Vuonna 2018 Aalto-yliopiston ylioppilaskunta viettää Taidevuotta. Sen kunniaksi annamme puheenvuoron Aalto-yhteisössä toimiville luoville ihmisille ja ryhmille. Toukokuussa taiteestaan kertoo naiskuoro KYN.

Kuva: Maarit Kytöharju

KYN (lyhenne sanoista Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Naislaulajat) on Suomen ja maailman eturivin naiskuoro. Helsingin Sanomat on tituleerannut sitä muun muassa yhdeksi Suomen kuorotaivaan kirkkaimmista tähdistä, jazzmusiikin edelläkävijäksi ja musiikkivuoden yllättävimmäksi kokoonpanoksi. KYN:n vuoden 2017 meriittilistalle kuuluvat Grand Prix -voitto ja erikoispalkinto erinomaisesta lavaesiintymisestä Berliinissä, rankkaus maailman kuudenneksi parhaaksi naiskuoroksi ja valinta Vuoden kuoroksi.

KYN on kunnianhimoinen ja rohkea rajojen rikkoja ja kuoromusiikin uudistaja. Se on luonut tilausteoksin omaleimaisen ja erottuvan ohjelmiston ja jopa aivan uudenlaisen kuoromusiikin genren, etnisen jazzin. Siinä suomalaisen kansanperinteen melodiset ainekset ja tekstit yhdistyvät jazzrytmiikkaan ja -harmoniaan.

Laulajilleen KYN on myös perhe.

KYN:ssä laulaa AYY:n jäsenten lisäksi eri ikäisiä ja eri aloilla opiskelevia ja työskenteleviä naisia. Kaikkia yhdistää rakkaus kuoromusiikkiin.

Kun KYN vuonna 2017 valittiin Vuoden kuoroksi, valintaperusteissa sanottiin, että tässä kuorossa laulaa itsensä naiskuoromusiikille antaneita naisia. Se on totta! Kuoro on meille elämäntapa. Me kynnittäret sitoudumme kuoroon pitkäjänteisesti, suhtaudumme harrastukseemme ammattimaisella otteella ja haluamme kehittyä laulajina – ja tietenkin samalla kehittää ja viedä eteenpäin koko kuoroa. (Jos koet samoin, saatat olla tuleva kynnitär!)

Teemme musiikkia, koska emme voi olla tekemättä sitä. Musiikin tekemiseen kuorossa inspiroi se, että se on johtajansa soittama on soitin, jossa jokainen laulaja on yksi kosketin. Laulajana saa olla ikään kuin soittimen sisällä. Tunnetta, joka syntyy siitä, kun 40 naista hengittää, aistii ja ajattelee yhdessä, on vaikea kokea missään muualla.

Inspiroivaa on myös yhteys kuulijoihin. Aina, kun laulamme yleisölle, haluamme antaa elämyksen. Olemme huomanneet, että kuoromusiikilla on mahdollista koskettaa ja kertoa tarinaa, myös yli kieli- ja kulttuurirajojen. Kun KYN lauloi suomeksi kuorokilpailuissa Italiassa, tuomaristo totesi: “Emme ymmärtäneet mitään, mutta ymmärsimme kaiken.”

On monia syitä, miksi musiikin tekeminen juuri KYN:ssä inspiroi. Itselleni yksi niistä on musiikin tekeminen yhdessä Suomen parhaiden muusikoiden kanssa. Oman kuorourani aikana olen saanut esiintyä yhdessä mm. Soile Isokosken, Johanna Förstin ja Jukka Perkon kanssa.

Parhaimmillaan kuoromusiikki puhuttelee, koskettaa ja vaikuttaa monitahoisesti yli järjen ja tiedostetun. Sen kautta voi kokea, nähdä ja ymmärtää asioita syvemmin. Taide voi hetkellisesti avata ja avartaa kokemusta ja käsitystä siitä, mitä kaikkea inhimilliseen elämäämme kuuluu ihan tässä tavallisessa arjessa.

“Kuoromusiikki on taidemuoto, jolle monta ihmistä antaa äänen. Se on voimallista, elävää, kehittyvää ja uudistuvaa, se ei pysähdy. Teos on joka kerta uusi”, taiteellinen johtajamme Kaija Viitasalo sanoo.

Katso alta video ja tule KYN:n konsertteihin kokemaan, millaista kuorotaidetta me teemme!

Susanna Kantelinen
KYN:n tuottaja

P.S. Seuraavat konsertit:

• Su 3.6. klo 18 VocalEspoo-festivaalin avajaiskonsertti, Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasali
• Ke 6.6. klo 19 Juurilla – KYN & Juurakko, Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasali

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri Niko Ferm kävi Lissabonissa inspiroitumassa paikallisesta arkkitehtuurista. Voisiko portugalilaisesta kaupunkisuunnittelusta ottaa Otaniemessä oppia?

Olen vuosien aikana vieraillut useilla kampuksilla Pohjoismaissa, muualla Euroopassa, Kiinassa ja Amerikassa. Voin ylpeänä todeta, että Otaniemen kampuksen kiinteistökehitys ja oppimistilat ovat maailmanluokkaa.

Mutta vaikka kampuksemme on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen, tuntuu silti, että erityisesti arkkitehtuuri- ja taideyliopistoksi kampusympäristön ulkotilat huutavat hiljaisuutta.

Olen usein pohtinut asiaa vieraillessani Kiinassa Tsinghuan ja Tonjin yliopistojen kampuksilla. Nyt havahduin samaan ajatukseen kauniissa Lissabonissa.

Mielestäni kampuksemme ulkotilojen kehityksessä pitäisi keskittyä luovuuteen, hyvinvointiin ja kestävyyteen. Jaan tässä blogitekstissä muutamia Lissabonin-matkalla syntyneitä ajatuksia. Tekstin sekaan lisäämäni kuvat eivät tarkoita, että juuri tällaista tulisi Otaniemeen rakentaa, vaan ne ovat toimineet ajatuksen avauksina. Kuvat eivät ole kampusalueilta.

Ulkoliikuntamahdollisuudet

Otaniemessä on hyvä lenkkipolku, vaikka talvilenkkeilyä vaikeuttaakin huono valaistus. Viime vuonna saimme urheilukentän ja Dipolin välimaastoon ulkoliikuntatankoja. Hetken ajan olinkin jo tyytyväinen tilanteeseen.

Lissabonissa kuitenkin huomasin, että jokaisessa puistossa on jonkinlainen tanko, omaa painoon pohjautuva lihaskuntolaite tai ohjeita muuhun kehonhuoltoon.

Lihaskuntolaite käyttöohjeineen

Jäin myös pohtimaan, voisiko kampukselle toteuttaa alla olevan kuvan tyylisen taideteoksen ja kiipeilyseinän. Mikäli kampukselle saataisiin tällainen, uskon, että sitä voisi ylläpitää yhteisössämme toimiva Oranki ry.

Kiipeilyseinä kohtaa taideteoksen

Luonto ja kävelytiet

Otaniemessä on paljon metsää, mutta kävelytiet ovat hyvin vähässä. Alla oleva kuva on säännöllisesti hoidetusta puutarhasta, mutta jotain vastaavaa voisin kuvitella myös Otaniemeen.

Kävelytie metsässä

Otaniemessä ei myöskään juuri ole portaita – varmaankin siksi, että nousuja ei ole paljoa. On kuitenkin paikkoja, joihin portaita voisi rakentaa. En tiedä, istuttaisinko niiden keskelle puita, mutta uskon, että ne voisivat monipuolistaa kampuksen ilmettä ja tarjota ajoittaisia oleskelupaikkoja. Samalla on tietysti tärkeää muistaa, että kampuksella pyöräilyn tulisi edelleen olla helppoa.

Puu portaissa

Katutaide

Seinämaalauksia, muraaleja tai jotain vähän tageja kauniimpaa taidetta kaipaisin kampuksemme seinille, roskiksiin, tolppiin…

Lissabon on täynnä erilaisia maalauksia ja graffiteja. Vaikka alla oleva kuva onkin rapistumaan päin, kertoo se intensiivistä tarinaa paikallisten asukkaiden unelmista ja toiveista.

Katutaidetta Lissabonista

Jos fado kiinnostaa enemmän, voi siitä lukea täältä.

Ylioppilaskunnan historia sarjakuvana

Mikäli Täffän viereisen alikulkutunnelin maalaaminen ei herättäisi niin paljon tunteita, ehdottaisin sinne alla olevan kaltaista sarjakuvaa ylioppilaskunnan historiasta.

Ehdotan siis sellaisen tekemistä sen sijaan AYY:n nykyisen toimiston sivuseinustalle. Voi tosin olla, että Alvar Aalto rakennuksen suunnittelijana tuottaa haasteita ulkoseinän muutoksille…

Historiaa sarjakuvana

Lampi ja kahvila

Ossinlampi saa vuosittain yhden tai useamman uimarin. Lammen ympärillä on jo puutarha ja skeittiramppi grillausmahdollisuuksineen. Lammen kasvillisuus ei kuitenkaan tee alueesta mukavan näköistä.

Koko lammen alueella on valtavasti mahdollisuuksia. Myös Tonjin kampuksella opiskelijat olivat koulukurssiprojektissa rakentaneet lammen yhteyteen kävelysillan, jonka keskellä oli oleskelualue.

Silta lammella

Kävelykadut

Lissabonille hyvin ominaisia ovat pienet kivet, jotka muodostavat monenlaista kuviota. Kuvioilla on aina jokin tarina. Esimerkiksi Rossion aukion aaltokuviot muistuttavat Lissabonin vuoden 1755 maanjärjestyksen jälkeisestä tsunamista.

Kaduille sijoittuvat erikoisuudet voisivat olla myös jotain toisenlaista. Esimerkiksi Lappeenrannassa paikallisen ylioppilaskunnan piirissä toimivat yhdistykset maalaavat joka vuosi logonsa asfalttiin.

Kuvioitua portugalilaista kiveystä eli calçada portuguesa

Paviljonki, kesäestradi

Otaniemestä puuttuu lämpimille päiville soveltuva kesäestradi. Kandidaattikeskuksen amfi voisi tarjota tähän mahdollisuuksia, mutta tietääkseni sen ympärillä ei järjestetä juuri muuta kuin teekkarilakkien jakotilaisuus wappuna.

Kohtaamispaikkoja pitäisi olla eri puolilla kampusta. Niille löytyy kyllä käyttäjiä – yhtenä hyvänä esimerkkinä on AYY:n toimiston edustalla oleva miniterassi, joka aurinkoisina päivinä täyttyy kävijöistä.

Paviljonki

Vastaavia tai täysin erilaisia ideoita kampuksestamme on varmasti monella muullakin. Tärkeintä olisi löytää keinot alueen kehittämiselle. AYY:n kampusjaosto tekee vuosittain työtä kampusalueen kehittämisen eteen, mutta näen, että mukaan tarvittaisiin lisää kumppaneita.

Mielenkiintoinen vaihtoehto olisi ottaa mallia Tonjin yliopiston toiminnasta. Heillä toteutetaan vuosittain kurssityönä kampuskehityshanke eli vähän kuin kampusympäristön PdP-kurssi.

Klassinen vaihtoehto olisi perustaa kampuskehityksen rahasto, joka jakaisi tukea ryhmille, yhdistyksille tai hankkeille, jotka kehittävät kampustamme. Näin ovat syntyneet esimerkiksi Ossinlammen läheisyydessä olevat kasvipuutarha ja skeittiramppi. Näitä hankkeita tukemassa on ollut TTE-Rahasto.

Niko Ferm
Pääsihteeri, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta

P.S. Unohdin kokonaan patsaat! Ehdotan Otaniemeen pystytettävän minipatsaita vähän samaan tyyliin kuin Wrocław’n kääpiöt. Seuraavat olisivat mielestäni erinomaisia kandidaatteja patsaalle: Ossi Törrönen (jonka muistelmia voi lukea täältä), Lordi Moyne (joka hämmensi aaltolaisten pakkaa 90-luvulla Amer-kaupoilla), Jari Jokinen (joka on Aalto-yliopiston ensimmäinen työntekijä), Tuula Teeri (Aalto-yliopiston ensimmäinen rehtori) ja tietenkin Alvar Aalto, jota koko yliopisto ja kampus huokuu.

Rakas Aalto-yhteisö,

viimeisimmässä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa kohdassa ”muita esille tulevia asioita” nousi keskusteluun tärkeä aihe. Edustajistosta esitettiin huoli siitä, toteutuuko yhdenvertaisuus Aalto-yhteisössämme. Edustajiston jälkeen asiaa käsiteltiin valtakunnan mediassa asti, kun Helsingin Sanomat kirjoitti wappulehti Julkun toiminnasta. (Lue Helsingin Sanomien jutut täältä ja täältä.)

Kysymys siitä, miten Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan piirissä toimivat järjestöt kohtelevat eri sukupuolten edustajia, koskettaa laajasti koko Aalto-yhteisöä ja yhteisön arvoja. Aihe on erittäin vaikea – monet kokevat keskustelun hankalaksi ja kynnyksen ilmaista itseään asian tiimoilta korkeaksi.

Olemme AYY:n keskustoimistolla tehneet viime viikot töitä aiheen parissa ja valmistelleet tulevaan edustajiston kokoukseen lähetekeskustelua. Olemme keskustelleet aiheesta myös yhdistysten kanssa, joiden toiminta on sukupuolittunutta. Olemme lähettäneet jokaiselle edustajistoryhmälle lähetekeskustelumateriaalin, jonka avulla mahdollistamme sen, että seuraavassa 19.4. käytävässä edustajiston kokouksessa saamme mahdollisimman hyvän suunnan sille, kuinka asia ratkaistaan.

Tämä aihe herättää tunteita. Paras mahdollinen ratkaisu löydetään käymällä avointa ja rakentavaa keskustelua, jossa jokaisella meistä on oma ääni ja tilaisuus saada se kuuluviin. Asian tärkeyden vuoksi keskustelu on äärimmäisen tärkeää käydä ylioppilaskunnan korkeimmassa päättävässä elimessä. Edustajistossa löydämme kestävän, parhaan mahdollisen ratkaisun yhteisöllemme ja tuleville aaltolaisten sukupolville.

Edustajistoryhmille on ennakkoon esitetty kysymyksiä siitä, miten ja missä aikataulussa AYY:n tulisi niiden mielestä toimia hakijoita eriarvoisesti sukupuolen perusteella kohtelevien yhdistysten suhteen ja siitä, tulisiko AYY:n määritellä yhdistysohjesäännössään yhdenvertaiseen toimintaan liittyviä periaatteita.

Yhdenvertaisuuteen liittyvää keskustelua on käyty Aalto-yhteisössä pitkään. Koko 2000-luvun ajan aihe on noussut uudestaan ja uudestaan agendalle. Viimeisin suurempi keskustelu käytiin vuonna 2015, ja sen seurauksena tehtiin selvitys yhdenvertaisuuden tilasta AYY:n yhdistyskentällä (lataa pdf-muotoinen selvitys tästä). Selvitys valmistui vuoden 2016 lopussa ja siinä nousi esiin, että ylioppilaskunnalta toivotaan toimia yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Nykypäivänä ihmisen sukupuolella ei tulisi olla merkitystä sille, mihin yhteisöön hän voi kuulua. Nyt on siis aika käsitellä tämä asia. Ratkaisu löydetään, ja ensimmäinen askel sille on torstaina 19.4. pidettävä edustajiston kokous.

Kaikkien toiveissa on turvallisempi ja parempi yhteisö meille kaikille, joten käydään myös tämä keskustelu reilusti ja toisiamme kunnioittaen. Luotan meihin kaikkiin tässä asiassa.

Noora Vänttinen
Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja

Vuonna 2018 Aalto-yliopiston ylioppilaskunta viettää Taidevuotta. Sen kunniaksi annamme puheenvuoron Aalto-yhteisössä toimiville luoville ihmisille ja ryhmille. Ensimmäisenä toiminnastaan ja taiteestaan kertoo Teekkarispeksi.

Kuva: Atte Makkonen

Speksi on opiskelijoiden tekemä musikaali. Se ei ole sitä tavallisinta teatteria – siitä sen erottaa improvisaatio.

Kun yleisöstä huudetaan ”omstart”, näyttelijät improvisoivat kohtauksen uudestaan keksien siihen jotain uutta. Improvisaatioon osallistuvat myös tanssijat, orkesteri ja tekniikka. Jopa kokonaisia ja näyttäviä biisejä saattaa syntyä yleisön edessä, eivätkä mitkään kaksi näytöstä ole samanlaisia. Yleisöllä on siis vapaus vaikuttaa siihen, mitä sivujuonia näytökseen kuuluu.

Teekkarispeksi on Otaniemen teekkariyhteisön tekemä speksi, mutta siinä on mukana myös paljon teekkarialojen ulkopuolelta tulevia opiskelijoita. Tänä keväänä vuoronsa saa 29. Teekkarispeksi nimeltään Hurma. Hurmaa tämän vuoden speksissä todellakin on.

Hurma sijoittuu vuoden 1914 Ranskaan Belfortin lyseoon, jossa Anna ja kurssitoverit ovat valmistautumassa päättäjäistansseihin. Rakkaus vie mennessään, eikä ilta mene niin kuin on harjoiteltu. Kuka saa kenet ja mitä tanssijaisissa oikein tapahtuu? Se selviää vain tulemalla katsomaan Teekkarispeksiä Aleksanterin teatteriin. Esitykset jatkuvat 23.4. asti.

Speksissä näyttelijät, tanssijat, orkesteri, tekniikka, lavastus, maskeeraus, puvustus ja muut taustajoukot työskentelevät tiiviisti yhteen. Speksi ei synny hetkessä, vaan sen eteen tehdään todella monta työtuntia. Syksyllä käsikirjoittaja kirjoittaa tarinaa ja vuodenvaihteen jälkeen muut osa-alueet pääsevät toden teolla työskentelemään.

On upeaa nähdä, miten jokaisen produktiolaisen työnjälki alkaa näkyä ja miten speksistä tulee hiljalleen kokonainen. Kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen, lopputuloksena on timanttinen speksi.

Jokainen produktiolainen on lähtenyt Teekkarispeksiin omasta intohimostaan ja jokainen haluaa käyttää omaa aikaansa speksin eteen. Produktiolaiset käyvät produktion ohella koulussa tai töissä, joten illat kuluvat treenatessa speksiä eteenpäin oman osa-alueen kesken.

On huikeaa, kuinka produktiolaiset ovat niin omistautuneita speksille ja näkevät vaivaa sen eteen vapaaehtoisesti. Teemme speksiä, koska pääsemme siinä kaikki käyttämään omia erikoistaitojamme ja oppimaan paljon uutta. Moni on aloittanut tanssijan- tai näyttelijänuransa Teekkarispeksin suojissa.

Mielestämme hienointa Teekkarispeksissä on se, että jokaista rohkaistaan olemaan juuri omanlaisensa ja kaikki ovat tervetulleita yhteisöömme. Yksi improvisaatioteatterin pääsäännöistä kuuluu, että ”moka on lahja”. Tätä filosofiaa käyttäen uskallamme tehdä taidetta.

Teekkarispeksi on taidetta monella tapaa. Teekkarispeksin eri osa-alueet käyttävät omaa luovuuttaan, jotta saisimme tehtyä yhtenäisen, vaikuttavan ja visuaalisen kokonaisuuden.

Speksin on tarkoitus herättää ajatuksia ja haastaa katsojansa mukaan osallistumaan speksin tekoon. Taide ei olisi taidetta ilman yleisöä, jolle sitä esittää. Yleisön interaktiivisuuden myötä speksi herää eloon.

Me teekkarispeksiläiset emme tee speksiä tavoitellaksemme voittoa, vaan näyttääksemme yleisölle, kuinka innoissamme olemme tästä. Siinä lienee Teekkarispeksin hurma.

Atte Makkonen
Teekkarispeksin somevastaava
Hurman tanssija

”Mitä sä aiot tehdä ensi vuonna?” En ole varmaan ensimmäinen, joka kysyy tätä. Syksyllä rekryt ovat kovassa vauhdissa, kun kerhot, ainejärjestöt, erityisaseman yhdistykset ja vielä ylioppilaskuntakin kilpailevat vapaaehtoisista. Viime syksynä paitsi ikimuistoisen, myös raskaan puheenjohtajavuoden vedellessä viimeisiään julistin itse kovaäänisesti tulossa olevan ”akateemisen aikaansaamisen vuosi 2015”. Yhtenä iltana törmäsin kuitenkin juuri valittuun AYY:n hallituksenmuodostajaan, joka ryhtyi KY:n avolla (RIP <3) haastamaan minua hallitushakuun. Mikä hiton AYY? Asia johti kuitenkin toiseen ja nyt noin vuotta myöhemmin istun 103T:ssä kirjottamassa blogipostausta sydän täynnä AYY-rakkautta.

Vaikka koitin parhaani mukaan valmistautua vuoteen ylioppilaskunnassamme ja sen hallituksessa tapaamalla ihmisiä, kuuntelemalla kokemuksia ja lukemalla toimintakertomuksia, budjetteja, edarin päätöksiä ja toimintasuunnitelmia, en osannut arvata, mitä kaikkea vuosi pitäisi sisällään. Satoja uusia tuttuja, hyviä ystäviä, tärkeisiin asioihin tutustumista, Mantan lakitus (kertaa kaksi!), Sauli Niinistö, kylterimuutto, all-nightereita, naurua – ja totta kai myös turhautumisia. Sentimentaalisen nostalgiapuuskan keskellä täytyy kuitenkin vielä muistuttaa itselleen, että jouluun on vielä noin 8 viikkoa.

Toinen AYY:hyn liittyvä asia, josta toki tiesin, mutten jota voinut mitenkään käsittää ennen tätä vuotta, on se määrä vapaaehtoisia, joita ylioppilaskunnan piirissä toimii ja etenkin se innokkuuden, jaksamisen ja hyvän tuulen määrä, jota porukasta löytyy. Tämä tekemisen meininki yhdistettynä vapaaehtoismahdollisuuksien älyttömän laajaan kirjoon on vakuuttanut ainakin minut: vaikka ensi vuonna onkin ahkeran opiskelun aika, voi sen ohella mainiosti tehdä jotain ylioppilaskunnassamme.

AYY:llä toimimisen yksi parhaita puolia on ehdottomasti työympäristö. Vaikka työkaverit ovat nuoria ja innokkaita, löytyy talosta myös huima määrä osaamista ja kokemusta niin vapaaehtoisten kuin palkattujen työntekijöidenkin joukosta. Juuri tämän takia minun on vaikea keksiä vapaaehtoishommaa, johon ei kuka tahansa voisi lähteä – tehdessä oppii, ja AYY:llä pääsee vielä oppimaan niiltä parhailta. Asiantuntijuus sekoittuu onneksi kunnon annokseen opiskelijahenkeä, joten liiasta jäykistelystä ei tarvitse huolehtia.

Deadlinet hauille sulkeutuvat paukahdellen, ensimmäisenä haku HOAS:in toimielimiin jo sunnuntaina 8.11. Ennen kuin teet päätöksen, voit tutustua AYY:n tarjoamiin mahdollisuuksiin kokea, tutustua ja kehittyä. Sen voit tehdä käymällä osoitteessa ayy.fi/stop tai osallistumalla tiistaina 10.11. klo 17 Elisa Olohuoneessa järjestettävään Rekryiltaan, jossa vapaaehtoiset pääsevät itse kertomaan kokemuksistaan.

Mitä sä aiot tehdä ensi vuonna? Mitä tahansa teetkin, tee se täysillä. Mä aion tehdä sitä AYY:llä, vapaaehtoisena.

– Rosa

Matkani on päättynyt! Pääsin juhlallisten menojen ja mahtavan meiningin saattelemana vihdoin Kauppatorille ja minut painettiin Havis Amandan Pronssikutrelle tuhansien ja taas tuhansien ihmisten läsnäollessa. KIITOS kaikille! Ja HYVÄÄ WAPPUA!

Terveisin,

Mantan Lakki

Enää kaksi päivää h-hetkeen!

Wappukulkueen lakanat valmistuivat minun tarkassa valvonnassa.

Nyt alkaa meikälakkia ihan tosissaan jo jännittää! Kiertueeni on kuulemma herättänyt kiinnostusta ihan valtamediassa asti, ja vaikka olenkin aika tottunut kaikenlaiseen julkisuuteen, ihan tätä en sentään osannut

odottaa. Onneksi tänään oli aikataulussani taas vähän rauhallisempi ja epämuodollisempi päivä.

Aloitin aamuni valvomalla Wappukulkueen ja lakitusspektaakkelin valmistelua, ja pakko sanoa että aika huikea show on tulossa! Muistattehan kaikki tulla ihailemaan sitä ihan alusta alkaen osallistumalla Wappukulkueeseen! Pääsin itsekin spreijaamaan pari lakanaa, ja aika hienojahan niistä tuli, vaikka itse sanonkin (ja nyt Cocktailpongista hankittujen roiskeiden lisäksi kaunista pintaani saattaa koristaa muutama AYY:n värinen spraymaalitahra).

Sain kunnian tuomaroida keppihevospooloturnausta aurinkoisella Alvarin aukiolla.

Päiväni jatkui aurinkoisessa säässä Sikariporras- keppihevospooloturnauksessa yhtenä arvovaltaisista tuomareista. Oli hauska katsella opiskelijoiden ilakointia lämpimässä kevätauringossa ja päästä taas poseeraamaan joukkueiden yhteiskuviin, hienoja kuvia tuli (myös siitä yhdestä, jossa kanssani poseerannut nuorimies päätyi ottamaan haalarinsa pois – toivottavasti sitä ei kuitenkaan ihan jokaiseen someen jaettu 😉 ).

Kävimme moikkaamassa NESU-KY:tä KYmppisuoran rastilla

Iltani kruunasi vierailu KYmpin Kymppisuoralla, jossa pidin rastia ystävieni aavalaisten kanssa. Ilta-aurinko paistoi Töölönlahdelle ja Kymppisuoran kiertelijät olivat niin innostuneita ottamaan kanssani kuvia että suorastaan repivät minut edellisten ryhmien käsistä. Lopulta viilennyt ilta ajoi kiertelijät kohti aamuun asti jatkuvia jatkoja, ja minut turvallisesti kotimatkalle.

Huominen vielä, ja sitten lähtee! Nyt on syytä nukkua tämä yö kunnolla, sillä ensi yönä tämä lakki tuskin paljon silmiään ummistaa. Nukkukaa tekin!

Rakkain terveisin,
Lakki

Wappu on jo nurkan takana!

Huhhuh kun onkin ollut pienellä lakilla kiireinen päivä! Tänään pääsin sekä tapaamaan Aallon johtoa että moikkailemaan opiskelijoita ja alumneja vähän rennommissa merkeissä. Lisäksi sain kunnian tavata yhden Töölön kuuluisimmista maamerkeistä, vanhan ystäväni KY-kirjaimet!

Näkymät Helsingin kattojen ylle, ei hassumpaa!

Päiväni alkoi visiitillä Aalto-yliopiston rehtorin Tuula Teerin luo. Tuula muisteli lämmöllä omia vappuaikojaan, jolloin opiskelijoilla ei vielä ollut hienoja haalareita, vaan minut laskettiin Havis Amandan kutreille keskiyöllä kesämekot päällä. Tuula myös kehotti Suomen tulevaa hallitusta pitämään mielessään että opiskelijoissa on Suomen tulevaisuus, ja siitä tämä lakki on kyllä täysin samaa mieltä! Tuulan vapputerveiset voit katsoa tästä.

Tuulan luota matkani jatkui KY-talolle, jossa tapasin KY:n hallituksen ja pääsin kuvaamaan heidän kanssaan vlogiakin. Samalla pääsin moikkaamaan vanhaa tuttuani, KY-kirjaimia! Oli hauska vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia, ja juttelimme kirjainten kanssa muun muassa KY:n laajentumisesta Otaniemeen sekä kyltereiden roolista Aalto-yhteisössä. Oli mukavaa katsella maisemia vielä Mantaakin korkeammalta, eikä edes sumuinen sää pilannut päivän parhaita näköaloja.

Kansainvälistä tunnelmaa kiertueeseeni toi päiväni seuraava kohde, Mosaic:in MP3 Experience! Valitettavasti kiireinen aikatauluni ei sallinut osanottoa itse tapahtumaan, vaikka kovasti olisinkin halunnut, mutta ainakin pääsin tervehtimään ihmisiä Narinkkatorille sekä poseeraamaan yhteiskuviin osallistujien kanssa!

Meikälakki Narinkkatorilla Mp3 Experiencen alkuhulinoissa. Mukana kuvassa ystäväni kansainvälisyysjaosto Mosaicista.

Mikäpä olisikaan parempi tapa päättää kiertuepäivä kuin annos hyvää musiikkia! Tunnettuna kulttuurin ystävänä minut kutsuttiin Printempo-kevätkonserttiin, jossa kävin välittämässä kuulijoille vapputerveiseni ja tapasinjoukon Aalto-yliopiston alumneja. Vastaanotto oli huikean innostunut ja lämmin, kiitos vielä kaikille juttelemaan tulleille! Saattueeltani tiedusteltiin useaan otteeseen kokoani, mutta oikea vastaushan on että en standardimittainen olekaan vaan mittatilaustyönä tehty vain Mantan kutreja varten. Toista tällaista lakkia ei siis vastaan kävele.

Nyt on aika painua lepäämään huomisen koitoksia varten, huomiseen siis!

Terkuin,
Lakki

Ti 28.4.

Tapahtumat:

Printempon jälkitunnelmissa Aavan Henjen kanssa.

• KYmpin Kymppisuora, Aavan rasti Töölönlahden rannassa

Ke 29.4.

Tapahtumat:

• Fuksispeksit, Dipoli Otaniemi
• Yöjäynän alkupamaus ja Hullu Jussi, Otaniemi

To 30.4.

Tapahtumat:

• Teekkarifuksien lakkien jako, Amfi Otaniemi
• Wappuriehan julistus, Servin mökki Otaniemi
• KUJ:n PreManta ja NESU-KY:n Wapputerassi, Pohjoinen Rautatiekatu 21 Helsinki

Mantan lakitus Kauppatorilla klo 18:00