(Edit: added English translation to the end of post)

Yhä tuoreen ylioppilaskunnan linjaustyö jatkuu kiivaalla tahdilla ja yksi ilmassa oleva pallo muiden joukossa on luonnollisesti koulutuksen maksullisuus. Seuraavaan edustajiston kokoukseen tulee päätettäväksi AYY:n linja lukukausimaksukokeiluun liittyviin asioihin. Lukukausimaksukokeilu on uuden yliopistolain mahdollistama muutaman vuoden testijakso, jonka aikana yliopistot voivat kerätä lukukausimaksuja EU/ETA-alueiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta vieraskielisissä maisteriohjelmissa. Kokeilu kestää vuodet 2010-2014, mutta Aalto-yliopistossa maksuja aletaan keräämään aikaisintaan syksyllä 2011 aloittavilta opiskelijoilta. Aalto on ilmoittanut kokeiluun mukaan 46 maisteriohjelmaa, joista täydellinen lista löytyy Opetusministeriön sivuilta. Lukukausimaksujen keräämisen aloittaminen ei ole kuitenkaan aivan suoraviivaista, sillä se edellyttää yliopistolta myös stipendijärjestelmän luomista kv-opiskelijoille.

Lukukausimaksukokeilun toteuttaminen Aalto-yliopistossa on vielä valmistelun alla ja ylioppilaskunnalla on tässä vaikuttamisen paikka. Alla on kv-sektorin valmistelema luonnos linjapaperiksi, jota on käsitelty niin koko edunvalvontasektorin voimin kuin hallituksen aamukoulussakin. Nyt kaivataan tuoretta näkemystä asiaan ja kaikenlaiset kommentit ovat erittäin tervetulleita. Hallitus päättää pohjaesityksestä perjantaina 12.3. ja edustajisto tekee lopullisen päätöksensä 18.3. Kiireisestä aikataulusta huolimatta kaikki kommentit pyritään ottamaan huomioon ja erityisesti edustajiston jäsenet voivat edistää äänestäjiensä kantoja kokouksessa.

————

Lukukausimaksukokeilun hyödyt tulee osoittaa

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan linjapaperi lukukausimaksukokeilusta

Uusi yliopistolaki mahdollistaa lukukausimaksujen keräämisen EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta lukukausimaksukokeiluun osallistuvissa koulutusohjelmissa. Samanaikaisesti Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia 2009–2015 sekä Aalto-yliopiston strategia linjaavat kunnianhimoisia tavoitteita entistä kansainvälisemmälle yliopistoyhteisölle. Aalto-yliopisto on ilmoittanut lukukausimaksukokeiluun 46 maisteriohjelmaa.

Ylioppilaskunta on huolissaan yliopiston kansainvälisyydestä ja monimuotoisuudesta, sillä EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevat opiskelijat saattavat kaikkoavat yliopiston käytäviltä. AYY haluaa painottaa, että kansainväliset opiskelijat eivät ole pelkkä kuluerä, sillä kansainvälisyys on yksi huippuyliopiston perusedellytyksistä. AYY on skeptinen lukukausimaksujen keräämisen hyödyllisyydestä ja toivoo, että kokeilun onnistumisesta ja lukukausimaksujen tuomasta lisäarvosta tehdään johtopäätökset vasta kokeilun ollessa loppusuoralla.

1. Lukukausimaksukokeilua on arvioitava monipuolisesti ja läpinäkyvästi

AYY pitää tärkeänä, että lukukausimaksukokeilun muistetaan olevan kokeilu. Lukukausimaksukokeilun tulokset on arvioitava kriittisesti ja läpinäkyvästi ennen kuin tehdään suunnitelmia muista lukukausimaksujen käyttöönottoon liittyvistä toimenpiteistä. Jotta kokeilun arviointi on ylipäänsä mahdollista, ei kokeiluun saa sisällyttää muita kuin kokonaan vieraskielisiä ohjelmia.

Arvioinnissa on otettava huomioon vähintään seuraavat kriteerit:

• Aalto-yliopiston kansainvälistymistavoitteet eivät saa vaarantua ja uusia opiskelijoita pitää saada monipuolisesti kaikkialta maailmasta.
• Opiskelijoiden tason on oltava korkea. Maksuilla ei voi kompensoida puutteellisia akateemisia meriittejä.
• Kaikenlaisista sosiaalisista taustoista tulevien on voitava hakeutua opiskelijoiksi. Stipendijärjestelmän on taattava, etteivät maksut estä ketään suorittamasta opintoja.
• Kokeilun taloudellisten vaikutusten arvioinnissa on otettava täysimääräisesti huomioon lukukausimaksujen keräämisen aiheuttamat kustannukset.
• Kansallisella tasolla on otettava huomioon kansainvälisten opiskelijoiden merkitys Suomen työmarkkinoilla.

2. Kokeilun on oltava realistinen

Kokeilun tulee antaa mahdollisimman todenmukainen kuva lukukausimaksujen vaikutuksesta. Lukukausimaksujen taso kokeilun aikana ei voi poiketa siitä tasosta, mikä otettaisiin käyttöön, mikäli kokeilu todettaisiin onnistuneeksi. Saman periaatteen on myös koskettava stipendijärjestelmää, sillä muuten kokeilun tulokset ovat arvottomia pitkän aikavälin vaikutuksia arvioitaessa.

Stipendijärjestelmän on mahdollistettava Suomessa opiskelu myös vähävaraisille opiskelijoille. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi stipendien tulee kattaa lukukausimaksut kokonaan sekä tarjota rahaa elämiseen.

3. Tarveharkintaisuus stipendijärjestelmän lähtökohdaksi

Stipendit tulee jakaa ensisijaisesti tarveperustaisesti vähävaraisille opiskelijoille. Stipendin saajia ei tule valita lähtömaan taloudellisen tilanteen, vaan henkilökohtaisen varallisuuden perusteella, jotta myös vauraiden maiden vähävaraisilla opiskelijoilla olisi myös jatkossa mahdollisuus hakeutua Suomeen opiskelemaan.

Opiskelijoiden korkea taso on varmistettava edellyttämällä kaikilta hakijoilta yhtäläisten akateemisten kriteerien täyttämistä, ei opintomenestyksen perusteella jaettavilla stipendeillä. Stipendejä on jaettava kaikille tarvitseville, jotta Aalto-yliopistoon saadaan tasokasta opiskelija-ainesta perhetaustasta ja lähtömaasta riippumatta.

4. Stipendijärjestelmä rahoitettava korkeakoulujen varoista

AYY:n mielestä stipendijärjestelmä tulee rahoittaa korkeakoululaitoksen varoilla. Kehitysyhteistyövarojen käyttäminen korkeakoulujen itse asettamien lukukausimaksujen kattamiseen sekä aivotuonnin rahoittamiseen ei ole hyväksyttävää. Lukukausimaksukokeilu ei saa olla vain kehitysyhteistyömäärärahojen siirto korkeakoululaitokselle.

5. Opiskelijoiden yhdenvertaisuudesta ei saa tinkiä

Lähtökohtana on oltava yhdenvertainen tiedeyhteisö, joka ei tee eroa ”maksavien asiakkaiden” ja tavallisten opiskelijoiden välillä. Kaikkien opiskelijoiden koulutukseen on panostettava tasapuolisesti maksutasosta riippumatta.  Koulutusohjelmien ja palvelujen, kuten opintoneuvonnan, laatu ei saa olla riippuvainen siitä, maksavatko opiskelijat lukukausimaksuja vai eivät.

————

Terkuin,

Jarno

————

Policy paper draft on the tuition fee trial

The policy work of the still new Student Union continues at a rapid pace, and the tuition fees are naturally one matter to discuss. AYY’s policy concerning the tuition fee trial will be decided in the next Representative Council meeting. The tuition fee trial is a period of a few years, enabled by the new Universities Act, during which universities can charge tuition fees in foreign language Master’s Programmes from students coming from outside the EU/ETA countries. The trial will run for the years 2010‒2014, but Aalto University will collect fees from the students who will begin their studies in the autumn of 2011 at the earliest. Aalto has registered 46 Master’s Programmes to the trial. The complete list is available on the website of the Ministry of Education. Introducing tuition fees requires the University to create a grant system for international students.

The implementation of the tuition fee trial in Aalto University is still being prepared and the Student Union now has an opportunity to influence it. Below is the policy paper draft prepared by the sector for international affairs, which has been discussed within the Secretariat and the Board. Now we need fresh views on this matter and all comments are very welcome. The Representative Council will make its final decision on the paper on 18 March.

______________

The benefits of the tuition fee trial must be proved

The Aalto University Student Union’s policy paper on the tuition fee trial

The new Universities Act enables the collection of tuition fees from students from outside the EU/ETA countries in degree programmes which take part in the tuition fee trial. At the same time, the Strategy for the Internationalisation of Higher Education Institutions 2009–2015 and Aalto University’s strategy define ambitious goals for an increasingly international academic community. Aalto University has registered 46 Master’s Programmes to the tuition fee trial.

The Student Union is concerned about the internationality and diversity of the University as students coming from outside the EU/ETA countries might disappear from the halls of the University. AYY would like to emphasise that international students are not only an expense, as internationality is one of the basic conditions of the leading universities. AYY is sceptical about the usefulness of the collection of tuition fees and hopes that the conclusions from the success of the trial and the added value brought by the tuition fees are only drawn when the trial is nearing completion.

1. Balanced and transparent evaluation of the tuition fee trial

AYY considers important that the tuition fee trial is remembered to be only a trial. The results of the tuition fee trial must be assessed critically and transparently before any plans on the following steps are made. In order to make the assessment of the trial possible in the first place, no other than fully foreign language programmes shall be included in the trial.

The assessment must take into account at least the following criteria:

• Aalto University’s internationalisation goals must not be compromised and the university must continue to receive new students from a variety of countries all over the world.
• The quality of students must be high. The fees cannot compensate for the lack of academic merits.
• Students from all kinds of social backgrounds must have access to studies. A grant system must ensure that the payments do not prevent anyone from studying.
• The administrative expenses caused by the collection of tuition fees must be fully taken into account when evaluating the financial impacts of the trial.
• At the national level, the importance of international students in the Finnish labour market must be taken into account.

2. The trial has to be realistic

The trial must provide the most accurate picture possible of the impact of tuition fees. The level of tuition fees during the trial can not deviate from the level which will be introduced if the trial is found successful. The same principle should apply to the grant system; otherwise the trial results are worthless when assessing long-term effects.

The grant system must also enable the students of small means to study in Finland. To achieve this goal, the grants must cover the tuition fees completely and provide money for living expenses.

3. The grant system must be needs-based

Grants should be primarily allocated based on the needs of the students of small means. The recipients of the grant should be chosen based on one’s personal wealth instead of the financial situation of the country of origin, so that the students of small means from prosperous countries would also have the possibility to study in Finland in the future.

The high level of students must be ensured by requiring that all applicants meet equal academic criteria, instead of having grants which are based on academic success. Grants must be allocated to all those in need in order to guarantee that Aalto University receives high-quality students.

4. The grant system must be funded from the university budget

In AYY’s opinion, the grant system must be funded from the university budget. Using development cooperation funds to finance brain import and to cover tuition fees set by the universities themselves is not acceptable. The tuition fee trial cannot be a transfer of development cooperation funds to the university system.

5. The equality of students must not be compromised

The starting point must be an equal scientific community which makes no distinction between ”paying customers” and ordinary students. The education of all students must be invested in equally, regardless of payment level. The quality of degree programmes and services, such as study counselling, must not be dependent on whether the students pay tuition fees or not.

—–

With best regards,

Jarno

Kuten Elli postauksessaan kertoi, AYY:ssa on menossa tiukka linjaustyö. Aalto-linja, eli linjapaperi siitä, mitä opiskelijat Aallolta haluavat ja mitä eivät, kaipaa nyt kommentteja koko yhteisöltä. Linja perustuu viiteen ylätevoitteeseen ja liutaan niitä edesauttavia alatavoitteita. Lue siis allaoleva läpi, ja kommentoi.

Edustajisto hyväksyy lopullisen Aalto-linjan kokouksessaan 18.3.

Terkuin,

Atte,

eilen Baijerissa, nyt Itämeren aalloilla

ps. Aalto-linjan kannat kannattaa tässä vaiheessa nähdä ennen kaikkea keskustelunavauksina, ei ylioppilaskunnan virallisina mielipiteinä – koska sitä ne eivät ole.

Samalla kun valtakunnanpolitiikassa opiskelijoiden aseman osalta sattuu ja tapahtuu, AYY muodostaa mielipiteitään juurikin samoista asioista.

Kuulit ehkä Opetusministeriön koulutusvientistrategian yhteydessä väläytellyistä lukukausimaksuista, jotka laukaisivat kiivaan Facebook-sodankäynnin.

Ylioppilasliike ärähti (puolihuolimattomasti lipsautettuja?) suunnitelmia vastaan ja julkinen keskustelu leimahti käyntiin myös puolueiden tasolla. Tämän jälkeen ollaankin keskitytty väistelemään erilaisten työryhmien muistiosadetta – tällä viikolla viimeksi pinnalle nousivat kaikille opiskelijoille suunnatut tonnin lukukausimaksut.

Kohu koulutuksen maksullisuudesta ei ole tuulesta temmattua. Tällä hetkellä alkamassa on lukukausimaksukokeilu, jossa yliopistot voivat halutessaan periä maksuja vieraskielisistä maisteriohjelmista EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Aalto on tässäkin asiassa ’etujoukoissa’: Suomessa kaikkiaan 130 ohjelmaa on ilmoitettu kokeiluun ja näistä 46 on Aalto-yliopiston ohjelmia.

Koulutuksen maksuttomuus onkin ehdottomasti vuoden ykkösaihe opiskelijapolitiikassa. Lisäksi ministeriötasolla on pohdittu opintotuen rakenteellista uudistamista. Vuoden 2009 lopulla julkaistussa muistiossa ehdotetaan mm. opintotuen sitomista indeksiin ja opintotukikuukausien jakamista kandi- ja maisteritukikuukausiin. Muistion laatineen työryhmän tavoitteena oli etsiä ratkaisuja täysipäiväiseen opiskeluun kannustamiseen. Mutta onko nykypäivän opiskelijoilta realistista edellyttää täysipäiväistä opiskelua, ainakaan koko opiskeluajalta?

Myös Aalto-yliopiston valmistelu porskuttaa eteenpäin omalta osaltaan. Yliopiston puolella tehdään duunia kädet savessa ja samalla haetaan oppia ulkomailta. Schooleilla on kova työ pitää vanhat prosessit rullaamassa, samalla uudistua ja venyä asetettuihin tavoitteisiin. Mutta miten Aalto näkyy opiskelijoille ja mitä yliopistolta haluamme?

Lähiaikoina linjojen vetoa AYY:ssä onkin luvassa runsaalla kädellä. Seuraavassa edustajiston kokouksessa 18.3. edustajiston on tarkoitus muodostaa kanta lukukausimaksukokeilusta, päättää Aalto-linjasta eli Aallon opiskelijoiden vaatimuksista ja toiveista yliopistoa kohtaan sekä hyväksyä linjapaperi opintotuesta. Kannattaa tulla paikalle seuraamaan tai vaikuttamaan!

Ajat ovat jännät, joten keskittykäämme arkistopapereiden lisäksi myös politiikkaan.

Peace,

Elli

PS. Hallitus keskittyy viikonlopun aikana Suomenlahden aaltoihin ja käy Vironmaalla puhdistautumassa porekuplissa. Olkaahan ihmisiksi!

Löytääkseen parhaat käytännöt ja kontaktit, oppiakseen muiden kokemuksista ja peilatakseen omia tekosiaan Aallon johtoryhmä (rouheammin Aalto executive team – AET) matkustaa kevään aikana muutamaan huolella valittuun ulkomaiseen yliopistoon. Hallituksen Aalto-kopona olen osa tuota tiimiä ja näillä matkoilla mukana. Myös puheenjohtaja Jussi on kutsuttu, mutta työtä riittää tarpeeksi kotimaassakin.

Ensimmäinen kolmipäiväinen opintoretki suuntautui Englantiin Manchesterin yliopistoon. Manchesterissa yhdistyi vuonna 2004 kaksi yliopistoa; monialainen Victoria University of Manchester ja teknis-kauppatieteellinen UMIST (the University of Manchester Institute of Science and Technology). Yliopistoilla oli yhteinen muinaishistoria ja niiden kampukset ovat aivan toistensa naapurissa. Silti päällekkäisyyksiä opetuksessa oli paljon. Yhdistymisen tulos – the University of Manchester – on nyt Iso-Britannian suurin yliopisto ja haastaa Oxfordin, Cambridgen ja Lontoon huippuyliopistojen aseman kuningaskunnan tieteen timanttina. Viimeisimmässä kansallisessa tutkimuksen arvioinnissa Manchester kirikin kolmanneksi heti oxbridgen jälkeen. Manchesterin yliopistofuusiota pidetään laajalti onnistuneena.

Manchesterin yliopistolla on kunnianhimoinen strategia, jossa määritellään selkeät tavoitetilat, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Näitä tähtäimiä kiinnostavampaa on tapa, jolla edistystä seurataan. Yliopisto on määrittänyt ison läjän avainmittareita (key performance indicators), joiden kehittymistä seurataan systemaattisesti. Esimerkiksi opetuksessa tavoite on olla neljän parhaan brittiyliopiston joukossa kansallisessa opiskelijakyselyssä. Tämän täyttymistä seurataan viidellä indikaattorilla; opiskelijatyytyväisyys, opiskelijoiden etenemisvauhti opinnoissa, opiskelijoiden työllistymisaste, opiskelijoiden tyytyväisyys opetusmateriaaleihin ja niiden opiskelijoiden osuus, jotka saavat epämuodollista akateemista ohjausta vähintään kerran viikossa. Indikaattorit tuovat strategiaan konkreettisen ja selkeästi seurattavan ulottuvuuden, jollaista kaipailisin myös Aallossa. Kehitys on kuulemma aloitettu, oikein hyvä homma.

Mitä yliopistojen yhdistymiseen tulee, hurjinta kuultavaa oli siihen poltettu raha. Pelkästään uusien tilojen rakentamiseen ja vanhojen korjaamiseen upotettiin yli 400 miljoonaa euroa muutaman vuoden sisään. Tämän lisäksi yliopisto palkkasi professorinvirkoihin jokusen tuoreen nobelistin, mikä ei sekään liene halpaa. Jälkimmäisen järki selittyy sillä, että tutkimuksessa Manchesterin kärkitavoite on nousta Shanghain Jiao Tong -rankingissa maailman 25 parhaan yliopiston joukkoon seuraavan viiden vuoden aikana. (Palkkalistoilla olevat nobelistit nostavat pisteitä tuolla listalla mukavasti). Onko tällainen yliopiston kehittäminen sitten kestävää, onkin toinen kysymys. Rahoituspaineet tuntuivat ainakin olevan todella kovat, ja rahasta puhuttiin paljon. Lukukausimaksut ja niiden rakenne tulivatkin monessa yhteydessä esille, ja niistä riittää mietteitä kokonaan toiseen blogipostaukseen.

Täysin nappiin ei yhdistyminen setelien syytämisestä huolimatta mennyt. Muutamaan kertaan yhdistymisestä käytettiin sanaa “takeover”, eli kauniista puheista huolimatta suurempi monialayliopisto itse asiassa määräsi marssijärjestyksen. Lisäksi heti yhdistymisen jälkeen fokus oli vahvasti tutkimuksessa, ja tyytyväisyys opetukseen itse asiassa notkahti. Asiaan oli heräilty vasta nyt, ja opetuksen kehittäminen ja opiskelijakeskeisyys olivatkin keskiössä lähes kaikissa esitelmissä ja papereissa. Silti yhdistymistä vahvasti tukeneet opiskelijat saivat itse asiassa alkuun takkiinsa prosessissa. On tärkeää varmistaa, että Aallossa ei muodostu tällaista väliinputoajasukupolvea, vaan opiskelijat aloitusvuodestaan riippumatta hyötyvät uudesta yliopistosta.

Johtoryhmän ohjelman ohella piipahdin omalla visiitillä paikallisen ylioppilaskunnan tykönä. Opiskelijajärjestöpuolella yhdistyminen oli ryssitty melko totaalisesti, ja toiminta oli käytännössä kuollut toiselta kampukselta. Sen sijaan, että olisi pyritty luomaan uutta kulttuuria ja tuettu yhdistymistä, isompi organisaatio oli tässäkin käytännössä niellyt pienemmän. AYY:llä voisi siis mennä paljon kurjemminkin. Liian suoria johtopäätöksiä ei kyllä kannata vetää, sen verran erilaiset systeemit täällä ja siellä on.

Mitä reissusta sitten jäi käteen? Ainakin liuta yksittäisiä opetuksia ja ideoita, joita sopii pohtia myös Aallossa. Esimerkiksi opiskelijoiden ottaminen mukaan uusien tilojen suunnittelussa ja opiskelijoiden yhteiskunnallista osallistumista edistävä Manchester Leadership Programme vaikuttivat erittäin toimivilta ratkaisuilta. Toisaalta reissusta jäi mieleen myös monta esimerkkiä siitä, miten ei tule toimia. Kaiken kaikkiaan Manchesterin jälkeen vahva fiilis on, että haasteista ja vauhdista huolimatta Aaltoa rakennetaan alusta asti kestävälle pohjalle, ilman oikoreittejä.

t: Atte, Mansen matkaaja

Yllätys 2010 eli Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan yksivuotissuunnitelma, jota myös hallitusohjelmaksi kutsutaan löytyy tällä hetkellä edustajistowikistä – käyhän tutustumassa! Ylioppilaskunnan hallitus hyväksyi Yllätys 2010:n kokouksessaan viime perjantaina, ja kyseinen läpyskä tuodaan edustajistolle tiedoksi torstain 18.2. kokoukseen.

Kiitämme kommenteista hallitusohjelmaluonnokseen ja otamme mielellämme vastaan ajatuksia lopullisesta versiosta. Tavoitteena oli tehdä  vuoden 2010 ylioppilaskunnan toimintaa ohjaava paperi, joka ei mene liikaa yksityiskohtiin tai jo itsessään eksy linjaamaan ratkomattomista substanssikysymyksistä. Sen sijaan Yllätys 2010 erittelee kuluvan vuoden projektit ja hankkeet ja määrittelee kussakin projektissa sen tavoitetilan, konkreettiset toimet siihen liittyen, hankkeen prioriteetti- ja kuormittavuusasteen ylioppilaskunnan osalta sekä projektin toteuttajat.

Kyseistä dokkaria on tarkoitus päivittää pitkin vuotta: toimintaympäristön muutoksien mukaan sekä sen osalta kun projektit etenevät. Hallitusohjelman ei ole tarkoitus sementoida kaikkea ylioppilaskunnan loppuvuoden toimintaa joustamattomasti niihin raameihin, jotka sille on alkuvuodesta asetettu.

No yllättikö Yllätys 2010? Kyselee Elli & muu hallitus.

Eräs vanhemman polven fyysikkovaikuttaja kommentoi minulle kerran bioIT-ohjelman profiilia pohdittaessa, ettei fyysikoillakaan “ole mitään väliä mitä niille opettaa, kunhan se on vaikeaa”.

Trendisanat elinikäinen oppiminen, oppimiskeskeinen opetuskulttuuri ja oppimaan oppiminen pulpahtelevat jatkuvasti pintaan yliopistojen strategiapapereissa ja opetuksen kehittämistä koskevissa mietinnöissä, mutta milloin olet viimeksi kokenut oppivasi jotain, mistä on iloa muuallakin kuin tenttiarvosanassa tai teoreettista iloa utuisena tulevaisuudessa siintävässä työelämässä? Milloin olet viimeksi oppinut itsestäsi jotain muutakin kuin, että viime hetki on paras hetki kirjoittaa harjoitustyöhön kuuluva 15-sivuinen raportti?

Bolognan prosessin myötä suomalaisten korkeakoulujen on pitänyt määrittää tutkinnoille, opintokokonaisuuksille ja kursseille oppimistavoitteet, joiden toteutumista seurataan. Kaivoin pari esimerkkiä tavoitekuvauksista:

Bioinformaatioteknologian tutkinto-ohjelman alemman perustutkinnon yleisenä tavoitteena on antaa opiskelijalle perusteet ymmärtää biologisia järjestelmiä ja niitä teorioita ja laiteteknisiä menetelmiä, joiden hyödyntämistä tarvitaan bioinformaation keräämisessä, muokkaamisessa ja siirtämisessä.

Johtamisen kandidaattiohjelman suorittanut opiskelija tuntee organisaation rakenteen, kulttuurin ja strategian yhteensovittamisen haasteet, strategisen johtamisen peruskäsitteet ja käytännön työkalut, organisaatiokäyttäytymisen perusteet ja alan teoreettisen kehityksen pääpiirteet. Lisäksi opiskelija tuntee kurssiyhdistelmästään riippuen henkilöstöjohtamisen ja projektijohtamisen perusperiaatteet, liiketoiminnan konsultoinnin työkalut ja johtamisen psykologian perusteet.

Näitä tavoitekuvauksia yhdistää tiedollisiin valmiuksiin keskittyminen. Opiskelija saattaa (tai sitten ei) tuntea ohjelmasta valmistuttuaan hyvin organisaation teoriat, mutta miten Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa opiskelu on muuttanut hänen tapaansa suhtautua esimerkiksi henkilöstöjohtamiseen? Olisiko hän valmistuessaan valmis sitoutumaan The MBA Oathin kuvaamaan arvomaailmaan? Olisiko Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun ympäristötekniikan tutkinto-ohjelmasta valmistuva valmis muuttamaan koko maailman paremmaksi insinöörin Hippokrateen valalla? Entä sitoutuisiko taiteilija muuttamaan maailmaa edeltäjiensä tavoin? Vai onko koko ajatus tyystin absurdi – voiko arvoja muovata ja onko se edes tavoiteltavaa?

Yliopisto-opetus on nähtävä ennen kaikkea aikuiskasvatuksena. Kasvatus on kokonaisvaltaista toimintaa, jossa vaikutetaan, paitsi kohteiden tiedollisiin valmiuksiin, myös arvoihin ja asenteisiin. Arvojen ja asenteiden muovaaminen ja näkyviksi tekeminen ei ole helppoa eikä sitä voida tehdä pelkällä luento-opetuksella (vaikka olisi kuinka monta TED-tasoista luennoijaa) tai edes pelkällä lähiopetuksella (vaikka olisi kuinka karismaattinen tuntiopettaja). Partiokouluttajilla on tapana sanoa, että koulutusta on kaikki, mitä koulutustapahtumassa tapahtuu – ei pelkästään se, mitä tapahtuu aikatauluun merkittyjen koulutusrupeamien aikana. Saman ovat oivaltaneet monet sotilaskouluttajatkin: miksi muuten johtajakoulutettavat söisivät aina viimeisinä harjoituksissa?

Onko yliopistokasvatuksessa hahmotettu oma vastuu arvokasvattajina ja ihmisenä kasvamisen tukijoina? Kuka katsoo kokonaiskuvaa? On perverssiä, että erityisesti TKK:n akateemisen vapauden kulttuurissa on ajauduttu tilanteeseen, jossa opiskelija voi poimia irtokarkkiperiaatteella kursseja ilman, että kenelläkään siintää silmissä kokonaiskuva siitä, mihin tutkinnolla ollaan oikeasti pyrkimässä. Ryhmätyöskentelijäksi kasvetaan tekemällä paljon kurssien pakollisia ryhmätöitä, itsestään opitaan uutta laskemalla käsin auki iljettäviä differentiaaliyhtälöitä ja yhteiskunnallisesti aktivoidutaan, mikäli luennoitsija sattumalta innostuu tarinoimaan innostavasti. Se, miten ensimmäinen kohta liittyy tutorointiin ja muutama muukin yllä olevan konkretisoiva ajatus seuraavissa blogikirjoituksissa…

Aalto-yliopistolla (ja suomalaisella korkeakoulujärjestelmällä ylipäänsä) on potentiaalia kehittää itseään juuri täällä kokonaisvaltaisen kasvatuksen puolella. Olisiko mahdotonta, että huippuopetus erottuisikin sitä kautta, että opiskelijat kokevat kasvavansa ihmisinä ja muuttuvansa yliopistokoulutuksensa aikana?

Janne Peltola,
Hallituksen jäsen, opintoasiat

PS. Väitän, että meillä on jo kaksi myllyä, jotka tuottavat tällaista muutoshakuista kasvatusta: ylioppilaskunta ja sen lähellä toimivat yhdistykset sekä uudempana epelinä Aalto Entrepreneurship Society.

Vau mitkä Varpajaiset!

(more…)

Luonnos odottaa viikonlopun ajan kommentteja.

pdf ->

Pahoitteluni hankalasta formaatista.

Sanotaan, että iso laiva kääntyy hitaasti. Itse asiassa se ei käänny lainkaan, jollei joku pyöritä ruoria. Nyt Aallon komentosillalla Lämpömiehenkuja 2:ssa muutaman hetken henganneena ja ihmisten kanssa jutelleena täytyy todeta, että ruori on aivan tapissa. Paatti seuraa kyllä perässä, ja jos kuulostelee tarkkaan, voi hoksata monenlaista nitinää ja natinaa, jota syntyy kun valtava runko vaihtaa kurssia.

Pitäisikö siis vain istua ja odottaa että yliopisto ympärillämme muuttuu paremmaksi? Totta puhuen sekin varmaan toimisi, mutta et ikinä ehtisi itse nauttimaan tuloksista. Jos haluaa pitää hauskaa ja saada kaiken irti Aallosta jo omana opiskeluaikanaan, on pompattava passiivista aktiiviksi. Älä kysy mitä yliopisto voi tehdä sinun eteesi, kysy mitä sinä voit tehdä yliopistosi eteen. Tässä ainakin jotain ideoita:

– Anna Aallolle fyrkkaa. Aalto kerää paraikaa pelirahoja, ja omat roposi voit heittää kolehtiin täällä. Hommasta tekee hienon se, että lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia ja kaiken kukkuraksi valtio moninkertaistaa sijoituksesi. Yhdellä eurolla saa siis monta euroa. Opetusministeri Virkkunen ajaa tästä järjestelystä pysyvää, tieteen ja valistuksen nimessä pidän peukkuja pystyssä.

– Älä pidä mölyjä mahassa. Kun hoksaat vääryyden tai virheen, kerro siitä ainakin meille, ja miksei muillekin. Kun epäkohta löytyy, se korjataan (tämä on oikeasti pelin henki nyt). Esimerkistä käy eri koulujen väliset opinnot estävä JOO-bugi, jonka fiksaamiseksi on jo hässäkkä päällä.

– Spread the word. Ole ylpeä Aallosta ja levitä sanaa kaikissa pöydissä. TaiK, Kauppis ja TKK ovat yhä olemassa, mutta vain osana Aaltoa. Tunnustaudu siis rohkeasti Aalto-opiskelijaksi, vain siten Aallon uskottavuus ja arvostus työnantajien ja sidosryhmien parissa kasvaa.

– Vaadi parempaa, tee parempaa. Aalto on luvannut paljon, ja näistä lupauksista on aktiivisesti muistutettava kaikilla tasoilla. Kolikolla on toinenkin puoli. Kun parempaa ja innostavampaa opetusta tarjotaan, siihen täytyy heittäytyä mukaan. Uusillekaan metodeille ei pidä olla kategorisesti allerginen. Ole poikkitieteellinen ja pistä Aallolle painetta tehdä lupauksistaan totta!

– Kommentoi tätä blogia, ja kerro mitä muuta voit tehdä. Kiitti!

Terkuin,

Atte, hallituksen koulutuspoliittinen hymypoika

Oletko jo muistanut ilmoittautua Varpajaisiin? Tiedossa on eittämättä AYY:n 37-päiväisen historian ensimmäiset synttärit.

Varpajaisjulisteiden ja kutsujen visuaalisesta ilmeestä on kiittäminen Susanna Alannetta!

Reilussa kuukaudessa on saatu aikaiseksi paljon: ideoita, suunnitelmia ja – kaikeksi onneksi – myös konkretiaa, beibi. Pikkuhiljaa kokonaisuus on rakentumassa juuri passeliksi: raikkaaksi, rennoksi, joskin hienoksi sekä eritoten hauskaksi. Järjestelyissä on kyse kuitenkin lähinnä puitteista, ja vastaus otsikon kysymykseen onkin: ihmisistä! Tulepa sinäkin siis antamaan ripaus itsestäsi juhlahumuun, nauttimaan olostasi ja tapaamaan uusia ihmisiä.

Omaa paikkaansa on tekemisen ohessa etsinyt verraton porukka, joka vieläkin kantaa työnimeä Aalto-yhteisötoimikunta (Better ideas? Shoot!). Odotan innolla kiireettömämpiä aikoja, jolloin pääsemme ajan kanssa ideoimaan kreisejä aaltokuvioita vuodelle 2010, sillä jo muutaman viikon perusteella on selvää, että puhtia piisaa, jee. Sitä odotellessa haastan sinut kertomaan omia toiveitasi, minkä Mikko ja Jukka jo aiemmissa kommenteissa oivallisesti aloittivatkin! Minkä makuinen on AYY? Minkälaista kulttuuritoimintaa sinä odotat ja toivot AYY:ltä? Millainen olisi ihan paras bile/spektaakkeli/karnevaali/tapahtuma/juttu?

Kuten aiemmista blogipostauksistakin voi lukea, on alkuvuosi mennyt aika tukka putkella. Ja, kuten arvata saattaa, täytyy jossain vaiheessa iskeä jarrut päälle: kulman takaa kimppuun hyppäsi nimittäin perinteistäkin perinteisempi neiti Nuha. Toivottavasti viikonlopun peitto-hömppäleffa-nenäliina-tapiorautavaara-putki elvyttää sen verran, ettei ensi viikkokin mene ihan tyystin aivastellessa.

Muistakaa tekin lepäillä! Ensi lauantaina juhlitaan!

-Saara (Aalto-yhteisö)

P.S. Ou nou, oletko ihan että häh mitkä varpajaiset? http://varpajaiset.ayy.fi!