltiin Otaniemessä haistelemassa paikallista ilmaa; olivat paikalliset kehuneet hengitysilman olevan erityisen sosiaalista kanssakäyntiä edistävää.

Toinen sattumus lienee ollut edellä mainitun sosiaalisen näkökulman henkilökohtainen toteaminen; jos lentokentälläkin oltiin toki oltu töissä yhdessä, niin Otaniemessä vietettiin itsenäisyyspäivääkin lomana, kaikki kerralla! Ja sitten oli kaikenlaisia kokouksia, joissa keskusteltiin ja vähän valmistauduttiin tulevaan vuoteen – ja kaikki tuntuivat tuntevan toisensa. Paitsi Myyntikoordinaattori, joka ei ollut juuri Otaniemen Onnelaan (ei-SK) tai sen kanta-asujiin ennen juurikaan törmännyt.

Kolmas sattumus oli varmastikin se, kun Myyntikoordinaattori vuodenvaihteen jälkeen huomasi lähes koko toimistoväen vaihtuneen ympäriltään. Neuvokkaana kaverina Mikkelistä hän ei toki hämääntynyt asiasta, vaan päätti ottaa selvää asioista ja ihmisistä – tai ainakin hallituksen yrityssuhdevastaavasta. Seurasi hallitusmökkejä ja huonoja vitsejä, mutta niistäkin selvittiin. Selviäminen ylipäätään tuntui välillä olevan aikalailla sattuman kauppaa, mutta tätähän myynti-ihmisen työ kaikkien huhujen mukaan on! Kun kaikenlaista selviämistä oli kuitenkin nähty puolisen vuotta, selvisi Myyntikoordinaattori ulos Runeberginkatu 14:stä mukanaan erinäinen nippu papereita, jotka – toisin kuin merkit olivat antaneet uskoa – todistivat Myyntikoordinaattorin olevan varsin hyväksyttävää tasoa akateemisessa oppimisessa.

Meni kesä ja muiden lomat, tuli syksy. Syksyllä tapahtuu kaikenlaista, uusien opiskelijoiden orientaatiosta vanhempien opiskelijoiden fuksiorientaatioon ja mitä näitä nyt on. Tänä syksyllä tapahtui myös Aalto-alumnien ensimmäinen kansainvälinen alumnimatka ikinä, suuntanaan Lontoo, ja Myyntikoordinaattori – tuoreena Alumnina, kuinkas muuten –päätyi osallistumaan tälle matkalle, jälleen varsin sattumalta. Ensisijaisena tavoitteena oli luonnollisesti kartoittaa paitsi paikallisten huippukoulujen varainhankintamallia ja mahdollisuuksien mukaan soveltaa niitä omassa työssä, mutta samalla matka tarjosi merkittävän mahdollisuuden saada ensikäden tietoa siitä, mihin kaikkialle Aalto-yliopistosta ja sen edeltäjäyliopistoista on aiemmin päädytty, ja mitä mahdollisuuksia se tarkoittaa tuleville Aalto-polville. Eikä se koskaan koordinaattorin myyntiä haittaa, jos matkoilta onnistuu löytämään uusia kontakteja yritysmaailmaan!

Näiden kuuden sattumuksen ohella viimeiset 9½ kuukautta ovat olleet täynnä tapahtumia, puhelinkeskusteluja, tapaamisia, kokouksia, tapaamisia, puheluita sekä ennen kaikkea henkilökohtaista kehittymistä…jos ehkä hallituksen yrityssuhdevastaavasta en vieläkään ole saanut otettua täyttä selvää.

Nykyisin voin vain hymyillä, kun asiaan perehtymättömät ihmiset olettavat ylioppilaskuntatoiminnan olevan vapaaehtoisten harrastelua – AYY:ssä vapaaehtoisetkaan eivät ole harrastelijoita, vaan oman tehtävänsä tosissaan (muttei liian vakavasti) ottavia tekijöitä. Vastaavasti, oman tehtävänsä hyvinkin vakavasti ottavia toimijoita löytyy AYY:n (koulutus)poliittiselta sektorilta, joka päräyttää oman oksansa silppuriin ensi viikolla!

Terveisin täältä Lämppärin ahjosta,

Myyntikoordinaattori

P.S. Käykö Teille tapaaminen paremmin maanantaiaamuna, vai toimiiko torstai-iltapäivä paremmin?