Hi, everyone!

I’m a sixth year student of architecture on a long and winding road to becoming an architect who doesn’t design houses. When I applied to study architecture, I was looking for an artistic field where one could relatively easily find a steady career. The most important thing I found once I got in to Aalto was not, however, how to design a building or a landscape, but rather that an amazing community, like the one in Aalto, can help you realize almost any and all of your dreams.

“At the moment I’m focusing most of my energy on organizing the AYY Global Development week.” Saana

Dreams, in this case, are an abstract thing. The important one, for me, was to find out who I am, and what I want to do. This is gradually coming true through varied experiences and encounters during my studies. Another dream was to be able to help other people and to solve environmental issues. This will hopefully some day be realized through my career as a researcher – I hope I can provide designers with tools and knowledge to shape a better world. A smaller dream was to become the chairman of our Guild. This one did not come true, but I might be all the happier for it – I lost to someone who was really good at the job, and we had an amazing year working together. Most importantly though, I learned to fail with pride and critically evaluate my own shortcomings, and found some really interesting things to do in the meantime.

At the moment I’m focusing most of my energy on organizing the AYY Global Development week. It’s been an interesting rollercoaster ride – I had a lot of enthusiasm but little actual knowledge about development cooperation in the beginning, and organizing a large group of people and events was not really familiar business either. The task teaches you, however – I’ve learned to be more considerate of my surrounding environment, and to delegate work, which has always been hard for me. It has also been inspiring to watch people come up with great ideas for events, and to take responsibility and learn to make their ideas come true. Working on this project has shaped my interests and skills very differently than it might have if I had been accepted to some of the other posts I applied for at the beginning of the year.

I think you can have an amazing university experience regardless of whether you focus fully on your studies for the whole time or if you decide to take some detours or adventures in student activity, work or anything else. The key thing is that you look for yourself in the middle of all of it: what is the mark you want to leave on the world, and where you can get the experiences to help you achieve that? What experiences bring out the sides of you that you like the most? A lot of times, the easiest way to figure this out is just to have a bit of fun with some awesome people.

I wish for all the Students of Finland to have an enlightening study experience!

-Saana

Opetussuunnitelma on yksi tärkeimmistä papereista, joka vuosittain Aallossa koulutusohjelmissa tuotetaan. Opetussuunnitelman tulee kuvata mitä opintojaksoja yliopisto tuottaa, jotta opiskelija voi saavuttaa tutkinnon osaamistavoitteet. Se heijastuu myös suoraan siihen, miten henkilökunnan työaikaa käytetään, miten paljon tarvitaan erilaisia tiloja ja miten opiskelija voi suunnitella opintojaan. Aallossa harkitaan nyt kaksivuotiseen opetussuunnitelmakauteen siirtymistä. Ylioppilaskunnan kanta uudistukseen on positiivinen. Kahdelle tai kolmelle vuodelle kerralla suunniteltu opetussuunnitelma tukisi opiskelijoiden HOPS:ien tekoa ja mahdollistaisi pitkäjänteisempää suunnittelua.

On kuitenkin tärkeää kuulla myös huolia, jotka liittyvät mahdolliseen uudistamiseen. Esiin on nostettu esimerkiksi huoli suunnittelun kankeutumisesta. Tekstin loppuun olen kerännyt vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.

Tämänhetkinen tilanne

Aallossa käytetään sanaa opetussuunnitelma. Yliopiston johto antaa vuosittain ohjeen opetussuunnitelmien tekemiseen ja opintojen aikatauluttamiseen seuraavalle vuodelle. Opetussuunnitelmaa käsitellään koulutusohjelmissa, laitoksilla ja korkeakouluissa. Yliopiston akateemisten asioiden komitea käsittelee opetussuunnitelmaprosessia ja yliopiston yleisiä ohjeita, mutta korkeakoulujen akateemisten asioiden komiteoilla on päätäntävalta opetussuunnitelmien sisällöistä.

Tutkintorakenne ja –vaatimukset uudistetaan harvoin, nyt juuri on menossa loppuun viimeisin uudistuskierros.

Ongelmat:

• Vuosittainen opetussuunnitelman kriittinen tarkastelu ja uudistaminen on hyvin työllistävää.
  • Jos kokonaisvaltainen tarkastelu koetaan kovin kuormittavaksi, saatetaan keskittyä tekemään pieniä viilauksia ilman yhteistä pohdintaa (niin kutsuttuja lisäys-poisto-muutos-listoja)
  • Useana vuonna tehnyt pienet muutokset saattavat ilman kokonaistarkastelua johtaa fokuksen karkaamiseen
  • Ajan löytäminen eri yksiköiden järjestämän opetuksen yhteiseen kehittämiseen voi olla vaikeaa vuosittain. Myös eri yksiköiden järjestämän opetuksen muutosten arviointi toisen yksikön järjestämään opetukseen on haastavaa joka tapauksessa.
• Suurempien uudistusten läpivieminen etukäteiskouluttamista ja kunnollista valmistautumista myöten vie aikaa. Vuosittainen uudistustahti ei välttämättä kannusta tekemään kunnianhimoisia sisältöpohdintoja.
• Opiskelijalle ei virallisesti luvata tiettyjen kurssien toteutumista kuin vuosi kerrallaan (vaikka tietysti käytännössä suuri osa kursseista tulee suoraan tutkintovaatimuksista ja on hyvin vakiintuneita). Opiskelijan pitäisi ja kannattaisi kuitenkin tehdä HOPS pidemmäksi aikaa ja hyvissä ajoin.

Edut:

• Joka toinen vuosi olisi rauhoitettu suuremmilta muutoksilta ja intensiiviseltä uudistustyöltä
  • Tämä olisi suunniteltua, eikä kuormittavuudesta johtuvaa
  • Silloin kun tarkastelun aika on, se tehdään kunnolla
• Pitkäjänteisyys opettajille ja opiskelijoille. Tieto kursseista olisi virallisestikin pysyvämpää ja mahdollistaisi varmempaa suunnittelua.
• Korvaavuuksia ja muita eritysjärjestelyjä muuttuneiden kurssien vuoksi tarvitsisi tehdä isommassa määrin vain parin vuoden välein.
• Opetuksen kehittämisen ryhmillä tai toimijoilla olisi selkeä sykli, jolla arvioida kokonaisuutta ja valmistella siihen muutoksia. Suurempiin muutoksiin ehdittäisiin kouluttaa ja ajaa sisään jo ennen kuin muutokset viedään kursseille asti.
• Konkreettinen lukujärjestys voisi olla helpompaa tehdä kun uusia kursseja ei ilmestyisi vuosittain.

Muualla

• Tampereen teknillisellä yliopistolla on sama samanlainen järjestely kuin Aallossa.
• Turussa opetussuunnitelmat tehdään kahdeksi vuodeksi kerrallaan ja opetusohjelma lukukausittain.
• Tampereella ja Jyväskylässä opetussuunnitelmat tehdään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja opetusohjelmat vuosittain.
• Hankenilla on siirrytty hiljattain kahden vuoden kauteen ja nyt on puhetta jo kolmeen vuoteen pidentämisestä.
• Esittämistapa vaihtelee, mutta pääsääntöisesti opiskelijalle näytetään opetussuunnitelma (opinto-oppaana tai erillisenä dokumenttina), joka sisältää tiedon myös tutkintorakenteesta, ja kurssihallintajärjestelmä tai ilmoittautumisjärjestelmä kertoo opetusohjelman ja auttaa luomaan opiskelijan lukujärjestyksen.

UKK

Eikö tämä kankeuta järjestelmää? / Enkö saa kehittää kurssiani?

Kankeuttamisesta voidaan olla montaa mieltä, mutta jatkuvaa kehitystä tämä ei estä. Opetussuunnitelmaa ei tarvitse tehdä sellaisella yksityiskohtaisuuden tasolla, etteikö opetusjärjestelyihin kurssien sisällä voisi tehdä muutoksia. Osaamistavoitteisiin ja muihin opetussuunnitelmassa kuvattuihin asioihin voisi edelleen tehdä perustellusta syystä AAK:ssa muutoksia myös kesken kauden, mutta niidenhän pitäisi jo nytkin olla melko pysyviä tutkinnon osaamistavoitteiden mukaisesti. Pidempään kauteen ei tietenkään olisi tarkoitus hirttäytyä tavalla, joka olisi epätarkoituksenmukaista, mutta on tarkoitus toimia ohjelmalähtöisesti niin, että kurssien osaamistavoitteet aina liittyvät koulutusohjelman osaamistavoitteisiin.

Miten tämä suhtautuu akateemiseen vapauteeni opettaa mitä koen tärkeäksi?

Ohjelmalähtöinen, pitkäjänteinen opestussuunnitelmatyö ei pyri millään tavalla haastamaan tieteentekijöiden akateemista vapautta. Opetussuunnitelmat suunnitellaan ja hyväksytään akateemisessa yhteisössä, jossa juuri sen tieteenalan oman asiantuntijat kollegiaalisesti päättävät mitä asioita tutkinnon ja kurssien osaamistavoitteiksi tulee. Yksittäisellä opettajalla on edelleen sama opettajan vapaus osallistua suunnitteluun ja toteuttaa kurssinsa sisältö kuten hän näkee parhaaksi. Toki osa opetussuunnittelmatyötä on katsoa myös käytetäänkö koulutusohjelmassa vaikkapa monipuolisia opetusmenetelmiä tai arviointitapoja, mutta yhteisessä suunnittelussa ei ole tarkoitus pakottaa ketään opettajaa toimimaan itselleen täysin vieraalla tavalla.

Johtaako tämä siihen, että koko OPS menee uusiksi parin vuoden välein? Hukummeko opiskelijoihin, jotka eivät tiedä minkä vanhan kurssin voi korvata uudella?

Uudistamisen määrä riippuu täysin yliopiston ja koulutusohjelman tavoitteista. Jos vanhaan ollaan tyytyväisiä, mitään ei ole pakko muuttaa. Nytkin on teoriassa ollut mahdollisuus pistää vaikka kaikki kurssit uusiksi vuosittain, mutta ei se ole ollut tarkoituksenmukaista. Aina kursseja uudistaessa tai vaihtaessa korvaavuudet joudutaan kuitenkin miettimään, joten siihen tämä ei tuo muutosta. On myös mahdollista kuvata OPS:iin vaihtuvasisältöisiä kursseja, joiden osaamistavoitteet voi jo lähtökohtaisesti täyttää vuosittain vaihtuvilla sisällöillä. (Esimerkiksi kuvitteellinen kurssikoodillinen kurssi ”Arkkitehtuurin nykyvirtauksia”, jonka osaamistavoitteet olisivat sellaiset, että laitos voi vuosittain kerätä sen alle vierailijakursseja, itsenäistä opiskelua tai opintomatkoja. Joka vuosi ei tarvitsisi keksiä siis uutta kurssia ja koodia vaihtuvasisältöiselle kurssille, jonka osaamistavoitteet ovat kuitenkin samat.)

Eikö opiskelija hämmenny, jos opetussuunnitelma menee uusiksi noin usein?

Teoriassahan opiskelijalla on nyt mahdollisuus hämmentyä vuosittain, koska ohjelmat voivat tehdä merkittäviäkin muutoksia vuosittain. Nyt sentään joka toinen vuosi olisi rauhoitettu isommilta muutoksilta. Ei ole syytä olettaa, että koulutusohjelmat innostuisivat tekemään massiivisia muutoksia rauhallisemmassakaan tahdissa, varmasti tietyt ydinsisällöt ja kivijalkakurssit pysyvät melko muuttumattomina kuten nykyäänkin. Kahden vuoden sykli tarkoittaa sitä, että osalle opintojen ajalle osuu useampi OPS:n uudistus kuin toisille, mutta verrattuna nykytilaan tilanne olisi silti rauhallisempi.

Joudummeko ongelmiin, jos lupaamme, että joku kurssi on kahden vuoden päästä, emmekä voikaan pitää sitä?

Tavallaan kyllä. Opetussuunnitelma on AAK:n hyväksymä ja sellaisenaan velvoittava, ellei siihen tehdä päätöksellä muutoksia. Opetussuunnitelmaan voi toki kirjata mikäli joku kurssi pidetään vain vuorovuosittain tai vaihtelevasti joidenkin muiden kurssien kanssa. (Esimerkiksi valinnaiskurssien valikoimassa voi olla kursseja, joita ei kaikkia järjestetä vuosittain). Olisi toki toivottavaa, että yksikkö pystyy suunnittelemaan toimintaansa ainakin kahden vuoden sykleissä. Kursseja nykyäänkin peruuntuu ja järjestelyjä joudutaan tekemään, joten muutoksen ei pitäisi olla suuri nykytilaan verrattuna.

Tuleeko tästä lisää työtä?

Voi toki olla, että siirtymävaiheessa opetussuunnitelmaa joudutaan katsomaan tarkemmalla silmällä kuin aiemmin. Voi myös olla, että kahden vuoden välein tapahtuva järjestelmällisempi uudistaminen tuntuu työläämmältä kuin pienet uudistukset vuosittain. Lisätyö ei kuitenkaan ole tavoitteena. Tämä voitaisiin kytkeä jo olemassa olevaan program review -sykliin.

Mitä hyötyä tästä olisi opetuksen kehittämisen kannalta?

Energiaa ehkä säästyisi kokonaisvaltaisempaan arvioon vuorovuosittain. Aikaa jäisi kouluttaa ihmisiä välissä ennen kuin uudistuksia vietäisiin käytäntöön. OPS:n uudistamisen äärelle ehdittäisiin mahdollisesti kerääntyä paremmin, eikä keskittyä vain viilaamaan yksittäisten kurssien sisäisiä muutoksia.

Susanna Koistinen

Asiantuntija, koulutuspolitiikka

Mukaillen 5.9. tekniikan korkeakoulujen uusille opiskelijoille pidettyä puhetta.

Tulin opiskelemaan Aaltoon, koska pidin matematiikasta ja fysiikasta, enkä tiennyt mitä haluan tehdä isona. Diplomi-insinööri vaikutti sopivan yleispätevältä tutkinnolta. En opintoja aloittaessani osannut aavistaa, mitkä ovat ne asiat, jotka tästä yliopistosta tekevät minulle merkityksellisen. Mitkä ovat ne asiat, jotka oikeasti muuttavat elämäni suunnan.

Ne ovat Aallon poikkitieteellisyys ja opiskelijatoiminta.

Poikkitieteellisyyden merkitys kasvaa työelämässä. On entistä tärkeämpää ymmärtää eri aloja ja osata työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Poikkitieteellisellä yhteistyöllä ratkaistaan maailman isoimpia ongelmia. Aalto tarjoaa mahdollisuuksia poikkitieteellisiin opintoihin, mutta se ei ole itsestäänselvyys. Opiskelija, kaikki riippuu sinun omista valinnoistasi. Mieti siis rohkeasti, mitä kursseja valitset.

Vapaaehtoisesti työskentelevät Aallon opiskelijat tekevät valtavasti hommia, jotka muuttavat niin yksittäisten ihmisten elämiä, Aaltoa, Suomea kuin koko maailmaakin. Opiskelijatoiminta on vastapainoa opinnoille, mutta se myös opettaa paljon sellaista, mitä kursseilla voi olla vaikeaa oppia. Itse olen esimerkiksi oppinut projektien ja ihmisten johtamista, esiintymistä sekä sen, että kun on sopiva tiimi ja riittävästi intoa, niin mikä tahansa on mahdollista. Aaltoyhteisössä valtava määrä mahdollisuuksia löytää oma paikkansa. Niitä kannattaa etsiä.

Näitä kahta asiaa yhdistää se, että ne vaativat omaa aktiivisuutta. Ne vaativat sitä, että mietit, mikä sinulle on tärkeää. Et ole tässä yliopistossa vain tutkintoa varten. Olet täällä itseäsi ja loppuelämääsi varten. Älä liikaa kuuntele muiden ohjeita siitä, mitä sinun tulisi tehdä. Mieti, mitkä ovat ne asiat, joissa haluat kehittyä, tai jotka haluat kokea. Aaltoyhteisö tarjoaa valtavasti vaihtoehtoja niin opinnoissa kuin vapaa-ajallakin. Tartu niihin!

Tervetuloa ylioppilaskuntaan ja Aaltoon!

Milja Asikainen

AYY:n hallituksen puheenjohtaja

Fuksi 2010

Fuksit kertovat syistään tulla Aaltoon opiskelemaan

Kuva: Jyväskylän yliopisto

PedaForum-päivät kokoavat yhteen opetuksen kehittämisestä kiinnostuneita korkeakoulukentän ihmisiä kerran vuodessa. Tapahtuma on aina yksi vuoden kohokohdista, sillä siellä saa kuulla muiden paikkakuntien uusimmat onnistumiset sekä kriittistä pohdintaa ja tutkimustuloksia pedagogiikkaan, yliopistojen johtamiseen ja kehittämiseen liittyen. Tänä vuonna Jyväskylässä teemana oli Into ja himo – Hyvinvoiva kampus. Kävimme kaikki hieman eri ohjelmanumeroissa, joten saimmekin neljä eri näkökulmaa teille kerrottavaksi. Kiitokset järjestelytiimille ja innostaville puhujille! Tapahtuman blogista löytyy iso määrä opiskelijoiden kurssityönä toteuttamia esittelyjä ja haastatteluja konferenssin aiheista.

Mikko

Olin myös ensimmäistä kertaa PedaForumissa. Päällimmäisenä konferenssista jäi mieleen innostuneisuus ja sitoutuneisuus opetuksen kehittämistä kohtaan. Oli hienoa saada näkökulmaa oman yliopiston puolelta siihen, miten oppimiseen panostetaan. Teemaryhmistä ja työpajoista sai uutta tietoa ja inspiraatiota meillekin käyttöön, mutta minulle kenties tärkein puoli tapahtumassa oli tavata oman yliopistomme opetuksen kehittämisestä innostuneita tyyppejä. Inspiroivan ympäristön vaikutuksesta siellä ajautui helposti keskusteluihin, joissa ei kokouksissa ja tapaamisissa niin helposti ajaudu! Edistimme keskusteluilla A!OLE-projektin kokonaisvisiota Aallon sähköisesta oppimisesta, käsittelimme Success of Students -strategia-aloitteen next steppejä ja levitimme tietoa hyvistä käytännöistä kurssien yritysyhteistyön suhteen. Tärkeitä juttuja!

Nosto ohjelmasta: Itä-Suomen yliopiston vetämä työpaja  flipped classroom -menetelmän hyödyntämisessä opetuksesta. Aaltoon kaivattaisiin samaa asennetta, että kursseja lähdetään flippaamaan pedagogiikka edellä, ei sähköiset työkalut edellä: “laitetaan kurssi nettiin kun meillä on nämä työkalut!”

Elina

Oma osallistumiseni pedaForumissa jäi valitettavan vähäiseksi aikataulupaineiden takia. Pettymyksekseni en esimerkiksi päässyt osallistumaan Tarja Pääjoen puheenjohtamaan ”Hyvinvointia oppimiseen taiteesta” – työpajaan, joka olisi ollut varmasti kiinnostava katsaus taidelähtöiseen pedagogiikkaan korkeakouluympäristössä. Sen sijaan pääsin tutustumaan opinto-ohjaukseen ja opetuksen laadun mittaamiseen korkeakouluissa, molemman mielenkiintoisia aiheita.

Ehkäpä parasta PedaForumissa kuitekin oli se, kuinka tapahtuma kokosi opetuksesta kiinnostuneet yhteen paikkaan. Innostunut ilmapiiri tarttui nopeasti minuunkin, kunpa opetuksesta ja sen parantamisesta puhuminen olisi aina näin motivoitunutta. Oli myös todella virkistävää päästä puhumaan Aallon henkilökunnan kanssa kokoushuoneiden ulkopuolella, jossa asioista pystyy puhumaan vapaammin.

Elli

Osallistuin PedaForumiin ensimmäistä kertaa, ja päivistä jäi todella hyvä fiilis. Oli aivan mahtavaa tavata opetuksen kehittämisesti innostuneita ”peda-ihmisiä”. Alla on koostettuna ensikertalaisen huomioita tapahtumasta:

PedaPorum koostui teematyöryhmistä ja työpajoista. Osallistuin itse ainoastaan teematyöryhmiin, jossa eri korkeakoulujen edustajat kertoivat omista toimivista käytännöistään tai tutkimuksistaan. Esitelmät olivat itsessään mielenkiintoisia. OKM:n rahoituksen tarkemmassa syynäyksessä tuli näkyväksi, miten heikosti se kannustaa (yksittäistä) opettajaa kehittämään opetustaan. Parasta antia olivat kuitenkin ehdottomasti keskustelut esitysten jälkeen. Niistä sai napattua hyviä ideoita ylös, esimerkiksi miten yliopisto toimii yhdessä opiskelijoiden kanssa palautteen keruussa ja siihen reagoimisessa tai kuinka epäformaalimpi palautteenanto onnistuu yhteistyössä ainejärjestön ja laitoksen välillä.

Oli positiivista huomata, kuinka samanlaisten ongelmien kanssa kaikki korkeakoulut painivat. Maisteritutoroinnissa on haasteita myös muilla. Miten järjestää uusille maisteriopiskelijoille tarkoituksenmukaista ja heidät saavuttavaa tutorointia? Opiskelijapalautteen keräämisen haasteet ovat myös muilla samankaltaisia eli palautteenkeruujärjestelmä on kunnossa, mutta vastausten saaminen ja niiden systemaattinen hyödyntäminen eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Yksittäisenä asiana jäi mieleen Jyväskylän yliopiston tekemä pitkäjänteinen, tutkimukseen ja suuriin panostuksiin perustuva hyvinvointityö ja Opiskelijan kompassi –työkalu. Opiskelijan Kompassin tavoitteena on edistää opiskelijoiden hyvinvointia ja itsetuntemusta sekä ehkäistä stressiä, ahdistusta ja alakuloa. Se on nettipohjainen, mutta opiskelijat, joilla on myös kontaktitapaamisia, ovat hyötyneet siitä eniten. Tämän tapaiselle interventiolle olisi varmasti tarvetta myös muualla.

PedaForum: nähdään ensi vuonna uudestaan!

Susanna

Oli hienoa olla takaisin Jyväskylässä katsomassa miten hyvinvointityö on siellä edistynyt, koska olin aiemmin tekemässä sitä itse. Tämän vuoden PedaForum oli ensimmäinen, jossa ei enää kuulunut negatiivissävytteisiä pohdintoja siitä kuuluuko opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen ollenkaan yliopistoille. Kehitystä on todellakin tapahtunut! Pidin myös esitelmän opiskelijoiden kiinnittymisestä Aalto-yliopistossa. Sain ihan aiheellisen muistutuksen siitä, että emme voi ottaa itsestäänselvyytenä kaikkien yhteisön osapuolten tietävän opiskelukyvyn ylläpitämisen mekanismeja ja kiinnittymisen edellytyksiä, vaan myös tiedonjaon näistä asioista on oltava jatkuvaa.

Mitä Aalto voisi oppia: Hyvinvointityö vaatii pitkäjännitteistä, koko yhteisön tietoisuuden tason nostamista. Esimerkiksi Oulun ja Jyväskylän kehitystyöhön kannattaa perehtyä.

Tässä vielä linkki pitämääni presikseen.

Starting Point on matalan kynnyksen palvelupiste, joka avattiin syksyllä 2015 Otakaari 1 -rakennukseen opiskelijahubin viereen. Palvelupiste ei ole sidottu minkään yksittäisen korkeakoulun toimintoihin, vaan kaikki opiskelijat voivat asioida samassa paikassa. Erityisen tärkeää on, että palvelupisteeltä voi käydä kysymässä neuvoja ja tiskiltä luvataan ohjata eteenpäin oikean palvelun äärelle. Starting Pointin palvelu on ollut ystävällistä ja asiantuntevaa.

Aallon lupaus monitieteisyydestä ja joustavasta liikkuvuudesta ei ole vielä toteutunut täysin palveluiden tasolla. Starting point on hyvä alku pyristellä irti organisaatiolähtöisestä ajattelusta kohti opiskelijoille mielekkäitä palvelukokonaisuuksia. Yhteinen palvelupiste hyvillä aukioloajoilla tulee olemaan tiivistyvällä kampuksella entistä tärkeämpi. Samassa yhteydessä kehitettävä fyysistä palvelupistettä tukeva eStarting Point on samaa kehitystä verkossa.

AYY:llä uskotaan, että tällainen tarvelähtöinen palvelumuotoilu on Aallon tulevaisuutta. Tulevaisuuden visioissa palvelupisteet toimisivat vielä laajemmin myös erilaisten hyvinvointipalveluiden, uraneuvonnan ja muiden opiskelijoiden tarpeiden kartoittamisessa matalalla kynnyksellä, ilman turhia raja-aitoja ja tuoden mukaan ystävällisen ja inhimillisen ensikontaktin.

Saara Maalismaa otti vastaan Seal of Approval-palkinnon