Lukukausimaksukokeilu, pelot ja toiveet

01.6.2011, riitunuutinen

(Scroll down for English translation)

 

Kuten toivottavasti useimmat opiskelijat ovat jo kuulleet, Aallossa alkaa ensi syksynä EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksukokeilu. Kyseessä on eduskunnan päätöksellä aloitettu kansallinen kokeilu, joka kestää vuoteen 2014 saakka. Aallosta mukaan on liitetty kymmenen englanninkielistä maisteriohjelmaa, joissa kaikissa peritään 8000 euron suuruisia lukuvuosimaksuja. Maksuja kompensoidaan stipendeillä. Jos maksullisuus vakiinnutetaan, se laajenee todennäköisesti koskemaan kaikkia englanninkielisiä maisteriohjelmia.

 

Maksukokeilu on ollut kiivaan poliittisen väännön aihe. Opiskelijaliike on suhtautunut ja suhtautuu maksukokeiluun hyvin skeptisesti, sillä siihen liittyy monia vakavia uhkakuvia. Suhtautuminen kokeiluun jakaa myös puoluekenttää. Nyt kun tämän vuoden hakijamääristä on saatu jo tietoa, on hyvä hetki tehdä väliarvio siitä, näyttävätkö pelot yhä aiheellisilta ja kokeiluun ladatut odotukset realistisilta. Luonnollisesti kuva tarkentuu vielä kokeilun edetessä ja AYY seuraa edelleen kehitystä tarkasti.

Toteutuvatko pelot?

1. Hakijamäärät putoavat ja kansainvälistyminen tyssää.

 

Ehkä vähän. Kokeilu koskettaa vain pientä joukkoa opiskelijoita. Maksullisiin ohjelmiin on hyväksytty tänä vuonna 81 EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevaa. Niissä ohjelmissa, joissa maksuja peritään, EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten hakijoiden määrät ovat laskeneet jonkin verran. Erityisesti teknillisellä alalla, jossa on paljon varsinkin aasialaistaustaisia tutkinto-opiskelijoita, pudotus oli selvä: -39 prosenttia, jos ei huomioida tänä vuonna alkavaa Mechanical engineering -ohjelmaa. Kauppatieteellisellä ja taideteollisella puolella pudotus ei ollut havaittava; monissa ohjelmissa oli jopa merkittävää hakijamäärän kasvua.

 

Asiaan vaikuttaa se, että Aalto tarjoaa suurelle osalle opiskelijoista stipendejä. Noin kymmenelle prosentille hakijoista myönnetään 8000 euron lukuvuosimaksut sekä toiset 8000 euroa vuodessa elinkustannuksia kattava stipendi. Heidän tilanteensa siis paranee aiempaan nähden. Noin neljäsosa saa lukukausimaksut kattavan stipendin, kolmannes saa puolet maksuista kattavan stipendin ja viimeinen kolmannes ei saa stipendiä lainkaan. Tänä vuonna 81% hyväksytyistä hakijoista sai jonkin stipendin.

 

On selvästi havaittavissa, että ilman stipendiä jääneet tai pienemmän stipendin saaneet ovat jättäneet tänä keväänä paikkansa vastaanottamatta useammin kuin ne, joiden stipendi kattaa maksut ja ehkä myös elinkustannukset. Kokonaan ilman stipendiä jääneistä paikkansa on vahvistanut 4 ja jättänyt vahvistamatta 11. Ilman muhkeita stipendejä hakijamäärät olisivat siis varmasti pudonneet paljon selvemmin.

2. Maksavat saavat parempaa palvelua: syntyy jako A- ja B-luokan opiskelijoihin.

 

Kyllä, jossain määrin. Maksavat opiskelijat (sisältäen ne, jotka saivat stipendin) esimerkiksi saavat maahan tullessaan suomen intensiivikurssin, jota ei ole tarjolla muille. Ennustan että jatkossa tulemme näkemään paljon lisää tällaisia pieniä eroja palvelutasossa. Lisäksi maksullisten ohjelmien opetuksen laadun kehittämiseen on kohdennettu kuhunkin 25 000 euroa ylimääräistä rahaa, josta tietenkin hyötyvät myös samassa ohjelmassa opiskelevat suomalaiset ja muut EU- ja ETA-maiden opiskelijat.

3. Maksut estävät vähävaraisia lahjakkuuksia hakeutumasta Aaltoon.

 

Kyllä, osaa heistä. Aaltoon valitaan kv-opiskelijoita opintomenestyksen ja erilaisten testien perusteella. He kaikki siis täyttävät vaaditut akateemiset kriteerit. Stipendit jaetaan samoilla kriteereillä parhaille. On siis selvää, että sisään valituista ne, jotka eivät saa stipendiä, valikoituvat pitkälti sen perusteella, kuinka paljon 8000 euron lasku kirpaisee.

 

AYY esitti viime vuonna Aallolle oman tarveharkintaisen stipendimallinsa, jossa stipendit kohdennettaisiin niille sisään valituille opiskelijoille, jotka osoittavat, ettei heillä ole varaa maksaa maksuja. Näin koko opiskelijajoukko valikoituisi osaamisensa perusteella, eikä varattomuus estäisi heitä ottamasta opiskelupaikkaa vastaan. Vastaava järjestelmä on laajassa käytössä muun muassa Yhdysvalloissa ja Britanniassa ja muun muassa Turun yliopisto aikoo testata sitä. Aalto ei ole toistaiseksi halunnut ottaa tarveharkintaista järjestelmää käyttöön vedoten muun muassa järjestelmän hallinnolle aiheuttamaan lisätyöhön ja kokeiluvaiheen kiireeseen.

 

On hyvä muistaa, että aiemminkaan Aaltoon eivät ole tulleet ne aivan köyhimmät kehitysmaiden asukkaat, sillä maisteriohjelmiin on vaadittu pohjakoulutus, joka edellyttää aiempia investointeja koulutukseen. Maksuttomuus on kuitenkin ollut kyselytutkimuksissa yksi kolmesta merkittävimmästä syystä hakeutua Suomeen opiskelemaan. AYY teettää ensi vuoden aikana tutkimuksen, jossa kerätään vertailutietoa maksavien ja ei-maksavien opiskelijoiden taustoista.

4. Porttiteoria: pian myös suomalaisille tulee lukukausimaksut ja mahdollisuuksien tasa-arvo on mennyttä.

 

Suunta ainakin on selvä. Moni koulutusjärjestelmän sisällä vaikuttava henkilö pitää maksukokeilua harjoitusvaiheena maksujen laajemmalle käyttöönotolle. Maksullisuus tuo korkeakoulujärjestelmään paljon uusia piirteitä, jotka muuttavat opiskelijoiden roolia akateemisen yhteisön jäsenistä asiakkaiksi. Yliopistot joutuvat brändäämään itseään ja panostamaan markkinointiin ja oheispalveluihin. Ne joutuvat muovaamaan tarjontaansa kansainvälisten koulutusmarkkinoiden kysyntää vastaavaksi. Muutos on suuri, ja tasoittaa tietä suomalaisten maksuille.

 

Esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama maksukokeilun seurantaryhmä kertoi väliraportissaan, että monet korkeakoulut perustelivat mukaanlähtöään sillä, että he pääsevät näin harjoittelemaan maksuja ennen laajempaa käyttöönottoa. Moni myös odottaa maksujen tuovan korkeakouluille lisää tuloja. Useimmille kokeilua läheltä seuraaville on kuitenkin selvää, että maksut tuovat mukanaan niin paljon uusia kuluja, että maksullisuuden avulla on erittäin vaikea päästä voitolle, ellei niitä oteta käyttöön paljon nykyistä laajemmalla volyymillä.

Entäs ne toiveet?

1. Maksukokeilu parantaa laatua.

 

Ehkä. Korkeakoulut näyttävät panostavan aivan uudella tavalla kv-palveluidensa ja houkuttelevuutensa parantamiseen maksukokeilun patistamina. Aallon maksullisiin ohjelmiin kohdistamat lisärahat käytetään muun muassa opettajien kielitaidon ja kulttuurienvälisen pedagogiikan parantamiseen. Kaikki opiskelijat hyötynevät paremmasta englanninkielisestä opetuksesta. Lisäksi opiskelijaliikkeen pitkään ajama kv-opiskelijoiden ryhmävakuutushanke sai viime vuonna vihdoinkin tuulta purjeisiin, ensin Aallossa ja sitten koko maassa, mahdollisesti siksi, että sairausvakuutuksiin liittyvät ongelmat olisivat voineet karkottaa maksavia asiakkaita.

 

Toisaalta opiskelijat ovat yritysmäisemmin toimivassa yliopistossa pikemminkin asiakkaita kuin tasaveroisia akateemisen yhteisön jäseniä. He voivat äänestää lompakollaan, mutta heidän toiveensa ja vaatimuksensa arvioidaan ennen kaikkea hyötyjä ja hintaa punniten.

2. Maksuilla paikataan korkeakoulujen rahapulaa.

 

Ei. Lukukausimaksut tuovat Aallolle paljon uusia kustannuksia: stipendit sekä lisäpanostukset markkinointiin ja oheispalveluihin vaativat paljon panostuksia. Kv-opiskelijoiden odotukset erityisesti oheispalvelujen suhteen nousevat huomattavasti maksujen myötä. Kokeiluvaiheessa Aalto ottaa rahallisesti hieman takkiin.

 

Opiskelupaikkansa tähän mennessä vahvistaneet 53 opiskelijaa maksavat ensi lukuvuonna lukukausimaksuja 424 000 €. Siitä stipendeihin kuluu saman tien 388 000 €, jonka jälkeen jäljelle jää 36 000 €. Tämä summa kuluu lähinnä sairausvakuutusten ja kielikurssin kustannuksiin. Lisäksi rahaa käytetään maksullisten ohjelmien tason parantamiseen (250 000 €), markkinointiin, palveluiden parantamiseen ja maksujen hallinnointiin, jolloin saldo painuu miinukselle.

 

On vaikea ennustaa, voisiko taseen saada positiiviseksi laajentamalla kokeilun volyymiä ja parantamalla markkinointia ja Aallon mainetta. Aallon vuosibudjetti liikkuu 350 ja 400 miljoonan välillä, joten koko asialla on Aallon taloudelle häviävän pieni merkitys. Aallon niille toimijoille, joiden kanssa olen keskustellut, kyse tuntuu olevan ensisijaisesti brändin kohentamisesta eikä taloudellisen voiton tekemisestä: koulutusta arvellaan arvostettavan enemmän, kun siinä on hintalappu – mieluiten suuri.

3. Maksuilla paikataan Suomen kestävyysvajetta.

 

Ei. Suomen talouden kokonaisedun kannalta suurimmat pikavoitot ovat saatavissa kv-opiskelijoiden työllistymiseen panostamalla. He ovat juuri sitä koulutettua, parhaassa iässä olevaa ja sopeutuvaista työvoimaa, jota eläköitymisbuumista kärsivässä Suomessa tarvittaisiin. Heidän kielikoulutukseensa, työelämätietouteensa ja urapalveluihinsa kuitenkin panostetaan aivan liian vähän. Valmistumisen jälkeen heillä on kuusi kuukautta aikaa hakea Suomesta töitä. Jos he eivät onnistu, heidän oleskelulupansa umpeutuu. Tutkitusti noin 60 % kv-opiskelijoista olisi valmis jäämään Suomeen töihin ainakin joksikin aikaa, jos he löytäisivät työpaikan, mutta vain noin joka kymmenes onnistuu tässä.*

 

Kv-opiskelijoiden lukukausimaksuilla taas Suomeen ei saada merkittävää määrää rahaa, kuten edellisestä kohdasta käy ilmi. Vaikka saldo nousisikin myöhemmin korkeakouluille positiiviseksi, kyse on taskurahoista verrattuna korkeakoulujen budjetteihin – jopa siinä tapauksessa että kokeilun laajuus kymmenkertaistuisi nykyisestä.

 

Hanna Sauli

AYY:n kv-asiantuntija

 

*) Korjaus: myöhemmät tilastokeskuksen lukuihin perustuvat CIMOn selvitykset osoittavat, että vuonna 2009 valmistuneista kv-opiskelijoista oli vuotta myöhemmin työllistynyt Suomeen 50,6 %. Tässä siteerattu luku 10% on peräisin Talouselämä-lehden numerosta 28/2010, mutta se on siis joko vanhentunut tai alunperinkin paikkansapitämätön. Silti pitää edelleen paikkansa, että kv-opiskelijoiden työllistymisen eteen voitaisiin tehdä paljon nykyistä enemmän. -HS 15.3.2013

==

 

Tuition fee experiment, fears and expectations

 

Translation

 

As most of the students have hopefully already heard, Aalto will introduce a tuition fee experiment for students coming from outside the EU and EEA countries next autumn. This is a national experiment introduced by the decision of the Parliament lasting until 2014. Aalto has joined the experiment with ten English Master’s programmes which all charge tuition fees of 8000 euro per academic year. The fees are compensated with scholarships. If the fees are established, tuition fees will probably expand to cover all English Master’s programmes.

 

The tuition fee experiment has been the subject of intense political debate. The student movement has been, and still is, very sceptical about the tuition fee experiment as it poses many serious threats. An attitude towards the experiment also divides political parties. Now that we have already received information on the number of applicants this year, it is good to make a mid-term assessment about whether the fears are justified and expectations realistic. Naturally, we will get a more accurate picture as the experiment progresses, and AYY will continue to follow the development closely.

Will the fears become true?

1. The number of applicants drops and internationalisation reduces.

 

Maybe a little. The experiment only affects a small number of students. This year, 81 students coming from outside the EU and EEA countries have been accepted to these chargeable programmes. In these chargeable programmes, the number of applicants from those countries has somewhat decreased. The decrease was evident in technical fields which have plenty of graduate students with an Asian background: -39 per cent, if we do not take into account Mechanical Engineering programme starting this year. In economics and the arts, the decrease was not noticeable; many programmes even had a significant increase in the number of applicants.

 

Aalto offers scholarships to the majority of students, which affects the matter. Approximately ten per cent of the applicants are granted a scholarship which covers tuition fees of 8000 euro and another 8000 euro covering the cost of living per year. Therefore, their situation is improved compared to the previous situation. About one quarter receive a scholarship covering tuition fees, one-third receive a scholarship covering half of the fees and the remaining third do not receive a scholarship at all. This year, 81 % of the accepted applicants received a scholarship.

 

Those who were not granted the scholarship or were granted a smaller scholarship did not accept their study place this spring as often as those whose scholarship covered the fees and possibly the cost of living as well. From those who did not receive a scholarship, 4 have confirmed their study place whereas 11 have not confirmed it. Without the hefty scholarships, the number of applicants would have certainly decreased much more clearly.

2. Better service for the paying students: division into A and B class students.

 

Yes, to some extent. Paying students (including those who received a scholarship) are entitled to an intensive Finnish course upon entry, which is not available to others. I predict that we will see many more such minor differences in the service level in the future. In addition, extra funds of 25,000 euro are targeted to develop the quality of teaching in each chargeable programme. Finnish students and other students from EU and EEA countries who study in the same programme will naturally also benefit of this.

3. Fees deter the poor but talented from applying for Aalto.

 

Yes, some of them. Aalto selects international students based on their academic achievement and various tests. Therefore, they all meet the required academic criteria. Scholarships are granted for the best students under the same criteria. Thus out of the accepted students, those who are not granted the scholarship are less likely to arrive to Aalto if the 8,000 euro fee hits their economy heavily.

 

Last year, AYY presented to Aalto its own means-based scholarship model, where scholarships would be targeted to those accepted students who prove that they cannot afford to pay the fees. In this way, the whole student group would be selected on the basis of their skills, and the lack of means would not prevent them from accepting a place of study. A similar system is widely used in the United States and Britain, for example, and the University of Turku will also try out the system. So far, Aalto has not wanted to introduce the means-based system, appealing to additional administrative work caused by the system and the busy schedule of the experiment phase, among other things.

 

It is good to remember that the poorest inhabitants of developing countries have never been likely to come to study at Aalto since previous education is a precondition for the Master’s programmes and this requires investments in education. According to surveys, however, free education has been one of the three most significant reasons to apply for studies in Finland. Next year, AYY will commission a survey which gathers comparable information on the background of the paying and non-paying students.

4. Gateway theory: tuition fees will soon apply to Finns as well and the equality of opportunities will be gone.

 

At least the direction is evident. Many persons who are active within the education system regard the tuition fee experiment as a trial phase for a more extensive implementation of the fees. The fees bring many new features to the higher education system, which change the role of students from being the members of the academic community to being customers. Universities will have to brand themselves and invest in marketing and additional services. They have to modify their selection to respond to the demand in the international education market. The change is significant and paves the way for the fees of Finnish students.

 

The monitoring group set by the Ministry for Education and Culture, for example, said in its interim report that many universities justified their participation by the fact that they can practice the fee system before their more extensive introduction. Many also expect that the fees bring more revenue to universities. For most of those following the experiment closely, it is clear that the fees will bring so many new costs that it  is very difficult to make profit, unless the fees are introduced in a much larger volume than in the current situation.

What about the expectations?

1. Tuition fee experiment improves quality.

 

Maybe. Higher education institutions seem to invest in a completely new way in the improvement of their international services and attractiveness pushed by the tuition fee experiment. Additional funds targeted to Aalto’s chargeable programmes are used to improve teachers’ language skills and intercultural pedagogy, among other things. All students will likely benefit from better English teaching. In addition, the group insurance project of international students pursued for a long time by the student movement finally got wind in its sails, first at Aalto and then in the whole country, possibly because health insurance-related problems could have driven away paying customers.

 

On the other hand, students are more like customers than equal members of the academic community at a university that operates in a business-like manner. Students can vote with their wallets but their wishes and requirements are evaluated, above all, by weighing the benefits and costs.

2. Fees are used to patch the lack of funds at universities.

 

No. Tuition fees bring plenty of new costs for Aalto: scholarships and additional investments in marketing and additional services require significant investments. International students’ expectations in terms of additional services, in particular, will rise significantly due to the fees. In the experiment phase, Aalto will have some financial loss.

 

Next academic year, the 53 students who have so far accepted their place at Aalto will pay €424,000 of tuition fees. Of this amount, €388,000 are immediately spent on scholarships, after which there will be left €36,000. Most of this amount is spent on health insurance and language course costs. In addition, money is spent on improving the quality of chargeable programmes (€250,000), marketing, improvement of services, and the administration of fees, which altogether makes the balance negative.

 

It is difficult to predict whether the balance could be made positive by extending the volume of the experiment or improving the marketing and Aalto’s reputation. The annual budget of Aalto is between 350 and 400 million euro, so the whole matter has minor significance for Aalto’s finances. For those people at Aalto with whom I have discussed, this seems to be primarily a matter of improving the brand and not making financial profit: it is believed that education is appreciated more when it has a price tag on it – preferably a big one.

3. Fees are used for patching the sustainability gap of Finland.

 

No. In terms of the overall economic interests of Finland, the largest profits are available by investing in the employment of international students. They are precisely the trained and adaptable workforce at the best age who are needed in Finland affected by the retirement boom. However, not enough is invested in their language training, working life knowledge and career services. After their graduation, international students have six months to apply for work in Finland. If they fail, their residence permit expires. Studies show that approximately 60 % of international students would be willing to stay in Finland to work at least for some period of time if they found a job, but only about one tenth succeed in this.*

 

International students’ tuition fees will not produce a significant amount of money to Finland, as shown in the above section. If the balance somehow turned positive for higher education institutions in the future, it would still be pocket money compared to their budgets – even if the volume of the experiment was made ten times larger than it is now.

 

Hanna Sauli

AYY’s Specialist for International Affairs

 

*) Correction: later statistics by CIMO based on data from Statistics Finland show that 50,6 % of the international students graduated in 2009 were working in Finland one year later. The figure cited here is from the issue 28/2010 of the Talouselämä-magazine and appears to be incorrect or outdated. The point is still valid, however: a lot more could be done to improve international students’ employability. -HS 15.3.2013

SELL 2011 Liettuassa

26.5.2011,

12. 5 aamulla kokoontui Aallon, Helsingin yliopiston, Metropolian ammattikorkeakoulun sekä Opiskelijoiden liikuntaliiton että Suomen ylioppilaskuntien liiton urheilijat ja delegaatit satamaan. Matka oli alkamassa kohti Kaunasia, Liettuaa, jossa järjestettiin vuoden 2011 SELL-kilpailut. Pitkä bussimatka Baltian maiden läpi sujui yllättävän näppärästi molempiin suuntiin loistavassa seurassa. Paluumatkaa ei todellakaan haitannut Suomen loistava menestys MM-kisoissa. Finaalia varten otettiin luonnollisesti ylimääräinen pysähdys Riikaan, jossa paikallisessa kuppilassa noin 100 suomalaista kannusti ruotsalaiset kumoon.

SELL-kisat itsessään sujuivat myös hienosti. Kisamenestys Aallon urheilijoilla olisi voinut olla hieman parempi, mutta tärkeintä oli että kaikilla tuntui olevan mielettömän hauskaa. Naisten minifudisjoukkue tuli sarjassaan kolmanneksi mikä oli hieno suoritus! Onnea naisten joukkueelle!

Urheilusuoritusten seuraamisen ohella mieleen jäi kilpailun avajaiset, jotka olivat todella vaikuttavaa katseltavaa. Ensi vuoden kisat ovat Aalto-yliopiston urheiluseuran sekä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan järjestämät, joten avajaisten saaminen yhtä juhlaviksi tulee olemaan varmasti haaste. Myöskin perinteiset kisa-bileet urheilijoiden kesken jäivät mieleen.

Kiitos kaikille osallistujille! Ja toivottavasti ensi vuoden kisoihin saadaan paljon Aallon urheilijoita liikkeelle osallistumaan kisoihin joko urheilijoina tai vapaaehtoisina 🙂

Alla Aallon koripallojoukkueen kapteenin, Jouko Heiskasen, kirjoittama blogi SELL kisoista:

Mavericks hoiti Lakersin, Suomi voitti MM-kultaa, ja PUS… pelasi SELL-kisoissa.

Jokavuotiset Baltion yliopistojen väliset urheilukisat käytiin 12.5.-15.5. Liettuan Kaunasissa. Olemme osallistuneet kisoihin vuodesta 2008 lähtien, jolloin kisat olivat Otaniemessä. Matka jatkui vuonna 2009 Latvian Jelgavaan ja 2010 Viron Tarttoon. Tänä vuonna 10 eri lajia käsittävät kisat pidettiin neljännessä järjestäjämaassa, Liettuassa.

Baltian maiden harrastajamääristä johtuen koripallo on ollut kisojen kovatasoisimpia lajeja: viime vuonna kisoissa nähtiin mm. Zalgiris Kaunasissa Euroliigaa pelaava Mindaugas Kuzminskas. Lisäksi kisat pari vuotta putkeen voittanut liettualainen Vytautas Magnus University kävi viime kesänä vaatimattomasti voittamassa yliopistojen Euroopan mestaruuden.

Lähdimme kisoihin hiukan kaudesta poikenneella rosterilla, vaikka n:nen vuoden opiskelijatkin hyväksyttiin kisoihin. Mukana olivat kauden runkopelaajista Jokke, Markus, Olavi, Tero ja Vito, loppukaudesta harjoitusrinkiin liittynyt Henri Laakso, kaudella Keravalla 1-divaria pelannut ex-PUS Antti Heiskanen, sekä ulkopuolisena apuna Teekkarisarjasta tuttu Tuomas Seppälä. Lisäksi koutsiksi mukaan lähti nilkkavaivainen Jaakko.

Rosterissamme ei kuitenkaan ollut yhtään yli 190cm pitkää pelaajaa, joten emme oikeastaan lukeutuneet kisojen ennakkosuosikkeihin (aiemmilta vuosilta paras sijoituksemme on 4. sija ’08 kotikisoissa, sen jälkeen Elite Eightin ulkopuolella).

Lähtokohdat olivat siis melko haastavat. Omaan Arvydas ”224cm/135kg” Saboniksen koripallokoulussa pelattuun lohkoomme osuivat tänä vuonna liettualaiset Kaunas University of Technology ja �iauliai University, latvialainen University of Agriculture, ja venäläinen Novgorod State University. Lohko oli paperilla ”helppo”, sillä vältimme Vytautas Magnuksen lisäksi Liettuan ja Latvian Academy of Sport Educationit. No, Aalto Universityn huutomerkit eivät rinnassamme paljon painaneet, kun maanviljely-opiskelijat laittoivat alley-oopia alaspäin. 3 ensimmäistä peliä otimmekin melko reilusti takkiin, joten tavoitteena oli välillä vain välttää donkit antamalla viivan takana tilaa.

Viimeinen peli venäläisiä vastaan oli käytännössä ainoa voitettavissa oleva: joukkue asetti Jokelle tavoitteeksi 50-pisteen pelin, ja hän pysyikin siinä ensimmäiset 5 minuuttia, jolloin tilanne oli Jokke 8, Novgorod 2. Tämän jälkeen vauhti hyytyi, myös muulla joukkueella. Olimme häviöllä jo 18-33, kunnes Coach of the Beer -Jaakon aikalisä laittoi kuviomme uusiksi. Pallo liikkui, ero kapeni, ja vastustajilta loukkaantui muutama jätkä. 20 sek ennen loppua tilanne 32-33, ja PUS:lla pallo. Muutama ajo korille, ja pallo lopulta Jokelle, joka pudotti kolmosen viime sekunneilla. Venäläiset saivat vielä huonon heiton rautoihin, mutta PUS hoiti homman, 35-33, ja 20-henkinen Aalto-delegaatio tuuletti katsomossa. Kisojen tulokset löytyvät täältä.

Voiton jälkeen loppumatka sujui jostain syystä matkan aikana suosituksi nousseen biisin tahdissa. Apuna oli Aallon salibandyjoukkue, joka sarjan peruuntumisen vuoksi kävi kisojen minifudissarjassa ottamassa pannuun maalierolla 0-36. Pääsimme paluumatkalla nauttimaan erittäin innostuneesta latviankielisestä selostajasta Suomi-Ruotsi -lätkäfinaalissa. Onneksi YouTube välitti Mertarannan veivaukset Mikael ”Are you kidding” Granlundin suorituksista.

Tästä on siis hyvä jatkaa toukokuussa 2012 Otaniemessä järjestettäviin SELL-kisoihin. Kaunasin kisojen pelitilannekuvia on saatavissa juuri julkaisemassamme kuvagalleriassa.

Muistoja ja mahtavia kokemuksia – Kiitos Tongji on Tracks!

24.5.2011,

Useamman kuukauden suunnittelutyö niin Kiinan kuin Suomenkin päässä sai päätöksen 10.5 illalla kun noin 100 hengen seurue saapui Helsingin rautatieasemalle. Tuula Teeri, Kiinan suurlähettiläs, KYL, majoittajat sekä vapaaehtoiset ottivat tongjilaiset lämpimin sylein vastaan.

Tästä alkoi eeppinen viikko meille kiinalaisten vierailuun osallistuneille. Tongjilaiset olivat aloittaneet reissunsa jo hieman yli viikkoa aiemmin kun heidän junansa lähti liikkeelle Shanghaista. Juna Siperian lävitse Helsinkiin oli kuulemma mahtava kokemus, jota ei unohda ikinä. Junassa tongjilaiset mm. tekivät yrityscaseja ja muita koulutöitä sekä valmistautuivat Master of Arts –tapahtuman esitykseensä.

Seurueesta noin 75 oli opiskelijoita. Heillä, mukana olleilla proffilla sekä Tongjin yliopiston johdolla oli Suomessa osittain eriytetty ohjelma. Proffat olivat mm. tiiviissä pedagogisessa koulutuksessa yhdessä Aallon proffien kanssa.

Opiskelijoille oli myös suunniteltu mieletön ohjelma. Seuraavaksi muutamia poimintoja tapahtumista. Töölön, Arabian ja Otaniemen kampuskierroksiin sisältyi mm. KY-talon katolla pyörähtäminen, elokuvastudioissa ihmettely sekä Otaniemen soluasuntoihin tutustuminen. Kiinalaiset myös tutustuivat ja workshoppailivat Design Factoryllä, heittivät saapasta ja pelasivat fudista Alvarin Aukiolla, saunoivat paljon, tekivät kiinalaista ruokaa vapaaehtoisille yms. Osalla oli jopa aikaa käydä Ruotsissa asti pyörähtämässä.

16.5 alkanut viikko koostui lähinnä yritysvierailusta, joita tehtiin muun muassa Marimekolle, Metsolle,  Fiskarsille ja Arabialle. Yksi mieleenpainuvimmista päivistä oli kuitenkin luontoretki Repoveden luonnonpuistoon Kouvolaan. Siellä todella hienoissa maisemissa kiinalaiset pääsivät tutustumaan suomalaiseen luontoon vaeltaen noin 5 kilsaa ja soutaen ”viikinkihenkisellä” veneellä noin 4 kilsaa. Paikalliset oppaat olivat järjestäneet todella mukavan kierroksen, johon kuului myös nuotiolla valmistettu lohikeitto sekä muuta evästä. Varmasti eksoottista vieraillemme! Jo bussissa huomasi kuinka tärkeää luonnon näyttäminen heille oli sillä salamavalot välkkyivät ahkerasti jo bussin ikkunoiden läpi siirryttäessä metsätielle 🙂

Keskiviikko 18.5 oli sitten viimeinen päivä yhdessä. Ilta päättyi rentoon illallistilaisuuteen Kauppiksen ravintola Proffassa, jonne tongjilaiset ystävämme olivat valmistelleet mielettömiä esityksiä. Saimme mm. nauttia taikurishowsta, jossa täysin revitty sanomalehti palasi yhdellä heilautuksella täysin ehjään kuntoon 🙂  Illan päätteeksi muistoja ja lahjoja jaettiin puolin ja toisin, ja osa porukasta jatkoi vielä viimeisen illan kunniaksi suomalaiseen yöelämään!

Ei voi muuta sanoa kuin, että todella mieleenpainuva kokemus oli olla mukana, ja täytyy vain toivoa, että tällainen yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa niin Aallon ja Tongjin yliopiston kuin opiskelijoiden välillä!

Iso kiitos koko ohjelman pääarkkitehtina toimineelle Design Factoryn Sandralle sekä kaikille muille mukana härvänneille. Suuri kiitos myös majoittajille ja vapaaehtoisille, jotka halusivat uhrata omaa aikaansa tämän vierailun mahdollistamiseksi. Ilman heitä tämä ei olisi ollut mahdollista!

-Teemu

Reissussa pääkampuksilla!

23.5.2011,

Erityisasemayhdistysten* puheenjohtajien Neuvosto on kevään aikana kokoontunut jo useampaan otteeseen virallisissa merkeissä. Neuvostoa on nähty myös epävirallisemmissa tapahtumissa, kuten vapun alla sitsikisoissa ja tilakierroksella kampuksia kiertämässä.

Kuun alussa vierailimme yhteensä 13 yhdistyksen tiloissa eri puolella Aallon kampuksia Arabiassa, Kampissa ja Otaniemessä. Tapasimme aamukahvien merkeissä TOKYO:n toimiston vieressä sijaitsevassa Kipsarissa. Tästä matka jatkui kokoukseen KY-talolle ja sieltä eteenpäin Otaniemen kampukselle. Kierroksen kannalta päiväkin oli mitä mainion: aurinkoinen päivä yhdistettynä rauhalliseen liikuskeluluun ja yhdessä oloon oli mukavaa vastapainoa opiskelijoiden ongelmien kanssa painimiseen.

Viimeistään tällaisen kierroksen yhteydessä käy selväksi, että nykyinen kampusrakenne on todella haasteellinen minkäänlaisen järkevän työ- tai opiskelumatkailun kannalta. 45 minuutista reiluun tuntiin kestävä matka odotuksineen ja kävelyineen saattaa olla ruuhka-aikoina maksimissaan 1,5 tuntia. Myös Arabiasta Töölöön matka kestää 30 minuuttia. Myös Kauppakorkeakoulun päärakennukselta vanhan TKK:n päärakennukselle kestää 30 minuuttia. Kaikkien kampusten kiertäminen yhden päivän aikana kestää siis pelkkien siirtymien osalta lähes kolme tuntia. Tähän tietysti tulee lisäksi vielä matkat kotoa kampuksille, joka useilla kestää puolesta tunnista tuntiin päivässä.

Sekä eri metrokampusmalleissa että suuressa Otaniemessä on haasteensa. Myös metrolla matkustaminen tulevaisuudessa Otaniemen alueelta keskustaan tulee kestämään pelkän metromatkan lisäksi myös siirtymät ja odotukset. Pelkästään Otaniemi-Rautatientori -väliä verrattaessa samanmittaisella (12 min 1,2) matkalla Töölönlahden kaavaillulta kampustontilta Siilitielle (Alvar Aallon kuja 1 – Näätätie 20), saadaan Reittioppaasta 25 minuutin siirtymä aikaiseksi. Tämä toisen pään 400 metrin kävely kuvastaa hyvin tyypillistä Otaniemen kampusalueen siirtymää (ks. kuva).

Myös Otaniemen kampuksen sisällä kävellen matkaa taittaen välimatkoihin saa helposti kulumaan viisitoista minuuttia pelkästään eri rakennusten välillä. Useille opiskelijoille useiden rakennusten välillä suhaaminen onkin jo nykyisellään arkipäivää ja pahimmillaan siihen saattaa kulua reilu siivu päivittäisestä ajasta. Toki tämä voi olla myös tehokasta aikaa joko liikunnallisessa tai sosiaalisessa mielessä mutta silti, se on yksi tulevaisuuden kampusrakenteen haasteista. Kuinka laajan kampuksen sisällä palvelut ovat tasaisesti käytettävissä ja kuinka mutkattomasti ihmiset liikkuvat kampusalueen sisällä?

Täysin citykampukset ovat yksi vaihtoehto, jossa matkat saattaa olla lyhyempiä joko tiheämmän rakennuskannan tai paremman joukkoliikenneverkon vuoksi. Näissä kuitenkin myös kerroksissa seikkailu aiheuttaa oman haasteensa, jossa allekirjoittaneella ainakin aasialaisten yliopistojen kärkeä olevan vaihto-opintoyliopistoni The University of Hong Kongin 10-20 kerroksisten rakennusten hissiruuhkat ovat jääneet elävästi mieleen. Aallolle puolestaan haasteen tiivistämisessä aiheuttaa tekniikan alan nykyisellään laaja opetus- ja tutkimusvälineistö, joiden siirtäminen on kallista ja haasteellista. Pystyisikö Aalto rakentamaan tiiviimmän ja yhteiskuntaa läheisemmän kampuksen myös Otaniemeen aluetta tiivistämällä ja ympäröivää yhteiskuntaa alueelle houkuttelemalla?

Näihin visaisiin kysymyksiin haettiin jatkoa viime viikolla, kun allekirjoittanut kävi Harri Toivosen kanssa tutustumaan Lontoon eri yliopistojen kampuksiin. Katsellaan seuraavassa postissa, mitä sieltä oikein löytyi!

– Ville

*) Erityisasemayhdistykset, joita AYY:lla on yhteensä 19 kappaletta, muodostavat koko ylioppilaskunnan yhdistyskentän selkärangan. Nämä yhdistykset, 14 kiltaa, 1 osakunta, KY ry, Probba ja TOKYO ry sekä jatko-opiskelijayhdistys Aallonhuiput vastaavat mm. uusien opiskelijoiden vastaanotosta ja ovat myös vuosittain oikeutettuja suurempiin toiminta-avustuksiin.

3.5. vierailtiin seuraavissa paikoissa: TOKYO, KY, AYY, AK, SIK, Inkubio, KIK, Athene, Prodeko, AS, TiK, PJK, TF

Unelmista totta?

12.5.2011,

Kampuskeskustelu velloo. Otaniemi vai ei? Keskustassa, miten? Ei sentään ainakaan Tuusulaan?

Pelkkä paikan ympärillä junnaaminen on kyllästyttävää. AYY ottikin aiemmin tänä keväänä kantaa keskustelun fokukseen otsikolla ”Aallon kampus on muutakin kuin sijainti”.

Mitä sinun mielestäsi maailman parhaalta kampukselta pitäisi löytyä? Villitkin ideat voivat käydä toteen. Heitä vaikka kommentteihin! Tällä hetkellä käynnissä on neljä hieman eri näkövinkkeleistä pohtivaa kampustyöryhmää, joista kussakin on myös monipuolinen opiskelijaedustus. Lisäksi kukin korkeakoulu keskustelee omista tarpeistaan, ideoistaan ja unelmistaan tahoillaan.

Mitä sosiaalista tai vapaa-ajan toimintaa haluaisit kampuksella harrastaa? Minkälaisia oppimistiloja tarvitsemme nykypäivänä ja tulevaisuudessa? Miten voimme hyödyntää olemassaolevia tutkimustiloja, labroja, studioita, kirjastoja parhaalla mahdollisella tavalla? Miten kampus kommunikoi muun yhteiskunnan kanssa?

Työryhmissä on ollut mainio meininki: on selvää että kaikki yliopistoyhteisön jäsenet haluavat luoda uutta ja rakentaa kampuksesta kestävän, viihtyisän ja ennen kaikkea tarkoituksenmukaisen.

Taideteollisen korkeakoulun dekaani Helena kirjoittaa Aallon visioblogissa näin: ”Tarkoituksenmukaiset tilat eivät ole riippuvaisia maantieteellisestä sijainnista. Kaupunkien rajat eivät saisi olla esteenä – eivätkä ehkä kauaa olekaan, jos metropoli oikeasti syntyy. Metropoliin voisi nousta myös uudenlainen yliopistokaupunki.”

***

Tietysti sijainti on olennainen. Itsekin olen viettänyt pitkiä iltoja sitä pohtien. Ja juuri tästä uudenlaisesta yliopistokaupungista minäkin unelmoin.

Aalto on mielettömän hieno juttu. Nykyisellään siitä ei kuitenkaan oteta kaikkea iloa irti. Niille, jotka yrittävät, kulkuyhteydet ja paikoin myös asenneilmapiiri muodostavat tarpeettomasti harmia. Niiden, jotka eivät yritä, annetaan rauhassa pitää ennakkoluulonsa ja epäilyksensä. Ja näiden kahden esimerkin väliin mahtuu sata muuta.

Toki Helsinki on ihana. Kaupunginjohtaja Pajusen hienoa ehdotusta tarjota Aallolle tiloja Töölönlahdelta ei kannata ohittaa noin vain. Voisi olla upeaa, pystyttää sinne jonkinlainen Aallon näyteikkuna. Se voisi pitää sisällään esimerkiksi yhteisiä opiskelu- ja oleskelutiloja, galleriatilaa, miksei joidenkin maisteriohjelmien opetustakin…

Mutta niin on Otaniemikin ihana. Ja entistä ihanampi siitä vielä tulee, se on varma. Tänne tarvitaan säpinää, puistoja, lainapyöriä, baareja, kahviloita, kauppoja, asuntoja ja metro. En onneksi ole yksin ajatukseni kanssa, sillä oikeastaan kaikilla alueen toimijoilla on sama tavoite. Siksi on kummallisen konservatiivista puhua Otaniemestä korpena, jossa iltaisin kokoonnutaan koeydinreaktorin äärelle lämmittelemään. Maailma muuttuu! Otaniemi on, Aalto-yliopiston kampus tehdään.

Minulle ei ole selvinnyt, miten koko TaiKin sijoittaminen Töölönlahdelle tekisi Aallosta juurikaan nykyistä yhtenäisemmän ja muista kuin oman koulun opiskelijoista nykyistä helpommin lähestyttävämpiä. Näistä asioista minä kannan huolta. Oli kampuksia yksi tai useampi, haluan että jokainen niistä tuntuu kaikkien aaltolaisten yhteiseltä. Erillisistä linnakkeista on päästävä eroon.

Minä haluan rohkean, uutta luovan Aalto-yliopiston. Siksi meidän pitäisi uskaltaa seikkailla ja sekoittaa vähän pakkaa.

***

Käväisin alkuviikosta Tukholmassa tutustumassa erityisesti Konstfackin eli paikallisen taideyliopiston uusiin tiloihin. Konstfack muutti vuonna 2004 keskustasta vartin metromatkan päähän Telefonplanille. Päätös kismitti kuulemma hetken aikaa, mutta uudet tilat osoittautuivat niin mahtaviksi, että harmistus muuttui tuota pikaa ihastukseksi. Nyt alueella on käynnissä laajamittainen kehitysprojekti, uusia palveluita hiipii paikalle, uusia asuntoja nousee, ja koko paikka on sähäköitymässä. Siinä yksi menestystarina, muunkinlaisia toki varmasti löytyy. Kirjoittelen reissusta enemmän lähiaikoina.

***

Aalto-yliopiston hallitus päättää kampuksesta kesäkuussa. Jännitystä siis piisaa vielä hetken aikaa. Onko sulla joku mielipide asiaan?

-saara

P.S. Riippumatta siitä, mihin kampus lopulta asettuu, nykyopiskelijan arkeenhan päätös ei vielä huimasti vaikuta. Tehdään kuitenkin tuleville jotain ihan parasta ja nautiskellaan täysin siemauksin pienistä uudistuksista, joita mekin pääsemme näkemään!

Edustajiston iltakoulu 3.5.2011

04.5.2011,

Edustajiston kokousta 4/2011 pohjustava iltakoulu pidettiin AYY:n keskustoimistolla kolmantena päivänä wapun jälkeen. Paikalle kuulemaan ja keskustelemaan saapui kourallinen edaattoreita. (Tarkalleen ottaen varapuheenjohtajat Henna Jääskeläinen ja Janne Peltola sekä Miikka Putto. Lisäksi Markus Klimscheffskij saapui paikalle, mutta vasta kun homma oli tapultetu pakettiin). Iltakoulussa käytiin kokousasioista tarkemmin läpi tilinpäätöstä, talouskatsausta, Ainon päätoimittajavalintaa sekä OUBSin seuraajan linjaa.

AYY:n vuoden 2010 tilinpäätös on ensimmäinen laatuaan, mikä tarkoittaa paitsi sitä, että se on vailla vertailupohjaa, myös sitä, että sen tekeminen on ollut hieman työläämpää kuin – toivottavasti – tulevina vuosina. Tilinpäätösasiakirjoja voi ihmetellä täällä. Tilinpäätöksen ohella ensi kokouksessa on tiedossa vuoden 2011  ensimmäisen vuosineljänneksen talouskatsaus, joka myös on ensimmäinen lajissaan. Monet AYY:n menoista ja tuloista ovat kausiluontoisia, eivätkä jakaudu vuoden aikana tasaisesti, mikä hieman hankaloittaa kvartaaleittaista seurantaa ainakin näin ekalla kerralla. Lisäksi mm. luminen ja kylmä talvi toi mukanaan ennakoitua suuremamt lämmitys- ja lumenpudotuskulut.  Seurantataulukot saataneen wikiin kohtapuoliin, jolloin kiinnostuneet voivat tutustua AYY:n talouteen entistä paremmin.

Ainon päätoimittajahakuun saatiin paljon hyviä hakijoita, joita valintatyöryhmä haastattelee tämän viikon aikana. Ensi viikolla tiedossa onkin AYY:n lehden uusi luotsi, nykyisen kauden viimeinen lehti ilmestyy tässä toukokuun alussa.

Edustajisto kokoontuu vuoden neljänteen kokoukseensa ensi keskiviikkona 11.5.2011 klo 17:00 alkaen Taideteollisen korkeakoulun Sampo-saliin. Tervetuloa mestoille!

Terveisin,

puheenjohtaja Atte

Aaltolaisten oma kanava tulee! OSA 5

02.5.2011,

Hallitus päätti kokouksessaan 17/2011 esittää edustajistolle AYY:n kanavan linjapaperiksi seuraavaa:

Kanavan tarkoitus ja tehtävä

Kanava on Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY) audiovisuaalinen media. Kanava on journalistisesti itsenäinen ja riippumaton. Kanava noudattaa toiminnassaan hyvää journalistista tapaa.

Kanavan kohderyhmä on opiskelijat. Kanavan tärkein tehtävä on tuottaa AYY:n jäsenistöä kiinnostavaa, ensisijaisesti ajankohtaista sisältöä. Kanava seuraa, uutisoi ja tuottaa ohjelmia AYY:ssa ja Aalto-yliopistossa tapahtuvista, opiskelijoita koskettavista asioista. Lisäksi kanava seuraa ja kommentoi kansallista ja kansainvälistä opiskelijapolitiikkaa sekä yhteiskunnallisia asioita opiskelijan näkökulmasta. Kanava taltioi Aalto-yliopiston opiskelijakulttuuria ja arkistoi toimintaansa.

Kanavan tavoitteena on tuoda esiin Aalto-yhteisön monimuotoisuus ja edesauttaa toiminnallaan jäsenten välistä yhteisymmärrystä. Kanava tarjoaa jäsenistölle mahdollisuuden tuoda esille myös omaa tuotantoaan.

Kanava toimii aktiivisena keskustelunavaajana. Kanava on monimuotoinen, kriittinen ja toiminnassaan avoin.

Kanava tarjoaa AYY:n tiedotus- ja markkinointiviestintämateriaalille tilaa päätoimittajan kanssa erikseen sovittavalla tavalla.

Toimitusneuvosto

AYY:n hallitus asettaa toimikautensa alussa kanavalle toimitusneuvoston. Toimitusneuvostoon kuuluu vähintään neljä asiantuntijajäsentä, kaksi opiskelijajäsentä sekä AYY:n hallituksessa viestinnästä vastaava. Toimitusneuvoston sihteerinä toimii AYY:n viestintäasiantuntija. Toimitusneuvosto tukee kanavan toimitusta työssään, valvoo kanavan linjan toteutumista ja kehittää kanavan toimintaa pitkällä aikavälillä. Toimitusneuvosto antaa palautetta toimitukselle ja tarvittaessa tarkentaa kanavan linjaa. Edustajisto hyväksyy linjapaperin muutokset. Kiistatilanteissa edustajisto kuulee toimitusneuvostoa ja päättää toimenpiteistä yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.

Päätoimittaja

AYY:n hallitus valitsee päätoimittajan yhteistyössä toimitusneuvoston kanssa. Päätoimittajan hallinnollisena esimiehenä toimii AYY:n pääsihteeri. Päätoimittaja johtaa toimitusta ja vastaa kanavan sisällöstä. Tiedonkulun päätoimittajan ja ylioppilaskunnan välillä tulee olla jatkuvaa, tasapuolista ja vuorovaikutteista.

Toimitus

Toimitus koostuu työntekijöistä ja vapaaehtoisryhmästä sekä projektikohtaisista avustajista. Toimituksella tulee olla riittävät valmiudet sisällöntuotantoon ja tekniikan ylläpitoon. Työntekijöiden palkkauksessa noudatetaan AYY:n palkkauskäytäntöjä. Vapaaehtoistoimijat ovat ensisijaisesti AYY:n jäseniä. Vapaaehtoistoiminnassa noudatetaan AYY:n vapaaehtoistoiminnan käytäntöjä. AYY:n hallitus valitsee toimituksen työntekijät ja vapaaehtoisryhmän päätoimittajan esityksestä.

Kanava antaa Aallon opiskelijoille mahdollisuuden näyttää monialaista osaamistaan ja kokeilla uutta. Toimitus kannustaa aktiivisesti opiskelijoita osallistumaan kanavan ohjelmien tekoon.

Talous

Päätoimittaja vastaa kanavan taloudesta ylioppilaskunnan talousarvion puitteissa. Päätoimittaja vastaa pitkän aikavälin tekniikan kehittämissuunnitelmasta. AYY huolehtii siitä, että kanavalla on riittävät taloudelliset toimintaedellytykset. Kanava [poistettu: voi] rahoittaa toimintaansa myös palvelutoiminnalla, kunhan kanavan tarkoitus ja tehtävä eivät vaarannu.

Ohje

Toimitus laatii ja päivittää vuosittain ohjeen, joka tarkentaa kanavan käytäntöjä. AYY:n hallitus hyväksyy ohjeen.

Muutokset toimitusneuvoston versioon on merkitty kursiivilla. Muutoksia oli siis yksi kirjoitusvirheen korjaaminen ja voi-verbin poistaminen 🙂 Seuraavaksi linjaa käsitellään edustajiston iltakoulussa 3.5.

-Henna

PS. Muista ehdottaa kanavalle nimeä!

Opiskelijoiden tulevaisuus huolestuttaa Helsingin merkkihenkilöitä

30.4.2011,

Aaltolaisten oma kanava tulee! OSA 4

27.4.2011,

Kanavan linjapaperin työstäminen on edennyt versioon 0.2! Tänään linjaa käytiin läpi OUBS:n toimitusneuvoston kanssa. Kovin suuria muutoksia ei tehty, joitakin asioita täsmennettiin ja vähän tuli myös lisää. Muutokset tai lisäykset olen merkinnyt alle kursiivilla ja kokonaan poistetut kohdat ovat hakasuluissa kursiivilla. Ja kommentoida saa edelleen 🙂

Kanavan tarkoitus ja tehtävä

Kanava on Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY) audiovisuaalinen media. Kanava on journalistisesti itsenäinen ja riippumaton. Kanava noudattaa toiminnassaan hyvää journalistista tapaa.

Kanavan kohderyhmä on opiskelijat. Kanavan tärkein tehtävä on tuottaa AYY:n jäsenistöä kiinnostavaa, ensisijaisesti ajankohtaista sisältöä. Kanava seuraa, uutisoi ja tuottaa ohjelmia AYY:ssa ja Aalto-yliopistossa tapahtuvista, opiskelijoita koskettavista asioista. Lisäksi kanava seuraa ja kommentoi kansallista ja kansainvälistä opiskelijapolitiikkaa sekä yhteiskunnallisia asioita opiskelijan näkökulmasta. Kanava taltioi Aalto-yliopiston opiskelijakulttuuria ja arkistoi toimintaansa.

Kanavan tavoitteena on tuoda esiin Aalto-yhteisön monimuotoisuus ja edesauttaa toiminnallaan jäsenten välistä yhteisymmärrystä. Kanava tarjoaa jäsenistölle mahdollisuuden tuoda esille myös omaa tuotantoaan.

Kanava toimii aktiivisena keskustelunavaajana. Kanava on monimuotoinen, kriittinen ja toiminnassaan avoin.

Kanava tarjoaa AYY:n tiedotus- ja markkinointiviestintämateriaalille tilaa päätoimittajan kanssa erikseen sovittavalla tavalla.

Toimitusneuvosto

AYY:n hallitus asettaa toimikautensa alussa kanavalle toimitusneuvoston. Toimitusneuvostoon kuuluu vähintään neljä asiantuntijajäsentä, kaksi opiskelijajäsentä sekä AYY:n hallituksessa viestinnästä vastaava. Toimitusneuvoston sihteerinä toimii AYY:n viestintäasiantuntija. Toimitusneuvosto tukee kanavan toimitusta työssään, valvoo kanavan linjan toteutumista ja kehittää kanavan toimintaa pitkällä aikavälillä. Toimitusneuvosto antaa palautetta toimitukselle ja tarvittaessa tarkentaa kanavan linjaa. Edustajisto hyväksyy linjapaperin muutokset. Kiistatilanteissa edustajisto kuulee toimitusneuvostoa ja päättää toimenpiteistä yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.

Päätoimittaja

AYY:n hallitus valitsee päätoimittajan yhteistyössä toimitusneuvoston kanssa. Päätoimittajan hallinnollisena esimiehenä toimii AYY:n pääsihteeri. Päätoimittaja johtaa toimitusta ja vastaa kanavan sisällöstä [poistettu: ja brändin kehittämisestä]. Tiedonkulun päätoimittajan ja ylioppilaskunnan välillä tulee olla jatkuvaa, tasapuolista ja vuorovaikutteista.

Toimitus

Toimitus koostuu työntekijöistä ja vapaaehtoisryhmästä sekä projektikohtaisista avustajista. [Poistettu: Työntekijöiltä edellytetään ammattimaisuutta.] Toimituksella tulee olla riittävät valmiudet sisällöntuotantoon ja tekniikan ylläpitoon. Työntekijöiden palkkauksessa noudatetaan AYY:n palkkauskäytäntöjä. Vapaaehtoistoimijat ovat ensisijaisesti AYY:n jäseniä. Vapaaehtoistoiminnassa noudatetaan AYY:n vapaaehtoistoiminnan käytäntöjä. AYY:n hallitus valitsee toimituksen työntekijät ja vapaaehtoisryhmän päätoimittajan esityksestä.

Kanava antaa Aallon opiskelijoille mahdollisuuden näyttää monialaista osaamistaan ja kokeilla uutta. Toimitus kannustaa aktiivisesti opiskelijoita osallistumaan kanavan ohjelmien tekoon.

Talous

Päätoimittaja vastaa kanavan taloudesta ylioppilaskunnan talousarvion puitteissa. Päätoimittaja vastaa pitkänaikavälin tekniikan kehittämissuunnitelmasta. AYY huolehtii siitä, että kanavalla on riittävät taloudelliset toimintaedellytykset. Kanava voi rahoittaa toimintaansa myös palvelutoiminnalla, kunhan kanavan tarkoitus ja tehtävä eivät vaarannu.

Ohje

Toimitus laatii ja päivittää vuosittain ohjeen, joka tarkentaa kanavan käytäntöjä. AYY:n hallitus hyväksyy ohjeen.

Seuraavan kerran linjaa käsitellään hallituksen aamukoulussa ja kokouksessa perjantaina 29.4.

-Henna

Aaltolaisten oma kanava tulee! OSA 3

24.4.2011,

Ensimmäinen linjaluonnos on valmis! Linjan pohjalla on käytetty hyvin paljon ylioppilaslehti Ainon linjapaperia sekä viime syksynä työstettyä OUBS:n linjapaperia, jota ei koskaan viety edustajiston käsittelyyn asti. Tämä linja on laadittu toimitusneuvoston linjakeskustelun pohjaksi.

Suurin kysymys linjan jatkotyöstämisessä on mielestäni sen kattavuus. Halutaanko linjapaperista tehdä samantyylinen kuin Aino-lehden linjapaperista, joka ei juuri mene yksityiskohtiin? Tulisiko jotain kohtia tarkentaa tai puuttuuko vielä jotain olennaista, vaikka pysyttäisiinkin tällä tarkkuustasolla? Muita pohdiskelujani löytyy luonnoksen seasta 🙂

Kanavan linjapaperi, versio 0.1

Kanavan tarkoitus ja tehtävä

Kanava on Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY) media [h1]. Kanava on journalistisesti itsenäinen ja riippumaton. Kanava noudattaa toiminnassaan hyvää journalistista tapaa.

Kanava on ensisijaisesti opiskelijakanava [h2]. Kanavan tärkein tehtävä on tuottaa AYY:n jäsenistöä kiinnostavaa, ensisijaisesti ajankohtaista [h3] sisältöä [h4]. Kanava seuraa, uutisoi ja tuottaa ohjelmia AYY:ssa ja Aalto-yliopistossa tapahtuvista, opiskelijoita koskettavista asioista. Lisäksi kanava seuraa ja kommentoi kansallista ja kansainvälistä opiskelijapolitiikkaa sekä yhteiskunnallisia asioita opiskelijan näkökulmasta. Kanava taltioi Aalto-kulttuuria ja arkistoi tuotantonsa.

Kanavan tavoitteena on tuoda esiin Aalto-yhteisön monimuotoisuus ja edesauttaa toiminnallaan jäsenten välistä yhteisymmärrystä. Kanava tarjoaa jäsenistölle mahdollisuuden tuoda esille myös omaa tuotantoaan [h5].

Kanava toimii aktiivisena keskustelunavaajana. Kanava on monimuotoinen, kriittinen ja toiminnassaan avoin [h6].

Kanava tarjoaa AYY:n tiedotus- ja markkinointiviestintämateriaalille tilaa päätoimittajan kanssa erikseen sovittavalla tavalla.

Toimitusneuvosto

AYY:n hallitus asettaa toimikautensa alussa kanavalle toimitusneuvoston. Toimitusneuvostoon kuuluu vähintään neljä asiantuntijajäsentä, kaksi opiskelijajäsentä sekä AYY:n hallituksessa viestinnästä vastaava. Toimitusneuvoston sihteerinä toimii AYY:n viestintäasiantuntija. Toimitusneuvosto tukee kanavan toimitusta työssään, valvoo kanavan linjan toteutumista ja kehittää kanavan toimintaa. Toimitusneuvosto antaa palautetta toimitukselle ja tarvittaessa tarkentaa kanavan linjaa. Edustajisto hyväksyy linjapaperin muutokset. Kiistatilanteissa edustajisto kuulee toimitusneuvostoa ja päättää toimenpiteistä yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.

Päätoimittaja

AYY:n hallitus valitsee päätoimittajan yhteistyössä toimitusneuvoston kanssa [h7]. Päätoimittajan hallinnollisena esimiehenä toimii AYY:n pääsihteeri. Päätoimittaja toimii toimituksen esimiehenä, vastaa kanavan sisällöstä [h8] ja brändin kehittämisestä. Tiedonkulun päätoimittajan ja ylioppilaskunnan välillä tulee olla jatkuvaa, tasapuolista ja vuorovaikutteista.

Toimitus [h9]

Toimitus koostuu työntekijöistä ja vapaaehtoisryhmästä sekä vapaaehtoisista avustajista. Työntekijöiltä edellytetään ammattimaisuutta. Palkkauksessa noudatetaan AYY:n palkkauskäytäntöjä. Vapaaehtoistoimijat ovat AYY:n jäseniä. Vapaaehtoistoiminnassa noudatetaan AYY:n vapaaehtoisten pelisääntöjä. AYY:n hallitus valitsee toimituksen työntekijät ja vapaaehtoisryhmän päätoimittajan esityksestä.

Kanava antaa Aallon opiskelijoille mahdollisuuden näyttää monialaista osaamistaan ja kokeilla uutta. Toimitus kannustaa aktiivisesti opiskelijoita osallistumaan kanavan ohjelmien tekoon.

Talous

Päätoimittaja vastaa kanavan taloudesta ylioppilaskunnan talousarvion puitteissa. Päätoimittaja laatii ja päivittää pitkänaikavälin tekniikan kehittämissuunnitelman [h10]. AYY huolehtii siitä, että kanavalla on riittävät taloudelliset toimintaedellytykset. Kanava voi rahoittaa toimintaansa myös palvelutoiminnalla, kunhan kanavan tarkoitus ja tehtävä eivät vaarannu.


[h1] Miksi haluamme kutsua? Rajaako tv liikaa, mitä jos tv-tuotannosta luovutaan muutaman vuoden päästä? Entä nettitv, audiovisuaalinen media, sähköinen media, videokanava, vuorovaikutteinen nettitelevisio?

[h2] Kohderyhmänä ja tekijöinä opiskelijoita, opiskelijoiden näköinen media

[h3] Ei poissulje fiktiivistä tuotantoa

[h4] Halutaanko linjassa jo puhua ohjelmaformaateista?

[h5] Tarkoitan tällä jonkinnäköistä aaltotubea, toteutustapaa ei rajata.

[h6] Pitäisikö linjassa edellyttää tilojen hyödyntämistä ideahautomona/kulttuurikeskuksena tms?

[h7] Voidaan esimerkiksi perustaa valintatyöryhmä, jossa on jäseniä toimitusneuvostosta.

[h8] Tarkennetaanko? Esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan organisointi, kanavan kehittäminen?

[h9] Halutaanko määritellä tarkemmin toimituksen rakennetta työntekijöiden osalta? Entä palkkiot, voiko päätoimittaja maksaa sellaisia?

[h10] Hankinnoissa täytyy olla pitkäntähtäimen suunnitelmallisuutta

Seuraavaksi linjaa käsitellään OUBS:n toimitusneuvoston kanssa keskiviikkona 27.4.

-Henna