Archive for the ‘Culture & Community’ Category

#Matkallamantalle – Lakin päiväkirja su 26.4.

sunnuntai, 26 huhtikuun, 2015

Heippa taas uskolliset lukijani!

Tänään oli kiertueeni ainoa päivä jolle managerini eivät olleet buukanneet lainkaan tapaamisia tai tapahtumia! Lepo ja rentoutuminen tulivatkin tarpeeseen kuluneen viikon jännityksen jälkeen, ja vielä sitäkin enemmän ensi viikon koitoksia silmälläpitäen. Enää neljä yötä h-hetkeen – johan tässä sukat pyörisivät jaloissa jos se lakille olisi mahdollista!

Aino, Akkari ja kuppi teetä - täydellinen kombo sadepäivään

Aino, Akkari ja kuppi teetä – täydellinen kombo sadepäivään

Palauduin viettämällä sateista sunnuntaiaamua AYY:n keskustoimistolla nautiskellen höyryävää teetä ja rentoutuen hyvien lukemistojen parissa. Myös alati uurastavat vapaaehtoiset kävivät moikkailemassa minua. Tämän jälkeen kävin vielä pitämässä linjoistani huolta pitkällä lenkillä – kuvitelkaapa niitä otsikoita jos en enää torstaina mahtuisikaan solahtamaan Mantan päähän! Jäin samalla kannustamaan Länsiväyläjuoksun osanottajia, jotka hyväntuulisesti osoittivat että sää on pelkkä pukeutumiskysymys.

Huomenna kiertueeni pyörähtää taas toden teolla käyntiin Aalto-yliopiston rehtorin tapaamisella, MP3 Experiencillä ja kevätkonsertilla! Pysy mukana seuraamalla hashtagia #matkallamantalle ja katso koko aikatauluni postauksen lopusta!

Rentoutunein terveisin,
Lakki




Ma 27.4.

Tapaamiset:

  • Tuula Teeri, Aalto-yliopiston rehtori

Tapahtumat:

  • Mp3 Experience, Narinkkatori Helsinki
  • Printempo- kevätkonsertti, Tapiolan kulttuurikeskus

Ti 28.4.

Tapaamiset:

  • KY:n hallitus, KY-talo

Tapahtumat:

  • KYmpin Kymppisuora, Aavan rasti Töölönlahden rannassa

Ke 29.4.

Tapahtumat:

  • Fuksispeksit, Dipoli Otaniemi
  • Yöjäynän alkupamaus ja Hullu Jussi, Otaniemi

To 30.4.

Tapahtumat:

  • Teekkarifuksien lakkien jako, Amfi Otaniemi
  • Wappuriehan julistus, Servin mökki Otaniemi
  • KUJ:n PreManta ja NESU-KY:n Wapputerassi, Pohjoinen Rautatiekatu 21 Helsinki

Mantan lakitus Kauppatorilla klo 18:00

#Matkallamantalle – Lakin päiväkirja pe 24.4.

perjantai, 24 huhtikuun, 2015

Heissan taas vappukansa!

Mahtavaa miten moni kävi eilen ottamassa friendsien kanssani cocktailpongissa, kiitos kaikille! Tulkaa vastaisuudessakin moikkaamaan minua aina kun törmätään, meikälakki on harjaantunut poseeraamaan salamavalojen räiskeessä.

Maineeni on muuten jo kiirinyt edelleni – sain nimittäin kutsun konserttiin! Minut kutsuttiin nauttimaan kultturielämyksistä ensi maanantaina pidettävään Printempo kevätkonserttiin Tapiolan kulttuurikeskukseen. Otin kutsun totta kai vastaan, olenhan tunnetusti suuri kulttuurin ystävä! Kiertueikatauluni täyttyy siis mukavasti, mutta jos sinulla on vielä vinkki siitä missä minun kannattaisi vierailla, ota ihmeessä yhteyttä vaikka tämän blogin kommenteissa tai AYY:n Facebooksivulla!

jukka_web

Mäksy kehotti opiskelijoita heittäytymään vapun viettoon.

Toinen kiertuepäiväni alkoi muutenkin mukavissa merkeissä, sillä Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä oli ystävällisesti kutsunut minut aamiaiselle. Höpöttelimme aamukahvien ääressä Jukan vappumuistoista, ja siitä kuinka joskus täytyy heittää suunnittelu sikseen ja esiintyä spontaanisti. Jukka oli aivan yhtä innoissaan lähestyvästä vapusta kuin minäkin! Jukka kertoo kuinka vappupuheesi ylittää uutiskynnyksen

 

jormajaniko

Kämpissä kahvittelemassa vuorineuvos Elorannan ja puheenjohtaja Fermin kanssa.

Päivän toinen tapaamiseni oli Kämpissä vuorineuvos Jorma Elorannan kanssa. Aalto-yliopiston alumni ja entinen TKY:n pääsihteeri kertoi vuosikymmeniä kestäneistä vappuperinteistään. Minä nuorena lakkina olin aivan ymmyrkäisenä siitä miten pitkä historia meillä oikeastaan onkaan! Entinen Polyteknikkojen Raittiusseuran puheenjohtaja muisteli myös kuinka raittiusseuralaiset aikoinaan pyyteettömästi nauttivat alkoholia estääkseen sen joutumisen vastuuttomiin käsiin. Elorannan vinkit opiskelijaelämään täältä!

WP_20150424_006

Meikälakki krokettijoukkueen käsittelyssä.

Tapaamisten jälkeen päiväni jatkui taas rennosti opiskelijariennoissa. Kävin moikkaamassa kaljakroketissa taitojaan mitteleviä joukkueita Ainon aukiolla, ja friendsiesaldo karttui taas mukavasti. Tämän jälkeen suunnistin vielä vierailulle Arabian kampukselle, missä tapasin taikkereita International Food Fair -tapahtumassa. Hyvää ruokaa ja jutustelua riitti monta tuntia, ja pääsin tutustuttamaan myös kansainvälisiä opiskelijoitamme suomalaisiin vappuperinteisiin.

Kiirettä siis pitää ja huomenna mennään taas, seuraa tunnistetta #matkallamantalle ja pysy mukana! Alla vielä päivitetty kiertueaikatauluni

Terkuin,
Lakki

La 25.4.

Tapahtumat:

  • Sitsikilpailut, Alvarin aukio
  • NESU-KY:n ja NESU-SHS:n Wappusitsit, Casa Academica                  

Ma 27.4.

Tapaamiset:

  • Tuula Teeri, Aalto-yliopiston rehtori

Tapahtumat:

  • Mp3 Experience, Narinkkatori Helsinki
  • Printempo kevätkonsertti, Tapiolan kulttuurikeskus

Ti 28.4.

Tapahtumat:

  • KYmpin Kymppisuora, Aavan rasti Hesperian puistossa

Ke 29.4.

Tapahtumat:

  • Fuksispeksit, Dipoli Otaniemi
  • Yöjäynän alkupamaus ja Hullu Jussi, Otaniemi

To 30.4.

Tapahtumat:

  • Teekkarifuksien lakkien jako, Amfi Otaniemi
  • Wappuriehan julistus, Servin mökki Otaniemi
  • KUJ:n PreManta ja NESU-KY:n Wapputerassi, Pohjoinen Rautatiekatu 21 Helsinki

Mantan lakitus Kauppatorilla klo 18:00

 

#Matkallamantalle – Lakin päiväkirja to 23.4.

torstai, 23 huhtikuun, 2015
JussiPajunen

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, AYY:n hallituksen puheenjohtaja Niko Ferm ja minä Helsingin kaupungintalon terassilla.

Upea päivä takana!

Aamulla sain kunnian käydä tapaamassa Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajusta ja katsastin tulevan juhlapaikan kaupungintalon parvekkeelta käsin. Mahtavaltahan se näytti, viikon päästä mennään jo! Huikeata päästä taas pitkän talven jälkeen katselemaan vappuista Kauppatoria Havis Amandan kauniilta kutreilta. Pajunen kertoi myös, mikä hänen mielestään on parasta vapussa, enkä voi olla olematta vähän samaa mieltä, kyllähän se Kauppatori vappuna on place to be. Lisäksi hän kehotti opiskelijoita ottamaan koko Helsingin olohuoneekseen. Eiköhän toimita Jussin kehotuksen mukaisesti!

MikkoJSalminen

Minä ja Mikko J. Salminen potretissa Dipolissa.

Pajusen luota matkani jatkui tapaamaan Pyöreän Tornin Kiltawanhinta Mikko J. Salmista, ja vaikka en tupsulakki olekaan, kyllähän siinä pienen lakin puntti meinasi vähän tutista niinkin arvovaltaisen henkilön edessä. Onneksi Salminen osoittautui hauskaksi herrasmieheksi, joka nauratti pikku lakkia kavaljeereineen kertomalla hauskan wapputarinan Pekasta, joka myi vappuna 1981 valtavan määrän Äpyjä. Siinä on tämän vuoden Äpymyyjille vähän benchmarkia! Voit katsella vapputarinan täällä.

Illalla pääsin vielä pitkästä aikaa viettämään oikein kunnon opiskelijaelämää, kun ystäväni Aalto-yhteisöjaosto Aavasta ottivat minut mukaan Aalto BeerPongin ja Aalto Cocktailin yhteiseen Cocktailpongiin. Vaikka tältä reissulta saattoi jäädä valkeaan pintaani muutama roiske, oli aivan huikeaa päästä nauttimaan hyvästä seurasta ja aidosta Aalto-hengestä (eikä kunnon lakki sitä paitsi ole mitään ilman muutamaa tahraa). Kiitos kaikille paikalla olleille hauskasta illasta ja huikeista peleistä! Toivottavasti friendsieistä tuli onnistuneita 😉

Muistathan seurata seikkailujani myös sosiaalisessa mediassa hashtagilla #matkallamantalle. Olimme sitten jo törmänneet tai emme, tule ihmeessä moikkaamaan minua johonkin kiertueviikkoni tapahtumista! Tässä on vappuviikon aikatauluni vielä kertauksen vuoksi:

LakkiPongissa

Hyvät tarkkailuasemat pelikentille Cocktail Pongissa.

Pe 24.4.

Tapaamiset:

  • Jukka Mäkelä Espoon kaupunginjohtaja
  • Jorma Eloranta Vuorineuvos
  • TOKYOn hallitus, Taiteen ja Suunnittelun korkeakoulu, Arabianranta

Tapahtumat:

  • Kaljakroketti, Ainon aukio Otaniemi

La 25.4.

Tapahtumat:

  • Sitsikilpailut, Alvarin aukio
  • NESU-KY:n vappusitsit, Casa Academica                  

Ma 27.4.

Tapaamiset:

  • Tuula Teeri, Aalto-yliopiston rehtori

Tapahtumat:

  • Mp3 Experience, Narinkkatori Helsinki

Ti 28.4.

Tapahtumat:

  • KY:n kymppisuora, Aavan rasti Hesperian puistossa

Ke 29.4.

Tapahtumat:

  • Fuksispeksit, Dipoli Otaniemi
  • Yöjäynän alkupamaus ja Hullu Jussi, Otaniemi

To 30.4.

Tapahtumat:

  • Teekkarifuksien lakkien jako, Amfi Otaniemi
  • Wappuriehan julistus, Servin mökki Otaniemi
  • KY:n PRE-Manta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 Helsinki

Mantan lakitus Kauppatorilla klo 18:00

 

Huomiseen!

Terveisin,

Mantan Lakki

 

#Matkallamantalle – Lakin päiväkirja ke 22.4.

keskiviikko, 22 huhtikuun, 2015

Hei kaikki, onpas hauska nähdä teitä taas! Vuosi on jälleen vierähtänyt ja Wappu on jo ovella, ja tänä vuonna minä, Mantan Lakki, saan vihdoin arvoni mukaisen kohtelun! Mantan lakki

Minut paljastettiin tänään juhlallisin menoin WappuAallossa Alvarin aukiolla, ja voi pojat mikä show! Torvisoittokunta saattoi minut lavalle, pyrotekniikka räjähteli ja konfetit lentelivät. Sääkin suosi festaritunnelmaan päässyttä juhlakansaa, ei paremmasta väliä!

Tästä alkaa nyt viikon kestävä kiertue kohti Mantaa! Käyn tapaamassa seudun muita merkkihenkilöitä, kiertelen kampuksilla ja osallistun tietysti opiskelijoiden vapputapahtumiin.

Huomisesta tulee hieno päivä. Aamupäivällä tapaan Helsingin kaupuanginjohtaja Jussi Pajusen ja iltapäivällä pääsen vaihtamaan kuulumisia Pyöreän Tornin Kiltawanhimman Mikko J. Salmisen kanssa.

Seuraa liikkeitäni sosiaalisessa mediassa tunnisteella #matkallamantalle sekä täällä blogissa. Jos tavataan, tule ihmeessä ottamaan friendsie kanssani – voit kuulemma päästä nosturiin katsomaan suurta hetkeäni eli itse lakitusta!

Vapputerveisin,
Mantan Lakki

P.S. Kiertueohjelmani näyttää tältä. Suunnitelmat saattavat toki myös muuttua.

To 23.4.

Tapaamiset:

  • Jussi Pajunen, Helsingin kaupunginjohtaja
  • Mikko J. Salminen, Pyöreän Tornin Killan Kiltawanhin

Tapahtumat:

  • Cocktail Pong, Otaniemi

Pe 24.4.

Tapaamiset:

  • Jukka Mäkelä Espoon kaupunginjohtaja
  • Jorma Eloranta Vuorineuvos
  • TOKYOn hallitus, Taiteen ja Suunnittelun korkeakoulu, Arabianranta

Tapahtumat:

  • Kaljakroketti, Ainon aukio Otaniemi

La 25.4.

Tapahtumat:

  • Sitsikilpailut, Alvarin aukio
  • NESU-KY:n vappusitsit, Casa Academica                  

Ma 27.4.

Tapaamiset:

  • Tuula Teeri, Aalto-yliopiston rehtori

Tapahtumat:

  • Mp3 Experience, Narinkkatori Helsinki

Ti 28.4.

Tapahtumat:

  • KY:n kymppisuora, Aavan rasti Hesperian puistossa

Ke 29.4.

Tapahtumat:

  • Fuksispeksit, Dipoli Otaniemi
  • Yöjäynän alkupamaus ja Hullu Jussi, Otaniemi

To 30.4.

Tapahtumat:

  • Teekkarifuksien lakkien jako, Amfi Otaniemi
  • Wappuriehan julistus, Servin mökki Otaniemi
  • KY:n PRE-Manta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 Helsinki

Mantan lakitus Kauppatorilla klo 18:00

 

Leikkuulautojen liikkeet AYY:n tilojen keittiöissä

perjantai, 27 maaliskuun, 2015

Kertavuokrattavien tilojen irtaimmiston senhetkinen tilanne – ah tuo jokaisen tapahtumajärjestäjän mielenkiinnon kohde. Tarvittavat uunipellit tai leikkuulaudat tuntuvat olevan aina kateissa kun niitä eniten tarvitsee.

Tiloissa käytettävä uusi Drive-pohjanen tarkastuslistajärjestelmä mahdollistaa hyvinkin tarkan datan saamisen. Oheisessa kuvaajassa näkyy viiden uutta järjestelmää alusta asti käyttäneen tilan leikkuulautojen määrän kehitys.

Kauhoja

Kuten kuvasta näkyy, ei määrä ole kovinkaan stabiili. On vaikea sanoa että johtuuko tämä sitten huolimattomasta tarkastuslistojen täytöstä vai lautojen varsinaisesta katoamisesta.

Peltejä

Uunipeltien kuvaajasta näkyy selvästi miten uunipellit ovat ajan mittaa siirtyneet OK 20 isolta puolelta pienelle. Muistakaa varsinkin useampia tiloja kerralla varaavat ajatella myös tulevia käyttäjiä ja jättää tavarat oikeille paikoilleen! Jos jokainen jättää jonkun asian vähän paremmin kuin edellinen käyttäjä niin tilat pysyisivät paljon nykyistä paremmassa kunnossa ja paremmin varusteltuna.

 

Lautoja

Palautetta tiloista voi lähettää osoitteeseen tilat (ät) ayy.fi

 


Heikki Pulkkinen

Hallituksen jäsen, asuminen ja tilat
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY)

+358 41 437 7542 | heikki.pulkkinen (ät) ayy.fi

Soluasumisesta #Kotioiskiva

sunnuntai, 22 maaliskuun, 2015

Perjantain kämppäkarkelot olivat huikeat. Rakastan tätä yhteisöä, jossa parissa tunnissa lauta- ja tiilikasoista syntyy kehittyvällä taidolla, riemulla ja yhteisön voimalla lähes mitä tahansa – tällä kertaa opiskelija-asuntoja. Rakastan myös opiskelija-asuntoja niiden valtavan potentiaalin takia. Opiskelija-asuntoja eivät muiden asuntojen lailla säätele elämäntilanteeseen (=perheeseen) liittyvät sosiaaliset normit tai muun asuntorakentamisen tuottovaatimukset.

   Olen kandi- ja maisterivaiheen välivaiheessa haahuileva, järjestötoimintaa toistaiseksi päätoimisesti harrastava arkkitehtiopiskelija. Olen asunut kohta neljä vuotta yksin yhdessä muiden ihmisten kanssa. Se on ollut huikeaa, turhauttavaa, avartavaa, ahdistavaa ja jännittävää.

   Opiskelijat ovat luovia ja avoimia kehittämään ja uudistamaan, eivätkä häkelly jos törmäävät tilaan, joka ei ole suorakulmainen ja valkea, mutta eivät toisaalta näe suorakulmaista valkoista tilaa rajoitteena. Hassut suunnitteluratkaisut kääntyvät hetkessä palvelemaan jotain käytännön tarkoitusta, ja tyhjät kulmat täyttyvät hähmäisinä iltoina mukaan tarttuneista liikennemerkeistä.

   Into vaatii veronsa. Kun käyttää päivänsä kehittyen ja kehittäen, tulee usein kotiin siinä tilassa että jaksaa enää korkeintaan katsoa Netflixiä. Koti on pyhä, koti on rentoutumista varten. On suhteellisen helppoa kasata laudoista mökki hyvässä tiimissä. On valtavan raskasta kasata hyvä tiimi lautakasan ympärille. Paikassa, joka on varattu levolle, purkautumiselle ja latautumiselle, se on usein ylivoimaista. Kotia jaksaa harvoin enää kehittää.

   Muutin ensimmäisen kerran soluun toisena opiskeluvuotenani syksyllä 2012. En olisi halunnut muuttaa pois valoisasta kaverikämpästä Merihaassa, mutta kämppisteni asumisaika päättyi. Tulin katsomaan kallista, vinokulmaista, 11 hengen solussa sijaitsevaa kämppää Jämeräntaival 1:ssä epäluuloisena. Kun kävelin olkkarin läpi tulevaa huonettani kohti, tulevat solutoverini tervehtivät minua jotakuinkin sanoin “Moi, ootko sä se Saana? Stalkattiin sut facebookista. Me ei tunneta tota jonka huoneeseen muutat, mutta tervetuloa”. Innostuin. Muutin. C-rapun kellarista tuli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen oikea koti sitten lapsuudenkotini.

   Kuten perhettä, solukämppiksiään ei voi yleensä valita. Siinäkin on valtavasti potentiaalia – joutuu porukkaan satunnaisten ihmisten kanssa, joihin ei välttämättä koskaan muuten tutustuisi. Jos on avoin, hyvällä tuurilla voi tutustua huikeisiin tyyppeihin. Yleensä potentiaali jää realisoitumatta, ja kämppikset jäävät hyvänpäiväntutuiksi, joiden erilaiset elämäntavat ärsyttävät kun ne näkyvät omassa arjessa. Solut eivät ole muotia, eivätkä ne mene oikein kaupaksi. AYY on joutunut tämän kevään aikana avaamaan solujonoa, koska asukkaita ei ole löytynyt, vaikka asunnoista on pääkaupunkiseudulla jatkuva pula.

   Cellari tuli elämääni jotakuinkin täydelliseen aikaan. Olin juureton, mutta jo hiukan itsenäistynyt, juuri eronnut parisuhteesta, ja odotin seikkailuja. Hämmentävästi ne alkoivat olohuoneesta, ja kodin tekivät ne ihmiset, jotka jakoivat sen kanssani. Seikkailu ei ollut niinkään se, mitä tapahtui, vaikka ajalle mahtuu monia huikeita muistoja, vaan se, että niiden ihmisten ansiosta pääsin tutustumaan itseeni syvemmin kuin ikinä aikaisemmin. Asukkaat olivat luonteiltaan, rooleiltaan, kiinnostuksenkohteiltaan, opiskelualoiltaan ja taustoiltaan kaikki täysin erilaisia keskenään, ja heidän kanssaan vietetyt illat ja käydyt keskustelut paljastivat asioita, joita ei koskaan aiemmin ollut tullut ajatelleeksi. Kaikissa asioissa oli joku, jonka puoleen kääntyä. Uudet asukkaat pääsivät halutessaan heti mukaan porukkaan. Jos joku otti päähän, se sanottiin ääneen, käytiin läpi ja siirryttiin eteenpäin.

   Ison asuinyhteisön sosiaalinen dynamiikka on ainutlaatuinen. Kaikki ovat kotonaan vapaalla, omina itsenään, eikä heitä sido yhteen mikään muu kuin se, että he ovat päätyneet saman katon alle asumaan. Kenelläkään ei ole velvollisuutta tai vastuuta miellyttää toista, ja halutessaan voi vetäytyä huoneeseensa omaan rauhaan. Palaute on suoraa ja välitöntä, kun joku tökkii, mutta isossa porukassa on yleensä kuitenkin niin hauskaa, että kämppisten seuraan haluaa aina palata.

   Cellari tyhjennettiin vuosi sitten remontin alta, ja sen asukkaat levisivät ympäri pääkaupunkiseutua ja maailmaa. Heihin törmää koululla ja Facebookissa, eikä tavatessa tunnu, että mikään olisi muuttunut. Satunnaisten illanviettojen tunnelma on juuri sitä, mitä se oli aikaisemmin, jos hiukan haikea. Aina harmittaa, ettei nähdä useammin.

   Opiskelija-asuminen on luonteeltaan väliaikaista. Siirtymävaihe on uhka ja mahdollisuus – siihen on helppo tyytyä, koska se kuitenkin jossain vaiheessa päättyy, mutta toisaalta väliaikaisuus tuo joustavuutta ja mahdollisuutta kokeiluihin, joita ei ole tarkoitettukaan pysyväksi. Kun tietää, että kämppissuhde vääjäämättä päättyy, ei ehkä ole niin suuria paineita sosiaalisissa suhteissa. Seinän voi maalata kirkkaalla värillä ilman, että tarvitsee pelätä kyllästymistä. Vuoden kokeilu, jolla ei ole toivottua tulosta, ei ole vienyt kovin isoa palaa elämästä, ja on varmasti opettanut jotain. Vuoden kokeilu, joka onnistuu ylittämään odotukset, voi vaikuttaa koko loppuelämään.

   Otaniemessä on helppo päätyä uskomaan, että voi tehdä mitä tahansa, kunhan vain tahtoo ja yrittää riittävästi. Yhteisöllisen solun luominen tyhjästä on ollut projekti, johon on kerta toisensa jälkeen joutunut pettymään. Olen tutustunut muutamiin cellarin jälkeisiin kämppiksiini, ja heidän kanssaan on ollut hauskaa jutella, katsella telkkaria tai pelata lautapelejä. Olen sisustanut asuntomme varsin mukavaksi, mutta kotia en ole siitä onnistunut tekemään itselleni enkä ilmeisesti muillekaan. Yritys on jäänyt kriittisellä tavalla vajaaksi – en ole jaksanut järjestää yhteistä illanviettoa. Kutsua porukkaa kokoon. On ihan sama, onko solun yhteistila kiva, jos sinne tullaan olemaan yksin tai omien kavereiden kanssa. Ei ole oikeastaan mitään hyvää syytä, miksen ole saanut kirjoitettua lappua seinälle, että tavataan sunnuntaina, tehdään ruokaa ja katsotaan joku leffa. Kiire on tekosyy. Se tuntuu jotenkin raskaalta. Pelottaa, ettei kukaan tule, ja jos he tulevat, ettei kukaan puhu.

   Kandidaatintyössäni tutkin yhteisöllisyyden muodostumista soluissa suhteessa tilasuunnitteluun ja ulkoisiin puitteisiin. Vaikuttavia tekijöitä löytyi useita, kuten epämiellyttävät olosuhteet (pimeys, kylmyys, tyhjyys, epäkodikkuus, sotkuisuus) ja yksityisyyden kaipuu. Vastausten valtavirta oli yksimielinen: asukkaat kaipaavat soluihinsa yhteisöllisyyttä, ja ne, joiden kotona sitä on, viihtyvät soluissaan ylivoimaisesti parhaiten. Yhteisöllisyyden puute johtuu lähes kaikkien mielestä siitä, etteivät asukkaat ole olleet aktiivisia yhteisön kokoamiseksi.

   Joskus projekti onnistuu. On ollut huikeaa katsella, miten muutama solu talossa on herännyt henkiin. Rohkaisen kaikkia ottamaan kontaktia kämppiksiinsä, ja katsomaan mitä syntyy. Oma aikani soluasujana on kuitenkin päättymässä. Olen valtavan innoissani muuttamassa yhteen paremman puoliskoni kanssa, vailla pienintäkään epäilystä siitä, ettei yhteisasumisesta tule eeppistä, ja pelkäämättä lainkaan sitä, miten valtavat odotukset voivat koetella suhdetta, jos ne jäävät joltain osin täyttymättä. Pääsen kehittämään kotiani ja elämääni loistavassa tiimissä. Poikaystävällä ei ole ihan yhtä hoppu päästä muuttamaan – epävarmuutta kuulemma kuitenkin hälvensi, kun vastasin myöntävästi kysymykseen siitä, voisinko kuvitella joskus tulevaisuudessa asuvani hänen kanssaan jonkinlaisessa asuinyhteisössä.

   Soluasuminen on jotain sellasta, mikä jokaisen tulisi elämässään kokea. Mikään ei auta tutustumaan itseensä niin kuin eläminen yhdessä vieraiden ihmisten kanssa. Ja mikään vedä vertoja sille, kun löytää juuri oikean yhteisön.

VSETH (student union of ETH Zürich) visited AYY annual gala

keskiviikko, 4 maaliskuun, 2015

This year, AYY, the student union of the newly founded Aalto University in Helsinki turned five. Along with other student unions, the VSETH board went to Helsinki to congratulate them on the anniversary. What we got in return was not only a great time but also lots of inspiration.

 

Startup sauna and more

Among the best things we saw at Aalto University was the design factory – a prototype, but similar to the student project house at ETH. It is an experimental cooperation platform for education, research, application and design and connects business life with universities. Professors come to inspire education, students can work with heavy machinery and they can learn how to go through the process of problem solving with a product as the end result.

One great output of Aalto students is a place called ”startup sauna“. At a different location on campus, there is a building dedicated to students who want to come over and work on their project in various open spaces.

Student culture

Besides visiting Aalto University and all its special places, we also participated in AYY’s very unique student culture. Since most of the student housing is owned by AYY itself, they have an unimaginable freedom in deciding what to do with those buildings. There seems to be at least one sauna in every house. These saunas are connected to a ”hangout“ space for parties. As a group, you can reserve these spaces and have a good time. A little more public are the so-called ”club-rooms“ for different associations.

 

Traditional dining with a twist

 

And finally there was the big celebration of AYY in a dining hall including some of the most ridiculous but at the same time most entertaining traditions we have ever seen in our lives. At one point during the evening, for some reason, the stage was occupied by a boat engine painted in pink. The celebration was rounded off by a lavish brunch the next day.

 

Everybody decided that we need more input from our friends in the Nordic five tech. We will thus have a follow-up meeting in Denmark at DTU on the second weekend of May. Hopefully this will broaden our mind in the same way as our trip to Helsinki did. Although it may sound a bit odd, these international exchanges are extremely important in looking for unused potential in our resources. We learn new ways of approaching the same problems and see how the dynamics of traditions change drastically, if you modify certain parameters.

VSETH delegation having a speech

VSETH delegation having a speech

 

 

If you are interested in the details of our exchange and our views of certain traditions at AYY, send us an email to hallo@vseth.ethz.ch! We will be glad to tell you the whole story.

 

Thomas Gumbsch

President

VSETH – Verband der Studierenden an der ETH Zürich

 

Hallitus esittäytyy: Rosa Nylén, kulttuuri, vapaaehtoiset ja liikunta

tiistai, 20 tammikuun, 2015

No moi! Nyt on minun vuoroni päästä esittelemään itseni: olen Rosa Nylén ja vastuualueeni ylioppilaskuntamme hallituksessa ovat kulttuuri ja vapaaehtoiset, liikunta ja museoon sekä arkistoon liittyvät asiat. Olen myös toinen hallituksemme kylterijäsenistä: opiskelen toista vuotta pääaineenani taloustiede.

Viime vuonna toimiessani KY:llä Kulttuurijaostossa ja Kulttuurivaliokunnassa pääsin näkemään ja tekemään intensiivisesti KY:n kulttuuria. Pallottelinkin päässäni pitkään hakeako KY:n vai AYY:n hallitukseen. Olin jo hieman päässyt tutustumaan teekkarikulttuuriin muun muassa ollessani mukana Teekkarispeksissä. Pohtiessani tätä tiedostin koko ajan, että vuosi 2015 on sekä KY:lle että AYY:lle erittäin haastava, mutta lopulta argumentit selkeytyivät: haluanko tehdä tutussa porukassa jotain mitä tiedän varmasti rakastavani, vai hyppäänkö tuntemattomaan hommassa, joka asettaa minulle aivan uudenlaisia haasteita?

Tein valinnan jo ennen kuin sitä myönsin. Kun se kauan odotettu puhelu hallituksenmuodostajalta tuli, aloin heti pohtia mielessäni tulevaa vuotta. Miten teemme vuodesta aivan erityisen? Miten saamme toimintaamme mukaan mahdollisimman paljon motivoituneita tyyppejä? Miten voin olla KY:n tukena syksyä ja muuttoa ajatellen?  

Enpä ole tässä parissa kuukaudessa löytänyt valmista vastausta yhteenkään edellisistä kysymyksistä. Kuva kuitenkin rakentuu pala palalta ja into tulevasta vuodesta kasvaa. En ole tässä yksin. Asioita oppii tekemällä ja lyhenteet tulevat tutuiksi kysymällä – ihan oikeesti, mikä tää lyhennejuttu on?

– Rosa

Rosa Nylén

Mosaicin RuDi rock valloitti Otaniemen – hyvää ruokaa ja yllättäviä kohtaamisia

maanantai, 10 marraskuun, 2014

AYY:n kansainvälisyysjaosto Mosaic järjesti RuDi Rockin 28.10 Otaniemessä. Tapahtuman konsepti lyhykäisyydessään oli kokata pareittain joko alkupalat, pääruoka tai jälkiruoka, isännöidä oma ruokalaji kahdelle muulle parille ja syödä muut ruokalajit muiden parien luona. Lopuksi järjestettiin jatkobileet Smökissä.

RuDi Rock tulee sanoista Running Dinner, ja Rock tarkoittaa tässä jatkobileitä. Konsepti on alun perin kotoisin jostain päin Eurooppaa, ja nykyään tapahtumia järjestetään ympäri maailmaa nimillä Rudirockt, Running Dinner, Progressive Dinner ja niin edelleen.

”Törmäsin Rudiin ensimmäisen kerran ollessani vaihdossa Aachenissa, Saksassa vuosina 2012-2013. Tuohon aikaan kaupungissa järjestettiin massiivinen, lähes 2500 osallistujan tapahtuma, ja jatkot olivat paikallisessa isossa diskoteekissa. Asuntolassamme järjestettiin Rudin miniversio, johon minä ja suomalainen kaverini osallistuimme.”                                                                                                  Niklas, Mosaic

RuDi Rockissa pääosassa ovat hyvä seura ja hyvä ruoka. Kokkausbudjetti on 8e per henkilö, ja vastineeksi saa täyden illallisen ja tutustuu kuuteen muuhun pariin, siis 12 uuteen henkilöön! Lisäksi jatkobileissä pääsee tapaamaan samat henkilöt uudestaan, keskustelemaan illan tapahtumista, jakamaan valokuvia ja tietenkin bilettämään. RuDi ei missään tapauksessa ole vain suomalaisille tai ulkomaalaisille opiskelijoille suunnattu tapahtuma, vaan osallistujien erilaiset taustat rikastuttavat kokemusta. Osallistuminen kaverin kanssa alentaa kynnystä puhua englantia ja kohdata muita opiskelijoita suomalainen/ulkomaalainen-rajapinnan yli. Siksi AYYn kansainvälisyysjaosto Mosaic oli luonteva taho järjestämään RuDin Otaniemessä.

”Kyllä se vähän jännitti että miten tää tulee menemään, kun ei olla ennen tällaista järjestetty ja siinä on Mosaicin uskottavuuskin pelissä. Mutta loppujen lopuksi Rudin järjestäminen ei ole hirveän vaikea homma, kunhan vain pysyy exceli järjestyksessä ja hoitaa jatkobileet. Osallistujat tekevät tapahtuman, ja järjestäjät ovat taustalla.”                                                                                                                                                 Niklas, Mosaic

Lokakuun RuDi Rockiin ilmoittautui 27 paria. Kommunikaatio pelasi, isoilta ongelmilta vältyttiin ja poisjääntejä ei ollut juurikaan. Kerätyn palautteen mukaan arvio tapahtumasta asteikolla 1-5 oli keskimäärin 4,81 ja uudelleen osallistuisi vaatimattomat 100%.

”Tää Rudi oli ihan mieletön suksee, jengi diggasi ja antoi hyvää palautetta! Puhuttiin Mosaicin todennäköisen seuraavan puheenjohtajan kanssa jatkosta ja olisi uusi kierros tiedossa keväällä. Promotaan vaan isommin niin saadaan koko Otaniemi mukaan!”                                                                                     Niklas, Mosaic

Saippuavaahtoa niskaan ja suukko Mantalle – Aleksin tarina vapaaehtoisuudesta

tiistai, 4 marraskuun, 2014
Mantan lakitus2 2011-29

Mantan lakitus 2011 Kuva: Janne Kajasmaa

Jostain alhaalta suihkutetaan jääkylmää vettä päällemme. Ilmakin on keväisen raikas. Paleltaa. Ylhäältä taas leijailee saippuavaahtoa niskaamme. Sitä menee silmiin. Kirvelee. Killumme valjaissa jossain kymmenen metrin korkeudessa aseistautuneina vesipyssyin ja katuharjoin. Alapuolellamme komeilee pronssinen patsas ja ympärillämme tilannetta seuraa kymmenien tuhansien ihmisten hilpeä massa.

On Wappuaatto 2011, ja olen saanut kunnian osana Aalto-yhteisöjaosto Aavaa päästä pesemään Havis Amandan patsasta ennen sen lakitusta. Meidät lasketaan hieman alemmas, patsaan ympärille, ja aloitamme urakan. Hetkessä se on jo ohi. Ehdin antaa suukon Mantan huulille. Pian meillä on taas tukevaa maata jalkojemme alla. Olemme litimärkiä ja kylmissämme, mutta fiilis on aivan mieletön. Halailemme toisiamme, huudamme, nauramme, laulamme ja tanssimme. Kylmyys ei haittaa tippaakaan. Tiedämme, että olemme päässeet kokemaan jotain unohtumatonta, jotain, josta kerromme vaikkapa lapsenlapsillemme. Tiedämme, että kyyti kuumiin saunoihin ja valmiiksi lämmitettyihin paljuihin odottaa meitä Kauppatorin rannassa.

Siirrytäänpä vuosia taaksepäin aikaan, jolloin saavuin opiskelemaan pienenä fuksina tekniikkaa Otaniemeen. Muistan edelleen hyvin ensimmäisten viikkojen ja kuukausien pelokkuuteni ja uusien ihmisten, asioiden ja tapahtumien tuoman jännityksen. Olin etukäteen päättänyt, että lähden täysillä mukaan kaikkiin opiskelijaelämän rientoihin. Enpä minä syksyn aikana montaa tapahtumaa välistä jättänytkään. En silti ollut kuvitellut, että tapahtumiin osallistumisen lisäksi, voisin niitä lähteä fuksina myös järjestämään. Pian kuitenkin alkoi puhe killan seuraavan vuoden toimihenkilöviroista. Hakeminen tuntui aluksi todella kaukaiselta ajatukselta. Pelotti. En uskonut, että minulla olisi tarvittavia taitoja. En uskonut, että minulla olisi mitään annettavaa.

Viimeinen hakemusten jättöpäivä menikin ohi. Lopulta kuulin eräältä fuksitoveriltani, että hän oli hakenut toimariksi killan yrityssuhdetoimikuntaan. Tästä rohkaistuneena päätin vihdoin hakea virkaan itsekin. Tästä päätöksestä olen ollut siitä lähtien erittäin onnellinen. Myöhäisestä hakemisesta huolimatta pääsin kuin pääsinkin kaverini kanssa samaan toimikuntaan ja paluuta ei ole ollut. Ilman näitä tapahtumia en olisi ehkä koskaan päätynyt vapaaehtoiseksi ylioppilaskuntaan, en olisi tavannut näitä satoja valtavan hienoja ihmisiä, enkä olisi saanut näitä tuhansia ikimuistoisia hetkiä ja muistoja.

Killoissa tehtyjen hommien jälkeen ja niiden kautta päädyin muun muassa ISO-toimikuntaan, joka oli ensimmäinen suora kosketukseni ylioppilaskunnan ja Teekkarijaoston toimintaan. Kiinnostuin nopeasti mahdollisuudesta päästä tekemään opiskelija- ja teekkarikulttuuria suuremmassa mittakaavassa ylioppilaskunnan resursseilla verkostoituen ja saaden uusia ystäviä yli korkeakoulurajojen.

Seuraavana vuonna olinkin erittäin kiitollinen silloisen Teekkarijaoston puheenjohtajalle hänen valitessaan minut järjestämään vuoden 2009 Lakinlaskijaisia. Koko alkuvuoden kestänyt projekti oli erittäin mielenkiintoinen, haastava ja opettavainen, ja hyvin menneen tapahtuman ja kiitosten jälkeen ei ole koskaan tuntunut yhtä hyvältä. Huonompana menestyksenä voin mainita Sähköinsinöörikillan vuosijuhlaviikolla järjestämäni bileet Täffällä, jonne ei erinäisistä syistä saapunut juurikaan ihmisiä ja rahallisesta tappiosta puhuttiin tuhansissa euroissa. Tästä ei toki kuitenkaan lannistuttu, vaan opittiin ja lähdettiin kohti uusia haasteita.

Ulkomailla vaihto-opiskelemassa vietetty lukukausi sai arvostukseni ja innostukseni suomalaista opiskelijakulttuuria kohtaan kasvamaan entistäkin suuremmaksi. Sen jälkeen olin mm. kahtena vuotena Aalto-yhteisöjaosto Aavassa. Aiemmin mainitsemani Mantan lakituksen lisäksi kohokohtia ovat olleet AYY:n kansainvälisen kulttuuritoiminnan luonnin alkuvaiheessa mukana oleminen Mosaicin edeltäjän Kansainvälisyysjaoston puheenjohtajana, ensimmäisen Mp3 Experiencen järjestäminen, Hitchball 4000 –liftauskilpailun toteuttaminen ja aaltolaisten kehitysyhteistyömatka BLOOMin junailu Mosambikin pääkaupunkiin Maputoon. Yhteisen Aalto-kulttuurin synnyttämiseen osallistuminen on ollut erittäin antoisaa ja mielenkiintoista. Kansainvälisyystoimintaan heittäytyminen on mukavana lisänä tuonut mukanaan lukuisia ystäviä, joiden luona olenkin jo ehtinyt vierailla, ympäri maailman.

Lopuksi voin todeta, etten ole hetkeäkään katunut kiltojen ja ylioppilaskunnan vapaaehtoistoimintaan mukaan lähtemistä ja sen eteen tehtyjä kuukausien arvoisia miestyötunteja. Sen sijaan työ on antanut minulle valtavasti, niin rakkaita ystäviä kuin ihania hetkiä ja onnistumisen tunteita. Isojen tapahtumien järjestäminen on myös opettanut projektien vetämisestä paljon enemmän kuin mikään työharjoittelupaikka olisi ehtinyt samassa ajassa. Suosittelen siis hakemista kaikille. Ja onhan ensi vuonna jälleen AYY:n vuoro lakittaa Manta! 😉

 

Aleksi Wallenius

 

Onko sinulla kysyttävää tai haluatko kuulla lisää? Ota yhteyttä aleksi.wallenius (a) iki.fi tai 0407739119.