Vuosi AYY:llä on mennyt reippaasti. Muutin Otaniemeen sekä töihin että asumaan viime kesäkuussa suoraan Jyväskylästä korkeakoulupoliittisen sihteerin hommista, sillä halusin vaihtaa maisemaa ja tutustua erilaiseen yliopistoon kuin oma opinahjoni. Ja onhan Aalto erilainen. Erityisesti teekkareiden ja taideteollisten alojen maailma on ollut monelta osaa yllätys. Myös Aalto-yliopiston kulttuuri on yllättänyt, välillä positiivisesti ja välillä aiheuttaen melkoista maailmantuskaa. Oli hauska lukea juuri ilmestynyttä Aallon auditointiraporttia, sillä välillä ulkopuoliset näkevät paremmin miten paljon tämä yliopisto on tehnyt hyvin lyhyessä ajassa.

Vuoteen on mahtunut opiskelijoiden tukemista niin yksilö- kuin järjestötasollakin, auditointi, koulutusleikkaukset, yt-neuvottelut, opiskelijoiden oikeuksien kirjoittamista, hallinnon opiskelijaedustajien valintaa ja koulutusta, lukukausimaksuja, Aallon uusi strategia, IT-kehitystä ja paljon, paljon kokouksia. Seuraavaa vuotta ajatellen haluaisinkin nyt avata ajatuksiani parista teemasta, joista täällä puhutaan paljon, mutta jotka vielä vaatinevat hieman lisäkehittelyä.

Monitieteisyys
Uskon rehellisesti Aallon pyrkimykseen olla edelläkävijä edustamiensa alojen monitieteisessä toiminnassa. Aallossa tapahtuu ihan todella jännittäviä ja kiinnostavia asioita, ja niitä tapahtuu varmasti jatkossa lisää. Ongelma ovat rajalliset resurssit ja ristiriitaiset toiveet. Aikooko Aalto toteuttaa monitieteisyyttä painottuen eri alojen osaajien yhteistyötä samojen ongelmien parissa? Vai tuleeko jatkossa enemmän erityisesti maisteriohjelmia, joissa sama henkilö opiskelee useamman alan sisältöjä? Mikä on Aallon lopullinen suhde epätyypillisiin opiskelupolkuihin, eli siirtyykö Aalto vapaampaan sivuainekäytäntöön ja siirto-opiskeluun, vai luotetaanko maisterivaiheen suuntautumisvaiheen riittävyyteen? (Minulle oli täysi järkytys, että täällä ei ole vapaata sivuaineoikeutta, edes kauppakorkean perusopintoihin, pidin sitä itsestään selvänä monialayliopistossa.) Eteneekö monitieteisyysajattelu myös Aallon ulkopuolisille aloille, näkyykö täällä maisteriohjelmissa ja erityisesti start upeissa jatkossa enemmän yhteiskuntatieteilijöitä tai lääkisläisiä?

Uskon, että monitieteisyys ja uudet kiinnostavasti suunnatut maisteriohjelmat voivat olla yksi ratkaisu teknillisten alojen hiipuvaan vetovoimaan. Sisällöillä markkinoiminen voi vetää sisään hyviä opiskelijoita, joille ei olisi tullut mieleenkään teknilliselle alalle, mutta he voivat olla hyvinkin kiinnostuneita ihmisistä ja tietoverkoista, vanhenevan väestön asumisongelmista tai kehitysyhteistyöstä teknologian keinoin. Sitten pitää vielä ratkaista, että miten nuorena tehty valinta vältellä matematiikkaa saadaan korjattua myöhemmin.

Soveltava tutkimus ja yrittäjyys
Niputan nämä samaan, sillä ne ovat kaksi Aallon vahvuutta, mutta välillä opiskelijan kannalta hankalasti ristiriidassa.

Jos ihminen tempautuu mukaan kesken opintojen töihin tai yrittäjäksi, opintoaikaa ei voi laittaa paussille. Yliopisto haluaa yhtä aikaa kannustaa opiskelijoita etenemään täysipäiväisen opiskelijan tahtia, mutta luoda myös yrittäjyyttä ja saada ihmiset töihin. Olen koko ajan vakuuttuneempi, että monille Aallon opiskelijoille sopisi paljon paremmin se, että vaikka opiskeluaika olisi edelleen sama viisi vuotta, sen voisi pistää paussille välissä. Tällä hetkellä ihmisen ei kuitenkaan kannata ottaa edes sitä riskiä, että jättäytyisi kandin jälkeen pois, koska maisteriohjelmiin hakeminen ulkopuolelta tauon jälkeen on vakiintumatonta ja epävarmaa.
Myös tasapainon hakeminen vahvasti elinkeinoelämän kanssa tehtävän yhteistyön ja perustutkimuksen välillä on hankala. Aallon menestyminen kansainvälisissä rankingeissä ei valitettavasti synny yhteistyöstä pk-yritysten kanssa, vaikka juuri Aallon alueellinen vaikutus (kun alueena on käytännössä koko Suomi) on merkittävä. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen on vaikeaa, enkä ole vakuuttunut voiko sitä toteuttaa heitetyillä ehdotuksilla syntyneiden yritysten tai niiden hallituksissa istuvien aaltolaisten määrästä. Jos ne valitaan indikaattoreiksi, Aallon pitäisi rehellisesti luopua kovin kunniahimoisista tavoitteista opiskeluaikojen suhteen, sillä kumpaakin ei vaan voi saada yhtä aikaa. Opiskelijan elämä ei ole looginen, tiukkarajainen jatkumo, vaan liukuva asteikko.

Yrittäjyyteen liittyy myös yleisiä koulutuspoliittisia kysymyksiä. Mitä osaa yrittäjyydestä tulisi opettaa yliopistossa? Monet yrityksen pyörittämisen käytännön asioista ovat oikeastaan ammattikoulutusta vaativia asioita, eivätkä akateemisia sisältöjä, mutta koulutusasteiden välillä on Suomessa harmillisen vähän virallista liikettä ja yhteistyötä. Mitä kaikkea voi hyväksilukea akateemiseen tutkintoon? Miten yrittäjämäistä asennetta opetetaan läpileikkaavasti opinnoissa ja mistä opettajille siihen valmiudet?

Yhdenmukaisuus vs. joustavuus vs. tasa-arvoisuus ja säännöt
Myönnän olevani välillä sietämättömän joustamattoman hallintohenkinen ihminen. En ehkä vuodessa ole vielä täysin sisäistänyt ketterän kehityksen ja matriisiorganisaation autuutta, sillä välillä kaipaisin kyllä lisää sääntöjä. Auditointi teki tässä ehkä hyvää, sillä perusprosessit ovat nyt selkeästi esitetyt ja mielessä isolla määrällä ihmisiä. Puolustaudun kuitenkin sillä, että hyvällä hallinnolla ja perustavanlaatuisilla säännöillä suojellaan aina kumpaakin osapuolta!

Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa se, että Aallossa ei ole yhteläistä sääntöä tenttien uusimisista tai kurssitöiden palauttamisesta. Joku proffa antaa yrittää arvosanan korottamista, toinen ei. Joku järjestää uusintatentin kaksi päivää tulosten tulon jälkeen, toinen vasta puolen vuoden päästä. (Kumpikaan ei ole kovin hyvä, tenttiin kertaaminen on haastavaa sekä liian lyhyellä että pitkällä aikavälillä.) Jos kurssityötä ei palauta ajoissa, seuraava suorituskerta voi olla vuoden päässä. Pahin pelkoni on, että näissä muodostuu pikku hiljaa kuusi toimintatapaa perustajakorkeakoulujen kolmen sijaan, eikä suinkaan eri oppiaineiden välillä sukkuloivalle opiskelijalle läpinäkyvää ja ennustettavaa systeemiä. Ja hei, miksi ihmeessä opetussuunnitelmat ovat vain vuodeksi ja opetusohjelmat julkaistaan vasta elokuussa! Ja miksi BIZ:n opiskelijoille on paljon paremmat urapalvelut kuin muille? Näissä asioissa kaipaisin reipasta benchmarkkausta vanhempiin monialayliopistoihin. (Vihjeenä vaikkapa Oulu, joka muokkasi sääntöjään muiden toimenpiteiden kanssa, ja sai nostettua vuodessa 55 op tekevien määrää 400 opiskelijalla.)

Sivuhuomiona yksi moneen kertaan vuoden aikana noussut asia: Opinnäytteet! Aallolla on vielä petrattavaa siinä, että jokainen gradua tai diplomityötä tekevä ymmärtää mikä on työn akateeminen tavoite ja eroaako se mahdollisen toimeksiantajan toiveista. En haluaisi pöydälleni enää yhtään keissiä, jossa ohjaajan, valvojan, työn tilaajan ja opinnäytteen tekijän näkemykset työn tavoitteesta, ohjausprosessista ja arvosanasta ovat rajusti ristiriitaisia.

Onhan tämä ollut aika kivaa kuitenkin
Aalto on kyllä outo projekti. Otetaan Suomen vanhimpia ja arvostetuimpia koulutusinstituutioita, pistetään ne yhteen elinkeinoelämän rahoilla, kohdistetaan niihin kohtuuttomia toiveita ja välillä aiheellistakin kritiikkiä, ja kuudessa vuodessa saadaan näköjään aikaan yllättävän hyvä ja pelottavankin kovalla tahdilla kehittyvä lopputulos. Olen tyytyväinen, että tulin AYY:lle töihin ja toivoisin, että tällaista vaihtuvuutta tapahtuisi yliopistojen välillä enemmänkin suuntaan ja toiseen. Syksyllä näette minua muuten välillä harvemmin, sillä aion tutustua kolmanteen yliopistooni ja suorittaa korkeakouluhallinnon ja –johtamisen opintoja Tampereen avoimen yliopiston kautta. Sitä ennen kuitenkin kaikille oikein rentouttavia kesäpäiviä!

 

Susanna Koistinen

Koulutuspoliittinen asiantuntija, AYY

This entry was posted on Wednesday, June 29th, 2016 at 15:10 and is filed under Okategoriserad. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.