TET, eli työelämään tutustuminen, suoritetaan ylä-asteella yhdeksännellä luokalla. Se kestää viikon tai kaksi. Löysin AYY:n nettisivulta johon oli listattu erilaisia yrityksiä, jotka olivat sanoneet ottavansa tettiläisiä. Lista oli vain vanha. Se oli vuodelta 2013, ja sieltä löytyi Tiimarikin. Päätin kuitenkin lähettää sähköpostia kysyen TET-paikkaa. Onneksi lähetin, koska AYY on ehkä paras TET-paikka. Monessa muussa TET-paikassa joutuisi vain siivoamaan ja järjestelemään tavaroita tiukasti valvottuna. Täällä AYY:n toimistolla Otaniemessä olen päässyt osallistumaan mielenkiintoisiin kokouksiin esimerkiksi Aallon ylioppilaslehden Ainon toimitusneuvostoon. Se siis kokoontuu jokaisen numeron ilmestyttyä, ja puhuu kyseisen lehden onnistumisista ja epäonnistumista. Siellä sain kuulla hauskoja tarinoita lehden juttujen takaa. Kokous sai näkemään myös lehden erilaisista kulmista.
AYY:ssähän on monia eri alueita. Itse olin eniten viestinnän puolella. Eli osasto joka hoitaa kaiken mainostamisen ja nettisivujen ja muiden sosiaalisten medioiden päivityksen. Viestintä hoitaa myös vapaaehtoisten rekrytoinnin ”mainostusta”. Ensimmäisellä viikolla pääsinkin mukaan rekry-videon ensimmäisen vedoksen katselukertaan. Yhden päivän ajaksi pääsin Aino-lehden päätoimittajan huostaan. Se oli hyvä päivä. Kuulin enemmän Ainon toimituksesta, ja minkälaista tyyliä se hakee. Kahden viikon aikana ehti paljon pohtia mitä itsekin haluaisin isona tehdä. AYY:llä pääsin näkemään monia erilaisia työtehtäviä, ja yleisesti minkälaista työelämä on. Sehän oli vähän koko tämän TET-jutun ideakin. AD:n (art director) tyylinen työ alkoi kiinnostamaan tai kuvaaminen/kuvittaminen.
AYY:llä on hyvin rentoa ja iloista meininkiä. Työt saadaan kuitenkin tehtyä eikä ketään näkynyt piileskelemässä sohvan nurkassa pitämässä ”lyhyttä” kahvitaukoa. Tämän tyylistä työtä voisin tehdä pidemmänkin aikaa. Kouluun palaaminen ei kuullosta kauhean hyvältä. Opiskelijoiden elämäänkin tutustui hiukan enemmän täällä Otaniemessä. yhdeksännellä luokalla yliopistoja ei hirveän paljon ajattele. Yliopisto verrattuna peruskouluun on jättimäinen hyppy parempaan. Ovathan aiheet niin paljon vaikeampia ja ajattelua tarvitsee paljon enemmän, mutta se on samalla vapautta. Suurin osa ylioppilaista tuskin muistaa peruskouluvuosiaan. Kun on kauhea stressi ja tentin tuntuvat kaatuvan päälle, kannattaa muistaa kuinka pitkälle on päässyt ja mitä kaikkea on vielä edessä. Ei ole enää siellä peruskoululaisen pulpetin takana kuuntelemassa, kun opettaja antaa hyvin tarkat ohjeet esseen kirjoittamiseen. Muistaa se, mikä sai hakemaan Aaltoon ja innostumaan alasta, jolle haki.
Ehkä viiden vuoden päästä tulen takaisin Aaltoon opiskelijana. Onko se Taide- vai tieteellinenpuoli, joka kutsuu, jää nähtäväksi.
Iso Kiitos kaikille Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan työntekijöille, jotka tekivät kahdesta viikostani ihanat ja jaksoivat vastata kaikkiin kysymyksiini 🙂
Venla Vendelin