Kuka on jännittäjä?

”Aina kun menen pitämään esitelmää muiden eteen, haluaisin hetkellisesti vaan muuttua näkymättömäksi. Punastelen, kädet hikoilevat, ääneni takeltelee ja takkuaa ja sydän hakkaa kahta sataa. Kaikki järkevä sanottava unohtuu juuri sillä hetkellä ja toivon vaan, etten olisi siinä. Hankalaa vaan, koska jos haluaa valmistua, niin seminaareissa on pakko hoitaa oma osuutensa.”

Kuulostaako tutulta? Ei ihme, sillä jännittäminen on tuttua lähes kaikille. Esiintymispelko onkin yleisin yksittäinen sosiaalisten tilanteiden pelko ja viidesosa korkeakouluopiskelijoista kokee esiintymisen stressaavaksi.  Noin 30 % opiskelijoista kokee sosiaaliset tilanteet ongelmallisiksi jännittämisen vuoksi.

Esiintymisjännitykseen usein liittyy monenlaisia oireita. Fyysiset oireet ovat helpommin havaittavissa, minkä vuoksi ne koetaan myös ongelmallisiksi. Voimakas hikoilu, punastuminen, äänen väriseminen tai käsien tärinä ovat seikkoja, jotka usein jännittävä haluaisi piilottaa. Jännittäjä, joka ei kärsi fyysisistä oireista saattaa kokea voimakastakin ahdistusta, mitä usein halutaan naamioida, turhaan. Jännittämiseen liitetään usein voimakkaita tunteita, joita voi olla haastavaa käsitellä kuten häpeä, erilaisuuden kokemus ja ulkopuolisuuden tunne. Tosiasia kuitenkin on, että useimmat meistä tunnistavat itsessään joitakin jännittäjän piirteitä ja mitä paremmin niitä itsessään tunnistaa, sitä paremmin niiden kanssa oppii tulemaan toimeen.

Linjassa itsensä ja jännittämisensä kanssa.

Työkaluja jännittäviin tilanteisiin voi saada asiantuntijoiden vastaanotoilta, opintopsykologien työpajoista tai vaikka verkko-ohjelmista. Esimerkiksi Headstedin mielenterveyttä edistävä itsehoito-ohjelma, on saanut alkunsa akteemisten jännittäjien omista kokemuksista. Käy tsekkaamassa tarinat! Valaa taatusti rohkeutta lukea kanssaopiskelijoiden selviytymistarinoita ja toivottavasti se vahvistaa samaa viestiä, mikä meillä YTHS: lläkin on sinulle: ”Kaikki, minkä uskaltaa sanoa ääneen, selviää.” Jännittämisenkin kanssa voi oppia elämään ja tulla sinuiksi, kuten itsensä kanssa kaikkien puolineen, ensin on vain uskallettava alkaa tutustumaan itseensä.

Muistuttelen teitä myös Otaniemen YTHS:n ajankohtaisista asioista:

• Otaniemen potilastoimiston aukioloaika on muuttunut. Palvelemme toimipisteen potilastoimistossa klo 8-12 päivittäin, muutoin asiointi tapahtuu puhelimitse.
• Riskiryhmien influenssarokotuksen voit tulla ottamaan ilman ajanvarausta Otaniemen toimipisteeseen maanantaina 16.11.2015 klo 13:30–15. Ilmoittaudu saapuessasi potilastoimistoon. Jos et ole oikeutettu maksuttomaan rokotukseen, soita YTHS:lle, niin saat reseptin rokotteeseen ja rokotusajan.

Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

Katariina

Terveydenhoitaja

Suomen ylioppilaskuntien liitto käsittää Lapinrinteen keskustoimiston lisäksi viidentoista ylioppilaskunnan verkoston. Laajan verkoston tehokas johtaminen on äärimmäisen haastavaa, mutta kuitenkin SYL:n toiminnan vaikuttavuuden kannalta aivan keskeistä.

Keskustoimiston on kriittistä pitää tiiviit suhteet ylioppilaskuntiin läpi vuoden eikä ainoastaan liittokokouksessa kahdesta syystä:

1. Ohjauksen saamiseksi, eli linjan muodostamiseksi ja palautteen keräämiseksi
2. Koordinoidun ja yhtenäisen viestinnän ja vaikuttamisen mahdollistamiseksi

Ensimmäinen näistä tavoitteista toteutuu nykyisillä kanavilla ja prosesseilla mielestäni hyvin: avaus- ja syysseminaareissa sekä sektoritapaamisissa voidaan keskustella rauhassa siitä, miten liittokokouksen määrittelemiä hankkeita edistetään, kun taas etäpalavereilla voidaan läpikäydä suppeampia asiakokonaisuuksia tehokkaasti. Ylioppilaskunnilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa SYL:n linjaan myös liittokokouksen ulkopuolella.

Erityistä huomiota pitää kuitenkin kiinnittää nimenomaan yhteisen vaikuttamisen koordinointiin ja siihen liittyviin prosesseihin. SYL joutuu toistuvasti reagoimaan koulutukseen ja opiskelijoihin kohdistuviin muutoksiin ja leikkauksiin, ja tehokkailla prosesseilla voidaan yllättävien asioiden ilmaantuessa parantaa SYL:n reaktioiden nopeutta ja vaikuttavuutta.

Keskitytään nyt kuitenkin nimenomaan ylioppilaskuntien suuntaan tehtävään tilanneviestintään. Viesti määritellään prosessilla, johon kuuluu nopeiden vastausten antaminen ainakin seuraaviin kysymyksiin:

1. Kuka vastaa poliittisesta tilanneanalyysistä?
2. Kuka vastaa viestin suunnittelusta ja toteuttamisesta?
3. Miten ylioppilaskuntien toivotaan osallistuvan?
4. Mikä tieto on ylioppilaskuntien kannalta olennaista?
5. Miten olennainen tieto saadaan kommunikoitua tehokkaasti?

Keskustoimistolla on opiskelijakentän kovinta asiantuntemusta poliittisten analyysien tekemiseen, ja olen varma, että käytännöt ovat siltä osin kunnossa. SYL:n puheenjohtajan tehtävä on delegoida viestintä tilanteen mukaan.

Korostuneen tärkeitä ylioppilaskuntien kannalta ovat kaksi viimeistä kysymystä. SYL:n on otettava ylioppilaskuntien suuntaan viestiessään palveluntarjoajan rooli, eli mietittävä erityisesti sitä, mikä on ylioppilaskuntien oman vaikuttamistyön kannalta tärkeää ja mikä ei.

Erilaisia kanavia on hyödynnettävä joustavasti ja tilanteesta riippuen. Sähköposti toimii tiedottamiseen, kun taas keskusteluttamisessa parempia ovat esimerkiksi Facebook ja Abobe Connect. Lyhyt viesti on tehokkaampi kuin pitkä, ja keskustoimistolla on kiinnitettävä huomiota siihen, että erityisesti kirjalliset viestit sisältävät tarpeelliset asiat eikä muuta.

Viestien välittämisen käytännöt tulee sopia yhdessä ylioppilaskuntien kanssa mahdollisimman pian. Lähtökohtaisesti viestien tulisi mielestäni kulkea sekä ylioppilaskuntien hallitusten puheenjohtajille että sektorivastaaville: näin varmistetaan, että kentällä on edellytykset sekä priorisoida vaikuttamistyötä sopivasti että tarttua mahdollisimman nopeasti tarkoituksenmukaisella joukolla työhön.

Ylioppilaskuntiin viestimisen prosesseja päästään takuulla koeajamaan lähikuukausina vielä moneen otteeseen. Kun esimerkiksi ensimmäiset tiedot opintotuen selvitysmiehen esityksestä opintotuen uudistamiseksi saadaan alkuvuodesta, on SYL:lla oltava nopeasti tarjota vastauksia sekä julkisuuteen että ylioppilaskunnille.

– Heikki K

Olen viime aikoina mietiskellyt paljon ylioppilaskunnan toiminnanohjausta, sillä olen syksyn mittaan vetänyt ensi vuoden suunnitteluprosessia. AYY:n keskustoimiston porukan työajasta todella huomattava osa on syksyllä kulunut ensi vuoden toiminnan suunnitteluun, mikä on luonnollisesti vaikuttanut siihen, miten paljon “tehollista työaikaa” on ollut käytettävissä tänä vuonna ajankohtaisten asioiden edistämiseen.

Ylioppilaskunnan hallitus suunnittelee syksyisin seuraavaa vuotta kolmella eri rintamalla: ylioppilaskunnan oman toimintasuunnitelman, ylioppilaskunnan ja yliopiston yhteistyön sekä SYL:n toimintasuunnitelman puitteissa. Näistä AYY voi lyhyellä aikavälillä helpoimmin vaikuttaa siihen, miten oma toiminnansuunnittelumme hoidetaan.

Suuri ongelma AYY:n tosuprosessissa on tällä hetkellä se, ettei prosessia ole vakioitu. Standardoitua tosuprosessia ei ylioppilaskunnan alkuvuosina ole toiminnan etsiessä asentoaan määritelty, joten joka vuoden hallitus on laatinut tosun vaihtelevasti päätetyn mallin mukaisesti.

Standardoimaton toimintasuunnitelmaprosessi tarjoaa tietenkin paljon liikkumavaraa kulloisenkin vuoden hallitukselle, mutta siihen sisältyy myös kaksi huomattavaa ongelmaa:

1. Toiminnan pitkäjänteinen ohjaus ei toteudu, kun toimintasuunnitelmalla ja strategialla ei ole vahvaa linkkiä
2. Resursseja hukataan, kun hallitus keksii sekä suunnitteluprosessin että toiminnan tavoitteiden osalta pyörää uusiksi vuosittain

Ylioppilaskunta on tällä hetkellä hiukan kärjistäen tuuliajolla, kun toimintaa suunnataan joka vuosi uudelleen. Toimijoiden on tällaisessa epävarmuuden tilassa vaikeaa olla varmoja siitä, mihin kannattaisi keskittyä: toiminnan ala on laaja (sisältäen niinkin erilaisia asioita kuin edunvalvontaa, tapahtumia, tuotemyyntiä ja asuntoja), ja pitkäjänteisten kehityspainopisteiden näkeminen on vaikeaa.

Avainsana ongelman ratkaisemiseen on strategia. AYY:n tämänhetkinen strategia onnistuu kuvailemaan ylioppilaskunnan nykytilaa ja vahvuuksia, mutta epäonnistuu kahdessa tärkeässä asiassa, eli ylioppilaskunnan tärkeimpien ydintoimintojen määrittelyssä sekä tulevaisuuden kehityssuuntien konkreettisessa avaamisessa.

Torstaina kävimme edustajiston kokouksessa lähetekeskustelun hallituksen luonnoksesta ylioppilaskunnan ensi vuoden tavoiteohjelmaksi. Edarilta tuli vahva signaali siitä, että ylioppilaskunnan strategian päivittämiseen olisi ryhdyttävä, mikä on mielestäni erinomainen asia. Strategian päivittäminen on kuitenkin hyödytöntä, jos sitä ei onnistuta toimeenpanemaan järjestelmällisesti useampana perättäisenä vuotena. Strategiasta onkin rakennettava vahva linkki vuosittaiseen toiminnansuunnitteluun.

Suuri syy siihen, miksi nykyinen strategia on epäonnistunut toiminnan ohjaamisessa on se, ettei sen huomioimista ole leivottu vuosittaiseen toimintasykliin sisään. Kun ylioppilaskunnan toimeenpanevat toimijat vaihtuvat vuosittain, on luonnollista ettei edellisinä vuosina päätettyihin tavoitteisiin lähtökohtaisesti ole vahvaa sidettä. Strategian on oltava niin kiinteä ja luonnollinen osa suunnitteluprosessia, ettei sen ohittaminen ole tiedostamatta mahdollista. Side tulee prosessista.

Siinä missä edari määrittelee nykyisin joka syksy seuraavan vuoden painopisteet, tulisi jatkossa määritellä tietoisesti useamman vuoden kehityskohdat kerrallaan. Aiemmin laaditun strategian ollessa voimassa, voitaisiin syksyllä yksinkertaisesti vahvistaa aiemmin laaditut tavoitteet. Vuoden alussa keskustoimistolla puolestaan käytäisiin hallitusohjelmaa laadittaessa keskustelua lähinnä siitä, miten monivuotisia tavoitteita voitaisiin alkavana vuonna parhaiten edistää aiempina vuosina otetut edistysaskeleet huomioiden.

Vahva monivuotinen strategia vastaisi molempiin nykysysteemin aiheuttamiin ongelmiin. Ylioppilaskunnan keskustoimiston syyskauden “hyötysuhde” paranisi, kun syksyisin seuraavan vuoden toimintaa suunniteltaessa lähdettäisiin vanhoista tavoitteista ja niiden edistämisestä liikkeelle uusien määrittelemisen sijaan. Toisaalta toiminnan pitkäjänteisyys paranisi kertaheitolla: kun tavoitteet valitaan useammalle vuodelle kerrallaan, voidaan odottaa suurempien konkreettisten vaikutusten toteutuvan ajan kuluessa.

Alkuvuonna on tarkoitus nimittää strategiatyöryhmä näitä pohdiskeluja jatkamaan. Tsemppiä valittavalle porukalle jo näin etukäteen – tässä on kova vaikuttamisen paikka!

-Heikki K

Olin viime kevään vaihdossa Polytechnic of Namibiassa osana Aalto SCIn UFISA-ohjelmaa.  Näin jälkikäteen voin sanoa, että tämä vaihto oli ehdottomasti yksi parhaista asioista, mitä olen koskaan tehnyt. Ei ehkä niistä perinteisistä syistä. En saanut mitenkään kauheasti uusia kavereita tai bilettänyt kansainvälisessä porukassa muiden vaihtareiden kanssa. Sen sijaan löysin tarkoituksen omille opinnoilleni.

Myönnän ihan suoraan olevani luonteeltani ns. maailmanparantaja. Informaatioverkostojen koulutusohjelmassa olen oppinut kaikenlaista ihmisen ja teknologian suhteesta. Se mikä on kuitenkin puuttunut omista opinnoistani on ollut hieman laajempi perspektiivi oppien soveltamisessa. Jos uusien taitojen käytöstä yliopiston ulkopuolella koskaan ollaan ylipäänsä puhuttu, se ollaan tehty hyvin vahvasti suomalaisen, tai vähintäänkin länsimaalaisen elinkeinoelämän näkökulmasta. Tämä on kyllä sinänsä järkevää, koska se on maailma, joka ylivoimaisesti suurinta osaa opiskelijoista odottaa.

Itse olen kuitenkin hieman sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tulisi etsiä omasta mielestään “maailman suurin ongelma”, ja pyrkiä ratkaisemaan sitä niillä työkaluilla ja näkökulmilla, jotka itselle tuntuvat luonnollisimmalta. En ole ollut aivan vakuuttunut, että oma maailman suurin ongelmani löytyisi aivan läheltä Otaniemeä.

Namibiassa pääsin osaksi paikallisen yliopiston projektia, jonka tarkoituksena oli luoda mobiiliapplikaatiota, joka helpottaisi paikallisen townshipin nuorten työnsaantia. Projektiin tuli tietenkin mukaan myös matkan varrella kaikenlaista muuta uutta elementtiä, kuten yrittäjyys-workshoppeja, ja vastaavaa. Namibiassa maisterivaihe on tutkimuspainotteinen, joten itsekin päädyin kurssien sijasta mukaan tutkimuksen tekemiseen. En ole varma, onko namibialaisten työttömyys maailman absoluuttisesti suurin ongelma. Omasta mielestäni se on kuitenkin isompi kuin mitään, mitä minulle on Suomessa esitelty.

Oikeastaan se, mitä varsinaisesti toivoisin aaltolaisilta, on pieni hetki vilkaista ympärilleen, mieluiten läntisen maailman ulkopuolelle. On jotenkin helppoa tuudittautua siihen, että maailmanparantaminen on jotain, mitä “jotkut humanistit” tekevät. Jos nyt joku muu, niin ehkä lääkärit. Aallosta ehkä korkeintaan tyyliin vesitekniikan tyypit voivat käydä rakentamassa kaivoja. Tosiasiassa millä tahansa taustalla voi työskennellä maailman parhaaksi, kun vaan haluaa. On ihan okei, että maailman suurin ongelma löytyy läheltä kotinurkkia. Toivoisin vaan, että jokainen edes miettisi, mikä se ongelma omalla kohdalla on.

Pietari Keskinen

Vaikka tuntuukin väsyneeltä edes kirjoittaa niistä, on kai ihan hyvä muistuttaa trendeistä laajamittaisen korkeakoulutuksen taustalla Suomessa. Yksikkötyökustannukset ovat Suomessa niin korkeat, että tuotantotyötä maassamme ei kannata määräänsä enempää tehdä. Lisäksi Suomen huoltosuhde on heikentynyt ja heikkenee suurten ikäluokkien eläköityessä rajusti, jonka trendin julkista taloutta kuormittava vaikutus tulee seuraavien vuosikymmenien aikana vain pahenemaan väestön ikääntyessä ja sairaanhoidon tarpeiden kasvaessa.

Maahan tarvitaan kipeästi nuoria, koulutettuja aikuisia korkean tuottavuuden työtä tekemään ja työpaikkoja luomaan. Jos vielä voitaisiin jotenkin kiertää nuorten aikuisten peruskouluttamisesta koituvat kustannukset, niin aina parempi.

Ulkomaiset korkeakouluopiskelijat ovat tyypillisesti lukeneet yli kymmenen vuoden peruskoulutuksensa lisäksi kolmen vuoden kandidaatintutkinnon jossakin muussa maassa, muiden kuin suomalaisten veronmaksajien piikkiin. Suomeen he tulevat tyypillisesti suorittamaan kahden vuoden maisteritutkintoa, jonka hinta on murto-osa lähes 20 vuoden koulutusputken kokonaiskustannuksista.

Toisin kuin julkisuudessa yleisesti esitetään, suuri osa valmistuvista ulkomaalaisista opiskelijoista haluaisi työllistyä Suomeen. Paikallinen vaihtelu tässä lienee suurta, ja esimerkiksi Aalto-yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin noin 70 – 80 % opiskelijoista haluavan jäädä maahan. Kuitenkin alle puolet valmistuneista opiskelijoista on vuosi valmistumisensa jälkeen löytänyt työpaikan Suomesta.

Löydettyään töitä, korkeakouluopiskelija maksaa tutkintonsa verotuloina takaisin yhteiskunnalle moninkertaisesti. Korkeakoulutetut työllistyvät edelleen huomattavasti paremmin kuin muiden koulutusasteiden tutkinnon suorittaneet, jonka lisäksi korkeakoulutetut nuoret ovat profiloituneet erityisesti yritteliäinä elinkeinoelämän uudistajina.

Maksujen määräämisen sijaan järkevää politiikkaa olisi parantaa tavoitteellisesti Suomeen tulevien ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden “kansantaloudellista hyötysuhdetta”, eli ensinnäkin vaikuttaa olosuhteisiin siten, että useampi haluaisi valmistuttuaan jäädä Suomeen ja toisekseen parantaa koulutusta sekä työmarkkinoiden toimivuutta siten, että Suomeen jäämistä havittelevista useampi löytäisi töitä. Nämä kaksi kulkevat tietysti käsi kädessä, ja molemmissa niissä olisi parantamisen varaa.

Tällaisia toimenpiteitä ei kuitenkaan ole suunnitteilla, vaan Sipilän hallitus on nähnyt, että lukukausimaksuja perimällä voidaan jollakin mekanismilla sekä edistää suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymistä että paikata korkeakoulutuksen rahoitusta. Viime viikolla huomiota sai tieto siitä, että hallitus esittää aiemmasta tiedosta poiketen lukuvuosimaksuille 1500 euron minimiä.

Pitäen lähtökohtana hallituksen kyseenalaista oletusta siitä, että maksuilla voidaan ainakin

1. paikata korkeakoulujen rahoitusta ja
2. edistää suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymistä,

ei 1500 euron maksuminimi tunnu kovin yllättävältä. Otettaessa maksut käyttöön laajasti kerralla, voidaan niiden toimeenpanon vaikutusta tosiaan luultavasti arvioida luotettavammin kuin jos vain yksittäiset korkeakoulut ottaisivat maksut käyttöön.

Toinen ajatuskulku on, että tekemällä opiskelijoista maksavia asiakkaita, tehdään heistä samalla laatutietoisia “koulutuksen kuluttajia”, jotka vaativat yliopistoja kehittämään ohjelmiaan. Kun kaikissa kouluissa on perittävä maksuja, voidaan tämän mekanismin toimintaa ainakin tutkia laajasti.
Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että perimmäinen logiikka maksujen takana ontuu pahasti. Maksuilla yritetään korjata väärää ongelmaa.

-Heikki K

Mitkä aihepiirit erottavat AYY:n vaalikoneeseen vastanneet ehdokkaat? Yksi tapa lähestyä asiaa on Principal Components Analysis (PCA). Kahdella ulottuvuudella ei voi vielä kovin hyvin selittää kaikkea hajontaa AYY:n ehdokkaiden joukossa, mutta yksi mahdollinen esitys näkyy seuraavassa kuvaajassa.

Päivitys 19.10.2015: Tutustu myös interaktiiviseen graafiin.

Mitkä tässä sitten ovat kuvaajan akselit? Seuraavissa kappaleissa on molempien tekijöiden kolme merkittävintä kysymystä ja liittojen vastaukset niihin.

Kuvaajissa asteikko on eri mieltä (0) – samaa mieltä (100).

Vaaka-akseli
Vaaka-akseli erotti erityiseti Järjen muista vaaliliitoista.

18/20 AYY:n tulisi ohjata sen piirissa toimivien yhdistysten toimintaa niin, etta suomea osaamattomien olisi helpompaa osallistua siihen.

1/20 Perustutkintokoulutuksen tulee olla kaikille opiskelijoille maksutonta.

5/20 Ylioppilaskunta voi ottaa kantaa muihinkin asioihin kuin suoraan koulutukseen, yliopistoihin ja opintososiaalisiin asioihin (opintotuki, asuminen ym.) liittyviin kysymyksiin.

Pystyakseli
Pystyakselilla Luova erottui muista ja vastakkaiselle puolelle asettui ProArte.

16/20 AYY:n asuntojen vuokria tulisi korottaa, jotta niiden laatua voitaisiin parantaa.

13/20 Ylioppilaskunnan jasenmaksua on korotettava.

14/20 Edustajiston jasenen tulee noudattaa edustajistoryhman kantaa merkittavissa kysymyksissa.

Päätelmät
Erojen löytäminen liittojen väliltä on haastavaa. Vaalikoneessa olevat kysymykset jakavat kyllä ehdokkaiden mielipiteitä, mutta vaaliliiton ja arvojen välillä ei näytä olevan kovinkaan suurta yhteyttä.

Jos haluat tehdä oman analyysisi, niin kaikki nämä materiaalit löytyvät julkisesti täältä

Stressi on yleinen ilmiö opiskelijoiden keskuudessa ja vaikuttaa opiskelijoiden elämään monella tapaa. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen 2012 mukaan 30 % opiskelijoista koki kärsivänsä voimakkaasta stressistä. Ajoittainen stressi on jokaisen aikuisen ihmisen elämää koskettava ilmiö, joka pieninä määrinä voi toki parantaa niin fyysistä kuin psyykkistä suorituskykyä. Liiallisena ja pitkään jatkuvana stressi heikentää hyvinvointiamme ja altistaa fyysisille ja psyykkisille sairauksille. Stressinhallintakeinoja opettelemalla on mahdollista vähentää stressin haitallisia vaikutuksia ja estää sen kehittyminen uupumukseksi tai masennukseksi.

Minäkö stressaantunut, höpölöpö! Ei koske mua, mulla vaan on tässä kaikkea kokoajan…

Itsetuntemus on stressinhallinnan opettelussa koko homman ydin, sillä jollei tunne itseään ja omaa tapaansa reagoida ympäröivään maailmaan, ei myöskään voi oppia ymmärtämään itseään eikä vaikuttamaan omaan ajatteluun ja käytökseen. Usein opiskelijoiden kanssa työskennellessä törmää siihen, miten paljon stressiä he kantavat harteillaan. Usein syynä ovat valtavat vaatimukset, joita heillä on itseään kohtaan arkisessa elämässä. Pitää menestyä opinnoissa, pitää harrastaa, pitää olla aktiivinen ja mielellään myös vapaaehtoisena siellä ja täällä ja tietysti koko ajan pitää näyttää hyvältä. Pärjätäkseen pitää olla huikeita sosiaalisia suhteita, pitää tietää just nyt eikä melkein mitä elämässä tulee valita ja niin edelleen.  Pitkään jatkunut liiallinen stressi vaikuttaa herkästi opiskelukykyyn ja kokemukseen elämän mielekkyydestä. Silloin tällöin tekee jokaiselle hyvää puhaltaa peli seis, ja tarkastella omaa sisäistä maailmaa. Kuka tämä on tämä tyyppi, jonka pitää olla tätä kaikkea? Milloin se on viimeksi saanut sanoa sanottavansa tähän kaikkeen? Ja jos ihan oikeasti kysyisin siltä, niin olisikohan se edes puolien noista asioista takana? Tunnistatko itsesi?

Terve itsetuntemus sisältää oman itsensä hyväksymisen vahvuuksineen, mutta erityisesti myös heikkouksineen. Itsetuntemus tukee oman henkisen tasapainon säilyttämistä muuttuvassa ja välillä haasteellisessa elämäntilanteessa. Itsetuntemus ja hyvä itsetunto eivät tarkoita loputonta jaksamista, vaan päinvastoin itsetuntemus auttaa tunnistamaan kohdan, jolloin on tehnyt riittävästi. Itsensä tuntevalle ja hyväksyvälle ihmiselle omien rajojen asettaminen on helpompaa ja elämä pysyy paremmin hallinnassa. Päivissä on tolkkua ja mieltä ja ajatukset tulevaisuudesta ovat toiveikkaat. On hyvä tiedostaa minkälaiselle perustalle omaa elämään ja minuuttaan  rakentaa, jotta sitä osaa huoltaa sen erityisiä tarpeita kunnioittaen. Itsetuntemusta vahvistaa ja usein kirkastaa omien arvojen parissa työskentely, eli ne perustukset, joiden varaan sinä rakennat elämääsi.

Minkälaista stressiä sinulla on elämässä? Onko se hallittavissa vai onko sitä jatkunut jo pitkään? Miten sen kanssa pärjäilet? Entä miten sinä reagoit stressaavaan tilanteeseen? Huolestutko, lisäätkö kierroksia, oletko poissaoleva, oletko itkuinen tai lamaannutko? Vai tunnistatko fysiologisia muutoksia: nukahtaminen vaikeutuu, heräilet aamuöisin, ravaat vessassa vatsaongelmienvuoksi tai saat sen ärsyttävän kutisevan ihottuman?

No joo ehkä mullakin joskus menee vähän yli…

Kun alkaa tunnistaa oman stressaantuneen itsensä, on myös stressiin helpompaa havahtua. On helpompaa tunnistaa missä vaiheessa hommia alkaa kasaantua liikaa ja kun kalenterista saa vielä muodostettua huokoisemman, ennen totaalista itkupotkuraivaria. Kokemus ja harjoittelu tekevät tässäkin taitavamman, ja mestariksi mitellään elämän mittaisella taipaleella.

Osa opiskelijoista tunnistaa stressin paremmin kuin toiset. Näillä opiskelijoilla on usein kokemusta stressaavista elämäntilanteista, eli tilanteista, jotka ovat vaatineet normaalia suurempaa ponnistelua päivittäisen suoritustason yläpuolella. He ovat myös usein joutuneet opettelemaan keinoja hallitakseen stressiä ja pärjätäkseen suorituskykyisinä haastavassa tilanteessa.  Stressinhallintakeinoja opettelemalla on mahdollista vähentää stressin haitallisia vaikutuksia ja estää sen kehittyminen uupumukseksi tai masennukseksi.

Mutta mä opin koko ajan lisää itsestäni…

Stressinhallinta on osa elämänhallintaa, ja taitoja, joita jokainen ihminen joutuu harjoittelemaan säännöllisesti. Muuttuvat elämäntilanteet haastavat tapojamme toimia ja välillä omat totutut keinot kaipaavat päivitystä. Jos koet tarvitsevasi enemmän työkaluja arjenhallintaan, voit esimerkiksi hyödyntää YTHS:n Elämäntaitokursseja, joita järjestetään tänä syksynäkin toimipisteissämme. Lue lisää toimipisteiden sivuilta.

Ensi kerralla luvassa muutama sana jännittämisestä, sekin on tuttu aihe ihan meille jokaiselle!

Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

Katariina

Terveydenhoitaja

YTHS Otaniemi

Tänään hyppäsin AYY:n keskustoimistolla tuoliltani kädet ilmassa pystyyn ja huudahdin niin, että varmaan koko toimiston yläkerran porukka ihmetteli mitä oikein tapahtuu. Maatalous- ja ympäristöministeri oli juuri twiitannut.

Tiilikaisen lyhyt twiitti tarkoitti, että vaalikeväästä kesän kautta syksyyn intensiivisenä jatkunut lobbausprojektimme oli päättynyt menestyksekkäästi.

AYY kampanjoi eduskuntavaalien alla yhdessä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kanssa opiskelija-asuntojen rakennustukien säilyttämisen puolesta. Maaliskuussa julki tulleessa ympäristöministeriön kansliassa valmistellussa asumisen tukimuotojen vaikuttavuutta selvittäneessä raportissa oli linjattu, että opiskelija-, nuoriso- ja senioriasunnot tulisi poistaa ARA:n investointiavustuksilla tuettavien asumismuotojen joukosta.

Otimme HYY:n ja SYL:n kanssa jo keväällä vahvan kannan, että linjaus oli tehty puutteellisin ja virheellisin perustein, ja erityisesti uudistuksen toteuttamistapa herätti kummastusta.

ARA on tähänkin asti myöntänyt investointiavustuksia vain noin puolelle avustusta hakeneista uudisrakennus- ja perusparannushankkeista. Opiskelija-asuntojen uudisrakennus- ja perusparannushankkeita on siitä huolimatta tuettu säännöllisesti, eli käytännössä ARA:n ammattilaiset ovat toistuvasti todenneet opiskelija-asuntohankkeisiin kohdistettujen tukieurojen olevan tehokkaasti käytettyjä.

Toukokuussa julki tulleessa hallitusohjelmassa ARA:n tukimuotoja haluttiin ”uudistaa” tältä osin aiemmin keväällä julkaistun raportin linjausten mukaisesti, eli opiskelija-asumisen tukihanat olivat menossa vahvasti kiinni. Siitä huolimatta, että ARA:n virkamiehet olivat itse nähneet opiskelija-asuntohankkeet tukemisen arvoisina ja hyvä projekteina, oltiin 15 M€ säästöt toteuttamalla nimenomaan niiden kustannuksella eikä kaikista tuenhakijahankkeista vähiten tehokkaita pois tiputtamalla.

Käytännössä tukien lakkaaminen olisi tarkoittanut sitä, että AYY:n jatkossa rakentaman pienen yksiön vuokra olisi noussut noin 50 euroa kuukaudessa. AYY suunnittelee tällä hetkellä noin 1000 opiskelija-asunnon rakentamista lähivuosina, eli vaikutus ylioppilaskuntamme jäsenistöön olisi ollut poikkeuksellisen suuri.

Aloimme AYY:ssa yhdessä SYL:n ja HYY:n kanssa kiivaasti laatia materiaaleja argumenttiemme tueksi ja tavata ARA-lainsäädännön kannalta keskeisiä sidosryhmiä. Kuukausien mittaan olemme tavanneet kymmeniä kansanedustajia, erityisavustajia ja virkamiehiä ja perustelleet heille yksi kerrallaan, miksi kaavailtu muutos ei ole kokonaisuuden kannalta hyvä ratkaisu. Lobbausta puhtaimmillaan siis.

Tiilikaisen tämänpäiväinen twiitti oli päätös puoli vuotta kestäneelle edunvalvontatyölle. Edunvalvojan fiilis tällä hetkellä on aika katossa 🙂

-Heikki K

What are AYY and the Representative Council?

Aalto University Student Union (AYY) represents students from Aalto University. It does for example advocacy work (for example the Nordea pop-up banking service during the first week), has many services (like housing and rental facilities) and organizes events (do you know Café Lingua or International sitsit?).

AYYs most important decisions are made by the representative council. Representative council has 45 members who are chosen democratically by elections. All the candidates who got at least one vote become deputy members of the council so they can participate in discussions, give their insight and get all the information even though they wouldn’t participate in the meetings. The term lasts two years, but it’s not inevitable to be present the whole time as there are plenty of deputy members.  Representative council has meetings on average once a month except in the summer. The council decides for example on policy papers and gives advice on what the student union should concentrate on.

Being a member of the council, I get a direct channel to voice my concerns about the development of AYY. Despite the number of international students growing each year in the Aalto community, our engagement in student politics remains very grim.

The majority of the internationals either think that they would not be welcome at the council, or that they would never gather enough votes to be elected, or even that they have no part to play in Finnish student politics. Neither of these are true! AYY offers interpreters to every council meeting, and in last elections you needed a bit more than 10 votes to get elected (anyone with will can do it!). As a growing population in Aalto (and Finland) international students have to be proactive and take a step further to make themselves visible by the community (and explain to them that we are not exchange students!!!). Running for the council is the best way to step up and have an impact on your environment!

Bernardo Clementino

Master’s in Strategy student – Aalto Party Council Member

Why to become a candidate ?

AYY has an important role in our student and university community and representative council decides what the student union should do. As its name states, the council represents students so it’s important that there are students from different study fields and backgrounds. Some reasons to apply for the council could be making Aalto community more open, multicultural and inviting to everyone.

Being a candidate also teaches a lot about the student union and Finnish society. It’s a great possibility to meet people while doing something important.

What do I need to know?

Nothing. You don’t need to have any on experience council work or student advocacy. The most important job of a representative is to give him/her opinion on different topics. It the beginning of the term there are training so everyone will learn the basics. Before the council has to make decisions information and time to discussion if given so that everyone can make enlightened decisions. Usually candidates are part of a coalition (more on these later) where some of the members are more experienced so it’s always easy to ask for advice.

You don’t need to know Finnish. The documents are translated to English and in the meeting there are interpreters to make sure that everyone understands each other.

What are coalitions?

Coalitions are formed by students who feel like they have similar ideas about the future of the student union. Some coalitions represent students from specific study fields, some have political agenda and some for example a driven by a dream of more diverse, multicultural community. The coalitions can be found here. Some descriptions are still missing, but they should appear on that site soon.

All coalitions are actively looking for new candidates so don’t hesitate to contact them and ask for more information.

It’s also possible to form your own coalition by filling out a form here.

Some important deadlines

• 22.9 Come and ask more about representative council at AYYs stand at Campus Expo
• 30.9 at 12.00 Nomination of candidates ends
• 26.10 Advance voting starts
• 4.11 voting results are published

Where to get more information?

1. The official page for elections can be found here: ayy.fi/vaalit
2. Come to Campus Expo where AYY board has an elections themed checkpoint. It’s a great opportunity to ask anything about the council and meet different coalitions. And get free VIP-passes to an ice-hockey game!
3. You may contact me (milja.asikainen(at)ayy.fi) if you have any questions or hesitations
4. Bernardo Clementino (bernardo.clementino(at)aalto.fi), who is now a council member from Aalto Party coalition, has promised to give insight on how it’s like to be a council member

I got interested, what do to next?

1. Find an interesting coalition and contact them or form your own coalition (information above).
2. Remember to fill out the nomination form before 30.9.  (coalitions will help you with that)
3. Advertise you and your coalition before the elections
4. Vote in the elections (last day 4.11)
5. Be exited at the Election Night
6. Learn a lot, have an impact and enjoy your time in the representative council!

Milja Asikainen

AYY board member, international affairs