Taidevuosi: Teekkarispeksin into ja hurma

10.4.2018, siiriliitia

Vuonna 2018 Aalto-yliopiston ylioppilaskunta viettää Taidevuotta. Sen kunniaksi annamme puheenvuoron Aalto-yhteisössä toimiville luoville ihmisille ja ryhmille. Ensimmäisenä toiminnastaan ja taiteestaan kertoo Teekkarispeksi.

Kuva: Atte Makkonen

Speksi on opiskelijoiden tekemä musikaali. Se ei ole sitä tavallisinta teatteria – siitä sen erottaa improvisaatio.

Kun yleisöstä huudetaan ”omstart”, näyttelijät improvisoivat kohtauksen uudestaan keksien siihen jotain uutta. Improvisaatioon osallistuvat myös tanssijat, orkesteri ja tekniikka. Jopa kokonaisia ja näyttäviä biisejä saattaa syntyä yleisön edessä, eivätkä mitkään kaksi näytöstä ole samanlaisia. Yleisöllä on siis vapaus vaikuttaa siihen, mitä sivujuonia näytökseen kuuluu.

Teekkarispeksi on Otaniemen teekkariyhteisön tekemä speksi, mutta siinä on mukana myös paljon teekkarialojen ulkopuolelta tulevia opiskelijoita. Tänä keväänä vuoronsa saa 29. Teekkarispeksi nimeltään Hurma. Hurmaa tämän vuoden speksissä todellakin on.

Hurma sijoittuu vuoden 1914 Ranskaan Belfortin lyseoon, jossa Anna ja kurssitoverit ovat valmistautumassa päättäjäistansseihin. Rakkaus vie mennessään, eikä ilta mene niin kuin on harjoiteltu. Kuka saa kenet ja mitä tanssijaisissa oikein tapahtuu? Se selviää vain tulemalla katsomaan Teekkarispeksiä Aleksanterin teatteriin. Esitykset jatkuvat 23.4. asti.

Speksissä näyttelijät, tanssijat, orkesteri, tekniikka, lavastus, maskeeraus, puvustus ja muut taustajoukot työskentelevät tiiviisti yhteen. Speksi ei synny hetkessä, vaan sen eteen tehdään todella monta työtuntia. Syksyllä käsikirjoittaja kirjoittaa tarinaa ja vuodenvaihteen jälkeen muut osa-alueet pääsevät toden teolla työskentelemään.

On upeaa nähdä, miten jokaisen produktiolaisen työnjälki alkaa näkyä ja miten speksistä tulee hiljalleen kokonainen. Kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen, lopputuloksena on timanttinen speksi.

Jokainen produktiolainen on lähtenyt Teekkarispeksiin omasta intohimostaan ja jokainen haluaa käyttää omaa aikaansa speksin eteen. Produktiolaiset käyvät produktion ohella koulussa tai töissä, joten illat kuluvat treenatessa speksiä eteenpäin oman osa-alueen kesken.

On huikeaa, kuinka produktiolaiset ovat niin omistautuneita speksille ja näkevät vaivaa sen eteen vapaaehtoisesti. Teemme speksiä, koska pääsemme siinä kaikki käyttämään omia erikoistaitojamme ja oppimaan paljon uutta. Moni on aloittanut tanssijan- tai näyttelijänuransa Teekkarispeksin suojissa.

Mielestämme hienointa Teekkarispeksissä on se, että jokaista rohkaistaan olemaan juuri omanlaisensa ja kaikki ovat tervetulleita yhteisöömme. Yksi improvisaatioteatterin pääsäännöistä kuuluu, että ”moka on lahja”. Tätä filosofiaa käyttäen uskallamme tehdä taidetta.

Teekkarispeksi on taidetta monella tapaa. Teekkarispeksin eri osa-alueet käyttävät omaa luovuuttaan, jotta saisimme tehtyä yhtenäisen, vaikuttavan ja visuaalisen kokonaisuuden.

Speksin on tarkoitus herättää ajatuksia ja haastaa katsojansa mukaan osallistumaan speksin tekoon. Taide ei olisi taidetta ilman yleisöä, jolle sitä esittää. Yleisön interaktiivisuuden myötä speksi herää eloon.

Me teekkarispeksiläiset emme tee speksiä tavoitellaksemme voittoa, vaan näyttääksemme yleisölle, kuinka innoissamme olemme tästä. Siinä lienee Teekkarispeksin hurma.

Atte Makkonen
Teekkarispeksin somevastaava
Hurman tanssija

Tettiläisten työviikko AYY:n keskustoimistolla

09.3.2018, jpietilainen

Päädyimme AYY:lle TET-harjoitteluun AYY:n hallinto- ja HR-päällikön, siskomme Johannan kautta. Etukäteen meillä ei ollut kovinkaan paljon tietoa mitä saisimme tulevan viikon aikana puuhastella, mutta olimme innokkaita tulemaan tettiläisiksi AYY:lle.

Maanantai 5.3.2018

Saavuimme AYY:n toimistolle Otaniemeen aamulla siskomme kanssa. Tunnelma kulttuuriautossa oli täpinäinen (olimme siis innoissamme, mutta meitä jännitti.)

Vaikka aluksi uusi paikka ja uusien ihmisten tapaaminen tuntui jännittävältä, työpaikan rennon ilmapiirin ansiosta työt lähtivät hyvin käyntiin Dymo-koneiden ja avaimenperien kanssa puuhastelulla palvelutoimistossa. Uusimme avaimenperien tekstejä ja lyhenteitä. Se oli mukavaa hommaa, ja opimme samalla Helsingin katujen lyhenteitä.

Seuraava hommamme oli alakerran kirjahyllyjen kirjainventaario. Aloimme listaamaan tekijöineen ja julkaisuvuosineen Exceliin. Siinä sivussa opimme tietenkin Excelin käytön aakkoset.

Maanantaina kävimme myös opiskelijaravintolassa Dipolissa syömässä, ja kokemus ruuasta oli 3.5/5. Leipä oli maniota.

Tiistai 6.3.2018

Aamulla AYY:n kokoushuoneessa Reiluudessa oli aamukoulu. Syötiin aamupalaa ja kaikki esittelivät itsensä ja myös me. Uusia nimiä tuli kuitenkin niin paljon, että emme taida heti muistaa ihan kaikkia! Siellä käytiin läpi viikon tapahtumia ja muuta Powerpoint-esityksen muodossa, joka käsitteli joitakin aika monimutkaisia juttuja! Yritimme silti seurata parhaamme mukaan.

Kirjojen luettelointi Exceliin oli aika massiivinen urakka, joten teimme sitä yhdessä lähes koko tiistaipäivän. Kirjoja oli paljon, historiikeista kaunokirjallisuuteen.

Päivällä meidät kutsuttiin jopa toimiston Laurin yllätyssynttäreille taukohuoneeseen, siellä saimme makoisaa kääretorttua. YUM.

Iltapäivällä autoimme myöskin kassanhoitaja Arjaa lähettämään teekkarilakkilaskuja tietokoneella. Niitä oli todella paljon ja välillä homma kävi tylsäksi, mutta oli mahtavaa saada homma lopulta valmiiksi.

Työpäivät ovat olleet mukavia ja kuluneet nopeasti.  Paljon tekemistä on riittänyt!

Keskiviikko 7.3.2018

Aamusta saimme uuden tehtävän asuntotoimistosta.  Järjestelimme suuret määrät vuokrasopimuksia ja autopaikkasopimuksia erilaisiin mappeihin osoitteen mukaan. Se oli leppoisaa puuhaa. Aamupäivä meni myös avaimien järjestelyyn ja sähköisien avaimien asentamiseen avaimenperien metallirenkuloihin.

Syötiin taukohuoneessa. Jatkoimme työpäiväämme laskuttamalla teekkarilakkeja opiskelijoita, ja järjestelemällä kirjahyllyä. Saimme viimen kaikki päälle 170 kirjaa listattua Exceliin, olihan urakka! Kirjojen järjestäminen aihepiireittäin ja aakkostaminen hyllyyn on vielä kuitenkin edessä… Kirjoiteltiin myös tätä samaista blogikirjoitusta. Anni kirjoitti pääsihteeri Nikon antamat strategiaidealuonnokset Exceliin puhtaaksi. Viikon aikana olemme oppineet ainakin paljon tietokoneella kirjoittamista, ja Dymo koneiden käyttökin on tullut todella tutuksi. Pullava-laulu oli osana aurinkoista keskiviikkotyöpäivää!!!!

Torstai 8.3.2018                      

Torstaina tulimme toimistolle siskomme kanssa vasta klo 10:si (vaikka tettilästen työaika on 9-15, eli toisin sanoen olimme aika gangstoja #thuglife). Hyvitimme kuitenkin tämän teon olemalla neljään asti töissä!

Aloitimme heti aamusta tekemään kirjainventaarion loppuun. Tyhjensimme kaikki kirjat hyllystä ja järjestelimme ne omiin pinoihin genreittäin (historiikkeja onkin vaikka lampaat söis). Kun genrepinot olivat valmiina, aloimme aakkostaa kirjoja omiin hyllyihinsä. Dymo-kone pääsi taas ahkeraan käyttöön, kun tulostimme hyllyjen etureunaan aihepiirien nimet. Ennen kirjojen asettelua kuitenkin pyyhimme hyllyt kaikesta pölystä, jota oli kyllä huomattavan paljon, josta voimmekin päätellä, että hyllyä ei ole hetkeen siivottu. (Muistakaahan siivota hylly silloinkin, kun emme ole täällä enää!) Kun suuri kirjojenjärjestelyprojekti oli vihdoin ja viimein valmis, pääsimme syömään.

Meille keksittiinkin jo seuraava työ, eli toimistotarvikekaappien järjestely. Kolme kaappia oli aivan sekasorron vallassa. Kaapit olivat ihan täynnä toimistotarvikkeita ja joitain askartelutarvikkeita. Hiljalleen tavarat saatiin järjesteltyä oikeisiin paikkoihin ryhmittäin ja dymotimme kaappien tasojen reunaan, että mitä tavaroita pitää laittaa mihinkin paikkaan. Askartelusulat aiheuttivat erityisen paljon ongelmia, koska niitä oli joka paikassa ja niitä tarttui joka paikkaan ympäri lattioita ja kaappeja. Nyt kaappien ovissa lukee, että mitä kaikista kaapeista löytyy. Kiinnitimme myös hienot lappuset kaapin oveen, jotta kaappien pito järjestyksessä muistuisi jatkossakin. ?

Perjantai 9.3.2018

Viimeinen työpäivä alkoi askartelukaappien viimeistelyllä Dymo-tekstein. Päivä jatkui kirjahyllyn järjestelyllä. Saimme Reijalta lisää kirjoja kirjahyllyn, noin parikymmentä. Sitten menimme Dipoliin syömään. Loppupäivä kului muun muassa blogitekstien viimeistelyyn ja eräiden ohjelappusten laminointiin. Kävimme vielä läheisessä Alepassa ostamassa eväitä kotimatka varten.

Meidän tettiläisten täytyy siis lähteä jo puoli kahden aikaan, jotta ehdimme junaan kohti Jyväskylää.

Viikko AYY:n toimistolla oli kokonaisuudessaan monipuolinen, mielenkiintoinen ja hauska. Toimiston väki oli meille tettiläisille oikein mukava ja vieraanvarainen. Opimme uusia, varmasti hyödyllisiä taitoja ja tulisimme mielellämme tänne uudelleenkin TET-harjoitteluun. Kiitos kaikille toimistolaisille avusta ja iloisesta ilmapiiristä. Nähdään taas!

Anni ja Lauri Pietiläinen, 8lk.

Discovering new areas of comfort zone by sailing away from the safe harbor – My summer as a part of Tietolife

13.2.2018, ottobergius

I remember that one May morning as it was only yesterday: I sat in a lobby of Tieto Keilalahti HQ and waited for my first day of summer internship to begin. I felt extremely enthousiastic as my five months wait was finally over: at last it was the time to change the scenery from uni’s library and lecture halls into bustling and inspiring office life (which in this case is better known as #tietolife).

But in order to speak honestly, this feeling of being over the moon enthousiastic included a tiny twist inside my own head. As quietly in my mind I was wondering how I will adapt into one of the biggest IT companies in the Europe with background of a pure business student without any earlier experience on basically anything IT-related. And in that sense, I felt bit like sailing away of my own safe harbour and leaving on adventure to see where the limits of my comfort zone truly are. You never know if you never try, right? Nevertheless, those silly thoughts of mine were soon totally washed away as I became more familiar with the opportunities for people with a business background inside the company. Even though Tieto might fundamentally be a house of Software and Tech, it most certainly doesn’t mean that each of the job there is only an IT job. It’s also a house of Business understanding.

I listed below three main cornerstones of my summer, which enabled me to adapt into the tech world:

1) My work and the co-workers

I was instantly taken as a part of team: Already on my first workday, I participated in the meetings like any other of my co-workers. And when the first workweek was over, I had, for example, already spent two whole days in Sales Hackathon in Stockholm and learned valuable information of the Tieto’s Financial Services business and the unit that I just had recently joined as a Junior Sales Trainee. Right starting from my first day, I was for sure engrossed into the world of Fintech with various inspiring insights from many professionals of the field and I was also given multiple interesting and variating work assignments right from the beginning. I was also beyond lucky to get to work with talented and experienced people who were willing to share their expertise with me, as well as support and help me when learning and working with tech related stuff wasn’t always a bed of roses.

2) Tieto’s engagement to their trainees

Right starting from my first interview round it was made clear to me that Tieto invests in its trainees and wants me to succeed and develop together with them. This was also concretely proved to me during my summer internship: besides being given interesting tasks and good amount of responsibility, I was trusted and priviledged to see, experience and learn Tieto’s Financial Digital Channels business from various angles in order to explore where I could feel most at ”home”. I was also given an opportunity to continue working part-time besides of my studies and I was told about the future opportunities regarding my master’s thesis and my possible future career at Tieto.

3) Networks – People people and once more people

One of the most memorable event of my summer internship was the traditional Tieto Take-Off day, which gathers together all the new employees from the Nordics into a two-day seminar filled with different activities and interesting presentations – not to forget the event program in the Helsinki city center! That was the occasion where I finally met my fellow summer trainees and other newcomers, who provided me with invaluable peer support during the summer and as well offered perspective and familiarized me with the other units and businesses inside of Tieto. Or let alone all those afternoon coffee breaks spent with them on the sunny 8th floor rooftop terrace when the whole office was pretty much quiet during the busiest holiday season! One other very important perk of my Tietolife was also the network of Tieto Young Professionals that organizes a wide variety of different activities such as afterworks.

 

And if things like these won’t make you feel like at home at your new job, I most certainly don’t know what does! And when it comes to my initial setting as a bare-foot business student in the IT-company, I learned the most important thing: By stepping out of your assumed comfort zone might make you see that it’s even larger than you thought. And that’s also the best way to discover and acquire new perspectives and ways of thinking – and as a bonus: learning a lot about yourself is guaranteed!

 

Niina Hokkanen

M.Sc Economics Student

Kesätyö Avain Yhtiöillä

02.2.2018, ottobergius

Tervehdys, nimeni on Eero Suhonen ja opiskelen nyt toista vuotta Aalto-yliopistossa kone- ja rakennustekniikkaa. Kerron teille tässä lyhyehkössä, mutta ytimekkäässä blogi-kirjoituksessani, millaista työtä on tarjolla Avain Yhtiöillä ja miten hyvin siellä viihdyin.

Avain Yhtiöt -konsernin muodostaa kuusi yhtiötä, joiden yhteinen tehtävä on rakentaa toimivaa ja turvallista asumista. Itse työskentelin Avain Rakennuttaja Oy:ssä, jossa minun roolini oli työmaavalvojan apulainen. Saavuin ensimmäisenä työpäivänä ajoissa paikalle (kuten myös muinakin päivinä) ja odottelin työmaavalvojaa, jonka alaisuudessa tulisin työskentelemään koko kesän. Pian hän saapuikin konttorille vahvan kädenpuristuksen kera, hörppäsi kahvimukin tyhjäksi ja huikkasi: ”Nyt lähdetään!”

Työpäivä työmaavalvojan apulaisena ei ollut koskaan täysin samanlainen. Meillä oli valvottavana kolme eri rakenteilla olevaa uudiskohdetta, yksi Vantaan Martinlaaksossa, toinen Keimolassa ja kolmas Tampereen Vuoreksessa. Päivät saattoivat koostua kohteissa pidettävistä työmaakokouksista, joissa toimin pöytäkirjanpitäjänä, tai urakoitsijapalavereista, joissa olimme vain lähinnä paikan päällä kuuntelemassa, jotta olisimme ajan tasalla työmaan tapahtumista ja aikataulusta. Kävimme myös katselmoimassa malliasennuksia, jotka sitten hyväksytimme mahdollisesti tarvittavien korjausvaatimusten kera esim. vesikatoilla tai asuntojen kalusteasennuksissa. Lisäksi pidimme myös takuuvaiheissa olevissa kohteissa esim. takuutarkastuksia ja kasvuunlähtökatselmuksia. Työhön siis kuului paljon matkustelua kohteesta toiseen, joten äidin autosta oli hyötyä?. Jos työmailla oli hiljaisempaa, olin konttorilla tekemässä paperihommia, kuten pöytäkirjojen laatimista ja niiden jakamista kaikille kokouksissa läsnäolijoille. Kokosin myös katselmuksissa ottamani kuvat raporteiksi ja lisäksi yritin järjestää Vantaan kaupungin kanssa palaveria, joka käsitteli Martinlaakson muuttavien asukkaiden väliaikaista parkkipaikkaa, jossa lopulta onnistuinkin.

Työskentely Avain Rakennuttajalla oli hauskaa ja erittäin antoisaa. Meillä synkkasi valvojani kanssa hyvin yhteen ja meitä kutsuttiinkin toimistolla ”isäksi” ja ”pojaksi”. Hänestä taisikin tulla minun rakennusalan esikuvani, sillä hän osasi tehdä työnsä oikein ja vastuuntuntoisesti, mutta samalla hän osasi ottaa asiat rennosti. En nähnyt hänen kertaakaan huutavan kenellekään, edes työmaakokouksissa, vaan hän hoiti kaikki erimielisyydet asiallisesti. Voisin kuvailla häntä yhdellä sanalla; päällikkö.

Konttorille oli aina miellyttävä saapua, kun ilmapiiri oli energinen ja vastaanottava. Meille viidelle ”kesähessulle” oli tehty yhdestä kokoustilasta oma työskentelytila, jossa oli viihtyisää ja hyvä työskennellä. Vietimme kesällä paljon aikaa yhdessä ja meistä tuli hyvät kaverukset.

Tämä työ tarjosi minulle paljon hyvää kokemusta rakennusalalta. Sain hyvän käsityksen, miten asiat toimivat työmailla, ja kuinka paljon eroavaisuuksia eri työmaiden välillä oli. Opin erilaisia rakennustekniikoita, sekä näin eri rakennusvaiheessa olevia rakennuksia. Lisäksi opin paljon kasvavan yrityksen toiminnasta ja sitä kohtaavista haasteista. Avain Rakennuttajalla sain siis erittäin hyvän kokonaiskuvan alaltani ja suosittelen muitakin hakemaan tänne, vaikka olisit täysin kokematon, kuten minä olin.

Giant Leap was a turning point for Niina

26.1.2018, ottobergius

I started my Vaisala career as a Giant Leap intern in summer 2016. What you need to know about “Giant Leapers” is that each of them is assigned with a project that they need to solve – only in a few months! In my project, I worked in the Industrial Measurements Business Area, developing system testing practices. The project ended up being very hands-on: I got to build an automated test station which enables nightly regression tests for products under development. As such, the experience proved to be an intriguing mixture of hardware, software and networks.

After the summer, I continued to work on the subject as a Master’s Thesis Worker. The framework for automated tests – my Giant Leap Project – was ready by then, and now it was time to build the actual test setups. The work included such interesting tasks as the creation of hardware prototypes and programming of a test library. In the end, I managed to develop a setup that enabled automated tests for smart measurement probes.

In the spring 2017, I graduated from Aalto University with Electrical Engineering as my major, but the work I started at Vaisala still continues, as I now work with test automation and system testing. Thus applying for the Giant Leap project proved to be a turning point in my career. Vaisala is truly a great place to work with a combination of meaningful tasks, friendly coworkers and professional atmosphere.

 

Niina Kajovuori,

Test engineer

Mitä siellä tilasektorilla tapahtuu?

17.1.2018, riitunuutinen

Vuokrattavat tilat ovat yksi AYY:n merkittävimmistä jäsenpalveluista. AYY:n tilasektorilla tehdään töitä sen eteen, että tilat ja niiden varustelu vastaisivat käyttäjien odotuksia ja tarpeita. Tärkeä rooli tilojen ja toiminnan kehittämisessä on myös monella muulla taholla, kuten Kampusjaostolla sekä Smökin keittiökouluttajilla.

AYY:n tiloja voivat varata niin yhdistykset kuin yksittäiset jäsenetkin. Tilat mahdollistavat monenlaisten tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämisen ja tukevat sitä kautta vahvasti yhteisöllisyyttä.

Tilojen ylläpidosta ja kehittämisestä vastaa tilasektori, johon kuuluu vuosittain tila-asioista vastaava hallituslainen, palvelupäällikkö sekä muita palvelu- ja kiinteistösektoreiden työntekijöitä. Koska tiloja on paljon ja monet niistä erittäin varattuja, on käyttäjiltä tarkastuslistojen avulla saatava tieto meille äärimmäisen tärkeää. Kiitos siis teille, jotka listan huolellisesti varauksen alussa täytätte! Tarkastuslistan avulla tieto tavoittaa tilasektorin nopeasti ja puutteet sekä viat saadaan hoidettua kuntoon mahdollisimman nopeasti.

 

Kuvissa AYY:n tiloja

Kuvissa valoisa Ossinkulma, Kampusjaoston remontoima Ossinsauna, perinteikäs Rantasauna sekä Helsingin Jätkäsaaressa sijaitseva Atlantinkadun sauna

 

AYY:n tilasektorin vuosi 2017 lukuina:

  • 9 saunatilaa
  • 17 sitsi- ja muuta tilaa
  • 1 täysin uusi tila (Atlantinkadun kabinetti & sauna)
  • 1 kokonaan remontoitu tila (Ossinsauna, kiitos Kampusjaosto!)
  • 2 ennakkovaraustilaisuutta (tuttavallisemmin tilakähmyt)
  • Yhteensä yli 7000 varausta vuonna 2017 (Se on huima määrä!)
  • Lukuisia parannuksia tilojen varusteluun: äänentoisto, kodinkoneet, kalusteet, astiat… 



Mitä tapahtuu vuonna 2018?

Jämeräntaival 3, 5 ja 7 -kiinteistöjen peruskorjaus jatkuu ja tämä tulee vuonna 2018 vaikuttamaan näiden kiinteistöjen osalta niin yhdistysten omiin kerho- ja varastotiloihin, kuin useampaan kertavuokrattavaan tilaankin. Gorsuun ei enää 8.1. alkaen ole otettu uusia varauksia ja seuraavaksi poistuvat käytöstä Tatamisali ja Kylän olohuone (1.4. alkaen) sekä Monitoimitila (1.7. alkaen). Vuoden vaihteeseen mennessä remontit poistavat muutamaksi kuukaudeksi käytöstä myös Sitsikeittiön, Takkakabinetin ja Kattosaunan. Remontit aiheuttavat haasteita tapahtumien järjestäjille, mutta toisaalta tuovat mukanaan myös mahdollisuuksia kehittää tiloja. Käyttäjien toiveita pyritään huomioimaan entistä enemmän tiloja suunniteltaessa ja remontoitaessa. Tähän palaamme varmasti vielä vuoden 2018 aikana! Palautetta ja ideoita voi toki jo nyt lähettää tilasektorille vaikka sähköpostilla osoitteeseen tilat(at)ayy.fi.

Ja kyllä, niitä tarkastuslistoja ihan oikeasti luetaan!

 

Mahtavaa alkanutta vuotta toivottaen,

Riitu Nuutinen
Työskentelee palvelupäällikkönä AYY:llä

Kaikkien AYY:n vuokratilojen esittelyt, varausohjeet ja käyttösäännöt löytyvät AYY:n nettisivuilta.

AYY myönsi opiskelijoiden Seal of Approval -palkinnon Kandidaattikeskuksen hiljaiselle huoneelle

04.1.2018, rosavaisanen

AYY myönsi opiskelijoiden Seal of Approval -palkinnon Kandidaattikeskukseen toukokuussa 2017 avatulle hiljaiselle huoneelle. Palkinnon kävivät luovuttamassa AYY:n vuoden 2017 hallituksen jäsen Emmi Kosomaa ja kansainvälisten asioiden asiantuntija Rosa Väisänen Aalto-yliopiston turvallisuuspäällikkö Seija Piiponniemi-Lahdelle.

AYY:n Emmi Kosomaa ja Rosa Väisänen (vasemmalla) luovuttivat Seal of Approval -kunniakirjan ja Seija Piiponniemi-Lahdelle ja henkilöstöjohtaja Eliisa Lassilalle. Kuva: Eeva Lehtinen.

Aalto-yliopiston hiljainen huone on kaikkien opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteiseen käyttöön avattu hiljentymisen, meditaation, rauhoittumisen ja rukouksen tila, jota saavat käyttää kaikki uskonnosta, maailmankatsomuksesta tai kansallisuudesta riippumatta. Kansainvälisessä yliopistossa opiskelee ja työskentelee paljon eri uskontokuntien edustajia sekä uskontoihin kuulumattomia, jotka kaipaavat hiljentymis- ja rukoilutilaa työpäivän aikana. Huoneen avaaminen yleisölle on hieno esimerkki kansainvälisen yliopiston kehitystyöstä, joka huomioi kansainvälisen yhteisön tarpeet. Näiden sekä tilasta saatujen positiivisten käyttökokemusten perusteella AYY myönsi hiljaiselle huoneelle Seal of Approvalin merkiksi tärkeästä käytännöstä Aalto-yliopiston sisällä.

Hiljainen huone sijaitsee Kandidaattikeskuksen ensimmäisessä kerroksessa, M-siivessä (M135).

Lue lisää:

Kandidaattikeskukseen avataan hiljainen huone

Opiskelijoiden Seal of Approval on palkinto, joka voidaan myöntää opiskelijoiden mielestä hyville käytännöille Aalto-yliopistossa. Myöntämällä Seal of Approvalin haluamme antaa tunnustusta esimerkiksi opiskelijoiden hyvinvointia, opintojen mielekkyyttä, vuorovaikutusta tai vaikka yliopiston ilmapiiriä parantaville käytännöille, joita näkisimme mielellämme käytettävän laajemminkin Aallossa. AYY:n edunvalvontasektori kerää ideoita eri puolilta yliopistoa opiskelijoiden avustuksella ja myöntää Seal of Approval -palkintoja säännöllisen epäsäännöllisesti!

Branding 3.0: Introducing the designer

22.12.2017,

Aalto University Student Union AYY’s new brand was finally revealed during the Independence Day celebrations in Dipoli. While branding is much, much more than just polishing the visuals, as you can read here on branding project’s blog, the graphic design is still one of its most important parts. After all, it’s the first thing you notice when looking at anything, be it the website, the building, or sometimes even the people.

As of August, AYY’s branding team has had a new member working solely on the visual side of the new brand. The team received multiple amazing applications from talented designers, but out of those the best match ended up being Oleg Galkin. But who is the man behind the project?

Galkin is a third-year student at Aalto ARTS, studying Visual Communications Design in the Media Department. Before studying in Aalto Galkin got his bachelor’s degree in St. Petersburg State Art and Industry Academy, located in the second-largest city of Russia. Galkin’s major was a 4-year program in System Design. It included various aspects of designing systems, including but not limited to graphic design, interfaces and industrial prototypes, designed to gives students a complex overview of the design approach.

Galkin came to Finland in autumn of 2015. He had wanted to try himself abroad and Aalto seemed like the right choice, since among art universities it is one of the most highly ranked ones. He applied to Aalto twice: his first time was for the Media Design program. There he made it to the interview stage, but the interviewers suggested he ally to Visual Communications Design instead. He hasn’t regretted it since.

Another reason Galkin chose Finland was the nature, similar to that he’d grown to appreciate in Russia.

“Living in Otaniemi is so great,” he says, laughing. “My house is right by the shore and it feels like home being there with the hares and the foxes, as well as plants and mushrooms that I know.”

To him nature is a source of inspiration. His childhood was spent in art-oriented schools, where the teachers endorsed the pupils to draw nature, from wide landscapes to more narrow pieces of nature. Even now Galkin says that geometry taken from the nature can be taken to design anything.

The Finnish nature feels comfortable to Galkin. In Russia, large parts of nature are privatized, these areas sealed off with high fences. Au contraire, in Finland every piece of land is for everyone. The fences are minimal, the architecture is low, making the overall landscape easy on the eyes. Galkin says he’s happy that it’s so easy to see the horizon here.

The word about the designer project position reached Galkin on his summer vacation. He immediately remembered how he himself felt about AYY’s brand: throughout the years he’s used AYY’s services, but he never knew what AYY was actually about.

“Taking on this project is my own attempt to solve this problem from a student perspective,” Galkin says. He has set goals for himself. Firstly, to get everything done, and one on time. Secondly, to make a structure so easy he or anyone who’s been in the Aalto community can guide first-years through it. And lastly, to get to know AYY from the inside and in the process join some guilds.

Galkin is going to work on on the project until the end of 2017, when the brand goes live. His designs will be  used on the website, social media, presentations, as well as AYY’s office and possibly housing and facilities. To upkeep his legacy, he’s making a handbook with all the usual shebang: colours, typefaces, logos and all that other stuff. The project is enormous, but Galkin is determined to see it through.

If you, like me, are curious about Galkin’s portfolio, you can find it here: https://www.behance.net/user/?username=olegalkin

Eettinen näkökulma kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen

15.12.2017,

Kulttuurien väliset vuorovaikutustaidot, kansainvälisyystaidot, monikulttuurisuustaidot, kuvaapa ilmiötä millä sanalla tahansa, niin kyse on yksilön kyvystä toimia globaalissa maailmassa.

European Association of International Education järjestää vuosittain yli 6000 osallistujan EAIE-konferenssia ja minulla oli ilo olla puhujana tässä konferenssissa Sevillassa syyskuussa. EAIE on tapaamispaikka partnereita etsiville, uusia kansainvälisiä ohjelmia markkinoiville ja mikä meille tärkeintä, kansainvälisyyskysymyksistä kiinnostuneille opettajille, hallinnolle ja asiantuntijoille. Viisipäiväinen konferenssi oli täynnä messuhumua, työpajoja ja mainioita puhujia, ja antoi ihan uutta puhtia syksyn edunvalvontatyöhön.

Sevilla is a beautiful place.

Pidin EAIE:ssa viiden minuutin Ignite-puheen omasta Aalto is Multicultural –hankkeestamme, jossa keräsimme tietoa kansainvälisten opiskelijoiden ja heidän opettajiensa kokemuksista ”learning shock”-ilmiöstä ja muista integraation haasteista (/jasenille/kansainvalisyys/multicultural-aalto/). Sen voi katsoa täältä: https://www.youtube.com/watch?v=SMpqq2ZTcM0

Pidin lisäksi yhteisen session australialaisen professori Wendy Greenin ja Hanna Berentz’n, saksalaisen opiskelijan, kanssa. Esittelimme opiskelijoiden osallistumistapoja eri kulttuureissa erityisesti siitä näkökulmasta, että Pohjois-Euroopassa opiskelijat ovat virallinen osa yliopistojen päätöksentekoa ja yhteisöä kun Australiassa tällainen kehitys on aivan uutta. (Esitysmateriaalimme muistiinpanoineen näet täältä (PDF): eaie presentation with notes)

Internationalization at home.

Oli mainiota päästä keskustelemaan opetuksen ja opetussuunnitelmien kansainvälistämisestä sellaisten ihmisten kanssa, joiden nimiä on tottunut näkemään lähdeteosten kansissa. Erityisen innostavaa oli päästä keskustelemaan kansainvälisistä taitojen merkityksestä laajemmin kuin työelämätaitoina tai korkeakoulutuksen tuottamana lisäarvona yksilölle.

Brexit, kiristynyt kansainvälinen ilmapiiri ja ilmastopakolaisuus tulevaisuudessa puhuttivat paljon ja erityisen tärkeänä pidettiin sitä, että kansainvälisyyden etujen ja siihen liittyvien taitojen tasaisesta jakautumisesta huolehditaan. Korkeasti koulutettu etuoikeutettu luokka liikkuu kuin kala vedessä maailmalla, mutta osalle ihmisistä globalisaatio tarkoittaa vain työpaikkojen häviämistä.

Specialist at the spot.

Toinen iso aihe konferenssin kahvipöytäkeskusteluissa oli kulttuuriymmärryksen tärkeys. Sanastoa voi opetella ulkoa, mutta kulttuuritaustan merkityksen ymmärtäminen ja oman käytöksen tarkoituksenmukainen sopeuttaminen monikulttuurisessa ympäristössä vaatii harjoittelua. Hyvin moni keskustelu päätyi lopputulemaan, että toisten kulttuurien ymmärtäminen vaatii oman kulttuurin ymmärrystä ja arvostusta.

Erityisen antoisana jäi mieleen työpaja eri akateemisten kulttuurien vaikutuksesta. Karkeasti ottaen kovien tieteiden edustajat käsittävät eri tavoin kansainvälisyyden eri tavoin kuin ihmistieteiden, ja psykologikin näkee asian eri tavoin kuin kielitieteilijä. Siksi korkeakoulutuksen kansainvälisyystaitojen vieminen luokkahuoneisiin ja kampuksille vaatii erilaisia toimenpiteitä ja erilaista koulutusta eri olosuhteissa.

Network of cultures

Passion Drives Success

11.12.2017, ottobergius

I have always been attracted by the success stories about self-made men: sportsmen, leaders, thinkers, entrepreneurs… you name it. An interesting observation from those stories is that even though they all have different starting points and a route, they appear to end successfully. After reading dozens of different stories I have understood at least one very simple rule: there isn’t a golden route to success. You should focus on things that you really love and desire, and trust it will lead to happiness.

Besides people, I find the same success factors meaningful for the companies. It maybe sounds naïve, but I think the reason for Accenture’s success, the company I am working for, is different kinds of passionate people with various backgrounds, worldviews, and skillsets. As a combination of skills, the company itself is greater than the sum of its parts.

My passion towards success stories stems from the time when I was a small city boy, who had major dreams but minor circles. Reading interesting stories gave me on the same time desire and perspective to carry on with a can-do attitude. I realized I would be the sum of my decisions and write my own story.

After graduation, I was sure I would head to business school, but otherwise, it was all blur. Studying went well, but I was more interested in overall learning than university grades. The practical business fascinated me more than theory and therefore I decided to start my own businesses. I left Vaasa after three years of studying and ever since, besides my master’s thesis, I have focused on practise; first in banking and currently in consulting. In a way, I perceive my current position as a result of different choices I have made earlier – “connecting the dots” as Steve Jobs has said.

From my point of view, I want to encourage everyone to try different fields in university and listen to internal passion instead of making things that external factors wish you to perform.

Have an efficient and passionate winter!

 

Juuso Pelkonen

Management Consulting Analyst, Financial Services

M.Sc. (Industrial Management), University of Vaasa