Hallitus päätti aamukoulussaan 16.8, että AYY tukee antirasistista kansalaiskampanjaa ”Huominen ilman pelkoa”. Kampanjan tavoite on saada järjestäytynyt rasismi rikoslakiin ja näyttää, että emme pelkää erilaisuutta. Kampanja yrittää saada yli 100 kansanedustajaa allekirjoittamaan lakialoitteen. AYY kannustaa allekirjoittamaan vetoomuksen tällä sivulla: http://www.rasismirikoslakiin.fi/

YK:n rotusyrjinnän vastainen sopimus velvoittaa Suomea kieltämään rasismin ja selittää laittomiksi ja lain mukaan rangaistaviksi teoksi rotusyrjinnän edistämisen. Tällä hetkellä Suomen laki jättää vielä tulkinnanvaraa, eikä suoraan kieltää rasistisien järjestöjen toimintaa. Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) on jo antanut Suomelle suosituksia siitä, että meidän pitäisi kehittää ja soveltaa rasismin vastaisia lakeja paremmin.

Esimerkiksi vuonna 2007 ECRI sanoi näin: ”ECRI suosittaa, että Suomen viranomaiset tehostavat pyrkimyksiään voimassaolevien rasismin ja rotusyrjinnän vastaisten rikoslain säännösten täytäntöönpanon kehittämiseksi.” Vaikka rikoslakia muutettiin hieman vuonna 2011, ECRI:n seuraavassa raportissa vuonna 2013 lukee nämä suositukset: ”ECRI suosittaa, että Suomen viranomaiset varmistavat rikoslain rasismin ja rotusyrjinnän vastaisten säännösten tiukemman soveltamisen.”

AYY haluaa korostaa, että kyse ei ole sananvapauden tai yhdistymisvapauden rajoittamisesta. Nämä vapaudet ovat edellytyksiä demokraattisessa yhteiskunnassa. Kuitenkin, niin kuin asiantuntijat ja Euroopan ihmisoikeustuomistuin ovat myös sanoneet, ilmaisu- ja kokoontumisvapaus ei oikeuta järjestäytynyttä rasismia. Rotusyrjinnän ja rasismin edistäminen tarkoittaa muiden ihmisoikeuksien rajoittamista.

Kampanja ehdottaa sekä rikoslakiin että yhdistyslakiin lisäyksiä, jotka kieltävät järjestöt, joiden tarkoitus on rasismin edistäminen. Lisäksi osallistuminen sellaisiin järjestöihin tehdään rangaistaviksi. Lisätietoa lakiehdotuksista löytyy kampanjan nettisivulla.

Tämä kampanja on kuitenkin vain yksi askel. On vielä paljon muutakin, mitä Suomessa voidaan tehdä rasismin vastustamiseksi.

AYY:n uudessa strategiassa lukee että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on yksi meidän tärkeimmistä kehityskohteista tulevina vuosina. Kannan ottaminen järjestäytynyttä rasismia vastaan on siis uuden strategian mukaista.

Lisätietoa:
Kampanjan sivut: http://www.rasismirikoslakiin.fi/
ECRI:n raportit Suomesta: http://www.coe.int/t/dghl/monitoring/ecri/Country-by-country/Finland/Finland_CBC_en.asp
YK:n rotusyrjinnän vastainen sopimus: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1970/19700037
Nykyinen rikoslaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001
Nykyinen yhdistyslaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19890503

Tuesday’s theme was politics. The goal of the day was to get acquainted with the diversity of the Finnish political field. The day started by meeting people who work in organizations that try to influence politics and decision makers in fields they find inportant. All of these organizations get most of their funding from the government.

The day started at Lapinrinne, where Tsinghua University Student Union (SUTU) and AYY met with the National Union of University Students in Finland (SYL). SYL works in a national level to endorse student’s rights and to collect all student unions to one strong fort. Lauri Lehtoruusu, a former SYL board member, told us a little about what SYL does and how their work differs from a student union’s.

Next up was SETA Ry and their chairperson Panu Mäenpää, who introduced us to their work in making society equal for everyone regardless of sexual orientation, gender identity or gender expression. Seta has done diverse work on LGBTI advocacy for over 40 years. They have established The Trans Support Center, started the citicenz initiative for the equal marridge law and have advanced equality in Finland in many other ways. We had a very fruitful conversation about the situatuion of LGBTI people in Finland and in China and agreed that there’s still a lot to do but progress is made, however slowly.

SUTU, AYY and SETA Ry chair-person Panu Mäenpää in Lapinrinne

SUTU and AYY visited The Finnish Nature League (Luonto-liitto) where Sami Säynevirta inroduced us the protection and preservation work they do. The Nature League is an organization for children, youth and young adults that take a stand on the protection of nature, animals, water system, climate and energy issues. They also do environmental education in the form of courses, guidebooks, camps and clubs. Sami told us about their current important issues and especially the situation of wolves in Finland got a conversation going.

SUTU and AYY at the Little Parliament meeting with speaker Maria Lohela

After lunch we headed to the Little Parliament house where we were to meet Maria Lohela, the Speaker of the Parliament. She told us about her work as a speaker and a little about the everyday work politicians do in the parliament. Everybody also got to ask Lohela questions about the Parliament and Finnish politics overall. This meeting was very interesting for our visitors, for ourselves and for the Speaker herself.

In the evening we had something special planned. We had arranged a panel discussion with the youth organizations of the political parties to further show the diversity of Finnish politics to our guests. We also decided that to make the event open for everybody. A lot of international students showed up and were eager to learn about the Finnish political system. Unfortunately not all the political parties could attend but 5 out of 8 of those who have a place in the parliament were at least there.

Taustaa: Kiinan parhaan yliopiston Tsinghuan ylioppilaskunta oli Suomessa AYY:n vieraana viikon 5.-12.8. Eri päiville AYY:n hallitus oli järjestänyt ohjelmaa liittyen suomalaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja Aalto-yliopistoon. AYY:n hallitus vieraili Pekingissä viime toukokuussa.

Maanantaina 8.8. kävimme Tsinghuan yliopiston ylioppilaskunnan jäsenten kanssa Espoon kaupungin vieraana. Alkupäivän kuuntelimme mielenkiintoisia luentoja ja keskustelimme kestävän kehityksen Espoosta, illemmalla tutustuimme suomalaiseen luontoon Nuuksion luontokeskus Haltiassa ja nuotioretkellä.

Espoo on kansainvälisen tutkimuksen mukaan ”most sustainable city in Europe”. (1) Aamulla kuulimme Espoon ympäristöjohtaja Tarja Södermanin esitelmän Espoon kestävästä kaupunkirakenteesta ja kaavoituksesta, missä korostuivat etenkin energiankäyttö ja alue-ekologiset yhteydet. Kun tulevaisuudessa Espooseen menee metro, muuttuu myös nykyisin yksityisautoiluun painottuva liikennejärjestelmä vielä hieman kestävämpään suuntaan. Kestävä kehitys tarkoittaa Espoolle ekologisen kestävyyden lisäksi myös taloudellista kehitystä, joka olikin toinen aiheemme päivän aikana. Espoon kansainvälisten asioiden koordinaattori ja aikanaan TKY:ssä työskennellyt Fanglan Tao esitelmöi meille mm. Espoon Innovation Gardenista ja Locate in Espoo –hankkeesta. Innovation Garden sisältää Espoon näkökulmasta myös opiskelijastartuptoiminnan, jota kaupunki mielellään tukee osana koko kunnan elinkeinoelämää. Locate in Espoo –ajatuksen mukaan Espoo puolestaan haluaa näyttäytyä kansainvälisesti porttina Euroopan markkinoille ja siten houkuttelevana sijaintina kansainvälisille yrityksille.

Paikkana alkupäivän ohjelmalle toimi Espoon Suurpellossa sijaitseva hiljattain valmistunut ja käyttöön otettu kansainvälinen koulu, jonka yhteydessä toimii moderni ajoittain jopa henkilökunnaton kirjasto. Suurpellossa sijaintina yhdistyivät päivän teemat: toisaalta Espoon tavoite kehittyä kansainvälisenä yrityskeskittymänä, toisaalta tavoite ekologisesti kestävään kaupunkiin. Koulun on tarkoitus helpottaa kansainvälisten yritysten työntekijöiden elämää Espoossa ja tukee siten Locate in Espoo -hanketta. Koulu on voittanut International Association of Education Cities –palkinnon (2) ja huomasi että sen arkkitehtuuriin ja uudenlaisiin oppimisympäristöihin oli panostettu. Tekisi melkein itsekin mieli mennä viikoksi ala-asteelle kokeilemaan, millaista koulunkäynti on 2010-luvulla. Suurpelto sijaitsee Espoon keskuspuiston laidalla, jolloin vieressä sijaitsee myös alue-ekologisesti tärkeitä lähimetsiä. Vierailimme lopuksi aivan koulun vieressä sijaitsevassa päiväkodissa, jonka rakennus on passiivitalo. Kiinalaiset vieraamme tuntuivat erityisen kiinnostuneilta päiväkodin lapsista, vaikkakin kuuntelivat tarkasti myös Fanglanin selostusta talon teknisistä ratkaisuista. Ihmetystä herätti se, ettei talossa käytetty tuuletukseen ikkunaa, jota ei edes helposti saanut auki. Itse tunsin jonkinlaista ylpeyttä pohjoismaisesta kulttuurista,   kun vierekkäin päiväkodissa leikkivät leikkiautojen ajorataa rakentava tyttö ja nukketalolla leikkivä poika.

Loppupäivän vietimme Visit Espoon vieraana luontokeskus Haltiassa ja Nuuksion kansallispuiston  nuotiopaikalla. Suomalaisen metsän marjat ja jokamiehenoikeudet hämmästyttävät ulkomaisia vieraita kerta toisensa jälkeen ja niin oli tälläkin kerralla. Luonnossa retkeily ei Pekingissä asuville opiskelijoille ollut kovin tuttu harrastus, eikä siihen kiinalaisella opiskelurytmillä juuri riitä aikaakaan. Luontonäyttelyn ja metsäkävelyn jälkeen tuntuivat suomalaiset makkarat ja muut retkieväät maistuvan oikein hyvin. Ilkka ja Joona olivat ehtineet valmistaa meille täydellisen hiilloksen ja kattaa herkullisen ruokapöydän keskelle metsää. Luonnon stressiä lievittävät vaikutukset näkyivät selvästi: Nuuksio-retken jälkeen bussissa tsinghualaiset vaikuttivat erittäin rentoutuneilta ja innostuivat jopa lauleskelemaan. Monet kiinalaisista vieraistamme mainitsivatkin jälkikäteen suomalaiseen luontoon tutustumisen yhtenä Suomessa vierailun parhaista puolista.

1. http://www.espoo.fi/en-US/City_of_Espoo/Decisionmaking/The_Espoo_Story/Sustainable_development
2. http://www.edcities.org/en/espoo-lhospitalet-de-llobregat-and-saha-gu-win-the-educating-cities-award/

For us, getting to know our Chinese friends means also becoming more familiar with our countries’ similarities and differences. Food, Sunday’s main theme and something that unites us all, was thus a very interesting subject: discussing its meaning was a great way to discover both cultural and productional differences. In addition to visiting a Finnish farm, our guests had the opportunity to get to know how students live. Here is our day in pictures!

The next week is special for the board of AYY.  We are having quests from China’s top university, Tsinghua University!

Cooperation between AYY and Tsinghua University Student Union (SUTU) started almost ten years ago. The cooperation was unformal until year 2013 a memorandum of understanding was signed. In the memorandun the student unions decided the forms of cooperation. AYY visits Tsinghua every second year and Tsinghua delegation comes to Finland every year. You can read more about the history and meaning of cooperation here: /blogi/2015/08/03/tsinghua-university-student-union-visits-aalto/?lang=en.

In the and of May AYY board visited Beijing and ever since we have been waiting and planning the visit of Tsinghua students. They arrived early Friday morning 5th of August.  The theme for the first day was to get to know each other, Aalto University and Otaniemi campus. 

The day started with a lunch with Ilkka Niemelä, who is Aalto University provost. Ilkka introduced Aalto and the student unions had short presentations. 

After lunch we had a tour around Otaniemi campus. We saw a lot the architecture by Alvar Aalto and also one of the highlights during the tour was a visit to acoustics lab with no echo. It was a nice way to get to know little bit about our beautiful campus here in Otaniemi.

Walls in the acoustics lab.

In the evening we gathered to Tieto-sauna. At first Mikko Puustonen, who has been living in China for 15 years, told his observations about Finnish and Chinese cultures. We discussed that it’s difficult to say which thing actually are cultural differences and which things result from for example the differences in population density or work life. Anyhow, people are quite same all around the globe.  

Mikko Puustonen telling his expriences on Finnish and Chinese cultures. 

Unfortunately sauna wasn’t hot so in the end we decided to go to Demo day, an event held at Startup sauna. There was plenty of people, saunas and hot tubes, welcoming atmosphere and a huge ball pool. What a great place to spent the first evening in Finland!

Yliopiston lukuvuoden alku lähestyy, ja suuri osa AYY:n jäsenistä luultavasti palaa kesätöistä tai lomilta opintojensa pariin. Myös ylioppilaskunnan hallitus on juuri palannut lomilta töiden äärelle. Maanantaina hallituksen aamupalaverissa viikon kalentereita läpi käytäessä ilmassa oli pientä jännitystä syksyn tulevista tapahtumista sekä hyvää fiilistä siitä että ollaan takaisin toimistolla. Osa meistä tulikin töihin jo viime viikolla ja Suomi-Areenassa olleet nyt maanantaina.

Ensi viikolla vieraaksemme saapuu Tsinghuan yliopiston ylioppilaskunta, jonka vierailua on valmisteltu keväästä asti. Kiinalaisille vieraillemme esitellään tietenkin ylioppilaskunnan toimintaa, yliopistoa ja Aalto-yliopiston kampuksia. Lisäksi vierailemme erilaisissa suomalaiseen yhteiskuntaan, elinkeinoelämään ja kulttuuriin liittyvissä kohteissa, kuten eduskunnassa, Start Up -saunalla ja Nuuksion kansallispuistossa. Vierailusta kaikkineen tulee varmasti mielenkiintoinen! Viime kevään kiinanvierailun jälkeen on mahtavaa päästä esittelemään meidän toimintaamme tsinghualaisille. Kiinassa moni asia on eri tavalla, kuten se että monet tsinghualaiset pääsevät todennäköisesti kanssamme kokkaamaan itse ensimmäistä kertaa elämässään. Kiinassa ruoan laittaminen opiskelija-asunnoissa on nimittäin kielletty ja käytännössä kaikki asuvat kampuksella.

Yksi ensi viikolle järjestämistämme tapahtumista on kaikille avoin. Suomalaisen yhteiskunnan rakenteisiin otetaan syväsukellus keskustelutilaisuudessa suomen poliittisesta järjestelmästä. Kiinalaiseen yksipuoluejärjestelmään verrattuna meidän yhteiskuntamme päätöksenteko toimii hämmentävän erilaisella tavalla. Tässä linkki tapahtuman Facebook-sivulle: https://www.facebook.com/events/1562700647367703/ Nähdään siis siellä!

Itse jatkan kampus- ja kuntasektorilla pitkäaikaisten projektieni parissa: lisää opiskelija-asumista kampukselle ja parkkipaikkanormit kohtuullisemmiksi. Tällä hetkellä päällä on myös useampi kannanottoa ja kommentointia vaativa tapaus. Opiskelija-asumiseen liittyviä lakeja uudistetaan paraikaa valtion tasolla, jolloin pyrimme AYY:nä vaikuttamaan siihen että opiskelijoille ja opiskelijayhteisölle tärkeät piirteet säilyvät tai paranevat. Joissakin tapauksissa yhdistämme kantaa ottavat voimamme pääkaupunkiseudun ylioppilas- ja opiskelijakuntien World Student Capital -verkoston kanssa, kuten esimerkiksi HSL:n lippujen hintakategorioiden uudistuksen tapauksessa, jota käsittelimmekin tiistaisessa aamukoulussa. Emme tietenkään vedä 15 000 opiskelijan mielipidettä hatusta, vaan ylioppilaskunnan virallinen kanta tulee edustajistolta, jonka jokainen ylioppilaskunnan jäsen pääsee äänestämään kerran kahdessa vuodessa. Edustajiston linjausten pohjalta minä ja muu hallitus toteutamme kannanottoja ja konkreettista toimintaa. Kaikki ylioppilaskunnan tai hallituksen toiminta ei myöskään ole pelkkää politiikkaa 😉

Sinuakin saattaa mietityttää, mitä Otaniemen kampuksella oikein tapahtuu. Valaistaksemme tätä hämärää nurkkaa tietämyksessäsi järjestämme AYY:n kampusjaoston kanssa syksyllä kampusinfoja, joihin voi tulla kuulemaan kampuksen uusimmista suunnista. Hyvä paikka seurata tapahtumatarjontaa on AYY Events –facebookryhmä https://www.facebook.com/groups/AYYEvents/. Pysy kanavalla!

Ihanaa elokuuta toivottelee,

Kampuskehitys- ja kuntavaikuttamisvastaavanne Säde <3

Vuosi AYY:llä on mennyt reippaasti. Muutin Otaniemeen sekä töihin että asumaan viime kesäkuussa suoraan Jyväskylästä korkeakoulupoliittisen sihteerin hommista, sillä halusin vaihtaa maisemaa ja tutustua erilaiseen yliopistoon kuin oma opinahjoni. Ja onhan Aalto erilainen. Erityisesti teekkareiden ja taideteollisten alojen maailma on ollut monelta osaa yllätys. Myös Aalto-yliopiston kulttuuri on yllättänyt, välillä positiivisesti ja välillä aiheuttaen melkoista maailmantuskaa. Oli hauska lukea juuri ilmestynyttä Aallon auditointiraporttia, sillä välillä ulkopuoliset näkevät paremmin miten paljon tämä yliopisto on tehnyt hyvin lyhyessä ajassa.

Alussa oli superleveä hymy.

Vuoteen on mahtunut opiskelijoiden tukemista niin yksilö- kuin järjestötasollakin, auditointi, koulutusleikkaukset, yt-neuvottelut, opiskelijoiden oikeuksien kirjoittamista, hallinnon opiskelijaedustajien valintaa ja koulutusta, lukukausimaksuja, Aallon uusi strategia, IT-kehitystä ja paljon, paljon kokouksia. Seuraavaa vuotta ajatellen haluaisinkin nyt avata ajatuksiani parista teemasta, joista täällä puhutaan paljon, mutta jotka vielä vaatinevat hieman lisäkehittelyä.

Monitieteisyys
Uskon rehellisesti Aallon pyrkimykseen olla edelläkävijä edustamiensa alojen monitieteisessä toiminnassa. Aallossa tapahtuu ihan todella jännittäviä ja kiinnostavia asioita, ja niitä tapahtuu varmasti jatkossa lisää. Ongelma ovat rajalliset resurssit ja ristiriitaiset toiveet. Aikooko Aalto toteuttaa monitieteisyyttä painottuen eri alojen osaajien yhteistyötä samojen ongelmien parissa? Vai tuleeko jatkossa enemmän erityisesti maisteriohjelmia, joissa sama henkilö opiskelee useamman alan sisältöjä? Mikä on Aallon lopullinen suhde epätyypillisiin opiskelupolkuihin, eli siirtyykö Aalto vapaampaan sivuainekäytäntöön ja siirto-opiskeluun, vai luotetaanko maisterivaiheen suuntautumisvaiheen riittävyyteen? (Minulle oli täysi järkytys, että täällä ei ole vapaata sivuaineoikeutta, edes kauppakorkean perusopintoihin, pidin sitä itsestään selvänä monialayliopistossa.) Eteneekö monitieteisyysajattelu myös Aallon ulkopuolisille aloille, näkyykö täällä maisteriohjelmissa ja erityisesti start upeissa jatkossa enemmän yhteiskuntatieteilijöitä tai lääkisläisiä?

Uskon, että monitieteisyys ja uudet kiinnostavasti suunnatut maisteriohjelmat voivat olla yksi ratkaisu teknillisten alojen hiipuvaan vetovoimaan. Sisällöillä markkinoiminen voi vetää sisään hyviä opiskelijoita, joille ei olisi tullut mieleenkään teknilliselle alalle, mutta he voivat olla hyvinkin kiinnostuneita ihmisistä ja tietoverkoista, vanhenevan väestön asumisongelmista tai kehitysyhteistyöstä teknologian keinoin. Sitten pitää vielä ratkaista, että miten nuorena tehty valinta vältellä matematiikkaa saadaan korjattua myöhemmin.

Innovaatioretoriikka ei voinut välttää.

Soveltava tutkimus ja yrittäjyys
Niputan nämä samaan, sillä ne ovat kaksi Aallon vahvuutta, mutta välillä opiskelijan kannalta hankalasti ristiriidassa.

Jos ihminen tempautuu mukaan kesken opintojen töihin tai yrittäjäksi, opintoaikaa ei voi laittaa paussille. Yliopisto haluaa yhtä aikaa kannustaa opiskelijoita etenemään täysipäiväisen opiskelijan tahtia, mutta luoda myös yrittäjyyttä ja saada ihmiset töihin. Olen koko ajan vakuuttuneempi, että monille Aallon opiskelijoille sopisi paljon paremmin se, että vaikka opiskeluaika olisi edelleen sama viisi vuotta, sen voisi pistää paussille välissä. Tällä hetkellä ihmisen ei kuitenkaan kannata ottaa edes sitä riskiä, että jättäytyisi kandin jälkeen pois, koska maisteriohjelmiin hakeminen ulkopuolelta tauon jälkeen on vakiintumatonta ja epävarmaa.
Myös tasapainon hakeminen vahvasti elinkeinoelämän kanssa tehtävän yhteistyön ja perustutkimuksen välillä on hankala. Aallon menestyminen kansainvälisissä rankingeissä ei valitettavasti synny yhteistyöstä pk-yritysten kanssa, vaikka juuri Aallon alueellinen vaikutus (kun alueena on käytännössä koko Suomi) on merkittävä. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen on vaikeaa, enkä ole vakuuttunut voiko sitä toteuttaa heitetyillä ehdotuksilla syntyneiden yritysten tai niiden hallituksissa istuvien aaltolaisten määrästä. Jos ne valitaan indikaattoreiksi, Aallon pitäisi rehellisesti luopua kovin kunniahimoisista tavoitteista opiskeluaikojen suhteen, sillä kumpaakin ei vaan voi saada yhtä aikaa. Opiskelijan elämä ei ole looginen, tiukkarajainen jatkumo, vaan liukuva asteikko.

Yrittäjyyteen liittyy myös yleisiä koulutuspoliittisia kysymyksiä. Mitä osaa yrittäjyydestä tulisi opettaa yliopistossa? Monet yrityksen pyörittämisen käytännön asioista ovat oikeastaan ammattikoulutusta vaativia asioita, eivätkä akateemisia sisältöjä, mutta koulutusasteiden välillä on Suomessa harmillisen vähän virallista liikettä ja yhteistyötä. Mitä kaikkea voi hyväksilukea akateemiseen tutkintoon? Miten yrittäjämäistä asennetta opetetaan läpileikkaavasti opinnoissa ja mistä opettajille siihen valmiudet?

Yhdenmukaisuus vs. joustavuus vs. tasa-arvoisuus ja säännöt
Myönnän olevani välillä sietämättömän joustamattoman hallintohenkinen ihminen. En ehkä vuodessa ole vielä täysin sisäistänyt ketterän kehityksen ja matriisiorganisaation autuutta, sillä välillä kaipaisin kyllä lisää sääntöjä. Auditointi teki tässä ehkä hyvää, sillä perusprosessit ovat nyt selkeästi esitetyt ja mielessä isolla määrällä ihmisiä. Puolustaudun kuitenkin sillä, että hyvällä hallinnolla ja perustavanlaatuisilla säännöillä suojellaan aina kumpaakin osapuolta!

Opiskelijan oikeudet -koulutusmateriaalia levitetään syksyllä 2016

Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa se, että Aallossa ei ole yhteläistä sääntöä tenttien uusimisista tai kurssitöiden palauttamisesta. Joku proffa antaa yrittää arvosanan korottamista, toinen ei. Joku järjestää uusintatentin kaksi päivää tulosten tulon jälkeen, toinen vasta puolen vuoden päästä. (Kumpikaan ei ole kovin hyvä, tenttiin kertaaminen on haastavaa sekä liian lyhyellä että pitkällä aikavälillä.) Jos kurssityötä ei palauta ajoissa, seuraava suorituskerta voi olla vuoden päässä. Pahin pelkoni on, että näissä muodostuu pikku hiljaa kuusi toimintatapaa perustajakorkeakoulujen kolmen sijaan, eikä suinkaan eri oppiaineiden välillä sukkuloivalle opiskelijalle läpinäkyvää ja ennustettavaa systeemiä. Ja hei, miksi ihmeessä opetussuunnitelmat ovat vain vuodeksi ja opetusohjelmat julkaistaan vasta elokuussa! Ja miksi BIZ:n opiskelijoille on paljon paremmat urapalvelut kuin muille? Näissä asioissa kaipaisin reipasta benchmarkkausta vanhempiin monialayliopistoihin. (Vihjeenä vaikkapa Oulu, joka muokkasi sääntöjään muiden toimenpiteiden kanssa, ja sai nostettua vuodessa 55 op tekevien määrää 400 opiskelijalla.)

Sivuhuomiona yksi moneen kertaan vuoden aikana noussut asia: Opinnäytteet! Aallolla on vielä petrattavaa siinä, että jokainen gradua tai diplomityötä tekevä ymmärtää mikä on työn akateeminen tavoite ja eroaako se mahdollisen toimeksiantajan toiveista. En haluaisi pöydälleni enää yhtään keissiä, jossa ohjaajan, valvojan, työn tilaajan ja opinnäytteen tekijän näkemykset työn tavoitteesta, ohjausprosessista ja arvosanasta ovat rajusti ristiriitaisia.

Onhan tämä ollut aika kivaa kuitenkin
Aalto on kyllä outo projekti. Otetaan Suomen vanhimpia ja arvostetuimpia koulutusinstituutioita, pistetään ne yhteen elinkeinoelämän rahoilla, kohdistetaan niihin kohtuuttomia toiveita ja välillä aiheellistakin kritiikkiä, ja kuudessa vuodessa saadaan näköjään aikaan yllättävän hyvä ja pelottavankin kovalla tahdilla kehittyvä lopputulos. Olen tyytyväinen, että tulin AYY:lle töihin ja toivoisin, että tällaista vaihtuvuutta tapahtuisi yliopistojen välillä enemmänkin suuntaan ja toiseen. Syksyllä näette minua muuten välillä harvemmin, sillä aion tutustua kolmanteen yliopistooni ja suorittaa korkeakouluhallinnon ja –johtamisen opintoja Tampereen avoimen yliopiston kautta. Sitä ennen kuitenkin kaikille oikein rentouttavia kesäpäiviä!

Susanna Koistinen

Koulutuspoliittinen asiantuntija, AYY

Uskottavaa edunvalvontaa, mutta melko huonoa poseeraamista.

AYY 6th anniversary was celebrated on Saturday 14th of May. If you didin’t manage to come to the ball you can still sense some the atmosphere by reading this thought-proviking speech given by AYY honorary council member Tiina Alahuhta-Kasko. The topic is future working life. Enjoy!

Honorary Aalto University President, Vice President, Aalto University Student Union Board, Ladies and Gentlemen,

It is a great joy to be here tonight to celebrate with you the 6-year-old Aalto University Student Union. While preparing for the Annual Ball, I was running through in my mind my own, fun years of studying in the then Helsinki School of Economics. I contemplated especially the pivotal experiences that had an impact on me when it comes to my current career. A certain situation came to my mind instantly.

I majored in International Business and one of the last courses that I took was International Design Business Management which gathered students from the Business School as well as the then University of Technology and University of Art and Design Helsinki. Being at the final stages of our studies, we had already established a refined, efficient way of approaching Case studies. So when we were divided into small groups comprising students from different schools, we together decided to start cracking the questions in the way proven successful and divided the questions among ourselves. Finally, we would just combine our answers together. We were all happy with the approach and went ahead each to work on our own assignment. A couple of days before the deadline, we reconvened and began going through our outcomes for the different questions of the Case. Oops. System alert. This did not work as planned. We were all equally confused.

We had understood the questions differently and approached them purely from the perspective of the discipline familiar to ourselves. It felt like we all spoke a different language. And we had only a few more days to return the Case assignment and hence a short time left to find a common language and create an analysis and outcomes accounting for the different points of view.

The reason why this particular situation came to my mind as an impactful incident during my studies was that when after graduation I began my career at Marimekko – where bold design tradition meets business and technical knowledge – I realized quite concretely that success in creativity and innovation can only be found through a dialogue between different spheres and disciplines. Where some decades ago in certain traditional industries, companies could still function quite successfully with people working in their respective silos, the reality is very different in today’s working life, let alone in the future. Building and strengthening bridges between different functions, disciplines and industries, finding a common language, is what defines the champions, be they in the more traditional territories or innovative new start-ups.

So, what other aspects would characterize the future professional life and the skills and qualities needed for it? It goes without saying that working life will be global and multicultural, diversified as well as uncertain in a new way, requiring a new kind of agility and openness. New roles emerge while some old jobs may disappear with automation and robots paving the way. The future working life requires courage, going outside of your comfort zone, humble self-confidence, social skills as well as a deeper understanding of cultures. And most of all, it calls for both willingness and skill to learn new things fast – in the end, the whole life is about continuous learning and developing oneself.

Is there something that doesn’t change? I believe so. After all, working life is about people. Encountering people with their emotions in different types of situations. It is about doing things together, developing people and getting everyone on board. About shared victories and building on learning from mistakes. In an uncertain world, the importance of real, authentic leadership increases and simultaneously the understanding of what leadership means changes. Far are the times when people were led from ivory towers. Modern leadership is about showing a clear vision and direction, simplifying the multifaceted world into a more understandable one, and coaching people to flourish both as individuals and as teams.

How about creativity then? Methods and ways of creative working continuously evolve, but at the same time the core principles of creativity stay the same. The best innovations are born in teams of highest diversity, in teams with shared trust and respect, where people are not afraid to fail and have the courage to think boldly.

The reason why I wanted to talk about these topics to you tonight was because I hope that they provide points of reflection for you when you now gear up for your own career paths. The Aalto University – basing on my own personal experience as well – offers the best possible cross-disciplinary opportunities in the world for learning and preparing for your future working life. The most important thing in all of this though is to remember that you build your profession and career for you, so make it your own. Think outside the box, listen to your heart – where do you find passion, what makes you tick. In the world of today and the future, the possibilities for different kinds of career paths are endless. Remember that you can impact the future working life yourself as well!

With these cheering thoughts, I would like to wish you all a memorable Annual Ball evening.

Ajattelin alkuviikosta kirjoittaa oikein päräyttävän wappublogin. Screw that – aurinko paistaa ja on tässä parempaakin tekemistä kalenterissa.

Sen sijaan käytän harvat sanani miettiäkseni aikatauluni mielekkyyttä. En kyllä todellakaan aio juhlia Walpuria sen mukaan!

Ylioppilaskunnan arjessa on tärkeää puhua aaltolaisuudesta ja poikkitieteellisyydestä. Onhan niiden kehittäminen jopa tärkein tehtävämme. Mutta eihän siitä nyt wappuna tarvitse välittää – kaikki ovat viimeistään Ulliksella poikittain kuitenkin.

Itse aion elää tulevan viikonlopun omien fiiliksieni mukaan: tiukasti kiinni ystävissäni ja omissa perinteissä. Kannustankin jokaista miettimään, missä et halua kalenteriasi pohtia. Valintoja on monia, ovathan (opiskelija)kulttuurin parhaat palat tarjolla juuri nyt. Eikä yllättäviltä kohtaamisilta kuitenkaan voi välttyä.

Tähän elämäntapaan voisi vaikka tottua. Niin, vapu ei lopu.

Kun teet Walpurina valintoja, tee miten huvittaa!

t. Joona

Ps. Ruuvatkaa lakkinne. Tankatkaa pötsinne. Varokaa heiloja.

Aino-lehti nosti numerossaan 2/2016 esiin Aallon keskeyttäneitä henkilöitä. He olivat löytäneet mielekkäämmän vaihtoehdon taiteen, filosofian tai käsityöammatin parista. Hyvä! Juuri näin asioiden pitäisikin mennä. Yritys ja erehdys, kesken jättäminen ja oman paikan etsiminen kuuluvat olennaisena osana sekä ihmisenä että ammattilaisena kasvuun.

Vaikka ensikertalaiskiintiöt, opintuen kireät rajat ja olemattomat siirtymämahdollisuudet kesken opintojen tekevät alan vaihtamisesta hankalaa, varmasti tulevaisuudessakin osalla opiskelijoista kypsyy kesken opintojen päätös hakeutua tekemään jotain ihan muuta. Kokonaisuuden kannalta yliopiston olisi tärkeää tunnistaa ketkä keskeyttämisvaarassa olevista tarvitsivat tukea jatkaakseen ja ketkä tarvitsevat lämpimän hyvänonnentoivotuksen uudelle uralle. Syitä keskeyttämiseen voi olla monia, mutta valitettavan usein opiskelija jätetään melko yksin näiden pohdintojen kanssa. Ikävintä on, jos opiskelija ajautuu keskeyttämään sellaisten asioiden vuoksi, jotka eivät todellisuudessa liity opiskeltavan alan mielekkyyteen tai opiskelijan mahdollisuuksiin pärjätä opinnoissaan.

Alan vaihtaminen (ja yleisesti myös opintojen sujumattomuus) on yllättävän näkymätön ilmiö ottaen huomioon kuinka yleistä se on. Yleisesti ottaen noin 60 % opiskelijoista opiskelee ns. suoraa opintopolkua, eli alaa erityisemmin vaihtamatta putkessa toiselta asteelta korkea-asteelle ja kokopäiväisesti työelämään. Viivästynyt opintopolku on noin 27 %:lla, väliaikaisesti keskeytynyt 7 %:lla, opintoalaa vaihtava 8 %:lla ja kokonaan keskeytyvä 6,4 %:lla. (Korhonen & Rautopuro 2012, 103.)

Vuodelta 2014 Kandipalaute-kyselystä selviää, että 33 % opiskelijoista Aallossa koki, ettei ole tarvinnut apua motivaatio-ongelmiin eli selvä vähemmistö. Vain 17 % vastasi olevansa samaa tai melkein samaa mieltä väitteen ”Tarjolla on ollut riittävästi ohjausta motivaatio-ongelmiin” kanssa. 30 % oli melko eri mieltä ja 20 % täysin eri mieltä. Tulokset ovat samansuuntaisia muissakin isoissa yliopistoissa.

Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen Aasa Karimo ja Tuukka Salminen tekivät AYY:n pyynnöstä selvityksen Opiskelijabarometri-tutkimuksen aineistoista. AYY halusi selvittää akateemiseen kulttuuriin kiinnittymistä Aallossa, sillä kiinnittyminen on yksi opintoja edistävistä tekijöistä. Aineistosta löydettiin neljää eri kiinnittyjätyyppiä. Heikosti kiinnittyneitä opiskelijoita on 16,8 %, omiin opintoihinsa keskittyviä 24,6 %, omiin opiskeluihin ja samalla opiskelijayhteisöön kiinnittyneitä 37,3 % ja voimakkaasti kiinnittyneitä (jotka edellisten lisäksi olivat kiinnittyneitä tiedeyhteisöön) on 21,3 %. Tässä aineistossa opintojen etenemistahdissa tai tuloksissa ei ollut merkittäviä eroja ryhmien välillä, mutta heikosti kiinnittyneet harkitsivat selvästi useammin keskeyttämistä. Kiinnittyminen ja kuulumisen tunne ovat tärkeitä osatekijöitä merkityksellisyyden kokemuksessa (ks. esim. Poutanen ym. 2012).

Sekä motivaatio-ongelmiin että kiinnittymisen ongelmiin voidaan kuitenkin vaikuttaa. Ohjauskeskusteluissa voidaan käsitellä motivaatiota ja opetusta voidaan rakentaa määrätietoisesti motivaatiota ylläpitäväksi esimerkiksi vuorovaikutteisuuteen panostamalla. Yhteisöön kiinnittymistä voidaan edistää tarjoamalla monenlaisia kiinnittymispintoja. Vaikka se oman pääaineen porukka ei tuntuisi omalta, antamalla monenlaisten kukkien kukkia kampuksella, opiskelija voi löytää muita vertaisryhmiä, joiden kautta opintoja tukevaa kiinnittymistä pääsee tapahtumaan.

Akateemisen yhteisön pitäisi tunnustaa, että se oma oppiaine, vaikka kuinka rakas, ei välttämättä olekaan ainut ja paras. Suunnan etsiminen on normaali ilmiö, joka pitäisi ottaa huomioon opetuksessa ja ohjauksessa. Toivottavasti jatkossa yhtä useampi drop out löytää mahdollisimman kivuttomasti uuden uran, eikä tipu kokonaan pois opiskelujen ja työnteon parista.

Jos pohdit mistä saada keskustelupintaa ja apua opintoasioissa:

• Opintoneuvojat ja –koordinaattorit voivat neuvoa opintoihin liittyvissä asioissa, kuten kurssien valitsemisissa ja HOPSin miettimisessä uusiksi. Oman oppiaineen opettajien ja professorien, erityisesti opettajatuutoreiden, kanssa voi käydä keskustelua omaan tieteenalaan kiinnittymisestä.
• Urapalveluista voi saada apua oman kehittymisen pohtimiseen. Myös oma ammattiliitto tai TE-keskus usein tarjoaa urapalveluita ja sparrausta myös alan vaihtoa pohtiville.
• Opintopsykologeihin voi ottaa yhteyttä, jos omat opiskeluvalmiudet tai hankaluudet mietityttävät.
• Jos alan vaihto on jo vahvana mielessä, älä epäröi ottaa yhteyttä haluamasi koulun hakijapalveluihin!
• Rehellinen keskustelu opiskelutovereiden kanssa voi auttaa, yllättävän moni jossain välissä näitä asioita pohtii. Ei ehkä silti kannata kuunnella pelkästään sitä kyynisintä kaveria.

Lähteitä:

Karimo Aasa ja Salminen Tuukka 2015. Akateemisen kulttuuriin kiinnittymisen tapoja Aalto-yliopistossa. Otus – Työpapereita 3/2015.

Korhonen Vesa ja Rautopuro Juhani 2012. Miksi opinnot eivät suju? Yliopisto-opintojen hitaan etenemisen ja opiskelemattomuuden yleiskuvaa ja ongelmia tunnistamassa. Teoksessa Marita Mäkinen, Johanna Annala, Vesa Korhonen, Sanna Vehviläinen, Ann-Marie Norrgrann, Pekka Kalli ja Päivi Svärd (toim.) Osallistuva korkeakoulutus. Tampere – Tampereen yliopistopaino oy.

Poutanen Kaisa, Toom Auli, Korhonen Vesa ja Inkinen Mikko 2012. Kasvaako akateeminen kynnys liian korkeaksi? Opiskelijoiden kokemuksia yliopistoyhteisöön kiinnittymisen haasteista. Teoksessa Marita Mäkinen, Johanna Annala, Vesa Korhonen, Sanna Vehviläinen, Ann-Marie Norrgrann, Pekka Kalli ja Päivi Svärd (toim.) Osallistuva korkeakoulutus. Tampere – Tampereen yliopistopaino oy.

Susanna Koistinen

Asiantuntija, koulutuspolitiikka

susanna.koistinen@ayy.fi