Koulun alkaminen ja uusien opiskelijoiden saapuminen herättää minussa aina hilpeää lapsenomaista intoa. Lämmin aurinko ja vapusta edelleen kuraiset haalarit houkuttelevat paatuneimmatkin opiskelijat mukaan yhteisiin rientoihin. Kampuksilla parveilee sateenkaaren kaikissa väreissä hohtavia haalaripukuisia opiskelijoita, jotka paimentavat eksyneen näköisiä fukseja. Naamakirjan tapahtumakutsut täyttävät kalenterista kaikki illat ja samalla pitäisi muistaa ilmoittautua syksyn kursseille. Parasta syksyssä on kuitenkin iloiset jälleennäkemiset ja vapaus pölyisistä toimistoista.

Lämmin yhteisöllisyys ja hierarkiavapaa toimintaympäristö ovat kiinteä osa opiskelijakulttuuria.  Erityisesti fuksiviikolla on helppo aistia opiskelijayhteisön erityistä tunnelmaa. Tunnelmalla on tärkeä tehtävä uusien opiskelijoiden vastaanottamisessa, jotta he tuntisivat itsensä tervetulleiksi ja toivotuksi osaksi yhteisöä. Meistä jokainen on osaltaan vaikuttamassa tunnelmaan omalla läsnäolollaan ja puheillaan. Vaikka ihmiset, ympäristö ja asiat muuttuvat, toivottavasti tunnelma säilyy samana vuodesta toiseen.

Viime viikolla Aallossa opintonsa aloittaneet ovat osa murrosten ketjua nuoressa yliopistossa. He todennäköisesti opiskelevat kaikki kansainvälisessä ympäristössä samalla kampuksella vielä ennen valmistumistaan. He ovat myös toivottavasti niitä tulevaisuuden toimijoita, jotka onneksensa omaavat ystäviä kaikista korkeakouluista. Siitä millaisia uudistuksia ylemmät tahot vielä heidän osakseen keksivät, ei ole varmuutta, mutta varmaan on että hekin ponnistelevat yhteisen yhteisön hyväksi.

Erilaisuus on rikkaus – vaalikaamme sitä! On lakissasi sitten tupsu tai ei, riemuitse värikkäästä yhteisöstä. Uusien ja tulevien opiskelijoiden nimissä haastan sinut rikkomaan yhteisösi rajoja. Käy tänä lukuvuonna vähintään yhdessä sinulle entuudestaan tuntemattomassa tapahtumassa, vaihda haalarisi lahjetta, käy kaikilla kampuksilla ja tutustu vähintään yhteen uuteen opiskelijaan, joka on eri koulutusohjelmasta kuin sinä.

Innostavaa ja kulttuurikylläistä syksyä!

Henna Hietanen

Hallituksen kulttuuri- ja vapaaehtoisvastaava

Tervehdys AYY:n sporttisektorilta. Liikuntasektori on yksi AYY:n ylpeyksistä. Harvassa ylioppilaskunnassa Suomessa tehdään liikuntaa yhtä suurella panostuksella kuin meillä AYY:ssa. Meillä liikunta nähdään tärkeänä välineenä opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseen, joten liikuntasektorin aktiivisella toiminnalla toivotaan olevan kauaskantoiset seuraukset. Ehkäpä jopa niin kauaskantoiset, että me voimme omalta osaltamme sanoa tekevämme jotain konkreettista työurien pidentämiseksi lähettämällä työelämään itsestään liikunnan avulla huolta pitäviä opiskelijoita.

Liikuntasektorilla työskentelee hallitusvastaava ja asiantuntija. Lisäksi AYY:ssa toimii liikuntajaosto Aalto-Liike sekä LTMK eli liikuntatoimikunta, joka kokoaa yhteen kiltojen liikuntavastaavat. Liikuntasektorilla tehdään ruohonjuuritason työtä sekä edunvalvontaa. Liikuntasektori kouluttaa vuosittain liikuntatutoreita, organisoi yhteistyössä YTHS:n ja UniSportin kanssa Lähde Liikkumaan kurssin ja tiedottaa viikoittain ajankohtaisista liikuntakuulumisista liikuntatiedotteessa. Liikuntajaosto Aalto-Liike taas järjestää muutaman päräyttävän liikuntatapahtuman vuosittain Aaltolaisille.

Viime viikot liikuntasektorilla on kulunut Lähde Liikkumaan kurssin organisoinnin parissa. Lähde Liikkumaan kurssi on liikuntakurssi, jolla pyritään tavoittamaan vähemmän liikkuvia opiskelijoita. Kurssin ajatuksena on ryhmän tuen avulla saada opiskelijoita liikkumaan. Kurssilaiset tutustuvat UniSportin laajaan tarjontaan 12 kurssiviikon aikana. Nyt toista kertaa AYY:n toteuttama kurssi saavutti valtaisan suosion pelkästään ilmoittautumismäärän perusteella. Saimme lähes 60 ilmoittautumista kurssille! Kurssin kick-off järjestettiin viime tiistaina. Oli aivan mahtavaa nähdä paikalla niin paljon innostuneita opiskelijoita. Yli puolet osallistujista on joko vaihto-opiskelijoita tai kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita, joten huoneessa porisi mukavasti englanti. Oli kiehtovaa seurata eri liikuntakulttuurien yhteensulautumista.

Antonio:

Aalto-Liikkeen puheenjohtajan puolesta vuosi on lähtenyt huikean hienosti käyntiin. AYY:lla on sellainen rento ja itsevarma ote kaikkeen tekemiseen. On mahtavaa olla osa sitä porukkaa, joka ensimmäisestä päivästä lähtien otti avosylin vastaan. Tietyllä tavalla alkuvuoden pääpaino on ollut hommaan perehtymisessä ja suunnitelmien luomisessa, mutta pikkuhiljaa päästään aina vain konkreettisempiin toimiin Aaltolaisten liikuttamiseksi. Aalto-Liikkeen tämän vuoden tapahtumista suurimpia tulee varmaankin olemaan Akateeminen Wartti, Helle-Aalto ja Taistelu Otaniemen Herruudesta. Akateeminen Wartti on viestijuoksukisa, jonka humoristiselle vapaasarjalle vetää vertoja vain arvokkaan sivistynyt sikariporras, jossa ei toisten monokkeleja säästellä! Kesän riehakkaaseen tunnelmaan päästään viimeistään elokuussa, kun Helle-Aalto  vie opiskelijat biitsille kisaamaan mm. lentopalloturnauksessa. Taistelu Otaniemen Herruudesta on lokakuussa järjestettävä MegaZone-laserpeli, jossa joukkueet pelimuodosta riippumatta yrittävät leikisti “lahdata” vastustajan erilaisin laserasein. Ovatko teekkarit kampusuudistuksen jälkeenkin Niemen kuninkaita vai näyttävätkö kylterit ja taikkilaiset kaapin paikan? Tätä on Aalto-Liike.

Liikunnallista kevättä kaikille toivottaen,

Heidi & Antonio

Mitä sä oikeasti teet? Tämän kysymyksen olen saanut kuulla muutamankin kerran. Kulttuurituottajan titteli pitää sisällään monta asiaa. Tällä viikolla kultturisektorilla onkin ollut varsinainen total balalaika show päälllä. Teekkarius 140 vuotta –juhlat vievät kaiken ajan ja energian.

Kulttuurituottajat (eli minä ja Mika  Tarhala) olemme tehneet työnjaon niin, että Mika hoitaa juhlien valmistelun käytännön ohjausta ja koordinointia, minä pidän huolta viranomaisluvista. Ja voi pojat, niissä riittääkin töitä. Anniskeluluvan saamiseen tarvitaan yli 70 liuskaa paperia, mitä mielikuvituksellisimpia todistuksia, leimoja, asiapapereita ja suostumuksia.

Tämän lisäksi oma aikansa menee kassakoneiden tilaukseen, pohjakassojen hoitamiseen, henkilöstön paikalle hoitamiseen, verotoimiston kanssa taiteiluun ja muuhun sen sellaiseen. Työn aktiivisuuden voi ainakin minun tapauksessani tarkastaa työpistettä ympäröivistä kahvimukeista. Jos niitä on paljon, on aikaa juoda kahvia. Jos ei, niin kiire on. Ja nyt on kiire.

Suurimman osan työstäni minä hoidan puhelimella, sähköpostilla, skannerilla ja kopiokoneella. Minä siis istun työpisteelläni, kahvihuoneessa tai ruokalassa ja puhun, hoidan, säädän ja soittelen. Bileiden lihaksena toimii uskomaton vapaaehtoisten pumppu, joka hikeä ja työtunteja säästämättä on laittanut kasaan uskomattoman juhlaviikon. Ilman tätä organisaatiota ei näistä bileistä tulisi yhtään mitään. Iso kiitos TJ, mahtavaa että jaksatte.

Tätä kirjoittaessani on vielä käymättä tukussa ja useammalla kauppareissulla. Hikeen pääsen minäkin vielä kun Heinon tukusta haetaan rekka-autollinen juotavaa ja viisi jääkaappia. Koko teekkarijuhlaviikkoon on käytetty valtava määrä työtunteja – puhutaan kymmenistä tuhansista tunneista. Juhlaviikko huipentuu lauantai-illalla Teekkarius 140 –juhliin. Onko järkevää käyttää näin paljon resursseja bileisiin?

On. Hyvät juhlat jäävät ihmisille mieleen ikiajoiksi. Ne ovat elämyksiä joista kerrotaan pitkään. Ne ovat meidän osaamisemme voimannäyttö, esimerkki kulttuurin voimasta.

Juhlien jälkeen vieraat suuntavat jatkoille kuka minnekin. Juhlien järjestely on siinä kohtaa vasta puolessa välissä. Rekka-autollisia tavaraa pitää siirtää takaisin Otaniemeen, palauttaa tukkuun tai eri alihankkijoille. Logistiikka on hankalaa koska kuljetuskapasiteettia on kroonisesti liian vähän. Kulttuurituotantohuoneen ovessa on ajolistat, jotka on viritetty niin että kaikki autot ovat koko ajan kierrossa. Ja aina jostain löytyy se nakki joka on unohdettu ja pitää hoitaa. Sitten improvisoidaan.

Onneksi järjestelyporukka jaksaa joustaa myös aikataulujen äkillisten muuttumisten kohdalla. Näitä tulee aina, vaikka kuinka yritetään tasoitella ajolistat ja aikataulut.

Tällaista se on, isojen juhlien järjestely.

-Tuomas Saloniemi

Aalto-yliopiston hallitus päätti vuonna 2011 sijoittaa Aalto-yliopiston pääkampuksen Otaniemeen. Päätös kampuksen sijoituksesta on siis jo tehty, joten sen junan perään on turha enää itkeä. Sen sijaan meidän kaikkien kannattaa keskittää energiamme siihen, että uudesta kampuksesta tulee paras mahdollinen ja meidän kaikkien näköinen!

Piirtäessään Otaniemen aluesuunnitelman vuonna 1949 Alvar Aalto pyrki luomaan puutarhakampuksen, jossa opiskellaan luonnon keskellä. Tavoite toteutui  ja Otaniemessä opiskelu on viihtyisää. Nyt kuitenkin puhaltavat muutoksen tuulet. Aalto-yliopiston keskittäminen tuo Otaniemeen suuren monialaisen joukon opiskelijoita ja tutkijoita sekä selvän rakenteellisen muutoksen, Espoo sijoittaa yli 5 miljardia euroa Keilaniemi-Otaniemi-Tapiola-alueen kehittämiseen ja aiemmin syräjäinen kampus liittyy kiinteästi osaksi dynaamista metropolialuetta metron ulottuessa Otaniemeen jo 2015. Jos Otaniemeä kehitetään taidokkaasti, se voi parhaimmillaan olla yhtä aikaa urbaani ja luonnonläheinen.

Luonnonläheisyys Otaniemessä siis jo toteutuu, joten mukaan on tuotava vielä se urbaani. Huhtikuussa 2012 alkoi yleinen, kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu elävän kampuskeskuksen suunnittelemiseksi Aalto-yliopiston ja koko Otaniemen tiede- ja tutkimusyhteisön käyttöön. Kilpailun ensimmäinen vaihe päättyi elokuussa ja sen sato, yhteensä 189 hienoa ehdotusta on nyt kaikkien nähtävissä ja kommentoitavissa Futuro Business Parkissa, Otaniemessä.

Kilpailua ja sen lähtökohtia suunnittelemassa on ollut joukko työryhmiä, joissa kaikissa on ollut mukana myös opiskelijaedustus. Kilpailun juryssä, joka tekee lopullisen päätöksen jatkoon pääsijöistä ja lopulta voittajasta on kolme arkkitehtiliiton nimeämää ammattitaitoista arkkitehtituomaria sekä edustus Espoon kaupungilta, Alvar Aalto-säätiöltä, Aalto-yliopistokiinteistöiltä ja Senaatti-kiinteistöiltä. Aalto-yliopistoa edustaa rehtori Tuula Teeri, ARTSin dekaani Helena Hyvönen, tutkija Aija Staffans, tutkija Turkka Keinonen ja  opiskelijoita edustan minä. Olen yhdeksännen vuoden arkkitehtiopiskelija, pitkään opiskelijauraani on kuulunut opiskelija-aktiivisuutta mm. arkkitehtikillassa ja -liitossa sekä rakennusprojekti Kambodzassa, olen kierinyt haalareissa alvarinaukiolla ja istunut monia iltoja Magneetissa. Uskon pystyväni edustamaan opiskelijoita juryssä laajasti, mutta siitä huolimatta on sitä parempi, mitä useampi opiskelija osallistuu itse avoimeen suunnitteluprosessiin. En kuitenkaan tunne teitä kaikkia enkä osaa arvata kaikkia toiveitanne.

Paras hetki osallitua on juuri nyt. Kilpailussa on edessä vielä toinen vaihe, johon valitaan 189 ehdotuksen joukosta noin kuusi kehityskelpoisinta, joiden joukosta sitten ensi keväänä valitaan yksi voittaja, jonka pohjalta aloitetaan toteutussuunnittelu. Toisen vaiheen kilpailuohjelmaa hiotaan vielä ja jatkoon valitut työryhmät saavat jatkotyön pohjaksi läjän kehitysehdotuksia. Jokaisesta ehdotuksesta ladataan lokakuun aikana campus2015-nettisivuille yksi kuva, joita on mahdollista kommentoida. Paremman käsityksen ehdotuksista kuitenkin saat, kun käyt tällä viikolla katsomassa näyttelyn. Myöhemmin syksyllä tullaan myös järjestämään workshoppeja, joihin osallistumalla pääset halutessasi osallistumaan laajemminkin. Ole mukana tekemässä uudesta kampuksesta meidän kaikkien näköinen!

Näyttely on auki 01.-12.10.2012 klo 10:00-16:30 osoitteessa Futuro Business Park, 3. kerros, Teknikvägen 4 B, 02150, Espoo, Otaniemi. Lisätietoja täällä.

– Elina Tenho

Koska ylioppilaskunnan piirissä järjestetään niin uskomaton määrä tapahtumia, ja viestintä tulee olemaan elämäsi vaikein laji nyt ja aina, päätti kulttuurisektori auttaa opiskelijoita ja Aallon piirissä toimivia yhdistyksiä Event Marketing for Aalto-dummies – Tapahtumamarkkinointia Aalto-urpoille – blogipostauksen myötä! Viattomaksi blogi-päivitykseksi tarkoitettu ohjeistus kasvoi kuitenkin kasvamistaan, joten sitä lukemaan pääsee  linkin kautta.

Yhdistysaktiivi, kiltapallo tai ylioppilaskuntatoimija, vanhana tai uutena tapahtumajärjestäjänä voit nyt huokaista ja siirtyä tutkimaan vinkkejä unelmien tapahtuman viestinnästä. Tässä tulee jotain, jossa ylioppilaskuntakin epäonnistuu usein, mutta jossa sinä voit onnistua!

Avante, tapahtumajärjestäjä, kohti viestinnän ulappaa!

– Voitto, Kultur

Kirjoittaja puhuu enemmän kuin tekee, mutta nauttii silti  itsetehdyistä elämyksistä säännöllisesti

Rakastan Aallon tarinaa. Kolme alansa johtavaa koulua yhdistyvät yhdeksi yliopistoksi, jolla on kunnianhimoinen tavoite matkata maailmanluokkaan vuoteen 2020 mennessä. Matkalla soppaan sekoitetaan tehtävä Suomen pelastamiseksi, synnytetään radikaaleja innovaatioita ja muutetaan koko yliopistokulttuuri. Seikkailuun kuuluu vastoinkäymisiä ja vastustajia, mutta myös sankarimaisia onnistumisia.

Aallon tarinalla on yksi tärkeimmistä tarinan ominaisuuksista. Se on helposti toistettava. Sitä seurataan lehdissä, analysoidaan sosiaalisessa mediassa. Siinä on juoni ja yhteinen päämäärä, jotka Aallon viestintä- ja markkinointi muistaa aina mainita sidosryhmilleen, ja tuoda esille kaikessa ulkoisessa viestinnässä. Se on esimerkki mieleenpainuvasta sanomasta.

Ylioppilaskunnallakin on tarina. Kolme yhteisöä täynnä erilaisia ihmisiä yhdistyvät. Seuraa vaikea taival, jonka päämääränä siintää yhteinen ylioppilaskunta. Matkalla kohdataan kunnianhimoisia hankkeita, menetettyä toivoa ja häilyvä päämäärä. Se sisältää luultavasti enemmän lakitekstiä ja vaikeita käänteitä kuin muut vastaavat ja sankarit vaihtelevat tarinankertojan mukaan sisältäen ääritunteita ja mielikuvia.

Ylioppilaskunnassa kolmen tarinaan osuu yhteisötoiminnassa liiankin usein. Uutta ylioppilasyhteisöä arvioidaan edelleen liian usein tekniikan, taiteen ja kauppatieteiden eli teekkareiden, taikkilaisten ja kyltereiden yhteenliittymänä. Stereotypiat ovat todellisuudesta vieraantuneita ja opiskelijat löytävät kolmen vanhan ylioppilaskunnan jäsenistä enemmän eroja kuin yhteneväisyyksiä. Teekkarit ovat nörttejä, kaikki Taikkilaiset kasvissyöjiä ja kauppislaiset pinnallisia kapitalisteja. Minä kutsun tätä toistuvaa jakoa pyhäksi kolminaisuudeksi.

Kuten oikeassa pyhässä kolminaisuudessa, myös AYY:n kolminaisuudessa kaikki ei ole täysin totta.

Pyhää kolminaisuutta tapaa ylioppilaskunnassa jatkuvasti. Ylioppilaslehti Aino muistaa haastatella gallupeihinsa aina yhden kylterin, taikkilaisen ja teekkarin. Erilaisia vapaa-ajan tapahtumia voidaan palvoa ja kategorisoida alakulttuurinsa mukaan ja kampuksia on aina kolme, loppujen ollessa filiaaleja. Useimmilla ylioppilaskunnan aktiivijäsenillä tuntuu olevan vahva käsitys siitä, miltä toista tutkintoa opiskeleva näyttää ja tuntuu.

Tämä kolmikon ylläpitämiseen nähty vaiva tuntuu välillä tyhmältä. (Kuva: Antti Kyrö)

Harva asia opiskelijakulttuurissa kuitenkaan on pyhää, eivätkä negatiiviset stereotypiat vastaa monimuotoista todellisuutta. Pyhää kolminaisuutta sinnikkäästi ylläpitämällä luodaan raja-aitoja ihmisten välille ja peitetään paljon hyvää kasvualustaa yhteiselle toiminnalle. Opiskelijoiden vapaa-ajan menot ovat aina vaihdelleet aikakauden mukaan, milloin on tupruteltu savuisissa kabineteissa, juostu ensimmäisissä yökerhoissa tai harrastettu raivokkaan siveettömiä sitsejä. Tavat muuttuvat ja vanhoja unohdetaan, eikä opiskelijakulttuurilla itsessään ole arvoa, vaan se syntyy sitä harjoittavista ihmisistä. Hauskanpidolla ja kunnianhimoisilla vapaa-ajan tapahtumilla on vain niiden kokemuksen ja hyvän tunteen antama arvo. Sama pätee myös stereotypioihin ja identiteetteihin.

Kampuspäätös niittasi asioita yhteen yhteisön kannalta. Viimeistään 2015 mennessä kolmen vanhan korkeakoulun ihmisten väliset kohtaamiset tulevat kasvamaan moninkertaisesti. Siihen mennessä toivon, ettei toisen opiskelualalla ole enää väliä. Toivottavasti säilytämme osaltaan myös vanhat identiteettimme, mutta tämän lisäksi olisi syytä unohtaa välillä itsensä kotiin ja tuntea itsensä Aalto-yliopiston opiskelijaksi. Olemme osaltamme kaikki mukana samassa kunnianhimoisessa hankkeessa, jossa välillä kannattaa pysähtyä tutustumaan muihin ja juhlimaan ilman ennakkoluuloja. Minulle ei ainakaan ole väliä, mikä loppututkintosi on, eikä sitä ylioppilaskunnan tarinaa aina tarvitse kertoa pyhän kolminaisuuden näkökulmasta.

Muista Aallon avajaiset 1.9. Koko päivän voi tuntea itsensä riettaan estoitta Aaltolaiseksi!

– Voitto, kulttuuri
Kirjoittaja kertoo yhden yhteisön tarinaa ja ei pidä infolaista ainakaan oikeana teekkarina.