AYY:n uusi hallitus valitaan tänään illalla, mutta se tarvitsee tuekseen  niin sanotusti oikeita töitä tekemään liudan innokkaista, tekeviä ja freessejä tyyppejä! Ylioppilaskunta hakee jäseniä toimikuntiin ja jaostoihin, joista nopea katsaus tässä:

AAVA eli AYY:n kulttuuritoimikunnassa voit esimerkiksi vastata Aalto-vapun järjestämisestä, vuosijuhlista tai siitä miten koko yliopistonlaajuisesti otetaan vastaan uudet opiskelijat ja tutorointi puhaltamalla eri kouluissa asiaa hoitavien kanssa yhteen hiileen. Bileiden ja tapahtumien järkkäilyn lisäksi AAVA:n haetaan liikunnasta, yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamisesta sekä kansainvälisten opiskelijoiden luotsaamisesta kiinnostuneita.

Entä kiinnostaisiko seurata ja osallistua AYY:n viestintään, sen kehittämiseen ja muotoutumiseen? Viestintäsektorille yhdessä tiedottajan ja hallituksen viestintävastaavan kanssa toimimaan haetaan innostuneita aaltolaisia!

Vaihtarit ja muut kansainväliset opiskelijat kaipaavat myös tukea ylioppilaskunnalta. Haluaisitko kenties osallistua heidän toimintansa tukemiseen AYY:n kansainvälisellä sektorilla? TKK:sta muotoutuviin neljään korkeakouluun haetaan vaihtariISOvastaavia, jotka pääsevät osaksi teekkarijaoston ISOtoimikuntaa. Go International! International Degree Students’ Committee, IDSC, is a committee focused on promoting the position of international degree students.

Uuden yliopiston kehitys kiinnostaa? School-kohtaiset hallopedvastaavat johtavat jokaisen schoolin halloped joukkioita ja pitävät yhteyden ylioppilaskuntaan kunnossa. Koulutuspolitiikin syvimpiin saloihin pääset tutustumaan Aivotrustissa, joka pallottelee hallitusvastaavien kanssa perimmäisiä kysymyksiä. Vaikuta Aaltoon!

Teekkarijaostossa voit pitää huolta teekkarikultuurista! Tänäkin vuonna haetaan fuksimajuria, läjäpäin tirehtöörejä sekä järjestäjiä teekkariperinneviikolle.

Find out more and apply!   http://rekry.ayy.fi/vapaaehtoispestit-2011-1
Klikkailemalla löydät tietoa haluamastasi tehtäväkentästä sekä hakuohjeet.

Haku sulkeutuu sunnuntaina 5.12.

Kun itse tekee – tulee tekijänsä näköinen!

Hallituksen epävirallisena reissulassena minulla oli ilo päästä kevään Manchesterin, Münchenin ja Lausannen päätteeksi syksyllä vielä yhdelle Aallon johtoryhmän knowledge missionille, tällä kertaa Milanoon. Lähdön varmistuttua ensimmäisenä tuli mietittyä, että miten ihmeessä Aalto voisi ottaa mallia yliopiston organisoinnista ja kehittämisestä italialaisilta? On kuitenkin syytä huomata, että Lombardian pääkaupungista löytyy kovatasoisia korkeakouluja, joista me piipahdimme kahdessa – matkan kohteina olivat Università Commerciale Luigi Bocconi ja Politecnico de Milano, tai lyhemmin vain Bocconi ja Polimi.

Vuonna 1902 perustettu Bocconin yliopisto on Italian maineikkain kauppatieteiden yliopisto ja arvostettu kautta maailman. Yksityisenä yliopistona sen valtiollinen rahoitus on lähes mitätön, ja merkittävin tulonlähde ovat lukukausimaksut (maksimissaan n. 10 000 euroa, keskimäärin 8000 euroa vuodessa). Opiskelijoita Bocconissa on hieman vajaa 14 000, joista reilu puolet kanditasolla ja loput sitten ylemmissä tutkinnoissa. Tavoitteikseen yliopisto on asettanut nousta yhdeksi maailman johtaviksi taloustieteen ja johtamisen korkeakouluista, houkutella globaalisti parhaat opiskelijat ja opettajat, tarjota Euroopan houkuttelevimman kaupunkikampuksen ja vaikuttaa opetuksellaan ja tutkimuksellaan maailmantalouteen ja sen päättäjiin. Opetuksessa Bocconi kehuskeli olevansa jo Euroopan kärkikaartia, mitä osoittavat heidän mukaansa korkeat sijat  listoilla, joilla yliopistoja rankataan alumnien sijoittumisella Forbes 500 -firmojen johtoon tai johtavien taloustieteen akateemikoiden kaartiin. Muutenkin Bocconissa nähtiin menestyksekkäät alumnit yliopiston tärkeimpänä “tuotteena”. Yliopistolla olikin erittäin hyvä käry siitä, mihin eri asteilta valmistuvat alumnit olivat sijoittuneet. Lisäksi Bocconilla on erittäin aktiivinen, ympäri maailmaa ylettyvä alumniverkosto. Hyviä valmistuineita tehdään luonnollisesti hyvällä opetuksella, ja kyselinkin millä sen laatua Bocconissa mitataan. Vastaus oli kattavan opiskelijapalautteen ja kansainvälisen vertaisarvioinnin hyödyntäminen. Kehnosti arvioinneissa pärjänneet opettajat ohjataan pedagogiseen koulutukseen.

Bocconin johdon neukkari muistutti Bond-pahiksen komentoluolaa

Kansallisen ja kansainvälisen liikkuvuuden takaamiseksi Bocconilla oli melkoisen radikaalit käytännöt. Tohtoriopiskelijoilla on valmistuttuaan 3-4 vuoden karanteeni yliopistolla toimimiseen, minä aikana on haettava kansainvälistä kokemusta jos mielii takaisin. Kandeiksi valmistuneista saa maisterivaiheeseen jatkaa vain 70% – loput 30% saa lähtöpassit vaikka olisivat kuinka briljantteja. Jäljelle jäävät paikat täytetään ulkopuolelta tulevilla maisteriopiskelijoilla. Ainakin puheiden ja tilastojen perusteella näistä drop-outeista pidetään kuitenkin huolta, ja heitä avitetaan löytämään toinen opiskelupaikka muualta. Bocconissa nähtiinkin nämä kovatasoiset kandit yhtenä lopputuotteena, joista ollaan ylpeitä. Periaatteessa suoraviivaista, mutta voin vain kuvitella miten kovaa kilpailu opiskelijoiden kesken on.

Bocconin kampus sijaitsee muutaman kilometrin päässä Milanon ydinkeskustasta, ja on kovan kehityksen alla. Uusi päärakennus Aula Magna on valmistunut suht äskettäin, ja tonttia oli ostettu koko kampuksen keskittämiseksi lähitulevaisuudessa muutaman korttelin alalle. Aula Magna oli toki vaikuttava ja komea, mutta muistutti olemukseltaan enemmän kongressikeskuksen aulaa kuin eläväisen akateemisen yhteisön kotia. Ehkä kyse on vain uutuudenkiillosta, mutta ainakaan itselleni paikka ei iskenyt sellaisena luonnollisena kohtaamis- ja hengailupaikkana, jollaisena yliopiston tilojen tulisi minusta aina toimia. Kampuksen lisäksi Bocconista on vielä mainittava sen alaisuudessa toimiva melko itsenäinen SDA Bocconi. SDA voisi ehkä kuvata tarjonnaltaan Aallon executive education -yksikköä TKK Dipolilla höystettynä. Periaatteessa se siis keskittyi kouluttamaan jo työelämässä olleita, mutta täydennys- ja MBA-koulutuksen ohella SDA tarjoaa myös maisteritutkintoja ja tekee tutkimusta, ja ainakin osa opiskelijoista harppoi koulutukseen suoraan oman maisterintutkintonsa jälkeen. Minusta tarjonta vaikutti osittain päällekkäiseltä muun Bocconin kanssa, mutta selitys lienee se, että SDA on perustettu ennen Bologna-aikaa. SDA:n brändi on vahva ja maine yhtenä maailman parhaista alansa kouluista erittäin hyvä, joten sitä ei haluta hirveästi häslätä.

Bocconin monumentaalinen Aula Magna

Vuonna 1863 perustettu Politecnico di Milano on puolestaan Italian johtava tekniikan alan yliopisto. Toisin kuin Bocconi, Polimi on pääosin julkisesti rahoitettu ja myös ohjattu, ja huomattavasti edellistä laajempi ja laaja-alaisempi. Julkinen rooli ja rahoitus näkyy myös opiskelijamäärissä. Yhteensä opiskelijoita on 38 000 ja kolmen Milanossa sijaitsevan pääkampuksen lisäksi filiaaleja oli ympäri maakuntaa eri teollisuusalueiden liepeillä. Opiskelijoista 23 500 opiskeli tekniikkaa, 9500 arkkitehtuuria ja 4000 taideteollista alaa. Polimissakin on lukukausimaksut käytössä. Laki sanoo, että julkisten yliopistojen rahoituksesta korkeintaan 20% saa tulla maksuista, mutta yliopiston tuleva rehtori kertoi ilolla, kuinka Polimi oli opiskelijoiden kanssa sopinut käyttöön korkeammat lukukausimaksut vastineeksi opiskelijoiden osallistamisesta rahanjaon päätöksiin. Vaikka osa opiskelijoiden osallistamistamiskäytännöistä kuulosti hyvältä, tuollainen diili kuulostaa absurdilta. Harmikseni en tällä reissulla ehtinyt järjestää itselleni tapaamista paikallisten opiskelijoiden kanssa. Erityisesti kiinnostaisi tietää miten mahdollinen opiskelijajärjestö on organisoitu, jos se voi päätyä tuollaiselle kannalle.

Polimin piirissä on siis myös kattavasti taideteollisen alan opetusta ja tutkimusta, josta vastaa oma osasto (vastaa lähinnä meikäläisittäin tiedekuntaa) INDACO. Osasto on ollut olemassa 90-luvun alkupuolelta, mutta itse koulutuksella on pidemmät perinteet. Tarkalleen ottaen INDACOn ala on “design” – sana jota on suomeksi niin kovin vaikea kääntää. Käytännössä pääpaino oli muotoilulla, mutta sanan laajimassa merkityksessä. Polimin Bovisa-kampus, se ainut, jolla vierailimme, oli muuten aika lailla täysi vastakohta Bocconin sliikeille auloille. Paikka on vanha tehdasalue, jossa on aiemmin koottu rautiovaunuja, ja oli nyt täynnä kirkkaita värejä, opiskelijoiden töitä ja toimintaa.

Polimin Bovisan kampus on vanha sporatehdas

Polimissa ja myös INDACOssa ongelmaksi koettiin kehno opettaja-opiskelija-suhdeluku, joka oli jotakuinkin samaa luokkaa kuin Aallossa tekniikan ja kauppatieteen aloilla. Avainongelma oli rahoitus, johon lähitulevaisuudessakaan tulossa mitään suurta lisäystä. Niinpä parempaan opetukseen on etsitty muita keinoja, kuten esimerkiksi Alta Scuola Politecnica ASP. ASP on huippuopiskelijoiden poikkitieteellinen ohjelma, johon vuosittain kutsutaan parhaiten menestyneet 150 maisteriopiskelijaa. Jännä konsepti, ja jäin miettimään miten moinen toimisi Aallossa. Polimissa valitut saavat stipendin ja vapautuksen lukukausimaksusta, joten harva varmaan kunniasta kieltäytyy.

Kaiken kaikkiaan tämä viimeinen reissu oli hyödyllinen siinä missä kolme aikaisempaakin. Hieman harmittaa oma kehno valmistautumiseni – ajan ja italian kielitaidon puutteen vuoksi en saanut järjestettyä omaa tapaamista paikallisten opiskelijoiden kanssa. Yleensä ne ovat tarjonneet hyvän näkymän siitä, miten yliopiston jalot tavoitteet näkyvät opiskelijan arjessa. Muina yleisinä huomioina tulee ainakin mieleen se, ettei kaksiportaisuus toimi täysin vielä Bolognan kotimaassakaan. Molemmissa yliopistoissa kandidaatin tutkinnot hakivat hieman vielä muotoaan, ja Bocconissa todettiin ettei kauppatieteen kandi ole työelämärelevantti tutkinto yliopiston eikä yritysten mielestä (tosin kolmasosa kanditason jälkeen pudonneista oli päätynyt suoraan töihin). Milanon vetovoimaa hyödynsivät molemmat koulut, esimerkiksi luksustuotteisiin ja viini- ja ruokakulttuuriin perehtyvissä MBA-ohjelmissaan. Poikkitieteellisten tekemisten saralla sekä Bocconi että Polimi olivat Aaltoa kunnianhimottomampia. Polimin INDACO vastasi lähinnä  Taikin teknisempiä aloja, ja vaikka Bocconi tarjosi opintoja esimerkiksi kulttuuritoimen ja muotoilun johtamiseen, oli perspektiivi aina puhtaasti kauppatieteellinen.

Ainakin omalta osaltani johtoryhmän retket loppuvat tähän. Hyviä käytäntöjä, malleja ja kontakteja on tärkeä imeä oman piirinsä ulkopuolelta, mutta jos kaikki opittu viisaus pitää tiivistää yhteen lauseeseen, se on tämä: ihmiset tekevät yliopiston. Järjestelmiä uudistamalla asiaa voi avittaa, mutta viime kädessä Aallon onnistuminen on kiinni uskosta, asenteesta ja tekemisen meiningistä – meistä itsestämme siis.

Hiilijalanjälkeään kauhistelevin terveisin,
Atte

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta ylpeänä ilmoittaa:

Jarno Lappalaista ehdotetaan Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen vuodeksi 2011.

Jarnolla on takanaan hektinen vuosi kansainvälisten asioiden vastaavana uudessa ylioppilaskunnassa, jonka alkutaival on ollut sakeanaan haasteita. Hänellä on ainutlaatuista kokemusta kokonaisen organisaation ja yhteisön rakentamisesta ja opiskelijoiden edunvalvonnan kannalta ratkaisevista vaiheista, jolloin Aalto-yliopisto on luonut keskeiset toimintaperiaatteensa. 23-vuotias mikkeliläinen opiskelee Aalto-yliopistossa tuotantotaloutta ja on toiminut aiemmin edustajistossa, yliopiston hallinnossa ja kansainvälisissä järjestöissä.

AYY:n hallituksessa Jarno on tehnyt määrätietoisesti työtä sekä kansainvälisten asioiden että koko ylioppilaskunnan edunvalvontasektorin kehittämiseksi. Jarnon toiminta AYY:n edunvalvontasektorien puheenjohtajana sekä poikkisektoraalisen kv-sektorin vetäjänä ovat antaneet hänelle laajan, eri aihepiirejä yhdistelevän osaamisen. Jarno on analyyttinen, mutta myös voimakkaasti arvoperustainen aaltolainen, joka ajaa opiskelijan asiaa kansallisuudesta riippumatta. ”SYL saa Jarnosta opiskelijan etujen ajamiseen sydämellään sitoutuneen edunvalvojan, joka vakuuttaa Arkadianmäen päättäjät,” toteaa AYY:n hallituksen puheenjohtaja Jussi Valtonen.

Jarno on toiminut viimeisen vuoden ajan maksuttoman koulutuksen etulinjassa Aallossa. Väännön keskellä Jarno on osoittanut kykynsä reagoida uusiin käänteisiin pikavauhtia, latoa pöytään pinoittain argumenttejaan tukevaa tutkimustietoa ja tunnistaa valintatilanteissa strategisesti viisaimmat ratkaisut. Jarnolla on ollut suuri vaikutus siihen, että maksukokeilu toteutetaan Aallossa merkittävästi rajatumpana kuin mitä yliopisto oli alun perin suunnitellut. ”Maksuton koulutus on, paitsi tasa-arvoisten mahdollisuuksien perusta, myös kestävästi kansainvälistyvän Suomen elinehto,” Jarno linjaa.

Jarno katsoo, että SYL:n tulee ajaa jokaisen Suomessa opiskelevan asiaa monipuolisesti. Ensi vuoden eduskuntavaalivaikuttamisessa keskeisin teema on maksuton koulutus, muttei myöskään tule unohtaa työurakeskustelua. ”Vuonna 2011 korostuvat monella tavalla poikkisektoraaliset teemat, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan monipuolista osaamista. Ylioppilasliikkeen pitää puhaltaa yhteen hiileen,” Jarno kiteyttää.

Lisätietoja antavat:

Jarno Lappalainen     +358 40 053 6973, jarno.lappalainen(a)ayy.fi

Teemu Halme           +358 50 520 9415, teemu.halme(a)ayy.fi

Jussi Valtonen          +358 40 011 4084, jussi.valtonen(a)ayy.fi

Nykyistä kattavampi, mutkattomampi ja innostavampi akateeminen ohjaus on AYY:ssä nähty yhtenä tärkeänä keinona puuttua opintojen etenemisen ja opiskelumotivaation ongelmiin Aallossa. Toisten opiskelijoiden ja opettajien tutoroinnin sekä ura- ja opintoneuvonnan ohella yksi ohjauksen muoto on mentorointi. Mentoroinnissa jo valmistunut alumni ohjaa, neuvoo ja tsemppaa nykyistä opiskelijaa oman polkunsa ja paikkansa löytämisessä. En ole koskaan ollut varsinaisesti mentoroitavana, mutta kesätöissä, opiskelussa ja ylioppilaskuntatoiminnassa kohtaamiset kokeneempien jäärien ja edeltäjien kanssa ovat usein auttaneet omien suunnitelmien jäsentelyssä ja inspiroineet uusia ajatuksia.

Aallossa on jo mentorointiohjelma, johon on haku meneillään paraikaa. Ohjelma on suosittu ja toimii hyvin, mutta koskettaa vain varsin marginaalista osaa opiskelijoista. Lisäksi se on luonteeltaan intensiivinen ja aika lailla sitoutumista vaativa, joten sen skaalaaminen suurille massoille tuskin onnistuu. Kuitenkin jonkinlainen yhteys omalta alalta valmistuneeseen olisi varmasti hyödyllinen – harva asia konkretisoi omien opintojen määränpään yhtä selkeästi kuin samanlaisen polun läpikäynyt alumni.

Olimme viime viikolla kopoporukalla tapaamassa arkkitehti Olli Hakasta ja Aallon alumnitoiminnan Nora Rahnastoa, joilla oli jännä idea kattavamman mentoroinnin järjestämiseen. Mitäpä jos otettaisiin käyttöön aikapankki? Järjestely toimisi niin, että opiskeluaikana voisit varata ohjaus- ja sparrausaikaa valmistuneilta tai opinnoissa edenneemmiltä, ja vastaavasti maksaisit aikaasi takaisin mentoiroimalla itse junnumpia kun tutkinto olisi kasassa. Ajatus on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas, ja voisi olla yksi konkreettinen keino viedä Aaltoa kohti sitä yhteistä akateemista yhteisöä jota puheissa maalaillaan. Miten tällainen käytäntö sitten potkaistaisiin käyntiin ja positiiviseen kierteeseen, onkin sitten haastavampi kysymys. Ideoita? Pilotti jonkin koulutusohjelman sisällä tai jotain?

Hommahan on linjassa AYY:n tavoitteiden kanssa. Aikanaanhan AYY päätti Aalto-linjassa tavoitteiksi mm. “Opiskelijat saavat viikoittaista akateemista ohjausta läpi tutkinnon” sekä “Alumneja hyödynnetään opetuksessa, tutkimuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa. Jokainen opiskelija tuntee ainakin yhden alansa alumnin.”

Terkuin,

Atte

Supersankariteemaiset julisteet ympäri kampuksia ovat toivottavasti osuneet sinunkin silmääsi, olet pongannut naamakirjasta rekrysivuston tai vaikka kuullut kaverilta, että ylioppilaskunta etsii uutta iskujoukkoa hoitamaan kotiin vuoden 2011.

“Mihinkäs tässä valmiissa maailmassa on kiire” – on monille tuttu lausahdus. Fakta vain on, ettei se meidän ylioppilaskuntamme ihan valmis vielä ole. Tänä vuonna ollaan kyllä päästy hyvään alkuun, Aallon rakentumisessa ollaan aktiivisesti mukana, toimipisteet alkavat olla kondiksessa, tapahtumia on järjestetty jos jonkinlaisia, peruskäytäntöjä on luotu kokonaan tyhjästä tai yhdistelty vanhojen pohjalta ja yhteistä henkeä on etsitty.

Supersankari-teema ei suinkaan yritä tarpeettomasti nostaa ketään jalustalle, vaan luoda sopivan itseironista henkeä ylioppilaskuntaan. Vaikka sanat huippu, maailman paras ja innovatiivisuuden multihuipentuma ovat olleet AYY:n perusretoriikkaa sekä itsestä että  Aallosta puhuttaessa, ei tässä pissa päähän ole noussut. Tiedostetaan vallan mainiosti, että tekemistä vielä riittää.

Nyt ylioppilaskunta etsii niitä toteuttajia, vaikuttajia ja jatkajia ensi vuodelle. Mieti haluaisitko juuri sinä liittyä tähän terveellä tavalla itsetietoiseen porukkaan? Hommaa nimittäin riittää.Jos tuntuu, että hallitus vaikuttaa liian tai liian vähän poliittiselta, tapahtumien organisointi on hauskaa tai haluaisit tehdä sen tarkalleen näin tai noin tai homma ei skulaa juuri niin kuin sinä haluaisit, tule mukaan tekemään! Kun itse tekee, tulee tekijöidensä näköinen. Takaan, että sakki, joka tähän lähtee voi muokata tästä mitä tahansa. Takaan, että vuosi tulee olemaan “jotain ihan muuta”. Takaan, että itket ja naurat enemmän kuin koskaan.

Ota haasteesta koppi! Hae ylioppilaskuntaan vuodelle 2011!

Hyvä tästä tulee!
Pipsa

rekry.ayy.fi

ps. Marraskuun puolen välin paikkeilla keskustoimisto jalkautuu jälleen kampuksille AYY tulee iholle vol 2-tapahtuman muodossa. Silloin pääfokuksena on kertoilla kiinnostuneille erilaisista AYY:n pesteistä.

pps. HAKU HALLITUKSEEN ON AUKI! Haku muihin pesteihin aukeaa 29.10. (tai ainakin heti kun hakulomake suostuu toimimaan)

ppps. kertaakaan en ole katunut, että tänne päädyin.

Keltainen lokakuu etenee, ja AYY:n keskustoimisto alkaa asettumaan uuteen kotiinsa Lämpömiehenkuja 2:n alakerrassa. Ensimmäiset merkit vuodenvaihteen lähestymisestäkin alkavat näkyä; yhä suurempi osa ajasta menee ensi vuoden suunnitteluun ja valmisteluun. Haku hallitukseen ja muihin luottamuspesteihin on auki, ja ensimmäiset valtaa hamuavat ovat jo astuneet kaapista. Mieti sinäkin, mitä voisit tehdä tämän yhteisön eteen.

Vaan olitpa sitten ylioppilaskunnassa aktiivi tai et, valmistaudu vaikuttamaan. Opiskelijan näkökulma kiinnostaa Aaltoa ennennäkemättömällä tavalla ja opiskelijalta kysytään kohta joka käänteessä jotain. Ensimmäisenä vastaan tulee tämän vuoden lopulla alkava ja yli kevään jatkuva Aallon opetuksen arviointi (“TEE” eli Teaching evaluation exercise), jossa on pyrkimyksenä kartoittaa koko Aallon koulutuksen taso koulutusohjelmittain, hieman samaan tapaan kuin tutkimusta arvioitiin vuonna 2009 (jolloin vedettiin läpi “RAE” eli Research assessment exercise). RAE on todella vaikuttanut Aallon toiminnan suunnitteluun ja ohjaukseen ja resurssien jakoon – oletus on, että myös opetuksen arvioinnin tulokset näkyvät opiskelijan arjessa ilman ylimääräistä viivettä, vaikkakin varmaan eri mekanismein. Tämä on myös AYY:n tavoite, samoin kuin rakenteiden muuttaminen niin, että opetuksen arviointi ja kehittäminen on jatkuva ja hyvin resursoitu prosessi jokaisella Aallon alalla. Opetuksen arviointia on meidän puoleltamme mukana suunnittelemassa Janne, joka kertonee aiheesta mieluusti lisää.

Yliopiston korvan säätäminen opiskelijan taajuudelle ei kuitenkaan ole jäämässä tähän. Syksyn aikana Aallon johtoryhmässä on pohdittu kiivaasti Aallon menestyksen mittareita. Strategia on, ja tavoitekin (maailmanluokka siis) – mutta mistä tiedetään ollaanko sinne matkalla vai ei? Tähän tarvitaan hyvin valikoitu joukko avainmittareita (tutaksi siis KPI eli “key performance indicator”). Opetuksen osalta näiden mittareitten joukkoon ollaan mietitty mm. opiskelijatyytyväisyyttä. Jatkossa Aalto siis seuraisi omaa menestymistään sen perusteella, mitä mieltä opiskelijat opetuksesta, palveluista ja tiloista ovat. Käytännön toteutuksesta ei vielä olla puhuttu, mutta maailmalta löytynee ihan hyviä esimerkkejä. Manchesterissahan tätä tehtiin jo.

Summa summarum: vastaa kun kysytään, ja joskus ilmankin. Osallistu opetuksen arviointiin, ja mieti mikä yliopistossa toimii ja mikä ei. Asiat menevät oikeaan suuntaan palautteen avulla, ja kun sitä kerran kerätään, niin sitä on syytä antaa. Eikä tämä koske vain edellä mainittuja “isoja” juttuja. Jokaisesta kurssista on syytä antaa laadukasta palautetta, ja miksei luennoistakin. Ja myös sitä hyvää palautetta, eli kiitosta, jota kukaan tuskin tässä maassa saa liikaa. Edelleen työn alla olevissa Oppimisen kulmakivissäkin on tarkoitus korostaa hyvää palautekulttuuria.

Terkuin uudesta toimistosta,

Atte

ps. kirjoittelin keväällä TKK:n rakenneuudistuksen näkymistä. Nyt koulu on julkaissut  FAQ-sivuston aiheesta, kannattaa kurkata.

Syksyn alussa hallitus hieman hienosääti työnjakoaan koulutuspolitiikan osalta. Aiemmin rehtoraatin kokouksissa opiskelijoita edustanut Jussi vaihdettiin meikäläiseen-  lähinnä siksi, että Aallon eri johtamispumppujen työt nivoutuvat aika lailla yhteen, ja on helpompi pitää paketti kasassa jos edustaja on sama kaikissa. Nyt minä siis osallistun sekä rehtoraatin että Aallon johtoryhmän työskentelyyn. Myös yliopisto välppäsi systeemeitään uusiksi.

Syksystä alkaen avainjohtajat (= President’s Management Team, “rehtoraatti”) ovat kokoontuneet kerran viikossa ns. työmaakokouksiin, joka toinen viikko akateemisten asioiden, joka toinen viikko tukipalveluasioiden tiimoilta, ja paikalla ovat rehtoreitten lisäksi em. toimintojen johtajat. Kerran kuussa kokoontuu sitten johtoryhmä (Aalto Executive Team), jossa ovat mukana kaikki edellä mainitut ja vielä jatko-opiskelijoiden ja henkilökunnan edustus siihen päälle. Ja minä siis notkun mukana kaikissa noissa meitä edustamassa. Joka torstai, Aallon ja opiskelijan asialla.

Niinpä siinä missä monella muulla hallituksen tyypeillä on joku cooli pumppu – Neuvosto, Aava, OPN… – vedettävänä, istuu meikäläinen kokoustamassa keski-ikäisten ihmisten kanssa. Astetta kuivempi nakki? Ehei, ei todellakaan. Aallon johto on täynnä jänniä tyyppejä. Keskustelu on avointa, kriittistä ja rakentavaa, ja silti hyvin johdettua ja päämäärätietoista. Kaiken lisäksi ne vielä kuuntelevat tällaista räkänokkaa, ja tarkkaan. Toki joskus jauhetaan mitättömän tuntuisista asioista turhan yksityiskohtaisesti, ja joskus isokin asia saattaa saada aivan liian vähän huomioita. Pääpiirteissään pidän kuitenkin Aallon johdon kokoontumisia sangen toimivina. Erityisen hyvä juttu on valmius ja halu muuttaa kehnoksi koettuja käytäntöjä.

Oman roolini miellän tavallaan kaksoisagentiksi. Välitän Aallon johdolle opiskelijoiden näkökulmaa ja kuulumisia, ja vastaavasti tuon opiskelijoille Aallon johdon näkökulmaa ja kuulumisia. Asenne on aina rakentava, ja ongelmat pyritään ratkaisemaan yhdessä. Miten hyvin siinä onnistun, onkin sitten toinen juttu. Joka tapauksessa tällainen ihmisreititin on AYY:ssa koettu kovaksi jutuksi. Vastaavanlaista yhteistyötä tulisikin rakentaa myös muille yliopistomme organisaatioportaille (laitoksiin, koulutusohjelmiin, korkeakouluihin jne.).

Toisaalta hyvä kysymys on, mitä hyötyä tästä AYY:n nykyisestä toimintamallista on ollut? Olen konkreettisten tulosten ystävä, mutta turbulentissa muutostilanteessa vajaan vuoden jänteellä on vaikea suoraan osoittaa saavutuksia ja niiden syitä. Jotkin ansiot ovat kuitenkin kiistattomia. Johtoryhmä- ja rehtoraattiedustus on mahdollistanut isojen huolien (esim. it-migraatio, hätämajoitus, opintotuen uudistukset) noston ylimmän johdon tietoisuuteen, jolloin paine niihin puuttumiseen on kasvanut. Myös Aallon opetuksen mittaamiseen ovat esittämämme pointit välittymässä melko suoraan. Toisaalta edustus ylimmissä pumpuissa lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että nyt opiskelijoita pyydetään lähtökohtaisesti miltei kaikkiin mahdollisiin työryhmiin ilman että sitä tarvitsee erikseen vaatia. Noissa ryhmissä sukelletaan sitten syvemmälle substanssiin ja tehdään opiskelijan arjesta parempaa.

Ylipäänsä sanoisin, että johtoryhmäedustus yhdistettynä yliopiston ja koulun keskeisten tyyppien henkilökohtaisiin tapaamisiin takaa sen, että saamme viestimme aika hyvin läpi. Mikä se viesti sitten on? Siitä kuulisin mieluusti lisää juuri sinulta. Millaisia terveisiä sinä lähettäisit Aallon johdolle?

Syysterkuin,

Atte

Puhe  HERA-seminaarissa 7.9.2010
“Ovatko asumispalvelut kansainvälistyvän koulutuksemme kilpailukykytekijä?”
Jarno Lappalainen

***

Hyvää iltapäivää!

Näin aluksi täytyy sanoa, että on hienoa päästä puhumaan tällaiselle yleisölle ja tuomaan opiskelijanäkökulmaa näin tärkeään ja ajankohtaiseen asiaan. Toisin kuin edellisellä puhujalla, on oma näkökulmani luonnollisesti enemmän paikallisella tasolla ja varsin pääkaupunkikeskeinen, mutta se toivottavasti minulle virkani puolesta suodaan. Kysymyksenasettelu on mielestäni hyvä ja erityisen ajankohtainen juuri nyt, kun asuntopula etenkin pääkaupunkiseudulla on huutava. Samalla sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kansainvälistymisstrategia korkeakouluille kuin omaa työtäni läheisesti koskettava Aalto-yliopiston strategiakin linjaavat kunnianhimoisia tavoitteita kansainvälisten opiskelijoiden, tutkijoiden ja professoreiden määrän lisäämisestä. Tietopääoman kasvattaminen kansainvälistymällä onkin varmasti oikea kehityssuunta Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja kokonaisuudessaan kansainvälistymistavoitteet ovat erittäin kannatettavia. Korkeakoulujen vetovoiman lisääminen edellyttää kuitenkin myös sosiaalipoliittisia ratkaisuja, jotka ovat jääneet valitettavan vähälle huomiolle juuri uusien opiskelijoiden osalta. Kansainvälisten opiskelijoiden osalta ongelmat Suomeen asettumiseen kulminoituvat näissä oloissa juuri asumiseen. Onhan asumisjärjestelyillä suuri osa integraatio eivätkä ongelmat asumisasioissa varmasti opintoaikoja ainakaan lyhennä.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnalla on pitkä historia opiskelija-asuntojen tarjoajana, joka juontaa juurensa niin Teknillisen korkeakoulun kuin Kauppakorkeakoulunkin ylioppilaskuntien vuosikymmenien saatossa rakentamiin asuntoloihin. Tällä hetkellä tarjoammekin kodin yli 3000 opiskelijalle. Tällä kokemuspohjalla osaamme tästä syksystä sanoa vähintäänkin sen, että Aalto-yliopiston uusien opiskelijoiden asuntotilanne on pahin, mitä 2000-luvulla on nähty. Asuntopula ei toki ole uusi ilmiö, vaan sen lieveilmiöihin on ylioppilaskunnissa jouduttu pureutumaan aiemminkin. 2000-luvun aikana hätämajoitusta, eli väliaikaista joskin ahdasta majoitusta, kodittomille opiskelijoille ovat järjestäneet ylioppilaskunnat ainakin Helsingin yliopistosta, Teknillisestä korkeakoulusta ja Kauppakorkeakoulusta. Hätämajoituksen tarpeen kehityssuunta on ollut 2000-luvun puolivälin jälkeen jatkuvasti kasvava. Syksyn näkymät olivatkin jo keväällä niin pahat, että meillä pohdittiin puolivakavissaan jopa telttamajoituksen järjestämistä. Onneksi Helsingin kaupunki tuli vakavassa tilanteessa hätiin ja tarjosi ylioppilaskuntien hätämajoitusta varten ilman veloitusta tilat Sörnäisistä 75 asunnottoman opiskelijan väliaikaiseen majoittamiseen. Nämäkin tilat täyttyivät hetkessä, vaikka hätämajoituksen organisoinnin kustannukset peritään asukkailta ja tarvetta tuntuisi olevan enemmänkin. Helsingin kaupunkia onkin kiittäminen siitä, että tilanne on tänä syksynä pysynyt edes jotenkin hallinnassa.

Hätämajoitus on erittäin hyvä indikaattori tilanteen vaikeudesta ja huomattavaa on, että se koskee yhä enenevässä määrin nimenomaan kansainvälisiä opiskelijoita. Selvänä merkkinä tästä on esimerkiksi se, että kansainvälisiltä opiskelijoilta tuli yksin meidän ylioppilaskunnallemme yli 500 kyselyä asumisongelmiin ja asunnotta jäämiseen liittyen. 500 kyselyä. Se on todella paljon yhdelle yliopistolle.

Tilanteen taustalla on se, että kansainväliset opiskelijat ovat paljon suomalaisia opiskelijoita voimakkaammin HOAS:n ja AYY:n varassa asunnon saantinsa suhteen. Tähän on muutamiakin syitä: Ensinnäkään ulkomaalaisten on erittäin vaikea hyödyntää yksityisiä markkinoita hintatason ja kielitaidon puutteen takia. Ja vaikka maksukykyä olisikin, ottavat vuokranantajat usein mieluummin suomalaisen kuin ulkomaalaisen vuokralaisen. Tyypillistä on myös se, että ulkomailta saapuvalta opiskelijalta puuttuu Suomessa sosiaaliset verkostot, joiden avulla väliaikaiset asumisratkaisut usein löytyvät ulkopaikkakunnilta saapuville suomalaisille opiskelijoille. Tilannetta ei lainkaan auta se, että Suomesta puuttuu monista muista maista löytyvä edullinen ja monipuolinen valikoima hostellimajoitusta.

Yliopistojen ja asuntoja tarjoavan kentän tulisi yhdessä ottaa vahvempi rooli asunnottomuuden ratkaisemiseksi. Yliopistojen tulisi suunnitelmiensa laatimisen yhteydessä etukäteen varmistaa asuntotarjonnan riittävyys tai tarjottava korvaavia järjestelyjä myös opiskelijoille eikä ainoastaan palkatulle henkilöstölle. Esimerkkinä tällaisista järjestelyistä voisivat käydä asuntotoimistot, jotka proaktiivisesti etsisivät yksityisiltä markkinoilta opiskelija-asumiseen soveltuvia huoneistoja. Yliopiston arvovallan ollessa vuokraajan puolella voisi vuokranantajien epäröinti ulkomaalaiselle vuokraamisesta myös hälvetä.

Yhtä kaikki, kaupunkien ja yliopistojen tulisi ottaa omat kansainvälistymisstrategiansa tosissaan ja suunnitella kokonaisvaltaisesti ratkaisuja myös arkisiin ongelmiin. Hätämajoituksen järjestämisellä päästään räpiköiden syksyisen kysyntäpiikin yli, mutta mielestäni on aivan selvää, että opiskelija-asuntotuotantoa on kasvatettava, mikäli kansainvälisten opiskelijoiden määrää halutaan kasvattaa. Asunnottomuus on huonoin mahdollinen alku opiskelulle vieraassa maassa eikä ”emergency accomodationkaan” kuulosta hyvältä kirjoittaessa kuulumisia kotimaahan. Vaikea asuntotilanne jättääkin pahimmassa tapauksessa yliopistosta ja Suomesta maana lähtemättömän negatiivisen ensivaikutelman, joka kiirii huonona maineena ulkomaille saakka. Se, jos mikä, heikentää kilpailukykyämme korkeakoulutusmaana.

Vastuukysymys on kuitenkin huomattavan hankala. Itse odotan selkeää vastuunkantoa kansainvälistymistavoitteita asettavilta kaupungeilta ja yliopistoilta. Ei ole kestävää, että korkeakoulut ja kaupungit keräävät hyödyt kansainvälistymisestä, jos samalla kaikki siihen liittyvät ongelmat kaatuvat opiskelija-asuntosäätiöiden ja ylioppilaskuntien niskaan. Se, mitä tämä vastuun kantaminen tarkoittaa, on kuitenkin vielä ratkaistava. Olisiko esimerkiksi järkevää, että yliopistot ryhtyisivät asunnontarjoajiksi myös opiskelijoille, kuten on tapana monessa muussa maassa? Vai olisiko ennemmin järkevää antaa jatkossakin opiskelija-asuminen niiden tahojen huoleksi, jotka ovat sitä meillä jo vuosikymmeniä menestyksellisesti ja opiskelijoiden tarpeita ymmärtäen hoitaneet eli opiskelija-asuntosäätiöille ja ylioppilaskunnille. Tämä on kysymys, jota yliopistot varmasti tykönään miettivät. Mikäli pohdinta päätyy jälkimmäiseen vaihtoehtoon, ei vastuu silti yliopistojen harteilta karise. Yliopistojen ja kaupunkien on tuettava asunnontarjoajia näiden toiminnassa. Tällaiseen tukeen kuuluvat olennaisena osana keskusteleminen kansainvälistymistavoitteista ja niiden aikataulusta sekä asunnontarjoajien resurssien lisääminen.

Eräs konkreettinen tapa tukea opiskelija-asuntotuotantoa nykyjärjestelmässä on hyvien maa-alueiden tarjoaminen opiskelija-asuntotuotantoon sopivaan hintaan. Esimerkkinä tämän vaikutuksesta käy Otaniemessä käynnistelevä uudisrakennushanke Aalto Village, jossa Espoon kaupunki on tarjoamassa AYY:n ja HOAS:n käyttöön erinomaista tonttia yliopistokampuksen kyljestä. Tällaiset ratkaisut ovat omiaan lisäämään opiskelija-asuntotuotantoa ja pääkaupunkiseudun toiseksi suurimpana opiskelija-asuntojen tarjoajana Aalto-yliopiston ylioppilaskunta on valmis kantamaan kortensa kekoon myös jatkossa. Opiskelija-asumiseen kaavoitetut ja sen mukaisesti hinnoitellut tontit kampusten läheisyydessä ovat se tapa, jolla yliopistot ja kaupungit voivat nopeasti selättää kansainvälistymistä hidastavan asuntopulan. Toivon, että tähän vaihtoehtoon tarttumista ja yhteistyön käynnistämistä harkitaan vakavasti niin yliopistoissa kuin yliopistokaupungeissakin.

Olen samaa mieltä kahden edellisen puhujan kanssa siitä, mikä on vastaus kysymykseen ”ovatko asumispalvelut kansainvälistyvän koulutuksemme kilpailukykytekijä”. Totta kai ne ovat. Tällä hetkellä ne eivät vain missään nimessä kasvata kilpailukykyämme. Opiskelija-asumisen järjestelyt ovat sinänsä toimivia, mutta asuntojen määrä on yksinkertaisesti liian vähäinen. Nykymeno ei voi missään nimessä jatkua, mikäli haluamme profiloitua maana, jossa korkeakouluopiskelijan on hyvä elää ja jonne on hyvä tulla opiskelemaan myös ulkomailta.

Tilanteen korjaamiseksi voisin esittää kolme konkreettista toimenpidettä tai joululahjatoivetta alueelliselle tasolle Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan puolesta. Näillä toimenpiteillä uskon asumispalveluiden kehittyvän kilpailukykyvaltiksi.

1) Kaupungit ja yliopistot: kantakaa vastuu kodittomiksi jäävistä opiskelijoista. Järjestäkää ehätämajoitus jatkossakin riittävällä kapasiteetilla ja inhimillisissä oloissa tai antakaa ylioppilaskunnille resurssit sen tekemiseen, kuten Helsingin kaupunki on tänä vuonna tehnyt.

2) Yliopistot: Fasilitoikaa kansainvälisten opiskelijoiden asuttamista myös yksityisille markkinoille esimerkiksi perustamalla asuntotoimistoja, jotka aktiivisesti etsivät opiskelijalle tai useammalle soveltuvia asuntoja yksityisiltä markkinoilta.

3) Kaupungit: Kaavoittakaa alueita kampusten läheisyydestä opiskelija-asumista varten, jotta tonttien hinnat saadaan ARA-rakentamiseen soveltuvalle tasolle. Me hoidamme kyllä ne mökit sinne pystyyn!

Puhe Aalto-yliopiston lukukauden avajaisissa 1.9.2010 Jussi Valtonen

***
Dear president, honoured guests, aaltoners

When I was walking one summer day, I was going through in my mind the history of the creation of Aalto University: First came the idea, then the foundation, the illustrious name, the board, Tuula and finally the whole thing was blessed through the new University Law. The birth of Aalto has been a historically fast-moving episode in the history of Finnish universities.

Most of the changes have, however, been only structural. Many students and members of staff have said that, in everyday life, they have only seen evidence of Aalto in the brightly coloured flags outside university buildings. It makes me wonder if that’s really true.

When I came across the students’ notice board, I stopped to look at the posters, wondering how many of the Aalto things would have become reality without Aalto – Aalto Entrepreneurship Society, Aalto-on-Tracks and many of the interdisciplinary programmes – in actual fact most of the posters on the board. We have got off to a good start, but the effects of individual actions are limited. Although the wind of initial enthusiasm has filled our sails, we must not be fooled into thinking the road ahead will be easy – big choices are waiting for our community on the vast ocean ahead.

Personally, I see the campus as a key element in shaping how the Aalto community and culture as well as the university will develop. In making the choices regarding the campus, we need to far-sighted and able to look beyond the horizon, beyond the decade ahead.

Aalto campus should be alive, the beating heart of the university, where science and art meet technology and business – a campus that lives and breathes the pluralism, internationality and entrepreneurialism of our community.

We have been blessed with excellent opportunities for our journey. The future will tell whether we will have enough courage to take advantage of those opportunities. Through our daily choices and deeds, we are making decisions on what kind of a community Aalto will be for ourselves and future generations.

Dear teachers and students,
Let us passionately embrace the search for new things! Let us make bold choices while caring for our colleagues and inspiring each other. Both the university and the Student Union are committed to building a community like that.

Hopefully, as many people as possible will find the Aalto values worth adopting and commit to being builders of the Aalto community by giving their Aalto promise, the Code of Conduct, where teachers and students alike pledge to challenge each other to learn and discover together.

The Aalto community is emerges from diversity and requires contribution from each one of us. Let us value one another and commit ourselves to taking Aalto one step forward every day.

***
Arvoisa rehtori, kunniavieraat, hyvät aaltolaiset,

Kesäisenä päivänä kävellessäni kävin mielessäni läpi Aalto-yliopiston luomiskertomusta: Ensin tuli idea, sitten säätiö, kunniakas nimi, hallitus, Tuula ja lopulta kokonaisuus siunattiin yliopistolaissa. Aallon synty on ollut historiallisen rivakka ajanjakso suomalaisten yliopistojen historiassa.

Suuri osa tapahtumista on kuitenkin ollut hyvin rakenteellisia. Moni opiskelija ja henkilökuntaan kuuluva on todennut Aallon näkyvän arjessa vain värikkäinä lippuina yliopiston rakennusten edessä. Mietin mielessäni onko tosiaan näin?

Opiskelijoiden ilmoitustauluun törmätessäni pysähdyin katselemaan julisteita pohtien kuinka moni jutuista olisi toteutunut ilman Aaltoa. AaltoES, Aalto-on-Tracks ja moni yhteistyöohjelma – itse asiassa suuri osa ilmoitustaulun julisteista. Olemme päässeet hyvään alkuun, kuitenkin yksittäisten tempausten vaikutukset ovat rajalliset. Vaikka alkuinnostuksen tuuli on täyttänyt purjeemme emme saa tuudittautua helppoon matkaan – seuraavan ulapan takana yhteisöämme odottavat suuret valinnat.

Henkilökohtaisesti näen kampuksen keskeisenä valintana siinä millaiseksi Aalto-yhteisön kulttuuri ja siten yliopisto muodostuu. Valintaa tehdessämme tarvitaan kauaskatseisuutta, kykyä katsoa vuosikymmentä pidemmälle horisonttiin.

Kampuksen tulee olla elävä, yliopiston sykkivä sydän, jossa tiede ja taide kohtaavat tekniikan ja talouden. Kampus joka henkii yhteisön moniarvoisuudesta, kansainvälisyydestä ja yrittelijäisyydestä.

Matkallemme on tarjottu erinomaiset eväät – lähiajat näyttävät onko meillä rohkeutta tarttua niihin. Päätämme joka päivä valinnoillamme ja teoillamme millaisen yhteisön Aallosta rakennamme itsellemme ja tuleville sukupolville.

Hyvät opettajat ja opiskelijat,
Tarttukaamme intohimoisesti uuden etsimiseen, tehkäämme rohkeita valintoja toisistamme välittäen ja innostaen. Tällaisen yhteisön rakentamiseen yliopisto ja ylioppilaskunta ovat yhdessä sitoutuneet.

Toivottavasti mahdollisimman moni kokee nämä Aallon arvot omikseen ja sitoutuu syksyn aikana Aalto-yhteisön rakentajaksi antamalla Aalto-vakuutuksensa, Code of Conductin, missä opettajat ja opiskelijat sitoutuvat haastamaan toisensa, oppimaan ja löytämään yhdessä.

Aalto-yhteisö kumpuaa erilaisuudesta ja tarvitsee meidän jokaisen panosta. Arvostakaamme toisiamme ja sitoutukaamme teoissamme viemään Aaltoa eteenpäin jokaisena päivänä.

Version in English at the end.

Mitä ylioppilaskunnan pitäisi ensisijaisesti tehdä? (Nythän AYY tekee monesti sitä, mitä on aina ennenkin tehty.) Tähän kysymykseen pitäisi löytää vastaus, sillä se ohjaisi ylioppilaskuntaa tekemään Tärkeitä asioita vähemmän tärkeiden sijaan.

Yksinkertaistettuna vaihtoehtoja on kolme: edunvalvonta, palvelujen tarjoaminen ja yhteisön rakentaminen – todellisuus lienee jonkinlainen yhdistelmä näistä. Nyt kyse on siis painotuksesta, mikä toiminta on tärkeämpää kuin jokin muu? Tämän tekstin tarkoitus on avata vaihtoehtoa yhteisön rakentaminen. Jos se ei ole hyvä suunta toiminnalle, niin kerro parempi!

Tätä tekstiä varten olen haastatellut ylioppilaskunnan työntekijää, vapaaehtoista ja vaihtaria. Alla oleva kuvaus on minun tulkintani heidän näkemyksistään siitä, mitä ylioppilaskunnan pitäisi tehdä.

Haluan, että ideanne ja kommenttinne ohjaavat ylioppilaskunnan toimintaa, siksi teksti muistuttaa enemmän kyselyä kuin blogikirjoitusta. Palautteen kimppuun käy edustajiston jäsenten muodostama työryhmä syksyn aikana.

Se Tärkeä toiminta

Haastatteluista olen vetänyt johtopäätöksen, että ylioppilaskunta ei ole palvelutiski jäsenille, vaan tori tai foorumi, jossa jäsenet järjestävät toiminnan. Ylioppilaskunnan palvelut ovat palveluita, joiden tarkoitus on tukea jäsenten toimintaa. Näin ollen jos jäsenet eivät toimi, tulos AYY torilla on varsin laiha. Tiivistäen ylioppilaskunnan yhteisöllisessä toiminnassa on kolme tärkeää aluetta: uusien opiskelijoiden vastaanottaminen, vapaaehtoistoiminnan tukeminen ja viestiminen. Näiden lisäksi epätäydellisessä maailmassa ylioppilaskunnan on toteuttava edunvalvontaa.

Uusien opiskelijoiden vastaanottaminen

Ensimmäinen tehtävä ylioppilaskunnalla on sinä vuonna, kun uusi opiskelija tulee yliopistoon. Uudella opiskelijalla on monta käytännön ongelmaa, kuten asunnon löytäminen. On haaste sopeutua uuteen ympäristöön ja toimintakulttuuriin. Suurin tuki ja turva on oma ryhmä, uusi Me, jonka kanssa kohdataan samat haasteet. Meidän muodostuminen ei ole itsestään selvää, mutta pienissä se ryhmissä käy ehkä helpostikin. Lähes aina ryhmän muodostumista ovat onneksi helpottamassa tutorit (eli ISOhenkilöt).

Uusi opiskelija selviäisi kyllä ilman tutoria. Tietoa saa monesta paikasta, jos osaa kysyä oikeita kysymyksiä oikeilta ihmisiltä, mutta uutena on kovin vaikea ymmärtää, mikä on olennaista. Ilman opasta usein moni siisti ja/tai mielenkiintoinen juttu jää löytämättä, tai se löytyy liian myöhään.  Näin voi löytää kostean opiskelijaelämän, uran vapaaehtoisena tai projektin, josta tulee opiskeluajan ydin. Torin tarjonnasta on päästävä perille, mitä opas, eli tutor, helpottaa.

AYY:n tehtävä liittyy monialaisuuteen ja erilaisuuden esiin tuomiseen. Jos uusista huolehtiminen jää ainoastaan erityisasemayhdistyksille (mm. killat, KY, Tokyo), niin näkökulma jää kovin kapeaksi. Uskallan väittää, että erilaisten ajatusten vaihto tapahtuu tehokkaammin juhlissa kuin luokassa ja siksi on olennaista, että tutor avaa opiskelijaelämää poikkitieteellisesti.

AYY:n pitää huolehtia tutoreiden yhteisestä koulutuksesta, virkistyksestä ja palautteesta. Tutoreiden harteille jää avata ovia.

[polldaddy poll=3665448]

Vapaaehtoistoiminta

Kun opiskelijat ovat laskeutuneet yliopiston arkeen, on aika saada heidät ulos arjesta tekemään saavuttamisen arvoisia asioita. Ennen kaikkea saada heidät huomaamaan, että ITSE voi tehdä ja saavuttaa ja tukea siihen löytyy ylioppilaskunnasta.

Ylioppilaskunta tarjoaa vapaaehtoistoimintaa useissa muodoissa, tutoreina, hallopedeina, toimikuntien jäseninä ja luottamustoimina. Vapaaehtoistoimintaa tarjoavat myös yhdistykset ja kerhot. Lisäksi tulevat projektiryhmät ja innokkaat henkilöt, jotka ovat päättäneet toteuttaa ideansa.

Ylioppilaskuntatoiminnasta juuri vapaaehtoistoiminta antaa jäsenille eniten. Toiminta antaa tulosta palveluiden (esim. bileiden) muodossa, mutta antaa myös jäsenelle mahdollisuuden vaikuttaa siihen, mitä hänen rahoillaan tehdään (millaisia bileitä järjestetään,). Vapaaehtoistoiminnan antamat kokemukset ja tilaisuudet oppia ovat parasta, mitä ylioppilaskunta voi tarjota. Samalla huomaa, että ylioppilaskunnassa voi ajatella ja toimia myös valmiiden raamien ulkopuolella, voi keksiä omansa. Järjestötoiminnan hyöty korostuu viimeistään työelämään siirtyessä.

Siksi ylioppilaskunnan pitäisi keskittyä järjestämään vapaaehtoistoimintaa sekä tukemaan yhdistysten ja projektien vapaaehtoistoimintaa. Tukemisella tässä tarkoitan tiedon, ihmisten ja toimintatapojen tarjoamista. Näin AYY-tori saadaan täyteen toimintaa.

Tulevaisuuden tehtävälistalla voisivat olla ainakin seuraavat:

• Saada yliopisto huomioimaan vapaaehtoistoiminta myös opintopisteitä jaettaessa.
• Huolehtia siitä, että vapaaehtoisryhmillä on käytössään luottamushenkilön, AYY-alumnin tai työntekijän (tai miksi ei professorin) tuki, palaute ja verkostot.
• Tarjota selkeä vapaaehtoisura palkintoineen. Saavuttamisen rinnalla myös tekemisestä tulee palkita.
• AYY-alumnitoiminnan aloittaminen. Yhdistys- ja järjestöaktiivien mukana pitäminen erilaisissa ohjausryhmissä on paljon rahaa arvokkaampaa toimintaa.

[polldaddy poll=3665461]

Viestintä

Yksi asia on saada nykyinen viestintä toiminaan. Kovin moni ei tiedä, mitä tapahtuu, miten saa yhteyden tai kannattaako olla yhteydessä. Torilla tapahtuu nytkin, mutta valitettavan moni jäsen ei tiedä siitä.

Asioista tietämisen jälkeen tulee osallistuminen. Koska kaikki eivät voi osallistua vapaaehtoisuuden kautta, tulee tarjota virtuaalinen paikka vaikuttaa ylioppilaskunnan toimintaan.  Palautetta pyydetään ja siihen reagoidaan näkyvästi. Keskeneräinen toiminta on julkista, jotta siihen saadaan palautetta myös keskustoimiston ulkopuolelta. Virtuaaliseen jäsenyhteisöön liittyminen ja hyvien ideoiden peukuttamisen ei pitäisi olla liian paljon edes laiskimmalle jäsenelle.

Ja sitten taas palataan toiminnasta kertomiseen niin jäsenille kuin muuallekin. Tukemalla jäsenten projektien julkisuutta luodaan myös AYY:n ja Aaltolaisuuden identiteettiä: mitä kaikkea Aallossa opiskelijat tekevät.

Tehtävälistalle nousisivat esimerkiksi seuraavat asiat:

• Virtuaaliyhteisön alustan perustaminen.
• Viestinnän tarjoaminen tukimuotona jäsenten hankkeille.
• Opiskelijatoiminnasta kertominen AYY:n ulkopuolelle, muutenkin kuin kannanottojen kautta.

[polldaddy poll=3666244]

Edunvalvonta

Ylioppilaskunta on perinteisesti keskittynyt tekemään edunvalvontaa. Ja sitähän AYY tekee. Kuitenkin väitän, että ylioppilaskunnan ei pitäisi rakentaa itsestään organisaatiota, joka keskittyy yliopiston ongelmien ratkaisemiseen. Ylioppilaskunnan pitää tarjota kontakteja asianosaisiin, vastausten tarjoamisen sijaan. Kun kyse on “opiskelijan äänellä puhumisesta”, on ylioppilaskunnan kerättävä asianosaiset ja autettava konsensuksen luomisessa ja ulos myymisessä.

[polldaddy poll=3666284]

Maksat ylioppilaskunnalle 92€ vuodessa,

Kiitos, että sinua kiinnostaa!

——-

What should the Student Union be primarily doing?

(Currently, AYY does what has always been done.) We should find the answer to this question, which would direct the Student Union to work on Important matters instead of the less important ones.

To put it simply, there are three options: student advocacy, providing of services and building of the community – the reality is probably some sort of a combination of these options. We are now talking about the emphasis; which action is more important than the other? The purpose of this text is to explain the option of the building of the community. If this option is not a good direction for the operations, please tell us a better one!

For this text, I have interviewed the Student Union’s employee, a volunteer and an exchange student. The following description is my interpretation of their views on what the Student Union should be doing.

I wish that your ideas and comments guide the student union activities and that is why this text is more similar to a survey than a blog text. A working group which consists of the Representative Council members will go through the feedback during the autumn.

The Important activity

Based on these interviews, I made a conclusion that the Student Union is not a service desk for the members but rather a marketplace or a forum where the members organise activities. The purpose of the services of the Student Union is to support the activities of the members. Thus, if members do not operate, the result is not very successful. To put it briefly, the collective activities of the Student Union cover three important areas: the reception of new students, the support of voluntary activities and communications. In addition, the Student Union must represent students’ interests in this imperfect world.

Reception of new students

The Student Union has its first responsibilities on the year when a new student enrols at the University. A new student has many practical problems such as finding a place to live. It is a challenge to adapt to the new environment and the operational culture. The most significant support and security are provided by one’s own group, the new Us, with whom the student can face the challenges. The forming of ”Us” is not self-evident but it might happen easily in small groups. Fortunately, tutors will almost always assist in the formation of the group.

A new student can survive without a tutor. Information is available in many places if you just ask the right questions from the right people. However, when you are a new student, it is very difficult to understand what is essential. Without a guide, many interesting affairs will often not be discovered or they may be discovered too late. You can find the crazy student life, a career as a volunteer or a project which might become your life. You have to get involved with the selection of the marketplace. Your guide, the tutor, will make it easier for you.

AYY’s duties relate to multi-disciplinariness and bringing forth diversity. If new students are only looked after by guilds, KY and Tokyo, their perspective often remains narrow. I dare to say that the exchange of ideas happens more efficiently in parties than in the classroom and therefore it is essential that a tutor explains student life from a multi-disciplinary perspective.

AYY has to take care of tutors’ common training, recreation and feedback. It is tutors’ responsibility to open the doors for new students.

[polldaddy poll=3707036]

Voluntary activities

Once the students are accustomed to everyday life at university, it is time to get them out of it and do things worth achieving. Above all, we have to make them realise that STUDENTS THEMSELVES can do and achieve affairs and get support from the Student Union.

The Student Union provides several forms of voluntary activities; it has tutors, student representatives in administration, committee members and confidential posts. In addition, there are project groups and enthusiastic individuals who have decided to implement their ideas.

Of all the activities of the Student Union, the voluntary activities provide the most to the members. The activities give results in the form of services (parties, for example) but also the opportunity for the members to decide what to do with the funds (what kind of parties are organised). The experience from voluntary activities and learning opportunities are the best that the Student Union can provide. At the same time, students notice that they can think and act outside the box and invent their own ideas in the Student Union. The benefits from the organisational activities are noticed in the transition to working life at the latest.

Therefore, the Student Union should focus on organising voluntary activities and supporting voluntary activities in organisations and projects. With this support, I refer to the providing of information, people and practices. In this way, the AYY marketplace can be full of action.

The future list of duties could include at least the following:

• making the university acknowledge voluntary activities in the form of credits
• ensuring that voluntary groups have the support, feedback and networks of a person in a  confidential post, an AYY alumni or an employee (or a university professor)
• providing a clear volunteer career with rewards, activities should be rewarded along with achievements
• starting the AYY alumni activities, keeping the active members of organisations and associations involved in various guidance groups is much more valuable than money

[polldaddy poll=3707033]

Communications

One issue is to make the current communications to work. Quite many students do not know what is going on, how to get in touch or whether to get in touch or not. Many affairs are currently happening at the marketplace but it is unfortunate that only few members know about it.

After knowledge comes participation. Since everyone is not able to participate on a voluntary basis, we should provide a virtual place to have effect on student union activities. We ask for feedback and react to it visibly. Incomplete operations are public so that we can also get feedback from outside the central office. Joining a virtual member community and clicking on good ideas should not be too much even for the laziest member.

Finally, we go back to the reporting of the operations to the members and outside the Student Union. By supporting the publicity of member projects, the identity of AYY and the Aalto community is created: we present the activities of Aalto students.

The following issues, for example, are on the list of duties:

• creating a platform for a virtual community
• providing communications as a form of support for member projects
• reporting student activities outside the AYY, not only in the form of statements

[polldaddy poll=3707026]

Student advocacy

The student union has traditionally focused on student avocacy and that is what AYY does. However, I argue that the student union should not be an organisation which focuses on solving the problems of the university. The student union should provide contacts between the parties concerned instead of providing answers. When it comes to “using the student’s voice”, the student union must gather the parties concerned and assist in communications and creating a consensus.

[polldaddy poll=3707025]

U pay 92€ per year to the Student Union,

Thank U for Ur interest!